tag:blogger.com,1999:blog-8680390187901778182024-03-14T03:18:46.413-07:00Maailman lopun päiväkirjaAnniinahttp://www.blogger.com/profile/05408134790203679857noreply@blogger.comBlogger108125tag:blogger.com,1999:blog-868039018790177818.post-50757693001208942992020-01-06T09:07:00.000-08:002020-01-06T09:07:05.012-08:00Kuinka kiivetä kolme yli 5000 metristä vuorta yksin - ja tulla takaisin<div style="text-align: justify;">
Moni on usein ihmetellyt sitä, että miten selvisin hengissä kaikista reissuistani. Perhe kysyy, että minkä ihmeen takia on pakko kiivetä vuorille, kun niinä voi katsoa alhaaltakin päin. En tiedä mistä se oikeastaan alkoi, mutta suunta sillä on ollut ainoastaan ylöspäin - on päästävä korkeammalle ja korkeammalle. Vuoret opettavat olemaan nöyriä, ymmärtämään oman pienuutensa ja näkemään maailman eri perspektiviistä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLNcExEYPLv6UuLg4yzXzMpNnDz5ghXB9v-9t200Z7ulGk3TasbZfY6qN-g0hYW6H-7jm7evxUHyRyC7AukjR_MhFcMejEEkrMyyBSaolRssVxhpYNSNumToe9yRdIJcZRCH4JQFaWhjaE/s1600/38257311_10216499827877837_5680052046611349504_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLNcExEYPLv6UuLg4yzXzMpNnDz5ghXB9v-9t200Z7ulGk3TasbZfY6qN-g0hYW6H-7jm7evxUHyRyC7AukjR_MhFcMejEEkrMyyBSaolRssVxhpYNSNumToe9yRdIJcZRCH4JQFaWhjaE/s320/38257311_10216499827877837_5680052046611349504_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Ehkä olen ottanut joitakin riskejä, mutten mielestäni ole koskaan ollut vaarassa - en ainakaan enempää, kuin tietyn adrenaliinitason saavuttaminen vaatii. En ole kirjoittanut kolmesta 'vuoriseikkailuistani' ollenkaan, joten päätin kirjoittaa ylös nämä kolme yli viisitonnista huippua, sillä ne ovat sytyttäneet minussa virallisesti sen kipinän korkeuksien saavuttamisesta. Ehkä monille riittää niistä kuuleminen turvallisesti merenpinnan tasolta!<br />
<b><br /></b>
<b><br /></b>
<b>Ensimmäinen lumihuippuinen - Kazbeg 5040m </b><br />
<br />
Monia reissujani yhdistää sama yhtälö - halu haastaa itseäni, saavuttaa jotain uutta, kuluttamatta paljoa rahaa. Näillä lähtökohdilla olin halunnut nousta ensimmäiselle yli 5000 metrin lumihuippuiselle vuorelle, josta helpoin kohde Euroopasta on luultavasti Kazbeg Georgiassa. Kun sanoin helpoin kohde, en missään nimessä halua vähätellä Kazbegia - sen juurella olevassa Stepandsmindassa on hieno kokoelma etsintäilmoituksia vuorella kadonneista henkilöistä, tai enemmänkin etsintäilmoituksia heidän varusteistaan tai ruumiistaan. Vuokratessani vinon pinon varusteita - kuten jääraudat, jäähakun, valjaat, lumisuojat, UV- lasit etc. kysyi vuokrayrityksen poika, että osaanko minä käyttää näitä varusteita, ja tähän vastasin tomerasti "kyllä". Hän sääti vielä jääraudat kenkiini sopiviksi ja varmisti, että tiedän miten sitoa jäähakun valjaisiin kiinni, ja lähdin nousemaan liki 15 kiloisen rinkkani kanssa kohti vuoristoa - enkä todellisuudessa ollut ikinä edes nähnyt, miten näitä varusteita käytetään. Ja olin yksin. Ennen Kazbegia olin harrastanut vaellusta 5 vuotta, käynyt useita kertoja vaeltamassa pitempiä vajaa viikon retkiä, sekä noussut useita kertoja yli 4000 metrin korkeuteen, mutten kertaakaan jäätiköllä. Joten perhosia riitti vatsassa.<br />
<br />
Olin vaeltanut jo 10 päivää Kaukaasian vuoristossa valmistautuessani Kazbegia varten (voit lukea näistä reissuista täältä: <a href="http://maailmanlopunpaivakirja.blogspot.com/2018/09/pakomatka-svanetian-korkeuksiin.html">Pakomatka Svanetian korkeuksiin</a> ja <a href="http://maailmanlopunpaivakirja.blogspot.com/2018/10/kohti-georgian-syrjaisimpiin-kolkkiin.html">yli yksinäistän vuorten paimentolaisten maailmaan</a>), joten kuntoni oli aika hyvä, ja olin tyytyväinen alkuvauhtiin. Pian tapasinkin venäläisen porukan, jotka huomattuaan minun olevan yksin adoptoivat minut välittömästi osaksi porukkaansa. Heillä oli kaikilla jo taskussa Mt. Elbrusin (5642 m) valloitus, joten Kazbegin nouseminen ilman opasta porukalla ja hyvillä varusteilla ei ole suurikaan tempaus. Meistä muodostui vuoristoperhe. Puolentoista päivän vaelluksen ja 2300 metrin nousun jälkeen saavuimme kiviselle perusleirillemme noin 4000 metrin korkeudessa, josta muodostui oma yksinäinen kylämme. Kazbegilla on periaatteessa kolme perusleiriä, joista vain yhdessä on maja yöpymistä varten. Emme yöpyneet yhdessäkään näistä, vaan keskimmäisen ja korkealeirin välissä - näin olemme lähempänä huippua, mutta lunta ei pitäisi sataa ja saamme olla omassa rauhassamme.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmedc4flQd3NgNI5nEi9nUbfUTgyWLTmnr97vSyldeNLeX28ZWMJy2CPW7Ugq6uZ1tVwVuth6W8bCyPbAysNUWIxURCd-9a9hb93dfMqqvbbEj1-P365KbVlUAckjqdDDyxiZRcioQ5IsJ/s1600/38051022_10216499828357849_1436651296198230016_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmedc4flQd3NgNI5nEi9nUbfUTgyWLTmnr97vSyldeNLeX28ZWMJy2CPW7Ugq6uZ1tVwVuth6W8bCyPbAysNUWIxURCd-9a9hb93dfMqqvbbEj1-P365KbVlUAckjqdDDyxiZRcioQ5IsJ/s320/38051022_10216499828357849_1436651296198230016_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLMYBXpsYDlajPr6FtX-xFYFETbG3T4ASwfn0Na8vGEphm6LEpoe2l8uBU7La80lUGykoEHRo1T1tJbE179Vuova4oeWQf_0KSWKu_5vJisv2X0nYXfKlOK3loJTt_WpDN1PdN7Ddlqf8M/s1600/38235203_10216499829797885_6489864075823022080_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLMYBXpsYDlajPr6FtX-xFYFETbG3T4ASwfn0Na8vGEphm6LEpoe2l8uBU7La80lUGykoEHRo1T1tJbE179Vuova4oeWQf_0KSWKu_5vJisv2X0nYXfKlOK3loJTt_WpDN1PdN7Ddlqf8M/s320/38235203_10216499829797885_6489864075823022080_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAmgJIlg5ajyDRFEmasiM9Xh9r2sAnybayK-6Uu6j5Rt76uDkR6U8QOWt5UjRZekvgd41VpTdkgmCiQ0A942TjXraMMSgDOK8q4DaWtHcZUFV2S3c_VeN87M_vWdsol75ekMq7d8cUJS2S/s1600/38403259_10216499844118243_3249577616272785408_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAmgJIlg5ajyDRFEmasiM9Xh9r2sAnybayK-6Uu6j5Rt76uDkR6U8QOWt5UjRZekvgd41VpTdkgmCiQ0A942TjXraMMSgDOK8q4DaWtHcZUFV2S3c_VeN87M_vWdsol75ekMq7d8cUJS2S/s320/38403259_10216499844118243_3249577616272785408_o.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Majatalo oli rakenteilla ensimmäiselle perusleirille, muttei vielä valmis</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiI9DS8HgbrGWVPHE4iTQdoq5gUIAAj21Dvz0_wI237A9R4Of2V5nlslc-ffrhtFcU8vKdE5uA76sscAZBac-PcXzs6Pnxn4NuF0UFHJMn8nJ6zezKxPhgS1jXhFhyphenhyphenU2OZQI07EH51WIt4Y/s1600/38242738_10216499841478177_2739519338993156096_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiI9DS8HgbrGWVPHE4iTQdoq5gUIAAj21Dvz0_wI237A9R4Of2V5nlslc-ffrhtFcU8vKdE5uA76sscAZBac-PcXzs6Pnxn4NuF0UFHJMn8nJ6zezKxPhgS1jXhFhyphenhyphenU2OZQI07EH51WIt4Y/s320/38242738_10216499841478177_2739519338993156096_o.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ensimmäinen perusleiri - Green Camp</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Näiden kavereiden ansiosta vuoristovaelluksesta tulee minulle ikuisesti venäläiset mieleen, ja näen heidän minun suurimpina vuoristosankareinani. Venäläiset laulut. Venäläinen purkkiliha. Venäläiset vitsit. Venäläinen periksiantamattomuus. Vaikka venäläiset ovat rentoja ja vitsikkäitä, ottavat he vuoristovaellukset haudanvakavasti. Heidän ensiapulaukullaan olisi voinut suorittaa vaikka sydänkirurgiaa ja sillä ruokamäärällä olisi siellä voinut koko porukka telttailla varmasti kaksi viikkoa. Sykemittarilla tutkittiin vuoristotaudin vaaraa jatkuvasti, ja aamulla tankattiin isotonikkia ja B-vitamiinia. Onko ihme, että näin vuodenkin jälkeen tehdessäni soittolistaa vuorivaellukselleni, lisäsin sinne tuttuja venäläisiä viisuja, ja motivoidakseni itseäni mietin venäjäksi.<br />
<br />
Ensimmäisen päivän jälkeen sää muuttui huonommaksi. Koska minulla ei ollut mitään tonnin varusteita, telttani oli kärsinyt kosteusvaurioista ja alkanut tiputtamaan vettä, eikä makuupussini jaksanut pitää minua lämpimänä. Yöt olivat jäätäviä, enkä tehnyt juuri muuta kuin makasin sikiöasennossa ja toivoin aamun koittavan kylmästä hytisten. Aamu ei tuntunut koskaan tulevan. Lopulta kuullessani ääniä tajusin telttani hautautuneen lumeen, joka selitti jatkuvan pimeyden. Myrskyn silmässä teimme totutteluvaelluksen 4500 metriin. Jäätikölle saavuttua muuttuu lumisokeaksi - sekä alla, yllä että sivuilla on yhtä valkoista, ja näkyvyyttä oli ehkä 10 metriä. GPS:stä näimme, että olimme saapuneet tarkalleen 4500 metriin, jossa evästettiin lounas. Venäläistä meetvurstia näkkileivän kanssa. Arvostin heidän rauhallisuuttaan - siinä istuttiin kuin milläkin piknikillä, kun ympärillä tuiskutti tuuli ja lumi joka suuntaan. Palattuamme leirille en kylmyyttä paetakseni nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin käpertyä makuupussiini. Huonon sään ja korkeuden vuoksi vietimme perusleirillä 3 yötä ennen varsinaista nousua. Sitä tulee monenlaisia ajatuksia mietittyä maatessa lumenpeittämässä teltassa yksin 12 tuntia putkeen. Koska olin jättänyt kaiken turhan painon pois, minulla ei ollut kirjaa eikä mitään muutakaan ajanvietettä. Kännykässäni ei ole mitään pelejä tai elokuvia, ja vain 7 kappaletta musiikkia. Selasin ottamiani kuvia ja kuuntelin noita biisejä uudelleen ja uudelleen. Siinä oli Sufjan Stevensiä ja Bright Eyesiä pari biisiä. Olin väsynyt sönköttämään venäjäksi, jota en puhu kovin hyvin (mutta sentään välttävästi). Sitä unohti koko muun maailman, kun itse vain kökötti teltassa kuuntelemassa tuulta. Unohdin kokonaan, että mulla oli työpaikka ja elämä jossain muualla. Mietin lähinnä, että tuonne vuorelle vielä kiipeän. Kyllä se sää tästä selkeää.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8c-Rv4PWoRjKzqgrK2YX3VA0rR5OrW_ZO8jwXIcP0GcCBxx27BdsOJ4sLEjEwFfC9rD36amOMnKN2oWbvyd0aLnFbJ-hmwqN_q1_eKe9XCRksHJTLUEOWfFDHcSd8XEFKljIlL8B7CfP8/s1600/38195044_10216499832957964_8769574665761849344_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8c-Rv4PWoRjKzqgrK2YX3VA0rR5OrW_ZO8jwXIcP0GcCBxx27BdsOJ4sLEjEwFfC9rD36amOMnKN2oWbvyd0aLnFbJ-hmwqN_q1_eKe9XCRksHJTLUEOWfFDHcSd8XEFKljIlL8B7CfP8/s320/38195044_10216499832957964_8769574665761849344_o.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6TsIvt9fBVcSnZ67egx79I0Ewn5rMdmhSHne81NY9BzXLfhnmP8NfwC3m6HApDHIKYgK7u8OUT1HcqaFpScCsuAJ6pTkkJ5DfnWIzAmVXGAYzOo8A1g9VlEsNGeXHVEQlI0_bNVypHiXl/s1600/38204239_10216499834277997_7316340887380819968_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6TsIvt9fBVcSnZ67egx79I0Ewn5rMdmhSHne81NY9BzXLfhnmP8NfwC3m6HApDHIKYgK7u8OUT1HcqaFpScCsuAJ6pTkkJ5DfnWIzAmVXGAYzOo8A1g9VlEsNGeXHVEQlI0_bNVypHiXl/s320/38204239_10216499834277997_7316340887380819968_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJMEeTK6S7LX1UQn8OI4lO5iWZsQ1Byz834mrkSVNfuCDKLD-jGONHLW4mBxFU0GagE4r0Su_6EhdWjTD0VH32clNC8hD4B7YxdFtltmqdUzk2fwnh80kCT_Dlx2hQlyiHLQF4W_lkrrdn/s1600/38228816_10216499825317773_1286475969397260288_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJMEeTK6S7LX1UQn8OI4lO5iWZsQ1Byz834mrkSVNfuCDKLD-jGONHLW4mBxFU0GagE4r0Su_6EhdWjTD0VH32clNC8hD4B7YxdFtltmqdUzk2fwnh80kCT_Dlx2hQlyiHLQF4W_lkrrdn/s320/38228816_10216499825317773_1286475969397260288_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGgTR7FE_WbfIkE9sALejlsTdczXDDpUhgRrj8zoCBj0BHtf5-1_I4dFcVPYXDjdg3joCGqerqBdOL3MqFZ2N2YCICc0fM7_27nhAGDn4jAF8cZXl16aG0udNQVIpDAykstCuLzKnIkp8H/s1600/38270404_10216499830317898_3070353969655054336_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGgTR7FE_WbfIkE9sALejlsTdczXDDpUhgRrj8zoCBj0BHtf5-1_I4dFcVPYXDjdg3joCGqerqBdOL3MqFZ2N2YCICc0fM7_27nhAGDn4jAF8cZXl16aG0udNQVIpDAykstCuLzKnIkp8H/s320/38270404_10216499830317898_3070353969655054336_o.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLTuswtv7usZxBvqRepBFkBUewzKLhqZGgE6hCq75_4cmSftrwEN7G_VyuTZIoCNDD_8Vakr1j9kda98bTrqEJUzVA9C5p0qIZaKUIvD7X7zOs1yX69mrfwm0a70IQRH3ZFctyvzs5eI33/s1600/38274546_10216499845438276_2495657366578528256_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLTuswtv7usZxBvqRepBFkBUewzKLhqZGgE6hCq75_4cmSftrwEN7G_VyuTZIoCNDD_8Vakr1j9kda98bTrqEJUzVA9C5p0qIZaKUIvD7X7zOs1yX69mrfwm0a70IQRH3ZFctyvzs5eI33/s320/38274546_10216499845438276_2495657366578528256_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxHEur5JSiVTsr1hcryHSozGBNGOlbsgY-grYpCvjzn8gqAAgQt2W2QGc77V7EP-VfOZNAcREjBq90XPgiZ3CYhTOdft-LukisHmUJPy8dlQP2rgY4USigkQ3VRlCX3E64EIo3Q3y5kfJa/s1600/38297840_10216499841678182_7149309407375917056_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxHEur5JSiVTsr1hcryHSozGBNGOlbsgY-grYpCvjzn8gqAAgQt2W2QGc77V7EP-VfOZNAcREjBq90XPgiZ3CYhTOdft-LukisHmUJPy8dlQP2rgY4USigkQ3VRlCX3E64EIo3Q3y5kfJa/s320/38297840_10216499841678182_7149309407375917056_o.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Meidän perusleirimme</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Kello yksi yöllä venäläinen rokki alkoi soida. Tuuli oli leppynyt, tähdet kimmelsivät taivaalla. Oli aika valmistautua nousuun. Pohjaan palanut keitto heitettiin parhaamme mukaan naamaan, köydet selviteltiin ja varusteet varmistettiin kolmeen kertaan. Lopulta valot sammutettiin - Kazbegin huippu oli näkyvissä. Sitä tuijotimme arvostavasti minuutin hiljaisuuden ajan, pyytäen lupaa nousuun suurelta Kazbegilta. Nousu alkoi kello 2:15 yöllä.<br />
<br />
Noustessa ei puhuta. Siinä mietitään vain, että nyt nousen. Nyt se tapahtuu. Olen ollut tällä vuorella jo neljä päivää odottamassa tätä hetkeä. Minun unelmani on olla tuolla huipulla. Matkalla oli useita syviä railoja, jotka kiersimme varovasti. Jopa osan yli oli hypättävä. Pimeässä kulkiessa nämä ovat jäätikkövaeltajan suurimpia vaaroja. Saavuttuamme 4700 metriin jyrkkeni vuori, ja sidoimme köydet kiinni. Seitsemän ihmisen letkassa on uskomattoman hidasta kulkea, ja tuuli alkoi jäätää aika pahasti. Huipulla on pahimmillaan 20 pakkasastetta. Muutaman letkan jäsenen nenästä alkoi vuotaa verta, joka ei lupaa hyvää. Paraskuntoinen maratoonari ilmoitti jäätyvänsä, ellei kulje nopeampaa, ja lähti ylös ilman köysiä. Tässä vaiheessa jokin minun päässäni sanoi, että ellen kiihdytä nyt vauhtia ja lähde, en koskaan pääse huipulle. Niinpä seurasin venäläistä vuoristoveljeäni. Adrenaliini jyskytti ja liki juoksin ylöspäin tavoitteenani huippu, joka näytti olevan niin lähellä. Viimeiset 100 metriä ovat ehdottomasti pahimmat - rinne on niin jyrkkä, että joudut jatkuvasti ottamaan apua jäähakulla, etenkin kun en ollut eläessäni kokenut niin kovaa tuulta. Onneksi lumi oli puuterimaista, eikä jäisiä kohtia ollut - pari edellistä päivää oli satanut paljon lunta. Lopulta korkeuskin alkaa ottamaan keuhkoihin, ja tuntuu siltä, ettei matka vain etene. Loppumetrit menevät hurmiossa. Jäärautani lähti toisesta jalasta ja roikkui siinä poikittain, mutta minä raahauduin äänekkäästi kiroillen yhdellä jalalla ja jäähakulla huipulle. Siellä minut otti vastaan sinne jo saapunut virolainen kovaksikeitetty vuorikiipeilijäporukka onnitellen saavutustani. On myönnettävä, että se oli yksi elämäni hienoimpia hetkiä. Se oli kuin oman elämäni Mont Everest. Ehkä monelle alaa harrastavalla se on "yksi vuori muiden joukossa", mutta minulle se oli se ensimmäinen "todellinen vuori".<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkEzFe5Kd5KXY4M6a2ZGOrLXB11PeDegRFBXlRxuIrXTsnEqxP8tIwZxKz6ua4h6IP8dck2SsxZqrJDvXv0tf-7hb6zBqmgLVsATjZ4VFfj0rDblmh3pc2-N11NKlyGd_M1lfCPsW5LNbT/s1600/38405492_10216499827397825_2799433737635364864_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkEzFe5Kd5KXY4M6a2ZGOrLXB11PeDegRFBXlRxuIrXTsnEqxP8tIwZxKz6ua4h6IP8dck2SsxZqrJDvXv0tf-7hb6zBqmgLVsATjZ4VFfj0rDblmh3pc2-N11NKlyGd_M1lfCPsW5LNbT/s320/38405492_10216499827397825_2799433737635364864_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMfclNUKc-EE8DAo4YqrTr-9wweBZ5yZA5r2_LiQxIloyHbcXDohYIQUa10kTZ573v-gsqzUKd21wGRPbURy2-wiV32-hLcWY6fv06JfY2f7BCBGc_bvk_qBOoqsLpgiehRwGPEbsT9GYq/s1600/38055948_10216499836958064_5101883056965287936_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMfclNUKc-EE8DAo4YqrTr-9wweBZ5yZA5r2_LiQxIloyHbcXDohYIQUa10kTZ573v-gsqzUKd21wGRPbURy2-wiV32-hLcWY6fv06JfY2f7BCBGc_bvk_qBOoqsLpgiehRwGPEbsT9GYq/s320/38055948_10216499836958064_5101883056965287936_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbvjBVMuNHNaXskcEQEjnNe4uax75mJakwDZSdoBGgRvINEcQUKSMfADT_X959YHw6vC2g5b1-vKsqla_rYshD2Le5PoMXa4lwGq1qvdUSF0jO7J0LXH6lb56EGKNzpHuwQp4FjMAROI4m/s1600/38192007_10216499821677682_394268140822855680_o+%25281%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbvjBVMuNHNaXskcEQEjnNe4uax75mJakwDZSdoBGgRvINEcQUKSMfADT_X959YHw6vC2g5b1-vKsqla_rYshD2Le5PoMXa4lwGq1qvdUSF0jO7J0LXH6lb56EGKNzpHuwQp4FjMAROI4m/s320/38192007_10216499821677682_394268140822855680_o+%25281%2529.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jyrkin kohta lähellä huippua</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiN8vppixYuzwTO-iYQXdLNJRrKrzywFdoOoePC-EP3zd5-_ZbrdfHAxcmVWaF2SOqLsQoFnBkeRkW0oXugWs1OU1m65IUpNNJnZjIDRPI4u8ZY-BT2xXczffBzzfV8D9gqkfrDKFSv8p1r/s1600/38405102_10216499823357724_3410468143447932928_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiN8vppixYuzwTO-iYQXdLNJRrKrzywFdoOoePC-EP3zd5-_ZbrdfHAxcmVWaF2SOqLsQoFnBkeRkW0oXugWs1OU1m65IUpNNJnZjIDRPI4u8ZY-BT2xXczffBzzfV8D9gqkfrDKFSv8p1r/s320/38405102_10216499823357724_3410468143447932928_o.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Huipulla on helppo hymyillä!</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Paluumatka on koko reissun vaikein vaihe. Kun adrenaliinipiikki laskee, tajuaa, että on aivan poikki. On unohtanut syödä 12 tuntiin ja kaikki energia on kulutettu, muttei silti saa ruokaa kuin pakottamalla alas. Kun pääsin lopulta jäätiköltä kivikolle, lysähdin siihen, ja minusta tuntui, etten enää pysty etenemään. Päässä jyskytti ja koko keho tärisi heikkona. Jotenkin pääsin lopulta telttaani ja viimein nukahdin sekaviin uniin. Kiitos Kazbeg. Se oli kaiken sen arvoista.<br />
<br />
<b>Mitä olisin tehnyt toisin?</b> Paremmat varusteet - teltta, makuualusta ja makuupussi. Ei ole hääviä kerätä teltasta läpi tulevaa vettä kattiloihin, nukkua kirjaimellisesti kivien päällä huonon makuualustan vuoksi, ja hytistä kylmästä. Kazbegille on hyvä olla neljän vuodenajan teltta, vahva makuualusta ja makuupussi, jossa on comfort -5C. Syö kunnolla. Noustessa on kova kiire ylös, mutta on tärkeää pysähtyä syödäkseen jotain, jossa on paljon hiilihydraatteja. Ja noustessa on vaikka väkisin juotava kaksi litraa vettä. Mitään muuta en olisi vaihtanut, ja nousisin tälle vuorelle mielelläni toistekin.<br />
<br />
<b>Käytännön ohjeita tämän retken suorittamiseen:</b> Reitti alkaa Stepandsmindan kaupungista Venäjän rajalta, jonne pääsee helposti minibussilla Tbilisistä useita kertoja päivässä. Itse tulin Kutaisista minibussilla, jolloin jäin tienhaarassa pois kyydistä, josta liftasin kyydin rekalla Stepandsminaan. Stepandsmindassa on runsaasti majoitus- ja ruokapaikkoja - itse olin telttailemassa Camp at Kuro nimisessä paikassa, jota voin suositella - siellä on monia muitakin vuorikiipeilijöitä ja vaeltajia. Edes sesonkiaikana on vaikeaa ilmestyä paikalle ja liittyä järjestettyyn ryhmään, sillä suurin osa niistä on jo etukäteen bookattu, jolloin kannattaa olla jo ainakin kuukautta ennen sähköpostilla yhteydessä paikallisiin matkatoimistoihin, esim. Mountain Freaks, ja kysellä ryhmistä. Myös varusteet kannatta varata etukäteen, jos on sesonkiaikana (heinä-elokuu). Yllä mainitulla toimistolla ei ollut enää varusteita saatavana kyseisenä päivänä, jolloin löysin keskustasta toisen vuokraajan, joka oli kämäisen kerrostalon yläkerrassa, melko vaikeasti löydettävässä paikassa. Monet yksityiset myös vuokraavat, jolloin kannattaa kysellä ympäriinsä. Itse maksoin jäävaellusvarusteista reilu 100 euroa koko viiden päivän reissulle. Ruoat kannattaa ostaa jo jostain muualta, sillä Stepandsminda on pieni kaupunki. Retkeen kannattaa varata 4 yötä ja 5 päivää teltalla vuoristossa, ja lisäksi 1-2 yötä Stepandsmindassa ennen ja jälkeen. Vuoristossa on juomavettä saatavilla joka paikassa, eli sitä ei tarvitse kantaa. Lämpötilat korkeammilla perusleireillä yöllä voivat olla pakkasen puolella, ja sade ja tuuli ovat todennäköisiä. Seuraavat varusteet ovat välttämättömiä: jääraudat, jäähakku, valjaat, (köysi ryhmän mukaan, koska olin yksin, ei minulla ollut köyttä), kypärä, vahvat UV- suojalasit (ei mitkään perus aurinkolasit, vaan esim. lasketteluun tarkoittut), vedenkestävät ja vahvat goretex- hanskat, veden- ja tuulenkestävä takki n. -10 pakkasasteeseen. veden- ja tuulenkestävät housut, tukevat ja lämpimät vaelluskengät haastavaan maastoon (ei mitkään perus retkeilykengät! minulla oli Lowa Mauria- kengät, joissa niissäkin tuli vähän kylmä), lumisuojat housuihin, vaellussauvat, pipo, kauluri ja runsaasti kerroksia. On varauduttava siihen, että siellä on kylmä yötä päivää heinäkuussakin, paitsi alkumatkasta.<br />
<br />
<b>Nukkuva kaunotar - Iztaccihuatl 5230 m </b><br />
<br />
Suunnilleen vuosi oli kulunut edellisestä vuoristovaelluksestani, ja Meksikossa ollessani huomioni kiinnittyi kahteen korkeaan kaunottareen - Iztaccihuatl 5230 m ja Citlaltépetl 5636 m. Haasteeni olivat edelleen samat - olin reisussa yksin, enkä halunnut käyttää paljoa rahaa vuorien valloittamiseen. Koska syyskuu on yksi huonoimmista kuukausista vuoristolla huonon sään ja myrskyvaaran vuoksi, ei ollut itsestäänselvää, että löytäisin seuraa. Voisin hyvin olla ainoa ihminen, joka sinä päivänä huipulle nousee. Yritin löytää netistä muita reissaajia tai paikallisia, jotka voisivat nousta kanssani. Sainkin kasaan jonkinlaisen porukan Pueblassa, jonka kanssa kokoonnuimme. Seitsemästä henkilöstä paikalle ilmaantui vain 4, ja heistä kahdella ei ollut juuri mitään tarvittavia varusteita, ja yhdellä varusteet olivat heikot, mutta halu kiivetä kova. Niinpä minä ja Berna lähdimme kahdestaan. Koska oli sadekausi, oli selvää, että huipulla olisi niin paljon lunta, ettei ilman jäärautoja nousemiseen ole mitään toivoa, tai se olisi ainakin aivan liian vaarallista. Saimme viime hetkellä lähtöaamuna vuokrattua minulle ja Bernalle jääraudat - ilman niitä ei reissusta olisi tullut mitään. Ajatuksenani oli kiivetä ensin Malintzinille, 4461 m, aklimatisoitumisen varmistamiseksi, mutta jotenkin suunnitelmat etenivät niin, että lähdimme suoraan Itztaccihuatlia valloittamaan.<br />
<br />
Georgiasta poiketen Meksikossa pääsee melko korkealle jo autolla. Bussilla pääsee Paso de Cortesin solaan asti kahden tulivuoren välissä, jonka Meksikon kuulu valloittaja Hernan Cortez nimesi itsensä mukaan yli 500 vuotta sitten. Tämä väylä on korkeimmillaan 3400 metrin korkeudessa, josta retkemmekin siis alkoi. Noustuamme reiluun 4000 metriin alkoi kello olemaan jo 6 illalla ja sää alkoi heiketä. Reitiltä löytyikin sopiva aukko teltalleni heinikon keskeltä. Reitiltä löytyy periaatteessa kolme virallista perusleiriä - Altzomonin maksullinen omatoimimökki alle 4000 metrin korkeudessa, La Joyan leirintäalue katoksineen 4000 metrissä, ja Grupo de los Cien leirintäalue ja metallisuoja 4600 metrin korkeudessa. Tällä kertaa emme yöpyneet missään näistä. Olin ostanut TerraNovalta uuden teltan vajaa vuosi sitten, jota en ollut vielä kokeillut sateessa, joten toiveeni kuivana säilymisestä olivat korkeat. Järkytys oli aika suuri, sillä vesi tuli siitä läpi ikään kuin se olisi festariteltta (tästä ilmoitin TerraNovalle, ja he pyysivät lähettämään teltan takaisin Englantiin). Onneksi vettä satoi vain vähän, jolloin suuremmalta vedenpaisumukselta säilyttiin, ja makuupussini hylkii jonkun verran vettä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhF_7UbT0hLQ5L6ob6vy1B6vdQWPoZ3itW3lIPt3uCdDC5CgOTbH1iICISDMAYnI0shQvv7idMU9HnSjpl_bFnTy_dv-14N4wtIHdB4Q6Zxs75aaUYResMwE8SQ7InGC5IDsfcKLqgRaEWf/s1600/20190913_162132.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhF_7UbT0hLQ5L6ob6vy1B6vdQWPoZ3itW3lIPt3uCdDC5CgOTbH1iICISDMAYnI0shQvv7idMU9HnSjpl_bFnTy_dv-14N4wtIHdB4Q6Zxs75aaUYResMwE8SQ7InGC5IDsfcKLqgRaEWf/s320/20190913_162132.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDt8AN7aaLmwqt3Yyk0XZETexHNctPWV2UpAqqY1ltlWf3EoqCD_ZOYAl3OtjsY-yzJlfym5vlxqMkEnZdcezFKbOZWO01Yeq7rJbyaj48BbdASFxKZ1Ldz4lkSB3VyoPG5fmf2GQi1vrW/s1600/20190913_184318.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDt8AN7aaLmwqt3Yyk0XZETexHNctPWV2UpAqqY1ltlWf3EoqCD_ZOYAl3OtjsY-yzJlfym5vlxqMkEnZdcezFKbOZWO01Yeq7rJbyaj48BbdASFxKZ1Ldz4lkSB3VyoPG5fmf2GQi1vrW/s320/20190913_184318.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
<br />
Kello kolme herätyskello soi. Sää oli sumuinen ja sateinen, mutta toiveeni mahdollisesta noususta olivat silti korkeat. Aamupalaksi paistoin papuja ja makkaraa trangiallani. Matka lähti kosteissa merkeissä pienessä tihkusateessa, joka pian loppui täysikuun valaistessa reittiämme. Suunnistin täysin maps.me- sovelluksen avulla, ilman sitä olisi etenkin pimeässä hieman hankala seurata merkitsemätöntä reittiä. Ensimmäisen "satulan" jälkeen alkaa tuuli puhaltamaan todella voimakkaasti, ja ensimmäiset jäätiköt ovat näkyvillä. Emme olleet päässeet edes 4500- metriin, kun maa oli tuoreen lumen peitossa, jota alkoi tupruttamaan taivaalta kovan tuulen saattelemana. Ketään muita emme matkallamme nähneet. Toiveissani oli olla jo 5000 metrissä auringon noustessa, mutta sen sijaan olimme vasta edenneet Grupo de los Cien- majalle kolmessa tunnissa. Sää oli muuttunut hernerokkasumuksi ja taivaalta satoi jotain lumen ja jään välimuotoa laakatasossa. Maja oli niin saastainen ja huonossa kunnossa, että söimme eväämme mielummin ulkopuolella. Musiikki ja tanssi piristivät lohdutonta säätä, jossa näkyvyyttä oli kymmenisen metriä. Jääraudat oli jo isketty jalkoihin kauan ennen tätä vuoristomajaa. Matka jatkui äärettömän jyrkkänä ylöspäin. Minulle tuli yllätyksenä, että reitti sisälsi joitain "scrambling"- tyylisiä kiipeilyosuuksia, jota hankaloitti jäiset olisuhteet ja lumi. Suoraan sanottuna tuli siinä mietittyä, etten ole koskaan vaeltanut tällaisissa olosuhteissa. Kyllä ylös pääsi, mutta eniten minua huolestutti, miten pääsemme alas. Liukastuminen voisi johtaa kymmenien metrien pudotukseen. Tuossa korkeudessa alkaa myös hengitys tökkimään, olo on kuin pahimmallakin astmaatikolla. Myös jalat tuntuivat painavan sata kiloa. Berna ei ollut koskaan kävellyt lumessa tai käyttänyt jäärautoja, jolloin tämän kulku oli vieläkin hitaampaa. Loputtoman tuntuisen ylämäen jälkeen pääsimme "nukkuvan naisen" polviin asti, joka jo ylittää 5000 metrin rajapyykin. Yhtäkkiä pilvet väistyivät ja näimme horisontissa Popocatepl- tulivuoren tupruttaen savua sisuksistaan. Se oli hämmästyttävä ja kaunis näky käveltyämme viisi tuntia lumisateen ja sumun keskellä. Ihan kuin kaikki se surkeus oli vain sen lyhyen hetken arvoista.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUZ-MDJSJZLWogI1dsTltbx4pka5Dtsk57A_paOrJkWL9bLTF4JdiY_PvVa5I6s1XtgMMo5s1hPxOX74lSrEu5AXfbGxJUyADjj6tyXIQk50bnhJPhj0lMhtPzEDny9uZAsaMephX8QL30/s1600/20190914_073212.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUZ-MDJSJZLWogI1dsTltbx4pka5Dtsk57A_paOrJkWL9bLTF4JdiY_PvVa5I6s1XtgMMo5s1hPxOX74lSrEu5AXfbGxJUyADjj6tyXIQk50bnhJPhj0lMhtPzEDny9uZAsaMephX8QL30/s320/20190914_073212.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7Hcq5GbdQ4vz5AUn2HW5jhCvHhRY4p3dC4fYXv7SaIFKdNFE7myxAx-8IhRjj1ENNkWWJSbWm1hyYxd-UOPEBOBAgXdUktqold9weAWhKukApZt7_srqV8AAxLva685uugv5pZ9e3FBqI/s1600/20190914_070432.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7Hcq5GbdQ4vz5AUn2HW5jhCvHhRY4p3dC4fYXv7SaIFKdNFE7myxAx-8IhRjj1ENNkWWJSbWm1hyYxd-UOPEBOBAgXdUktqold9weAWhKukApZt7_srqV8AAxLva685uugv5pZ9e3FBqI/s320/20190914_070432.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Näkyvyys auringonnousun aikaan</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPpUgqMcxPtMW07fVd8e0sTjUl3mf7x4rd6L5I62zRf0umYqUfFLTYq9Zu_tLX-3seF1PEC3gP15pXmSDPgu-gEmu5Js8VNpMVWjpqEeIEcLGj3gECohq89AVqDMMHzO3PZX2GnzRKsTKj/s1600/20190914_073537.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPpUgqMcxPtMW07fVd8e0sTjUl3mf7x4rd6L5I62zRf0umYqUfFLTYq9Zu_tLX-3seF1PEC3gP15pXmSDPgu-gEmu5Js8VNpMVWjpqEeIEcLGj3gECohq89AVqDMMHzO3PZX2GnzRKsTKj/s320/20190914_073537.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgl1eGUu_nL2ftCScO6WSw_KFmJXn-KxDgBIVYNQaU5ojq7HsZNh4GKFNp1tEK-NsiZ5XasYaJhkVfbs1CxSJ7Obw4YeOmP6bS97dBlwAiKDisOalsq8HsXbPdm5Gl1yq3K_Ud4UZ8o2RpI/s1600/20190914_090105.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgl1eGUu_nL2ftCScO6WSw_KFmJXn-KxDgBIVYNQaU5ojq7HsZNh4GKFNp1tEK-NsiZ5XasYaJhkVfbs1CxSJ7Obw4YeOmP6bS97dBlwAiKDisOalsq8HsXbPdm5Gl1yq3K_Ud4UZ8o2RpI/s320/20190914_090105.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Jostain syystä olo ei silti ollut sama kuin Kazbegille kiivetessä. Vain edellisenä päivänä olin vielä mukavasti Pueblassa, ja nyt olen jo yli 5000 metrin korkeudessa - se tuntui liian nopeasti saavutetulta mitallilta. En kerennyt kuunnella vielä venäläisiä viisujani tai tsempata itseäni venäjäksi, enkä ollut edes hytissyt kylmästä samalla tavalla. Hetki oli kaikesta huolimatta hieno. Meillä olisi vielä kaksi tuntia edessä Iztan varsinaiselle huipulle, vaikka korkeutta uupui enää 200 metriä. Sää kuitenkin osoittautui niin vaaralliseksi, että totesimme, että jos haluamme täältä elävänä alas, on lähdettävä heti. Iztan valloitus siis ei onnistunut kokonaisuudessaan, enkä tehnyt sitä kuuluisaa jäätikön ylitystä. Olin kuitenkin ainoa ihminen Bernan lisäksi, joka sinä syyskuisena lumisena päivänä nousi edes niinkin korkealle, eikä kovin moni näe vastaavia lumisia ja jäisiä olosuhteita, joten voimme onnitella itseämme. Yli 5000 metrin korkeudessa ei kannata leikkiä maaäidin kanssa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5qyK_i4XLBrtFZUs-xieib8i74E9eE4GVJgGMx3LH0Z-dpcEUgbIir7kuN6wImsLRwSua97a40tdWBmdMOn5sVQHdQCrtXUmWfAUizWonmGnBgjyXQ55XDK8uajwBeQvy9_nyTPOhU0LK/s1600/20190914_091033.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5qyK_i4XLBrtFZUs-xieib8i74E9eE4GVJgGMx3LH0Z-dpcEUgbIir7kuN6wImsLRwSua97a40tdWBmdMOn5sVQHdQCrtXUmWfAUizWonmGnBgjyXQ55XDK8uajwBeQvy9_nyTPOhU0LK/s320/20190914_091033.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWWd9Ko9CYzo8Vz91tuqrfbvGYEBvqqQr5BjWVPRhRpeoVYJaA5iQWCEenFF-6UHe7-CMclDEzKWvGMD84jjtDLGL05nbHmVDe4O8bQWmNy7R2tPg0iXBQErCA2LVZXNhJeuHxUPO2P-1a/s1600/20190914_091652.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWWd9Ko9CYzo8Vz91tuqrfbvGYEBvqqQr5BjWVPRhRpeoVYJaA5iQWCEenFF-6UHe7-CMclDEzKWvGMD84jjtDLGL05nbHmVDe4O8bQWmNy7R2tPg0iXBQErCA2LVZXNhJeuHxUPO2P-1a/s320/20190914_091652.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhExC0yHwrApQqNNhMlvyqHcyKBCHyn9coD3h7JX8y_77y6rK-bXvUp9wB6puVWALiAF0QKEy_WXyYvjQspkK35hxPnDKQvkeakUiUnt1ki4finHCnExsB4dgwAQgPPMTL-KBODqNtt6c4n/s1600/20190914_092029.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhExC0yHwrApQqNNhMlvyqHcyKBCHyn9coD3h7JX8y_77y6rK-bXvUp9wB6puVWALiAF0QKEy_WXyYvjQspkK35hxPnDKQvkeakUiUnt1ki4finHCnExsB4dgwAQgPPMTL-KBODqNtt6c4n/s320/20190914_092029.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilK9kQN1HQXlXrIffhiAXXFjOtmKwnL0rl3HhjMoS6UGH9gRz0JmCzLEQnlqjZup6c1MRuAMJBs3HpkCCEh2SsilkFoRXHi-1zbwXqdaHATR7m-ZZ-wqhDvmrOnqNEZ_oK492zSeHOs4-Q/s1600/20190914_092344.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilK9kQN1HQXlXrIffhiAXXFjOtmKwnL0rl3HhjMoS6UGH9gRz0JmCzLEQnlqjZup6c1MRuAMJBs3HpkCCEh2SsilkFoRXHi-1zbwXqdaHATR7m-ZZ-wqhDvmrOnqNEZ_oK492zSeHOs4-Q/s320/20190914_092344.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4jNQnwuk4x4R11i2TirgBBNJ0HbbkUw-9NDWF4Cwz8gF-vLmLZ2Mv6dOyj8749376TBhubVlR04aeQEAXez9bkYCr8IVEdFcsOIqUFJa0oM73-Nfd45HU4-k0VyjaN79qJtLbdzqXUFWi/s1600/20190914_095646.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4jNQnwuk4x4R11i2TirgBBNJ0HbbkUw-9NDWF4Cwz8gF-vLmLZ2Mv6dOyj8749376TBhubVlR04aeQEAXez9bkYCr8IVEdFcsOIqUFJa0oM73-Nfd45HU4-k0VyjaN79qJtLbdzqXUFWi/s320/20190914_095646.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDMX-hEoBxNYDj24FN3q23wAYLYgVHZCPY0VDUOehjpp-uN9aLn_ZWL991f8b__37K9boIkHDraz9XFkaorEkb37NF3ueYfcVxty9tTPjqNo7JMHLKcPZqird6WCMtxHQcMvEbKxuWTmrZ/s1600/20190914_103815.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDMX-hEoBxNYDj24FN3q23wAYLYgVHZCPY0VDUOehjpp-uN9aLn_ZWL991f8b__37K9boIkHDraz9XFkaorEkb37NF3ueYfcVxty9tTPjqNo7JMHLKcPZqird6WCMtxHQcMvEbKxuWTmrZ/s320/20190914_103815.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
<br />
Alas kävellessäni oloni oli ihan hyvä - vaikkakin olin polttanut naamani ja huuleni. Izta on fyysisesti todella raskas, etenkin jos kävelisi ihan perille asti, mutta tankkaamani ruoka auttoi minua tällä kertaa selviämään koetuksesta vähemmän riutuneena. Tästä huolimatta matka tuntui välillä loputtomalta ja jatkuvalta ylämäeltä - meidän vauhdillamme huipulle olisi perusleiriltämme ollut kahdeksan tuntia matkaa, ja siitä neljä-viisi tuntia alas. Kazbegiin verrattuna Izta on paljon teknisempi, etenkin olisuhteiden ollessa jäiset, mutta Izta on silti kaikenkaikkiaan kevyempi kokemus, sillä ei tarvitse kantaa raskaita varusteita korkealle vuoristoon, ja kuluttaa energiaansa kivikossa nukkuen montaa päivää ennen varsinaista nousua. En olisi missään nimessä kiivennyt yksin noissa olosuhteissa. Kiitos Iztaccihuatl uudenlaisesta kokemuksesta!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicNDK4jxynkkqhey1_8KbYI17YSKWN5b1oBz20gqSiapW3pNeLH1HGIfMjgSCY8KQWqPmUg6ts6oUDQ6DovIEEOR-5bFhjdTNnAVs1sDwfD3sRSdLKyeLJgmKnuYLiHy0b6omucmp7zEsU/s1600/20190914_151046.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicNDK4jxynkkqhey1_8KbYI17YSKWN5b1oBz20gqSiapW3pNeLH1HGIfMjgSCY8KQWqPmUg6ts6oUDQ6DovIEEOR-5bFhjdTNnAVs1sDwfD3sRSdLKyeLJgmKnuYLiHy0b6omucmp7zEsU/s320/20190914_151046.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
<b>Käytännön ohjeita tämän retken suorittamiseen</b>: Cholulasta lähtee pikkubusseja Xalitzintlaan, josta noin kerran tunnissa-kahdessa lähtee bussi Amecamecaan, joka voi jättää Paso de Cortésiin. Amecamecaan voi myös saapua Mexico Citystä ja suorittaa reitti toisin päin. Mahdollisesti Amecamecassa on takseja, jotka voivat ajaa La Joyaan asti - Xalitzintlassa ei ole. Kuitenkin Paso de Cortésista kävelee La Joyaan vain pari tuntia, ja reitti on miellyttävä. Paso de Cortésissa maksetaan pieni pääsymaksu luonnonpuistoon. Altzomonin majapaikassa voi yöpyä edullisesti sisällä, mutta täältä on huipulle todella pitkä matka. La Joyan ympäristö on luultavasti paras yöpymiseen teltalla, sillä siellä on hyvin tilaa ja hyvät katokset, mutta viikonloppuisin liikaa ihmisiä. Noustessa ylöspäin matkalla on muutamia sopivia telttapaikkoja 1 tai 2 teltalle, mutta en suosittele yöpymistä ensimmäisen "satulan" jälkeen, sillä siellä käy jatkuvasti aivan ***** kova tuuli. En suosittele yöpymään myöskään Grupo de los Cien- majassa, sillä se on todella saastainen - sen ympäristössä on mahdollista yöpyä teltassa, kuitenkin ottaen huomioon, että noin korkealla on hankala nukkua hapenpuutteen ja kylmän takia, ja mahdollisuus öisiin lumisateisiin etenkin sadekaudella on suuri. On asennoiduttava, että sieltä ei saa mistään vettä eikä ruokaa, eli 4 litraa per henkilö per päivä vettä mukaan. Varusteista jääraudat ovat pakolliset, vaelluskengät haastavaan maastoon (ei mitkään retkeilykengät tai trailrunnerit), vaatetus ja makuupussi -5 asteeseen, tuuleen ja vesisateeseen, vaellussauvat ja jäähakku (vaikkei minulla ollutkaan sitä - olisi ollut hyödyllinen noustessa), sekä kypärä, aurinkolasit ja rutkasti aurinkovoidetta. Etukäteen aklimatisoitunut keho (väh. 3500 m) ja hyvä yleiskunto. Tänne lähtee niin paljon opastettuja retkiä, että ne voi järjestää paikanpäällä kirjoitellen eri järjestäjille - kannatta kysellä eri palveluntarjoajilta, koska hinnat vaihtelevat rajusti. Kuitenkin reitti on hyvin merkitty eri karttapalveluihin, kuten maps.me ja alltrails. Huonolla säällä ja viikonlopun ulkopuolella voi varautua siihen, ettei siellä ole ketään.<br />
<br />
<b>Citlaltépetl (Pico de Orizaba) - Pohjois-Amerikan kolmanneksi korkein</b><br />
<br />
Minun tavoitteeni, kuten monella muullakin, oli Meksikon korkeimman huipun ja Pohjois-Amerikan korkeimman vuoren valloittaminen. Jos tässä vaiheessa luulit, että Meksiko kuuluu Väli-Amerikkaan, tai jopa Etelä-Amerikkaan, niin on hyvä päivittää tieto siihen, että se kuuluu Pohjois-Amerikkaan Yhdysvaltojen ja Kanadan kanssa ;). Haasteeni oli, että syyskuu ei ole mikään sesonkikuukausi, ja voi olla, ettei viikkoon ylös nouse ketään. Hyvin harva nousee tänne ilman opastettua retkeä - riskinä ovat mahdollisesti vaaralliset sääolosuhteet, railot jäätikössä ja jäisten olosuhteiden vallitessa putoaminen. Omasta mielestäni eksyminen ei ole suuri vaara, sillä reitti on pääasiassa merkitty kivikasoilla - paitsi jäätiköllä. On myönnettävä, että minua pelotti, sillä en ollut onnistunut löytämään ketään nousemaan kanssani. Yritin kirjoitella eri matkanjärjestäjille, mutta kaikki sanoivat, että retken hinta on noin 500 euroa, jos lähden yksin opastetulle retkelle. Tämä oli melkein koko kuukauden reissuni budjetti. Mitään muita retkueita tai porukoita ei löytynyt. Niinpä päätin taas kerran koittaa onneani.<br />
<br />
Saavuin Tlachichucan kaupunkiin vuorikiipeilijöille tarkoitettuun majataloon, jossa ei ollut kymmeneen päivään yöpynyt ketään. Omistaja oli ensin jopa hieman vastahakoinen antamaan minulle palveluita, sillä en ollut halukas maksamaan satoja euroja erilaisista palveluista. Yritin selittää, että olen töissä Guatemalassa, ja heidän retkenne on arvoltaan minun kuukauden palkkani, ja olen noussut ennenkin +5000 m vuoria. Esimerkiksi jokainen ruokailu maksaisi noin 15 euroa, koska yhdelle ihmiselle ruan tekeminen on niin työlästä. Oli selvää, että lähdin mielummin syömään katuruokalassa yhdellä eurolla. Lopulta hän suostui vuokraamaan minulle varusteet ja järjestämään kuljetuksen liki 4500 metrin korkeudessa olevalle perusleirille, jonne on matkaa kaksi tuntia erittäin huonokuntoista tietä pitkin. Ja alun epäystävällinen asennekin alkoi vaihtumaan tsemppaavammaksi.<br />
<br />
Vettä oli mukana 8 litraa, muita varusteita suunnilleen 10 kiloa. Noustessamme ylös päin Citlaltepetlin jäinen huippu kimmelsi auringossa. Kuskini kertoi, että minulla on nyt viimeisiä mahdollisuuksia kiivetä ylös jäätiköä pitkin - viime vuonna siitä katosi 20 prosenttia, ja tutkijat arvelevat, että jäätikkö on kadonnut viimeistään viiden vuoden kuluttua kokonaan. Se oli murheellinen ajatus. Jäinen huippu muodosti niin merkittävän osan maisemakuvaa, että oli liki mahdotonta ajatella, että niin nopeasti se sulaisi pysyvästi. Jäävuorien katoamisesta kuulee paljon, mutta kun niitä ei näe, ei se ole niin konkreettista. Jos järvet vaikka lakkaisivat jäätymästä Suomessa niin, ettei siellä voisi enää hiihdellä, kyllä se tuntuisi monelle paljon konkreettisemmalta.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsUDD2amyhHxYOp0SDHt7HHSm1A1bYkv_2q7C6PnCi3ydJoZ8juX8a2h3J6qGgIK5mT0wQD8newhpDHxmmk_ejYO26la_Js-hvPdCx0ao_4HqelWPmoCm0FK9A5CtMIU_rXqRZeD9CMR7z/s1600/20190921_072126.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsUDD2amyhHxYOp0SDHt7HHSm1A1bYkv_2q7C6PnCi3ydJoZ8juX8a2h3J6qGgIK5mT0wQD8newhpDHxmmk_ejYO26la_Js-hvPdCx0ao_4HqelWPmoCm0FK9A5CtMIU_rXqRZeD9CMR7z/s320/20190921_072126.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-j3IGBOMdLkz8uVO1mCSyhIcbkR135d79UXnkOR-PSYdc1mpmXUfzPRvDoGLGLFOKVEkevtwqVtn6pqGdKxDgUHTsJfLFTXz20JD8PgWWYIlKnTy3oU8N4lOsjylIKVVNyvWOYkUEb7Qo/s1600/20190921_080156.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-j3IGBOMdLkz8uVO1mCSyhIcbkR135d79UXnkOR-PSYdc1mpmXUfzPRvDoGLGLFOKVEkevtwqVtn6pqGdKxDgUHTsJfLFTXz20JD8PgWWYIlKnTy3oU8N4lOsjylIKVVNyvWOYkUEb7Qo/s320/20190921_080156.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Katselin auton katoamista jäätyäni yksin perusleirille. Kun moottorista ei kuulunut enää mitään, oli täydellisen hiljaista. Jopa pelottavan hiljaista. Pelkkä kylmä tuuli ja hiirien rapina. Päätin tehdä ensimmäisen totuttelikiipeilyn, ja nousin noin 300 metriä ylemmäksi tuntematta suurempaa korkeuden vaikutusta, vaikka olin jo 4800 metrin korkeudessa. Nukahdin maatessani perusleirillä, kunnes nytkähdin hereille kuullessani kaukaisen moottorin äänen. Vaikka olin ollut siellä vasta puoli päivää, tuntui siltä, kuin pelastajani olisivat saapumassa autiolle saarelle vuoden yksinolon jälkeen. Pelastajani siinä mielessä, etten olisi ainoa, joka aikoo nousta huipulle seuraavana päivänä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDaaoYrlJ-D-sSgwPwEl8JB5JzZsL4dRhKgvgvE6H0yIsHkb0tXvzqq7yTn2TsiQSNAbxESiMT-ERK7oh_hXufU2Bx9tofZAXCbjPtq01VaLENgJ0lSE_mnGBylnKgI5UEXJAAuzQYimpS/s1600/20190921_173022.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDaaoYrlJ-D-sSgwPwEl8JB5JzZsL4dRhKgvgvE6H0yIsHkb0tXvzqq7yTn2TsiQSNAbxESiMT-ERK7oh_hXufU2Bx9tofZAXCbjPtq01VaLENgJ0lSE_mnGBylnKgI5UEXJAAuzQYimpS/s320/20190921_173022.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
<br />
Luksusautosta purkautui porukka nuoria Mexico Citystä merkkivaatteissa, jotka ei takuulla ollut tehty vuoristo-olosuhteisiin. He kertoivat, että heille tulee seuraavana päivänä oppaat ja lisää porukkaa, jonka kanssa he aikovat kiivetä. Heistä yksi oli kiivennyt aiemmin, mutta suurin osa ei ollut ikinä kiivennyt yhtään mitään vuorta. Olin aika kauhuissani heidän nostaessa autosta kaljalaatikon sekä McDonaldsin ruokapusseja. Miten kaipasinkaan sitä yksinäisyyttä, kun tähystin ison kiven päältä aavaa hiljaisuutta, kuunnellen hiirien rapinaa ja pörriäistä pörinää. Yksi tytöistä valitti kovaan ääneen, miten hän selviää ilman vessaa kaksi yötä. Teltat olivat sentään sieltä kalleimmasta päästä. Olin ajatellut nousta heidän kanssaan, mutta yhtäkkiä koko reissusta meni maku. Suljeuduin omaan pieneen luukkuuni, kahdella laverilla varustettiin siistiin metallikoppiin, josta muodostui minun kotini kahdeksi päiväksi. Yöllä hiirulaiset juoksentelivat päältäni. Annoin heille palan suklaata, jotta he jättäisivät minut rauhaan. Tässä vaiheessa viimeistään totesin, että uusi makuupussi on saatava, sillä en saanut juurikaan koko yönä unta kylmän vuoksi - lämpötila saattoi vajota aavistuksen pakkasen puolelle. Teltassa olisi varmasti ollut metallikoppia lämpimämpää, mutta olihan siellä kotoisaa.<br />
<br />
Kävin jo auringonnousun aikaan aamulenkillä tällä kertaa 5000 metrissä. Siellä olin omassa ylhäisessä yksinäisyydessäni. Citlaltepetl on aika lailla eristyksissä, joten ylhäältäkään katsoessa ei näy monia kyliä eikä asutuksia. On hyvin meditoivaa istua kuunnellen tuulen ujellusta ja sulamisveden kohinaa. Saapuessani alas oli muu joukko saapunut. Sen mukana oli myös amerikkalainen mies, joka väitti kiipeävänsä jo samana päivänä ylös huipulle. Kuulemma hän on huippukunnossa ja kiipeää tuon tuosta Coloradossa korkeampia vuoria. Yritin selittää miten korkea Citlaltepetl on, mutta hän väitti kiven kovaan, että tuntee nämä korkeudet. Kahden tunnin päästä hän palasi alas huohottaen ja ilmoitti, että vuoristotaudin vuoksi hänen on palattava alas. Näin jälkikäteen kun tarkistin, niin Citlaltepetl on 1200 metriä korkeampi, kuin yksikään vuori Coloradossa. Vuorikiipeilijöiden vaarallisin vitsaus on ylimielisyys. Citlaltepetl verottaa joka vuosi henkiä, ja kyllä siinä pysähtyy yhdeksi jos toiseksi hetkeksi miettimään niitä kohtaloita, joiden vuoksi useita ristejä on pystytetty. Yksi informatiivinen taulu vuoristotaudin vaaraudesta on myös ripustettu, jossa kerrotaan vain 22- vuotiaasta amerikkalaisesta pojasta, joka kuoli vuoristotautiin. Yhdessä ristissä lukee "ystävällemme, joka näki viimeisen auringonnousunsa tämän vuoren huipulta". Neljä vuoristo-opasta olivat reilua porukkaa ja ylpeitä minun rohkeudestani lähteä yksin. He tarjosivat minulle maittavan päivällisen vaihtaessamme kokemuksia eri reissuilta. Koska meksikolainen nuorisoporukka oli niin kokematonta, oli heidän kahdeksan hengen porukalla neljä opasta, jotta saa muodostettua kolmen hengen köysiletkoja - jokaisesta johtamassa kokenut opas. Koska olin yksin, ei minulla ollut köysiä sen enempää kuin valjaitakaan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgS2GZzU-cscV59SdIJ-0EtDtBe8EyUoEyRs3DBhnBHYigF2rZsyFEM6bZu3L9l11kAo8huqsiyIHzQJI-HDcB3SCEdqdGtEa5PO6Qo3JTXJueENyVz9YdO3zx94ApEM3pXh5E9w6MpnNbk/s1600/20190921_093853.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgS2GZzU-cscV59SdIJ-0EtDtBe8EyUoEyRs3DBhnBHYigF2rZsyFEM6bZu3L9l11kAo8huqsiyIHzQJI-HDcB3SCEdqdGtEa5PO6Qo3JTXJueENyVz9YdO3zx94ApEM3pXh5E9w6MpnNbk/s320/20190921_093853.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhedSHFPBTCSdgsk62yR11tYJU2p37x0L7AxDqjXdrrTIx9l4Zj_feCve-TN8cH-HbTEE8Od2mViHM0GMTlNZjeu4IMQhe_AcuOWQxk24IzO9tIml_srIuS6Tip71kF18jp_jsr7YmcFJyR/s1600/20190921_121948.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhedSHFPBTCSdgsk62yR11tYJU2p37x0L7AxDqjXdrrTIx9l4Zj_feCve-TN8cH-HbTEE8Od2mViHM0GMTlNZjeu4IMQhe_AcuOWQxk24IzO9tIml_srIuS6Tip71kF18jp_jsr7YmcFJyR/s320/20190921_121948.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Oma pieni majani</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Näissä aatteissa valmistauduin keskiyön herätykseen omassa pienessä metallikopissa, jota olin puolustanut muilta tunkeutuijilta. On siellä toinen isompikin ilmainen erämaja, joka kuhisee kuitenkin hiiriä ja on muutenkin aika kolkko paikka. Keittiöön oli pitänyt kirjoittaa isolla "tämä ei ole vessa", sillä vessan puuttuessa yhä useampi teki tarpeensa keittiön maalattialle sen sijaan, että olisi kaivanut kuoppaa luontoon. Yö oli upea. Kävin ihastelemassa tähtitaivasta ja täydellistä hiljaisuutta, jossa retkiväki odotti keskiön alppilähtöä.<br />
<br />
Lähdin itse puoli tuntia myöhemmin, etten joutuisi kuunnella heidän marmatustaan. Taivas oli niin kirkas ja täynnä tähtiä, etten tarvinnut edes valoa. Sää oli mitä suosiollisin - tuulta ei ollut juuri ollenkaan, eikä kylmääkään. Nousin pelkällä fleecellä ilman kuoritakkiani 5000 metriin asti. Välillä istahdin selälleni kivikköön katsomaan tähtiä - näin niin monta tähdenlentoa, etten uskonut sen olevan edes mahdollista. Yksi niistä kiiti taivaalla viiden sekunnin ajan, kunnes paloi ilmakehään. Tämä se on sitä elämää, ajattelin siinä. Viiden tuhannen metrin rajapyykin jälkeen alkoi hengitys käydä raskaaksi - tajusin, etten ole eläessäni ollut tämän korkeammalla. Jäätikön rajalla väänsin jäärautoja kenkiini - siinä pimeässä, kädet kohmeessa, puuskuttaen ja ajatus jo vähän tokkurassa se ei ole ihan helpoin tehtävä. Ne lähtivätkin kengistäni useampaan kertaan, ennen kuin ehkä puolessa välissä sain lopulta loksautettua ne kunnolla paikoilleen. Jäätikön reunalla on sellainen oli, että "tuossahan tuo huippu on, olen jo melkein siellä". Tosiasiassa tästä alkoi se vaikein etappi - 40 asteen nousu, jossa nilkat olivat todella kovilla. Koska lunta ei ollut satanut, oli jää aika kovaa, eikä jääpiikit uponneet sinne senttiä enempää, jolloin myös jalka oli 40 asteen kulmassa. Kun jäljellä oli 200 metriä nousua, en ollut edes varma, pääsisinkö huipulle. Jokainen askel tuntui järjettömän raskaalta ja kivuliaalta. Päätin tehdä etappeja, jossa otan kymmenen askelta, ja sitten hengitän viisi kertaa syvään, ja jatkan toiset kymmenen askelta. En ole varma, oliko reittivalintani paras mahdollinen, sillä jäätikön voi nousta useammastakin eri suunnasta. Lopulta lysähdin alas jäätikölle, ja päätin kuunnella sen hiljaista rapinaa. Siinä olin minä ja Jamapan jäätikkö- minä lopun uupuneena, en vielä edes huipulla, Jamapa vieläkin uupuneempana, helteestä, johon sitä ei ole tarkoitettu. Samalla kun sympatisoin Jamapan karua kohtaloa kuolevana jäätikkönä, tsemppasin itseni kraaterin reunalle. Yksin huipulle nouseminen on yhtä aikaa majesteettista ja, no, yksinäistä. Kukaan ei ollut onnittelemassa minua, en voinut kuin onnitella itse itseäni. Päässä jyskytti ja huippasi, olin niin pahoinvointinen etten saanut edes ruuanmurua alas. Lopputuloksena otin huipulla muutaman surkean selfien ja lähdin paluumatkalle.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6liA3CI6p4rg3xYSxsayD1LhSVL0wKcOSTo78jxoweqHp3A0GQMOaAbz2E8K3jNhI7nnYRTOHUB1RCXhhkV6tIcd3oOPdALlZwQH3xHhgcvaA1ocG5LO5EBWaOtouMZ1DqWoOXtwuK6Uv/s1600/20190922_064422.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6liA3CI6p4rg3xYSxsayD1LhSVL0wKcOSTo78jxoweqHp3A0GQMOaAbz2E8K3jNhI7nnYRTOHUB1RCXhhkV6tIcd3oOPdALlZwQH3xHhgcvaA1ocG5LO5EBWaOtouMZ1DqWoOXtwuK6Uv/s320/20190922_064422.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimGvTDtZpZiEAEsWHicgWCbampb9VQYdXomksJF7kqUvPs-DGrbxj89PrIclbr8DF-HxpZiFCzjGKxBFnJwlm6089JV0DiMoo3L18amhnS03aKDhfM0IunLxj20gw08-Yd8ktlGB3B7C5F/s1600/20190922_064502.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimGvTDtZpZiEAEsWHicgWCbampb9VQYdXomksJF7kqUvPs-DGrbxj89PrIclbr8DF-HxpZiFCzjGKxBFnJwlm6089JV0DiMoo3L18amhnS03aKDhfM0IunLxj20gw08-Yd8ktlGB3B7C5F/s320/20190922_064502.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFvdHBN2ddcFwR2pEpB_Mncb-eZNjt_HLr19jKPZekZpodK6sSAmLYLwHkNjc8_3lCX32YR4L6DkPLfmXRVToimfrNCN_iFhyphenhyphenIkirv9mm24OS5OCxeyEStizPxBEGNxeG3E8HKK7YwPHsc/s1600/20190922_065620.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFvdHBN2ddcFwR2pEpB_Mncb-eZNjt_HLr19jKPZekZpodK6sSAmLYLwHkNjc8_3lCX32YR4L6DkPLfmXRVToimfrNCN_iFhyphenhyphenIkirv9mm24OS5OCxeyEStizPxBEGNxeG3E8HKK7YwPHsc/s320/20190922_065620.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPlsTwX_w90FFZVP1q2deSus26ObEugrIdkVHbidLT-Iv3FBCzSncv_pLBGNIL_o2firKCx5GorCSlY0xeVtzyF9HaJS8yFAb3LhpxyYcr6c0FFClw05KK4wQR_aTBJNzhJq_QSYPfTvuh/s1600/20190922_071103.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPlsTwX_w90FFZVP1q2deSus26ObEugrIdkVHbidLT-Iv3FBCzSncv_pLBGNIL_o2firKCx5GorCSlY0xeVtzyF9HaJS8yFAb3LhpxyYcr6c0FFClw05KK4wQR_aTBJNzhJq_QSYPfTvuh/s320/20190922_071103.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjp8zNyXJGxMPou-CJiz70YQc1l9v4Z14S9rjgaPhmoBJqIslsW9P6eTcsZbwueoo49_K28tyDDY4coxINrA6raUFFok2OuJXOKhWv97p-9aKAN1xX6jlJ_h0RrEOHSp8lSWSXMSJ7ZjzOl/s1600/20190922_071908.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjp8zNyXJGxMPou-CJiz70YQc1l9v4Z14S9rjgaPhmoBJqIslsW9P6eTcsZbwueoo49_K28tyDDY4coxINrA6raUFFok2OuJXOKhWv97p-9aKAN1xX6jlJ_h0RrEOHSp8lSWSXMSJ7ZjzOl/s320/20190922_071908.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtP99y6zXRwcTwHlDba_EQDowXORHd4YOv0kHM3ICN8z8J5LgmXel41Y7s4FJGUKV436wvwSmuH_VUXqSpqFcFw1MZwIfOWOn8VtRBo1UQZvmw27kmVmKudsgzAabFpwZK9NwLt92vRMgc/s1600/20190922_081121.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtP99y6zXRwcTwHlDba_EQDowXORHd4YOv0kHM3ICN8z8J5LgmXel41Y7s4FJGUKV436wvwSmuH_VUXqSpqFcFw1MZwIfOWOn8VtRBo1UQZvmw27kmVmKudsgzAabFpwZK9NwLt92vRMgc/s320/20190922_081121.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKXkPK_WPoDRBwppP6w-WND_ziUachQfvqMZmwV8Kqs6Wt1PCw3O3kMlvgtwdZz-pqKxJ5hVil1XqkoKF08Sxa4UK94iWeCSfq9AZi9BY-eQ4cz-xjMUbRk84Tii_lGsZARk4EjaosN4yU/s1600/20190922_085443.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKXkPK_WPoDRBwppP6w-WND_ziUachQfvqMZmwV8Kqs6Wt1PCw3O3kMlvgtwdZz-pqKxJ5hVil1XqkoKF08Sxa4UK94iWeCSfq9AZi9BY-eQ4cz-xjMUbRk84Tii_lGsZARk4EjaosN4yU/s320/20190922_085443.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Melkein ylhäällä, viimeinen hengähdystauko</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgewbgiRXo-GaWZjhaIxDoOKLpEjtMqDtTVdBTHFl7Gd11G4MH6XLAvwyHQPENBjNcIFPhh56_0qvM-QYqqkGZ2uPmRAVLPut_47o1pvvy3af1UvdtX5Ksmw3FGFg2j2GruifqUWH45sPpG/s1600/20190922_090314.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgewbgiRXo-GaWZjhaIxDoOKLpEjtMqDtTVdBTHFl7Gd11G4MH6XLAvwyHQPENBjNcIFPhh56_0qvM-QYqqkGZ2uPmRAVLPut_47o1pvvy3af1UvdtX5Ksmw3FGFg2j2GruifqUWH45sPpG/s320/20190922_090314.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pakollinen selfie huipulla</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjy-OqGgXyfSrE9ZtmyL-r1sZqRRyh8Glp0BDXOzRTQQKaHZimTThXnqoVLAZLxspYfPHd6dMIHw_Mep106sx7Npi6jdVlRvHf-aZQjtX7zu0j6YgyHlo3Oz9xo0AwWbWctcoXlMvSKr_4/s1600/20190922_090350.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjy-OqGgXyfSrE9ZtmyL-r1sZqRRyh8Glp0BDXOzRTQQKaHZimTThXnqoVLAZLxspYfPHd6dMIHw_Mep106sx7Npi6jdVlRvHf-aZQjtX7zu0j6YgyHlo3Oz9xo0AwWbWctcoXlMvSKr_4/s320/20190922_090350.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwCearKFvvJtv0rVPi93-dP2hcznvGOcjXwEpfuA-ZF41r1HzlPuRyCjvKj4H_TtcRtcRH_zMrEPMo7XKrjVRtypnNttjG78inmV1TUjRKy5faAEPiMi77ZiIp-hYhPuzgTQUCR_XIx_lA/s1600/20190922_090411.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwCearKFvvJtv0rVPi93-dP2hcznvGOcjXwEpfuA-ZF41r1HzlPuRyCjvKj4H_TtcRtcRH_zMrEPMo7XKrjVRtypnNttjG78inmV1TUjRKy5faAEPiMi77ZiIp-hYhPuzgTQUCR_XIx_lA/s320/20190922_090411.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tästä jyrkkä laskeutuminen.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgD0hVWfXJXcg5uBA8CoClhJ0H-vKKG3qawNmH_sVrIP4CFyuqghcJHDz7HMy2uq5fBymzmdN8VxCvZWKCncHTsv_O8vkaHZH1vPZWVQlZRIMiTwfEp-mGptXdfFVd8ju5fAU-UyqmZBXYs/s1600/20190922_091915.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgD0hVWfXJXcg5uBA8CoClhJ0H-vKKG3qawNmH_sVrIP4CFyuqghcJHDz7HMy2uq5fBymzmdN8VxCvZWKCncHTsv_O8vkaHZH1vPZWVQlZRIMiTwfEp-mGptXdfFVd8ju5fAU-UyqmZBXYs/s320/20190922_091915.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jos en itsestäni saa selfietä, niin tässä on ainakin selfie minun rinkasta ja kypärästä. </td></tr>
</tbody></table>
<br />
Kun sanotaan, että suurin osa onnettomuuksista sattuu alas päin mennessä, uskon sen todellakin. Olin niin lopen uupunut, etten edes ollut varma, jaksaisinko kävellä alas asti. Jos ylös oli vaikeaa nousta 40 asteen kulmassa, alas päin laskeminen oli täyttä helvettiä. Puolessa välissä nyrjäytin nilkkani, ja jos olisin itkeväistä tyyppiä, olisi siinä kyllä itku tullut, mutta ei auttanut kun ottaa käyttöön KKK ja toivoa, että tästä vielä nilkka saadaan leivottua. Jalka ylös, siihen lunta ja tiukka puristus. Kymmenen minuutin jälkeen shokkihoito auttoi, ja pystyin jatkamaan matkaani, vaikka tuli kyllä mietittyä, etten tämän jälkeen kyllä mihinkään yli 5000 metriä korkeammalle nouse. Oli helpotus päästä jäätiköltä pois ja ottaa jääraudat kengistä, se oli kuin jonkinlainen varmistus siitä, että kyllä täältä pois päästään. Raahauduin alas täysin vedottomana ilman voittajan hymyä, ja pääsin kuin pääsinkin kolmen aikaan takaisin perusleirille - siis 12 tuntia sen jälkeen, kun olin lähtenyt. Muistan elävästi sen hetken, kun istuin siinä kivenkolossa ja katsoin tyhjänä eteenpäin. Jos olisi ollut kaveri, olisi tuonkin epätoivoisen hetken voinut jakaa jonkun kanssa. Sain onneksi ilmaisen kyydin Tlachichucaan, jossa mätin naamaani tacoja niin paljon kuin kerkesin. Tacomyyjä kysyi, "mistä olet tulossa?". Vastaukseni kuului "tuolta vuoren huipulta". Koska hän ei ollut koskaan noussut sinne, hän ei oikeasti voinut tajuta, mistä olin tulossa.<br />
<br />
Summa summarum: En taida ikinä enää nousta vuoria yksin. Se ei ollut ihan yhtä voitonriemua, mutta haluan silti ajatella, että se oli kaiken sen vaivan arvoista! Kuvat voivat puhua puolestaan!<br />
<br />
<b>Käytännön ohjeita tämän retken suorittamiseen itsenäisesti</b>: Ensin varoituksen sana - vaikka olin itse yksin, ja sää oli mitä parhain, kaikki retket eivät pääty onnellisesti. On olemassa jopa tapauksia, joissa oppaan mukana ollut kiipeilijä menehtyi ihan viime vuosilta. Hengissä jäämisen voi varmistaa kahdella pääperiaatteella - 1) Kiipeä toiselle min. 4800 m vuorelle parin viikon sisällä ennen Citlaltepetlille kiipeämistä, mieluiten toinen 5000 metrinen kuten Iztaccihuatl. Älä leiki vuoristotaudin kanssa ja tiedä miten tunnistat sen oireet. 2) Katso säätiedotusta äläkä mene edes perusleirille jos sää näyttää uhkaavalta. Jos puolessa välissä nousua sää muuttuu huonoksi, käänny takaisin. Suuri osa vahingoista tapahtuu myrskyn käydessä päälle. Olen kuullut myös tarinoita jäärailoista ja niihin putoamisesta, ja sään ollessa hyvin jäinen jään ollen niin kovaa, ettei jäärauta siihen uppoa, jolloin luonnollisesti kannattaa jättää kiipeämättä. Tämän vuoksi kannattaa aina kysyä ammattilaisilta, mitkä olosuhteet ovat juuri sillä hetkellä. Yleensä paras aika kiivetä on joulu-huhtikuu, mutta itse nousin syyskuussa todella mainiossa kelissä.<br />
<br />
Perusleirille voi myös kävellä, mutta koska vettä pitää viedä mukana noin 8 litraa per henkilö, kannattaa miettiä kahdesti. Ylhäällä on vettä ainoastaan iltapäivisin tunnin matkan päässä perusleiriltä jäätikön sulaessa auringossa. Alas päin taas voi olla voimat niin loppu, ettei huvita kävellä kahta lisätuntia. Kävelyn jälkeen ainoa vaihtoehto on nelivetomaasturilla, jota järjestävät matkanjärjestäjät esimerkiksi Tlachichucassa (itse käytin Reyesin majataloa "Servimont"). Yhdensuuntainen matka maksaa noin 30 euroa per auto. Järjestetyt matkat ovat todella kalliita - ryhmässäkin satoja euroja.<br />
<br />
Teltta ei ole välttämätön, sillä perusleirillä on kaksi vuoristomajaa, jotka ovat omatoimisia ja ilmaisia. Alppilähtö on aika välttämätön, sillä sää muuttuu huonoksi puolen päivän jälkeen, ja selvenee taas illalla/yöllä. Koska nousu kestää noin 5-7 tuntia, kannattaa lähteä yhden aikaan liikenteeseen. Reitti on aika hyvin merkitty kivikasoilla, ja esim. Maps.me tuo vielä varmuutta suunnistamiseen. Jäätiköllä voi kiertää joko eteläpuolelta tai kaartaa vähän länsipuolelle - parasta seurata jo olemassaolevia jälkiä, sillä railoja voi olla (ja onkin).<br />
<br />
<br style="text-align: start;" /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<br />Anniinahttp://www.blogger.com/profile/05408134790203679857noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-868039018790177818.post-71115721445985292812019-05-18T16:32:00.000-07:002019-05-18T16:32:29.182-07:00Elämää arjen tuolla puolen - Atitlan järvi<div style="text-align: justify;">
Viime postauksessa kerroin enimmäkseen arjesta El Paredonissa, jota elämä enimmäkseen on, vaikka joidenkin mielestä jatkuva kuvien postaaminen Instagramiin kertookin jatkuvasta matkustelusta (vaikkakin suurin osa kuvista on ihan tästä kulman takaa ;)). Kaiken keskellä olen onnistunut pakenemaan arkea muutamaan otteeseen - näistä merkittävimpiä ovat neljä irtiottoa. Koska olen jo vieraillut kaikissa suosituimmissa turistikohteissa, jotka ovat tällä puolen Guatemalaa (etelä/länsi), olen keskittynyt kaivamaan sellaisia paikkoja, joissa hyvin harva ulkomaalainen käy. Tutkimaan sitä puolta maailmasta, joka minua suurenmoisesti kiinnostaa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Koska työskentelen "turismin" parissa, tulee minun jaettua pari sanaa turistien kanssa liki päivittäin, ja heidän kokemuksiaan Guatemalasta. Liki joka ikinen turismikokemus Guatemalassa on hyvinkin samanlainen. Melkein kaikki ulkomaalaiset turistit käyvät tismalleen viidessä eri kohteessa Guatemalassa. He majoittuvat useimmiten samoihin pakkoihin, käyttävät yksityisiä turistikuljetuksia ja jakavat sosiaalisessa mediassa nämä viisi paikkaa (Tikal, Semuc Champey, Antigua, Lago Atitlan, El Paredón). Onko siis ihme, että kaikki muutkin käyvät tismalleen näissä paikoissa. Jäljelle jää suunnilleen kaikki muu Guatemalassa, joka on aika paljon maalle, joka on yksi maailman monimuotoisimmista maista niin kulttuurinsa, historiansa kuin luontonsakin puolesta. Ehkä voisin nähdä tämän positiiviselta kannalta - melkein koko kaunis Guatemalan valtio on liki koskematon turisteilta, täynnä toinen toistaan kauniimpia kohteita, joita massaturismi ei ole saastuttanut. Ehkä minun pitäisikin pitää suuni kiinni. Jaan kuitenkin muutaman kokemuksista viimeisen neljän kuukauden aikana, ja muutaman edelliseltä reissultani, joita ne ole ikinä saanut kirjoitettua ylös.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tässä postauksessa kerron Guatemalan yhdestä erityisimmistä paikoista, Atitlan- järvestä, sillä en siitä ole koskaan kirjoittanut. Vaikka se onkin yksi Guatemalan vierailluimmista kohteista, on siellä helppo poiketa turistijärvellä, ja kokea pala aitoa Guatemalaa.</div>
<br />
<h3>
<b>Se oikea Atitlan järvi</b></h3>
<b><br /></b>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhK3gF_BeXUvFE0Jl2H_h8ZunapEn59e2Hag08iuT6BtkXdGvEJdq099o6IqW1G4ZTh0Fp0KqIFeSFr9bmAYTZF2dwFFeYT9fV-Aa7vKcmXDf1WZwQepggifX_i5eGU0tYQfeOVbDRLpsOT/s1600/14882240_10210687158724741_3683262858377216572_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="739" data-original-width="1600" height="147" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhK3gF_BeXUvFE0Jl2H_h8ZunapEn59e2Hag08iuT6BtkXdGvEJdq099o6IqW1G4ZTh0Fp0KqIFeSFr9bmAYTZF2dwFFeYT9fV-Aa7vKcmXDf1WZwQepggifX_i5eGU0tYQfeOVbDRLpsOT/s320/14882240_10210687158724741_3683262858377216572_o.jpg" width="320" /></a></div>
<b><br /></b>
<b><br /></b>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Ei niin kauan aikaa sitten Atitlan järvi oli kokonaisuudessaan tavallisen tallaajan tavoittamattomissa - sen rantoja kansoittaen eri maya- kulttuurin edustajat, kuten tzutujilit ja kakchiquelit, jotka eivät juurikaan tienneet mitä toisella puolella järveä on. Ei ollut riksatakseja, lauttoja, hotelleja, yökerhoja, katuja täynnä käsityömyymälöitä. Hyvin kaukana olivat äänekkäät teknobileet, värikkäät yoga- ja reikiyhteisöt, tai rikkaiden ulkomaalaisten talot - niiden, jotka haluavat eläkkeellään elää kuin kuninkaat. Kauniit käsityöt olivat ainoastaan paikallisten päällä, ja aamuyön linnunlaulua tahditti ainoastaan maissijauhamon jyystäminen.</div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Jotain on edelleen jäänyt jäljelle. Aika paljonkin on jäänyt edelleen jäljelle, mutta sen käsittely on useimmille hyvin pinnallista. Shoppailua käsityömyymälissä, kauniiden maya- pukujen kuvaamista, matkamuistojen ostamista. Se vanha maailma tuntuu edelleen elävän jossain siellä riksojen ja teknomusiikin taustalla. Markkinoilla kuulee edelleen pääasiassa puhuttavan tzutujilia tai kaqchiquelia, ja naiset, ja usein myös miehet, pukeutuvat pääasiassa värikkäisiin kansallisasuihinsa. En ole ikinä käynyt Balilla tai edes Kaakkois-Aasiassa, joten toivon etten ole liian kaukana sanoessani, että nykyinen Järvi tuo minulle mieleen sen, mitä olen kuullut Balista. Ulkomaalaiset, jotka ovat tuoneet oman kulttuurinsa jonnekin, minne se ei kuulu, mutta joka tuntuu jo liki luonnollisesti sulautuvan Atitlan järven maisemaan. Keskipäivän cocktail- kerho, ylihinnoiteltu yoga- retriitti, vegaaniravintolat, yökerhot täynnä pääkaupunkilaisia guatemalalaisia.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kymmenen kuukauden aikana Guatemalassa olen käynyt Atitlan järvellä viisi kertaa. Kerran työn vuoksi Panajachelissa, kerran Santa Cruzissa ja Jaibalitossa, kolme kertaa San Juanissa (osittain työn vuoksi), ja kerran Santiagossa ja Santa Catarina Palopóssa. Ohimennen myös San Lucas Tolimanissa, San Pablossa, Santa Clarassa ja San Pedrossa. Ehkä tämä antaa ainakin auttavan kattauksen siihen, mistä on kyse. Näistä eniten minua kosketti viimeinen vierailuni, jolloin kävin Santiagossa ja Santa Catarinassa. Useinhan on kyse sattumista ja siitä, mitä paikanpäällä tulee tapahtumaan. Periaatteessa niin kauan, kun et ole Panajachelissa, San Pedrossa tai San Marcossa, olet valtaturistireitin ulkopuolella.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<b>Santiago Atitlan </b><br />
<b><br /></b>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXGqWLqhuXg-QcCnuqEGuWt5UZj-bh6Os-V-uRxnNqpdqB89vM8FfQwDwq2eQHK_W_1if2MPc_V8OWLqD4bekmMCmIpQKmhZSbYQkho6HSpaNsoHICuipYD4T05I1iaw2Rl7f7rWAiztog/s1600/santiago4.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="744" data-original-width="885" height="269" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXGqWLqhuXg-QcCnuqEGuWt5UZj-bh6Os-V-uRxnNqpdqB89vM8FfQwDwq2eQHK_W_1if2MPc_V8OWLqD4bekmMCmIpQKmhZSbYQkho6HSpaNsoHICuipYD4T05I1iaw2Rl7f7rWAiztog/s320/santiago4.png" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLI0KJvxwogsYRFPwWoLnz7QTLt0gj9BQunsba_BCAPt44sY-alq6KoirXoOBe5ii8QoCmGTvkeMGsGFafeHJlTs4wvTA1daJtzNTlbRtjOVpWCmuiiypQz1V0D2En_yEYtwzfymF0FG0u/s1600/santiago.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="795" data-original-width="894" height="284" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLI0KJvxwogsYRFPwWoLnz7QTLt0gj9BQunsba_BCAPt44sY-alq6KoirXoOBe5ii8QoCmGTvkeMGsGFafeHJlTs4wvTA1daJtzNTlbRtjOVpWCmuiiypQz1V0D2En_yEYtwzfymF0FG0u/s320/santiago.png" width="320" /></a></div>
<b><br /></b>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Santiago on suurempi kylä Atitlan järvellä, jonka asukkaat ovat pääsasiassa tzutujileja. Turisteilla on yleensä kaksi syytä tulla Santiagoon - käsitöiden ostaminen tai Maximónin näkeminen. Maximón on Santiago- kylän 'nahual', joka nähdään kylän suojelijana muinaisista ajoista lähtien, ja monet tulevat katsomaan siitä tehtyjä patsaita. Saapuessani Santiagoon olin päättänyt yöpyä "Hostal Santiaguito" nimisessä paikassa, joka on paikallisen kaksikielisen koulun ylläpitämä hostelli, jonka tuotot menevät koulun ylläpitämiseen. Kun sanon kaksikielinen, se ei suinkaan tarkoita espanjaa ja englantia, vaan tzutujilia (heidän äidinkieltään) ja espanjaa. Hostellilla on upea puutarha, josta on yhä ainutlaatuisempi näkymällä järvelle ja San Pedron tulivuorelle. Yksityinen huone irtosi alle kymmenellä eurolla, josta huolimatta olin ainoa vieras. Illan tullessa olin yhä vakuuttuneempi siitä, että olin ainoa vieras koko Santiagossa. Illan kohtaamispaikaksi on muodostunut uusi urheilukenttä, jota kiersivät useammat juoksijat, ja keskellä pelattiin sekä koripalloa että jalkapalloa. Istuessani kentällä sain tyypillisten koirien lisäksi seurakseni nuoren tytön. Yhä yllättävintä oli, että yksi ensimmäisistä asioista, mitä hän minulle kertoi, oli että hänellä oli pikkuveli, muttei enää. Se vain lopetti itkemisen. Pian hänen mummonsa huikkasi minulle, että enhän ryöstä hänen tyttöään. Vanhemmat sukupolvet muistavat edelleen turhankin kirkkaasti sen, miten ulkomaalaiset kidnappasivat paikallisten lapsia. Tyttö kuitenkin vastasi, että olen hänen uusi ystävänsä, ja niin hän kertoi minulle hieman elämästään Santiagossa.</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoyZTxnul7uTDpQLhm_DXisuL_IM2U8Chco0EaW5DZGhyYudGlXrTKkqXd2c-7lZh99qHjUtoe75WEhCAftnmg1mzpdlLjuJjWf7HesmDeY0r1CUQyERGCOgSGC3NpytzKfCFOdsV8aQMR/s1600/santiago3.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="732" data-original-width="863" height="271" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoyZTxnul7uTDpQLhm_DXisuL_IM2U8Chco0EaW5DZGhyYudGlXrTKkqXd2c-7lZh99qHjUtoe75WEhCAftnmg1mzpdlLjuJjWf7HesmDeY0r1CUQyERGCOgSGC3NpytzKfCFOdsV8aQMR/s320/santiago3.png" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFHANG5UakdRrO6tnS_v2Y_QyCcuV_Rtoi3MGi-u3e5g2fgzrboBr0T7mLQhyKT8g3WoxsGflO24jLcQwvuJTRfzVkUSZRKTZIYeI93xdvkcp8bVH_DdvmL0IIKdyPZMTGaBknGoMs49am/s1600/santiago2.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="816" data-original-width="880" height="296" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFHANG5UakdRrO6tnS_v2Y_QyCcuV_Rtoi3MGi-u3e5g2fgzrboBr0T7mLQhyKT8g3WoxsGflO24jLcQwvuJTRfzVkUSZRKTZIYeI93xdvkcp8bVH_DdvmL0IIKdyPZMTGaBknGoMs49am/s320/santiago2.png" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Illalla palasin hostellille aikeinani maalata maisemia. Pian seuraani liittyikin hostellin työntekijän noin kuusivuotias tytär. Yhdessä maalasimme useampiakin taideteoksia. Koska hän on tzutujil ja niin nuori, ettei vielä ollut oppinut espanjaa koulussa, oli hänen espanjansa hyvin kankeaa. "Mitä sinun nimeni on" (qué te llamo) tai "mitä sinä maalaan" (qué tú pinto) olivat tyypillisiä virheitä, ja monesti hän sekoitti tzutujil sanoja espanjan joukkoon. Seuraavana päivänä tyttö ja hänen äitinsä veivät minut mukanaan paikallisille perjantaimarkkinoille, jotka kuljettavat matkaajan suoraan siihen Atitlan- järveen, joka eli kymmeniä vuosia sitten ennen turismin saapumista. Kadut tulvivat perinteisiin asuihin pukeutuneita naisia ja miehiä kaupitellen kaikkea taivaan ja maan välillä - mausteita, maissia, avokadoja, hedelmiä, vihanneksia, polttopuita, kattiloita, puukauhoja, monia sellaisia asioita, joista en edes osannut sanoa, mitä ne olivat. Joihinkin kulmauksiin oli kerääntynyt rinki kuuntelijoita megafonilla tzutujiliksi markkinoivan kauppamiehen ympäirllä, jolla taisi olla joitain luontaislääkkeitä kaupattavana. Kaikki tämä oli kehystettynä satoja vuosia vanhalla kirkolla ja aukiolla, joka sai mielikuvituksen lentämään.</div>
<br />
<b>Santa Catarina Palopó </b><br />
<b><br /></b>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBUn5RMqWyF-2Fn_sZNP6BTXYsq_BjvNGsYKgaqQ2SigPjIXzENPreV5nFKwxNx2LEfCllM3FSc9lhFfFjvmsddQHOsUrcqqwwqIi8XbPwMslfzUipdnNz620lF6oqGaPtur-SnOhECJu9/s1600/50988221_10217837282193359_67441676720799744_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBUn5RMqWyF-2Fn_sZNP6BTXYsq_BjvNGsYKgaqQ2SigPjIXzENPreV5nFKwxNx2LEfCllM3FSc9lhFfFjvmsddQHOsUrcqqwwqIi8XbPwMslfzUipdnNz620lF6oqGaPtur-SnOhECJu9/s320/50988221_10217837282193359_67441676720799744_n.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-weight: 700;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
Toinen kylä, joka on jäänyt huomaamatta monelta vierailijalta, on mielestäni koko Atitlan- järven kuvauksellisin kylä. Vuonna 2016 aloitettu projekti sen kokonaisuudessaan maalaaminen eri alkuperäisväestön väreillä on kuitenkin tarkoitettu tuomaan Santa Catarinan maailmankartalle. Saapuessani Panajachelista lava-auton perällä Santa Catarinaan majoituin noin neljällä eurolla omaan yksityiseen huoneeseeni pienessä majatalossa keskustassa, "Hospedaje Santa Catarina", joka oli ainoa majoituspaikka, jonka löysin Santa Catarinan keskustasta. Kaqchiquel - kielinen kylä nousee jyrkästi vuorenrinteitä yhä ylemmäksi kohti sipuli- ja maissiviljelmiä, katujen ollen parhaillaan vain metrin leveitä, eikä niistä auton, tai edes moottoripyöränmentävä, ole kuin pääkatu. Labyrinttimainen sokkelikko jyrkällä rinteellä tuo mieleen ajoittain favelan, talojen ollessa maalattu kirkkailla väreillä, lasten kantaessa polttopuita ylemmäksi ja kanojen juostessa jaloissa. Santa Catarina on kuitenkin todella turvallinen paikka - kylässä ei ole poliisia, mutta se on järjestäytynyt rikollisuutta vastaan, kuten moni muukin guatemalalainen kylä. Jos joku tulee ryöstetyksi, laitetaan kunnantalon sireeni soimaan, kunnes rosvo paikannetaan, ja yleisestä päätöksestä mahdollisesti poltetaan elävältä tai rangaistaan jollain muulla julmalla tavalla. Kuulostaa raa-alta, mutta Santa Catarinassa ei sattuneesta syystä ole rosvoja näkynyt.</div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwsi6uUayvjjQ1YxOBdqzZoXrPc1yL8N72vz7Zbwfw2DXGdFK93inEwRYwY3JW178W8Zx6Om64mljyLPdkWP38jWjot2YpaCLH_zIVodgJFfOyStqg7BGaghajOCP7vhWnVTdoWANyFkgK/s1600/50999722_10217837283913402_6574740755670106112_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwsi6uUayvjjQ1YxOBdqzZoXrPc1yL8N72vz7Zbwfw2DXGdFK93inEwRYwY3JW178W8Zx6Om64mljyLPdkWP38jWjot2YpaCLH_zIVodgJFfOyStqg7BGaghajOCP7vhWnVTdoWANyFkgK/s320/50999722_10217837283913402_6574740755670106112_n.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kulutinkin koko illan seikkaillessa pitkin labyrinttia, löytäen aina uusia kujia tutkittavaksi. Tapasin noin 4- vuotiaan tytön, joka kysyi minulta, "haluatko ostaa?". "Riippuu mitä myyt", sanoin. Hän vei minut kotiinsa, jossa hänen äitinsä kutoi lantiovyö- tekniikalla upeaa pöytäliinaa. Tätä alkoi naurattaa, että niin nuori mutta mainio kauppanainen. Juteltuani hetken heidän kanssaan päädyin lopulta ostamaan pöytäliinan, sillä se oli mielestäni yksi upeimpia, jonka olin nähnyt. Koska kerroin olevani yksin matkassa, kutsui hän minut illalla luokseen tekemään tortilloja, ja syömään illallista. Odotellessa kaksi nuorempaa tyttöä pyysivät minut heidän kanssaan potkimaan palloa järvenrantaan. Koko aikana muut turistit olivat loistaneet poissaoloaan Santa Catarinassa, joka on ihme, sillä kylä on mielestäni kaunein, rauhallisin, autenttisin ja ystävällisin, jossa olin vieraillut koko Atitlan- järvellä.</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpueXNBoqFskk8spxU_L47vwcfvNFgZQNfDk-1b630se-sCAt4ctSdvIYQ88XrRs-N9o4RaqhHgKWQWJIudxY0GO-vNkbcVgOvp2mqpDwV-tNoE4dTNQFtGmmPaoRvqZrgCWxc9X1Q8Z-F/s1600/50338934_10217837281913352_6671539032075272192_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpueXNBoqFskk8spxU_L47vwcfvNFgZQNfDk-1b630se-sCAt4ctSdvIYQ88XrRs-N9o4RaqhHgKWQWJIudxY0GO-vNkbcVgOvp2mqpDwV-tNoE4dTNQFtGmmPaoRvqZrgCWxc9X1Q8Z-F/s320/50338934_10217837281913352_6671539032075272192_n.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGQH3bWXpBNqUE2tuskbq8ijuuKMsKiQma2evMzR2_jYEaf_AbfRJwmZVt31J9tA_2FFEKdJmvLybiwHy9oJDhzvBYbI2jMfsks5RvALKq-uelLCCcGyvhcp49o-lub2kJoDUqwLhQW9QU/s1600/50343465_10217837282993379_3925158542956298240_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGQH3bWXpBNqUE2tuskbq8ijuuKMsKiQma2evMzR2_jYEaf_AbfRJwmZVt31J9tA_2FFEKdJmvLybiwHy9oJDhzvBYbI2jMfsks5RvALKq-uelLCCcGyvhcp49o-lub2kJoDUqwLhQW9QU/s320/50343465_10217837282993379_3925158542956298240_n.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbBYWCdHGmuvkOce4IdLlnW-jRqA0hXiGYcZehmKXxH8JHHXyTKmpDFAam5MDplAopW9F3mcxMhCFB2d_fpXOWwu1S7tL2dgIEY4zRmZMjleHl1gpi0xKXXdqpzHH69d1WHGOKtQFgc4Nv/s1600/50470027_10217837282433365_865034395126333440_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbBYWCdHGmuvkOce4IdLlnW-jRqA0hXiGYcZehmKXxH8JHHXyTKmpDFAam5MDplAopW9F3mcxMhCFB2d_fpXOWwu1S7tL2dgIEY4zRmZMjleHl1gpi0xKXXdqpzHH69d1WHGOKtQFgc4Nv/s320/50470027_10217837282433365_865034395126333440_n.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Illalla läpsyttelimme maissitaikinasta tortilla- lättyjä avotulen päällä. Olen El Paredonissa tehnyt aika paljon tortilloja, mutta aina Maseca- maissijauhoista, joka ei tartu niin helposti käsiin kiinni, kuin aito criollo- maissitaikina. Siinä naureskeltiin, kun en saanut hyvän kokoista tortillaa pyöriteltyä käsissäni. Koska olin jo hyvin nälkäinen, sain alkupalaksi tortillan voilla ja suolalla - autenttisen yksinkertainen, mutta herkullinen guatemalalainen ruoka. Myöhemmin koko suurperhe kokoontui pienen asunnon maalattialle päivälliselle - makaronikeittoa tortilloilla ja grillatulla jalopenolla. Tarjosin heille avokadoa, jota olin ostanut aiemmin Santiagon markkinoilla. Heidän sopertaessa kaqchiquelia keskenään olin yllättynyt heidän kaikkien vieraanvaraisuudestaan minua kohtaan. Kun lisää perheenjäseniä pukkasi ovesta, olivat kaikki aina positiivisesti yllättyneitä siitä, että heillä oli vieras, ja he esittelivät itsensä minulle ylpeinä. Talon naisella, Griseldalla, on yhteensä kahdeksan lasta, jotka hän elättää tekemillään käsitöillä. Vanhemmat lapset ovat jo töissä, ja nuoremmat auttavat myymään käsitöitä. Griselda kuitenkin haluaa, että kaikki hänen lapsensa hankkisivat koulutuksen, sillä käsitöillä ei ole helppoa elättää itseänsä, etenkin, kun Santa Catarinassa vierailee harvakseltaan turisteja. Maalausprojektin tarkoituksena on kuitenkin tuoda kylään lisää turisteja, jotka ovat kiinnostuneita heidän perinteistään, kulttuuristaan ja taiteestaan.</div>
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhczmprEYTm6yZ_TjpctIBaHe89upeoHUiOrz-K6jfzO-i4UyqvxUtPOtxHpiqZdwojlNq1gL4hLlmDIaXf2tE_tBo4uWy6MsNeCfG4ePAv0wVRdCAYdJN37xQEe8w_69L5jR_f_MYfq-EN/s1600/50496687_10217837284273411_4100415675607023616_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhczmprEYTm6yZ_TjpctIBaHe89upeoHUiOrz-K6jfzO-i4UyqvxUtPOtxHpiqZdwojlNq1gL4hLlmDIaXf2tE_tBo4uWy6MsNeCfG4ePAv0wVRdCAYdJN37xQEe8w_69L5jR_f_MYfq-EN/s320/50496687_10217837284273411_4100415675607023616_n.jpg" width="320" /></a><br />
<br />
<b>San Juan La Laguna</b><br />
<b><br /></b>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhEEH7FnsjkOZsoluvydj37jktdGeGZxdeLz8-oY5WtZQRhHa6XsT6zEKgbttMxoU-bNq1B8Bh63gfpCAyir59LN1dGOed_uuSk29vkS-uPaK6Owm2q-2c5mrvKJcD1RsFlbDVKAFx4YyRk/s1600/15443179_10211073266617197_8708492050013102423_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1057" data-original-width="1600" height="211" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhEEH7FnsjkOZsoluvydj37jktdGeGZxdeLz8-oY5WtZQRhHa6XsT6zEKgbttMxoU-bNq1B8Bh63gfpCAyir59LN1dGOed_uuSk29vkS-uPaK6Owm2q-2c5mrvKJcD1RsFlbDVKAFx4YyRk/s320/15443179_10211073266617197_8708492050013102423_o.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwdFvZPGpMImeYU7OFmWGCZ-fVF6UceBk2frugYPUikSR8da0SN9Q0dSa0nTZ3ES9kxv7sckEggordVgqXAaHPUxRo7LNBvHaL7GMuIudxpO9AlNpcfh_NolQyajIhZWEtdLixbT_KZMxf/s1600/15440342_10211073260617047_6345951199495820211_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="933" data-original-width="1600" height="186" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwdFvZPGpMImeYU7OFmWGCZ-fVF6UceBk2frugYPUikSR8da0SN9Q0dSa0nTZ3ES9kxv7sckEggordVgqXAaHPUxRo7LNBvHaL7GMuIudxpO9AlNpcfh_NolQyajIhZWEtdLixbT_KZMxf/s320/15440342_10211073260617047_6345951199495820211_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4Mt4Pjyt5E-t53LJm3HW_-a5h8V5WGfySX2JZzWtrnANP6hn96nZcfjz0vETfYxaI_gi1lwMYlX_c4_DjTR8ehIhR1v_3J-JWvIqdFEwRxRIxI_eUq-1y5z2WhznaAukqZWZ7W1PiZs4J/s1600/15419612_10211073263737125_5573459864895199231_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="987" data-original-width="1600" height="197" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4Mt4Pjyt5E-t53LJm3HW_-a5h8V5WGfySX2JZzWtrnANP6hn96nZcfjz0vETfYxaI_gi1lwMYlX_c4_DjTR8ehIhR1v_3J-JWvIqdFEwRxRIxI_eUq-1y5z2WhznaAukqZWZ7W1PiZs4J/s320/15419612_10211073263737125_5573459864895199231_o.jpg" width="320" /></a></div>
<b><br /></b>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Olen vieraillut San Juanissa jo kolme kertaa. San Juan poikkeaa muista kylistä siinä, että he ovat äärimmäisen organisoituneita erilaisiin osuuskuntiin, yrittäen jakaa kylän varallisuuden mahdollisimman hyvin kaikkien kesken. Osuuskuntia on esimerkiksi käsityöläisten, kahvi- ja maissiviljelijöiden kesken. On myös huomattavaa, että San Juan vaikuttaa vauraammalta, kuin monet muut kylät - se on myös hyvin puhdas, turvallinen ja ennenkaikkea ystävällinen vierailijalle. Vaikka se ei ehkä ole se kaikkein alkukantaisin ja kuvauksellisin kylä, suosittelen ehdottomasti visiittiä San Juaniin - se on osoitus siitä, miltä 'kehitys' näyttää paikallisen alkuperäisyhteisön käsissä, josta he ovat hyvin ylpeitä. San Juanista on myös lähtöisin hyvin alkuperäinen tzutujil- räppi, sekä ehkäpä koko maan hienoimmat ja laadukkaimmat käsityöt. San Juanissa käy yhä enemmän turisteja päiväretkellä, ja siellä alkaa pikkuhiljaa olemaan joitain yöpymisvaihtoehtoja ja ravintoloita. Vieraillessani siellä kolme vuotta sitten olivat vaihtoehdot hyvin vähissä, ja yövyimme isäni kanssa kotimajoituksessa, mutta nyt näittäisi turismin tuulet puhaltavan sielläkin voimakkaasti, ja keskustaan on avattu suhteellisen edullinen majatalo. Plussana on tietenkin vaellus Nariz del Indio- vuorelle. Suosittelen ehdottomasti vierailua paikalliseen kahviosuuskuntaan, jos on kahvi-ihmisiä.</div>
<br />
<br />
<b>Santa Cruz La Laguna / Jaibalito</b><br />
<b><br /></b>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLE6nSNUCDieESrs2m0IRpFgb83kSpHhRuXbdrAeXxZro27g4jRhadzJHG94T78Hm4UJuBHhInUiUn1Xv7RShJ_lljWjEQnHBcQO_XUPCfVobZBm-zog4tIwzYBtWYsTBdhNXK56kIK26s/s1600/14859830_10210687153644614_4391732272960037863_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="929" data-original-width="1600" height="185" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLE6nSNUCDieESrs2m0IRpFgb83kSpHhRuXbdrAeXxZro27g4jRhadzJHG94T78Hm4UJuBHhInUiUn1Xv7RShJ_lljWjEQnHBcQO_XUPCfVobZBm-zog4tIwzYBtWYsTBdhNXK56kIK26s/s320/14859830_10210687153644614_4391732272960037863_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYSVcuT3MI3LH5mJNLqt0sJ62m6nJWhIbJ__-GfGaOqwMvkjxhiS0QsFMybLnRduKLO0lLlq0ImDxCLmF86w7NeoeJGUM39y6kOlxeXjZrzejENpvCwyQw43_0MPMOz_yka_bo79bXM6Au/s1600/14907612_10210687163964872_1182646816437845606_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="708" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYSVcuT3MI3LH5mJNLqt0sJ62m6nJWhIbJ__-GfGaOqwMvkjxhiS0QsFMybLnRduKLO0lLlq0ImDxCLmF86w7NeoeJGUM39y6kOlxeXjZrzejENpvCwyQw43_0MPMOz_yka_bo79bXM6Au/s320/14907612_10210687163964872_1182646816437845606_n.jpg" width="236" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhH-C7MvVcZB68GX6hpX8Kt_78OeCCTR187aAgE0eCHK2jDG-W3Sq1To2HlkeaGC6UBiiYqqEXJRxsYtBpyVJppFoIXHi_Sgd7YY_7ys-c0q77ovR7lC0zpjQGWYNEEYcNgY4xIJCQQL_AH/s1600/14902976_10210687160444784_4397320556002321784_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="935" data-original-width="1600" height="187" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhH-C7MvVcZB68GX6hpX8Kt_78OeCCTR187aAgE0eCHK2jDG-W3Sq1To2HlkeaGC6UBiiYqqEXJRxsYtBpyVJppFoIXHi_Sgd7YY_7ys-c0q77ovR7lC0zpjQGWYNEEYcNgY4xIJCQQL_AH/s320/14902976_10210687160444784_4397320556002321784_o.jpg" width="320" /></a></div>
<b><br /></b>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Vielä häntänä Atitlan- järven kohteista haluan jättää Santa Cruzin ja Jaibaliton, joiden välillä (sekä sieltä Tzununaan) on mahdollista vaeltaa turvallisesti järven rantaa pitkin. Jaibalito on koko järven vähiten kehittynyt ja pienin kylä, josta löytyy saksalaisen Hansin majatalo, josta on muodostunut vuosikymmenien saatossa jonkinlainen paikallinen johtajahahmo. Santa Cruzin kylässä ylhäällä on yksi lempiravintoloistani, CECAP, jossa opiskelijat valmistavat upeissa maisemissa kaqchiquelien ja tzutujilien perinneruokia kohtuullisen hintaan, kuten subanik ja pepian - tämän parempaa perinneruokaa ei Guatemalassa ole!!</div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<h3>
</h3>
Anniinahttp://www.blogger.com/profile/05408134790203679857noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-868039018790177818.post-82702718386573356502019-03-05T15:28:00.002-08:002019-03-05T15:28:39.918-08:00Elämää kukonlaulun aikaan tyynen meren rannalla<div style="text-align: justify;">
Kello on viisi aamulla. Kanabussi tööttäilee kylän keskustassa ilmoittaen, että nyt pitää kiirehtiä jos haluaa kyytiin kohti pääkaupunkia. Se on päivän ainoa bussi, jos ei lasketa muutamaa minibussia, jotka menevät Puerto San Joseen. Kukot kiekuvat, siat röhkivät, koirat haukkuvat, mutta on vielä pimeää.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgzudIxMYYOkNq3IDXgTgPhoL5Lm2M2B2FWcI2-d4jTRX9kQ79_kwe-FfSSaWgxiGDVLBmKJ7BkLml7C5OLZFBcntsBbSkP8eFQRRMWoot0NFuohZGR9TBCAhyS4b6WpzoxW8v5KQWuVIE/s1600/IMG_5640.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgzudIxMYYOkNq3IDXgTgPhoL5Lm2M2B2FWcI2-d4jTRX9kQ79_kwe-FfSSaWgxiGDVLBmKJ7BkLml7C5OLZFBcntsBbSkP8eFQRRMWoot0NFuohZGR9TBCAhyS4b6WpzoxW8v5KQWuVIE/s320/IMG_5640.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kello on kuusi aamulla. Ensimmäinen naapuri on laittanut cumbian soimaan kaiuttimista. Aurinko alkaa kajastamaan. Alkaa kiihkeä joka-aamuinen terassinlattian jynssääminen, hiekkaisen pihan haravoiminen, kalaverkkojen oikominen ja pyykin peseminen. On vielä viileää, jolloin on hyvä aika suorittaa kotityöt pihalla. Halusit tai et, sisäinen kellosi kertoo jo ennen seitsemää, että on korkea aika nousta ylös. Sisäinen kellosi asettuu kyläaikaan hyvin nopeasti ja oppii, että aikainen lintu madon nappaa. Kello yhdeksän lämpöasteita on jo liki kolmekymmentä, ja hiekka niin kuumaa, ettei sitä tee mieli talloa. Koska kaikkien naapureiden pihat ovat niin siistit, niin hävettäähän se, jos oma hiekka on aamulla jäänyt haravoimatta ja pesemättä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
El Paredonissa ei ole pikiteitä. Ei ole sorateitä. Ei ole pyykinpesukoneita. Ei ole supermarketteja. Ei ole kaltereita ikkunoissa tai piikkiaitoja pihan ympärillä. Ei ole yökerhoja tai kuntosaleja, pankkiautomaatteja tai poliiseja. Ei edes jätehuoltoa. Siinä missä monen asian hoitaminen on uutta ja pitää oppia kädestä pitäen, on elämä pääasiassa virran mukana kulkemista, ja elämistä kylän sisäisen kellon mukana.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi2QcLpubTuSNU4Fr2qyZUQOcMXjKyjLQs27yn4PqVwQOTI0_ZyJUJ57xVtUxngDlDrhWb6MjHfyXHKvRTEddDdoRHC79azq0LLvGlaes9WY0S0LdFV1Wb68QeTjokU-aOK3MTsR_73ynIp/s1600/IMG_5778.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi2QcLpubTuSNU4Fr2qyZUQOcMXjKyjLQs27yn4PqVwQOTI0_ZyJUJ57xVtUxngDlDrhWb6MjHfyXHKvRTEddDdoRHC79azq0LLvGlaes9WY0S0LdFV1Wb68QeTjokU-aOK3MTsR_73ynIp/s320/IMG_5778.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuQNlkGfa9dOPOI1SOlwIedgVhjnSyaRFMbJ0PZC8sX13RQ9DUBAoU6ndht-Y9_PTtzFdatpgcsjFb-PS65pBtFRfJtxhyphenhyphenUTmeRI6aLEliL3uUI7MSTdiZXvi0vv7toYJLImCVaXtWiTtR/s1600/IMG_5721.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1490" data-original-width="1600" height="298" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuQNlkGfa9dOPOI1SOlwIedgVhjnSyaRFMbJ0PZC8sX13RQ9DUBAoU6ndht-Y9_PTtzFdatpgcsjFb-PS65pBtFRfJtxhyphenhyphenUTmeRI6aLEliL3uUI7MSTdiZXvi0vv7toYJLImCVaXtWiTtR/s320/IMG_5721.JPG" width="320" /></a></div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mikä ihme on El Paredón ja miksi tämä paikka, pitkän ja tomuisen hiekkatien päässä maailman unohtamana on yhtäkkiä noussut kaikkien huulille Guatemalassa? Kaksikymmentä vuotta sitten joku keksi, että täällähän on ihan koskematonta hiekkarantaa kymmeniä kilometrejä, ja todella hyvät aallot surffaamiseen. Siitä meni kuitenkin vielä 15 vuotta, ennen kuin ulkomaalaiset oikeasti alkoivat investoimaan hotellien ja hostellien rakentamiseen. Tuloksena on 10 rakennettua hotellia/hostellia viimeisen viiden vuoden aikana, sekä toistakymmentä yksityistä taloa, jotka ovat joko pääkaupunkilaisten tai ulkomaalaisten omistuksessa, eikä kylä ole varma, onko se valmis näin nopeaan kehitykseen. Hotellialue, joka on kilometri kylästä, tuntuu olevan niin kaukana kylän todellisuudesta, mutta joka silti joutuu elämään samassa infrastruktuurissa - epävarma sähköverkko, elintarvikkeet ostettava muutaman kerran viikossa vierailevasta lava-autosta, kaikki jätteet poltetaan itse tai maksetaan jollekkin, joka hakee ne ja polttaa. Melkein kaikki, joka ei ole päivittäinen peruselintarvike, kuten vessapaperi tai pussi suolaa, pitää hakea vähintään puolen tunnin matkan päästä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbKoXIOX0TL0fIaqER782jo-vQaUYKKCVXgsyWCbkbiN-hahjwK5bMrRaa93OsKNmxqEfut94rmQG6Bb4dL-5zEMsvicZ3OEBVh21J-Ro4InMeZJCMKTcELJa6H7Qqw6fQ-A8_11Y9NiXc/s1600/IMG_5599.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbKoXIOX0TL0fIaqER782jo-vQaUYKKCVXgsyWCbkbiN-hahjwK5bMrRaa93OsKNmxqEfut94rmQG6Bb4dL-5zEMsvicZ3OEBVh21J-Ro4InMeZJCMKTcELJa6H7Qqw6fQ-A8_11Y9NiXc/s320/IMG_5599.JPG" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">El Paredonissa voi ihan hyvin kulkea kengättä, paitsi keskipäivällä kun hiekka on liian kuumaa.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeNhl6Z0VdwS_xxChHe_rKkECu7-Dh3wKYFkhTqs9KE-p5V8d_4lXVtdufNtRqhLqxqX5b1CKdUy8bbVWe3RMUrKrTRBhr-W-3INsp9vcLTwSrjLA0AqvqVLwkfn0vNu1S7Fo6ZqowNTh0/s1600/IMG_5618.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeNhl6Z0VdwS_xxChHe_rKkECu7-Dh3wKYFkhTqs9KE-p5V8d_4lXVtdufNtRqhLqxqX5b1CKdUy8bbVWe3RMUrKrTRBhr-W-3INsp9vcLTwSrjLA0AqvqVLwkfn0vNu1S7Fo6ZqowNTh0/s320/IMG_5618.JPG" width="320" /></a></div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Siinä missä osa paikallisista hyötyy turismista, ovat hinnat alkaneet nousemaan yli monen kipukynnyksen, ja suuri osa turismin tuomasta rahasta tuntuu silti jäävän ulkomaalaisten hotellinomistajien käsiin, sillä harva turisti edes lähtee pois hotellialueelta. Joissakin hotelleissa ei ole yhtäkään paikallista työntekijää, vaan kaikki ovat joko ulkomaalaisia/pääkaupungista, tai vapaaehtoisia. Toisaalta suurin osa paikallisista ei ole riittävän pätevä työskentelemään korkeamman tason hostelleissa/hotelleissa, sillä kukaan ei puhu englantia, moni ei osaa edes lukea tai kirjoittaa, harva osaa käyttää tietokonetta, hyvin harvalla on mitään korkeampaa koulutusta tai edes kokemusta työskennellä virallisessa työympäristössä. Sen sijaan, että hotellin omistaja päättää kouluttaa paikallisia henkilöitä työskentelemään hotellissaan, palkkaavat he ulkopuolisia tai vapaaehtoisia, jotka asuvat mielellään trooppisella hiekkarannalla ilmaiseksi työtä vastaan. Onneksi myös jotkin hotellit ovat päättäneet palkata yksinomaan paikallisia, vaikka niiden koulutus ja sopeuttaminen työskentelyyn hotelliympäristössä voikin viedä aikaa ja resursseja.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kuten moni ymmärtää, vastaava toiminta ei välttämättä ole kovin eettistä eikä kestävän kehityksen mukaista. Tähän kun vielä lisätään se, että paikallinen yhteisö on pääasiassa evankelisia, jotka eivät juo alkoholia tippaakaan, uivat vaatteet päällä eivätkä välttämättä edes tanssi, ei bikiineissä kaljapullo kädessä kävelevä turisti ole tervetullut näky katukuvassa - joka monen mielikuvassa on, kun puhutaan surffauskohteesta. Ja tätä monet turisteista myöskin harjoittavat, etenkin supersuositussa biletyshostellissa Driftwood Surfferissa yöpyvät, jolloin on hyvinkin ymmärrettävää, että heitä kehotetaan pysymään hotellialueella. Suurin osa ei tiedä, että täällä on kylä täynnä elämää ja paikallisia ihmisiä, vaan heille El Paredón on yksi hiekkainen tie, jolla on monta hotellia - ja hiekkaranta täydellisine aaltoineen.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjf4iQA_teAJQ2AuZTHB6J1mFNSv85qUkbTZ5awrZeiTXaA1J2-Uw1dqlR_y8hfDivxudw-wq2jlsWK4lDV_5aBEYhM1dq7BtQmgXNxpzpoA4xnlMIAWa1A6GoEhS1GRUcNQaqFEfFjrEn0/s1600/IMG_E6026.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjf4iQA_teAJQ2AuZTHB6J1mFNSv85qUkbTZ5awrZeiTXaA1J2-Uw1dqlR_y8hfDivxudw-wq2jlsWK4lDV_5aBEYhM1dq7BtQmgXNxpzpoA4xnlMIAWa1A6GoEhS1GRUcNQaqFEfFjrEn0/s320/IMG_E6026.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSCO0qLlho5zvrh8Ue_DIXiCq4h0dh9zihQdcX4OObN3S4x9QTRdUFEU_1IZ2wrlRW0U56JcQXHojt_bUo9fFzVVoEf0WIEgSMrpbh6Xw1sMIGEx0L8qdWesoGv6bGTW0vsPh8XC6mN6gZ/s1600/JVNC3246.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSCO0qLlho5zvrh8Ue_DIXiCq4h0dh9zihQdcX4OObN3S4x9QTRdUFEU_1IZ2wrlRW0U56JcQXHojt_bUo9fFzVVoEf0WIEgSMrpbh6Xw1sMIGEx0L8qdWesoGv6bGTW0vsPh8XC6mN6gZ/s320/JVNC3246.JPG" width="320" /></a></div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mutta kuten kerroin, täällä on myös kylä täynnä elämää. Kylä, jossa on minun kaunis punainen tupani. Naapurin koira Osa, joka tulee vierailemaan minun luonani aina, kun olen kotona - ja käpertyy nukkumaan sisälle viileälle laattalattialle. Naapurini pikkupoika Alessandro, joka pukkaa kysymättä sisään etsimään jotain ajanvietettä. Lähikauppani herttainen rouva Angela, ja tämän villi nuori koira Gringo. Kapea tomuinen ja hiekkainen kotikatuni, jonka varrella naapurini ovat kauniisti koristaneet pienen pihansa kasveilla ja kukilla, ja hiekka on viimeistään puoli seitsemän aamulla haravoitu. Pikkuhiljaa kaikille kylän reilulle 800 asukkaalle tulee nimi ja kasvot. Alkaa ymmärtämään, kuka on kenenkin veli, serkku ja rakastaja, keneltä kannattaa kysyä apua eri asioihin liittyen. Quichesta kotoisin oleva Ixcoyn perhe, jotka iloisesti aina tervehtivät pyöritellessään tortilloja käsissään. Perezin perhe, jotka eivät ainoastaan pyöritä kylän menestyneintä ravintolaa, jolle he ylpeinä rakensivat uuden katon palmunlehvistä joulun alla, vaan Perezin veljekset myös pyörittävät suurinta osaa meidän mangroveretkistämme. On Cruzin perhe, jotka ompelevat vaatteemme samalla kun myyvät sivubisneksenä jäätä, ja Velasquezin perhe, jotka asuvat joen toisella puolella tilallaan, jonne pitää mennä veneellä. Se perhe, joka pyörittää parhaat pupusat, ja se toinen, joka tekee verrattomia sämpylöitä grillatuilla lihanpaloilla. Kokonaiset 70 % kylän asukkaista ovat alle 30- vuotiaita, jolloin katukuva on väritetty lapsista, jotka jahtaavat toisiaan puupistooleillaan, nuoria potkimassa jalkapalloa tai surffaamassa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDCTk3CeKhLN-8u4-h25fKOOHM5LIBo1vn1NYawcT_YX_qW2qHigsjg_8mrNWz-yTsA5GONpUEXcSAwwpx_iESV0TqjCWF8Tw5esHI3UvQy07GnV8-XQyI_KTRtfJwkDCAAIwSW_IQlOYW/s1600/IMG_5801.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDCTk3CeKhLN-8u4-h25fKOOHM5LIBo1vn1NYawcT_YX_qW2qHigsjg_8mrNWz-yTsA5GONpUEXcSAwwpx_iESV0TqjCWF8Tw5esHI3UvQy07GnV8-XQyI_KTRtfJwkDCAAIwSW_IQlOYW/s320/IMG_5801.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kulma kotini lähellä - oikealla Priscillan kauppa, vasemalla Auran tupa. </td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtI3XCGNmlZMzXlY21GYtDdAnQURPyJrK2UrA5ASoxpvj5x5gcsJ2l18LM1kHZc3y8Za-b8TrQ77k20TOEIDCXlDmH8Z2TfXvFMEaA99rCQ_eyEhK58W_SYdu2VQj6PKrn_F2kQ4YNI-YL/s1600/IMG_5799.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtI3XCGNmlZMzXlY21GYtDdAnQURPyJrK2UrA5ASoxpvj5x5gcsJ2l18LM1kHZc3y8Za-b8TrQ77k20TOEIDCXlDmH8Z2TfXvFMEaA99rCQ_eyEhK58W_SYdu2VQj6PKrn_F2kQ4YNI-YL/s320/IMG_5799.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lisää kotikulmia</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRre8GoodLBmpdNyQBE-PVSn3CTkwLkwUADfvwM_ANRpeFXU73ZXD8dOG61BjmlF74ck_8DrM4A2yc86Ujb5u5_YtPyC2938Vv0ensXQeZQQTlUjJykp_OijXrODbmP68ANvn1PPl2JU-J/s1600/IMG_5797.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRre8GoodLBmpdNyQBE-PVSn3CTkwLkwUADfvwM_ANRpeFXU73ZXD8dOG61BjmlF74ck_8DrM4A2yc86Ujb5u5_YtPyC2938Vv0ensXQeZQQTlUjJykp_OijXrODbmP68ANvn1PPl2JU-J/s320/IMG_5797.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kotikatuni - taloni on tämän tien päässä. Oikealla evankelinen kirkko, vasemalla Angelan kauppa. </td></tr>
</tbody></table>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Toisinaan minusta tuntuu, ettei elämä täällä ole niin kaukana siitä 90- luvun Vimpelistä, missä kasvoin. Nuoriso kokoontuu iltaisin urheilukentälle tai omaan salaiseen paikkaansa, kaikki tuntee kaikki, tietyt ihmiset aina istuvat tietyssä paikassa, jokainen päivä tuntuu olevan edellisen toistuma. Lapset ostavat papatteja ja paukuttelevat niitä leikkiessään futsal- ottelussa katsomon alla. Ihan kuin eläisi jatkuvassa kierteessä, jossa aika ei kulu. Viimeisen kahden kuukauden aikana sää on ollut joka päivä samanlainen - joka poikkeaa melko paljon tietenkin Suomessa siitä, sillä siellä odotetaan aina sitä kaunista kuumaa kesäpäivää. Vaikka ei puhuta paljoa säästä, ei oikeastaan ole ilmiötä nimeltä sää. Joka päivä paistaa aurinko ja on kuuma. Ehkä parin kuukauden päästä sataa vettä sadekauden viimein alkaessa liki puolen vuoden kuivan jakson päätyttyä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mitä ihmettä minä siis teen täällä? Jos totta puhutaan, en ole todellakaan rantaihminen. Enkä edes pidä kuumasta ilmastosta. Mieluiten asuisin vuoristossa hieman viileässä. Mutta minulla oli kaksi toivetta - halusin tehdä töitä yhteiskunnallisen yrittäjyyden parissa Latinalaisessa Amerikassa, erityisesti liiketoiminnan kehityksen saralla, ja pienessä kaupungissa/kylässä. Jossain kohtaa täytyy tehdä kompromissejä - täällä on tasaista ja kuumaa. Mutta työ on juuri sellaista, jota etsinkin - La Choza Chulan liiketoiminnan kautta (oma vaatebrändi ja retkipalvelu luonnonpuistoon) autamme paikallista yhteisöä integroitumaan paremmin kasvavaan turismiin, joka liittyy edenkin opiskelimahdollisuuksien parantamisena. Samalla edistämme paikallista taloutta sekä investoimalla koulutukseen, että luomalla suoraan työpaikkoja (työllistämme yli 30 paikallista). La Choza Chula on rakentanut kylään ylä-asteen, jota ei ennen ollut, kirjaston, tietokoneluokan sekä luomupuutarhan vihanneksien kasvattamiseen. Periaatteessa jokaisen projektin tarkoitus on vastata johonkin puutteeseen, kuten rajalliseen lukutaitoon. Minun roolini on toiminnanjohtajana, jolloin tavoitteenani on kasvattaa liiketoimintaamme myös muihin Guatemalan kaupunkeihin sekä ulkomaille. Olemmekin ensimmäisen kahden kuukauden aikana tehneet ensimmäisen postituksen Yhdysvaltoihin ja Portugaliin.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjs6EiZRYqUni1vkYEE0L3FTViNRHLcdTRX9DCF13Xtht0u4hQdIqj3_thDs9xbJWhYKB6nAYrDBzzMYIpYfmscFnuXK7woDiERk8as2nW2wfvHI85-PvBiPlXI3xyAYb6Rv0l_xT6lo7Hi/s1600/IMG_E5188.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="483" data-original-width="640" height="241" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjs6EiZRYqUni1vkYEE0L3FTViNRHLcdTRX9DCF13Xtht0u4hQdIqj3_thDs9xbJWhYKB6nAYrDBzzMYIpYfmscFnuXK7woDiERk8as2nW2wfvHI85-PvBiPlXI3xyAYb6Rv0l_xT6lo7Hi/s320/IMG_E5188.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Charangokonsertti rannalla argentiinalaisen kaverini Itatin kanssa</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlZczyZ_R4uuipazY0Th84aHjsCjq1hLQ6h9skd33McQyYxsop_6BR6IONBCcZxHSy9E6QEZ1_ehQ-wW_qjK3Ioajboa-tFkFPtU0UOCzrE5RxU6H6ZkwBbPzUTVL5OQDPVkF91rw3EQM1/s1600/IMG_5686.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlZczyZ_R4uuipazY0Th84aHjsCjq1hLQ6h9skd33McQyYxsop_6BR6IONBCcZxHSy9E6QEZ1_ehQ-wW_qjK3Ioajboa-tFkFPtU0UOCzrE5RxU6H6ZkwBbPzUTVL5OQDPVkF91rw3EQM1/s320/IMG_5686.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kalastusretkellä isomman ryhmän kanssa, joita yrityksemme myös järjestää</td></tr>
</tbody></table>
</div>
<div style="text-align: justify;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Ensimmäiset fiilikset ovat kuitenkin, että olen superonnellinen siitä, että olen takaisin Latinalaisessa Amerikassa. Aika kuluu nopeasti, nautin työstä, jossa viimeinkin minulla on yrittäjän vapaus, ja monelta osin tunnen olevani elementissäni. Oppien uusia asioita päivittäin, ja tuntien olevani siellä, minne kuulun. Se, minne kuuluu, koostuu niin monesta asiasta, ja se voi löytyä monesta eri paikasta maailmassa. Siihen kuuluvat ympärillä olevat ihmiset, se, missä asuu, se, mitä tekee työkseen, se, miten muut ihmiset ympärilläsi suhtautuvat sinuun, ja etenkin se, voitko toteuttaa itseäsi. Olen aina tuntenut olevani maalaisihminen - olenhan kotoisin Vimpelistä. Se, että kaupungissa en tunne ympärilläni olevia ihmisiä, enkä ole heille kukaan, ahdistaa minua aavistuksen. En sitä ehkä koskaan suoranaisesti tiedostanut sellaiseksi, mutta se, etten tunne suurinta osaa ympärilläni kulkevia ihmisiä, saa minut tuntemaan oloni hieman yksinäiseksi. Kasvoin ympäristössä, jossa kaupoista puhuttiin nimellä "Liisan kauppa" tai "Maijan leipomo" (keksittyjä nimiä), ja kylällä kävellessä tulee aina kohtaamaan tuttuja, joiden kanssa tulee vaihdettua pari sanaa. Eläessäni Buenos Airesissa, Tampereella, Quitossa tai Kööpenhaminassa ei vastaavia suhteita luo kovin helposti, ja suurin osa ympärilläni olevista ihmisistä jää minulle täysin tuntemattomiksi. Tottakai se on tunne, jonka tuntee jatkuvasti matkustaessaan - kohtaan jatkuvasti uusia ihmisiä, enkä tunne ketään - mutta se onnellisuus mitä saan matkustamisesta, ja se onnellisuus mitä saan elämisestä, on täysin erilaista.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
Sen takia ehkä täällä El Paredonissa tunnen oloni oudolla tavalla kotoisaksi. On Angelan kioski ja Christianin rautakauppa ja Pedron vihannesmyymälä. Ravintoloistakin puhutaan nimellä "Sandran luona" tai "Yelinan luona" - ei ravintoloillakaan ole varsinaisesti nimeä, ja vaikka niillä olisikin, ei kukaan sitä nimeä tiedä. Pienessä kylässä elämää ei tarvitse suunnitella paljoa. Vapaapäivänäni kierrän kylää läpi juuri hankkimallani polkupyörällä ja katson ketä satun kohtaamaan - aina yksi kohtaaminen johtaa toiseen, ja suunnitelmien syntyyn. Erona Vimpeliin täällä on se, että ihmiset vaihtuvat vähän väliä. Paikalliset pysyvät, mutta ulkomaalaiset tai ulkopaikkakuntalaiset ovat täällä aina vähän väliä - osa ympäri vuoden, osa talvella, osa viikonloppuisin, osa vain pari kuukautta, jolloin aina tutustuu uusiin ihmisiin, vaikka suuri osa pysyykin samana vanhana. Olen saanut eritoten koirista hyviä ystäviä, tässä esittelen siis kolme minun rakkainta koirakaveriania. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhtbtshm7DXXc3BoZ8WONk-PCJjzZYh1M62sRojCYH1wCGqiycy3sj1v8gxVBgKQJYRb8C4bwCfnrf1DeFqQvErPGb7G9pgiUTkd1UKN75DxfzgfK9JbRbvNrtsUdPaOgGO7mrL8ZI-5ZVO/s1600/IMG_5464.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="960" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhtbtshm7DXXc3BoZ8WONk-PCJjzZYh1M62sRojCYH1wCGqiycy3sj1v8gxVBgKQJYRb8C4bwCfnrf1DeFqQvErPGb7G9pgiUTkd1UKN75DxfzgfK9JbRbvNrtsUdPaOgGO7mrL8ZI-5ZVO/s320/IMG_5464.JPG" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 12.8px;">En ole ikinä omistanut omaa koiraa, mutta olen aina hoitanut muiden koiria. Täällä tilanne jatkuu edellisenä. Naapurini Angelan koira Gringo on muuttanut minun luokseni siinä määrin, että Angela on päättänyt hankkia toisen koiran, kun Gringo vartioi öisin minun taloani. Gringo on vajaa vuoden ikäinen rohkea villikko, jolta ei koskaan lopu energia leikkimiseen tai rapsutusten kerjäämiseen. Gringon kanssa käymme usein aamu- ja iltalenkillä merenrannalla, jossa Gringo jahtaa lintuja ja rapuja. </td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyHb1w6P6q9nCHSphwLKIeRERqGl4PlLpF-oOTNa5IzBfNyJJ8QahkmI0rP29Jr7nLOSNB1hWgZcVfwGEuW8PttlXnb4W364j4RWpk_TAo4eS6-uBrsPOVUX1pdqE3tVIoy0NLBhIo4_W9/s1600/IMG_5542.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="960" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyHb1w6P6q9nCHSphwLKIeRERqGl4PlLpF-oOTNa5IzBfNyJJ8QahkmI0rP29Jr7nLOSNB1hWgZcVfwGEuW8PttlXnb4W364j4RWpk_TAo4eS6-uBrsPOVUX1pdqE3tVIoy0NLBhIo4_W9/s320/IMG_5542.JPG" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 12.8px;">Toinen vakioasukas on naapurini Blancan koira Osa, jolle syntyy kohta katras pentuja. Osa on hyvin rauhallinen ja rakastaa naaman nuolemista ja mahan rapsutusta. Se ei koskaan lähde kahta korttelia kauemmaksi kotoa ja vartioi sitä ärhäkkäästi yöllä, jolloin vieraat eivät uskalla tulla käymään. </td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgg-XxlnviyTvpLWY0Iu4v-z2HpS-DlxGmgH3WTuFDi4E8bZzWN0tdC0oLb2utLHqgHTuVxsQ1Aac5nMdBWbwI11KRTKIFiHKOHlGltZwx5G5126UeTO3ImZKvdfLXrxusYgJ6Yb7ZVYL2K/s1600/IMG_5742.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgg-XxlnviyTvpLWY0Iu4v-z2HpS-DlxGmgH3WTuFDi4E8bZzWN0tdC0oLb2utLHqgHTuVxsQ1Aac5nMdBWbwI11KRTKIFiHKOHlGltZwx5G5126UeTO3ImZKvdfLXrxusYgJ6Yb7ZVYL2K/s320/IMG_5742.JPG" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 12.8px;">Moreno on kolmannen naapurini koira, joka oli aluksi hyvin arka, mutta kahden kuukauden kuluttua se uskalsi antaa minun rapsutaa sitä, ja nyt se ei muuta haluaisikaan. Moreno on aika mustasukkainen muille koirille ja haluaisi nyt yksinomaan minun huomiotani. Moreno on vähän raukka ja sillä näkyy kylkiluut, muttei sille tunnu silti ruoka maistuvan. Se on onnellisimmillaan jos saa nukkua jalkojeni juuressa ja nuolla varpaitani. </td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkvLBiXBKSQtHrGCpvD5wg_Iocci9WT6p1KJq9r8IzbLiuMvGCI4l0dxtV7GfVVRgr5VwTcFI-HH2Zpe-SyxDxoGMimVYW8wEOMZxxygd3l4JHL5tz3JZzRi3kgqvoNNCcN2LV2lMB2hHe/s1600/IMG_5804.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="960" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkvLBiXBKSQtHrGCpvD5wg_Iocci9WT6p1KJq9r8IzbLiuMvGCI4l0dxtV7GfVVRgr5VwTcFI-HH2Zpe-SyxDxoGMimVYW8wEOMZxxygd3l4JHL5tz3JZzRi3kgqvoNNCcN2LV2lMB2hHe/s320/IMG_5804.JPG" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 12.8px;">Gringo joskus harvoin rauhoittuu ja ottaa minun kanssa päikkärit riippumatossa. Kylässä Gringo mielletään jo minun koirakseni, koska se juoksee pyöräni vierellä aina pitkin kylää. </td></tr>
</tbody></table>
</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tunnen olevani enemmän kiinni latina-amerikkalaisessa arjessa, kuin koskaan ennen. Minulla on tupa siivottavana ja hoidettavana. Pesen pyykit nyrkkipyykkinä pihalla. Joudun käymään isolla kirkolla (Sipacatessa tai Puerto San Josessa) pankissa tai kaupoilla hoitamassa asioitani. Ostin polkupyörän. Olen vienyt ompelukoneita korjattavaksi ja ostanut metrikaupalla kangasta vaatteitamme varten. Olen maksanut sähkölaskuja ja tilannut viikoittain sanomalehden (jonka sanomalehtimies tuo minulle omakätisesti, koska postia ei ole). Vaikka konteksti on hiukan eri, tavallaan elämä pyörii samaa rataa joka puolella, ja minusta asiat täällä vaikuttavat niin normaaleilta - vaikka se, että aamuisin olen naapureideni musiikin ristitulessa, kun kaikki pistävät kaijuttimensa pihalle ja soittavat joko uskovaisten ranchera- musiikkia, cumbiaa tai reggaetonia täydellä volyymilla.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjldnBf8hsj3GBs1FoLAPyDQ-mPhnPHrcOaghsI6WuIk8wiAYCAH4tbnJBF847rHfTWcHpQZnMFIT9yZ_xG-YzaOfy4WSic6HNbESBOq4Jw7r3dnhDnN_X3P-xWzqyls60R7mGWCWdVTRDl/s1600/IMG_5581.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjldnBf8hsj3GBs1FoLAPyDQ-mPhnPHrcOaghsI6WuIk8wiAYCAH4tbnJBF847rHfTWcHpQZnMFIT9yZ_xG-YzaOfy4WSic6HNbESBOq4Jw7r3dnhDnN_X3P-xWzqyls60R7mGWCWdVTRDl/s320/IMG_5581.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRwYJgSjgc7aui8W4UIIigsOKqoj49yUl9n8k806_TIVsOkIVePVkzEtHJ7UdYdigV7Eb4pDZHVjWtYpO1FISoGOLlQKWK0B89dx_4awLDOMDd7FojHInP97UcBVUKGgHhO8ZUnYXrrd8K/s1600/IMG_5701.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRwYJgSjgc7aui8W4UIIigsOKqoj49yUl9n8k806_TIVsOkIVePVkzEtHJ7UdYdigV7Eb4pDZHVjWtYpO1FISoGOLlQKWK0B89dx_4awLDOMDd7FojHInP97UcBVUKGgHhO8ZUnYXrrd8K/s320/IMG_5701.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ainoa keino El Paredóniin saapumiseen on lautalla (joka on hankalaa joen ollessa kuiva, kuten kuvassa), tai pitkin pitkää ja huonokuntoista hiekkatietä. </td></tr>
</tbody></table>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Olen tehnyt muutamia retkiä El Paredonin ulkopuolelle - näistä paasiassa yksi retki Lago Atitlan- järvelle, ja toinen Meksikoon. Näistä tarinoista ehkä eri kirjoituksissa, koska tällä hetkellä elämääni hallitsee viikoittainen arki! </div>
Anniinahttp://www.blogger.com/profile/05408134790203679857noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-868039018790177818.post-8574830140073232902018-12-18T16:23:00.005-08:002018-12-18T16:25:28.658-08:00Uteliaiden kulkijoiden maa - El Salvador<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="text-align: justify;">Siinä missä turistit ovat merkittävä rooli osana katukuvaa etenkin maissa kuten Meksiko, Peru ja Brasilia, jotka johtavat Latinalaisen Amerikan turismitilastoja, roikkuu El Salvador surkeana häntäpäässä yhdessä epäsuositun ystävänsä Paraguayn kanssa. Siinä missä Paraguay ei houkuttele turisteja tasaisena ja kuumana maana, jolla ei ole naapurimaihinsa verrattuna paljoa tarjottavana, on El Salvador leimattu väkivallan ja huumesodan ytimenä, jota jopa hieman uskoutuneemmat reppureissaajat karttavat kuin ruttoa, ja ohittavat sen nopeasti matkallaan mantereen läpi, vieraillen ehkä biletys- ja surffausmekassa El Tuncossa. Murhatilastoja katsoessa ei totisesti hymyilytä, mutta kertovatko ne koko totuutta maassa? Onkohan niin, että Discovery Channelin dokumentit jengeistä kuten MS-13 ja Barrio 18 hautaavat turhaan maan toiveet houkutella ulkomaalaisia turisteja?</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhE2DmeGWqZETBn3hWG9sMPJGLAP-T2nyupaGYFV3CjEXqwWrqPw_BqlS-h0xfMnAo-d3WC_MjaR_4d5VudXKtmsOW6F0UOw6xYX29jfJ2CIp_3yhjIy6ZbIpF6s2KOCd03Lsja2OctB_8i/s1600/kuva8.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1072" data-original-width="1427" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhE2DmeGWqZETBn3hWG9sMPJGLAP-T2nyupaGYFV3CjEXqwWrqPw_BqlS-h0xfMnAo-d3WC_MjaR_4d5VudXKtmsOW6F0UOw6xYX29jfJ2CIp_3yhjIy6ZbIpF6s2KOCd03Lsja2OctB_8i/s320/kuva8.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Sain mahdollisuuden vierailla El Salvadorissa osana projektia, jossa olin mukana Tanskassa useamman vuoden ajan. Oikeastaan matka tuli parhaaseen mahdolliseen saumaan, sillä olin päättänyt muutta takaisin Guatemalaan ainakin joksikin aikaa, ja sain houkuttelevan työtarjouksen. Samalla minulle annettiin mahdollisuus tutustua sekä El Salvadorin historiaan, nykytilanteeseen ja politiikkaan, ja kysyä kaikki ne kysymykset paikallisilta, joihin palavasti halusin kuulla vastauksen.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Sen lisäksi, että majoituin viikoksi Suchitoton alueelle, jossa tutustuimme paikallisen järjestön La Plataforma Global työhön, käytin noin viikon reppureissaamiseen ympäri maata samalla tavalla, kuin reissaisin missä tahansa muussa maassa. Tähän kuului ruuhkaisia paikallisbusseja, liftaamista lava-auton perällä, suuria ja pieniä kyläjuhlia, syrjäisiä kyliä maaseudulla sekä pääkaupungin hulinaa. Mukanani minulla oli kaksi kaveriani Tanskasta, jotka eivät olleet koskaan käyneet Latinalaisessa Amerikassa, eivätkä he puhuneet espanjaa oikeastaan sanaakaan.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxSb6pCujvTVbNHOE7w7_aQmzaVHzsXqsxH1McCLHQ-9bqdOeMYFHOBsWYuURSBZsdCBU33mky7TGNgZmtzbG6bu0y25k1sZ2LjQUD-8eAwRc88XTT8U123qbMLt9jgwNiJCmCl06DzPBe/s1600/IMG_3618%255B1%255D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxSb6pCujvTVbNHOE7w7_aQmzaVHzsXqsxH1McCLHQ-9bqdOeMYFHOBsWYuURSBZsdCBU33mky7TGNgZmtzbG6bu0y25k1sZ2LjQUD-8eAwRc88XTT8U123qbMLt9jgwNiJCmCl06DzPBe/s320/IMG_3618%255B1%255D.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Värikäs Suchitoto</td></tr>
</tbody></table>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Vaikka yritin vakuutella itselleni, että matkailuviraston varoittelut ovat pääasiassa puppua, olin hiukkasen hermostunut saapuessani maahan. Tarkoituksenamme oli ottaa lentokentältä suoraan paikallisbussi taxin sijaan. Etenkin Guatemala City:n lentokenttä on järkyttävällä paikalla keskellä kaupunkia, jossa saapumisterminaalia ei ole laisinkaan ja katu vilisee jos minkälaista kadunkulkijaa nykimässä hihasta. Sen sijaan San Salvadorin lentokenttä on kaukana kaupungista, keskellä vehreää maaseutua, eikä ulkona ollut kuin yksi taksikuski kysylemässä kyydin tarvetta. Odotettuamme hetken saapui mikrobussi kohdalle karkkimyyjän heittäessä meidät sisälle (heillä on tapana auttaa kuskia rahastamaan, jos apukuskia ei ole). Siitä hetkestä lähtien kaikki huoleni hautautuivat mieleeni palautuvan nostalgian myötä - hymyilin kuin hullu bussin viilettäessä läpi trooppisia teitä cumbian pauhaten taustalla, matkustajien hyppiessä sisään ja ulos. Kaikki oli niin kuin ennen. Vaikken ole ikinä käynyt El Salvadorissa, minulla oli kumman kotoisa ja turvallinen olo. Kaikki toimii niin kuin muistikuvissani. Tästä alkoi kahden viikon retkeni El Salvadoriin, jossa mukanani kulkivat "lapseni" eli vapaaehtoistyökaverini Tanskasta: Beer ja Nicklas.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>Mitä turistin pitää tietää maasta, jossa vierailee? </b></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Turistina on helppo tehdä täysin harjaanjohtavia johtopäätöksiä, jos ei tunne maan taustoja. Monia asioita saattaa jäädä huomaamatta, tai maasta voi saada jopa täysin vääristyneen kuvan. Etenkin vieraillessaan maassa, kuten El Salvadorissa, taustalla vaikuttavien historiallisten ja poliittisten vaikutteiden tunteminen on äärettömän tärkeää. Voit hyvinkin viettää maassa viikkoja ihaillen upeita trooppisia hiekkarantoja, bilettäen El Tuncossa tai syöden pupusoita aamupalaksi, lounaaksi ja päivälliseksi (juustolla ja lihalla/vihanneksilla täytetyt maissi- tai riisilätyt jotka välillä tuntuvat kattavan 90% salvadorilaisen ruokavaliosta). Jokainen tietysti hakee matkaltaan mitä haluaa, mutta minulle matkustaminen on tilaisuus ymmärtää maita, ja sitä kautta koko maailmaa, paremmin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhx2SuKpuHnEbWw33G0PnwZFvyG4AjReAkBwapsMD0I3nrDmh7d4EiR4Mr6oFQ1j_O447gMUFPeV_uI515w1B2pSM9lKZ79yA-93R5pLWCQJCA056gZ3HtgnJN5IRA5XZtviyv761VgZcHS/s1600/kuva17.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1028" data-original-width="1434" height="229" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhx2SuKpuHnEbWw33G0PnwZFvyG4AjReAkBwapsMD0I3nrDmh7d4EiR4Mr6oFQ1j_O447gMUFPeV_uI515w1B2pSM9lKZ79yA-93R5pLWCQJCA056gZ3HtgnJN5IRA5XZtviyv761VgZcHS/s320/kuva17.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mitä Suomessa ja Euroopassa kuulee El Salvadorista liittyy yleensä joko huumejengeihin tai laittomiin maahanmuuttajiin. Todellisuudessa siellä matkustaessa nämä ovat asioita, joita ei juuri näe eikä kuule muuta kuin sanomalehdessä, jossa retostellaan väkivaltaisilla kuvilla kylväen pelon ilmapiiriä. Viettäessämme viikon Suchitotossa paikallinen järjestö varmisti, että saamme kunnon kattauksen maan historiaan ja politiikkaan, tutustuttamalla meitä vanhoihin guerrilla- taistelijoihin, viemällä syvälle maaseudulle näkemään, minkälaisessa epätasa-arvossa osa maasta elää, järjestämällä visiitin paikalliseen feministiorganisaatioon, sekä näyttäen keinoja, joilla paikalliset taistelevat tehdäkseen maastaan tasa-arvoisemman ja kaikille paremman elää.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Välillä monet ihmettelevät, että miksi juuri nämä kolme maata (Guatemala, Honduras ja El Salvador) täällä Väli-Amerikassa ovat niin väkivaltaisia, ja jääneet kehityksessä muista maista jälkeen. Miksi esimerkiksi Costa Rica on niin rauhallinen ja kehittynyt? Maailmassa on yksi asia, joka hidastaa kehitystä luultavasti enemmän kuin mikään muu: sota. Samasta syystä myös nämä kolme maata jäivät kehityksessä jälkeen, sisällissodan runnellen niitä pahimmillaan liki 40 vuotta, aina 90- luvun puoliväliin asti. Samalla, kun Costa Ricassa ei ollut edes armeijaa. Asian surullisuutta lisää vielä se, että koko sodan juurena oli se, että rikkaat halusivat rikastua köyhien kustannuksella, johon köyhät eivät enää suostuneet. Ja rahat tähän sotaan tulivat pääasiassa Yhdysvalloilta. Kun tästä rakennetaan aasinsilta jengeihin, ei Väli-Amerikassa ollut jengejä ennen kuin ne syntyivät Yhdysvalloissa sisällissotaa paenneiden perheiden teineistä, jotka kamppailivat asemastaan LA:n kaduilla - ja jotka lopulta lähetettiin takaisin Väli-Amerikkaan levittämään jengikulttuuria. Tämän tarinan halusin jakaa vain siksi, että on helppoa osoitella maata sormella, "sinä paha maa", kun tosiasiassa kaikki on niin monen asian summa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Matkustin itse koko maan päästä päähän vieraillen sekä pääkaupungissa että syvällä maaseudulla, huomaamatta mitään tavallisesta poikkeavaa, enkä muilta matkustajiltakaan ole kuullut mitään epämääräistä. Tottakai on tiedettävä perus turvallisuustekijät, kuten välttää yöllä matkustamista tietyillä alueilla, joitakin alueita välttää kokonaan, jättää se Rolex kotiin jos jostain syystä semmoisen omistaa, kulkea pimeällä jalan vain turvallisilla alueilla ja AINA varmistaa paikallisilta, onko täällä turvallista kulkea ja miten kohteeseen pääsee turvallisesti. Jos he kehottavat ottamaan bussin, ota bussi. Jos he kehottavat kävelemään, kävele. Jos neuvotaan ottamaan uber, ota uber. Itseasiassa minun matkallani kukaan ei kertaakaan sanonut, että älä kävele täällä tai älä ota bussia täällä, eli kovin vaikeaa ei ole pysyä turvallisilla alueilla.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>Kohtaamisia paikallisten kanssa</b></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Olen aiemmin maininnut ihmiskeskeisen matkustamisen, joka korostuu entisestään El Salvadorissa, jonka ihmiset eivät epäröi aloittamasta keskustelua turistin kanssa. Myös ystäväni Beer ja Nicklas yllättyivät siitä, miten monta hyvin englantia puhuvaa paikallista siellä on. Tämä johtuu osittain siitä, että 80-90- luvulla sisällissodan aikaan hyvin moni lähti Yhdysvaltoihin, oppien siellä englantia. Monella on myös sukulaisia Yhdysvalloissa, jolloin kuulin myös hyvin mielenkiintoisia "spanglish" keskusteluja, joissa lapset puhuivat englantia ja espanjaa sekaisin. Lisäksi etenkin pääkaupungissa monet nuoret panostavat paljon englannin oppimiseen. Oman kokemukseni mukaan paikallisten uteliaisuus ja avoimuus matkailijaa kohtaan, sekä halu auttaa, oli korkeampi kuin missään aiemmin vieraillessani latinoamerikkalaisessa maassa. Toisaalta koin suuren ristiriidan Yhdysvalta- vastaisuudessa. Siinä missä Yhdysvaltojen lippuja levitetään kaikkialle, ja melkein kaikilla on siellä asuvia tuttuja, on monella hyvin negatiivinen asenne amerikkalaisiin - luultavasti johtuen politiikasta, jota Yhdysvallat on harjoittanut El Salvadoria ja heidän kansaansa vastaan. Jotkut luulivat, etten ymmärrä espanjaa, ja kuulin heidän puhuvan hieman loukkaavaan sävyyn meistä, kunnes korjasin, että olemme Euroopasta, jolloin yhtäkkiä heidän suhtautumisensa meihin muuttui. Tämä ei toki koske kaikkia - monet luulivat, että olemme amerikkalaisia, mutta silti he olivat ystävällisiä meitä kohtaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjehpjnUrSpnHn00sd8i9KFZTXrF_Gquuf6WR06IrYKwlo2muVwiN93c4Ubr4jW1_O0V4YZegYeEK5sUPD82Wco1FxDDSoYmDOlMlWe7qkrrpcWdF5L7vd3ZImurKZRLpQ9PtwlNwWNJA5F/s1600/kuva5.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1068" data-original-width="789" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjehpjnUrSpnHn00sd8i9KFZTXrF_Gquuf6WR06IrYKwlo2muVwiN93c4Ubr4jW1_O0V4YZegYeEK5sUPD82Wco1FxDDSoYmDOlMlWe7qkrrpcWdF5L7vd3ZImurKZRLpQ9PtwlNwWNJA5F/s320/kuva5.jpg" width="236" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Luis, vanha guerilla- taistelija</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Yhtenä esimerkkinä kohtaamisista paikallisten kanssa liittyy iltaan Atacon kaupungissa. Minä ja Beer lähdimme oluelle paikalliseen kanttiiniin, kun oikeastaan mitään muuta paikkaa ei torstai-iltana ollut auki. Ovelta iäkkäämpi lihava mies mahtavalla nahkasolkivyöllä jo huusikin meille englanniksi "C'mon in!". Hän oli käynyt koulunsa Yhdysvalloissa ja nyt hän oli omien puheidensa mukaan suuri maanomistaja kahvitiloineen Atacon alueella. Muita asikkaita kanttiinissa olivat kaksi nuorta tyttöä Santa Anasta ja yksi nuorehko mies, jotka kutsuivat meidän pöytäänsä. Siinä missä yksi tytöistä kosiskeli vitsikkäästi Beer:iä, kertoi toinen minulle, että tänään on suuret kyläjuhlat Jujutlassa, puolen tunnin matkan päässä Atacosta. Niin siinä kävikin, että puolen tunnin kuluttua istuimme oluinemme lava-auton perällä kymmenen paikallisen nuoren kanssa matkalla kohti Jujutlaa. Oletusarvoni oli joitain suuria vanhoja maailmanpyöriä, ruokakojuja, ja ehkä cumbia- bändi. Yllätykseni olikin suuri, kun kylän pääkatu oli valjastettu valtavilla disco- valoilla ja kaijuttimilla live DJ:n soittaen pääasiassa elektronista musiikkia niin kovaa, että luulin tärykalvojeni halkeavan, nuorison pomppien hullun lailla. Oletusarvoni perinteisistä kyläjuhlista oli tästä aika kaukana, kun minulle mainittiin siellä olevan "musiikkia ja tanssia". Näin kehitys pukkaa myös El Salvadoriin. Koska meillä ei ollut muuta mahdollisuutta palata Atacoon kuin lava-auto, jolla tulimme, oli meidän pakko olla siellä kolmeen asti, kunnes bileet loppuivat. Tämän jälkeen he ajoivat vielä toiseen kylään, Apanecaan, syömään grillattuja lihanpalasia (mikä tarve mennä toiseen kylään syömään tuohon aikaan yöstä, kun tuollakin oli ruokaa?). Lopulta kylmästä hytisten tunnin lava-autokyydin jälkeen pääsimme omaan petiimme nukkumaan viiden aikaan aamuyöstä Nicklaksen ihmetellen, että kylläpä meni pitkäksi se yksi olut kanttiinissa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxxxUCv4O0nxYihnodBh8r8vq4gsfqVbw4cdp7RA6gUSJ16biHw9d4ExjY3Uwl-l_Dd6vSShPq5-Gaqg5dKYzqzIFRpUI8qUuEgQNfbkLztqEzrVSTCrTBQc4qNN5kZhWU1BOhW9KaaJYe/s1600/kuva6.jpg" imageanchor="1"><img border="0" data-original-height="1060" data-original-width="797" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxxxUCv4O0nxYihnodBh8r8vq4gsfqVbw4cdp7RA6gUSJ16biHw9d4ExjY3Uwl-l_Dd6vSShPq5-Gaqg5dKYzqzIFRpUI8qUuEgQNfbkLztqEzrVSTCrTBQc4qNN5kZhWU1BOhW9KaaJYe/s1600/kuva6.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Papaturron kyläjuhlat syvällä maaseudulla - vuosittainen juhla sisällissodan päättymisen kunniaksi. Ohjelmaan kuului tanssia, laulua, räppiä ja break dancea. </td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1Q-Kg8ue50L5rlv9N7NdOM9HqUAMJbt4_7dzbXYxMumuxobB7ygs2yy181CKFjq8fxcRxRVRItbL8kZHFmfpRnu6JnOIckKzBY4svoOx6uaA4yfnvlQUMXCG3QZfPtM-wwVXwAQE9Ycwg/s1600/IMG_3823%255B1%255D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1Q-Kg8ue50L5rlv9N7NdOM9HqUAMJbt4_7dzbXYxMumuxobB7ygs2yy181CKFjq8fxcRxRVRItbL8kZHFmfpRnu6JnOIckKzBY4svoOx6uaA4yfnvlQUMXCG3QZfPtM-wwVXwAQE9Ycwg/s320/IMG_3823%255B1%255D.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jujutlan kyläjuhlat - ulkoilmadisco</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgm8x2knYFDuE5RaCWKtRSDxstAhsdd20ddgrrHztKtZDiqyVUV8dxDipoj3Ejni9nOF6Gmj-ZwRh9YyTaIAx6C39FWuE61urrEn5KLPtvmVJIYNhG-a5mH4M7o_8CIvKePV-J8pjZFDzb3/s1600/IMG_3839%255B1%255D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgm8x2knYFDuE5RaCWKtRSDxstAhsdd20ddgrrHztKtZDiqyVUV8dxDipoj3Ejni9nOF6Gmj-ZwRh9YyTaIAx6C39FWuE61urrEn5KLPtvmVJIYNhG-a5mH4M7o_8CIvKePV-J8pjZFDzb3/s320/IMG_3839%255B1%255D.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Miettimässä kello 4:30 aamulla, että milloin täältä pääsee nukkumaan</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kun puhutaan juhlista, ne ovat yleensä asia, joka tulee ensimmäisenä mieleen Latinalaisesta Amerikasta. Ja tässä kohtaa stereotypia pitää täysin paikkansa - se on pienten ja suurten juhlien luvattu maa, eikä El Salvador ole tässä todellakaan poikkeus - päin vastoin - siellä juhliminen otetaan mielestäni vielä Guatemalaakin vakavammin, eikä tiukkia aikarajoitteita juhlien loppumiselle tai alkoholin myymiselle ole. Kannattaa siis seurata milloin mikäkin kylä ja kaupunki järjestää heidän "fiesta patronal" eli juhla sen kaupunkin/kylän/lähiön pyhimykselle (joka ei missään tapauksessa tarkoita, että juhla olisi jotenkin uskonnollinen). Väliamerikassa näistä massiivisin on Carnaval de San Miguel El Salvadorisssa, jossa itsekkin vierailimme, jonne kerääntyy parhaimmillaan puolisen miljoonaa ihmistä, ja kaupungin jokaisessa kulmauksessa on yksi esiintymislava, joita on yhteensä yli 50. Parhaimmillaan nämä kaikki soittavat musiikkia yhtä aikaa, ja juhlat jatkuvat aamuyöhön asti. Tämä voi tosin olle monelle vähän liikaa, jolloin myös pienempien kaupunkien, kuten Ataco, Apaneca tai Jujutla, juhlat tarjoavat varmasti riittävästi viihdettä. Yleensä juhlissa on paljon poliiseja, eikä varsinaisia turvallisuusriskejä taskuvarkaita lukuunottamatta ole - en nähnyt yhtäkään, joka olisi ollut todella humalassa, käyttäytynyt häiritsevästi tai tapellut. Tällaiset ihmiset poistetaan katukuvasta hyvin nopeasti. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>Missä El Salvadorissa kannattaa vierailla? </b></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
On tullut pälätettyä paljon yleistä El Salvadoriin liittyvää, mutta minkälainen maa se on turistille? Mitä siellä on nähtävää? Voi olla, ettei siellä ole mieltä mullistavia nähtävyyksiä kuten Guatemalan pyramiidit ja tulivuorijärvet, mutta sen sijaan monia mielenkiintoisia pieniä kohteita on roppakaupalla, ja niihin voi ihan hyvin tutustua vaikka paikallisbusseilla kulkemalla ihan niin kuin missä tahansa muussa maassa. Mikä El Salvadorista tekee mahtavan on se, että siellä on hyvin vähän turisteja, jolloin kukaan ei varmasti halua kiskoa sinulta ylihintaa vain sen vuoksi, että olet turisti. Sen sijaan he antavat sinulle erikoiskohtelua, jotta voisit toimia El Salvadorin sanansaattajina muillekin ulkomaalaisille. Ja monet ovat lähinnä yksinkertaisesti kiinnostuneita siitä, mitä ajattelemme heidän maastaan, ja minkälaista meidän maassamme on. Koska maa on hyvin pieni, ei bussimatkoihin ikinä tule kulumaan liikaa rahaa, ja matkustaminen uskomattoman halpaa. Kallein matkamme, liki 4 tunnin matka San Miguelista San Salvadoriin, maksoi 4 dollaria. Yleinen sääntö onkin, että tunnin matka maksaa dollarin, tai vähän vähemmän, jos etäisyyttä ei ole kovin paljoa. Näin ollen koko maan voi matkustaa päästä päähän noin 7 dollarilla. Tässä kerättynä muutama kohde, joissa kävin, ja oma mielipiteeni niistä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEir3GR2OtB3t2mo4MwH5MjVjLxES0jPU2vI6p8YeYsp-NXUbfRffEfRLGzlcjUinrPboV1q7X-JPNAgIHBOwOrbUgWctaC28C9nzET0F3a0xo4mlmssYv5UdwtyNwdnGOVM-rshq2cuYl_x/s1600/kuva1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1077" data-original-width="1431" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEir3GR2OtB3t2mo4MwH5MjVjLxES0jPU2vI6p8YeYsp-NXUbfRffEfRLGzlcjUinrPboV1q7X-JPNAgIHBOwOrbUgWctaC28C9nzET0F3a0xo4mlmssYv5UdwtyNwdnGOVM-rshq2cuYl_x/s320/kuva1.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">El Zonten kylä</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjY_YBA-WaSC4gw-t3c7XXcx25tZpgHV0cmvecbFdAHNyDhsbrIpR9ium40akWkqEDzXg2I6Yealc5gqB_9dRHTHgMt3bKx06kt5iepW_O2E1PR1lpKhQXYo_hoMllEh8_eNDs5aD08bWdr/s1600/kuva2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1077" data-original-width="1434" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjY_YBA-WaSC4gw-t3c7XXcx25tZpgHV0cmvecbFdAHNyDhsbrIpR9ium40akWkqEDzXg2I6Yealc5gqB_9dRHTHgMt3bKx06kt5iepW_O2E1PR1lpKhQXYo_hoMllEh8_eNDs5aD08bWdr/s320/kuva2.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
El Salvador tunnetaan kaikkein parhaiten upeista hiekkarannoistaan ja mantereen parhaista aalloista surffaamiseen. Aaltoja on paikasta riippuen kaikensorttisia helpoista aloittelijoiden aalloista massiivisiin ja haastaviin aaltoihin. Myös hiekkaa löytyy sekä valkoisena että mustana että siltä väliltä, mutta mikä kaikkia paikkoja yhdistää on se, että kaikkialla on turkasen kuuma, jolloin yhdeksän jälkeen aamulla ja ennen viittä illalla ei oikeastaan voi tehdä muuta kuin roikkua riippumatossa. Itse kävin kolmella hyvin erilaisella rannalla: El Zonte, El Tunco ja El Cuco. El Zonte on todella pieni kylä lähellä La Libertadin kaupunkia, jonne pääsee kätevästi bussilla La Libertadista. Kylä tuntuu uinuvan ikuista unta, ja päivän pääaktiviteetti onkin, kun ruoka-auto saapuu kylään, ja megafonista kajahtaa "mehukkaita tomaatteja, kilo dollarilla! Avokadoja, banaaneja, tamarindoja, pienissä ja suurissa erissä!". Leipäkuljetus saapuu polkupyörällä kuskin ilmoittaen tästä kelloaan kilistelemällä. Kylässä on kaksi pientä ravintolan tapaista ja muutama pikkuinen kioski - eikä oikeastaan mitään muuta. Muutamassa päivässä kauppiaspoika tulee varmasti sinulle tutuksi, sillä tylsistyessäsi käyt siellä ainakin viisi kertaa päivässä kuluttamassa aikaasi (ja syöminen on aina sopiva aktiviteetti). Aktiivisimmillaan kylä onkin kuudelta aamulla ja viideltä illalla, kun taidokkaat paikalliset ja ulkomaalaiset surffaajat hyppäävän aallonharjalle. Jos surffata ei osaa, voi aikaa kuluttaa myös rannalta ihailemalla heidän taitojaan (tai arvioimassa, kuka heistä on parhaimman näköinen...). Kahdeksalta illalla oikeastaan kaikkialla on hiljaista ja itse kukin painuu pehkuihin, jotta viiden jälkeen on taas valmis surffaamaan. Kun puhun surffareista, lasken tähän myös suuren osan paikallisista pojista, jotka taisivat myös syntyä aallonharjalla. Vaikka kylässä taitaakin olla yksi ekologinen, laadukkaampi hotelli, ei sitä todellakaan ole hiottu turismia varten, vaan se säilyttää rustisen alkukantaisen miljöönsä, jolloin se vetoaa yhtälailla yksinkertaisiin vierailijoihin, jotka eivät tulleet ottamaan aurinkoa, syömään laadukasta ruokaa tai bilettämään. Minusta oli mainiota viettää siellä pari päivää, vaikken edes surffaa. Sain kokonaisen kirjan luettua ja söin 8 pupusaa - sekä näin muutaman upean auringonnousun ja -laskun kävellessäni upeaa pikimustaa hiekkarantaa pitkin. Sekä tietysti näin surffareita. Mitään muuta en tehnytkään. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Lähellä El Zontea onkin aivan toisenlainen kylä nimeltään El Tunco, joka varmasti on kaikkien maassa vierailevien ulkomaalaisten huulilla. Se on kuin oma pieni maailmansa turistipoliiseineen, jonne sekä pääkaupunkilaiset että ulkomaalaiset tulevat syömään ja juomaan, ja osa myös surffaamaan. Hiekkarantaa ei ole. Siellä ei oikeastaan ole mitään muuta kuin hotelleja, baareja ja ravintoloita - vähän niinkuin El Salvadorin Mallorca. Monen mielestä siinä on kuitenkin paljon charmia. On siellä ihan hauska käydä bilettämässä, mutten itse olisi yhtä iltaa pitempään viihtynyt.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
El Cucossa olin tanskalaisen porukkamme kanssa ainoastaan La Tortuga Verde- nimisessä rantaresortissa (hyvin rustinen sellainen tosin, en ihan kutsuisi sitä nimellä 'resort'), jolloin itse El Cucosta en osaa paljoa sanoa. Hiekka on valkoista ja jatkuu rajattomasti jokaiseen suuntaan, ja sitä on paljon. Paikka on suosittu San Miguel- kaupungissa asuville salvadorilaisille, jotka tulevat sinne viettämään rantalomaa suhteellisen edullisessa, mutta turvallisessa miljöössä. Monet tulivatkin vain päiväreissulle syömään ja juomaan, sekä pulahtamaan meressä. Vaikka majoitus siellä on halpaa (10$/yö), oli ruokailu ökykallista, jolloin läheltä löysinkin yhden koko El Salvadorin lempipaikoistani - "Adele's Pupusas y Más...", eli Adelen pupusat ja muuta. Tämä "muuta" on itseasiassa aika paljon muuta: heillä on myös hostelli/leiriytymisalue meren rannalla ja ravintola kaikenkattavalla ruokalistalla, mutta koska Adele tekee maan parhaat pupusat, on sopivaa nimetä ravintola tuolla nimellä. Tietysti "y más" viittaa myös itse Adeleen ja hänen perheeseensä, joka on itsessään syy vierailla hänen luonaan ja syödä vaikkei olisi edes nälkä. Esimerkiksi meille Adele järjesti ilmaiseksi kyydin autossa San Migueliin syötyämme hänen luonaan kolme kertaa yhden päivän aikana (oikeastaan vietettyämme suurimman osan rantalomastamme hänen luonaan, eikä suinkaan resortissa, josta maksoimme).</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhx7yclh7aK_GAhDHVcf1dY3xfGG0wmbK0Q54UKw4KD5n7cPYUU6Fn7cc1Om0HswCdu4JmWiNGC6xFLwz53Te43vbLycO8eXd-yC69m_2xrMuqO6U36HgJruM3-usmwL9hfuAOiIhNDEBI-/s1600/kuva7.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1075" data-original-width="1430" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhx7yclh7aK_GAhDHVcf1dY3xfGG0wmbK0Q54UKw4KD5n7cPYUU6Fn7cc1Om0HswCdu4JmWiNGC6xFLwz53Te43vbLycO8eXd-yC69m_2xrMuqO6U36HgJruM3-usmwL9hfuAOiIhNDEBI-/s320/kuva7.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Rantojen jälkeen voimmekin siirtyä viihtyisiin pikkukaupunkeihin, joista suurin osa turisteista ei jostain syystä ole kuullut hölkäsen pölystä, sillä he eivät siirry kymmentä kilometriä kauemmaksi aallonharjoista ja rantahietikosta. Näistä pitää ehdottomasti mainita Suchitoto, Nahuisalco, Juayúa ja Concepción de Ataco, joissa itse kerkesin käydä, ja jotka vievät hyvin kauas siitä El Salvadorista, joka saattaa olla monen mielikuvissa. Etenkin korostaisin Suchitotoa erityisen viihtyisänä ja viehättävänä kaupunkina, joka on lisäksi hyvä tukikohta tutustua muihin kyliin, joihin minulla ei ollut aikaa tutustua. Kaikissa näissä kaupungeissa on suloisia, kapeita mukulakivikatuja, keskuspuisto täynnä elämää niin päivällä kuin illallakin, runsaasti ravintoloita joista valita, värikkäitä taloja täynnä toinen toistaan taidokkaampia seinämaalauksia, sekä monia lähellä olevia luontokohteita. Ja mikä parasta, niissä on turvallista tallustella yötä päivää, sekä tutustua paikallisiin, jotka ottavat turistit innolla vastaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi2WTv_NNmcIZMGxAY_FlruY9NPZ-ylBt9YI811DNeCUl7Kq-RoijJ3Rmys9mUY4tm0ITISNRG6HXwJXvAmHwJjZpFcszFLBVU6miOG8m3wM_05AylV9VSXpIMgfYHiwaSMlLYHbCCJdrdF/s1600/kuva3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1075" data-original-width="1438" height="239" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi2WTv_NNmcIZMGxAY_FlruY9NPZ-ylBt9YI811DNeCUl7Kq-RoijJ3Rmys9mUY4tm0ITISNRG6HXwJXvAmHwJjZpFcszFLBVU6miOG8m3wM_05AylV9VSXpIMgfYHiwaSMlLYHbCCJdrdF/s320/kuva3.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Suchitoto<br />
<br /></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjeEe7eJVNg-iVx2urIvAV4oCv0IHUCHbFlG4mIaMRqnZAexF58OkHxD2p4CkoCGo08Z0AdGW3M8YlyJ6irPZ6SIzxd4nAQD9I16pyjrqsfMHKFG4GwAO7D3KJVOvkexZT16z-qm2mn2MGa/s1600/kuva20.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1068" data-original-width="1419" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjeEe7eJVNg-iVx2urIvAV4oCv0IHUCHbFlG4mIaMRqnZAexF58OkHxD2p4CkoCGo08Z0AdGW3M8YlyJ6irPZ6SIzxd4nAQD9I16pyjrqsfMHKFG4GwAO7D3KJVOvkexZT16z-qm2mn2MGa/s320/kuva20.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Julkinen vessa Juayúassa</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_hKl925r123urKS7vGCRgUVqn_SfXfokUv2HlBtTX10SxvJ_I_-71jT8HciJCemQsKLVTq1wvYmxgAWdbtOy_8_jLmNWtKdJV_zs3pW9sxtpWvgAISWz46dqd4uWY5Z_01sZWVkVloyVc/s1600/kuva18.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1046" data-original-width="1424" height="235" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_hKl925r123urKS7vGCRgUVqn_SfXfokUv2HlBtTX10SxvJ_I_-71jT8HciJCemQsKLVTq1wvYmxgAWdbtOy_8_jLmNWtKdJV_zs3pW9sxtpWvgAISWz46dqd4uWY5Z_01sZWVkVloyVc/s320/kuva18.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Nahuisalcon keskuspuisto</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcGEANAfeXC_XVKvqwyUPuurSOsWeJvMY4EnE4ggQceooFw7JG_zEhPGLmKJwKQnwkh9YHdEmGBP6-OEGI7fePUimv6RwCJ0S5VM6dUh127tPKWMmYe7tHVM4oHox65hpzNzAuG7R2j-oD/s1600/kuva25.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1060" data-original-width="799" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcGEANAfeXC_XVKvqwyUPuurSOsWeJvMY4EnE4ggQceooFw7JG_zEhPGLmKJwKQnwkh9YHdEmGBP6-OEGI7fePUimv6RwCJ0S5VM6dUh127tPKWMmYe7tHVM4oHox65hpzNzAuG7R2j-oD/s320/kuva25.jpg" width="241" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Concepción de Ataco</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJA5ZY4pfaaYkHnBXstwYJGOyg5XDNmMKnUieM5TeCieI1CZzGdKpVEfBS2kmlh_NFj3SQ4JCzXq7IN2rKkdB9LhLeHlf3QxKPFj3SV26TUO-F0Bc2u_5M7fvFlvUXIMYauor9fpv-91oK/s1600/kuva21.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1059" data-original-width="1426" height="237" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJA5ZY4pfaaYkHnBXstwYJGOyg5XDNmMKnUieM5TeCieI1CZzGdKpVEfBS2kmlh_NFj3SQ4JCzXq7IN2rKkdB9LhLeHlf3QxKPFj3SV26TUO-F0Bc2u_5M7fvFlvUXIMYauor9fpv-91oK/s320/kuva21.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Juayúa</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Telttailu ei tule ehkä heti mieleen El Salvadoria ajatellessa, mutta maassa on itseasiassa paljon paikkoja, joissa teltta on hyvinkin sopiva vaihtoehto nukkumiseen. Itse vierailin näistä vain kahdessa - Cerro Verdessä ja Conchaguassa. Cerro Verde koostuu yhdestä nyppylästä ja kahdesta tulivuoresta, joista molemmille voi kiivetä. Yövyimme Campo Bello- nimisellä leirintäalueella, jossa olimme ainoat vierailijat. Näkymä sieltä merelle päin on illalla aivan mieletön - pilvet tanssivat niin allamme että päällämme, punaisen auringon laskeutuessa horisontissa kimmeltävään tyyneen valtamereen. Ainoana miinuksena retkessä on se, että laitoin upouuden, kalliin telttani nurmelle, jossa asui jonkin sortin ärhäkänlaisia muurahaisia, jotka söivät sormenmentäviä reikiä teltan pohjaan. Voit kuvitella öisen herätyksemme, kun tuhannen muurahaista ryömi jalkopäässämme. Kyseiset vekkulit myös tunkeutuivat kaikkialle rinkkaani, ja söivät myös joihinkin paitoihini reikiä. Jostain syystä kaikki tämä kohdistui minuun - ystäväni Nicklas, jolla oli toinen teltta halvalla, mutta vahvalla pressupohjalla, oli täysin vahingoittumaton öisestä hyökkäyksestä. En siis agressiivisista rikollisista tiedä, mutta muurahaiset olivat vaarallisin asia, jonka kohtasin El Salvadorissa. Aamulla kävimme huiputtamassa Santa Ana- tulivuoren, jonka kraaterissa kuplii sulfurijärvi. Koska aiemmin turisteihin kohdistui niin paljon aseellisia hyökkäyksiä (aiemmin on 2012, jonka jälkeen ketään ei päästetä nousemaan ilman aseistettua poliisia), saimme mekin ikioman poliisimme kävelemään kanssamme tulivuoren huipulle, joka on kaikkiaan vain parin tunnin edestakainen retki. Silti Santa Ana on koko El Salvadorin korkein tulivuori, ja toiseksi korkein huippu noin 2400 metrin varrellaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5zSlYg0GGKody0-EROmsCeQl7FtkzX-ISZgUb8SfmNcDZByaOU1WtolmnwR2umEeX7xiVlm0dartIdybJWeFTxwRB9I4n0l9MfkOrshyphenhyphen-R1eBa8qtIcBLquLwAD27tp_ePujY30ITvpqL/s1600/kuva16.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1064" data-original-width="1421" height="239" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5zSlYg0GGKody0-EROmsCeQl7FtkzX-ISZgUb8SfmNcDZByaOU1WtolmnwR2umEeX7xiVlm0dartIdybJWeFTxwRB9I4n0l9MfkOrshyphenhyphen-R1eBa8qtIcBLquLwAD27tp_ePujY30ITvpqL/s320/kuva16.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Henkilökohtainen poliisimme Santa Analle noustessa</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-HX7eLhSrfB6goz4zCUh7tfGLkhkoO7fWjT-t3ahXOil1YfCB8pgcrgqve_fk3k0Rkc6k0MxiLpAaOz-hJGst4UG1vUQq1-pRsmz-5TZxO9kxUyRXpul-jCpISSU_pby_AAK98gR6_amc/s1600/kuva15.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1063" data-original-width="1426" height="238" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-HX7eLhSrfB6goz4zCUh7tfGLkhkoO7fWjT-t3ahXOil1YfCB8pgcrgqve_fk3k0Rkc6k0MxiLpAaOz-hJGst4UG1vUQq1-pRsmz-5TZxO9kxUyRXpul-jCpISSU_pby_AAK98gR6_amc/s320/kuva15.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Santa Anan sulfurikraateri</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgcejK0gfNuuL_Ub8zsWRAlyHHiRo1rtvT5EacnrqVxkswsijDE1sloIeRnL0ZcGOL2vA9Dfz_4L1rLEhfnDu-ow08Eb_FWq28lLmVKhragWveWFS4jzCaHusCMVMuDtr5RhqTgU-iTVeCd/s1600/kuva14.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1062" data-original-width="1419" height="239" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgcejK0gfNuuL_Ub8zsWRAlyHHiRo1rtvT5EacnrqVxkswsijDE1sloIeRnL0ZcGOL2vA9Dfz_4L1rLEhfnDu-ow08Eb_FWq28lLmVKhragWveWFS4jzCaHusCMVMuDtr5RhqTgU-iTVeCd/s320/kuva14.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Nousu Santa Anaan</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh90PBnzj7YS1nIDCmxAiSoNaGs0TrhCZYYR9JgvO28je1QqVVD7YC-ObtHo7fsCLLUTJ8zkBxmLs2Yrd_O0aIEDx864lAuGyzqFJkk-hUp86KNh76rCRtMNlND_ENGlfkEaZZECYj4MEpm/s1600/kuva13.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1066" data-original-width="1424" height="239" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh90PBnzj7YS1nIDCmxAiSoNaGs0TrhCZYYR9JgvO28je1QqVVD7YC-ObtHo7fsCLLUTJ8zkBxmLs2Yrd_O0aIEDx864lAuGyzqFJkk-hUp86KNh76rCRtMNlND_ENGlfkEaZZECYj4MEpm/s320/kuva13.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Auringon lasku merelle päin</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyYAvtEpU4Ib7oUFa6MBLK3uQCM59AGy14q_yGMl22tGqps-EZgw6dFMfaqqf6yQnF6WYJjACCA5uV7JE8rKd2MrIrTVAobY1zRC8rAC5DM3FLCajwRqTDlsRHzq5L8PfIjkjnr7njjAAy/s1600/kuva11.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1075" data-original-width="1428" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyYAvtEpU4Ib7oUFa6MBLK3uQCM59AGy14q_yGMl22tGqps-EZgw6dFMfaqqf6yQnF6WYJjACCA5uV7JE8rKd2MrIrTVAobY1zRC8rAC5DM3FLCajwRqTDlsRHzq5L8PfIjkjnr7njjAAy/s320/kuva11.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Auringonlasku Campo Bellosta nähtynä, takana Izalcon tulivuori</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVJ0rfRjhIluPHd07YS4o87hj0McauY60UdErL510fIp_mUWZigVxTSNLtQ9Iru9w4A1nSGLwXHReyZNX413_AuWB4saYY45QH55nvDTiTemdW5qe4XlOV9QFJbmC8OwjTUcx6OzRfkJe6/s1600/NFEY5954%255B1%255D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVJ0rfRjhIluPHd07YS4o87hj0McauY60UdErL510fIp_mUWZigVxTSNLtQ9Iru9w4A1nSGLwXHReyZNX413_AuWB4saYY45QH55nvDTiTemdW5qe4XlOV9QFJbmC8OwjTUcx6OzRfkJe6/s320/NFEY5954%255B1%255D.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tavaroiden pelastamista verenhimoisten muurahaisten hyökkäykseltä</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ulkomaalaisten kesken melko tuntematon, mutta ehdottomasti suositeltava kohde on Conchagua- tulivuori La Unión- kaupungissa lähellä Hondurasin rajaa. Kaupungissa yleisesti tunnettu henkilö "El Chino" eli kiinalais-salvadorilainen mies, joka asui suurimman osan elämästään Yhdysvalloissa, on rakentanut tulivuoren huipulle leirintäalueen, jonne hän kuljettaa vierailijoita lava-auton perällä. Edestakainen retki kustantaa 15 dollaria per henkilö sisältäen leirintäalueen 'vuokran'. Ylhäältä on ainutlaatuinen näkymä merelle, jossa voi yhdellä katsauksella nähdä El Salvadorin, Hondurasin ja Nicaraguan. Pitemmittä puheitta suosittelen priorisoimaan tämän kohteen, mutta teltan lisäksi muuta yöpymisvaihtoehtoa ei toistaiseksi ole, mutta tähänkin on tulossa tulevaisuudessa muutosta muutaman vuokramökin valmistuessa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjF-KY62WXDVqbur571CoPhwQR3BAzP4hIRr9zf8tn4jNUQnzB4A4KBl4Tnr3ypZsBvWA7-7x3VWQtknA2z4lUflD7iXQhTv2E0fHiMRjn3vh12ugen_ufFxPJZfUfWJ_KirIhJ-taMufPx/s1600/kuva9.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1070" data-original-width="1422" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjF-KY62WXDVqbur571CoPhwQR3BAzP4hIRr9zf8tn4jNUQnzB4A4KBl4Tnr3ypZsBvWA7-7x3VWQtknA2z4lUflD7iXQhTv2E0fHiMRjn3vh12ugen_ufFxPJZfUfWJ_KirIhJ-taMufPx/s320/kuva9.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Näkymä Conchagualta</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhw1cPAzH4b5-dGGGIVo31zLg8nmEeMFyL2h_S9jhdCiCj2SejX-uK40sMxUzkz5u3a-uRP073xhfeF4vynL0S2VxGiYgJ0-pVe-mVY60gvxzlSpUbFiv9a0VbH2og2Eqo0LzbGfomPMxPE/s1600/kuva10.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1069" data-original-width="1425" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhw1cPAzH4b5-dGGGIVo31zLg8nmEeMFyL2h_S9jhdCiCj2SejX-uK40sMxUzkz5u3a-uRP073xhfeF4vynL0S2VxGiYgJ0-pVe-mVY60gvxzlSpUbFiv9a0VbH2og2Eqo0LzbGfomPMxPE/s320/kuva10.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Yksi monista kyydeistä lava-auton perällä</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Hyvin harva turisti vierailee San Salvadorissa, maan pääkaupungissa, ja ymmärrän tämän. Se listataan usein maailman vaarallisimpien kaupunkien joukkoon, ja on oikeastaan koko maan rikollisuuden ydin. Niin pahamaineinen kuin tämä kaupunki onkin, on muistettava, että sielläkin on hyviä ja huonoja alueita. Hyvillä alueilla sopii kävellä vaikka yöllä - huonoja alueita on vältettävä päivin ja öin. Majoituimme hostellissa Flor Blanca- nimisessä lähiössä kävelymatkan päässä keskustasta, jossa oli ihan sopivaa kävellä myöhään illalla syömään ravintolaan, vaikkei kadulla ollut ketään. On totta, että San Salvador ei välttämättä ole turistille miellyttävin paikka vierailla, ellei ole mukana paikallista, joka tuntee kaupungin hyvin. Tallustellessa pitkin keskustaa saa aimo annoksen pakokaasua, ruuhkia ja melua osakseen. Voisinkin kuvailla kaupunkia parhaiten siten, että sinne on ripoteltu pieniä helmiä, joita on hankala yksin löytää ilman osaavaa paikallista. Kaikesta huolimatta se on maan pääkaupunki, joka on poliittinen ja kulttuurillinen keskus - näin ollen sieltä voi myös löytää enemmän kulttuurillisesti mielenkiintoista tekemistä, kuin mistään muualta maasta. Tutustuin sohvasurffauksen kautta nuoreen paikalliseen poikaan, joka esitteli muutamia salaisuuksia, joihin turisti ei ehkä pääse kosketuksiin - miten paikalliset viettävät aikaansa pääkaupungissa. Oli mahtavaa kiitää keskellä yötä autolla ympäri kaupunkia, jonka kadut kaikuivat tyhjyyttään - se vaikutti ihan toiselta paikalta kuin se, jonka saasteita hengitin päivällä talloessani kilometritolkulla pitkin keskustaa. Ja söin tietenkin parhaimmat pupusani korkealla kukkulalla, josta voi nähdä koko kaupungin valot. Neuvoni onkin: ei välttämättä kannata mennä, ellei ole paikallista ihmistä mukana, jolla on auto käytettävissä, tai joka muuten osaa hyvin liikkua siellä. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOpE4dloqg3dF8rnNS3IN9O93y1nJE0AeOgG73Aq87KlxCGLRZFJLCaKO-f3JbLhuwyBjyxXFIA8joACk6zIqjY1g-1JAe8rXT-c3Mm76im8t5nyNmRNqLSVd7ahjnSKx9X58Hk-ZMOmQ9/s1600/IMG_3734%255B1%255D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOpE4dloqg3dF8rnNS3IN9O93y1nJE0AeOgG73Aq87KlxCGLRZFJLCaKO-f3JbLhuwyBjyxXFIA8joACk6zIqjY1g-1JAe8rXT-c3Mm76im8t5nyNmRNqLSVd7ahjnSKx9X58Hk-ZMOmQ9/s320/IMG_3734%255B1%255D.JPG" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Naisten marssi San Salvadorissa</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>Loppusanat</b></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWIKQm1-wQADIoOiT1q0r8RxX56sGsASKSNigj4_UvnDA4WtEYpBxYqdBorNy9ddUgmYXXVieu3XBTyqx4ezkA6J4bVDCImZM5vWkpUNHPgdJPcTqPlI3mL1-FCdowQvFxi1sAok7Fl9Vc/s1600/kuva4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1060" data-original-width="1430" height="237" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWIKQm1-wQADIoOiT1q0r8RxX56sGsASKSNigj4_UvnDA4WtEYpBxYqdBorNy9ddUgmYXXVieu3XBTyqx4ezkA6J4bVDCImZM5vWkpUNHPgdJPcTqPlI3mL1-FCdowQvFxi1sAok7Fl9Vc/s320/kuva4.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_tnEG9Qo9kFy6RTOK0y2p0aDB3ciwWRyJZWo7_6aZHYyjGtQ7Tk9WxMr3DIFXGVsvba1lBmqdX-tte-6OA6QaK5AaS1dmzBoet6wJ0fOFocN_h4w4lGh6tMlBdeVOzx6NKftfPlxs2EAO/s1600/kuva19.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1066" data-original-width="1435" height="237" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_tnEG9Qo9kFy6RTOK0y2p0aDB3ciwWRyJZWo7_6aZHYyjGtQ7Tk9WxMr3DIFXGVsvba1lBmqdX-tte-6OA6QaK5AaS1dmzBoet6wJ0fOFocN_h4w4lGh6tMlBdeVOzx6NKftfPlxs2EAO/s320/kuva19.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4igIASj9xGYyUe-vRrnXWsaINJP1xsihf7JlfaRPmAImDJ-dsJGwfMxQ4uYb1eMDMnEemxi3VY2POGYEaLPYjsSeLr7iTtxWhoGs5F3lHHmsn0wuNiGOO4ttVqHzTV63JYQ_cxAQ2Kgu-/s1600/kuva24.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1024" data-original-width="1600" height="204" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4igIASj9xGYyUe-vRrnXWsaINJP1xsihf7JlfaRPmAImDJ-dsJGwfMxQ4uYb1eMDMnEemxi3VY2POGYEaLPYjsSeLr7iTtxWhoGs5F3lHHmsn0wuNiGOO4ttVqHzTV63JYQ_cxAQ2Kgu-/s320/kuva24.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_s-vIXsxC9B3dCpPfr2jnHwLvxx5KR7S0u4msqU_YGVwl1xW5tNdgJ06nmgu165zYBlhK1UKpSVdli6iLSS4nkQn6Tb5ktXzJOzUYwfaA5QCWcyle4py7EgvSW34augV7RAusyp6FeGGN/s1600/kuva23.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1079" data-original-width="1427" height="241" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_s-vIXsxC9B3dCpPfr2jnHwLvxx5KR7S0u4msqU_YGVwl1xW5tNdgJ06nmgu165zYBlhK1UKpSVdli6iLSS4nkQn6Tb5ktXzJOzUYwfaA5QCWcyle4py7EgvSW34augV7RAusyp6FeGGN/s320/kuva23.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tähän loppuun on vielä sanottava, että vaikka turisti pystyy nauttimaan melko turvallisesti El Salvadorista, ei se kaikille ole turvallinen paikka asua. Maassa on noin 60 000 aktiivista jengiläistä, ja kun otetaan mukaan heidän perheensä ja sukulaisensa, on noin puoli miljoonaa salvadorilaista jollain tavalla kytköksissä jengeihin. Ja vaarallisimmassa osassa ovat juurikin ne, jotka ovat kytköksissä, tai jotka taloudellisen tilanteensa vuoksi joutuvat asumaan alueella, joka on jengien kontrollin alla. Monille vaihtoehdot ovat joko liittyä jengiin, kuolla tai paeta. Eikä aloittaminen nollasta toisella puolella maata, jos sinulla ei ole mitään resursseja, ole helppoa. Monelle varakkalle tai yrittäjälle kidnappauksen tai kiristetyksi tulemisen riski on päivittäistä, ja he tuntevat olonsa turvalliseksi vain piikkiaitojen sisällä tuhansien aseistettujen turvamiesten varjellessa maata. Ja niitä sitten riittää joka kulmaukselle - pelkästään huoltoasemalla saattaa olla neljä aseistettua turvamiestä. Vaikka siis antamani kuva maasta onkin varsin ruusuinen, ei se kaikille ole todellakaan näin ruusuinen - mutta tämän ei pitäisi estää turisteja vierailemasta maassa.</div>
Anniinahttp://www.blogger.com/profile/05408134790203679857noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-868039018790177818.post-81210472882619233552018-10-24T10:01:00.002-07:002018-10-24T10:02:04.689-07:00Yli yksinäisten vuorten paimentolaisten maailmaan<div style="text-align: justify;">
Tässä kirjoituksessä seuraani liittyi uskollinen matkakumppanini Sorina, jonka kanssa olimme jo valloittaneet Kirgiisian ja Tadzikistanin syrjäseutuja edellisenä vuonna. Suunnitelmani Georgiassa oli sama.<br />
<br />
Lähtökohta: en ollut syönyt kahteen päivään. Mahani oli edelleen heikossa kunnossa. Tapasin Sorinan Zugdidin juna-asemalla ja hyppäsimme saman tien taksiin, jonka komensimme ajamaan meidät niin kauas kuin autolla suinkin pystyi ajamaan, eli Mukhuriin. Matkalla ostimme ruokaa seuraavaksi viikoksi Tsalenjikhan basaarissa.<br />
<br />
<b>Matka venäläisessä metsätyörekassa ylös vuoristoon</b><br />
<br />
Tämä oli minun ja Sorinan taipaleemme alku kohti Egrisi- vuoria, joka erottavat Svanetian Samegrelosta. Se on täysin asumaton transitioalue vuoriston ja alamaan välissä - siellä ei ole koskaan edes asunut ketään, jolloin matkaamme ei tule osumaan edes vanhojen kylien raunioita. Yhteensä suunnittelmamme reitti taittaa noin 60 kilometriä pitkin vuoristoa. Täysin vierailematon kohde se ei kuitenkaan ole, sillä olin lukenut siitä satunnaisten vaeltajien blogeista, joka sai mielenkiintoni heräämään.<br />
<br />
Oletusarvomme oli, että ensimmäiset pari päivää käyttäisimme talsien metsätyötietä ylös kohti vuoristoon. Onneksemme näin ei kuitenkaan käynyt, sillä pian astuttuamme ulos taksista ajoi vanha venäläinen metsätyörekka ohitsemme, joka oli jo innoissaan komentamassa meitä kyytiinsä. Miten onnekkaita voimmekaan olla! Tämä rekka ajaa ylös vain kerran pari viikossa, ajaen männynrunkoja ylös ja alas. Tämä tarkoitti sitä, että pääsimme yli 20 kilometriä ja 1200 metriä nousua ohi kaikkein tylsimmän pätkän suoraan yli 2000 metrin korkeuteen, josta voisimme aloittaa vaelluksemme. Tämä uutinen oli hunajaa minulle, jonka kehon suola-arvot eivät varmasti vastanneet mitenkään tervettä ollessani mahataudissa pari päivää.<br />
<br />
Matka rekalla ylös vuoristoon ei missään nimessä ole kuitenkaan niin yksinkertainen. Tie on äärettömän huonokuntoinen, kapea, mutkainen ja rapainen, jolloin rekka ajoi keskimäärin nopeudella 5-10 kilometriä tunnissa. Se pomppuili puolelta toisella isä-poika- duon kuunnellessa sekä venäläistä poppia että reggaetonia surkeilla kaijuttimilla, jolloin korvani tinnittivät koko loppupäivän. Nousu kesti yhteensä viitisen tuntia (mitättömän 20 kilometrin taittamiseen!). Myös Sorina sai koittaa rekalla ajamista, vaikkei tällä ole edes ajokorttia. Koska lämpötila oli tuskallisen korkea, pysähdyimme vesiputoukselle viilentymään. Täällä tapasimme paikallisen perheen pelaamassa korttia, syöden vesimelonia ja juoden chachaa. Kuulit oikein, heillä oli mukanaan yli litran pullo kotitekoista chachaa, jota he sekoittivat coca-colaan. Myös me jouduimme maistamaan tätä polttonesteeltä maistuvaa litkua, mutta näkö säilyi.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUH0kQqOyhJh8FlLX1yYuqdMXEibWXmvRMlDDC47dbQXoDVwdcfszWKAL0EkRUgfVT6MNZ7xnOOLqadURpLV_4-OweedAUF_Dw5NxkcwRvmSdz2WVDlU5Q-U_zowwpgv0-9__nXJNNHJXQ/s1600/38446349_10216500405132268_7552463904253673472_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUH0kQqOyhJh8FlLX1yYuqdMXEibWXmvRMlDDC47dbQXoDVwdcfszWKAL0EkRUgfVT6MNZ7xnOOLqadURpLV_4-OweedAUF_Dw5NxkcwRvmSdz2WVDlU5Q-U_zowwpgv0-9__nXJNNHJXQ/s320/38446349_10216500405132268_7552463904253673472_o.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipL1uGBTFodd8SFwNa3D7hENo5UoYnusTwHXctrwv6W0wu3Y9RyzMBAeNyz5__KdCf5g9g4d_Lkfwnhu1U0GawUtscPFyDmMjm3Wxbqo4BWx6s73D1TNNY1fChpOyHAIiuZqsDTaWQsXBR/s1600/38296718_10216500430612905_1169708354218491904_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipL1uGBTFodd8SFwNa3D7hENo5UoYnusTwHXctrwv6W0wu3Y9RyzMBAeNyz5__KdCf5g9g4d_Lkfwnhu1U0GawUtscPFyDmMjm3Wxbqo4BWx6s73D1TNNY1fChpOyHAIiuZqsDTaWQsXBR/s320/38296718_10216500430612905_1169708354218491904_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Loputtoman matkan jälkeen tulimme metsätyömaalle tien päätepisteeseen paikkaan 2200 metrin korkeudessa huipulle, joka myös nimellä Natipuru tunnetaan. Täällä tapasimme myös Vitalin, urhean ukrainalaisen seikkailijan, joka oli yksin matkassa Egrisi- vuoristossa. Melko uhkarohkea temppu, ellen sanoisi. Hän oli melko kateellinen, sillä hänellä oli mennyt 12 tuntia kävelemiseen siinä, missä me tulimme alle viidessä tunnissa rekan kyydissä. Koska oli jo melkein pimeä, oli aika hyvästellä metsätyömiehet ja etsiä sopiva paikka yöpymseen. Vaikka alusta olikin liki täydellinen, häiritsi yöuniani jatkuva rapina metsässä - ties mitkä eläimet olivat kiinnostuneita ruoistamme. Emme nähneet muuta kuin metsähiiriä, jotka aiheuttivat varmasti suurimman osan rapinasta, mutta saattoihan liikkellä olla myös kettuja, kärppiä ja muita metsän elukosita.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvDUDRTPQH_R7RLEferB-4reoCG6Gd_l_vHlR7V-4BlfZJBuja8stgbOrAn7T5JViCQErYRdbiS5jPN2IQBWVoCwylv7aMZ9D5TprsOKBJobpcd3wBsJNArBLEo1pGhz2kDtrM3nQH6RoJ/s1600/38305126_10216500429212870_5113857112253923328_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvDUDRTPQH_R7RLEferB-4reoCG6Gd_l_vHlR7V-4BlfZJBuja8stgbOrAn7T5JViCQErYRdbiS5jPN2IQBWVoCwylv7aMZ9D5TprsOKBJobpcd3wBsJNArBLEo1pGhz2kDtrM3nQH6RoJ/s320/38305126_10216500429212870_5113857112253923328_n.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
<br />
<b>Karhujahdissa läpi lumisten solien</b><br />
<br />
Seuraavana päivä tarkoitukseni oli jatkaa Tobavarchkhili- järvelle, jonne matkaa ei pitäisi olla kuin 11 kilometriä, josta nousua 950 metriä. Vaikuttaa helpolta? Jo ensimmäisten tuntien aikana oli päivän suurin haaste selvillä - kuumuus. Taivas oli täysin pilvetön. lämpöasteita liki 30 ja ilma täynnä paarmoja ja hevoskärpäsiä, jotka purivat minkä kerkesivät hikeä valuvaan ihoomme. Egrisi- vuoristo on pahamaineinen huonosta säästään - pilvistä, sateesta, tuulesta, ja niin edelleen, mutta mistään näistä ei ollut tietoakaan. Kai minun pitäisi olla onnellinen vallitsevista olosuhteista. Vitali jäi taaksemme, sillä hänen tahtinsa oli liian hidas. Matkalla tapasimme yksinkertaisessa teltassa eilen rekkaa ajaneet isän ja pojan. He olivat kuulemma matkalla hevosensa kanssa karhujahtiin vuoristoon, johon me olimme tervetulleita mukaan. Liekö mukana jopa itse kalashnikov. Tällä kertaa jätimme karhut rauhaan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrF6osUIGKlR4JG_vKY-1ZgYFywXdodeTEpNaSQQTSFp0i4hX7k3GV-wCmBE4g1DSJ0tINouVrjkoRQWiHKd6QdoIEbDNqZ_3RPkfNTUSfwiRHUkOgQ1jA81yCDZb3r8HjRA3Eooz4bmGr/s1600/38251392_10216499842758209_3411612305555718144_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrF6osUIGKlR4JG_vKY-1ZgYFywXdodeTEpNaSQQTSFp0i4hX7k3GV-wCmBE4g1DSJ0tINouVrjkoRQWiHKd6QdoIEbDNqZ_3RPkfNTUSfwiRHUkOgQ1jA81yCDZb3r8HjRA3Eooz4bmGr/s320/38251392_10216499842758209_3411612305555718144_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Ylitettävänä oli pääasiassa yksi sola 3000 metrin korkeudessa. Mikä tästä solasta tekee entistä haastavamman on se, että Sorinalla ei ole vaelluskenkiä, ja hän oli liikkeellä lenkkareilla, siinä missä minulla on Lowa- vaelluskengät Vibram- pohjalla, joissa on ihan mahtava pito. Koko jyrkkä sola oli lumimassan alla, josta oli sulaessaan muodostunut todella liukasta. Vaikka jäähokeista olisi ollut hyötyä, oli sauvojen kanssa nousu melko vaivatonta. En ihan heti tajunnut tätä kun lähdin etunenässä nousemaan solaa ylös. Sorina otti kirjaimellisesti yhden askeleen, kunnes kuulin tämän kiljahduksen ja tämä valui kovaa vauhtia solaa alas kohti kivikkoa. Saatuani pelastettua tämän sauvoilla putosi Sorina uudestaan, nyt vielä vähän kauemmas loukaten kätensä ja polvensa terävään jäähän ja kiviin. Ei auttanut, vaikka antaisin molemmat vaellussauvani hänelle, sillä kengissä ei ollut yhtään pitoa. Ainoa vaihtoehto olisi, että veisin Sorinan kädestä pitäen koko solan ylös, ja sitten toiselta puolelta alas.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlZ2qp5_h_6kQyglHFsof1WksxrA315_Rr_Df13qFKtPEFzcxSwZr7b_aInqcmNhEWyt8J78JHn-vPIHkceUBBiX7sJNVgPrCMoDLQkFK4IecZvpYlZlj8JjO6QV2hYeVHFKt256A9O1NJ/s1600/38241926_10216499837878087_700557574553993216_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlZ2qp5_h_6kQyglHFsof1WksxrA315_Rr_Df13qFKtPEFzcxSwZr7b_aInqcmNhEWyt8J78JHn-vPIHkceUBBiX7sJNVgPrCMoDLQkFK4IecZvpYlZlj8JjO6QV2hYeVHFKt256A9O1NJ/s320/38241926_10216499837878087_700557574553993216_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Näky olisi pitänyt saada ikuistettua - taipaleemme ylös solaa käsi kädessä, yksi askel kerrallaan. Siinä oli jotain todellista toveruuden tunnetta. Koko nousussa kesti muutama tunti, jonka jälkeen olin aivan puhki - olin oman painoni lisäksi vetänyt toisenkin ihmisen huipulle. Mutta mitäpä sitä ei tekisi ystävän vuoksi, ei sitä muuten olisi voinut ylös päästä! Joskus myös osat vaihtuvat, jolloin Sorina joutuu uhrautumaan minun puolestani. Sitäpaitsi, näkymä huipulta oli kerrassaan uskomaton, ja allamme häämötti sekä lasku yhä jyrkempää lumisolaa pitkin, että Okhoje- järvi. Alas meno oli kuitenkin vielä nousuakin haastavampaa - jouduin toisella kädelläni pitelemään Sorinaa, ettei tämä lähde liukumaan alas, ja toisella kannatella meidän molempien painoa sauvan varassa. Ehdotinkin, että lasketaan liukumäkiä alas, ja käytetään kantapäätä ja sauvan piikkiä stopparina ettei vauhti kiihdy liikaa. muuten emme pääse ikinä alas. Siinä vaiheessa kun Sorina kiiti hurjaa vahtia huutaen kyljellään mäkeä alas totesin, että tämä oli todella huono idea. Onneksi hengissä selvittiin tästäkin, ja saimme ainakin selätettyä muutaman sata metriä todella nopeasti. Kun viimein saavuimme Okhoje- järvelle, olin hieman pettynyt siitä, että oli jo ilta, muttemme olleet saaneet taivallettua edes niitä 11 kilometriä, jotka suunnittelin. Tämä ei haitannut, sillä Okhoje- järvi oli takuulla yksi kauneimmista paikoista, joihin olen telttani pystyttänyt, eikä paikalla ollut merkkiäkään kenestäkään muusta. Vain syvä hiljaisuus, ja jäätiköltä sulava vesi, joka yhtyi järvee, joka vaikutti taivaaseen jatkuvalta uima-altaalta<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmnjI7mgb3K_f0I9XDYV2Y_bfj332sC4eCKl69iDXEdDEdMAsOgt7tx61Fo6A8EAskjoSbvlgZfKvyK7njC6m7Cb_mGC-x50wxH9jX9-4bc8jXRhVrMWRIrdet2w5k4AMIVaxAbiytik9V/s1600/38232040_10216499833117968_985516637325099008_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmnjI7mgb3K_f0I9XDYV2Y_bfj332sC4eCKl69iDXEdDEdMAsOgt7tx61Fo6A8EAskjoSbvlgZfKvyK7njC6m7Cb_mGC-x50wxH9jX9-4bc8jXRhVrMWRIrdet2w5k4AMIVaxAbiytik9V/s320/38232040_10216499833117968_985516637325099008_o.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgG6GSTQMiSigU7xBrHCll9glEaW2r1XMAaG58mh72CepbgcMQC0npBPLKd6TxXHQlIIs_dPQOWCAcAqE8RrgyzO1JB9NfsKseNqZV7mQhsc-Hx58sXvPx5JLgiQKh_rkRNitBuldLJNt9v/s1600/38278074_10216499839198120_1960577786653442048_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgG6GSTQMiSigU7xBrHCll9glEaW2r1XMAaG58mh72CepbgcMQC0npBPLKd6TxXHQlIIs_dPQOWCAcAqE8RrgyzO1JB9NfsKseNqZV7mQhsc-Hx58sXvPx5JLgiQKh_rkRNitBuldLJNt9v/s320/38278074_10216499839198120_1960577786653442048_o.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgw38ZnexNSGlIPCxmTCSUD7BREJe6HP3AosYhiaUHP-HCPYog6zRrfcDsVuhW_QyjMH3F3cJwqCtUhiJPqm1NbAugLCAAWw3ywaSM6SNvpIF8CXHrpPsNKx-3dWhKE7miaJtl_tyW82-qR/s1600/38270390_10216499836558054_1039738881450180608_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgw38ZnexNSGlIPCxmTCSUD7BREJe6HP3AosYhiaUHP-HCPYog6zRrfcDsVuhW_QyjMH3F3cJwqCtUhiJPqm1NbAugLCAAWw3ywaSM6SNvpIF8CXHrpPsNKx-3dWhKE7miaJtl_tyW82-qR/s320/38270390_10216499836558054_1039738881450180608_o.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhtM0Jvffz0eJE7Amlh7Iz-l0cUPwFWfNcemy3z7rtJBiDe_NH9lfzVUDPPJOezu8lSC2-gZ9hENl71_zVGC0E7F3e3f4OMmkfIKcG8WH7ODv8REzrXXZryee1lrA9SdI3hELAekXL3PxKC/s1600/38047709_10216499812517453_8711782049683341312_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhtM0Jvffz0eJE7Amlh7Iz-l0cUPwFWfNcemy3z7rtJBiDe_NH9lfzVUDPPJOezu8lSC2-gZ9hENl71_zVGC0E7F3e3f4OMmkfIKcG8WH7ODv8REzrXXZryee1lrA9SdI3hELAekXL3PxKC/s320/38047709_10216499812517453_8711782049683341312_o.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7ouanBUQ6aZCFbHO0Wkxp-t2l0-WSqdbpokM87XEMFXoetjU04VHk_Qv1OL3jRHJojowYHEUUo250aaYeeyFq9S0P2Fbw06c8Y-3P8QEsIvuTcxytEWmJna0w1fksjgYzC4LBFNYelaI9/s1600/37979782_10216499812197445_3134875330607579136_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="941" data-original-width="1600" height="188" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7ouanBUQ6aZCFbHO0Wkxp-t2l0-WSqdbpokM87XEMFXoetjU04VHk_Qv1OL3jRHJojowYHEUUo250aaYeeyFq9S0P2Fbw06c8Y-3P8QEsIvuTcxytEWmJna0w1fksjgYzC4LBFNYelaI9/s320/37979782_10216499812197445_3134875330607579136_o.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhu16qZDrUEhueObtaqBihCKHYKCJkP0WckarwqG4Z4305KMotcCaeZ4WGSn96muhKr86KSYvcXuxxJ0OrPRJvzIJOeQzVu8tYtuKD8RNfMe-e8WHOkX0-ffHuNlnJG0rkJw9_TZzGAHtQu/s1600/38253901_10216499824317748_1962993246195941376_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhu16qZDrUEhueObtaqBihCKHYKCJkP0WckarwqG4Z4305KMotcCaeZ4WGSn96muhKr86KSYvcXuxxJ0OrPRJvzIJOeQzVu8tYtuKD8RNfMe-e8WHOkX0-ffHuNlnJG0rkJw9_TZzGAHtQu/s320/38253901_10216499824317748_1962993246195941376_o.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0DqGzpMjH-32ZMagOs7pD8aLzMrEbO8vMrmzOWsNmDhKZSIzPVCt06U6LxgBysPTBLKFWa2FxaDEn6NGIzTwTgVU4hMeJf-8_3QO8mDsnp-snBZa1J03P91_NPLOE4OXproNki95Ow0sd/s1600/38391227_10216499817277572_4655691604802142208_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0DqGzpMjH-32ZMagOs7pD8aLzMrEbO8vMrmzOWsNmDhKZSIzPVCt06U6LxgBysPTBLKFWa2FxaDEn6NGIzTwTgVU4hMeJf-8_3QO8mDsnp-snBZa1J03P91_NPLOE4OXproNki95Ow0sd/s320/38391227_10216499817277572_4655691604802142208_o.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwbcov9MfC6h5eSFugYpPsZ48bEBEI5mXCfgS9SKJqUoHTFQI5I4x9r9Jkx09baG9Was-na5RLyQsaFbPVcpV2kMpNUcpLyEu63pXLFfBpkq2GTdyokpjuWPsVSKLPTKBmk67fdO8vVoSi/s1600/38462796_10216499811957439_2784200974695137280_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="844" data-original-width="1600" height="168" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwbcov9MfC6h5eSFugYpPsZ48bEBEI5mXCfgS9SKJqUoHTFQI5I4x9r9Jkx09baG9Was-na5RLyQsaFbPVcpV2kMpNUcpLyEu63pXLFfBpkq2GTdyokpjuWPsVSKLPTKBmk67fdO8vVoSi/s320/38462796_10216499811957439_2784200974695137280_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Aamulla Vitali oli liittynyt joukkoomme - tämä oli saapunut vasta 11 aikaan yöllä. Sola oli tuottanut hänellekin suuria haasteita, etenkin pimeässä. Matkan oli jatkuttava kohti Tobavarchkili- järveä. Tämä tarkoitti toisen vastaavan lumisen solan ylittämistä, joka tällä kerralla oli vielä edellistäkin haastavampi. Nähdessämme ylös nousevan seinämän lunta katsoimme hiljaa toisiamme tietäen, että tästä tulisi haastava päivä. Käytimme liki kolme tuntia solan nousemiseen siksakkia ylös jykkää lumimassaa, aina ottaen tavoitteeksemme jokin kivi, jolla voisimme levähtää ennen seuraavaa osuutta. Kaikki vaiva oli kuitenkin sen arvoista nähdessämme tavoitteemme, eli auringossa kimaltelevan Tobavarchkhili- järven.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpNqHp2ssaH5-uqL0o8jtQdsn-Ff9-WSijfxGD5jNubcCih8IhoyrlsHopTabv7TDUeJYRyh3j3F3plWxrZJUnzbpDpI3Qb5RLsOY4ScZO-_KkCdpE9oQBN9qRmRkvI3ZE5AB7Q4ouKxXb/s1600/38211812_10216499838038091_7110905042470699008_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpNqHp2ssaH5-uqL0o8jtQdsn-Ff9-WSijfxGD5jNubcCih8IhoyrlsHopTabv7TDUeJYRyh3j3F3plWxrZJUnzbpDpI3Qb5RLsOY4ScZO-_KkCdpE9oQBN9qRmRkvI3ZE5AB7Q4ouKxXb/s320/38211812_10216499838038091_7110905042470699008_o.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgm_nKhVc60m2P7YJ9Mk-DmSleaK-i_nty3e5szFETY_nlM7HiuEn-xhiD5JTQJom-r4-7IHYPIAbohbE8YUcFZa19lSDSXwal2-Upn8OTScfssDbeIUKAEkaENyB5dhsNEMDiXnM1uhHaT/s1600/38412111_10216499815357524_4331017988762238976_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1079" data-original-width="1600" height="215" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgm_nKhVc60m2P7YJ9Mk-DmSleaK-i_nty3e5szFETY_nlM7HiuEn-xhiD5JTQJom-r4-7IHYPIAbohbE8YUcFZa19lSDSXwal2-Upn8OTScfssDbeIUKAEkaENyB5dhsNEMDiXnM1uhHaT/s320/38412111_10216499815357524_4331017988762238976_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Tuona päivänä myös oma energiatasoni oli heikko, sillä en ollut vieläkään ihan parantnut mahataudista, eikä minulla ollut juurikaan ruokahalua. Lisäksi koin muitakin outoja oireita, kuten minulla oli jatkuvasti jano, vaikka join paljon, suutani kuivasi ja minua heikotti. En ollut ihan varma mistä tämä johtui - opin sen vasta myöhemmin vaeltaessani Kazbegin alueella. En ollut tullut ajatelleeksi, että viimeiset 7 päivää olin juonut vain jäätikköjen sulamisvettä. Normaalisti voisimme ajatella, että sen terveellisempää ei vesi voi olla. Se aiheuttaa kuitenkin myös ongelman - siihen liuenneiden aineiden ja mineraalien määrä on alhainen, jonka hyvin harva tietää. Periaatteessa join sulatettua lunta, johon ei ollut liuennut juuri mitään mineraaleja. Tämä aiheuttaa kehon suola-arvojen ja nestetasapainon heittelemistä, joka sai minut tuntemaan itseni siltä, että vesi ei sammuta janoani. Tämän takia vastaavilla pitkillä vaelluksilla, jossa ollaan niin korkealla, että kaikki vesi on sulamisvettä, kannattaa varmaankin ottaa mukaan lisäravinteita. Venäläiset vuorikiipeilijät Kazbegilla ottivat annoksen isotoniccia joka aamu (veteen sekoitettava urheilujuomajauhe), eikä minulle sillon tullut vastaavia ongelmia. Tähän kuitenkin myös vaikutti se, että olin mahataudissa juuri ennen vaellusreissua.<br />
<br />
<b>Paimentolaisten valtakunnassa 'varjojen maassa'</b><br />
<br />
Jatkoimme alas Tobavarchkhililtä kohti Skurin kylää, jonne oli reilu 30 kilometriä matkaa. Hyvin nopeasti laskeuduttamme kosteus nousi huippulukemiin ja hikoilimme kuin saunassa. Jokin työnsi trooppista ilmamassaa mustalta mereltä kohti Egrisi- vuoristoa, jolloin se jäi roikkumaan noin 2500 metrin korkeuteen. Sen alapuolella alkoi sankka vesihöyry ja sumu, jonka nimesimme "varjojen maaksi". Otimme luonnonsuihkun jäätävässä vesiputouksessa päästäksemme eroon pahimmasta hiestä, jota valui naamaa ja selkää pitkin. Varjojen maassa oli pimeää ja kosteaa, mutta luonto oli täynnä mitä ihmeellisimpiä kukkia, joita Sorina kuvasi minun ihmetellen vastaani tulevia ötököitä ja perhosia. Koska minusta tuntui, etten kertakaikkiaan kykene jatkamaan matkaa, sillä koko kehoni tärisi, pystytimme telttamme lähelle jokea suhteellisen tasaiselle paikalle. Vietimme illan sumun keskellä teltassa laulaen kaikkia niitä lauluja, jotka suinkin vain muistimme.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1m-ZrASRKiXGkVBRMVqKo8B9UhaU05fj3h9PMJwol-0DWihbWvbeF1LpwE3Vyp4ZjsVSCtD3YJEgOed4PrrDHkN0FLs1Bg1RA91NwExehqt5phLMmvzuuUnH8b91LrcrqkMmj6HFyJPdl/s1600/38391741_10216499811397425_4392075007618973696_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1m-ZrASRKiXGkVBRMVqKo8B9UhaU05fj3h9PMJwol-0DWihbWvbeF1LpwE3Vyp4ZjsVSCtD3YJEgOed4PrrDHkN0FLs1Bg1RA91NwExehqt5phLMmvzuuUnH8b91LrcrqkMmj6HFyJPdl/s320/38391741_10216499811397425_4392075007618973696_n.jpg" width="240" /></a></div>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmqGQXO195xGx6dNGg3LE1sap1QzArITxhh9GlHZPUoAp_mXTQsQ4XXEnTh72hcL6KiEGZUIYqv2VzOUW1oJpSL2ibLzzeENMzD9a2rb1Y0TKyhyphenhyphenzAplSJKsWPg63kKHlsnaGlhQcpAPYB/s1600/38194166_10216499823837736_8039550020669669376_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmqGQXO195xGx6dNGg3LE1sap1QzArITxhh9GlHZPUoAp_mXTQsQ4XXEnTh72hcL6KiEGZUIYqv2VzOUW1oJpSL2ibLzzeENMzD9a2rb1Y0TKyhyphenhyphenzAplSJKsWPg63kKHlsnaGlhQcpAPYB/s320/38194166_10216499823837736_8039550020669669376_o.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdM8GMjOdLMoA-zbWuX0mcEGQtLzU8RzkcJ8TjBvdrzFM2uNK5YKG32bfRdktMErjK_wEOjIYyM3ixctOYHlY8I7Ec7QqpI8RoOt1W4gaScudz1GgP7IXN-6NaD3lDI1vQuKoESdYAH5QH/s1600/38207451_10216499834438001_597678032479584256_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdM8GMjOdLMoA-zbWuX0mcEGQtLzU8RzkcJ8TjBvdrzFM2uNK5YKG32bfRdktMErjK_wEOjIYyM3ixctOYHlY8I7Ec7QqpI8RoOt1W4gaScudz1GgP7IXN-6NaD3lDI1vQuKoESdYAH5QH/s320/38207451_10216499834438001_597678032479584256_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Seuraava päivä jatkui tasaisesti läpi varjojen maan. Koko päivän satoi vettä seuratessamme pauhaavaa koskea yhä alemmaksi ja alemmaksi. Paikoin vaelsimme metsän läpi, joka oli kuin viidakko saniaisineen, jotka olivat minua korkeampia. Monet polut olivat myös täynnä jättiläiskoiranputkia, joista yksi onnistui tekemään Sorinalle palovamman käteen. Totisesti tämä matka oli tuonut monenlaista maastoa ja nähtävää. Ikävä kyllä edessä oli vielä yksi kukkula noistavana - nuo 500 metriä olivat minulle todella yhtä tuskaa, sillä välillä minusta tuntui, että silmissäni sumenee ja oksennan kohta. Lopulta koin pelastuksen Vitalin minulle antamasta ukrainalaisesta marjateestä, joka oli kuin elämän eliksiiriä mauttoman sulamisveden rinnalla. Vitali oli jäänyt Tobavarchkhili- järvelle, joten muistelin tätä nyt lämmöllä. Jotenkuten selvisimme lopulta Skuriin johtavalle metsätyötielle, josta olisi enää vajaa 10 kilometriä matkaa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJJfj6gWctkfH6hqvRWgtOcZDmtmAtZdS7dMJxNikr9Lb8rYu_Fmf5UZyaigQaq0U-x4esl0Orj6o-I-ME0ja56cDiWfOJvDWFKtWjmdr77IlePn5YN4GHYxCLgfV8Smrz0BXZGirXg3oZ/s1600/37875453_10216499828637856_7902691235674980352_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJJfj6gWctkfH6hqvRWgtOcZDmtmAtZdS7dMJxNikr9Lb8rYu_Fmf5UZyaigQaq0U-x4esl0Orj6o-I-ME0ja56cDiWfOJvDWFKtWjmdr77IlePn5YN4GHYxCLgfV8Smrz0BXZGirXg3oZ/s320/37875453_10216499828637856_7902691235674980352_o.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhK4TGVuUTa71II7BSP7NpDv5BY7PB5HbVF_EzvEKfTQh3FCGnzVUZwEpdTqmbrc5W492wMj40yhnXjoZ0B5fLksZJYkDEF5m0aY5FVkDyDm51VPjU6F1W2X6FsCTRyS_C-FBsPowIRigd1/s1600/38260500_10216499839438126_5628532676945248256_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhK4TGVuUTa71II7BSP7NpDv5BY7PB5HbVF_EzvEKfTQh3FCGnzVUZwEpdTqmbrc5W492wMj40yhnXjoZ0B5fLksZJYkDEF5m0aY5FVkDyDm51VPjU6F1W2X6FsCTRyS_C-FBsPowIRigd1/s320/38260500_10216499839438126_5628532676945248256_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
On jäänyt mainitsematta, että vettä satoi jatkuvasti lakkaamatta - olimme märkiä kuin uitetut koirat. Kovin lämminkään ei ollut, ja kello oli jo noin kuusi illalla. Olin uskomattoman väsynyt, ja minusta tuntui, etten enää pystyisi montaa kilometriä kävellä. Silti jatkoimme eteenpäin toiveenamme löytää sopiva paikka pystyttää teltta. Lopulta näimme paimenten puuhökkelin, joiden koirat hyökkäsivät haukkuen kimppuumme. Onneksi ne olivat lopulta ystävällisiä, joten kysyin paimenilta, mihin voisimme pystyttää telttamme. Vastaus oli: "Ei mitään telttaa! Tulkaa tupaan". Miten voisimme kieltäytyä kutsusta astua lämpimään tupaan, kun jalkani hädin tuskin kantoivat, olin likomärkä, kylmissäni ja nälissäni? Läpi upottavan kurakon ja lehmien astuimme savua täynnä olevaan yksinkertaiseen puumajaan, jossa he antoivat meidän yksin vaihtaa märät vaatteemme kuiviin. Pian he alkoivat touhuamaan todenteolla tarjoten lämmintä lehmänmaitoa, alkaen valmistamaan ruokaa ja siivoten parhaimman patjan meille pediksi. Kaksi heistä voisi nukkua samalla patjalla.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFe0ta4q71UYfr6JZpAkXQiC1-ZSgFD0G1QcM_2Ka92SabO4TMamf7X27oh6PhI5xUtI2cOMdCQj2P8zlsBHG594bDEdSfMeERI3e-qAzMzeJjSRA8Magp6OaxMps__ketZhiP_6wOexFf/s1600/38267405_10216499817117568_6113410544515940352_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFe0ta4q71UYfr6JZpAkXQiC1-ZSgFD0G1QcM_2Ka92SabO4TMamf7X27oh6PhI5xUtI2cOMdCQj2P8zlsBHG594bDEdSfMeERI3e-qAzMzeJjSRA8Magp6OaxMps__ketZhiP_6wOexFf/s320/38267405_10216499817117568_6113410544515940352_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Elämä paimenena on jotain, jota ei monissa länsimaissa enää harrasteta. Monissa maissa se on kuitenkin vielä elämäntapa, joko omasta valinnasta tai pakotteesta. Olin törmännyt moniin heidän yksinkertaisiin telttoihinsa, ja minut oli vallannut aina suurin uteliaisuus siitä, ketä he oikein ovat, ja miten he elävät. Nämä kolme miestä päästivät nyt päiväksi meidät osaksi heidän yksinkertaista paimemen elämäänsä. Yksi miehistä, heistä pisin, on kotoisin Suhumista Abkhaziasta. Sisällissodan puhjettua noin vuosien 1991 ja 1993 välillä pakotettiin suurin osa georgialaisista poistumaan Abkhaziasta, eli suurin osa Abkhazian asukkaista - yli 200 000. Abkhazia onkin Georgian viimeisen vuosisadan suurimmista surunäytelmistä, jossa on vaikea osoittaa ketään sormella. Käytettyäni tunteja lukien Wikipediaa ja historiankirjoja yrittäen ymmärtää konfliktia, määrittelin sen itselleni ongelmien eskaloitumisesta siten, että toinen osapuoli vastasi toiselle aina hieman agressiivisemmin, jolloin päätyttiin nykyiseen tilanteeseen, eli epävirallisesti itsenäiseen Abkhazian tasavaltaan, jonne georgialaiset eivät saa mennä, eivätkä abkhazialaisetkaan ole tervetulleita Georgiaan. Georgialaisen silmissä Abkhaziaa ei ole, venäläisten ja abkhazialaisten silmissä se on täysin itsenäinen valtio. Tässä vaiheesa on tietenkin selvää, että minulla ja Sorinalla oli jo taskussa Abkhazian ulkoministeriön myöntämä lupa vierailla maassa, jolloin meistä oli jännittävää tavata ensimmäinen ihminen Abkhaziasta - yksi niistä monista georgialaisista, jotka joutuivat hylkäämään kotikontunsa. Nyt hän siis asui mökissään Egrisi- vuoristossa, ei kovin kaukana Abkhazian rajasta, eläen metsästäen karhuja ja peuroja, ja hoitaen lehmiään. Hänellä oli yksi 15- vuotias tytär, joka asui Zugdidissa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXRgkhyqJAp3dQWEDh4Y_nvoODETN-yAM0-65caCKnuoTf7O8ZdoHmr8gGVB2TZRgNi3RSiJYOBWPcATX0jTYLXaDLNC4WbR_REBh2DzGj7sC-d9dWTQ1gAZxP6a5R0nBis2f_AtX7KHLW/s1600/38304019_10216499813957489_404723860747845632_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXRgkhyqJAp3dQWEDh4Y_nvoODETN-yAM0-65caCKnuoTf7O8ZdoHmr8gGVB2TZRgNi3RSiJYOBWPcATX0jTYLXaDLNC4WbR_REBh2DzGj7sC-d9dWTQ1gAZxP6a5R0nBis2f_AtX7KHLW/s320/38304019_10216499813957489_404723860747845632_o.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjs6pHSXjKa67XKfA_e7w1zYggqupdwfvW55N7xGx0Iazz2P9w9eHGwKBpulCxL4wO1Pfg7JyM-VjwivdZJiTWW_dNhjGpL3abXcn1JsoILSWiLI3cqZXsUU7xCFd85vYDMlbsqHsWNvX4F/s1600/38223823_10216499812957464_813176990059200512_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjs6pHSXjKa67XKfA_e7w1zYggqupdwfvW55N7xGx0Iazz2P9w9eHGwKBpulCxL4wO1Pfg7JyM-VjwivdZJiTWW_dNhjGpL3abXcn1JsoILSWiLI3cqZXsUU7xCFd85vYDMlbsqHsWNvX4F/s320/38223823_10216499812957464_813176990059200512_o.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnq0kdJ39PJAfyippe270MSmZ4Dc_JNGKOVxBeaOTUglXmcHu-vFdG8HkZPb1gndBV1sPP_cqg-sdrdZeH8jnKhusL55U186l3zAIKaUyvBh06Yn8Ndp-7QNKq4b-OLMT7c513ZXX0t6vZ/s1600/38234424_10216499811317423_6601863813446762496_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnq0kdJ39PJAfyippe270MSmZ4Dc_JNGKOVxBeaOTUglXmcHu-vFdG8HkZPb1gndBV1sPP_cqg-sdrdZeH8jnKhusL55U186l3zAIKaUyvBh06Yn8Ndp-7QNKq4b-OLMT7c513ZXX0t6vZ/s320/38234424_10216499811317423_6601863813446762496_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Kaksi muusta miestä olivat tyypillisiä lyhyenläntiä poikamiehiä Tsalenjikhasta, jotka viettivät kesänsä paimenpoikina vuorilla. Heillä ei ollut niin perhettä kuin naistakaan. Oli selvää, että pitkä mies Suhumista oli heistä pätevin, ja osasi venäjää parhaiten. Hän johti usein keskustelua. He valmistivat meille ruoaksi maissijauhoista ja kotitekoisesta juustosta tulella paistettavaa massaa, jonka he lopulta levittivät lankulle. Tästä sitten näykittiin palasia, jota syötiin. He kertoivat, että tätä he valmistavat vain, kun vieraita tulee kylään. En usko, että siellä on kovin usein vieraita kylässä - itseasiassa mekin olimme hiukkasen eksyneet polulta sateessa, kun päädyimme heidän tönölleen. Pian otettiin esille myös pullo kotitekoista viinirypälelikööriä. Tarinoita alkoi satelemaan - ensin rauhalle, sitten uusille ystäville. Meidän aikeenamme oli ottaa vain yksi lasi, mutta aina meidät houkuteltiin ottamaan yksi lisää - "tämä on kuolleelle ystävällemme, näethän hänen kuvansa seinällä? ota nyt hänen kunniakseen! Hän ajoi autolla vuorelta alas". Lauluksihan se lopulta meni, ja pullo oli tyhjä. Mökissä ei ollut ikkunoita, ja sitä valaisi vain avotuli keskellä lattiaa. Koko maja oli niin täynnä savua, että silmäni vuotivat jatkuvasti vettä. Lopulta painuimme yöpuulle parhaalle patjalle, eikä minulla mennyt yli viittä minuuttia saada unenpäästä kiinni.<br />
<br />
Kello viisi alkoi aamulypsy ja tulen kohentaminen. Lehmiä ruokittiin ja lääkittiin. Aamupalaksi he lämmittivät meille eilistä ruokaa, jota myös pakattiin matkaevääksi. He kirjoittivat vihkoonsa muistiinpanoja, joita heillä on jokaikiseltä päivältä. Liekö siihen vain merkitty, mitkä lehmät on lääkitty ja mikä on tiineenä, vai jotain paljon runollisemaa heidän jokapäiväisestä elämästään. Huolimatta heidän risaisesta ulkomuodostaan he olivat mitä sydämmellisimpiä ja kunnioittavimpia ihmisiä, jotka kohtelivat meitä suurella arvostuksella ja kohteliaisuudella, saaden olomme tuntemaan savuisessa ja rähjäisessä majassa kuin prinsessoina. Paljon myöhemmin Tbilisissä tapasin Georgiassa asuvan ruotsalaisen, joka kertoi, miten vaarallista oli yöpyä heidän talossaan, sillä vain hetki sitten paimen oli tappanut kokonaisen amerikkalaisen perheen. On surullista, että yksi hyvin erikoinen esimerkki saa kaikki uskomaan, että se, että olet yksinkertainen paimen, tekee sinusta verenhimoisen luolamiehen.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6e-kOCdu8d-kuuipF5IXzixrnObogeDjMdt3OPnrMritVGG7wYxyNzXaFS6HUHTGABKJo_H4Gquaxj8PiYRKiVPjDlD2QxPV_q6JmJG7VZuXvxkIlyHT9fYUtQonfYTSYQW49-56hMqnu/s1600/38218348_10216499824717758_6231186965908160512_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6e-kOCdu8d-kuuipF5IXzixrnObogeDjMdt3OPnrMritVGG7wYxyNzXaFS6HUHTGABKJo_H4Gquaxj8PiYRKiVPjDlD2QxPV_q6JmJG7VZuXvxkIlyHT9fYUtQonfYTSYQW49-56hMqnu/s320/38218348_10216499824717758_6231186965908160512_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Lopulta oli hyvästien aika, ja jatkoimme matkaamme kävellen kohti Skurin kylää 10 kilometrin päässä. Tuona päivänä tunsin itseni terveeksi, voimakkaaksi ja hyvinvoivaksi. Oli aika mennä sinne, mistä georgialaiset eivät mielellään puhu - Abkhaziaan. </div>
Anniinahttp://www.blogger.com/profile/05408134790203679857noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-868039018790177818.post-76737610077468821202018-10-24T10:01:00.000-07:002020-01-27T12:39:35.969-08:00Abkhazia ja Etelä-Ossetia: Maat, joita juuri kukaan ei myönnä olevan olemassa<div style="text-align: justify;">
<b>Trooppisista rannoista lumihuippuisiin vuoriin - mikä on Abkhazia? </b></div>
<div style="text-align: justify;">
<b><br /></b></div>
<div style="text-align: justify;">
Zugdidissa bussikuskit repivät Mestiaan tai Batumiin vievään bussiin - sinnehän kaikki turistit haluavat! Ei, haluamme Abkhazian rajalle, Inguri- joelle. Heidän katseensa synkkeni. Monet georgialaiset ajattelevat, ettei Abkhaziaan ole mahdollista mennä. Se on kuin maa, joka on Georgiassa kiinni, mutta sitä ei ole olemassa. Zugdidista on vain muutama hassu kilometri rajalle, mutta täältä ei mene ketään sinne eikä sieltä tule ketään tänne. Ainoastaan rajavyöhykkeellä asuvilla on erikoislupa ylittää raja vieraillakseen sukulaistensa tai ystäviensä luona, tai tehdäkseen ostoksia. Kun kerroimme suunntelmistamme mennä Abkhaziaan, oli vastaus yleensä "mahdotonta" tai ainakin "hyvin vaarallista". Mutta meillä oli lupapaperit kunnossa ja palava into ylittää raja. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kaikki kuitenkin tietävät sen Inguri- bussin, joka sinne kirottuun paikkaan vie. Meidät heitettiin Georgian rajalla ulos. Tympääntyneet vartiomiehet ottivat passimme vastaan kopissa. Miltä heistä tuntuu olla töissä rajalla, jota Georgia ei edes tunnista rajaksi, eli vaikka ylittäisimme tämän laittomasti, ei se heitä kiinnostaisi sillä heidän näkökulmastamme olemme edelleen Georgiassa. He protestoivat tätä tilannetta vastaan pitämällä passejamme puoli tuntia pöydällä heidän katsoessa televisiota. Jos kysyimme, miten kauan kestää, murahtivat he vihaisesti. Lopulta saimme jatkaa matkaa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Jalan rajan ylittämisessä on aina jotain mahtipontista. Massiivinen silta, joka ylittää Inguri- joen, merkitsee Abkhazian rajaa. Pitkät, korkeat piikkilanka-aidat oli vedetty pitkälle rajaa pitkin, joiden päällä vartiotorneissa vahdittiin rajaa kalashnikovit kädessä. Noin kilometrin pitkä siltä johtaa seuraavalla tarkastuspisteelle, jota pitävät abkhazialaiset. Yllätykseksemme kohtasimme kolme ulkomaalaista - yhden pojan Luxembourgista, sekä kaksi saksalaista pappia. He olivat odottaneet rajalla kuusi tuntia, mutta heille ei oltu annettu lupaa ylittää rajaa, vaikka heillä oli lupalaput kunnossa. Ketään muita ulkomaalaisia ei heidän mukaansa rajalla ollut näkynyt tänä päivänä. Rajavartijat näppäsivät passista ja lupalapustani puhelimella kuvan. Lahjoitin muille turisteille hieman mukanani olevaa hatsapuria, sillä raukoilla alkoi jo olemaan kova nälkä. Tässä vaiheessa asennoiduin siihen, ettemme välttämättä pääse Abkhaziaan. Yllätyksekseni puolen tunnin odotuksen jälkeen minä, Sorina ja yksi saksalainen pappi saimme luvan ylittää raja. Minusta tuntui liki pahalta, että muut olivat odottaneet liki koko päivän kun taas me istuimme siellä vain puoli tuntia. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMBBIUyeH0faZfNtAU6zN41WfE86ScsYZVzgFlrYP5F8n2EyH6JHQKMuRHUu9xjTpxva0iuQOpCkZrIF238pWMX5uy4z2p79I8groImlFtE9A9A4UJVTAeqqVGqoMLsbh-DSAAQLTRp1zz/s1600/38391252_10216500519855136_7201532017807196160_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMBBIUyeH0faZfNtAU6zN41WfE86ScsYZVzgFlrYP5F8n2EyH6JHQKMuRHUu9xjTpxva0iuQOpCkZrIF238pWMX5uy4z2p79I8groImlFtE9A9A4UJVTAeqqVGqoMLsbh-DSAAQLTRp1zz/s320/38391252_10216500519855136_7201532017807196160_o.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Seuraavaksi saavuimme Venäjän raja-asemalle. Tilanne on siitäkin varsin erikoinen, ettei Abkhazia kuulu Venäjään, eikä minulla ole Venäjän viisumia. Venäjä kuitenkin turvaa Abkhazian rajoja ja varjelee tasavallan itsenäisyyttä, jolloin he pitivät tiukinta seulaa siitä, kuka pääsee rajasta yli. Täällä minut ja Sorina erotettiin, ja Sorina vietiin toiseen paikkaan minusta näkymättömiin kuulusteltavaksi. He tekivät siinä virheen, että meistä minä olin se, joka puhuu venäjää, ja he veivät venäjää puhumattoman kuulusteltavaksi, vaikkeivat itse osaa englantia. Käsky kuului kutakuinkin näin: "Romania - tuonne! Suomi - jää tänne!". Kirgiisin näköisen venäläisen rajatarkastajan seuloessa kamojani rinkassa tunsin pahaa oloa siitä, minne Sorina oli viety, ja mitä tältä kysellään. Minulta ei kysytty yhtään mitään. Lopulta Sorina palasi puolen tunnin kuluttua, ja tämän kokemuksen mukaan hänet oli laitettu istumaan penkkiin, ja kun kuulustelija totesi, ettei Sorina puhu venäjää, ei tämän tarvinnut kuin istua puoli tuntia penkissä. Lopulta he totesivat, että olemme vaarattomia turisteja, ja meidät päästettiin ylittämään raja. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Koska oli jo myöhä, viimeinen bussi oli lähtenyt Suhumiin ja lähimpään kaupunkiin eli Galiin. Saksalainen pappi neuvotteli rajavartijoiden kanssa ja onnistui palkkaamaan yhden heistä ajamaan meidät Suhumiin noin 40 eurolla. En tiedä, oliko tämä paikallisesti käypä summa, mutta kun alkoi olla jo hämärää ja olimme melkein-oikean-maan raja-alueella, ei meille jäänyt oikein vaihtoehtoja. Tämä epämääräinen rajanyritys ei antanut meille kovin vakaata oloa maasta, eikä passissamme ollut edelleenkään mitään merkintää siitä, että olisimme vaihtaneet maata. Tiesin tämän kuitenkin esimerkiksi kyrillisistä aakkosista ja siitä, ettei georgialainen SIM- korttini enää löytänyt verkkoa. Myös valuutta oli muuttunut rupliksi. Kuski vei meidät sopimamme vierasmajan ovelle, jossa Natalia otti meidät mitä ystävällisimmin vastaan. Ilmasto oli trooppinen ja puutarha täynnä vehreitä hedelmäpuita. Puutarhassa liehui Venäjän lippu, eikä siitä ollut epäilystäkään, etteikö Natalian perhe ollut venäläisiä, eikä suinkaan abkhazialaisia (tai georgialaisia). En haluaisi liikaa mainostaa blogissani, mutta jos yövytte Suhumissa, valitkaa ihmeessä "Guesthouse u Nataliy" - kahden hengen huone maksaa 1000 ruplaa yöltä, eli noin 15 euroa, talo on moderni ja miellyttävä, ja lisäksi Natalia valmisti meille aamupalan ja pesi pyykkimme samaan hintaan. Kukaan ei puhu yhtään englantia tosin, joten jos ei puhu venäjää, niin kannattaa ottaa sanakirja mukaan ;-). Tämä tosin soveltuu kaikkialle Abkhaziaan ja oikeastaan Georgiaankin - pääkaupunki Tbilisiä lukuunottamatta englanninkielen osaaminen on liki olematonta. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Suhumissa, ja koko Abkhaziassa, on omanlainen tunnelmansa. Miten voisin sitä parhaiten kuvailla? Kahlasimme läpi Suhumin keskustaa, joka tulvi rankkasateista, kuravettä ollen keskellä tietä puolisen metriä. Joka toinen talo oli sammalen valloittama ja ovet lankuilla naulattu kiinni. Toisinaan kallis Mersu Abkhazian rekisterikilvillä kurvasi ohitsemme heittäen vedet päällemme. Ylpeä rantapromenadi oli täynnä baareja ja ravintoloita - joissa ei ehkäpä rankkasateiden vuoksi ollut ketään. Kaupungin keskustassa patsasteleva massiivinen Abkhazian ministeriö oli kokonaisuudessaan poltettu, jolloin maan herroina toimivat nyt kulkukissat ja -koirat, koristeellisista rapistuneista seinistä nyt kasvaen puita ja pensaita. Myös kukkulan puutarha marmorisine pylväineen, parvekkeineen ja patsaineen oli joko täysin vihertynyt tai peittynyt graffitien alle. Emme kuitenkin voineet olla huomaamatta edelleen loistokkaita huviloita. Tuntui, kuin jokin olisi vialla. Kuin kaupunki eläisi 80- luvun Neuvostoliittoa, kun taas ihmiset yrittivät älypuhelimineen parhaansa mukaan elää 2018- lukua. Tunsin jotain keinotekoista, jotain teennäistä. Abkhazia yrittää parhaansa mukaan olla Abkhazia, samalla kun se jakaa vuosituhansien historian Georgian kanssa, puhumattakaan Abkhazian omasta pitkästä historiasta, mutta joka on nyt kuin sätkynukke Venäjän narujen vedeltävänä. En voi valehdella, etteikö tunnelma Abkhaziassa minusta muistuttanut enemmän Venäjän Murmanskia, kuin reilu sadan kilometrin päässä olevaa Georgian Zugdidia. Ja se sai ilman tuntumaan minusta melko raskaalta. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivdoIJ52AJNdKPqwe5vb5C42IXV3AG1UxPvpdDNFQ_TPH4Ej6sIBlvIvcsxnY546iiP1iZBGhfNpSbZDAIsrf73yUbkCbIJXQNQ5w9o05lGxIf_A6fOcLXUexe6xNN0fobH0jfDwzSSemt/s1600/38279385_10216500501974689_5392359821271891968_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivdoIJ52AJNdKPqwe5vb5C42IXV3AG1UxPvpdDNFQ_TPH4Ej6sIBlvIvcsxnY546iiP1iZBGhfNpSbZDAIsrf73yUbkCbIJXQNQ5w9o05lGxIf_A6fOcLXUexe6xNN0fobH0jfDwzSSemt/s320/38279385_10216500501974689_5392359821271891968_n.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8x-r-uyRQGXyq8xGqCysNOgFOL8kwlti3owlPakpAExHJAPA73_jMY5ADQONx-ATs9eYWGXv2OO0awhe0UZpB94BSxF2h9OKvtu0wm5nMhygi7cYGk103tUQVeTk26NtDC3Y14nwI8O9G/s1600/38392335_10216500503934738_4122952971031937024_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8x-r-uyRQGXyq8xGqCysNOgFOL8kwlti3owlPakpAExHJAPA73_jMY5ADQONx-ATs9eYWGXv2OO0awhe0UZpB94BSxF2h9OKvtu0wm5nMhygi7cYGk103tUQVeTk26NtDC3Y14nwI8O9G/s320/38392335_10216500503934738_4122952971031937024_n.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsDJxJzOlosHka9Rf8v3GeOGOFz7pMwcqfuyInAJ97zPmg704hRM2Odj4ln3JIId1tfnQ4o0tS_NVQ6YJiFQRLYNddHEN0KzADv_Pd06-ywXUz_Z7JdXk-P2h2cEblh5MIVwb1R8xk9teQ/s1600/38406548_10216499808757359_6241071347808600064_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="605" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsDJxJzOlosHka9Rf8v3GeOGOFz7pMwcqfuyInAJ97zPmg704hRM2Odj4ln3JIId1tfnQ4o0tS_NVQ6YJiFQRLYNddHEN0KzADv_Pd06-ywXUz_Z7JdXk-P2h2cEblh5MIVwb1R8xk9teQ/s320/38406548_10216499808757359_6241071347808600064_n.jpg" width="201" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEir9gRFe2DQLexCgjeFhG0oeZxcCee_Kon8zYQAbZ0QTuIumkdY1oLo-xUvu_B8xikVylgAptU4OTxDG7H83r9sciN519mpxAGMaT4eN854wvM9rPwkVcZ9EHAxeWr6F9h6GY2LUoevDOQi/s1600/38427957_10216499807317323_2996557420668387328_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEir9gRFe2DQLexCgjeFhG0oeZxcCee_Kon8zYQAbZ0QTuIumkdY1oLo-xUvu_B8xikVylgAptU4OTxDG7H83r9sciN519mpxAGMaT4eN854wvM9rPwkVcZ9EHAxeWr6F9h6GY2LUoevDOQi/s320/38427957_10216499807317323_2996557420668387328_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqBASD_q811CDSXbCSU0XZoEFJwfGrtse2o5X9TZPnO6HszY5thup1wbzXdH0HlO_Y6HVHNRgY_nW__En3XHirueklQTAfSXHydTbIyubxkEFe-MFNq4nnPADu9uZnWaQ6ejbxjidTj98Z/s1600/38246226_10216499808677357_1538542235585347584_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqBASD_q811CDSXbCSU0XZoEFJwfGrtse2o5X9TZPnO6HszY5thup1wbzXdH0HlO_Y6HVHNRgY_nW__En3XHirueklQTAfSXHydTbIyubxkEFe-MFNq4nnPADu9uZnWaQ6ejbxjidTj98Z/s320/38246226_10216499808677357_1538542235585347584_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnoaptk2FuEUm7_zfNypIh0fBcbx4fTqAL5YEwY96anhSA6FXrI2tACRPB59EneqvplK5ng2EzGlVZRzP36Aeol0l2k_qRVY2v6nioaZcBXMfGZDhLT1iS_cGMSpwEn-VUWrQGnUUf4goZ/s1600/38183372_10216499808517353_3095176080307257344_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="927" data-original-width="1600" height="185" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnoaptk2FuEUm7_zfNypIh0fBcbx4fTqAL5YEwY96anhSA6FXrI2tACRPB59EneqvplK5ng2EzGlVZRzP36Aeol0l2k_qRVY2v6nioaZcBXMfGZDhLT1iS_cGMSpwEn-VUWrQGnUUf4goZ/s320/38183372_10216499808517353_3095176080307257344_o.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Astuimme paikalliseen kuppilaan rankkasadetta pakoon. Yksi Abkhazian vitsauksista ovat valehtelematta miehet. Jos Georgiassa miehet vahtaavat ulkomaalaisia naisia häpeilemättä, viedään se Abkhaziassa ihan toiselle tasolle. Etenkin minä blondina tyttönä olin kuin suurennuslasin alla, ja miehet tuijottivat minua häpeilemättä, sekä jopa ehdottivat sopimattomia asioita. Riippumatta siitä, että kerroin olevani lomalla aviomieheni kanssa, joka on juuri nyt toisaalla. Saimme jopa joillekin uhkailla soittavamme poliisin, elleivät he jätä meitä rauhaan (tuskin Abkhazian poliisi olisi tilannetta paljoa parantanut). Abkhaziassa tilanne oli mielestäni pahempi kuin missään muussa maassa, jossa olen vieraillut. Tämän vuoksi en välttämättä tuntisi siellä itseäni turvalliseksi, jos matkustaisin yksin. Onnekseni tässä kuppilassa tapasimme kolme melko asiallista nuorta abkhazialaista, jotka puhuivat jopa englantia. Yksi heistä oli itseasiassa venäläinen, joka oli asettunut Moskovasta Suhumiin vanhempiensa vuoksi. Tämän isä kuoli sodassa Georgiaa vastaan, jonka vuoksi tällä ei hänen mukaansa ollut lupaa mennä Georgiaan (vaikka Venäjän passilla saa normaalisti mennä Georgiaan ilman viisumia). Kaksi muuta poikaa olivat abkhazialaisia yliopisto-opiskelijoida Suhumissa. He katsoivat kiinnostuneina kuviamme Svanetiasta. Tyhmän väliinpitämättömänä tokaisin: "kannattaa käydä, siellä on todella hienoa!". Tästäpä he loivat minuun tympääntyneen silmäyksen: "Meillä on Abkhazian passi, et kai tosiaan luule, että meillä olisi lupa mennä Svanetiaan? Ei meidän passilla pääse kuin Venäjälle!". </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiH6HEx5Zz6AvktmFiNLc5SWclk3FhfyVFTdElMOHOLOKj9-6gw4w6QR5TpMRhn06_XzIrRDCu0s1ILM6fwn64oR38U4voKZp3Zuj4hIKvJlLMglkD17uTh1ixpvdrULpptzlxSsaxmupsK/s1600/38248788_10216499840638156_8335716405462695936_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiH6HEx5Zz6AvktmFiNLc5SWclk3FhfyVFTdElMOHOLOKj9-6gw4w6QR5TpMRhn06_XzIrRDCu0s1ILM6fwn64oR38U4voKZp3Zuj4hIKvJlLMglkD17uTh1ixpvdrULpptzlxSsaxmupsK/s320/38248788_10216499840638156_8335716405462695936_n.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEie5AFnszmcsReE8iAdPzos3fXd62jKftpGmPuaWQffGxSRFoft7bdsEZuXYTdViLzoFfxxtilN46BJ_v-oGi5IIcFO0M2-CAk86Qglh2T1MBmQ9spHUEogZBf66rJFfL-4bUQB8NN-NlnM/s1600/38224959_10216499810117393_4205581175370022912_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEie5AFnszmcsReE8iAdPzos3fXd62jKftpGmPuaWQffGxSRFoft7bdsEZuXYTdViLzoFfxxtilN46BJ_v-oGi5IIcFO0M2-CAk86Qglh2T1MBmQ9spHUEogZBf66rJFfL-4bUQB8NN-NlnM/s320/38224959_10216499810117393_4205581175370022912_n.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjakqyZd1flwOFlfgaAijaLX7Xbpj9VQ7H7cf1GWCsjhs_nEyA8kHXC8F3-_0GCXv-jMfinZFh73GuE2Zj4pSGH6bD9ZXGOhl3sIohvz1u2ZLKged5dMQhH9uqx0sYdzwG6e5edM2ExJTnS/s1600/38253880_10216499814237496_4328372851548618752_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="897" data-original-width="1600" height="179" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjakqyZd1flwOFlfgaAijaLX7Xbpj9VQ7H7cf1GWCsjhs_nEyA8kHXC8F3-_0GCXv-jMfinZFh73GuE2Zj4pSGH6bD9ZXGOhl3sIohvz1u2ZLKged5dMQhH9uqx0sYdzwG6e5edM2ExJTnS/s320/38253880_10216499814237496_4328372851548618752_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjj8oPWV6p952x5XiVCMs9ZjEp8Z0o7oQpuR4SfnQYfIJRsuusOW9nL8Zi5yb13Q4yJTHtXI1zglkpobrKUyT-NUjxtDEExKwcOu0xNH06NoviMQyEH2B27e8Q9iScVnV20ZSnQ1xotTVOy/s1600/38273648_10216499807117318_1879444325423644672_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjj8oPWV6p952x5XiVCMs9ZjEp8Z0o7oQpuR4SfnQYfIJRsuusOW9nL8Zi5yb13Q4yJTHtXI1zglkpobrKUyT-NUjxtDEExKwcOu0xNH06NoviMQyEH2B27e8Q9iScVnV20ZSnQ1xotTVOy/s320/38273648_10216499807117318_1879444325423644672_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8vI6SWZul7klgEZqwn7Pc6qgqwSt_s8hlBPw7QribU1zZR_gu2URNJDuJa2DsVA-BkRg3eqTm4shhdLhPAd1VwLLJjwwxD9LpWhQ8eMhctTgXmBLzCVYtcUVQT0Yc5J6uA352lmqhJUSf/s1600/38274543_10216499835518028_6700378637956284416_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8vI6SWZul7klgEZqwn7Pc6qgqwSt_s8hlBPw7QribU1zZR_gu2URNJDuJa2DsVA-BkRg3eqTm4shhdLhPAd1VwLLJjwwxD9LpWhQ8eMhctTgXmBLzCVYtcUVQT0Yc5J6uA352lmqhJUSf/s320/38274543_10216499835518028_6700378637956284416_o.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Vierailu Suhumiin on kuin aikamatka, jota voin suositella lämpimästi kaikille rappioromantiikan ja vanhan neuvostoarkkitehtuurin ystäville. Sen kaduilla on aitoa melankoliaa ja ripaus siitä loisteesta, mitä Suhumi joskus Neuvostoliiton aikana edusti. En voinut uskoa, kun kuulin mummoni käyneen Suhumissa 80- luvulla - ennen, kuin mitkään konfliktit Venäjän, Georgian ja Abkhazian välillä olivat alkaneet, ja se kuului "onnellisesti" Neuvostoliittoon. Suomesta järjestettiin pakettimatkoja, joissa käytiin sekä Sotsissa että Suhumissa - jotka eivät ole niin kaukana toisistaan. Nykyään kukaan Suomessa ei ole edes kuullutkaan Suhumista, Abkhaziasta puhumattakaan. Molemmat jäivät sodan ja rajakiistojen nostattaman pölyn alle hautumaan ja odottamaan parempia aikoja. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Halusimme matkustaa koko Abkhazian halki lähelle Venäjän rajaa. Löysinkin sattumalta internetistä meille sopivan paratiisin mustan meren rannalta lähellä Pitsundaa nimeltä "Shlypra". Hurjaa vauhtia päästelevä marsubussi viiletti läpi loputtomien vihreiden vuorten, jotka minusta muistuttivat jopa Väli-Amerikan vehreyttä hedelmäviljelmineen. Abkhazia on todellakin kuin paratiisi, enkä ihmettele, miksi jopa itse Stalin rakensi sinne enemmän huviloita, kuin minnekään muualle, ja loma-asunto Abkhaziassa maksoi enemmän kuin Moskovassa. Vaikka Abkhazia yrittää nousta uudelleen venäläisten investointien voimin, on menneiden aikojen loisto vielä suhteellisen kaukana. Pitsundasta menimme venetaksilla Shlypraan, joka on laguuni vuorten ympäröimänä, jolloin ainoa pääsy sinne on veneellä. Voin kertoa, ettei ollut helppoa löytää tietoa tästä paratiisista, jossa ainoa mahdollisuus yöpyä on teltassa - kaikki tieto, jonka löysimme, oli venäjäksi, ja sekin oli harvassa. Pitsundassa tiedettiin kuitenkin heti, kun saavuimme telttojemme kanssa, että haluamme mennä Shlpyraan, jolloin he soittivat paikan omistajaa noutamaan meidät veneellään - joka ei niinikään puhunut englantia, ja oli hyvin yllättynyt siitä, miten löysimme ensinkään koko paikan olemassaolon. Suurin osa vieraista on venäläisiä vakioasukkaita, jotka tulevat telttailemaan Shlypraan viikoiksi, jopa koko kesäksi. Ulkomaalaisia vieraita näkee äärimmäisen harvoin. Meidät otettiinkin vastaan suurella mielenkiinnolla, ja nuori venäläinen poika auttoi meitä pystyttämään telttamme. Luokittelen heidät suhteellisen varakkaiksi venäläisiksi, mutta jotka arvostavat luonnonläheisyyttä ja yksinkertaista lomaa luksusta enemmän. Monet heistä olivat matkustaneet ympäri maailmaa, ja he puhuivat englantia, mutta Shlypra oli heidän salainen lomaparatiisinsa. Paikassa oli tiettyä taikaa, ja olisin ehdottomasti halunnut jäädä sinne viikoiksi. Katsellessa auringonlaskua oli helppoa unohtaa kaikki se epävarmuus jossa se "maa" elää - se oli kuin oma pieni maailmansa kallioiden ympäröimänä. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9aYHQmjBtbdE4vO3PO60fbC2UyTgEt1gEYVPmABMTLj2vinAvfA1j23igJwLOT1TghSNYm3nCmC0cGU8t7aYVGtyaRcq-0U2uf4-lOU_mxiART1UP0_yOsoJZZ1a1lXdMDIgapGg8ScIO/s1600/38287607_10216500504134743_1904078445357301760_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9aYHQmjBtbdE4vO3PO60fbC2UyTgEt1gEYVPmABMTLj2vinAvfA1j23igJwLOT1TghSNYm3nCmC0cGU8t7aYVGtyaRcq-0U2uf4-lOU_mxiART1UP0_yOsoJZZ1a1lXdMDIgapGg8ScIO/s320/38287607_10216500504134743_1904078445357301760_n.jpg" width="240" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Paluumatkalla pois Abkhaziasta satoi kaatamalla. Odottaessamme marsubussia pysähtyi taksi ja toinen matkustajista ilmoitti, että pääsemme taksilla samalla hinnalla Suhumiin, kuin mitä bussi kustantaisi. Taksikuski ymmärsi, että olimme matkalla Georgian rajalle, jolloin kerroin, että meidän on käytävä Suhumissa ulkoministeriössä hakemassa viisumimme ennen maasta poistumista (miten kätevää - viisumin tarvitsee maasta poistumiseen, ei maahan saapumiseen). Lyhyt venäjänkielinen neuovottelu sai minut ymmärtämään, että hän voi käyttää meidät ulkoministeriössä, jonka jälkeen hän voi ajaa meidät rajalle. Hinnasta en ihan saanut selvää, joten totesimme, että mennään nyt ensin sinne ulkoministeriöön, ja katsotaan sitten. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Matkalla sattui jos minkälaista kommervenkkiä - ensinnäkin taksikuski ajoi aivan hervottovan lujaa, ja sai matkalla poliisilta sakot, joka sai tämän vasta pahalle päälle (mutta ei hidastanut vauhtia yhtään). Saavuttuamme Sukhumiin ilmoitti hän, että matka rajalle maksaakin 1500 ruplaa lisää sen 400 päälle, jonka olimme maksaneet Pitsundasta Suhumiin - tämä on noin 20 euroa. Kun ilmoitimme ottavamme mielummin vain 300 ruplaa maksavan bussin, alkoi valtava huuto - ilmeisesti matka Suhumiin oli maksanut niin vähän vain sen vuoksi, koska aioimme jatkaa rajalle asti. Kuulemma hinta oli selvä alusta asti, mutta en ollut sitä ymmärtänyt. Tässä jupakassa taksikuski veti mukaan joitakin kadunkulkijoita, jotka moittivat minua: "miksi edes matkustat tänne, jos et puhu riittävän hyvin venäjää!". Minulla ja Sorinalla meni hermot - löimme heille 400 ruplaa käteen ja kävelimme pois kuullen heidän herjauksen selässämme. "Äkkiä takaisin Georgiaan", oli mielessämme. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Poistuminen maasta oli helppoa - meitä muistettiin rajalla huudahduksella "Suomi ja Romania!" . Lunastamamme seitsemän euron viisumi otettiin passistamme pois, etteivät georgialaiset luule, että tunnustamme Abkhazian omaksi maakseen, jolloin meitä sakotettaisiin, tai meidät voitaisiin jopa pidättää. Olemme vakaasti takaisin Georgian kaikkien maiden myöntämällä maalla ilman merkkiäkään siitä passissamme, että olisimme ikinä käyneetkään maassa, joka kutsuu itseään nimellä Abkhazia. Aatteemme visiitistämme ovat ristiriitaisia. Tuntuu, kuin ylittäessämme rajan teimme aikamatkan 80- luvun Neuvostoliittoon, jossa asiat joko sujuivat tai sitten eivät, ja tämän myös me saimme kokea. Epäilemättä Abkhazialla on suuri potentiaali turismin kehittymiseen, mutta nykyisessä tilassaan se ei ole missään mielessä helppo ei-venäläisille, ja tunsin itseni surulliseksi siitä, että vaikka olin ahkerasti opiskellut venäjää, sain lähinnä moitteita siitä, etten puhunut sitä paremmin, enkä kehuja siitä, että ylipäätään yritin oppia kieltä. Kaikenkaikkiaan olimme kuitenkin hyvin tyytyväisiä siitä, että olimme päättäneet vierailla Abkhaziassa, ja olimme myös yhtä mieltä siitä, että meidän olisi pitänyt varata sinne enemmän aikaa, kuin vain 4 päivää. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>Pakolaisia ja lasikoruja - Etelä-Ossetia</b></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kuten monet tietävät, Georgiassa ei ole vain yksi itsensä itsenäiseksi julistama maa, vaan myös Etelä-Ossetia julisti itsensä itsenäiseksi 1991 osittan siksi, että se halusi liittyä Venäjään kuuluvaan Pohjois-Osseatiaan. Osaongelmana oli myös se, että kuten Abkhaziassa, siellä puhutaan omaa kieltänsä- osseettiä. Näin ollen Georgian itsenäistyessä haasteena oli maan kielen yhtenäistäminen, kun eri puolilla maata puhuttiin eri kieliä (kuten abkhaziaa ja osseettiä). Etelä-Ossetian tilanne on kuitenkin vielä askeleen Abkhaziaa kriittisempi, sillä vuonna 2008 Venäjä hyökkäsi Etelä-Ossetiaan miehittäen sen kokoaan, ja georgialaiskylät poltettiin (joita oli noin kolmasosa), jolloin niiden asukkaat häädettiin rajan taakse Georgiaan. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kysymys siitä, voisinko vierailla Etelä-Ossetiassa turvallisesti, oli auki. Selvää on kuitenkin se, että raja Georgiasta oli suljettu kokonaan, jolloin sinne mennäkseen oli välttämättä mentävä Venäjän kautta. Oli selvääkin selvää, että minun seikkailuni tutustua Etelä-Osseatiaan jäi näihin haasteisiin. Tällöin on kuitenkin muistettava, että rajat ovat vain ilmaan piirrettyjä viivoja, jotka jaottelevat sitä, kuka kuuluu millekin puolelle. Etelä-Ossetian rajan eteläpuolella on suuria pakolaiskyliä, tai "IDP- kyliä" (internally replaced people), joita kansoittavat Etelä-Ossetiasta vuonna 2008 kotinsa jättäneet georgialaiset. Yksi näistä kylistä on Tserovani. Minun mielessäni Tserovanissa vierailu oli kuin Etelä-Ossetiassa vierailu. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Hyppäsin marsubussin kyydistä ennen Tbilisiä bussikuskin ihmetellessä, miksi ihmeessä haluan jäädä siellä pois. "Ei tämä ole vielä Tbilisi! Ei täällä ole mitään". Miten ihmeessä voisin selittää, että olen menossa vierailemaan Tserovanin pakolaisleirille? Suurin osa georgialaisista ei edes tiedä sen olemassaolosta, vaikka ajavat sen ohi päivittäin. Olin aikaisemmin ollut sähköpostiyhteydessä Nanan kanssa, joka työskentelee Ikorta- nimisessä yrityksessä Tserovanissa. Nana on yksi georgialaisista, joka joutui jättämään kaiken taakseen paetessaan kotikaupungistaan Tskhinvalista. Perinteisiä lasikoruja valmistavassa pienyrityksessään Nana yrittää auttaa paikallisia naisia työllistymään ja rakentamaan uutta elämää vain 50 kilometrin päässä vanhasta kodistaan. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Sen lisäksi, että näin, miten koruja tehdään, ja ostin upean kaulakorun sekä korvakorut, kierrätti Nana minut kylässä kertoen elämästä siellä. Ensimmäinen yllätykseni oli se, että osseatialaiset muuttivat pakolaiskylään kymmenen vuotta sitten, mutta kaikki asuvat siellä edelleen. Onko heillä toivoa palata koteihinsa Osseatiaan? Aikovatko he rakentaa elämää jossain muualla Georgiassa? Miksi he jatkavat elämistä pienissä ja yksinkertaisissa kivitaloissa? Ei, heillä ei ole toivoa palata kotiinsa ikinä. Ossetialaiset elävät perinteisesti samassa kylässä perheensä kanssa koko elämän, jolloin muuttaminen ei ole heille tyypillistä. Nyt, kun heillä oli uusi kylä täynnä tuttuja ihmisiä, rakentavat he uuden elämänsä sinne. Pikkuhiljaa kivitaloja oli laajennettu, niille oli rakennettu puutarhoja, jopa autotalli. Niiden infrastruktuuri ja kaavoitus muistutti silti edelleen suuresti pakolaisleiriä eikä perinteistä kylää. Vaikka osa matkustaa Tbilisiin töihin, on etenkin naisille todella vaikeaa löytää työpaikkaa. Kantaessani kaulassa kaunista lasikorua, kannan mukanani näiden naisten tarinaa. Todella moni on kommentoinut kaulakoruani ja kysynyt, mistä olen sen ostanut. Kertoessani tarinan jaan samalla Etelä-Ossetian tarinaa, josta vain harva tietää. Vaikka visiittini oli lyhyt, toi se minut paljon lähemmäksi myös Etelä-Ossetian kriisiä, sekä sen ihmisiä, ylittämättä rajaa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJweOcEVWlEo-Maglarr43Z8dCP1TceZP-8JKIL-vEj3ng5TPmuEnVI0EoQl5x2g_XhXVASWF2m0kMT2wrg3SuCfh5penxH38oOsEgzkxKDozNCqYk1qFwXOnT_bFa8_vl-t7xnWTrcp7b/s1600/38301079_10216499836478052_705244865637646336_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJweOcEVWlEo-Maglarr43Z8dCP1TceZP-8JKIL-vEj3ng5TPmuEnVI0EoQl5x2g_XhXVASWF2m0kMT2wrg3SuCfh5penxH38oOsEgzkxKDozNCqYk1qFwXOnT_bFa8_vl-t7xnWTrcp7b/s320/38301079_10216499836478052_705244865637646336_o.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">En muistanut ottaa kuvia Tserovanissa, joten tässä kuva Venäjän armeijan tien varrella olevasta Venäjän ja Georgian ystävyyden muistomerkistä. </td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tämä viimeinen retkeni toi minut yhä lähemmäksi matkustusmuotoa, joka tuo minulle eniten nautintoa - ihmislähtöinen matkustaminen. Kyse ei ole kauniista vuorista ja järvistä, kulttuurinähtävyyksistä, patsaista ja raunioista. Kyse on yksinkertaisesti erilaisista ihmisistä ja niiden tarinoista. Tähän Georgia on yksi mahtavimmista esimerkeistä maana, jossa ihmisillä on rajattomasti kerrottavaa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
Anniinahttp://www.blogger.com/profile/05408134790203679857noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-868039018790177818.post-32152680107674080102018-09-25T14:52:00.000-07:002018-09-25T14:52:14.439-07:00Pakomatka Svanetian korkeuksiin<div style="text-align: justify;">
Monilla matkoillani on jokin taustalla oleva konteksti. Jokin suurempi 'tarkoitus'. Tämä matka ei ollut poikkeus.<br />
<br />
Lyhyesti sanottuna, havahduin ammatillisessa tilanteessani ajautuneeni pisteeseen, joka ei ollut ollenkaan sitä, mitä olin rakentanut liki kymmenen vuotta. Välllä siihen ajautumista ei huomaa, jos muuten elämässä kaikki menee hyvin. Kuitenkin, modernissa yhteiskunnassa vietämme puolet ajastamme töissä. Oli aika sekoittaa pakka ja jakaa kortin uudelleen.<br />
<br />
Jos haluaa oikeasti tehdä jotain radikaalia, on parasta irtautua nykyisestä rutiinista kokonaan. Minulle tämän tarjoaa parhaiten minä, teltta ja luonto. Luonto, jossa saa oikeasti olla itsekseen, niinkuin minä, sopulit ja kiirunat Norjan Haddangerviddalla. Koska rakastan myös haastaa itseäni vuorilla, ja olin opiskellut venäjää (jota halusin myös käyttää), oli Kaukaasia minulle itsestäänselvä ratkaisu. Eikä kuukautta lyhyempi aika oikeastaan riitä. Ei sekään ollut riittävästi - mutta tilanteessani en parempaan pystynyt.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHPjRmdUwOWsiTAdkh60rD22qe8NLy-b7IN7OTKkB_LfQchXuEuYKRrcx0nQ2w6-BgmRJcBNT7J_Ass5RlJazFtmYD-A5MvB2Wn1sYb6WceWCCQfuGHvm8olYFqgWqW4oeNFPwX23N1zap/s1600/38412040_10216499842038191_8252046521231474688_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHPjRmdUwOWsiTAdkh60rD22qe8NLy-b7IN7OTKkB_LfQchXuEuYKRrcx0nQ2w6-BgmRJcBNT7J_Ass5RlJazFtmYD-A5MvB2Wn1sYb6WceWCCQfuGHvm8olYFqgWqW4oeNFPwX23N1zap/s320/38412040_10216499842038191_8252046521231474688_o.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ensimmäinen päiväni Kaukaasian vuoristossa</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Georgiassa on jotain tarunhohtoista. Se on maa, joka on aina taistellut asemastaan Euroopan ja Aasian välissä, milloin kenenkin hyökäten mistäkin suunnasta. Eikä tälle sodalle viekäkään nähdä loppua. Maa, joka on yhtäaikaa niin väkivaltainen, että niin runollinen. Lukiessani tarinoita Georgiasta kiinnitin huomioni erityisesti Svanetiaan ja svaneihin - tuohon jääräpäiseen kansaan, joka keskellä Kaukaasian vuoristoa on omalla verellään yrittänyt pitää kiinni oikeuksistaan viimeiseen asti. Matkallani oli siis jo suunta ja tarkoitus: kulkea jalan läpi Svanetian. </div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
Ei mennyt aikaakaan, kun istuin Kutaisissa edellisiltä matkoiltani tutussa kulkuneuvossa eli marshrutkassa, tuttavallisesti marsubussissa. Sen penkillä istuminen on minulle yhtä kuin seikkailuni kiehtovissa maissa, kuten Kirgiisiassa ja Tadzikistanissa. Laitakaupungin vanha neuvostoinfrastruktuuri muuttui pian vanhaan georgialaiseen arkkitehtuuriin, joka johdatteli minut hostelliini. </div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<b>Georgialainen hostellikokemus</b></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
Hostellit Georgiassa eivät ole niinkuin hostellit Euroopassa, joissa oletusarvonamme on jonkinlainen vastaanottotiski ja huone täynnä kerrossankyjä, sekä rypäs reppureissaajia ties mistä päin maailmaa. Siellä hostelli on yleensä jonkun koti, johon tämä on laittanut sänkyjä tyhjinä oleviin huoneisiin. Jostain syystä georgialaisten talot ovat aivan tarpeettoman suuria ja niissä on paljon huoneita, jolloin turismin kasvaessa eksponentiaalisesti yksi jos toinenkin raapustaa ovensa kylkeen "Hostel" ja ilmoittaa sen booking.comiin hostellina. Kahdella tai kolmella eurolla saa jos minkäkinlaista sänkypaikkaa.<br />
<br />
Astuessani sisään portista ei talossa ollut ketään. Omistajan viimein tullessa oli hänellä kiire hakea varastosta pullo kotiviiniä ja chachaa, eli vähän niinkuin italialainen grappa (rypäleiden jämistä puristettua ja tislattua kotitekoista pontikkaa). Olin suorastaan hämmästynyt siitä, että keskustelu venäjäksi sujui kiitettävästi ainakin sen jälkeen, kun join pari lasia chachaa ja viiniä. Hänen suuri ylpeydenaiheensa oli nurkassa seisova pontikkakattila. </div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<b>Kohti Svanetin huippuja</b></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
Aamuvarhain kiidin marsubussilla kohti vuoristoa, toiveinani kohdata ylväs Ushba - Kaukaasian kuningatar. Tuo vuori, joka on niin monta henkeä veloittanut, nousi majesteettisesti edessäni merkkinä sille, että olen pian Mestiassa, Svanetin pääkaupungissa. Karkoitettuni kaupungin äänet taakseni olin viimein siellä, mistä olin haaveillut jo kuukausia - tuhansien kukkien ympäröimänä yli 2000 metrin korkeudessa, unohtamatta jylhää ystävääni Ushbaa, joka 4700 metrin varrellaan vartioi minua jatkuvasti korkeuksista. Siellä yksin talsiminen saa minut sellaisen euforian valtaan, ettei sitä voi verrata mihinkään muuhun. Kuin Nuuskamuikkunen matkalla kohti yksinäisiä vuoria.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6ZwCDEnKz0zWlc2zeF76Zs4LD9Kc6F0rwRIUPPEPXIiWL3k36l4mMFItwvS-K7Ke9Pl5YDOfiDv8TFYgCiiuS_D-a0C0HhpDaKAZzmmVS4eOaYByo-jiKHgBDhkaDbKCAoq6qTqKUV345/s1600/38156615_10216489460938670_7204184585314238464_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6ZwCDEnKz0zWlc2zeF76Zs4LD9Kc6F0rwRIUPPEPXIiWL3k36l4mMFItwvS-K7Ke9Pl5YDOfiDv8TFYgCiiuS_D-a0C0HhpDaKAZzmmVS4eOaYByo-jiKHgBDhkaDbKCAoq6qTqKUV345/s320/38156615_10216489460938670_7204184585314238464_o.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ushba</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhI7Z6N6ZaYW-Etf77sGD87ZfU6FCpQ3QOAjKjB5Poil_eIIeYLjqIBOnHLNTaW991P4DZIP8jzbhmJ3dznDPPai9V3WjzdS-cw6JzV3U4tvZ715ZMD-InVcyn_W___atwZoJftpbWNJpG4/s1600/38122872_10216499826117793_7804139955483049984_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhI7Z6N6ZaYW-Etf77sGD87ZfU6FCpQ3QOAjKjB5Poil_eIIeYLjqIBOnHLNTaW991P4DZIP8jzbhmJ3dznDPPai9V3WjzdS-cw6JzV3U4tvZ715ZMD-InVcyn_W___atwZoJftpbWNJpG4/s320/38122872_10216499826117793_7804139955483049984_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijcynueoMp858SDD7Orc204OqkYfTW8Ck3SbR7wb6QHnwqKPs1Sar3VE1DsnPFnGUZ7Ztglw8yuOWZ0TzM86_jQ9E4AHW95NxMgR64lpexqoUSgFKvp_Va0iNsWYH0c-FiVth7FZMhUEBM/s1600/38461378_10216499845678282_2605491027640844288_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijcynueoMp858SDD7Orc204OqkYfTW8Ck3SbR7wb6QHnwqKPs1Sar3VE1DsnPFnGUZ7Ztglw8yuOWZ0TzM86_jQ9E4AHW95NxMgR64lpexqoUSgFKvp_Va0iNsWYH0c-FiVth7FZMhUEBM/s320/38461378_10216499845678282_2605491027640844288_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
Jalat kantavat niin kauan, kunnes tulee ilta. Nälkäisenä kaivoin laukusta trangian ja satunnaisen pussin kuivamuonaa. Ruokahetken keskeytti kuitenkin voimakas rapina puistikosta. Minua oltiin ennen matkaan lähtöä peloteltu susilla ja karhuilla, joita Kaukaasian vuoristo vilisee, joten olin jo valmiina puolustamaan majaani vaellussauvoilla. Puskista työnsikin päänsä esiin härkä - ensin yksi, sitten toinen, ja lopulta kymmenkunta suurta härkää. Ilman pelkoa ne tulivat telttani luokse, ja alkoivat haistella sitä, sekä pukkia turvallaan. Normaalisti en maalaistyttönä pelkää lehmiä tai härkiä, mutta kun niitä oli jo liki 20, ja ne olivat valtavia, pakenin läheiseen puustoon, ja annoin niiden haistella telttaani rauhassa. Todennäköisesti ne ovat vain uteliaita ja etsivät jotain pureskeltavaa. Kun niistä muutamat asettuivat maahan telttani viereen, aloin tuntemaan oloni epämukavaksi siitä, että joutuisin jakamaan telttapaikkani mokomien tonnikeijujen kanssa. En siis nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin häätää ne tökkimällä vaelluskepeilläni, joka onneksi toimi, ja ne jatkoivat ammuen taivaltaen kohti alempia laidunmaita. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2PSxGm5cYffDPSysirOdsSlQNrPYR314MK7Bhbk87H4zeqGX0gQIv0VK2U2HArR_DGZiPYg0UVfUJ_wLRPynGC7IGkwe1b51Z2eaOCWKhv9KOfiqaUKIuTv5Wll03XR2izNFrk6wuNip4/s1600/38454453_10216499833397975_4035070711725817856_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2PSxGm5cYffDPSysirOdsSlQNrPYR314MK7Bhbk87H4zeqGX0gQIv0VK2U2HArR_DGZiPYg0UVfUJ_wLRPynGC7IGkwe1b51Z2eaOCWKhv9KOfiqaUKIuTv5Wll03XR2izNFrk6wuNip4/s320/38454453_10216499833397975_4035070711725817856_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBbK2CJF5JDkmjq5UQELsZTjq6XoRyBiWjhbf1PS-OhF-DtlipfwpO2843TXS5PcpWWnHaw07GwWbFk_EyG-SHTREb6hetOftnD3x9zbqg0P-3Lbi0QvJkRPg8CUQhqYGzVaXveJnA96u3/s1600/38200151_10216499838358099_7789123753383821312_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBbK2CJF5JDkmjq5UQELsZTjq6XoRyBiWjhbf1PS-OhF-DtlipfwpO2843TXS5PcpWWnHaw07GwWbFk_EyG-SHTREb6hetOftnD3x9zbqg0P-3Lbi0QvJkRPg8CUQhqYGzVaXveJnA96u3/s320/38200151_10216499838358099_7789123753383821312_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>Myrskyn silmässä ja ensimmäiset satumaiset kylät</b></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
Yö ei totisesti ollut miellyttävimpiä. Pian härkien lähdettyä alkoi satamaan ja tuulemaan todella voimakkaasti, jota jatkui aamun pikkutunneille asti. Salamat valaisivat telttaani jatkuvasti, tuulen ujeltaen eri kerrosten välistä ja sateen rummuttaessa kattoa. Juuri kun minusta tuntui, että sade hellitti, alkoi se taas uudestaan. Telttani on palvellut urhollisesti melkein viisi vuotta, Patagonian tuulisilta preerioilta Guatemalan tulivuorille ja Pamirin vuoristoon - meillä on takana ainakin 100 nukuttua yötä niin jäätiköllä, sademetsässä kuin aavikollakin. Nyt alkoi teltta kuitenkin tiputtamaan vettä yhdestä kohtaa, jossa sadekerros on hieman vaurioitunut luultavasti kosteudesta, jolloin jouduin laittamaan kattilan sen alle keräämään vettä. Lopputuloksena sain nukuttua ehkä tunnin tai kaksi - noin kuudesta kahdeksaan aamulla. Seuraavana päivänä tavatessani kaksi saksalaista vaeltajaa kertoivat he miettineensä tuona yönä, "toivottavasti kukaan hullu ei ole tänä yönä vuoristossa telttailemassa!". Kyllä. Minä. </div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
Herättyäni en nähnyt juuri metriä pidemmälle - kaikki oli sankan usvan peitossa. En kerennyt edes telttaa kasata, kun tuuli heitti kaiken usvan mennessään, ja vuoret paljastuivat osittain usvan alta. Univajeesta huolimatta oli mahtava tunne herätä vuoristosta, tietäen, että näitä vuoria saan katsoa seuraavat kolme viikkoa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiAQgttElHSBbOF9h7gnk9r98o5X8Lnw8jTq9NjkJzS9Jt3FYXILhziM8Aq3xz0s_XnaeI2WEB_fjhuFRkZPpjtUAqL7eE0f5RoAWULTsyj3rb-Iqg7zyng1f464_g3NY50RKUAOjpqxfSL/s1600/38265824_10216499832117943_7031615024154017792_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiAQgttElHSBbOF9h7gnk9r98o5X8Lnw8jTq9NjkJzS9Jt3FYXILhziM8Aq3xz0s_XnaeI2WEB_fjhuFRkZPpjtUAqL7eE0f5RoAWULTsyj3rb-Iqg7zyng1f464_g3NY50RKUAOjpqxfSL/s320/38265824_10216499832117943_7031615024154017792_n.jpg" width="240" /></a></div>
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
Kahden tunnin taipaleen jälkeen ensimmäinen kylä on Tsvirmi - kuin satumainen unohdettu keskiaikainen kylä häilyen ohuen pilvikerroksen alla. Jokaisen svanetialaisen kylän tunnusmerkkejä ovat tietenkin svan- tornit - nuo jylhät kiviröykkiöt, jotka suojelevat jokaista svanetialaista kylää jo satojen vuosien ajan. Näiden tornien tarkoituksena oli alunperin toimia vartiotorneina ja varastoina, saaden jokaisen kylän näyttämään pieneltä sotalinnoitukselta. Nykyään ne lähinnä seisovat muistoina muinaisilta ajoilta.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4gxJ8WNtxLAKnLYg-QcmNfB6qpnqc8jOTY1qUvfq_SCwr6U0p84pStRnLqjwxNyidwbVW9Wg96zUS3S9y2Xzqu25uvPr4s-w_Fp-O4z3HZqw4ABegzWSsZajfqDGyioU8RdAQYRnkNyXl/s1600/38284521_10216499846958314_2343915686679543808_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4gxJ8WNtxLAKnLYg-QcmNfB6qpnqc8jOTY1qUvfq_SCwr6U0p84pStRnLqjwxNyidwbVW9Wg96zUS3S9y2Xzqu25uvPr4s-w_Fp-O4z3HZqw4ABegzWSsZajfqDGyioU8RdAQYRnkNyXl/s320/38284521_10216499846958314_2343915686679543808_o.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tsvirmin kylä</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Seuraavassa kylässä, Chvabianissa, pääsin viimein paikallisten kanssa juttusille, jotka työstivät tietä härällä vedettävän lanan avulla. Ikäväkseni tämä keskustelu, kuten niin monet keskustelut, rajoittui siihen, olenko naimisissa, ja missä aviomieheni on. Kaikille vastaus on sama - aviomieheni Lars on töissä Tanskassa kun minä matkustan. He eivät aina ihan täysin syöneet tätä selitystä. Joskus harmittaa olla nainen, sillä se rajoittaa matkustamistani melkoisen paljon. Vaikka voinkin melko turvallisin mielin reissata yksinkin monia alueita, on minun usein hankala rakentaa mitään järkevää keskustelua, kun heitä lähinnä kiinnostaa, olenko naimisissa, ja olisiko minusta vaimomateriaalia. Joudun kieltäytymään kutsuista teekupilliselle, koska tämä on harvoin viaton ystävyydenele, ellei sitten talossa ole myös nainen minua tupaan kutsumassa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Sinä päivänä oli tuskallisen kuuma. Noustessani kohti Adishia noin 600 metriä ylempänä ei ilmassa ollut tuulenvirettäkään, ja lämpöasteita oli yli 25. Hikosin kuin saunassa, ja jokainen askel tuntui tuskaiselta polttavan auringon alla. Noina hetkinä mietin, että olenko täällä oikeasti vapaaehtoisesti, ja pitäisikö tästä nauttia? Onneksi vuori on täynnä viilentäviä puroja, johon päänsä voi heittää aina hetkittäin helpottamaan oloa ja muistuttamaan, että tämä on oikeasti mukavaa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhiLuGowrhkTJdITMCPlfKoHwBGj0WtsGKeltN2RUwx5JiB5YvlVLwgcS-TmhmXhRMpiWHmJ_ei_awdGu-IOyIkH6J2xz22IZhATIx81bRY-pGa1EbdRL53Jet-olrP_3KFgDYipYomQQMv/s1600/38292891_10216499843278222_7887703994540228608_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhiLuGowrhkTJdITMCPlfKoHwBGj0WtsGKeltN2RUwx5JiB5YvlVLwgcS-TmhmXhRMpiWHmJ_ei_awdGu-IOyIkH6J2xz22IZhATIx81bRY-pGa1EbdRL53Jet-olrP_3KFgDYipYomQQMv/s320/38292891_10216499843278222_7887703994540228608_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhh7L8mxWFSIqsGMe-dyaHwqvgjbQxAbLTP3QWKysRxLK5jHjH8j5E6Rehguy_lLetSxUPTBoWmGk4BAxCT9ZJSspef8oVYLPesMW2FhSahVS5vLRqoFZkwzA_jtnVWbQ-hSVanO9-yb5MH/s1600/38272549_10216499830757909_3626208293505990656_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhh7L8mxWFSIqsGMe-dyaHwqvgjbQxAbLTP3QWKysRxLK5jHjH8j5E6Rehguy_lLetSxUPTBoWmGk4BAxCT9ZJSspef8oVYLPesMW2FhSahVS5vLRqoFZkwzA_jtnVWbQ-hSVanO9-yb5MH/s320/38272549_10216499830757909_3626208293505990656_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Viimein aloin lähestymään oikeasti korkeita huippuja Venäjän rajalla. Miljoonien kukkien koristama kukkaketo johdatti minut satumaiseen Adishin kylään, jossa minua oltiinkin jo vastassa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi43H68XOFAaMSKM-9EctojGdn178FyLn6t5tpccUka8oRFqCwNlyI2CD_NGOVtSii4OfAultdFhVmo2ZG58wyY7B0Oamt0sBVI5dxqlb9IiG5hU2UHsNFDchyphenhyphenKc-FuvWlfI9vxs1S-qspt/s1600/38392341_10216499820917663_5584264698133479424_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi43H68XOFAaMSKM-9EctojGdn178FyLn6t5tpccUka8oRFqCwNlyI2CD_NGOVtSii4OfAultdFhVmo2ZG58wyY7B0Oamt0sBVI5dxqlb9IiG5hU2UHsNFDchyphenhyphenKc-FuvWlfI9vxs1S-qspt/s320/38392341_10216499820917663_5584264698133479424_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
"Sinulla on kaunis kylä", kerroin minua vastassa olevalle paikalliselle miehelle. "Sinulla on kauniit silmät", oli hänen vastauksensa. Tästä vastaanotosta huolimatta päätin kysyä yösijaa, ja tämän siskolla Elisabethilla sattuikin olemaan majatalo, jossa voisin yöpyä. Kolkutin Elisabethin ovelle ja olisi selvää, että voisin yöpyä siellä. Tarvitsen viimeinkin kunnon sängyn ja pitkät yöunet monen (itseasiassa kolmen) unettoman yön jälkeen.<br />
<br />
Elisabeth kutsui minut talon keittöön päivälliselle heidän kanssaan. Lautaselleni ilmestyi <i>ajapsandali</i>, tuo mainio paistos munakoisoa, paprikaa ja muita vihanneksia tomaattikastikkeessa, nokare kotijuustoa sekä lasillinen itse tehtyä piimää. Keittiöä oli yksinkertainen puutönö, jossa hella toimi polttopuilla. Putkitelevisiosta pyöri georgialaiset uutiset, joita "seurasi" ikivanha mummo kuorsaten suu auki istuallaan sohvalla. Minun silmiäni kehunut veli hörppi olutta ja selasi puhelintaan. Elisabeth kyseli, miten voisi saada työpaikan Suomesta.<br />
<br />
Kysellessäni majoituksen hintaa, katseli Elisabeth hieman ympärilleen ja tokaisi: "riippuu paljonko voit maksaa. Ehdota jotain?". Reiluuden merkeissä ehdotin kymmentä euroa, yli 30 laria, sängystä ja ruokailusta. Minulla ei ollut käsitystä siitä, paljonko täällä normaalisti kotimajoituksista maksetaan. Myöhemmin selvisi, että maksoin keskimäärin alle puolet siitä, mitä muut maksavat vastaavasta palvelusta.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiplCFS8tDK5UqVVUVbBBLK4MBL0VC9xO7RMlHi1ImpMj2PWjn4SHONYQNVjXFmbKz-5EogNFeBnCsHFV97yb1SfKwkq32BsP7QJ76HSey3yzr_p8kZtFSHB0JHsDa8jS1wq3d5ua1ariUk/s1600/38303998_10216499831917938_4266908158691115008_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiplCFS8tDK5UqVVUVbBBLK4MBL0VC9xO7RMlHi1ImpMj2PWjn4SHONYQNVjXFmbKz-5EogNFeBnCsHFV97yb1SfKwkq32BsP7QJ76HSey3yzr_p8kZtFSHB0JHsDa8jS1wq3d5ua1ariUk/s320/38303998_10216499831917938_4266908158691115008_o.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Adishin kylä</td></tr>
</tbody></table>
Nämä ensikohtaamiset svanien kanssa eivät vielä selvittäneet minulle, miksi he ovat niin pelätty kansa, ja miksi heitä pidetään niin lujatahtoisina. Georgiassa svaneja myös pidetään vähän kuin hölmöläisinä, ja heistä on lukemattomia vitsejä. Eräässä vitsissä, joka minulle kerrottiin useampaankin kertaan (ei koskaan svanin suusta), menee svan- mies viettämään yötä vieraan naisen kanssa. Tätä kehotetaan käyttämään kondomia, ettei nainen tule raskaaksi. Kahden kuukauden päästä mies kysyy, "tuntuu vähän epämukavalta, miten kauan tätä täytyy pitää?".<br />
<br />
Näissä merkeissä jatkoin tutkimusmatkaani syvemmälle Svanetiaan. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>Tarina Khaldesta - siitä Svanetiasta, joka haudattiin kivikasojen alle</b></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Olin ylhäällä jo kukonlaulun aikaan Elisabethin lypsäessä lehmiä takapihalla. Tuona päivänä edessäni olisi sekä Adishin joen ylitys, että 3000 metriä korkean nyppylän ylitys. Yleisesti suositellaan, että joki ylitetään hevosella, sillä se on niin vuolaasti virtaava ja syvä. Kyläläiset eivät halua rakentaa siltaa, sillä hevosen vuokraamisella käärii sievoiset rahat. Taustatietona, että pelkään joen ylittämistä paljon enemmän kuin esimerkiksi korkeita paikkoja. Norjassa olin joutunut todellisen koetuksen partaalle, kun koskien siltoja ei oltu laitettu vielä paikoilleen, koska kesä oli vasta aluillaan, jolloin jouduin ylittämään kolme jääkylmää koskea jalan. Minulle olisi siis henkilökohtainen haaste ylittää noin 20 metriä leveä Adishin joki jalan sen sijaan, että vuokraisin hevosta. Tottakai en vuokrannut hevosta! Ylittäessä joudun välillä rauhoitella itseäni puheella, "hitaasti, oikea, vasen, oikea, vasen", etten alkaisi panikoimaan jääkylmän, vuolaasti virtaavan sulamisveden yltäessä melkein lantioon asti. Noin viidentoista minuutin ylityksen jälkeen olin toisella puolella, jolloin jalkani olivat niin kohmeessa, että niiden kivuliaaseen sulamiseen meni puolisen tuntia. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tänään aurinko ei paahtanut niin kuumasti, ja noin 800 metrin nousu vuorelle sujui hyvin helposti. Nyt ympärilläni oli vain vuoria, ja molemmilla puolilla korkeat jäätiköt, toisen ollessa läntinen Shkhara, yksi Georgian korkeimmista huipuista yli 5000 metrin korkeudessa. Täältä minulla oli kaksi vaihtoehtoa - yöpyä hylätyssä pikkukylässä, josta jatkaisin seuraavana päivänä ylittäen toisen vuoren suoraan Ushguliin, tai jatkaisin seuraavaan asuttuun kylään, jossa yöpyisin, ja kävelisin enemmän sivistynyttä polkua pitkin läpi muiden pikkukylien Ushguliin, joka on reittini päätepiste. Sisäinen ääneni huusi minua lähtemään tuntemattomampaa reittiä pitkin, mutta joskus jopa minä arvioin riskin olevan liian suuri - nousua olisi liki 1000 metriä, eikä polulla tulisi todennäköisesti ketään vastaan. Jos jotain kävisi, voisi mennä päiviä, ellei viikko, ennen kuin joku tulisi minua sieltä pelastamaan. Tämä on Svanetin melko syrjäistä seutua lähellä Venäjän rajaa, jossa ei ole puhelinverkkoa tai asukkaita. Niinpä jatkoin seuraavaan kylään, eli Khaldeen.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZx09D2Y9eZvjpE5ScGarnlFvmJDi7wCZwQ1ixmeiix0oGpsKtoopuVWexpDa8SU3bg3WK4xG3WVlM6DebS9k47nx1Le7AItXTiFF2j9-z5JMDzpDaBUsaeOveWf1mWS7IHufriJHVwiEo/s1600/38404441_10216499822437701_6113177765878431744_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZx09D2Y9eZvjpE5ScGarnlFvmJDi7wCZwQ1ixmeiix0oGpsKtoopuVWexpDa8SU3bg3WK4xG3WVlM6DebS9k47nx1Le7AItXTiFF2j9-z5JMDzpDaBUsaeOveWf1mWS7IHufriJHVwiEo/s320/38404441_10216499822437701_6113177765878431744_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQrm8OMu8oxwHrBhhiJjicv5Whr9Zath3UTxl5fwGbvU2EDY16YNE3jFdcletvryNzj2vmhgqQvSiGjdSHR3p90Yo64gqNvBWQfN81BiTXxTCLRibcqoo5BTxYCbYbCWes-77YWQ0JRDE-/s1600/38235181_10216499835758034_3616767027676446720_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQrm8OMu8oxwHrBhhiJjicv5Whr9Zath3UTxl5fwGbvU2EDY16YNE3jFdcletvryNzj2vmhgqQvSiGjdSHR3p90Yo64gqNvBWQfN81BiTXxTCLRibcqoo5BTxYCbYbCWes-77YWQ0JRDE-/s320/38235181_10216499835758034_3616767027676446720_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Harva turisti yöpyy Khaldessa, sillä suurin osa seuraa perinteistä Mestia-Ushguli reittiä, jolta olin poikennut jo päättäessäni aloittaa Tsvirmin kautta. Khaldeen saapuessa ensimmäinen ajatus onkin, että se on hylätty aavekaupunki raunioineen. Lopulta kävi kuitenkin selväksi, että siellä on yksi asuttu talo, joka oli yksi muutamasta edelleen pystyssä seisovasta talosta. Kysyttyäni minne voisin pystyttää telttani kylässä, alkoivat he heti siistimään puutarhaansa maatalousroinasta, ja pyysivät minua yöpymään heidän takapihallaan. Soppa oli sopivasti tulella, jolloin minut kutsuttiin taas keittiöön istumaan. Tämä ilta heidän keittiössään oli kuin avausluku mielikuvitukseni kirjalle "Anniina Svanetiassa", jossa sain oikeasti kuulla sitä tarinaa, jota mieleni halaji, enkä vain humalluttaa itseäni chachalla ja kotiviinillä kuunnellen venäläistä musiikkia (vaikkei siinäkään mitään väärää ole!).<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1biubzOfCMg8aD4gqvqO4IKVJSNlr2hDkZ_u0p_HwjllCanJQZPhxV038aX77Xdcs08jKg5ownGbCQuS1Sf2FiHcY_mNPrZEWYItdu2V9ddqIcIK_F_9xOphROpbMn1CpZksocPM8DlUk/s1600/38016517_10216499810597405_3902569218297561088_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="928" data-original-width="1600" height="185" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1biubzOfCMg8aD4gqvqO4IKVJSNlr2hDkZ_u0p_HwjllCanJQZPhxV038aX77Xdcs08jKg5ownGbCQuS1Sf2FiHcY_mNPrZEWYItdu2V9ddqIcIK_F_9xOphROpbMn1CpZksocPM8DlUk/s320/38016517_10216499810597405_3902569218297561088_o.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Khalden kylä ja vielä paikallaan seisova talo</td></tr>
</tbody></table>
Palatakseni historiaan, Svanetia oli melkoisen autonominen ja saavuttamaton paikka aina 1800- luvun loppupuolelle asti, jolloin he elivät hyvin omaa elämäänsä kansansa kanssa vuoristossa, kuin oma heimonsa. Lopulta Venäjä pakotti Svanetiaa maksamaan veroja, josta alkoi ankara vastarinta ja sota. Pojan (pahoittelen, etten muista yhdenkään georgialaisen monimutkaista nimeä) mukaan svanit olivat niin kovia taistelijoita, että kokonaisia venäläisten pataljoonia kaatui. Khalde oli koko Svanetian vastarintaliikkeen keskus, jolloin jotta venäläiset voisivat nujertaa Svanetian, oli heidän nujerrettava Khalde. Liekö urbaania legendaa, mutta poika kertoi, että lopulta Venäjän hyökätessä Khaldeen isolla armeijalla, paikalliset tiesivät, että nyt Svanetian loppu oli tullut. Venäläisten saapuessa paikallinen armeija oli heittänyt aseet pois, ja he tanssivat vuoristossa kansantansseja. Venäläiset tappoivat kaikki ja polttivat koko kylän viimeistä taloa myöten. Niinpä näkemäni rauniot ovatkin peräisin 1800- luvun lopulta. Kaikkia yksityiskohtia myöten tämä ei välttämättä pidä paikkaansa, mutta tarinana varsin vakuttava, ja on suurin piirtein totta. Ollessani Tbilisissä Georgian kansallismuseossa, jossa esiteltiin elämää Georgiassa Venäjän vallan aikana, oli siellä seinällä muunmuassa Khaldessa käsinkirjoitettu avunpyyntö Yhdysvalloille, jossa svanit pyysivät apua venäläisiä vastaan, sillä he eivät halunneet antautua Venäjän verojen ja lakien alle. Apua ei tainnut tulla. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tuon tragedian jälkeen Khalde oli vuosikymmeniä asuttamaton kutakuinkin 1980- luvulle asti. Viimeisetkin ihmiset alueella joko kuolivat tai lähtivät lumivyöryn tuhotessa joitakin lähikyliä - jotkin kylät hautuituivat kokonaan lumen alle. Lumen määrä Svanetiassa ei ole mitenkään verrattavissa Suomeen - siellä lunta saatta tulla jopa kymmenen metriä, tuona kohtalokkaana vuonna paikoittain jopa 16 metriä. Tämä tarkoittaa sitä, että talvella kyliin ei pääse kuin hiihtämällä. Elämä Svanetiassa ei siis ollut millään mittakaavalla helppoa. Kuten mainittua, 1980- luvun lopulla alueelle kuitenkin tuli uusia ihmisiä Neuvostoliiton "uudelleenasuttaessa" seutua. Tällöin siellä asuvat saivat kommunismin nimissä myös taloudellista avustusta, joiden avulla ihmiset kykenisivät elämään niinkin vaikeissa olosuhteissa. Yksi näistä perheistä oli tämän pojan vanhemmat, joka minulle tarinaa kertoi. Oli mahtavaa yöpyä tässä Khalden ainoassa talossa. Majoittajani olivat silmissäni kuin entisten aikojen Svanetian vastarintataistelijoita, taistellen Svanetian karuja olosuhteita vastaan rakkaudesta kotimaahansa Svanetiaan. Talveksi he kuitenkin kuljettavat karjansa ja hevosensa rekalla Tbilisin lähistöön, jossa he viettävät suurimman osan vuodesta. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Illan tullessa otettiin chachapullo esille. Georgiassa, kuten Venäjälläkin, joka ikinen shottilasillinen on osoitettava jollekkin. Juominen on aina kuin juhlallinen rituaali. Tähän voi liittyä myös tarina. Yleensä ensimmäinen shotti otetaan rauhalle. Georgiassa on sodittu käytännössä koko maan historian ajan. Jos ei itse Georgiassa, niin vähintään lähialueilla. Tälläkin hetkellä on tilanne etenkin Etelä-Osseatiassa tiukka, ja Tsetseniassa ja Dagestanissa rajan toisella puolella voidaan edelleen puhua sisällissodasta. Tästä huolimatta Georgia elää melkeimpä historiansa rauhallisinta aikaa nyt. On siis oikeutettua aloittaa juominen skoolaamalla rauhalle maassa. Tämän jälkeen kohotetaan usein malja kuolleille sukulaisille ja ystäville. Niitäkin on sota verottanut paljon. Minun vuoroni tuli skoolata. "Suomen ja Georgian ystävyydelle!", sanoin kaataen kotitekoisen polttelevan chachan kurkustani alas. Tämä sai syvän hyväksynnän heidän keskuudessaan - kaikki, kenellä on yhteinen vihollinen, ovat myös heidän ystäviään. Koska Suomi on myös sotinut Venäjää vastaan, olemme heille kuin veljiä. Vaikka Suomessa tuskin puhutaan enää Venäjästä vihollisena, on se sitä Georgiassa yhä monille, eivätkä he häpeile osoittaessaan vihaansa Venäjää kohtaan. Tätä ei helpota tämänhetkinen tilanne Abkhaziassa ja Etelä-Osseatiassa. Oli aika palata telttaani yöpuulle. Ilta oli ollut ikimuistoinen ja täynnä nostalgiaa yksinäisessä Khalden talossa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjX0LOt7yqftK-VXAkCYhsiRcLy5DRwG63nhTMcLMOAHcd0FAa9O_SAOT-1zHgFClT7ChGilK-bzOvbfNWwt8ww5ZTyoyxWQXlbGg13mqs47E8RP-1cE0cHMy6GO9Ggkb9Est2f69xoM-9C/s1600/38227485_10216499846638306_2719160562649923584_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjX0LOt7yqftK-VXAkCYhsiRcLy5DRwG63nhTMcLMOAHcd0FAa9O_SAOT-1zHgFClT7ChGilK-bzOvbfNWwt8ww5ZTyoyxWQXlbGg13mqs47E8RP-1cE0cHMy6GO9Ggkb9Est2f69xoM-9C/s320/38227485_10216499846638306_2719160562649923584_o.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Khalden ainoan asutun talon tuvassa</td></tr>
</tbody></table>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Aamu koitti täynnä toivoa - taivas oli kirkas ja Shkharan jäinen huippu kiilteli aamuauringossa. Oli vielä yksi asia, johon kiinnitin huomiota kylässä. Tämä on vanhojen talojen aitoihin kaiverretut kommunistiset ornamentit, joissa oli esitetty tähtiä, sekä sirppi ja kirves. Toisen talon seinään oli maalattu Lenin ja Stalin. Kuulemma nämä ovat peräisin 80- luvun lopulta ja 90- luvun alulta. Kysymykseni kuuluikin, jos georgialaiset vihaavat niin paljon Venäjää, miksi ihmeessä he kaivertelevat sirppejä ja kirveitä aitoihinsa, tai maalaavat Stalinin kuvia seiniinsä?! Vastaus oli yksinkertainen. Kommunismin aikaan kaikilla oli töitä ja rahaa. Ihmiset ovat nostaligisia ajoista, jolloin kenenkään ei tarvinnut huolehtia siitä, ettei saisi leipää pöytään. Neuvostoliiton romahdettua monet muuttivat pois Svanetiasta, sillä siellä ei ollut töitä, eikä vuoristossa voi kasvattaa juuri mitään. Koska vanha svanetialainen taisteluhenki ja kansanperinne oli jo osittain nujerrettu, monet asuivat mielummin inhimillisemmissä paikoissa alamaissa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwxQaRIKxqci5JQ6YyVBH7wRag827K_YOnJHsKub8kjfi8ZPLEW9ItKR1ZSZYlh-fy_szWyR9ACKsX7F2DEKLJ2CjDy8nf0Y3ROChWd1pXNHZczNZQL3ufx9zOe_BozbZDPby-npgH7iuA/s1600/38194120_10216499827197820_4484155575982096384_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwxQaRIKxqci5JQ6YyVBH7wRag827K_YOnJHsKub8kjfi8ZPLEW9ItKR1ZSZYlh-fy_szWyR9ACKsX7F2DEKLJ2CjDy8nf0Y3ROChWd1pXNHZczNZQL3ufx9zOe_BozbZDPby-npgH7iuA/s320/38194120_10216499827197820_4484155575982096384_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhw7_zRecsNqXSIMjptISWOfzlib2cS6ORhjyZ_ddTuWhqzW8w0nuUnYlnu0C9dE4nptoaJy5ylzol9VdZD8UG9Kv8WxtylfUHYYIRhrdqA_iq5lpXf7F2vhSMGqqBU6hx6XKjwxa1C94VC/s1600/38219909_10216499813797485_6922447791692185600_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="955" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhw7_zRecsNqXSIMjptISWOfzlib2cS6ORhjyZ_ddTuWhqzW8w0nuUnYlnu0C9dE4nptoaJy5ylzol9VdZD8UG9Kv8WxtylfUHYYIRhrdqA_iq5lpXf7F2vhSMGqqBU6hx6XKjwxa1C94VC/s320/38219909_10216499813797485_6922447791692185600_n.jpg" width="318" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgr_-Vjeyc9MGCGfqXGP8dM2wjTIXDhNaHqlYlCse6hpDANDUk1AMcTMMMwNmLWNvk1n-hGqdCmi88GVE1YobWoN4nTuJ0o9FZ8isSE7smupIXSWahyphenhyphenRtQ7Bjrd4W71hyphenhyphenYng5-LTKxPNbhh/s1600/38245362_10216499826917813_2377872252172500992_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgr_-Vjeyc9MGCGfqXGP8dM2wjTIXDhNaHqlYlCse6hpDANDUk1AMcTMMMwNmLWNvk1n-hGqdCmi88GVE1YobWoN4nTuJ0o9FZ8isSE7smupIXSWahyphenhyphenRtQ7Bjrd4W71hyphenhyphenYng5-LTKxPNbhh/s320/38245362_10216499826917813_2377872252172500992_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>Taipaleen päätepiste - Ushguli</b></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Taipaleeni kulki läpi muutaman kylän kohti Ushgulia. Koska viimeinen 10 kilometriä on käveltävä hiekkatietä pitkin, päätin liftata kyytiä, joka minulle tarjottiinkin. Kysyin paikalliselta mieheltä majatalosta, jonne voisin pystyttää telttani, ja hän kutsui minut kyselemättä omaan taloonsa, jossa hän asui vaimonsa kanssa. Pihalla oli mainio tila teltalle ankkojen kanssa. Ushguli on unohtumaton loppu neljän päivän Svanetian vaellukselle. Kylä on kuin suoraan keskiajalta kapeine, kuraisine teineen, satoine torneineen ja kivisinine taloineen. Kaduilla juoksi sikoja, kanoja, lehmiä ja hevosia vapaana. Kun taakse vielä lisättiin Georgian korkein huippu jäätikköineen, oli Ushguli kuin suoraan satukirjoista. Istuin kukkulalla seuraten paikallisen paimenen keräten lampaitaan hevosella korkealta vuoristosta, tuoden niitä takaisin kylään yöksi. On uskomatonta, että maailmassa on vielä kolkkia, joissa elämä jatkuu muuttumattomana kuin satoja vuosia sitten. Kaikki olisi täydellistä ilman venäläisten maastoautoa, jonka he olivat ajaneet kylän korkeimmalle kohdalle kuunnellen elektronista musiikkia kovalla, poseeraten järjestelmäkameralle muotivaatteissa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxljGglRUfgzPv_mZ7cpO_Q0SdN1rknopn5Zs2fJZTjNj6pQXGm5c7VQ9x6Cts1n9q2TN9WIwjUaLlGQQa1fgKoh-CKbKx2FTiEvRW4RWT6dBvEdkSFmsG9C8uZogmkPjvUeY84L5S__g3/s1600/38297918_10216499832357949_5526142529214349312_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxljGglRUfgzPv_mZ7cpO_Q0SdN1rknopn5Zs2fJZTjNj6pQXGm5c7VQ9x6Cts1n9q2TN9WIwjUaLlGQQa1fgKoh-CKbKx2FTiEvRW4RWT6dBvEdkSFmsG9C8uZogmkPjvUeY84L5S__g3/s320/38297918_10216499832357949_5526142529214349312_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBlCRhZKGLp9KIJNwFteIXpvnwbxoJAwpk9HirOc4ElLo7Z3COIlwHGjmF528aa1Q9MwsggUmsRy6q6ruvVvApaL2RYe5RCS3X3ve0VHD6ckgcOJ8SrJ5BauMFIQ1TbNrJmuCM-EN_1zn4/s1600/38404783_10216499813157469_5101840266206117888_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBlCRhZKGLp9KIJNwFteIXpvnwbxoJAwpk9HirOc4ElLo7Z3COIlwHGjmF528aa1Q9MwsggUmsRy6q6ruvVvApaL2RYe5RCS3X3ve0VHD6ckgcOJ8SrJ5BauMFIQ1TbNrJmuCM-EN_1zn4/s320/38404783_10216499813157469_5101840266206117888_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhZrlHuHmFbg3kQEubMf7oVy2vFKYfHxsgFSyyeDf-_jSIJ6Tvy_TNzGma_G2fhZVOAX_UkEYlHCpBniHFzi2soIAyLz-VYlZG72oGfWwy1KBn0MmZHi12cSYRmZP57LU6Vs38lYy5QG-K/s1600/38280505_10216499830957914_8361752561635557376_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhZrlHuHmFbg3kQEubMf7oVy2vFKYfHxsgFSyyeDf-_jSIJ6Tvy_TNzGma_G2fhZVOAX_UkEYlHCpBniHFzi2soIAyLz-VYlZG72oGfWwy1KBn0MmZHi12cSYRmZP57LU6Vs38lYy5QG-K/s320/38280505_10216499830957914_8361752561635557376_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5qPEo3cfSlTWxyMdq8fykZVLch7ztDZRBC04JyGnwxg_x8XWaCN8wcx76KEBIQRi608jct-Kyd6w8gwn8tQ52BNiyAtZUlqRnxOwFc2uOpLG-wVYhfwy1OrJStQ3U6b5N4-LKfc2UZu8x/s1600/38243741_10216499844518253_1368194160359636992_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5qPEo3cfSlTWxyMdq8fykZVLch7ztDZRBC04JyGnwxg_x8XWaCN8wcx76KEBIQRi608jct-Kyd6w8gwn8tQ52BNiyAtZUlqRnxOwFc2uOpLG-wVYhfwy1OrJStQ3U6b5N4-LKfc2UZu8x/s320/38243741_10216499844518253_1368194160359636992_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Illalla suuntasin nälkääni paikalliseen kahvilaan. "Onko ruokaa tarjolla?", kysyin. "Kyllä on. Soppaa". "Soppaa siis. Ja olut". Painelin takaisin telttaani nukkumaan. Pian tämä soppa alkoi kuitenkin puhumaan sisälläni. Tähän asti olin selvinnyt hyvin paikallisesta ruoasta, vaikka olin kuullut muutamalta muulta matkaajalta, että voi olla, että meidän vatsallamme menee aikaa siihen sopeutumiseen. Koska olen elänyt jo aika monta ruokamyrkytystä, tiesin heti, mitä tuleman piti, kuumeeni alkaen nousta ja vointini ollessa huono. En tiedä miten kylmä yöllä oli, mutta kuumeisena minusta tuntui, että vähintään pakkasta. Aamulla kerroin talon isännälle, että olen huonovointinen. Tätä asiaa pahensi vielä se asia, että seuraavana päivänä minun pitäisi olla ystävääni Sorinaa vastassa Zugdidissa ainakin viiden tunnin matkan päässä, enkä edes tiennyt, millä pääsisin takaisin Mestiaan, sillä tien huonokuntoisuuden vuoksi siihen vaaditaan maastoauto. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Onnekseni mies oli juuri matkalla Mestiaan maastoautollaan, jolloin tämä lupasi viedä minut sinne siskonsa taloon, joka voisi pitää minusta huolta. Seuraavana päivänä voisin jatkaa Zugdidiin. Voit kuvitella, että matka huonovointisena ja kuumeisena pomppuista tietä pitkin pari tuntia Mestiaan ei ollut häävi. Mestiassa en oikeastaan tehnyt muuta, kuin nukuin kuumeeni sahaten ylhäältä alas, välillä käyden vessassa tyhjentämässä sisuskaluja. Kun kuumeeni oli laskukaudella, menin keittiöön istumaan heidän kanssaan. Tapaamani miehen sisko ei osannut paljoakaan venäjää, jolloin tämä kutsui isänsä kanssani asioimaan. Minulle tarjottiin kotitekoista piimää ja kurkkua, jotain sellaista, jonka kykenin juuri nielemään alas. Vanhempi mies kertoi, että hänet lähetettiin Uzbekistaniin armeijaan pariksi vuodeksi Venäjän vallan alla, jossa hän joutui oppimaan venäjää. Miten uskomattomalta minusta vaikutti, että täältä vehreästä vuoristosta joku lähetettäisiin kuivalle aavikolle Uzbekistaniin armeijaan. Kielellä, jota hän ei osannut ennestään. He olivat paljasjalkaisia svaneja, kertoen, että ei Tbilisissä heidän kieltään ymmärretä ollenkaan. Tästä syystä he joutuvat oppimaan myös georgian kielen, joka on läheistä sukua svanin kielelle. Kuumeeni ei antanut minuut rauhaa, ja jouduin palaamaan sängyn pohjalle.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhf9nR1eqGjkt8VkiNQYkeuGwN5M5hW5iVG0u_5a069C5DR9DDKz2wLs6_8_aUdsz3T9gNulHEX-PHhaDtvxk9m-dLY1HdCaBa6Mu1WfbhRlLGNXXdtUWtaYo3IueEgYZPORmSAWBI8uQfl/s1600/38200048_10216499835318023_7485445969006297088_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhf9nR1eqGjkt8VkiNQYkeuGwN5M5hW5iVG0u_5a069C5DR9DDKz2wLs6_8_aUdsz3T9gNulHEX-PHhaDtvxk9m-dLY1HdCaBa6Mu1WfbhRlLGNXXdtUWtaYo3IueEgYZPORmSAWBI8uQfl/s320/38200048_10216499835318023_7485445969006297088_o.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mestiasta, Svanetian pääkaupungista, majoittajani kotoa</td></tr>
</tbody></table>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Seuraavana päivänä olin kokenut ihmeparantumisen ja hyvillä mielin matkalla kohti Zugdidia tapaamaan matkakaveriani Sorinaa, jonka kanssa tavoitteenamme oli suunnata yhä syrjäisimmille seuduille Svanetian vuoristossa, sekä jatkaa sieltä kiisteltyyn Abkhaziaan. Ensimmäinen viikko oli kuitenkin antanut minulle mahtavan kuvan sekä Svanetian loputtomasta kauneudesta, karusta historiasta, satumaisista kylistä, että sen ihmisten pohjattomasta ystävällisyydestä. Svanetiassa sanotaan, että siinä missä he kohtelevat vihollisia todella vihamielisesti, kohtelevat he samalla tavalla erittäin vieraanvaraisesti niitä, jotka ovat heidän ystäviään. Vaikkei Svanetia ole enää sitä, mitä se oli sata vuotta sitten, on se säilyttänyt uskomattoman paljon autentisuuttaan ottaen huomioon kaikki sodat, lumivyöryt, rikollisjengien aluevaltaukset ynnä muut selkkaukset. Paras tapa kokea Svaneti on ehdottomasti kävellen - perinteisiä kyliä on kymmeniä, jolloin siellä voi ihan hyvin käyttää useamman viikon kävellen kylästä toiseen vuoria pitkin. Nykyään Svanetian synkkä historia on jo haudattu syvälle maan uumeniin, jolloin se on todella turvallista seutua myös vaikkapa yksinäiselle naismatkaajalle. Mistä tahansa kylästä saa majoituksen paikallisen kotoa ilman suurempaa ihmettelyä, jolloin telttakaan ei ole välttämätön, ellei sitten halua välttämättä nukkua teltassa, kuten minä. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
Anniinahttp://www.blogger.com/profile/05408134790203679857noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-868039018790177818.post-21852409110989422542018-06-06T14:38:00.002-07:002018-06-06T14:42:38.504-07:00Kohti Pamiria ja sen yli<div style="text-align: justify;">
Blogeissa tulee aina väistämättä annettua hyvin ruusuinen kuva matkustamisesta. Tosiasiassa kulissien takana tapahtuu vaikka ja mitä - draamaa, kiistelyä ja välienselvittelyä. Siispä en tässä kirjoituksessa jätä näitä ulos tekstistä, sillä minusta on mahdotonta, että kaksi ihmistä voisi matkustaa pitkiä aikoja yhdessä ilman, että ristiriitoja syntyisi. Tosiasiassa minä ja Sorina väittelimme jo ensimmäisestä päivästä lähtien, joka yllätti minut, sillä normaalisti emme koskaan väittele mistään, ja olimme kämppäkavereita yli vuoden. Olin aina matkustanut yksin, joten ehkä myös minulle oli haastavaa ottaa toisen ihmisen mielipiteet mukaan päätöksentekoon, kun olen aina ollut sellainen, joka menee oman mielensä mukaan. Joten suuntaan jos toiseen tämä matka oli haaste. Lisäksi stressi ja epävarmuus etenkin alussa saivat hermot tiukalle. Nyt soppaan lisättiin myös kolmas ihminen, jonka minä tunsin jotenkin, ja jota Sorina ei ollut ikinä nähnytkään. Toinen, joka oli tottunut tekemään päätöksiä yksin ilman muiden mielipiteitä. Siispä seuraavat pari päivää olivat suorastaan yhtä draamaa lyhyitä rauhanjaksoja lukuunottamatta, joka melkein johti totaaliseen välirikkoon. Voin kirjoittaa tästä avoimesti, sillä sotakirves on haudattu jo aikoja sitten, ja nauramme kaikelle tälle.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMuGd2gfaixiQh9SXoj6oEptxZlZkmMbz39aJizYNuL7KSz-iHtERyRERS3IZJ9jJoz-XknQPDYEHEbL7AEyHw8VSv6jp76p9PqiRcrAC3f7GMw2qpTxQH0CE9stR2MSqU2QEGYNNNIOWR/s1600/DSCN2620.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMuGd2gfaixiQh9SXoj6oEptxZlZkmMbz39aJizYNuL7KSz-iHtERyRERS3IZJ9jJoz-XknQPDYEHEbL7AEyHw8VSv6jp76p9PqiRcrAC3f7GMw2qpTxQH0CE9stR2MSqU2QEGYNNNIOWR/s320/DSCN2620.jpg" width="320" /></a></div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Edessämme oli ehkä matkamme suurin haaste, eli Pamirin vuoriston ylittäminen Tadzikistaniin. Olin aiemmin esittänyt Sorinalle, että matkustamme kimppataksilla (tai tässä tapauksessa kimppajeepillä) rajan yli, joka on liki 5000 metrin korkeudessa vuoristossa. Ennen rajan ylitystä halusin kuitenkin käydä Lenin- huipun juurella, joka on Kirgisian korkein huippu, nousten yli 7100 metriin. Tämä vuorennyppylä sijaitsee juurikin maiden rajalla, joten toivoin, että käytyämme siellä löytäisimme tilaa jostain kimppajeepistä, jolla pääsemme Murghabiin, joka on ensimmäinen kaupunki vuorten toisella puolella Tadzikistanissa. Kaikki alkoi tarunomaisen hyvin, kun astuttuamme hostellista ulos kysyi paikallinen mies, joka oli juuri lähdössä autollaan, että minne olemme matkalla. "Sary Tashiin", sanoin, joka on lähellä Tadzikistanin rajaa. "Hypätkää kyytiin, olen menossa sinne päin". Matkalla mies kuunteli Despacitoa repeatilla kerta toisensa perään, ja joi kaljaa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhjX7VFIvYfEiXc6NvxcBHSJf_MUH1Ax1IABwXThgK0pGMoNj8cx5qgjJufHX8h4xJzhxn9mA4vPXDA0jclSdLs7JTdtAuxstNLQEAXhqJAtCbLngZgD2JsVOrSITNK_l1h9tJVPAWZ5G2/s1600/DSCN2218.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhjX7VFIvYfEiXc6NvxcBHSJf_MUH1Ax1IABwXThgK0pGMoNj8cx5qgjJufHX8h4xJzhxn9mA4vPXDA0jclSdLs7JTdtAuxstNLQEAXhqJAtCbLngZgD2JsVOrSITNK_l1h9tJVPAWZ5G2/s320/DSCN2218.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSPcYOxwE6xB9SuTTYFYW1QmhmJ_ssUxtdKyruhnGv95Z2miTjTyUL5s8xkHkXa3nacz5NfTEoa9WTvn6fW969D-RDc0576lBmIe0yVl9O3Kmob0f8yrtS5AicpBmaQgl-fkzzhtdcG1BX/s1600/DSCN2221.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSPcYOxwE6xB9SuTTYFYW1QmhmJ_ssUxtdKyruhnGv95Z2miTjTyUL5s8xkHkXa3nacz5NfTEoa9WTvn6fW969D-RDc0576lBmIe0yVl9O3Kmob0f8yrtS5AicpBmaQgl-fkzzhtdcG1BX/s320/DSCN2221.jpg" width="320" /></a></div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Jäimme jokseenkin keskelle ei mitään. Onneksemme joka ikinen kulkuneuvo, joka ajoi ohitsemme, nappasi meidät kyytiin, ja noin viiden auton kombolla pääsimme Sary Moghuliin, jonne halajimme. Heitimme heille aina vähän hiluja, eli emme aivan ilmaiseksi matkustaneet. Lopulta se siinti edessäni: "Maailman katto", yksi korkeimmista vuoristoista, suuri Pamir. En ole eläessäni nähnyt vastaavaa - lumihuippuinen, taivasta tavoitteleva seinämä toinen toistaan korkeampia huippuja, joista suurin osa ylittää 6000 metrin. Kuin hypnotisoituneina tuijotimme tuota kaunista, mutta samalla pelottavaa näkymää. Samainen vuoristo meidän olisi ylitettävä päästäksemme Tadzikistaniin. Ohitimme Sary Moghulin yksinkertaisen kivimajakylän ja lähdimme määrätietoisesti kävelemään hädin tuskin havaittavissa olevaa hiekkatietä pitkin kohti vuorista, toivoen, että joku veisi meidät sinne asti.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcQonzmOchqrm1RMnbcl97ZVjrWbpOtYghSTzVWDjYGRswcFPVSWxoMFVl0VCIjetUfndRFZ-OxrthmDFPjAhA6JVi4s4QOWPnfR9CVN9o2yWzIUI7KxDQ10_FkdMbrfeVuRHMkeANGbvO/s1600/DSCN2230.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcQonzmOchqrm1RMnbcl97ZVjrWbpOtYghSTzVWDjYGRswcFPVSWxoMFVl0VCIjetUfndRFZ-OxrthmDFPjAhA6JVi4s4QOWPnfR9CVN9o2yWzIUI7KxDQ10_FkdMbrfeVuRHMkeANGbvO/s320/DSCN2230.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhygoFaWREkp_6jb7BZmy0B5Oi5P_U-wunBx6E8-lT-_9N0TCkr0XiTFrhO1-3Oxvd0Up5ppMqQgYtUBh7uBq_KLrjDzGpySl_daagZ9DLRQ4GB6B-HWmsVDOAvHjmAwtjRuCWgdcp0XwrB/s1600/DSCN2241.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhygoFaWREkp_6jb7BZmy0B5Oi5P_U-wunBx6E8-lT-_9N0TCkr0XiTFrhO1-3Oxvd0Up5ppMqQgYtUBh7uBq_KLrjDzGpySl_daagZ9DLRQ4GB6B-HWmsVDOAvHjmAwtjRuCWgdcp0XwrB/s320/DSCN2241.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDquK9ceM3PtjqFZ2nT-nGvBxjTOn6fqNdiKVUoHSj1cgH1UQF-VXvBZT-1H9YWbxLrVd4ica2wBrrgKLpy32dTISyxr3upsdN3_UqWFEVgWjWe07VOpiMBk57SnLIa6yMFKRWm4WPn-u3/s1600/DSCN2266+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDquK9ceM3PtjqFZ2nT-nGvBxjTOn6fqNdiKVUoHSj1cgH1UQF-VXvBZT-1H9YWbxLrVd4ica2wBrrgKLpy32dTISyxr3upsdN3_UqWFEVgWjWe07VOpiMBk57SnLIa6yMFKRWm4WPn-u3/s320/DSCN2266+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-QR6C2GG7CkC5b3uIA__EPkJ6tgYGrWwYTUWVT-bNbmXvGnvn8fc4triCSr6612-uiJJyLS9Z_kEYi-4XWDWR5nNk87aaF36JSK2SJ2b4RIxiHgVfH4nuj1SP3DqRfxc-XUUOE8k6_m5W/s1600/DSCN2293+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="639" data-original-width="775" height="263" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-QR6C2GG7CkC5b3uIA__EPkJ6tgYGrWwYTUWVT-bNbmXvGnvn8fc4triCSr6612-uiJJyLS9Z_kEYi-4XWDWR5nNk87aaF36JSK2SJ2b4RIxiHgVfH4nuj1SP3DqRfxc-XUUOE8k6_m5W/s320/DSCN2293+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sary Moghulin kylä</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipcDXoQ2Gb0glJeESHD6YKMvYl0ff_CXDCxtzkD7SHj0qGsJ0rCdexf7gWwt0DdYCP9noxKFXc-L-OqaEhLS8sNwta_WwijaqcvuTyAI18GIAonrTyWYS7M0wpzqC2bQ6p_xiRCrN5RcbH/s1600/DSCN2304+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="1066" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipcDXoQ2Gb0glJeESHD6YKMvYl0ff_CXDCxtzkD7SHj0qGsJ0rCdexf7gWwt0DdYCP9noxKFXc-L-OqaEhLS8sNwta_WwijaqcvuTyAI18GIAonrTyWYS7M0wpzqC2bQ6p_xiRCrN5RcbH/s320/DSCN2304+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Joen ylitys vesimelonin kanssa. Takana suuri Pamir. </td></tr>
</tbody></table>
</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Yhtään autoa ei tullut. Kävelimme puhumatta toisillemme tunti toisensa perään kuivan preerian halki - vuoristo näytti olevan ihan vieressä, mutta tosiasiassa pelkästään vuorten juurelle on yli 20 kilometriä matkaa. Ennen kuin olimme edes tavoittaneet vuoristoa, laskeutui aurinko vuorten taakse, ja pimeä nappasi meidät pian syleilyynsä. Pystytimme telttamme tasaiselle preerialle, kun kylmä alkoi käydä luihin ja ytimiin - olimme jo nyt noin 3000 metrin korkeudessa, ja oli melkein syyskuu. Sorina vetäytyi vällyihin syömättä, kun taas minä ja Niklavs söimme limaisia spagetteja haisevan venäläisen savumakkaran ja purkkiherneiden kanssa. Se oli totisesti yksi etovimpia ruokia, joita olin syönyt, mutta pakko se oli saada alas, sillä olin oppinut, että korkealla ja kylmässä tärkeintä on syödä paljon. Näin ollen pääasiallinen tehtäväni olikin olla Sorinan teltanlämmittäjä, joka oli edelleen vähän huonossa kunnossa, eikä hänellä ollut ruokahalua. Ehkä tämä matka ei ollut juuri sitä, mitä hän oli odottanut, eikä tilannetta helpottanut yhtään se, että seuraavat kolme pävää nousemme vain korkeammalle vuoristoon. Tässä vaiheessa vesivarantomme olivat melkein loppuneet. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjyZLtCmub7m4v-5nMap-ZE5Da7ue_SaI3gNUWnTxWZl3QWiTEQdldhL7t_TehsDScPhtGFJGxOKMJb1-2oTMdUj2z2QGXGIN9R9x-1XaoIN0xDPbud3XP09n37n0OLy0nZcOH1pOSMkn6Z/s1600/DSCN2341+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjyZLtCmub7m4v-5nMap-ZE5Da7ue_SaI3gNUWnTxWZl3QWiTEQdldhL7t_TehsDScPhtGFJGxOKMJb1-2oTMdUj2z2QGXGIN9R9x-1XaoIN0xDPbud3XP09n37n0OLy0nZcOH1pOSMkn6Z/s320/DSCN2341+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></div>
Elleivät maisemat seuraavana päivänä olisi olleet niin uskomattomat, olisivat kattilat lähteneet jakoon jo tässä vaiheessa. Vihreät, kirkasvetiset lammet kimmelsivät violettien vuorten juurella, joihin oli sijoiteltu yksittäisiä jurttia ikään kuin tarkoituksella satumaisen maiseman luomiseksi. Lauma jakkeja tukki tiemme aina silloin tällöin. Pilviin kohoavilta lumisilta vuorilta laskeutui jäätiköitä ja sulamisvettä harmaisiin puroihin, joka muistutti minua Taru Sormusten Herrasta trilogiasta tuttua Mordor- vuorta (vaikkakin tulielementit puuttuivat). Näissä korkeuksissa luonnon valtavan voiman alkaa oikeasti huomaamaan, ja itsensä tuntee hyvin pieneksi ja haavoittuvaiseksi. Horisontissa näin joukon vuorikiipeilijöitä matkalla jäätikköä ylös päin - he olivat matkalla Leninin huipulle. Vannon, että joskus tulevaisuudessa minä olen yksi heistä, nousemassa jäistä vuorenrinnettä piikkikengät jalassa, hakku kädessäni ja köysi vyötäröni ympärillä. Näin heidät silmissäni suurina sankareina, kun me jäimme pällistelemään jäätikön alareunaan varusteettomina, vähän niinkuin lintuina, jotka eivät osaa lentää. Olimme kuin pingviinejä heihin verrattuna. Saimme yösijan jurtasta, vaikka olisin luultavasti tarennut ihan hyvin teltassakin, yöllä oli vain muutama pakkasaste. Söimme jälleen limaisia spagetteja - Sorina ei edelleenkään voinut syödä.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGHCpkFd0BeCSdROlWqcGicCMbiirM7NtkAHQ3Rs4YKkO6q25v-Dfk1sbsWQ0MHhx8_Zmo6beWIT4W1oYMMkqyVadtFxXewLL9jYfYuy-lpUxvJG_FErV1bWtsUgTEe3ilYjYjJ3gQ0IXC/s1600/DSCN2393+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGHCpkFd0BeCSdROlWqcGicCMbiirM7NtkAHQ3Rs4YKkO6q25v-Dfk1sbsWQ0MHhx8_Zmo6beWIT4W1oYMMkqyVadtFxXewLL9jYfYuy-lpUxvJG_FErV1bWtsUgTEe3ilYjYjJ3gQ0IXC/s320/DSCN2393+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4yCSiA58xMyMRj79m07vgiREgarlgjxC3KIJ0vovXO9NK1CETsXvtipu_beSDOamm-Wpj_aq23iV500gJMRBOsSJ35HmhFKuMKstk-az6NnR4J3TIW3bLZ6N4TkIKxoZk3t9aZt07Jy8w/s1600/DSCN2403+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4yCSiA58xMyMRj79m07vgiREgarlgjxC3KIJ0vovXO9NK1CETsXvtipu_beSDOamm-Wpj_aq23iV500gJMRBOsSJ35HmhFKuMKstk-az6NnR4J3TIW3bLZ6N4TkIKxoZk3t9aZt07Jy8w/s320/DSCN2403+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlFekVKPtQMRKKtj6_eSjoHrzenHw32UBHfvSjT0Un6X1D2y0XYmqTxcfr8hF3i9nO9ziEijTZKYthEBlJZc55520ahcagqW9hMCbF03Uhb7e2AC7wJoTxNw-Ly9Zi2L9Cijdl-0ub4KIW/s1600/DSCN2457+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlFekVKPtQMRKKtj6_eSjoHrzenHw32UBHfvSjT0Un6X1D2y0XYmqTxcfr8hF3i9nO9ziEijTZKYthEBlJZc55520ahcagqW9hMCbF03Uhb7e2AC7wJoTxNw-Ly9Zi2L9Cijdl-0ub4KIW/s320/DSCN2457+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgiLg_-5HyuGbipCNQlB7nP48yxe0Bp6TC8uAB1mJBXJglU5Dsh9TKMPwrBd__lKwU-aTUsFw4bKq6JG48hFySSJ1UQ6vL0eHFQg23iw5QQjf72TbbOvtwYvjdpqlqoz6dLQgzkxPX-vwwm/s1600/DSCN2488.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgiLg_-5HyuGbipCNQlB7nP48yxe0Bp6TC8uAB1mJBXJglU5Dsh9TKMPwrBd__lKwU-aTUsFw4bKq6JG48hFySSJ1UQ6vL0eHFQg23iw5QQjf72TbbOvtwYvjdpqlqoz6dLQgzkxPX-vwwm/s320/DSCN2488.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOExFiLOUfYPOrKaq421C4qlQZ9gmUT9mY6RINPsKHsOf57lWg2d5j1lfKtpguGYqPulgpOvgluXbv9fsEVbbwycUYrBxJTU0sf7Heh1ULIJhKxqLzoASA4AUhaEr8CLckPqzeeggluvsx/s1600/DSCN2499+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOExFiLOUfYPOrKaq421C4qlQZ9gmUT9mY6RINPsKHsOf57lWg2d5j1lfKtpguGYqPulgpOvgluXbv9fsEVbbwycUYrBxJTU0sf7Heh1ULIJhKxqLzoASA4AUhaEr8CLckPqzeeggluvsx/s320/DSCN2499+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMUCoiK4PF3ideIaZiYCO9N68LuiEnZtm28McizYKL5GN3dI_b1TcZD1PeEyt1eJvyMLj5j6r0B7Qot1p3h8TZ4Evjq0WohfUBXe2zl5m6Tx9II7Lq2pb9BSGbygJ5Omu2UIiTUXZ4N8ht/s1600/DSCN2518+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="701" data-original-width="1104" height="203" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMUCoiK4PF3ideIaZiYCO9N68LuiEnZtm28McizYKL5GN3dI_b1TcZD1PeEyt1eJvyMLj5j6r0B7Qot1p3h8TZ4Evjq0WohfUBXe2zl5m6Tx9II7Lq2pb9BSGbygJ5Omu2UIiTUXZ4N8ht/s320/DSCN2518+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kuin onnen kaupalla onnistuimme pysäyttämään ehkäpä sen ainoan vanhan Nivan romun, joka sinä päivänä sillä tiellä sattui kulkemaan, joka vei meidät tielle, josta pääsimme noin tunnin odottelun jälkeen (jolloin luulimme jo hetken kuolevamme sinne janoon) rekanromun kyydissä viimeiseen ravintolaan Sary Tashissa ennen armotonta vuoristoa ylittävää tienraakiletta. Rekkakuski kertoi, että hän syö yhden lampaan kolmessa päivässä, näyttäen ylpeänä suurta mahaansa. "Miksi te kävelette, kun autotkin on keksitty? Kävely on hulluille!". Noh, ehkä meillä ei sillä hetkellä ollut autoa käytössä, emmekä ehkä halua yhtä isoa mahaa. Ikävä kyllä ravintolassa ei ollut kasvisvaihtoehtoja Sorinalle, jolloin ruoka rajoittui taas leipään ja perunoihin.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYzgESuvYt3VSFKULvady7OD0VVNyA-FEnZI_ZN_rBlLQsHxRXPyzAU6K2UZM-9XNqAtK4v76lPk2mp0YUZTJD2nuV0gZ2haUTpQ8ZpHkf9N32gw08JiDitmCfFaEcOH2oVuHGoS2fyZWN/s1600/DSCN2530.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYzgESuvYt3VSFKULvady7OD0VVNyA-FEnZI_ZN_rBlLQsHxRXPyzAU6K2UZM-9XNqAtK4v76lPk2mp0YUZTJD2nuV0gZ2haUTpQ8ZpHkf9N32gw08JiDitmCfFaEcOH2oVuHGoS2fyZWN/s320/DSCN2530.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Niva saapui juuri, kun pysähdyimme pesemään kattiloita.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Meillä oli suunnitelma. Suunnitelma, jonka mukaan menemme kimppataksilla Murghabiin, joka on ensimmäinen kaupunki Tadzikistanissa noin kuuden tunnin matkan jälkeen maastoautolla vuoriston yli. Ottaen huomioon että meillä oli tämä suunnitelma, en ole täysin varma, miten päädyimme rajavartioiden Nivan perälle suuntanamme Kirgisian raja-asema. Matkalla joimme viimeisen lasillisen kumusia jurtassa - toisaalta olin haikea siitä, että jätimme taaksemme Kirgisian, joka on tuonut meille niin paljon kokemuksia ja tunteita, ja jossa olimme oppineet niin paljon uutta, mutta toisaalta olin iloinen, etten enää joutuisi juomaan käytettyä hevosenmaitoa, joka ei enää maistunut niin iljettävältä. Meille Tadzikistan oli alusta alkaen se maa, jota odotimme, mutta nyt meistä tuntui, että Kirgisia oli laittanut tason niin korkealle, että sitä oli hankala ylittää.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfhtxON7Aj7ptCzGZYFuf6D2s9Mtr3owjObtuWdm1g2roqB2sVqGhU7YX8X9SviVI2FxPCo0V2zOIOF-RjX4c8fqLzieNm0QvbXpr8RZW0C2pp0QViNb8kUc2RmhcNWp_MRWP-Q4VD09kZ/s1600/DSCN2561+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfhtxON7Aj7ptCzGZYFuf6D2s9Mtr3owjObtuWdm1g2roqB2sVqGhU7YX8X9SviVI2FxPCo0V2zOIOF-RjX4c8fqLzieNm0QvbXpr8RZW0C2pp0QViNb8kUc2RmhcNWp_MRWP-Q4VD09kZ/s320/DSCN2561+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Tilanne oli siis se, että leimasimme itsemme ulos Kirgisiasta raja-asemalla, jonne Niva meidät jätti. Tästä alkaa laaja vuoristoinen "no-man's-land", eli ei-kenenkään-maa. Rajavartija katsoi meitä kysyen "missäs teidän automme on?". "Ei meillä ole", vastasimme. "Entäs pyöränne?". "Ei ole niitäkään. <i>Peshkom</i>. Kävellen".<br />
<br />
"Oletteko hulluja? Tästä on 30 kilometriä Tadzikistanin raja-asemalle, yöllä on 20 astetta pakkasta ja matkalla susia ja karhuja". Nyökkäsimme ja lähdimme kävelemään, jolloin Niklavs korjasi: "itseasiassa matkaa on vain 26 kilometriä. Pötypuhetta!". Toivottavasti maininnat kylmyydestä ja villieläimistä eivät myöskään pitäneet paikkaansa.<br />
<br />
Tässä vaiheessa Sorina ainoana järkevänä ihmisenä alkoi hermostua, sillä tämän ei koskaan pitänyt olla meidän suunnitelmamme. "Kyllä me pian pääsemme jonkun auton kyytiin", vakuuttelin.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKbRr-macbRmqLDkc-0U3gT_fZ0nZDYCMdG_ooCdJ0_NKzmhrrQeX0yMs0_yfEC64kI58Mihtz6rBh06_p8oVtsPGsqM-Ck_lFqsbkkgM9eOP6ISLeK85VXxLEVl8DzdW3R8dC_7oIloyo/s1600/DSCN2564+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKbRr-macbRmqLDkc-0U3gT_fZ0nZDYCMdG_ooCdJ0_NKzmhrrQeX0yMs0_yfEC64kI58Mihtz6rBh06_p8oVtsPGsqM-Ck_lFqsbkkgM9eOP6ISLeK85VXxLEVl8DzdW3R8dC_7oIloyo/s320/DSCN2564+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kirgisian raja-asema takana, päättäväisinä kohti ei-kenenkään-maata.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Kului kolmisen tuntia, olimme taittaneet noin 10 kilometriä ylämäkeen. Yhtäkään autoa ei ollut tullut takaa eikä edestä. Tie oli osittain maanvyöryjen ja jokien halkoma, jolloin oli utopista edes ajatella, että siellä kulkisi auto. Ukkospilvet peittivät taivasta, tuuli alkoi puhaltamaan vaatteiden alle voimakkampana, pimeys lähestyi. Maisemat olivat kuin kuussa - missään ei kasvanut mitään, ja ympärillämme oli vain 6000 metriin kohoavia vuoria - itse seisoimme noin 4000 metrin korkeudessa. Viimein takaamme ilmestyi auto. Sen lähestyessä täyttyi mielemme siitä, miten pääsemme tänään nukkumaan johonkin lämpimään tupaan, jossa meille tarjotaan teetä ja lampaanläskikeittoa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdLRwIShbXPxVLJjKXhozAOXf7yesAvUk8dTbTlJ7hijZKQrXlPF46mO88ZRUOZ2aLm8STKPd1_jGmtPP7JQESqLQ8Tooz3ZayvmDXukOkeMRKrha9FFA_vUTy6bUIuF6KP2D9bSXTVdsu/s1600/DSCN2571.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdLRwIShbXPxVLJjKXhozAOXf7yesAvUk8dTbTlJ7hijZKQrXlPF46mO88ZRUOZ2aLm8STKPd1_jGmtPP7JQESqLQ8Tooz3ZayvmDXukOkeMRKrha9FFA_vUTy6bUIuF6KP2D9bSXTVdsu/s320/DSCN2571.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6R2jHoFQ0G4iLWbHmuEcVlgKjDM_CqCh5JauFX5wdhYMh3BKhLGlUShjmGUe7IZDZ1SF134DvKnH40BdMFR8XobBqUi1ZSIxEIy75V6jbFe9g4mMtau18fsPyA3nHtdGOzEKpcEWSIkXn/s1600/DSCN2575.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6R2jHoFQ0G4iLWbHmuEcVlgKjDM_CqCh5JauFX5wdhYMh3BKhLGlUShjmGUe7IZDZ1SF134DvKnH40BdMFR8XobBqUi1ZSIxEIy75V6jbFe9g4mMtau18fsPyA3nHtdGOzEKpcEWSIkXn/s320/DSCN2575.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pamirin valtatie ei välttämättä ole tittelin "valtatie" arvoinen.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Nämä haaveet kuitenkin katosivat auton takavalojen mukana. Rajan ylittäminen on tien huonokuntoisuuden vuoksi niin kallista, ettei yksikään auto lähde sitä ylittämään, ellei se ole lastattu niin täyteen, ettei sinne mahtuisi kissanpoikaakaan. Nousua nimittäin on noin 2000 metriä erittäin huonokuntoista tietä pitkin, jolloin Oshista Murghabiin matkaan voi mennä 12 tuntia. Kun oli jo melkein pimeää, ja mietimme, miten voisimme nukkua kolmistaan yhdessä teltassa niin, ettemme jäädy kuoliaiksi (meillä ei todellakaan ollut varusteita -20 lämpötilaan), kurvasi toinen auto mutkan takaa.<br />
<br />
Kuten kaikki muutkin siellä päin liikkuvat autot, myös se oli täyteen pakattu. Meillä oli kuitenkin onni matkassa: yksi matkustajista oli pienestä Langarin kylästä Wakhan- laaksossa kotoisin oleva Gulnigor, joka asuu Berliinissä, ja oli matkalla kotiinsa. Hän teki kaikkensa käännyttääkseen kuskin ja muiden matkustajien päät, jotta meidät voitaisiin ajaa lähimpään taloon, johon on noin kymmenen kilometriä matkaa. Tästä alkoi meidän ystävyytemme - tätä kirjoittaessa puoli vuotta myöhemmin kävin juuri tervehtimässä Gulnigoria Berliinissä. Miten ihmeellisissä olosuhteissa voivat ystävyydet alkaa!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjCbAtpbCA7Fct1UwNdGrdFmMSagWE5kTclqp6VQiI2DnW3ViBXhCYiEuX3Q78ucwq7CD2ugs2_RrrTHvd2uY5S8ieoLmgGxRL90BvBCdtKa7RmQ7wkzArTThhtHEt7m6SkRB3oo3b1-FS/s1600/DSCN2592.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjCbAtpbCA7Fct1UwNdGrdFmMSagWE5kTclqp6VQiI2DnW3ViBXhCYiEuX3Q78ucwq7CD2ugs2_RrrTHvd2uY5S8ieoLmgGxRL90BvBCdtKa7RmQ7wkzArTThhtHEt7m6SkRB3oo3b1-FS/s320/DSCN2592.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pelastajamme Gulnigor minun ja Sorinan välissä</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Ei-kenenkään-maalla on tasan yksi tönö - joka on enemmänkin jakkien navetta, jonka kupeessa on kaksi vaatimatonta huonetta ilman huonekaluja. Toisessa huoneista on sentään kamina. Muodollista korvausta vastaan meille tarjottiin yösijaa eteisestä, johon levitimme makuualustamme. Löytyi heiltä meille tarjottavaksi myös hieman itsetehtyä naan- leipää, voinokare ja teetä. Olimme kaikesta tästä äärettömän kiitollisia. Siitä, että Gulnigor onnistui kuljettamaan meidät tänne, ja siitä, että meillä on seinät ympärillämme suojaamassa vuoriston tuulelta ja tuiskeelta. Perheen pyöreäposkiset lapset parveilivat ympärillämme rämpyttäen charangoani ja ihmetellen kameraani. Vanhemmat lapsista osasivat hippusen venäjää. He asustavat kesän vuoristossa jakkien kanssa - heidän lähin naapurijurttansa on noin kolmenkymmenen kilometrin päässä, kun taas lähimpään asuttuun taloon on liki viitisen kymmentä kilometriä, jonka taittamiseen menee kaksi tuntia maastoautolla. Talveksi he vievät jakkinsa alemmaksi Karakoliin, jonne on yli 100 kilometriä matkaa. Miltä matka syksyllä lumen läpi jakkien kanssa sata kilometriä mahtaa näyttää? Heidän elämänsä oli niin kaukana omastani, mutta nyt he olivat pelastajiamme.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjH3APu0l4N2IAJfZtG09FciedeFRbD8EjJpNKGceWNiIYJLpyJBseSJxYxqNYfbnni4yZRsUnz9EB5R5PawxiQ2O0GJBfMVtkBpI_fQVp_X5qFYoMuDb7bGKReqONFIHOEvBiv5ZYuWPE/s1600/DSCN2609.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjH3APu0l4N2IAJfZtG09FciedeFRbD8EjJpNKGceWNiIYJLpyJBseSJxYxqNYfbnni4yZRsUnz9EB5R5PawxiQ2O0GJBfMVtkBpI_fQVp_X5qFYoMuDb7bGKReqONFIHOEvBiv5ZYuWPE/s320/DSCN2609.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjurHrS1VvMUJumFvv4TMI9gh8_4tY4ae2mwiJn4ECdhe84W7W42hAUONetg3Oqv_PhLV-j1sFgJrRkIjITdB9qS_N8dfemphVjynjjh4PYrNisUxbaTyfPEneWbSJUujyAGzLSPF3gkkhG/s1600/DSCN2606.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjurHrS1VvMUJumFvv4TMI9gh8_4tY4ae2mwiJn4ECdhe84W7W42hAUONetg3Oqv_PhLV-j1sFgJrRkIjITdB9qS_N8dfemphVjynjjh4PYrNisUxbaTyfPEneWbSJUujyAGzLSPF3gkkhG/s320/DSCN2606.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tekemässä seuraavan päivän suunnitelmia karttamestarien kanssa.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgT_jcoawtbFvjskpniSXLn6gByuKi0545pqOhCcm7bOJCJ4ECPC6u9Cf1LmJBTkkQ3avdyPWQupkEPU1-S-Z0PoLe0NPgH_vwnd_l9EAfA-hhXzmPlbOun2m9hJ0TpUujTT8ldFjE0F3S9/s1600/DSCN2599.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgT_jcoawtbFvjskpniSXLn6gByuKi0545pqOhCcm7bOJCJ4ECPC6u9Cf1LmJBTkkQ3avdyPWQupkEPU1-S-Z0PoLe0NPgH_vwnd_l9EAfA-hhXzmPlbOun2m9hJ0TpUujTT8ldFjE0F3S9/s320/DSCN2599.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Majatalomme</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Aamuyöllä kuulimme ison rekan ajavan talon ohitse. Melkein olin juoksemassa sen perään pysäyttääkseni sen, sillä tiesin, ettei sieltä pois pääseminen tulisi olemaan helppoa. Auringon noustessa olivat reput jo selässämme - hyvästelimme perheen ja lähdimme taivaltamaan läpi absurdien puna-violettien vuorten yhä ylemmäksi kohti Tadzikistanin raja-asemaa. Matkalla kohtasimme kalashnikoveilla varustettuja, kommandopipoon pukeutuneita miehiä. Onneksemme heidän tarkoituksena on ilmeisesti vain pysäyttää huumeiden salakuljettajia, eikä meitä. Pamirin valtatie on myös heroiinin valtatie - yksi merkittävimpiä väyliä, josta heroiinia virtaa Afghanistanista kohti Venäjää ja edelleen Eurooppaa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjul3Uxw7iBxjik9_9Xu400XtmKA9Vpa8Q4pHMCVW5rvxTIHrfvZ13Cjx3-mHmFs4ohV3rsd92vyPd9v5emBsq-BHl1dMfovOqvkA3Am-wCdfya6vtsIQ0e0lnyTlulOIvyY1Fu1EcaAMfT/s1600/DSCN2613.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjul3Uxw7iBxjik9_9Xu400XtmKA9Vpa8Q4pHMCVW5rvxTIHrfvZ13Cjx3-mHmFs4ohV3rsd92vyPd9v5emBsq-BHl1dMfovOqvkA3Am-wCdfya6vtsIQ0e0lnyTlulOIvyY1Fu1EcaAMfT/s320/DSCN2613.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Talon vessa.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi22-reJFrSGMXvXBoF5gqWhakXEpIFOMyRdygl-Y5ZTzE5uJBn_xgt6wAsnPHRUvNC3xYzGy3nSWwPVXz_ok8HWb-2qTx_djqgD2A83ILeOH7I1CljegnZvI4E7yY5kyJodPQBiTWmt92O/s1600/DSCN2616.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi22-reJFrSGMXvXBoF5gqWhakXEpIFOMyRdygl-Y5ZTzE5uJBn_xgt6wAsnPHRUvNC3xYzGy3nSWwPVXz_ok8HWb-2qTx_djqgD2A83ILeOH7I1CljegnZvI4E7yY5kyJodPQBiTWmt92O/s320/DSCN2616.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMuGd2gfaixiQh9SXoj6oEptxZlZkmMbz39aJizYNuL7KSz-iHtERyRERS3IZJ9jJoz-XknQPDYEHEbL7AEyHw8VSv6jp76p9PqiRcrAC3f7GMw2qpTxQH0CE9stR2MSqU2QEGYNNNIOWR/s1600/DSCN2620.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMuGd2gfaixiQh9SXoj6oEptxZlZkmMbz39aJizYNuL7KSz-iHtERyRERS3IZJ9jJoz-XknQPDYEHEbL7AEyHw8VSv6jp76p9PqiRcrAC3f7GMw2qpTxQH0CE9stR2MSqU2QEGYNNNIOWR/s320/DSCN2620.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Taivallettuamme noin tunnin tiukkaa ylämäkeä oli meillä juhlallinen olo - olimme saapuneet Tadzikistanin rajalle 4200 metrin korkeudessa. Vain kaiku vastasi meidän onnen kiljahduksiimme - en usko, että on majesteettisempaa tapaa ylittää tämä raja, kuin omin jaloin. Yhtäkään autoa emme olleet vielä nähneet, mutta raja-aseman näkeminen toi meille toivonkipinöitä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDmg6UVqIuhBPnHG6-K5WY_ZmKCBYFhzqKp4eBinygZ4JouQakkvbr-sAn3utnA9Hp-reFQJXygoQYQJAsqzeCGrB8mkktTM5YXbXizKtW1msET956d33fov5dkNQ7EypmxXB9Lbo7sNJe/s1600/DSCN2644.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDmg6UVqIuhBPnHG6-K5WY_ZmKCBYFhzqKp4eBinygZ4JouQakkvbr-sAn3utnA9Hp-reFQJXygoQYQJAsqzeCGrB8mkktTM5YXbXizKtW1msET956d33fov5dkNQ7EypmxXB9Lbo7sNJe/s320/DSCN2644.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">"Vuoristo-Badakshanin ihmiset toivottavat sinut tervetulleeksi" - Olemme Tadzikistanissa, tai tarkemmin Vuorito-Badakshanin autonomisessa valtiossa Pamirin alueella, jonne jopa tarvitsee lisäviisumin Tadzikistanin viisumin päälle.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Saavuttuamme tyhjän näköiselle raja-asemalle pongahti mies yhtäkkiä kopin takaa huudahtaen lujaa "WELCOME TO TAJIKISTAN!". Liekö vodkalla ollut osuutta. Leimat olivat nopeasti passissa, ja meidän viisumimmekin oli kelvollinen, vaikka omani oli kärsinyt pahasti matkalla. Hämmennystä tietysti aiheutti se, että me tulimme jalan, ja pystytimme leirin raja-aseman viereen keittäen nuudeleita trangialla. Viitisen tuntia kului, eikä mitään tapahtunut. Yhtäkään autoa ei mennyt mihinkään suuntaan. Sen ensimmäisen lopulta ilmaannuttua noin kello 11 aamulla olimme innosta piukeina, sillä se oli puoliksi tyhjä. Harmiksenne matkustajat olivat turisteja, jotka katsoivat meitä kuin saastaisia rottia - "meidän autoomme ette kyllä astu". Niinpä auto jätti meidät odottamaan raja-asemalle. Yksi jos toinenkin polkupyörä sutasi molempiin suuntiin, lastinaan roppakaupalla tarinoita pyöräreissuilta Euroopasta Aasiaan.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSPavIvEZmZs_SHU7R-ZuxzrcZFcDgg6IaXc5tP7fO8jeA-hGrKPkhP4Bj9kjo6dErd2z13DrPGZ77oTawg51NDAF8dZP_M3ES2WotVGFyIdhmi_sq9DqMLK2qn2dsDDpYW1pfOoL3M-xn/s1600/DSCN2648.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSPavIvEZmZs_SHU7R-ZuxzrcZFcDgg6IaXc5tP7fO8jeA-hGrKPkhP4Bj9kjo6dErd2z13DrPGZ77oTawg51NDAF8dZP_M3ES2WotVGFyIdhmi_sq9DqMLK2qn2dsDDpYW1pfOoL3M-xn/s320/DSCN2648.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ruokailu raja-asemalla</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNpB25thmcPAGyD3XwMf26Cg6SKg0CTNVph7_j8FIlyns5A-PfwnGCxidQG5Jl6aL2SzeW3MCg1YX2zn6RPEvxvxPp-tMNf-LuXaA56QXkYzVcUZV6ACWdTPC-taKZTKwMS2DZb78EwHRM/s1600/DSCN2651.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNpB25thmcPAGyD3XwMf26Cg6SKg0CTNVph7_j8FIlyns5A-PfwnGCxidQG5Jl6aL2SzeW3MCg1YX2zn6RPEvxvxPp-tMNf-LuXaA56QXkYzVcUZV6ACWdTPC-taKZTKwMS2DZb78EwHRM/s320/DSCN2651.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Liftatessa Pamirilla on kärsivällisyys valttia</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Keskipäivän jälkeen yltyi tuuli, ja alkoi olla kylmä. Lisäksi niin korkealla auringossa koko päivän makaaminen ei ole tervettä. Rajavartijat kutsuivat meidät tupaansa. Ensin kaadettiin lähinnä samovaarista teetä, mutta kun heille selvisi, että on Niklavsin syntymäpäivä, kutsuivat he meidät juhlallisesti takahuoneeseen, jonne ilmestyi kuppeja ja pullo vodkaa, joiden kylkiäisinä tomaatteja ja kurkkua. Vanhasta nokialaisesta soi tadzikistanilainen musiikki, jolle muutaman vodkalasin jälkeen alkoi löytyä jo tanssiaskelia. He lupasivat pitää huolta siitä, että kun autoja tulee, kysyvät he kuskilta, mikäli mahdumme autoon. Näin ollen meillä on paremmat mahdollisuudet päästä pois raja-asemalta. Aina kun auto ilmestyi, sulkivat he takahuoneen oven, tsekkasivat viisumit, leimasivat passit, ja palasivat vodkan ääreen. Tarinan mukaan yhteenkään autoon ei mahtunut.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-P8cXadAstsnPaM_CBjEH8Uf9So-Kpt7XvmnljzlrMDgTWx8xco7-VuS4jfg5du8vWnuPpBaEYKJKkjZ__mcCY1Z0DPgjSg427GyoWC7pwxr9IL_OgFGG_HT4_OuwuZmssX3hDmMgKG9n/s1600/DSCN2662.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-P8cXadAstsnPaM_CBjEH8Uf9So-Kpt7XvmnljzlrMDgTWx8xco7-VuS4jfg5du8vWnuPpBaEYKJKkjZ__mcCY1Z0DPgjSg427GyoWC7pwxr9IL_OgFGG_HT4_OuwuZmssX3hDmMgKG9n/s320/DSCN2662.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Ilta alkoi kolkutella, toinen pullo vodkaa oli avattu. Turistit joutuivat aina lahjomaan raja-vartijoita, joiden annista me saimme nauttia. Lihaa, leipää, vesimelonia, tomaatteja. Ja lisää vodkaa. Vessassa käydessäni pelkäsin, että tipahdan kuoppaan, joka huteran puukopin sisällä muodosti käymälän, jonka päällä tasapainoiltiin lankkujen varassa. Aluksi rajavartijat olivat hyvin tarkkoja siitä, ettemme saa ottaa kuvia. Nyt kuitenkin käsiimme lyötiin kalashnikovit, ja kuvia pyydettiin ottamaan. Pian yksi miehistä kantoikin tyhjän vodkapullon vuorenrinteelle, ja meitä pyydettiin ampumaan sitä kalashnikovilla. Koko tilanne vaikutti minusta absurdilta - join vodkaa rajavartijoiden kanssa ammuskellen tyhjiä vodkapulloja kalashnikovilla, joka potkaisi lauetessaan niin kovaa, etten edes nähnyt mihin luoti laskeutui, ja korvani piippasivat puoli tuntia. He lupasivat viedä meidät seuraavana päivänä Khorogiin - voisimme yöpyä siellä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwA-VlW0mpVBr-r4BS-VJ0qtcMXkEVE95JK6EMUIfd3rjeUI5qWMv62S8Wn8YIqG3Q87SF-Rbdu6GYQzH1linK2B_Y2ijQ92qTgkCSB_8_u0le7iwqyjzNTHSXqZ0dTEMpQ0cxECjrLfKu/s1600/DSCN2667.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwA-VlW0mpVBr-r4BS-VJ0qtcMXkEVE95JK6EMUIfd3rjeUI5qWMv62S8Wn8YIqG3Q87SF-Rbdu6GYQzH1linK2B_Y2ijQ92qTgkCSB_8_u0le7iwqyjzNTHSXqZ0dTEMpQ0cxECjrLfKu/s320/DSCN2667.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Kaikki oli siihen asti hauskaa, kunnes yksi miehistä alkoi olla vähän turhan läheinen Sorinan kanssa, ja pyyteli tätä huoneeseen. Sorinan kanta oli selvä - sieltä oli päästävä pois. Yöpyminen heidän kanssaan ei tulisi kyseeseen, etenkin, jos he ottavat lisää vodkaa. Kun paikalle saapui auto, jossa oli yksi paikka, ehdotinkin, että Sorina ottaisi sen paikan, ja me tulemme myöhemmin perässä. Tässä vaiheessa kattilat menivät ihan oikeasti jakoon, Sorinan heittäen trangiani kattiloineen rinkastaan, ja ystävyytemme päättymisen merkiksi paiskasi auton oven kiinni kadoten horisonttiin. Koko se kohtaaminen, jossa minä yritin estää Sorinaa menemästä, oli suoraan kuin jostain elokuvasta. Sorina oli siis tulkinnut tilanteen niin, että matkustan mielummin latvialaisen kaverini kuin hänen kanssaan, jonka kanssa koko matka oli suunniteltu, vaikka tämä ei missään tapauksessa ollut ajatukseni.<br />
<br />
Kaikki tapahtui niin nopeasti, että siinä istuessani pihalla ymmälläni hieman vodkan päihdyttämänä koko päivän tapahtumat vaikuttivat yhä absurdemmilta. Sorina oli lähtenyt jonnekkin Tadzikistaniin ilman puhelinta tai internetyhteyttä, enkä tiedä, mistä tämän löytäisin. Kello oli jo kahdeksan illalla, ja alkoi olla hämärää. En ollut varma, oliko tämä kaksivuotisen tiiviin ystävyytemme päätepiste. Istuimme lähinnä hiljaa olematta varmoja, pitäisikö itkeä vai nauraa, samalla kun Sorinaan ihastunut tadzikkimies kirosi toiselle sitä, miksi päästi tämän menemään. Myöhemmin hän esitteli muille Sorinasta kuvaamia videoitaan. Miehet asuvat raja-asemalla aina kuukauden putkeen, eivätkä he siellä ovikulkevia matkustajia lukuunottamatta paljoa naiskauneutta näe.<br />
<br />
Onneksi onni oli matkassa. Ehkä illan viimeisenä toivona paikalle saapui auto, jossa oli juurikin kaksi tyhjää paikkaa, jotka lunastimme rahaa vastaan. Heidän kyydissämme pääsisimme Karakoliin, lähimpään kylään, josta ehkä voisimme löytää Sorinan. Auton kuljettajalla oli majatalo, jossa voisimme yöpyä Karakolissa. Saavuttuamme oli liki pimeää - koko kylä vaikutti niin erilaiselta Kirgisiaan verrattuna. Se toi mieleeni jotain paljon kaukaisempaa, kuin Afghanistanin, yksinkertaisilla kivisillä tasakattoisilla taloillaan, ja pumpattavilla kaivoillaan. Korkeat vuoret nousivat joka puolella heijastuen sinivihreästä järvestä. Puita tai muitakaan kasveja ei ollut - vain hiekkaa ja kiveä. Kuljin pitkin kylää huutaen Sorinan nimeä, tuntien itseni tyhmäksi. Mutta jossain sisälläni tunsin, että Sorina on kuin onkin siellä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhNCDhh1P_mhrIZYX8FzE9X9n-ViOKmcly-bU80rnvE9fWbu_dcDLmt3cUAHjScD4rFU79GPK_pDLfSWeNnVmTLRU1rLmA78Dvy_1QZK6hLnaDlEtxle5kM2JECMwhNHXH6cFNDEn-pGoE/s1600/DSCN2689.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhNCDhh1P_mhrIZYX8FzE9X9n-ViOKmcly-bU80rnvE9fWbu_dcDLmt3cUAHjScD4rFU79GPK_pDLfSWeNnVmTLRU1rLmA78Dvy_1QZK6hLnaDlEtxle5kM2JECMwhNHXH6cFNDEn-pGoE/s320/DSCN2689.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sorinan perässä kohti Karakolia</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYV2JGzAHsBPabhK9z5JHTEPc_9WtHKJpS31d67Zu0bfAIzt1ZzVnslL4ZnXtD3zmuK5p-RQE9-wEPxQRSYUmKTeG412nVXl5fDadlNbhYxJH3DEk8xfMOBJrLijy9O4MkAMMi4G-g3zDT/s1600/DSCN2695.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYV2JGzAHsBPabhK9z5JHTEPc_9WtHKJpS31d67Zu0bfAIzt1ZzVnslL4ZnXtD3zmuK5p-RQE9-wEPxQRSYUmKTeG412nVXl5fDadlNbhYxJH3DEk8xfMOBJrLijy9O4MkAMMi4G-g3zDT/s320/DSCN2695.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kylä, josta toivoin Sorinan löytäväni</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Huudeltuamme aikamme lähestyi jurtasta tuttu hahmo - Sorina! En ollut varma, saisinko vastaan läimäytyksen vai halauksen, mutta onneksi vastaanotto oli lämmin - lampaanläskikeitto, josta Sorina oli poiminut lampaanpalaset pois, oli leppyyttänyt tämän sydämen, ja halasimme toisiamme ystävyytemme jatkumisen merkiksi. Löydettyämme majapaikan emme voineet kuit nauraa kaikelle sille, mitä päivä oli tuonut tullessaan, ja lupasimme, ettemme enää ikinä edes ehdota toisistamme eroamista.<br />
<br />
Kukonhuuto herätti meidät varhaiseen Karakoliin, jossa kaivosta jo pumpattiin vettä. Koska kylässä ei ole juoksevaa vettä laisinkaan, emmekä olleet peseytyneet neljään päivään, tarjosi kirkasvetinen vuoristojärvi meille unohtumattoman miljöön peseytymiseen. Suureksi yllätykseksemme vesi ei ollut aivan jäätävän kylmää, vaan ehkä jopa 10- asteista. Katsokaa ympärillemme, olemme Tadzikistanissa! Tämä oli kuin uusi alku. Lyhyen kyselyn jälkeen selvisi, ettei sieltä lähde mitään kimppatakseja eikä muutakaan julkisen liikenteen tapaista mihinkään, joten matkamme tulisi jatkumaan peukalokyydillä tavalla tai toisella. Kuin onnen kaupalla kohtasimmekin noin tunnin odottelun jälkeen amerikkalais-englantilaiset kaverukset omalla kuskillaan ja jeepillään, joille oli kunnia-asia saada meidät kyytiinsä. Heistä oli uskomatonta, että matkustamme siellä karussa vuoristossa luottaen siihen, että joku ottaa meidät autonsa kyytiin. Totisesti emme olleet muita liftaajia sillä tiellä nähneet.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAMC-Ah7KiyZMsmVt9XWFJ8sjLUOE2JHf6zUYXNWPCG_IPTOKa_pfnRfnYzqp87gqHzKJyTeRKJ3_esS79CZF3EYWo0o2nETy64tL364REkfam5tSethqGWXdKYvTIqjMpS38vUHiVg-R7/s1600/DSCN2722.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAMC-Ah7KiyZMsmVt9XWFJ8sjLUOE2JHf6zUYXNWPCG_IPTOKa_pfnRfnYzqp87gqHzKJyTeRKJ3_esS79CZF3EYWo0o2nETy64tL364REkfam5tSethqGWXdKYvTIqjMpS38vUHiVg-R7/s320/DSCN2722.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Niklavs auttaa talomme emäntää täyttämään talon vesisäiliöt</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTeBkBhyphenhyphennUTldONvPv8Yjb1IOq03v08C0y1itTRSn_qpODa4cOKhN4d9EtFiPg9eb1eCQZYhKLeFFskmB1nkilgeEpqGFxaSHu88Dw4L8D6QwOZntFr-ZZWFint4p6Noun1DXbDtc_XPpp/s1600/DSCN2726.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTeBkBhyphenhyphennUTldONvPv8Yjb1IOq03v08C0y1itTRSn_qpODa4cOKhN4d9EtFiPg9eb1eCQZYhKLeFFskmB1nkilgeEpqGFxaSHu88Dw4L8D6QwOZntFr-ZZWFint4p6Noun1DXbDtc_XPpp/s320/DSCN2726.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Karakolin karu kylä</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiH0lEv-Ze_CYK62n6Bnzqkqf1R0wJSW1Hs-ZLx1slefqi9KcpOGl4zhMfQoWIkD_oLrwoRDZEw47WEqHjNQccWyFXLl67IY66LFn0E7hAlhIpl8C98RZJshuo0UDuAts5ShVYOqJ9vctXy/s1600/DSCN2700.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiH0lEv-Ze_CYK62n6Bnzqkqf1R0wJSW1Hs-ZLx1slefqi9KcpOGl4zhMfQoWIkD_oLrwoRDZEw47WEqHjNQccWyFXLl67IY66LFn0E7hAlhIpl8C98RZJshuo0UDuAts5ShVYOqJ9vctXy/s320/DSCN2700.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Matkalla aamupesulle Karakol- järveen</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiAz7N23bnK7-M9oigGwaJRG7feEh5NMDGmGE57f0LPuHgTQ3S2GtriCoMswiv1oJ_J-AsJUIrQXoEOrJ6z_Ew1oEyEGxRCh6R-JatxEiBZgxCJtbCa2eR2EyEfhRdZ3967K3sc5tdIY4u_/s1600/DSCN2708.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiAz7N23bnK7-M9oigGwaJRG7feEh5NMDGmGE57f0LPuHgTQ3S2GtriCoMswiv1oJ_J-AsJUIrQXoEOrJ6z_Ew1oEyEGxRCh6R-JatxEiBZgxCJtbCa2eR2EyEfhRdZ3967K3sc5tdIY4u_/s320/DSCN2708.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kymmenenasteinen vesi on optimaalinen hiustenpesuun, tuumaan minä, paitsi että varpaat jäätyy</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-XuWO8ToIlHWTmqSpUqikezi9m65p2wXDLraoEmsU_xV8jWki-3Iy3BWtN6GA6LoDLigSRDzTrj2VBoNDYV9jibN77n02rSxTYO2dQFn22HMVdOg54gMuV0pl1mRivyxFuk630WObESiv/s1600/DSCN2713.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-XuWO8ToIlHWTmqSpUqikezi9m65p2wXDLraoEmsU_xV8jWki-3Iy3BWtN6GA6LoDLigSRDzTrj2VBoNDYV9jibN77n02rSxTYO2dQFn22HMVdOg54gMuV0pl1mRivyxFuk630WObESiv/s320/DSCN2713.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sorina otti ensimmäisenä pulahduksen järven syvyyksiin</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Matkanteko oli turhankin helppoa - pysähdyimme eri paikkoihin ottamaan kuvia, kuuntelimme heidän valitsemaansa musiikkia, juttelimme maailmanmenosta englantia puhuvan kuskin kanssa (joka oli ensimmäinen paikallinen viikkoihin, jonka kuulimme puhuvan edes auttavasti englantia). Vaikka tämä luksusmatka oli mukavaa vaihtelua tähän asti kestäneeseen epämääräiseen liftausmatkaan, sekä minä että Niklavs olimme Murghabiin saavuttuamme sitä mieltä, että jatkamme sieltä eteenpäin liftaamalla, vaikka olisimme voineet jatkaa ilmaiseksi heidän kyydissään seuraavana päivänä. He olivat jo maksaneet koko seitsemän päivän matkasta Oshista Dushanbeen kuskille, jolloin heille oli ihan sama, vaikka tulisimme heidän siivellämme ilmaiseksi niin pitkälle kuin haluamme. Koska Sorina ei ollut ihan samaa mieltä suunnitelmastamme lähteä ilman tietoa kyydistä, päätimme antaa onnen johdatella meitä: odotamme tiellä kaksi tuntia - jos saamme kyydin, lähdemme, jos emme, yövymme hotellissa ja jatkamme matkaa seuraavana päivänä meidän kanssaan.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQTqTphBxN58IDR8JdFVhcA4UBvm1DS7M63AaNYUXtNEx14XczOPud2yXjyeqb1ToDIQWlqxNtmGjRO2qDAMPHTOvpp3VEpqNqlRj4F8C-PfdNZiotFet1i6RXZLoeLFe4s8J7Z9K4dE0Q/s1600/DSCN2734.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQTqTphBxN58IDR8JdFVhcA4UBvm1DS7M63AaNYUXtNEx14XczOPud2yXjyeqb1ToDIQWlqxNtmGjRO2qDAMPHTOvpp3VEpqNqlRj4F8C-PfdNZiotFet1i6RXZLoeLFe4s8J7Z9K4dE0Q/s320/DSCN2734.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Murghabin konttibasaari</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQbc_F52ZM_cqHBmc3BBMpJi16RgE_jwvVD6RJ_-k1GgXyhCPq7nekitEF4n3CgrEyH4GRRai-MaZNOANXCy_uAoILICvbB-T0eqHiJJSyxV-rzkJ_oP2UzPXwugcKmOI3qtGuIau5j_GT/s1600/DSCN2732.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQbc_F52ZM_cqHBmc3BBMpJi16RgE_jwvVD6RJ_-k1GgXyhCPq7nekitEF4n3CgrEyH4GRRai-MaZNOANXCy_uAoILICvbB-T0eqHiJJSyxV-rzkJ_oP2UzPXwugcKmOI3qtGuIau5j_GT/s320/DSCN2732.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Murghabin kylä - suurin ainakin kuuden tunnin ajomatkan säteellä</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Onni oli minun ja Niklavsin toiveiden puolella, ja heti päästyämme tielle pysähtyi auto ja kuskin kysyen, tarvitsemmeko kyytiä. Maksoimme heille hippusen kyydistä Alichoriin, jonne oli noin kolmen tunnin ajomatka. Kohtalo todella halusi tämän retken jatkuvan seikkailuna.<br />
<br />
Alichor on sellainen kylä kuin Karakol, joka laittaa ajattelemaan, että miten ihmiset voivat yksinkertaisesti asua siellä. Korkealla vuoristossa, keskellä aavaa, hiekkaista maisemaa, muodostaa rypäs yksinkertaisia savitaloja Alichorin kylän. Yhtäkään kylää ei ole monen tunnin säteellä Alichorista. Kompressori pätkytti energiaa kyläläisten iltatouhuihin. Meitä kyseltiin yötä yhteen jos toiseenkin taloon kymmenen euron kustannusta vastaan, mutta koska olimme jo joutuneet maksamaan hieman kolmesta edellisisestä yöstä paikallisille, oli teltta meidän paras vaihtoehtomme. Kymmenen euroa on aika riistohinta siitä, että nukut jonkun lattialla ilman sähköä, puhelinverkkoa tai juoksevaa vettä. Pitkän matkan pyörälijöille, jotka nukkuvat pääasiassa teltassa, koska taloja ei ole, tämä on kuitenkin melkoisen hyvä diili. Joen varrella valmistui juhla-ateria Murghabin konttibasaarista löytämistämme tuotteista. Viimeinkin jotain muuta kuin limaspaghettia ja venäläisiä purkkiherneitä. Koska Murghab on melko lähellä Kiinan rajaa, tuodaan sieltä rekalla Murghabiin yhtä jos toistakin tavaraa, jota myydään suoraan konteista, jonka vuoksi nimesin tämän siis konttibasaariksi. En usko, että purkkiananas on koskaan tuonut vastaavaa riemua kenellekään. Emme voineet pidätellä onnenkiljahduksia jakaessamme makeita ananasrenkaita. Onnistuneen päivän jälkeen minusta tuntui viimeinkin siltä, että olimme kaikin puolin toimiva reissukolmikko, vaikka kolmannen pyörän tuominen kuvioihin olikin aiheuttanut melkoisesti kitkaa alussa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgR1BpwmzGMJmN-zv2IzVGgU5kbbgmtl2mOi46kWee_eItOEZX1D7EUMOyfWtjiIBqnLPCR3UlCyoxZ37OtsyRqOFE8lTU_eBjC9tOdOznrAMAboOUdsTo-B9MacgGdqpbI1XsQoaYLxsmM/s1600/DSCN2745.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgR1BpwmzGMJmN-zv2IzVGgU5kbbgmtl2mOi46kWee_eItOEZX1D7EUMOyfWtjiIBqnLPCR3UlCyoxZ37OtsyRqOFE8lTU_eBjC9tOdOznrAMAboOUdsTo-B9MacgGdqpbI1XsQoaYLxsmM/s320/DSCN2745.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Alichorin kylänraitti</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEib0rtLCgvn785K636t3voeF4extoT0YBUO1zFaXKd8AXnvkVn_l34_gTe0SGee-a0P1cC4yFzXFrIZILx2fh7WNSsFmj9n4dWW3gJQ8DiFYALubrWuopQMD9nE-6190KArrXbHaFMO8rYh/s1600/DSCN2748.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEib0rtLCgvn785K636t3voeF4extoT0YBUO1zFaXKd8AXnvkVn_l34_gTe0SGee-a0P1cC4yFzXFrIZILx2fh7WNSsFmj9n4dWW3gJQ8DiFYALubrWuopQMD9nE-6190KArrXbHaFMO8rYh/s320/DSCN2748.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Alichorin kylä ei ollut paljoa Karakolia kummoisempi</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheus2c2utalIhz2fSFQjc05SaWEVLGHxmzOGHHg0gUzmCjiuX7aDt1yQ6vroZt62dl70mbHmsb9izoigOlDdhr5g_rTMA18MCgQC1FhiiO5tQF4FKiEGY9jd0axCNz0-AbbgTIiYZKUG91/s1600/DSCN2759.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheus2c2utalIhz2fSFQjc05SaWEVLGHxmzOGHHg0gUzmCjiuX7aDt1yQ6vroZt62dl70mbHmsb9izoigOlDdhr5g_rTMA18MCgQC1FhiiO5tQF4FKiEGY9jd0axCNz0-AbbgTIiYZKUG91/s320/DSCN2759.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tunnelmallinen telttapaikkamme</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuliD6vJK0WDyinLfRaqNeaBNROkVATpxNThbAzF9haZymYsVSvfcjo3nVg6yNG7C4gkfYWVROTsN_L0Tk61zWrwccz40_wzS6K0AdOVXp6rzYtu4-mJvUNTdeUBo8fQJ81B65jgJqq4oP/s1600/DSCN2772.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuliD6vJK0WDyinLfRaqNeaBNROkVATpxNThbAzF9haZymYsVSvfcjo3nVg6yNG7C4gkfYWVROTsN_L0Tk61zWrwccz40_wzS6K0AdOVXp6rzYtu4-mJvUNTdeUBo8fQJ81B65jgJqq4oP/s320/DSCN2772.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Unohtumaton jälkiruokahetki - purkkiananaksia</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Niin koitti aamu Alichorin kyläläisten jahdaten karanneita jakinvasikoita. Kasasin kivistä kekoja maatessani tuntitolkulla tiellä odottaen maagisen auton saapumista. Yksi meistä tähysti aina vartiopaikalla horisonttiin lähestyvän auton odottamista, valmiina huudahtamaan ilouutiset. Aamupäivästä ohitsemme ajoi vain pari paikallista autoa, jotka ajoivat työläisiä paikasta toiseen. Ilmeisesti lähellä oli jonkinlainen kaivos. Kello oli neljä iltapäivällä, emmekä olleet juuri syöneet muuta kuin rusinoita ja pähkinöitä, sillä emme voineet alkaa valmistamaan ruokaa, jos auto tulisi sattumalta juuri sillä hetkellä. Ensimmäiset epäilyt "voi olla, että joudumme jäämään tänne toiseksi yöksi" nousivat esiin.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEht7tSjoTRHK6wYYp-OBz4MfZJoohiSC3wE2_4yNrBijjWnBlhnu-y7b3cyWtfVpxrypdReM2Lv4WpjgrOxRiFfvu_1KuEbIR-WoSQEBQyM61LkggDzgSc4RykyP35_Jzd0cIGCt6BUJdHv/s1600/DSCN2779.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEht7tSjoTRHK6wYYp-OBz4MfZJoohiSC3wE2_4yNrBijjWnBlhnu-y7b3cyWtfVpxrypdReM2Lv4WpjgrOxRiFfvu_1KuEbIR-WoSQEBQyM61LkggDzgSc4RykyP35_Jzd0cIGCt6BUJdHv/s320/DSCN2779.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pakomatka Alichorista alkakoon!</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3MtKAgk64SVsWvktRDtI_Zc0iRGwfYeQP3vLkgA7r6XDnzDEXNymN7AeY3UyljWAItNzrFQYsCZfqhdqIeazvuhXQc_tLG5oF1u8gR35IJlV_QTV6Px7fGS_bZ7FfmrW4nKLS6cDoQJIJ/s1600/DSCN2786.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1152" data-original-width="864" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3MtKAgk64SVsWvktRDtI_Zc0iRGwfYeQP3vLkgA7r6XDnzDEXNymN7AeY3UyljWAItNzrFQYsCZfqhdqIeazvuhXQc_tLG5oF1u8gR35IJlV_QTV6Px7fGS_bZ7FfmrW4nKLS6cDoQJIJ/s320/DSCN2786.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Näinkin voi kuluttaa aikaa</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Oli minun vahtivuoroni, kun näin horisontista pölyn nousevan. Zoomasin kamerallani nähdäkseni tarkemmin, ja siellä se häämötti - kokonainen jono rekkoja! Riemusta kiljuen kasasimme tavaramme ja odotimme kärsivällisesti rekkojen saapumista. Noin kymmenen minuutin kuluttua koko rekkajono pysähtyi kohdallemme, ja mies viittoi meitä nousemaan rekkoihin - yksi kuhunkin! He olivat matkalla Dushanbeen, jolloin pääsisimme hyvin heidän kyydissään Khorogiin, jonne oli noin 200 kilometrin matka. Arvelimme matka kestävän noin viisi tuntia, jolloin pääsisimme hyvin illaksi sinne.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7cWKPVazesGfeUgvep-FwORPr4lo2_lN7N2CvS65YGCgWUG6srWK76qMOUJQb_ZaZ40VL7QsGRqe_JHDT2-qSJPukBiaJ2KSWcbJ5WWTxFBYS53G7EFE7UCNFEQkxhvm4imu2_McJZIW7/s1600/DSCN2801.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7cWKPVazesGfeUgvep-FwORPr4lo2_lN7N2CvS65YGCgWUG6srWK76qMOUJQb_ZaZ40VL7QsGRqe_JHDT2-qSJPukBiaJ2KSWcbJ5WWTxFBYS53G7EFE7UCNFEQkxhvm4imu2_McJZIW7/s320/DSCN2801.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Matka alkakoon, moottoritie on kuuma!</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjR-IaCHkClAY_YVm0Bur3Tm8pt8Cgc-pxVmZj1RjKLZXIOXrFbt0NilM5_7a6rmhE3BLcPFZbuwCwStvPbU7Q5DlSt_rCaRc70YbuIWL6PnGZJgnqtZFFjXB55pSfY-gG5TkY_xCaw7JWK/s1600/DSCN2814.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjR-IaCHkClAY_YVm0Bur3Tm8pt8Cgc-pxVmZj1RjKLZXIOXrFbt0NilM5_7a6rmhE3BLcPFZbuwCwStvPbU7Q5DlSt_rCaRc70YbuIWL6PnGZJgnqtZFFjXB55pSfY-gG5TkY_xCaw7JWK/s320/DSCN2814.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Minun kuskini ei ollut puheliaimmasta päästä - vaihdoimme venäjäksi muutaman sanan, jonka jälkeen keskityin katselemaan maiseman hidasta vaihtumista. Rekka ei ole todellakaan nopea kulkupeli niin huonokuntoisella tiellä, jolloin nopeutemme vaihteli 20 ja 40 kilometrin tuntivauhdin välillä. He olivat tulossa Kiinasta, josta rekat oli juuri ostettu, matkalla Dushanbeen myytäväksi. Sorinan kuski ei ollut itseasiassa koskaan ajanut rekkaa, mutta koska tarvittiin neljä kuskia rekkoja ajamaan, ei vaihtoehtoja ollut. Maisemat jatkuivat kuumaisina - aavikkoa, lunta, eriväristä kalliota, kiveä ja hiekkaa. Siellä täällä muutama jurtta ja lauma jakkeja. Kaikki jurtat ovat kirgiisien, kertoi kuskini. Vuoristo-Badakshanissa ja Pamirin vuoristossa asuu jonkin verran myös etnisiä kirgiisejä. Jurttahommat eivät ole kuitenkaan etnisille tadzikeille tai pamireille, joita matkan jatkuessa suurin osa ihmisistä on. Tadzikit ja kirgiisit ovat etnisesti täysin eri ryhmien edustajia - siinä missä kirgiisit periytyvät mongooleista, ovat tadzikit persialaisia, jolloin he myös näyttävät aivan eriltä, ja heidän kielensä on täysin toisenlainen. Onneksi heiltä myös venäjä taipuu erinomaisesti.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9Vi88MIcllPc7OB_BmVnRKoZm4Ilp0oliWvNq6G2IZjgw7YdU2PxXiMa_bLkWrdXPCRzRoRFrOQ5K_2GJScuT-b5THjzCMoJIAi-9zGc1kf1zcvQNcEKlrQdyLDum013ebiGn0vGMn4RA/s1600/DSCN2820.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9Vi88MIcllPc7OB_BmVnRKoZm4Ilp0oliWvNq6G2IZjgw7YdU2PxXiMa_bLkWrdXPCRzRoRFrOQ5K_2GJScuT-b5THjzCMoJIAi-9zGc1kf1zcvQNcEKlrQdyLDum013ebiGn0vGMn4RA/s320/DSCN2820.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Noin viiden tunnin matkan jälkeen päivä kääntyi illaksi, ja näimme ensimmäistä kertaa puita ja asutusta matkustettuamme liki viikon läpi karua ylämaavuoristoa ja aavikkoa. Vihreät sypressipuut, vehreät viljelylaaksot ja kirkkaansininen kuohuva joki sievine puutaloineen oli jotain niin ihmeellistä, aivan kuin en olisi koskaan nähnyt mitään vihreää. Kylät olivat tulvillaan kukkia ja lammaskatraita. Idyllinen, huolellisesti aseteltu kylä täynnä itsekyhättyjä aitoja, ruusupensaita ja huteria joen ylittäviä siltoja vaikutti olevan kuin suoraan satukirjasta. Vaikka Tadzikistan on todella köyhä, kirgisiaakin köyhempi, ei se aina paista läpi huolellisen ulkoasun läpi, sillä paikalliset tuntuvat pitävän todella hyvää huolta taloistaan ja pihoistaan. Matkalla pysähdyimme tuon tuostakin tarkistamaan rekkojen kuntoa, kunnes lopulta yhdestä puhkesi rengas, jota pysähdyimme paikkaamaan ensimmäiselle huoltoasemalle, joka monen tunteroisen jälkeen tuli vastaamme. Huoltoaseman omistajan tytär puhui erinomaista englantia ja oli utelias rekoista laskeutuvista ulkomaalaisista. Hän kutsui meidät huoltoaseman sisälle teelle ja leivälle, jonka otimme vastaa kiitollisina, sillä emme olleet koko päivänä syöneet muuta kuin rusinoita ja pähkinöitä, ja kello oli jo liki yhdeksän illalla. Vihdoinkin meistä tuntui siltä, että olimme saapuneet siihen unelmiemme Tadzikistaniin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjO1ZzXobfFmcqZHbmivfFtIQEI6pe-1n3KRG5X55fMICUAvIUE2Sop4GtyIxujHAaiWsHZ-Bmxv-xORXZg9M2ZqLANC41Rb1qklv3-r71jKfa-xzhqzKgA-GITTKcuvJLs_15Bdp4Uc_Vb/s1600/DSCN2863.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjO1ZzXobfFmcqZHbmivfFtIQEI6pe-1n3KRG5X55fMICUAvIUE2Sop4GtyIxujHAaiWsHZ-Bmxv-xORXZg9M2ZqLANC41Rb1qklv3-r71jKfa-xzhqzKgA-GITTKcuvJLs_15Bdp4Uc_Vb/s320/DSCN2863.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdY0k61WYS9hUGmpUjQ6zEeM5EQu_zFDkNUoN0011rJLBo2ziMf9U3RUHbLJMc0UqkTmdG1fVzCpeAdbU69DDsI_z2Tu1raTkp6yePY18MuJXg8Hegfzmcw4vfYbHT3NmxRvg6naV36BIM/s1600/DSCN2888.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdY0k61WYS9hUGmpUjQ6zEeM5EQu_zFDkNUoN0011rJLBo2ziMf9U3RUHbLJMc0UqkTmdG1fVzCpeAdbU69DDsI_z2Tu1raTkp6yePY18MuJXg8Hegfzmcw4vfYbHT3NmxRvg6naV36BIM/s320/DSCN2888.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Voi vehreyttä, miten maailma onkaan kaunis!</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDeVsLXXhHcJd-07XKUn4gy3kv0IyPtPDxC3HhkBMpfGiymw2CuxxBsWn5dJaZIu0_BacXxpGgAMfeV-Eh3Ounz62rWymLf635vp2BOtPBvWr1dXatkzrHmjW3U4Ec6FhU82JJyRVBGYKV/s1600/DSCN2902.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDeVsLXXhHcJd-07XKUn4gy3kv0IyPtPDxC3HhkBMpfGiymw2CuxxBsWn5dJaZIu0_BacXxpGgAMfeV-Eh3Ounz62rWymLf635vp2BOtPBvWr1dXatkzrHmjW3U4Ec6FhU82JJyRVBGYKV/s320/DSCN2902.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Huoltoaseman sisällä teehetkellä</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Rekat kiisivät pimeydessä Khorogiin jättäen meidän öisille valaisemattomille kaduille. Oli erikoista olla kaupungissa. Ainoastaan yksi kauppa oli auki, jonka omistajalla oli yläkerrassa pari sänkyä vieraille, jotka irtosivat meille parilla eurolla.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDZlXW7HvjQegmVhtAnL1q7VehauZGZRthG3PseOkpa69LgEYjDCG5wPl9dVOhVAv0X_ruLGINTCoSKPcuIWL7LZuD_4OgVdrAiQfZlXlo2YvTwf71zaRi9Pq7CyCwbR2Qqa47aKDaLqq_/s1600/DSCN2903.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDZlXW7HvjQegmVhtAnL1q7VehauZGZRthG3PseOkpa69LgEYjDCG5wPl9dVOhVAv0X_ruLGINTCoSKPcuIWL7LZuD_4OgVdrAiQfZlXlo2YvTwf71zaRi9Pq7CyCwbR2Qqa47aKDaLqq_/s320/DSCN2903.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Ensimmäistä kertaa kuuteen päivään allani oli ihan oikea sänky, ja käytössämme olivat jopa suihku ja keittiö. Tiesin, että Pamirin ylittäminen tulisi olemaan matkan haastavin osuus, ja totta puhuen koko matkan oli pieni mysteeri, miten sen tulisimme tekemään polttamatta liikaa dollareita. Vaikka suurin osa tuosta ajasta kului odottamiseen, kaikki se odottaminen oli osa seikkailuamme, joka toi meidän Khorogiin - Gorno-Badakshanin ja Pamirin pääkaupunkiin. Siinä kun makasin puhtaana ja kylläisenä pehmeässä sängyssä, en olisi tehnyt yhtään mitään toisin. Laskimme, että kukin meistä käytti noin 50 dollaria yhteensä tuon kuluneen viikon aikana bensamaksuihin, majoituksiin ja ruokaan, johon olin kymmenen dollarin päiväbudjetillani varsin tyytyväinen. Yli 600 kilometrin mittainen pöllyävä vuoristotie oli takanamme, ja vehreä Pamir ja Wakhan- laakso oli edessämme!<br />
<br /></div>
Anniinahttp://www.blogger.com/profile/05408134790203679857noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-868039018790177818.post-75804473330303519032018-03-15T14:59:00.001-07:002018-03-15T15:05:52.130-07:00Ferganan laakso - hedelmiä ja ristiriitoja<div style="text-align: justify;">
Piinavan pitkän yön jälkeen totesin olevani edelleen hengissä. Viimein pihalla kajasti valoa ja raotin varovasti teltan ovea. Yöllä oli mahdotonta ymmärtää, mihin olimme saapuneet, sillä missään ei ollut valoja. Totesimme kuitenkin olevamme jonkun maissipellossa vain 10 metrin päässä talosta, joten ensimmäinen ajatukseni oli, etteivät he välttämättä ilostu yllätysvieraista - teltta kasaan ja hankitaan kyyti Arslanbobiin, minne meillä oli edellisenä päivänä tarkoitus mennä, kun pimeä yllätti.<br />
<br />
Siitä on vain seitsemän vuotta, kun Ferganan laaksossa oli viimeksi sisällissota - uzbekkejä tapettiin sadoittain, ja he pakenivat rajan yli kotimaahansa. Vaikkakin tämä raja on hyvin häilyvä, sillä se vedettiin Neuvostoliiton kaaduttua jotenkin summanmutikassa, jolloin uzbekkejä jäi paljon myös Kirgisian puolelle. Tuo vuoden 2010 konkflikti on vain yksi esimerkki kaikesta siitä, jota tämä laakso on saanut kokea vain etnisen taustan ja poikkeavien mielipiteiden vuoksi.<br />
<br />
Nyt kaikki vaikutti kuitenkin rauhalliselta. Marsubussi nappasi meidät kyydissään Arslanbobiin, jonka olemassaolosta kuulimme edellisenä päivänä Talantilta, joka nappasi meidät autonsa kyytiin. Hänen mukaansa se on kaikkein kaunein paikka Kirgisiassa. Kello oli vain seitsemän aamulla saapuessamme pitkän hiekkatien päässä olevaan kylään, mutta värikkäisiin hijabeihin pukeutuneet naiset kulkivat jo tomuisella tiellä pystyttäen bazaria. He tervehtivät meitä ystävällisesti. Taustalla nousivat vuoret, joiden huiput olivat jään peittämät. Olimme totisesti ällikällä lyöty kulkiessamme ohi romanttisesti ränsistyneiden kivitalojen, päätyen seuraamaan eläinmarkkinoita, missä myytiin eläviä lampaita, vuohia, lehmiä, kanoja ja aaseja. Tuntui, kuin olisimme aikamatkustaneet jonnekkin 1800- luvulle. Kylässä ei toiminut sillä hetkellä sähköt (eikä koko sinä aikana, jolloin olimme vierailulla), joka lisäsi autenttista tunnelmaa. "As salaam alaikum", tervehdin kauppiasta perinteisellä muslimitervehdyksellä ostaessamme leipää ja vihanneksia. "Wa Alaiku salaam", saan vastauksena takaisin leveän hymyn kera. Olkoon rauha kanssasi. Kysyin häneltä venäjäksi, miten venäjän sana "pashalusta" (eli ole hyvä) kääntyy kirgiisiksi, jolloin sain vastauksena, että ei kirgiisiksi, vaan uzbekiksi. Arslanbobissa olemme uzbekkeja. Ferganan laaksossa ei tarvitse hankkia Uzbekistanin viisumia ylittääkseen raja, sillä jo Kirgisian rajojen sisäpuolella voi tuntea olevansa Uzbekistanissa. Mitä muuta rajat oikeastaan ovat, kuin byrokratiaa, joka halkoo ja kategorisoi ihmisiä jakaen omistusoikeuksia - "sinä kuulut tuolle puolelle, minä tälle puolelle?".<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJwxc1BQopeTsiMcaCubDotOKqVKBm3q1W1ikCcn2crzugO9B20GxwL0qj_-4rLrcHqMOE1_DaZsYH9NhM3ieYE89KEiM7DAsXGC5nHwwARmvRXu9ZzEj8PIiKdMp6eHVqndwN55OuoxUD/s1600/DSC00969.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="966" data-original-width="1288" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJwxc1BQopeTsiMcaCubDotOKqVKBm3q1W1ikCcn2crzugO9B20GxwL0qj_-4rLrcHqMOE1_DaZsYH9NhM3ieYE89KEiM7DAsXGC5nHwwARmvRXu9ZzEj8PIiKdMp6eHVqndwN55OuoxUD/s320/DSC00969.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 12.8px;">Eläinbasaari</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhC2IK-FQTk26hRPHJ9SeSmCrWwpyEX8_vbzWPBOZN4Mlst3LY9jVnAtlS7MU2irccIo0R93V65WhLKxJccsDn6wxJ0kFThDHNYUV8wruRvSLFQnkcJ05lQmmMl-e1l2mgR92ojvk8mz34U/s1600/DSC00971.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="966" data-original-width="1288" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhC2IK-FQTk26hRPHJ9SeSmCrWwpyEX8_vbzWPBOZN4Mlst3LY9jVnAtlS7MU2irccIo0R93V65WhLKxJccsDn6wxJ0kFThDHNYUV8wruRvSLFQnkcJ05lQmmMl-e1l2mgR92ojvk8mz34U/s320/DSC00971.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 12.8px;">Arslanbobin tyhjiä katuja aamulla</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJgSmXb9iNDjClDwjoLTqewO68cngkC9eQ2mtCdiwh387M2YU4AyqeaNqELuS7tHUW2IPBZmgIENtvlVZdFEol0NLvptO6R2NiFdMTeTnXigb7zQeY3RlTmYGa8XJXmz1T3AZcNw24vNzs/s1600/DSC00980.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="966" data-original-width="1288" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJgSmXb9iNDjClDwjoLTqewO68cngkC9eQ2mtCdiwh387M2YU4AyqeaNqELuS7tHUW2IPBZmgIENtvlVZdFEol0NLvptO6R2NiFdMTeTnXigb7zQeY3RlTmYGa8XJXmz1T3AZcNw24vNzs/s320/DSC00980.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 12.8px;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Talant oli kertonut meille suuresta pähkinämetsästä, joka kasvaa Arslanbobin ympärillä. Sen idyllisten lehvien alle pystytimmekin telttamme tyytyväisenä siitä, että olimme päätyneet tänne, vaikkei se vielä eilen ollut suunnitelmassamme. Päivä kului ihmetellen kylän elämää. Basaari oli täynnä kaikkea jännittävää - teetä, kenkiä, kanoja, mausteita, lihaa (roikkuen auringon alla), samsyjä, sekä värikkäitä huiveja. Myös me päätimme sulautua paremmin paikalliseen naiskantaan ja ostaa upeat huivit. Samalla kun naiset asettelivat niitä päähämme, kutsuivat kauppiasmiehet syömään heidän kanssaan vesimelonia. Vaikka Arslanbob on melko konservatiivinen, ei kukaan katsonut meitä paheksuen, vaikkei pukukoodimme ollut sinne päinkään - näytimme melko retuisilta matkailijoilta. Palattuamme teltalle alkoi meille tulvimaan vieraita, ihan kuin se olisi ollut meidän kotimme. Etenkin kylän naiset toivat meille kukkia ja määpähkinöitä, istuen vieraaksemme leiriimme samalla, kun valmistimme trangialla ruokaa ja popsimme pähkinöitä minkä jaksoimme. Oli sadonkorjuuaika, ja aasit oli lastattu pähkinälasteilla. He kutsuivat myös meidät kotiinsa yöksi, sillä teltta tuntui heistä niin pieneltä kahdelle hengelle (mitä se kyllä onkin). Päätimme kuitenkin, että haluamme yöpyä pähkinäpuiden alla puron virraten vieressä. Vaikka varmasti suuri osa kylästä oli jo tietoinen meistä, ei minua tällä kertaa pelottanut pätkääkään, sillä uzbekit olivat osoittaneet olevansa yhtä sydämmellisiä ja ystävällisiä, kuin heidän veljensä kirgiisit. Kukaan ei katsonut kieroon sitä, että olimme kaksi naista reissaten ilman miehiä, vaan heistä se oli enemmänkin upeaa. Jos olet ikinä Kirgisiassa, ja sinulla on aikaa poiketa reitiltä, on Arslanbob kertakaikkiaan viehättävä rauhallinen pikkukylä vuorten juurella.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsDc_OA3HXN19jsJqnjf2lQLaK45cK5B-CAkDRvoONYQ4XIPDoU_SMZoZsqZ6-iZkKUBTzbx4rcMVp9chxjhxr7D8HxF0iJYMDir4TFqi_gQTQM3iga0BlGkkRJzMQtZ884HX1hmcQyP2d/s1600/DSC00992.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="966" data-original-width="1288" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsDc_OA3HXN19jsJqnjf2lQLaK45cK5B-CAkDRvoONYQ4XIPDoU_SMZoZsqZ6-iZkKUBTzbx4rcMVp9chxjhxr7D8HxF0iJYMDir4TFqi_gQTQM3iga0BlGkkRJzMQtZ884HX1hmcQyP2d/s320/DSC00992.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 12.8px;">Huivikoju basaarilla</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtm7w2uYzZsU1qasgyfQ9XpIEkcpQYl7Cf1a1SM9VQqGGcP5YjLKDQNb5iVFzaWhbyjnbLHdu9UuDsP6_q30e2mN1F7dEDPcjTqSzrfs0aeJ5S8PKrYLJlIn2zt70bbW8wEa-2yLAX8Wlz/s1600/DSC00994.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="966" data-original-width="1288" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtm7w2uYzZsU1qasgyfQ9XpIEkcpQYl7Cf1a1SM9VQqGGcP5YjLKDQNb5iVFzaWhbyjnbLHdu9UuDsP6_q30e2mN1F7dEDPcjTqSzrfs0aeJ5S8PKrYLJlIn2zt70bbW8wEa-2yLAX8Wlz/s320/DSC00994.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 12.8px;">Kangaskaupoilla</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5Bc_Q1SjfOTt-EcoiN7zIkxEDYvMbejiENcdKBj0UP8-93r3YglrjjI-wF28-fn6_573i0V6HAwREmoFaBDTdYhNtEl2cBY-RsQ1xfxreJnkyEP6B2-VtnrSdV9w6Y0q-YQsmVT2PPoDb/s1600/DSC00988+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="966" data-original-width="1288" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5Bc_Q1SjfOTt-EcoiN7zIkxEDYvMbejiENcdKBj0UP8-93r3YglrjjI-wF28-fn6_573i0V6HAwREmoFaBDTdYhNtEl2cBY-RsQ1xfxreJnkyEP6B2-VtnrSdV9w6Y0q-YQsmVT2PPoDb/s320/DSC00988+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 12.8px;">Kurut - paikallista juustoa</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8OQx83vTYZ97r8LcJ_UQUMzwbzOXnu3m9vo7md5l6ijdcWQ9eXRl29huCgflA_AxZKZ3gc_FhoKtuUmEcdZsTfYHONoQNw3euBjewT7M8dre3BDH5aAcjW2UtbNNx-yoE0r9ejjSM9Uus/s1600/DSC00999.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="966" data-original-width="1288" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8OQx83vTYZ97r8LcJ_UQUMzwbzOXnu3m9vo7md5l6ijdcWQ9eXRl29huCgflA_AxZKZ3gc_FhoKtuUmEcdZsTfYHONoQNw3euBjewT7M8dre3BDH5aAcjW2UtbNNx-yoE0r9ejjSM9Uus/s320/DSC00999.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 12.8px;">Leiripaikkamme</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Marsubussi vei meidät läpi Jalal-Abadin etelän pääkaupunkiin Uzbekistanin rajalla, eli Oshiin. Siinä missä Sorina oli vakuuttunut siitä, että Osh on paljon Bishkekiä miellyttävämpi kaupunki puistoineen ja kukkineen, minä olin lähinnä sulaa kuumuudesta maantasalle, ja tarkoituksenani oli mahdollisimman nopeasti löytää yösija, joka löytyi betoniblokkilähiön keskeltä kysyttyämme yhdeltä jos toiseltakin, joka jo kovasti kyseli meidän puhelinnumeroa ja mikäli meillä on poikaystävää. Täytyy myöntää: niiden kolmen päivän aikana, jonka vietin Oshissa, lähinnä odotellen, että Sorina paranee kuumetaudista, en tehnyt juuri muuta kun istuin hostellin terassilla varjossa odottaen, että aurinko on laskenut. Meidän hostellimme oli itseasiassa normaali neuvostoaikainen asunto, jonne oli tehty lastulevyistä seiniä ja laitettu kerrossänkyjä. Seuraamme liittyi latvialainen Niklavs, jonka olin tavannut kolmisen vuotta sitten opiskelijajärjestön kautta, ja joka jotenkin ihmeessä sattui olemaan matkalla Keski-Aasian halki samaan aikaan kuin mekin. Koska Oshissa oli niin kuuma, en saanut päiväsaikaan aikaiseksi muuta kuin vierailla basaarissa (joka muistuttaa merkittävästi Guatemalan basaaria), ja syödä paljon jäätelöä, joka maksoi 10 senttiä per jäätelö.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjk_bQlG3hKlm3AUkMSizTGRQ7rdX6g0-fp4XYV2Nigss15FQtgyeETf4jlAkMML18ORtRItp3TU6s99Csvm-1Y_Nkxfi4DaVZeIb5T_8V0Y0QteNRZBJCjceF18K2lyXMesI_yBxAgzdCn/s1600/DSCN2123.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1152" data-original-width="864" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjk_bQlG3hKlm3AUkMSizTGRQ7rdX6g0-fp4XYV2Nigss15FQtgyeETf4jlAkMML18ORtRItp3TU6s99Csvm-1Y_Nkxfi4DaVZeIb5T_8V0Y0QteNRZBJCjceF18K2lyXMesI_yBxAgzdCn/s320/DSCN2123.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIOrEpxGVzExLgv68nPPzWWOZ-R62ejTw-8mHRi414uaP48-OHW9Ox8ehbye7PgSs6pzJdM7pgc5Vx_xCk4E-zasisbV6NfJozU_cAid8WtofF070gMePgLdvFwWIxynWXvSB5o_XHbqi8/s1600/DSCN2133+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIOrEpxGVzExLgv68nPPzWWOZ-R62ejTw-8mHRi414uaP48-OHW9Ox8ehbye7PgSs6pzJdM7pgc5Vx_xCk4E-zasisbV6NfJozU_cAid8WtofF070gMePgLdvFwWIxynWXvSB5o_XHbqi8/s320/DSCN2133+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Talant, Sorina ja Iskander</td></tr>
</tbody></table>
<br /><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyCGmcoxVxigej65QkH16ibvKJsiP-5Z2hS0BxhttChRT5J466Ky316B0_uO0qNt5-_3XWlBACYDetrBa8lXp9s6Y3M7Hk0I70leSqKVAAAnCayJ_FkxIgPm36l1qJNeqJjo7HKZ-_x9_e/s1600/DSCN2136.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyCGmcoxVxigej65QkH16ibvKJsiP-5Z2hS0BxhttChRT5J466Ky316B0_uO0qNt5-_3XWlBACYDetrBa8lXp9s6Y3M7Hk0I70leSqKVAAAnCayJ_FkxIgPm36l1qJNeqJjo7HKZ-_x9_e/s320/DSCN2136.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Oshista voi löytää myös urbaania taidetta</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Iltaisin teki mieleni olutta, jonka hankkiminen on oma tarinansa Oshissa. Se on nimittäin melkoisen konservatiivinen kaupunki, joka tarkoitti sitä, ettemme löytäneet sieltä yhtäkään baaria - vaikkakin jotkin ravintolat tarjoilivat myös olutta (ruoan kanssa). Siksi tuntuukin olevan ristiriitaista, että monet kioskit möivät ensisijaisesti alkoholia, jolloin se ei sittenkään vaikuttanut olevan niin kielletty aine. Myös hostellin sisällä (tai terassilla) juomisesta sai rapeat sakot, sillä omistajat olivat melko kiihkeitä muslimeja, joista yksi kehui omistavansa myös useamman vaimon. Ensimmäisenä iltana jo aiemmin tapaamamme ystävä Talant ajoi meidät Oshin laitakaupunkiin siskonpoikansa Iskanderin kanssa, josta löytyi jopa saksalaistyylinen "beer garden", ja olutta tarjoiltiin komeasti suurissa tuopeissa. Toisena iltana ostimme kazakhstanilaiselta kauppiasnaiselta pienestä alkoholikioskista olutta, ja istuimme säkkipimeässä penkillä betonilähiön keskellä niitä maistellen, suojassa poliisien katseilta (harva paikallinen oikeasti sitä tuomitsee, sillä suurin osa juo itse omassa asunnossaan). Spurgumainen olotilamme kolkon lähiön pimeillä kaduilla jakaen päättömimpiä reissutarinoita venäläisen oluen äärellä oli todellakin jotain, josta sain positiivisia täpinöitä. Lopulta kioski meni kiinni, ja "bileet" loppuivat. Kolmantena iltana Sorina oli viimein kunnossa, jolloin kiidimme Iskanderin ystävän autolla läpi pimeän Oshin popittaen paikallista teknoa, päätyen pitämään juhliamme aukiolle, jonne myös muita paikallisia nuoria oli kokoontunut. "Kaljabasaari" oli tällä kertaa auki vielä kahdelta yöllä, ja paikalliset nuoret tarjosivat vodkaa, joten voimme sanoa kokeneemme Oshin yöelämän kantapään kautta näinä kolmena iltana. En edelleenkään ymmärrä, miksi kaljabasaarissa myytiin yöllä puhelimen latureita ja CD- levyjä. Voin todella sanoa, että elin Oshissa enemmän yöllä kuin päivällä, ja Sorina sitäkin vähemmän, sillä hän makasi yli kaksi päivää sängyn pohjalla. Kuuma ilmasto ei ole minulle - paitsi jos saan jäätelöä ja kaljaa. Ja kun sanon kuuma, lämpöasteita oli liki 40, ilman pilviä ja tuulta.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikzowVVDbhU4YmzG26CeoAucXGVm4nYP-Dw6G-agLJRRd6NHmtHXuodT2fJzk1HdVRaunNvXKf4BkhoQ10GG_UJYE0LhPdWuZPhurIgbDx6GleRymZNcx6dHyOim66rjb65Wgb6oaU6xm2/s1600/DSCN2188+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikzowVVDbhU4YmzG26CeoAucXGVm4nYP-Dw6G-agLJRRd6NHmtHXuodT2fJzk1HdVRaunNvXKf4BkhoQ10GG_UJYE0LhPdWuZPhurIgbDx6GleRymZNcx6dHyOim66rjb65Wgb6oaU6xm2/s320/DSCN2188+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiH5EenvXX9mPYmLRi4hLyOwUMcyKtmFVJEDBU-oZsAwEGasXtnOHmMzndotHFD-przRtupQTqJDIz-26brrmOcOjUl6rRfY-8X9zsEw6UyNHnhvGI1qgrK9y0uPnDcvHK8vzQWr1UyQWDI/s1600/DSCN2195+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiH5EenvXX9mPYmLRi4hLyOwUMcyKtmFVJEDBU-oZsAwEGasXtnOHmMzndotHFD-przRtupQTqJDIz-26brrmOcOjUl6rRfY-8X9zsEw6UyNHnhvGI1qgrK9y0uPnDcvHK8vzQWr1UyQWDI/s320/DSCN2195+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Iskander, minä, Luis (jonka tapasimme pari päivää ennen Kyzyl-Oissa), Sorina (piilossa) ja Niklavs</td></tr>
</tbody></table>
<br /><br />
Tästä puuttuu toki monia piirteitä, miten voisin kuvailla Oshia - joka lopulta ehkä on miellyttävämpi kuin Bishkek, ja itseasiassa ihan mukiinmenevä kaupunki, ellei siellä olisi niin kuuma. Tästä kiitos Talantille ja Iskanderille, jotka näyttivät meille Oshia paikallisen näkökulmasta. Matkailuvirasto suosittelee välttelemään Oshia, mutta tämä on vain siksi, että siellä oli konflikti kahdeksan vuotta sitten, joka voi mahdollisesti uusiutua. Iskander myös kertoi, että Oshissa on paljon radikalisoituneita muslimeja, joita on rekrytoitu ISIS:iin, mutta vaikka tämä olisikin totta (jota epäilen), ei se uhkaa ketään Oshissa vierailevaa, eli ei kannata pelätä siellä viipymistä!<br />
<br />
Aikamme Kirgisiassa oli loppumassa, ja oli otettava nokka kohti etelää ja Pamirin vuoristoa - Tadzikistania. Emme olleet ihan varmoja miten. Seuraavat viisi päivää tulivat olemaan ehkä koko reissumme tapahtumarikkaimmat, päättömimmät ja unohtumattomimmat, joten ne vaativat ehdottomasti oman tarinansa. Kaikkea ei kannattaisi ehkä edes kertoa. </div>
Anniinahttp://www.blogger.com/profile/05408134790203679857noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-868039018790177818.post-34433016608170092162018-02-08T13:03:00.001-08:002018-02-08T13:04:50.592-08:00Se päivä, kun tästäkin matkasta tuli liftausreissu<div style="text-align: justify;">
Lähtökohtaisesti tämä ei ollut liftausmatka. Jos olisin yksin ollut matkassa, olisi tilanne varmasti ollut toinen, mutta ystäväni Sorina toivoi, että voisimme matkustaa julkisilla kulkuvälineillä, jotta tietäisimme suunnilleen, milloin saavumme minnekin, emmekä vietä aikaa seisoen/istuen tienvarressa. Olin siis selvittänyt, että liki koko reitillä pitäisi kulkea jonkinlaista julkista liikennettä. Tiesin kuitenkin, ettei se tulisi koko matkan ajan onnistumaan, jonka peitin tältä tyypillisellä valkoisella valheellani "kyllä siellä pitäisi bussi kulkea".</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Käveltyäemme vuorelta alas Kyzartin kylään heitti ystävällinen nuori mies meidät työnsä lomassa kuorma-autolla ison tien varteen, kun Sorina tältä kysyi marshrutkasta (eli siis marsubussista). Hänelle oli kunniatehtävä auttaa turisteja. Siinä istuskeltuamme liki tunnin ilman juuri minkäänlaista liikennettä alkoivat Sorinan ensimmäiset epäilyt siitä, pitikö väitteeni paikkansa, että reittini pystyisi kulkemaan julkisilla. "Voi olla että ei, koitetaan liftata". Nopea neuvottelu siitä, kannattaako meidän ollenkaan lähteä mitättömiin pikkukyliin, vai palata suosiolla pääkaupunkiin, johti minun jääräpäisyyteni riemuvoitoon. Pian meidät lastattiinkin pakettiauton perälle, joka olisi soveltunut mainiosti kidnappaukseen. "Suunta on oikea", tuumasin, ja tunnin päästä vapauttivat he meidät pölyisestä kopista. Istuskellessamme liki tunnin paahtavan auringon alla piti kioskin tyttö meille seuraa, uteliaana kylään saapuneista harvinaisista matkailijoista. Sorina kyseli marsubusseista, joista oli kuitenkin turha edes haaveilla, eikä takaisinkaan enää päässyt. Aloimme olla virallisesti paikallisellakin mittakaavalla tallatun reitin ulkopuolella. Minulla ei ole hajuakaan missä olimme, sillä meillä ei ollut karttaa, ja puhelimestani loppui akku.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Matka jatkui yhä edelleen liftaten muutamalla kulkuneuvolla tienhaaraan, josta seuraamme liittyi jopa ranskalainen pariskunta, jotka olivat menossa samaan kylään, jonne itse halajin: Kyzyl-Oihin. Emme siis olekaan ainoita hulluja, jotka liftaavat täällä! Vaikka he tulivatkin eri suunnasta isoa tietä pitkin, eikä sitä neljän tunnin hiekkatietä läpi pienten kylien, mistä me tulimme. Maisemat muuttuivat hiekkaisista viljelysmaista jyrkkiin, punaisiin vuoriin, vuoristotien seuraten kanjonia, jossa vieressämme pauhasi sini-vihreä koski. Olin totaalisen tyytyväinen kaikesta siitä, mitä päivä oli meille tullut - olimme aamulla vielä lähellä Song Kul- järveä telttailemassa, ja nyt olemme jossain ehkä 200 kilometrin päässä pienessä vuoristokylässä. Koska olimme taas viettäneet usemman päivän kävellen ja likaisina, investoimme hyvään vierastaloon, jossa meille löytyi lämmin suihku (vaikkakin ulkoa), ja mukava pikkukeittiöä, jossa muiden vieraiden kanssa vietimme iltaa juoden Vitalin omenaviiniä ja syöden espanjalaisen Luisin kokkauksia. Seurassamme olivat myös italialainen eläkeläispariskunta, jotka olivat vuokranneet auton kierrelläkseen "Staneja" pari kuukautta. Luis oli matkassa polkupyörällä Kiinasta Espanjaan. He kuvastavat jotakuinkin tyypillisiä turisteja, joihin Keski-Aasiassa kohtaa: jokainen jollain tapaa "hullu".</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxZUQFrnuJ-4SJwNecQWwmC191n2e6xHDIu8nZo3pw9VyaNrSXBiHfwE_oaPcNAdpTp-Cz247QMsK8bUXfyfYyNLIPiX-352lshtVO7gbC-HSqgHyLEEddYWHRg4XF1TRKJbBZf9hUr28I/s1600/DSCN1942.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxZUQFrnuJ-4SJwNecQWwmC191n2e6xHDIu8nZo3pw9VyaNrSXBiHfwE_oaPcNAdpTp-Cz247QMsK8bUXfyfYyNLIPiX-352lshtVO7gbC-HSqgHyLEEddYWHRg4XF1TRKJbBZf9hUr28I/s320/DSCN1942.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kyzyl-Oin kylänraitti</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQpHyzh92gFwJYtVtU-rWdqZ96WA5vPc2BQRFmWBly-tXIV1k3LjZ3uI11zCJ2c-pmlRAA_YXddALcel7ROselmn0-_eylxECDCNL5u6z8yKBx52ExoVRysRCV2no-BLWRfE34XIkzmMXi/s1600/DSCN1952+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQpHyzh92gFwJYtVtU-rWdqZ96WA5vPc2BQRFmWBly-tXIV1k3LjZ3uI11zCJ2c-pmlRAA_YXddALcel7ROselmn0-_eylxECDCNL5u6z8yKBx52ExoVRysRCV2no-BLWRfE34XIkzmMXi/s320/DSCN1952+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWX-w3dxPX8pITVk7r7qnEUpvhCg4hy7fTcNyTeq6AWb2Tqzf-HnpXW4X3_AZbD2Fna4GBARgW3GAG1lRdU6x-uOkssrzVwHzlBIsfjhY0pjLg1dqmDRBFFZslccPSGHJAldiGX9sx0AV_/s1600/DSCN1956.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWX-w3dxPX8pITVk7r7qnEUpvhCg4hy7fTcNyTeq6AWb2Tqzf-HnpXW4X3_AZbD2Fna4GBARgW3GAG1lRdU6x-uOkssrzVwHzlBIsfjhY0pjLg1dqmDRBFFZslccPSGHJAldiGX9sx0AV_/s320/DSCN1956.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Majatalon sisältä - takana Luis ja italialainen nainen</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kyzyl-Oista poistuminen olisi voinut olla kovan työn takana, sillä sieltä ei todellakaan kulje mitään julkisia, ei edes kimppatakseja, mihinkään suuntaan, eikä oikeastaan mitään muutakaan kulkuvälinettä hevosta lukuunottamatta. Onneksemme italialainen pariskunta jeepillään heitti meidät seuraavaan pieneen kylään tunnin matkan päähän, Suusamyriin, jossa ajattelimme haistella elämää päivän, sillä seuraava etappimme Osh oli melkoisen kaukana, enkä uskaltanut vielä Sorinalle kertoa, että tuskin pääsisimme sinne marsubussilla taikka muullakaan julkisella kulkuvälineellä. Istuskelimme tunnin verran kylän raitilla seuraten muutaman juopon aamuista keskustelua - he olivat juuri ostaneet vodkapullon, jota he joivat vuoron perään. Kello oli kahdeksan aamulla, ja he olivat jo voimakkaasti humalassa. Muutama lapsi kävi tervehtimässä meitä kädestä pitäen, muiden kyläläisten lähinnä keskittyen jatkamaan elämäänsä, kuten kasaamaan heinää seipäisiin ja ripustamaan vaatteita kuivamaan. Elämä Suusamyrissä oli todellakin seesteistä - miehet keskittyivät ryyppäämiseen, naiset työntekoon, ja lapset diplomaattisiin suhteisiin ulkomaalaisten kanssa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgM5OiQvuJQgoB1ztapbqheU4ZIRFXOvB7MxRC0o6135xeeCmxHK0nbtziolncw2d92YJfNQfKoid5X9uyxt7nvWt4UROejWi1rYi04dGF6KC_0RGLvtV3f9-HzuJJK3NfUPzw24o1l77U8/s1600/DSCN1971.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgM5OiQvuJQgoB1ztapbqheU4ZIRFXOvB7MxRC0o6135xeeCmxHK0nbtziolncw2d92YJfNQfKoid5X9uyxt7nvWt4UROejWi1rYi04dGF6KC_0RGLvtV3f9-HzuJJK3NfUPzw24o1l77U8/s320/DSCN1971.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Liikennettä ei lehmien lisäksi ollut</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvrLP3e0W_D9gwGC37gZzhnmJlaLN4FAzmPBMIEeiW93c7gw93ANNqJGYe0RNQaFlgWbvnWINMWoyPLMR-rNrDQ0lpQRFniRoH3oNXBCZIhRsbU38DnnwtQGHEAFK9Tw8LirCWCVBhnhJE/s1600/DSCN1999.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvrLP3e0W_D9gwGC37gZzhnmJlaLN4FAzmPBMIEeiW93c7gw93ANNqJGYe0RNQaFlgWbvnWINMWoyPLMR-rNrDQ0lpQRFniRoH3oNXBCZIhRsbU38DnnwtQGHEAFK9Tw8LirCWCVBhnhJE/s320/DSCN1999.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbChaGA_7yuGXduLfk0ow_tUFL3n5EZK4x3uKcdaXlSY636gkn1hgs4sF20QvU_H29kHcwv2ucwNvKemtUyynfjslKGMDD1Qer26jlBup-W8Gl9_ZzhILQz3TQNhyphenhyphen4imB7oAbJq84xuaqj/s1600/DSCN2002+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="951" data-original-width="1333" height="228" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbChaGA_7yuGXduLfk0ow_tUFL3n5EZK4x3uKcdaXlSY636gkn1hgs4sF20QvU_H29kHcwv2ucwNvKemtUyynfjslKGMDD1Qer26jlBup-W8Gl9_ZzhILQz3TQNhyphenhyphen4imB7oAbJq84xuaqj/s320/DSCN2002+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Suusamyrin kylä</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhu_qV1ntzvjWFj9FGuSvdCQ-lvi3fLx4uUx3wRf7CQJ0wt4uxWE0Ae0R21z3CMk6JztYlnPSsFSjeuHq0agVALs33TkCfAqcKerO_VecXuuReXHOzCNvu1KE-SpkOrTQU_zAKcFjizoVJ_/s1600/DSCN2009+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="692" data-original-width="944" height="234" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhu_qV1ntzvjWFj9FGuSvdCQ-lvi3fLx4uUx3wRf7CQJ0wt4uxWE0Ae0R21z3CMk6JztYlnPSsFSjeuHq0agVALs33TkCfAqcKerO_VecXuuReXHOzCNvu1KE-SpkOrTQU_zAKcFjizoVJ_/s320/DSCN2009+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Heinää riittää pitkäksi talveksi</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqCuYhVBzUJffAjOOvkvmiZGcUXpN3_RajWFBjQcr4sFRj9x2HIbaBOeld9IVG9FEOMh_-bqcKJfXCObCG3APXIK-6xd7C2TjdarUe8BHTl6hCXSlrNIU75issTu19ieuolH97IjvYK8Fl/s1600/DSCN2016+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqCuYhVBzUJffAjOOvkvmiZGcUXpN3_RajWFBjQcr4sFRj9x2HIbaBOeld9IVG9FEOMh_-bqcKJfXCObCG3APXIK-6xd7C2TjdarUe8BHTl6hCXSlrNIU75issTu19ieuolH97IjvYK8Fl/s320/DSCN2016+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Suusamyrin autio kylänraitti</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Sen seuraaminen ei loppupeleissä ollut niin kovin mielenkiintoista, joten tartuimme mahdollisuuteen vanhan Ladan tarjotessa kyytiä "Pariisiin". Ei meille heti oikein selvinnyt, että missä tai miten kaukana se Pariisi on, mutta se kuulosti hyvältä. Lada päästeli osittain off-roadina, sillä Kirgisiassa tiet ovat joskus niin huonokuntoisia, että tietöntä tasankoakin pitkin on parempi ajella. Päästyään varsin laadukkaalle "moottoritielle" se jätti meidät jonkinlaiselle taukopaikalle, joka oli täynnä monenlaista kauppiasta - paikka, joka kulkee nimellä "Pariisi". Myöhemmin kuulin, että tämä nimi juontaa juurensa aikaan, jolloin paikka oli tärkeä kauppapaikka asutusten välillä, ja se saatettiin havaita jo kaukaa sen kirkkaista valoista.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pariisi sijaitsee juurikin valtatiellä Bishkekin ja Oshin välillä - kahden maan suurimman kaupungin. Muuan taksikuski osasi saksaa, viitaten meille, että jos hän ajaa nopeasti, olisimme Oshissa jo viidessä tunnissa. Jos hän ei saa asiakkaita, lähtee hän ajamaan sinne kolmen tunnin kuluttua, jolloin voisimme päästä ilmaiseksi. Ennen tätä meidät nappasi kyytiin meidän ikuinen pelastava enkelimme. Talant.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Olen unohtanut mainita jotain. Kirgisiassa liftaaminen on harvoin ilmaista. Koska julkista liikennettä ei ole paljoa, ja vain harvalla on auto, on jokaisella melkeimpä vastuu ottaa kyytiinsä sitä tarvitseva. Monesti kuski sanoo "maksa mitä pystyt", mutta joskus he myös luulevat yhtäkkiä olevansa taksikuskeja, ja pyytävät hulppeita hintoja. Siksi on tärkeää selvittää tilanne ennen kyytiin hyppäämistä, ettei tule kiistatilanteita.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIlVuq1_OOUYitJ_Li3wiaUb4kbzXgev1K0_ah0PLuokft-aW7ETrCfn4Q8322DlsVuttPkpA4upqVhKjRsZHDW-TMgDOK6sb_aMNH2UBePG4ZBUfe-4KU2LE3jsXzl9oNWC9CYRwKUCJE/s1600/DSCN2038.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIlVuq1_OOUYitJ_Li3wiaUb4kbzXgev1K0_ah0PLuokft-aW7ETrCfn4Q8322DlsVuttPkpA4upqVhKjRsZHDW-TMgDOK6sb_aMNH2UBePG4ZBUfe-4KU2LE3jsXzl9oNWC9CYRwKUCJE/s320/DSCN2038.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Talant oli kuitenkin toista maata. Hän osasi hippusen englantia ja sanoi heti aluksi, kun kysyimme hinnasta, ettei hän halua mitään. Hän voisi viedä meidät Oshiin asti, hänen mukaansa kahdeksan tunnin matka.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Matka vei meidät Suusamyrin vihreiltä ylängöltä läpi Talasin mystisten maiden, Togtomulin sinistä hohkaavan järven, syvien kanjonien, hiekkaisten vuorten, seuraten auringossa välkehtivää Naryn- jokea, päätyen tasaiseen ja kuumaan Fergana laaksoon auringon laskiessa. Paikkaan, joka oli kiinnittänyt huomioni lukemissani tarinoissa yhtenä verisimpänä konfliktipesänä. Myös viimeiset kymmenen vuotta ovat tuoneet Ferghana laaksoon ongelmia, vaikka tällä hetkellä tilanne vaikuttikin vakaalta. Oli ällistyttävää, miten erilaista Fergana- laaksossa on verrattuna pohjoiseen Kirgisiaan. Perinteinen kirgisialainen nomadikulttuuri vaihtuu uzbekki- vaikutteiseen, huomattavasti konservatiivisempaan elämänmuotoon. Ravintolassa riisutaan kengät ja istutaan maton päälle ruokailemaan matalta pöydältä. Naisilla on yhä useammin huntu päässä. Ilmassa oli jotain uutta ja erilaista, ja se kiehtoi minua. Talant tarjosi meille ateriat ravintolassa, jolloin Sorina jäi ikävä kyllä ruoatta, sillä he eivät voineet tarjota mitään ilman lihaa. Myöhemmin tämä sai onneksi vesimelonia syödäkseen, joka jäi hänen ainoaksi ateriakseen tuona päivänä. Talant on kotoisin juurikin Kara-Suusta Uzbekistanin rajalta, josta olin lukenut useita tarinoita ongelmapisteenä näiden kahden maan rajapinnassa. Tässä vaiheessa matkaa minusta tuntui siltä, kun olisin juuri avaamassa kirjani jännittävintä kappaletta: "tämä on se mistä on puhuttu paljon! Nyt olen pääsemässä siihen!"</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKs_rJs3y07W6XycGyYwu1W8Nmo8EHSQ0MmvQxg4wvKRZYr4Jbc4bCbSTPeQ256ZPWRjrU2nDHgPHNVuxpnia99mjWzuk9Bc0RGca7Wb-89dIFSMo9cTJ0JC1ol-d3V9DVxjYxV7qGd8Vo/s1600/DSCN2063.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKs_rJs3y07W6XycGyYwu1W8Nmo8EHSQ0MmvQxg4wvKRZYr4Jbc4bCbSTPeQ256ZPWRjrU2nDHgPHNVuxpnia99mjWzuk9Bc0RGca7Wb-89dIFSMo9cTJ0JC1ol-d3V9DVxjYxV7qGd8Vo/s320/DSCN2063.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ravintolassa Sorinalle tarjottiin vain teetä ja leipää (lihatonta ruokaa ei ollut saatavilla)</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1f2rGZKTLGr5uozqN7T92SOUBX2iVSOntfmY5QYh_vXb9zF5KlOGa6fuN18tRqjkzDTMRIilmPW-FYEq0ptm8NDxAWTcbIY4WeUVbkmIgQv4LC6ABSOKkFO2Rb6xk-uAhuwQYTbq6qdhD/s1600/DSCN2066.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1f2rGZKTLGr5uozqN7T92SOUBX2iVSOntfmY5QYh_vXb9zF5KlOGa6fuN18tRqjkzDTMRIilmPW-FYEq0ptm8NDxAWTcbIY4WeUVbkmIgQv4LC6ABSOKkFO2Rb6xk-uAhuwQYTbq6qdhD/s320/DSCN2066.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgffRpezPMGC_jeT35sRXINr7-H4HKNon92fNNFz0ET0BAUiYQXAcPMa33Lg5g_CNHNR3meyyZq1VwRs1khG-u5jB0zFvYztQ0EULubqluIP556lTK-T8W0jV6SfrgNlu2Sc5BT7AazJZEE/s1600/DSCN2101.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgffRpezPMGC_jeT35sRXINr7-H4HKNon92fNNFz0ET0BAUiYQXAcPMa33Lg5g_CNHNR3meyyZq1VwRs1khG-u5jB0zFvYztQ0EULubqluIP556lTK-T8W0jV6SfrgNlu2Sc5BT7AazJZEE/s320/DSCN2101.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Naryn- joki</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Talant oli niin innokas turistiopas (kierrättäen meitä puuvillapellolla ja näköalapaikoilla), että oli jo säkkipimeää, ja meillä olisi vielä ainakin neljä tuntia matkaa Oshiin (vaikka olimme matkustaneet jo yhdeksän tuntia). Emme voineet mitenkään saapua Oshiin keskellä yötä ilman yösijaa, eikä Talant voinut meitä majoittaa Kara-Suussa. Aloimme olla tunnin päässä Jalal-Abadista, eikä meillä ollut hajuakaan missä nukkua. Nopean neuvottelun jälkeen oli tehtävä vaikea ratkaisu - Talant ajaa sivutietä pari kilometriä ja jättää meidät pellon reunaan, missä nukumme teltassa. Kello oli melkein kymmenen ja alkoi olla turha etsiä majataloa pienestä kylästä. Tästä opimmekin, että tulisi <i>aina</i> etsiä yösija ennen pimeää.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9JkRKsbmkocENqGZoatyawNLyRk5d101OAEKNrvCgL1aDYUjJwdCVHQTNyoopDlznOy4uTojRs_c365DHXe23E8riQ97wVhi3AsTklIZZgB0kEdZQBjN8-IIRjeilrtJ8cSLAgywdkgVd/s1600/DSCN2109.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9JkRKsbmkocENqGZoatyawNLyRk5d101OAEKNrvCgL1aDYUjJwdCVHQTNyoopDlznOy4uTojRs_c365DHXe23E8riQ97wVhi3AsTklIZZgB0kEdZQBjN8-IIRjeilrtJ8cSLAgywdkgVd/s320/DSCN2109.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigJDYRIgdQijyWLA1hZwJGpXhFSRYWCRbW41FvSrTdKZF6kNYi4H90pO5ynsIoKe5jPOeN8PUqLWXuf4ykxcD74zfraB7ja9_fHFdx59QzRll2IR_MIqh8b5yG8TA-hIIPACA0l9zcqyiW/s1600/DSCN2118+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigJDYRIgdQijyWLA1hZwJGpXhFSRYWCRbW41FvSrTdKZF6kNYi4H90pO5ynsIoKe5jPOeN8PUqLWXuf4ykxcD74zfraB7ja9_fHFdx59QzRll2IR_MIqh8b5yG8TA-hIIPACA0l9zcqyiW/s320/DSCN2118+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Talantin jätettyä meidät pellonreunaan huomasimme, että pellosta vain hyvin kapea osa on leikattu lyhyeksi, ja pian se on korkeaa maissipeltoa. Tämä johti siihen, että pystytimme teltan vain noin kymmenen metrin päähän tiestä. Säkkipimeässä yritimme parhaamme mukaan estää, ettei se täyttyisi hyönteisistä, joita pelto oli täynnä. Vaikka oli jo myöhä, oli tuskallisen kuuma, ja heinäsirkat sirittivät kovaäänisesti. Asetuttuamme telttaan häiriinnyimme jatkuvasti ohi ajavista autoista, joiden ajovalot pyyhkäisivät telttamme. Vaikka toivoimme olevamme suojassa näkeviltä silmiltä, en saanut nukuttua koko yönä ajatellessani sitä, että nukumme teltassa suojaamattomina pellon reunassa alueella, josta kaikkialla varoitellaan. Mielikuvat konservatiivisista kiihkoilijoista, isis- taistelijoista ja etnisistä ristiriidoista valtasivat levottomat yöuneni.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Onnekseni kaikki se oli ylivilkkaan mielikuvitukseni ja liioitellun varoittelun aikaansaannosta, ja heräsimme täysin sielun voimin uuteen alkuun Fergana laaksossa.</div>
Anniinahttp://www.blogger.com/profile/05408134790203679857noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-868039018790177818.post-46023047455753274652017-12-04T09:32:00.001-08:002017-12-04T09:35:58.262-08:00Vähän vodkaa ja paljon hevosia - oikean Kirgisian juurilla<div style="text-align: justify;">
Suunnitelma oli selvä: haluamme päästä sivilisaatiosta eristetylle Song Kul- vuoristojärvelle. Sen pitäisi vastata kirgisialaista perinnemaisemaa, jossa ei ole sähköä, puhelinverkkoa tai teitä - ainoastaan jurttia, paimentolaisia ja paljon eläimiä. Sinne vie kaksi tietä, joista molemmat ovat yli 40 kilometriä pitkiä, sisältäen 3000 metrisen vuoriston ylityksen. Yksikään julkinen kulkuneuvo ei aja noita 40 kilometriä järvelle, sillä siellä ei ole kuin yksittäisiä jurttia, ja Narynissa meille viitattiin jeeppikyydin hinnaksi 4000 somia, joka on yli 50 euroa. Muitakin keinoja on pakko olla!<br />
<br />
Kello seitsemän aamulla seisoimme Narynin bussiasemalla, kun taksikuskit huutelivat meille tarjouksiaan. Sen sijaan olimme enemmän kiinnostuneita vanhoista marsubusseista, joihin paikallisia nousi kyytiin. Yksi niistä sattuukin pyhähtymään Ak-Talissa, josta on vain 40 kilometriä pientä vuoristotietä pitkin järvelle, joten se tuntui olevan ainoa vaihtoehtomme. Ehkäpä siis siellä voisimme löytää jonkin halvemman keinon päästä järvelle, tai kävellä jos ei muuta. Ennen bussin lähtöä kohtasimme kuitenkin ongelman: yksi jos toinenkin paikallinen kertoi, että Ak-Talista Song Kuliin johtava tie ylittää sillan, joka on mennyt rikki, eikä jokea voi ylittää. Siinä taas heiteltiin hintoja jotain toista kautta ajamisesta, jotka eivät miellyttäneet meitä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi87CRMPhhhp_flfYOfNI64gh3D463HmzKs3a_xVAIY1K-AwQhEvdMhVWSeEEvAzyk4KjxbZdEuj73Y9GCHnXQCuJiIzf4M79qNMvjaQgoQMPgTmaynFgl-JlZMG5t4dogmeuOjRyzFTnbY/s1600/DSCN1394.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1152" data-original-width="864" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi87CRMPhhhp_flfYOfNI64gh3D463HmzKs3a_xVAIY1K-AwQhEvdMhVWSeEEvAzyk4KjxbZdEuj73Y9GCHnXQCuJiIzf4M79qNMvjaQgoQMPgTmaynFgl-JlZMG5t4dogmeuOjRyzFTnbY/s320/DSCN1394.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 12.8px;">Baetoviin vievä bussi, joka kulkee Ak-Talin ohi</td></tr>
</tbody></table>
Oli tehtävä tiukka päätös: lähdemme katsomaan, onko silta oikeasti ikki, ja voiko jokea ylittää. Ak-Taliin on noin kahden tunnin matka, eikä sieltä ole enää samana päivänä paluubussia, joten saattaisimme jäädä sinne jumiin. Arpa oli heitetty!<br />
<br />
Matkalla aloimme asioimaan vieressämme istuvien paikallisten kanssa, jotka olivat niinikään menossa Ak-Taliin. He vahvistivat, että silta on mennyt rikki, mutta se on myös jokseekin korjattu, ja joen voi ylittää, vaikkakin ainoastaan jalan, ei autolla. Iloksemme hän myös ilmoitti, että hän tuntee jonkun, jolla on auto sillan toisella puolen, ja joka voisi ehkä viedä meidät järvelle. Muutaman puhelun jälkeen hän vahvisti: tuhannella somilla, eli noin 12 eurolla, pääsemme järvelle! Tämä oli vain neljäsosa meille aiemmin ilmoitetusta hinnasta, ja bussi Ak-Taliin maksoi hädin tuskin kaksi euroa. Ak-Talissa joukko miehiä viittoi meidät rekan lavalle, joka kuljetti meidät rikkoutuneelle sillalle, jonka ylitimme jalan. Sillan toisella puolella meitä jo odottikin meille luvattu autokyyti!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDHcZmLrrDbyyjq91kc9YgHJEGVF9PD2YW0JqRNeN9y9WdoNAZFIqGwxH3uQrj8EZgmJmcIqSf4vqVjc02spXTHBR23JPxAvM21t84ky5Sjrl-xc4vHNEgVLDO1L7gvrrS_uR7iCK1JvrG/s1600/DSCN1407.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDHcZmLrrDbyyjq91kc9YgHJEGVF9PD2YW0JqRNeN9y9WdoNAZFIqGwxH3uQrj8EZgmJmcIqSf4vqVjc02spXTHBR23JPxAvM21t84ky5Sjrl-xc4vHNEgVLDO1L7gvrrS_uR7iCK1JvrG/s320/DSCN1407.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 12.8px;">Perillä Ak-Talissa </td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFi-DXUruZ35tiSjlmR4xncwE9Mf9_tR44YMZkCQdE8p1GLdYRStCHbs5Bg9LZB0jyNPF9PdSyR6X_e9a2VWDUcOUTBE59zm1avpdTvhlgXL9BA0o7yONqacGEQrjeHMUnuWbVWkFE-_p1/s1600/DSCN1410.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFi-DXUruZ35tiSjlmR4xncwE9Mf9_tR44YMZkCQdE8p1GLdYRStCHbs5Bg9LZB0jyNPF9PdSyR6X_e9a2VWDUcOUTBE59zm1avpdTvhlgXL9BA0o7yONqacGEQrjeHMUnuWbVWkFE-_p1/s320/DSCN1410.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 12.8px;">Kyyti rekan lavalla kohti siltaa. </td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDO0Ox6RLFC7IKX2WzSganYMaAEatgjgzrFe3DJOlaGaeV-QlHoD3UJ8T2yl5vGwKdOGombdC2UzIXkN7WolbOKFBiGsyqBFacJQsxiTsikQ0SXkDgt_zbI5llzLKRJp2TLAG1hV5DMIZg/s320/DSCN1418.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;" width="320" /></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 12.8px;">Korjauksen alla oleva silta</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiK9NyJnomWfLgHMsMqVx9v8kd9xbc17Ja3RzfncGSDHD3Ul97Qkos4ezUJt72bpXOHnuyGBMLnZmcXVuihAOL54Y_4faSTrDe4XNuKkcwvokje4ISJOyMXJImjsXSARnYQxAKLrAr-k6jA/s1600/DSCN1420.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiK9NyJnomWfLgHMsMqVx9v8kd9xbc17Ja3RzfncGSDHD3Ul97Qkos4ezUJt72bpXOHnuyGBMLnZmcXVuihAOL54Y_4faSTrDe4XNuKkcwvokje4ISJOyMXJImjsXSARnYQxAKLrAr-k6jA/s320/DSCN1420.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 12.8px;">Meille luvattu Audi </td></tr>
</tbody></table>
<br />
Emme voineet kuitenkaan olla enemmän väärässä sen suhteen, että saisimme jälleen luksuskyydin yksityistaksissa. Pian kyytiin hyppäsi peräti 9 muuta ihmistä - 5 lasta ja 4 aikuista. Ja automme oli siis pieni henkilöauto, joka on todellakin mitoitettu vain viidelle. Hiljaa hyväksyen auto lähti rämisten läpi tomuisen hiekkatien kohti ylös kohoavia vuoria, jotka meidän pitäisi ylittää vanhalla autonrämällä, joka on lastattu yhdellätoista ihmisellä. Jutun juoni alkoi varmistua meille - rahoitimme juuri tämän perheen bensat, jotta he pääsisivät perheineen jurtalleen Song Kul- järvelle. Minusta se on paljon parempi tapa käyttää rahani, kuin kruisailla kuin porho kahdestaan tyhjällä taksilla pitkin köyhää maata. Matkalla pysähdyimme kerran jos toisenkin ottamaan kuvia, ja minut laitettiin jatkuvasti soittamaan charangoani, etenkin "Despacito"- coverini aiheuttaen riemukkaat suosionosoitukset (Despacito on tottakai kova hitti myös Kirgisian vuoristossa). Naiset huomioitiin kauniilla kukilla miesten puolesta. Kiemurtelimme serpentiinitietä yli 3000 metrin korkeuteen, jossa Song Kul- järvi kutakuinkin sijaitsee - se on joka puolelta vuorien ympäröimä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiksZHgefUf-5TKU7zf7rozTEWaT6FtlEUSVBOKo-SGOy1Ie-EF7yDkiIcQV0ObZgkCa5g894vBWs5XdAoyVk1nnvfNLYepQ899nKYXuhtLlSY_fYMWRYh13I5Y2UVHrCYddhbXUzo_67q-/s1600/DSCN1428.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiksZHgefUf-5TKU7zf7rozTEWaT6FtlEUSVBOKo-SGOy1Ie-EF7yDkiIcQV0ObZgkCa5g894vBWs5XdAoyVk1nnvfNLYepQ899nKYXuhtLlSY_fYMWRYh13I5Y2UVHrCYddhbXUzo_67q-/s320/DSCN1428.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 12.8px;">Ak-Talin kyläkauppa. Jäätelöä kaupan (morozhenoe).</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEsTY2RTFY5idnp4amibtFH__CTUhYd7WN348IiyPpr5VZ7NN_i90CGLQDUAKlBssdUyhEksl5upwxn67gbXpvTVurR1iXjFq3GBR_EA6KzpiwYYtTxhZnADGCCA83ecz0t_i1m5bx3ahy/s1600/DSCN1437+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEsTY2RTFY5idnp4amibtFH__CTUhYd7WN348IiyPpr5VZ7NN_i90CGLQDUAKlBssdUyhEksl5upwxn67gbXpvTVurR1iXjFq3GBR_EA6KzpiwYYtTxhZnADGCCA83ecz0t_i1m5bx3ahy/s320/DSCN1437+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 12.8px;">Kohti vuoria. </td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7VHxisxgkcgFPxxjyluoMzQB0m9TtmKgLQniQBY2rKfPnQ9Ec8ZtiKhoiaewBHjE_0KKemAs6aL3DfEYvdBewGmOZ7sMvyiN5oCGTJ_moX8Aap00OOkSBe05junESBufLcmetTd_HsRJj/s1600/DSCN1449.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7VHxisxgkcgFPxxjyluoMzQB0m9TtmKgLQniQBY2rKfPnQ9Ec8ZtiKhoiaewBHjE_0KKemAs6aL3DfEYvdBewGmOZ7sMvyiN5oCGTJ_moX8Aap00OOkSBe05junESBufLcmetTd_HsRJj/s320/DSCN1449.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 12.8px;">Osa kyydissä olevasta seurueesta. </td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2rOGoKO-Pka37wKyJruOoesCFe3MenbG2yMX1oiNB9OPquchQB2gATpQPVkXNiQiUby0jO7QH7dnoWMI9IgxLGsDtD8VUIbWdQ_r9R2idSAURSCPC5HDgSIlegtJkv5TvsWBwB-2REy3D/s1600/DSCN1466.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2rOGoKO-Pka37wKyJruOoesCFe3MenbG2yMX1oiNB9OPquchQB2gATpQPVkXNiQiUby0jO7QH7dnoWMI9IgxLGsDtD8VUIbWdQ_r9R2idSAURSCPC5HDgSIlegtJkv5TvsWBwB-2REy3D/s320/DSCN1466.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 12.8px;">Audi puolivälissä matkaa</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmehf476SHJMMWlPlm7ndcLwP87mhoRR1KUImtlQ14ljjLqG90Aw0NNhk_m7maskDTjNkhkXSZz2tJurwe-1WxJ9zZiaCfOn6ubJHBVS979qOAlZ_y056fm4ettYTSwMtE1C1zs1vt4Rtn/s1600/DSCN1491+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmehf476SHJMMWlPlm7ndcLwP87mhoRR1KUImtlQ14ljjLqG90Aw0NNhk_m7maskDTjNkhkXSZz2tJurwe-1WxJ9zZiaCfOn6ubJHBVS979qOAlZ_y056fm4ettYTSwMtE1C1zs1vt4Rtn/s320/DSCN1491+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 12.8px;">Tämän serpenttinitie nousimme 11- henkisellä lastilla</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg26S-2W0kftL2t35UdVgHamZSobn2oMPBItAnxDBH9BgQz6_RjpUecKXkun-EFRZ4LPqKAiAs9c8LtrpxbPw3rhJ5jLjVKdzFe8MYMPH4QGIWsCPJ0pK3t0fA5raVKCvhL0lf3andyndn4/s1600/DSCN1510.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg26S-2W0kftL2t35UdVgHamZSobn2oMPBItAnxDBH9BgQz6_RjpUecKXkun-EFRZ4LPqKAiAs9c8LtrpxbPw3rhJ5jLjVKdzFe8MYMPH4QGIWsCPJ0pK3t0fA5raVKCvhL0lf3andyndn4/s320/DSCN1510.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 12.8px;">Kukkia naisille perheen miehiltä</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEjicz84iJCaP9JodhJj4pkM_jBdDZRCZCZEUXnMC6aV2GQF32O77Grgqo1UQJYnRIirSfL8nofkaQ3YBC76nwEb37R0J-atxmC3wa1jPH21JOvPebgsvPTJm8L9H6REK0l43lBCJkrIyE/s1600/DSCN1518.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEjicz84iJCaP9JodhJj4pkM_jBdDZRCZCZEUXnMC6aV2GQF32O77Grgqo1UQJYnRIirSfL8nofkaQ3YBC76nwEb37R0J-atxmC3wa1jPH21JOvPebgsvPTJm8L9H6REK0l43lBCJkrIyE/s320/DSCN1518.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Saavuttuamme laaksoon, vierailimme ensin perheen jurtalla, jossa meille tarjottiin käytettyä hevosenmaitoa, kaimakkia (vastaa smetanaa), sekä vastapaistettua naan- leipää. Minulla oli pussi Pandan vadelmalakritsia, joka maistui heille erinomaisesti vaihtokauppana. Lisäksi olimme ennen matkaa tehneet itse Suomi- ja Romania- aiheisia magneetteja, joita jaoimme aina uusille tuttavuuksillemme. Nyt on aika monta poroa sekä tunturi- ja järvimaisemaa koristamassa jurttia ja taloja ympäri Kirgisiaa. Etenkin kaupungissa asuneet tuntevat Suomen melko hyvin - mainittiin Mannerheim, jääkiekko ja Ville Haapasalo (joka on näytellyt monessa tunnetussa venäläisessä elokuvassa ja sarjassa). Mannerheim on kuuluisa Kirgisiassa, sillä tämä otti valokuvan Etelän Kuningattaresta eli Kurmanjan Datkasta vuonna 1907 vieraillessaan vaikoilumatkalla Kirgisiassa, joka on ainoa kuva tästä harvinaisesta hallitsijanaisesta, koristaen nykyään 50 somin seteliä. Kaikenkaikkiaan Suomi vaikuttaa hyvin pidetyltä maalta Kirgisiassa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg7bxGKEN1WgIR0p7Va-ebwq5HB381QS-_sLvcEwa6m49k0bBGAuYJGRedF4d6EBB9FFFfmTgfX4VHnbBA-lV_ZhxWTCiZ7HIrsZN1PSmgrm4yA2an8bH37apE-9ogkSSer5p5s_9QdsXo6/s1600/DSCN1541.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg7bxGKEN1WgIR0p7Va-ebwq5HB381QS-_sLvcEwa6m49k0bBGAuYJGRedF4d6EBB9FFFfmTgfX4VHnbBA-lV_ZhxWTCiZ7HIrsZN1PSmgrm4yA2an8bH37apE-9ogkSSer5p5s_9QdsXo6/s320/DSCN1541.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhT3dbLdQnuKFpeF9qehRKOPwvp90abn2DeHWzip263i3a5iC3QZRcdMqOKo6eSr14uCZIPJga0VABXOPSEKvnQ4pXD4h1NnD36WQprRothfQa911h8X5cAYDp9qt57_15SDwDzWK5zMldy/s1600/DSCN1548+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhT3dbLdQnuKFpeF9qehRKOPwvp90abn2DeHWzip263i3a5iC3QZRcdMqOKo6eSr14uCZIPJga0VABXOPSEKvnQ4pXD4h1NnD36WQprRothfQa911h8X5cAYDp9qt57_15SDwDzWK5zMldy/s320/DSCN1548+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Jurttavierailun jälkeen oli aika täyttää kanisterit hevosenmaidolla, joka viedään Ak-Taliin tai Naryniin myytäväksi. Vierailimme useammalla jurtalla jättäen kullekkin 10 litran muovikanisterin, jonka pitäisi olla täynnä ehtaa hevosenmaitoa paluumatkaan mennessä. Pieniä ongelmia aiheutti, että Audin ovet jumittuivat, ja jouduimme poistumaan autosta ikkunan kautta. Emme itseasiassa tienneet, minne meitä viedään. Jättävätkö he meidät jonkun jurtalle, missä voimme nukkua, vai dumpataanko meidät yksinkertaisesti järven rantaan? Onneksi ensimmäinen epäilymme osoittautui oikeaksi, ja meidät jätettiin jurtalle, jossa meille järjestyisi myös yösija. Järven eteläpuolella olevat jurtat kuuluvat Ak-Talin asukkaille, kun taas pohjoispuolella ne kuuluvat Kyzartille. Kesällä karja tuodaan suuren Song Kul- järven vihreään laaksoon laiduntamaan, mutta talveksi kaikki palaavat kyliinsä, sillä järvi jäätyy ja laakso peittyy lumen alle. Pelkästään eteläpuolella on jurttia satakunta. Järvi on suuri, ympärysmitaltaan noin 50 kilometriä, eli kyllä siinä on lääniäkin antaa hevosten, lampaiden ja lehmien laiduntaa. Sähköä tai juoksevaa vettä ei ole, joten olosuhteet ovat varsin primitiiviset. Jurttakylän yhteinen generaattori ja muutama aurinkopaneelia tuottavat riittävästi energiaa tuomaan valoa illan pimeksi tunneiksi. Koska puita ei ole, jurttien lämmittämiseen ja ruoan valmistamiseen käytetään polttoaineena kuivattua eläimenlantaa. Haisee melko epäilyttävältä, ja kuulimme jälkikäteen, että se savu on melko epäterveellistä hengittää. Onneksi emme tienneet sitä silloin.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6gJ6s23jrKQXxj1GI-Ml-mtD6H0c6mvRpHn69m-AXmmNkfDMghqdQEwAiTbNCcf09kfxf4LB-nni5hvzx80PG6kcYDtMvtl-i47_zm8OULY4Xkj045EEe_StGCOn-35nEF_jWu2ENWtBF/s1600/DSCN1566+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="760" data-original-width="607" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6gJ6s23jrKQXxj1GI-Ml-mtD6H0c6mvRpHn69m-AXmmNkfDMghqdQEwAiTbNCcf09kfxf4LB-nni5hvzx80PG6kcYDtMvtl-i47_zm8OULY4Xkj045EEe_StGCOn-35nEF_jWu2ENWtBF/s320/DSCN1566+%25282%2529.jpg" width="255" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 12.8px;">Hevosenmaitokaupoilla</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiX1dskPfMdfUPUrAhSbDGS18fDzLf0i2_YrL6DFaOGUxuuM38jMOSvRKa0rCmzowmPCAT9tld9hb9p7LX3v2vYyFPJhUcYD46NRuJL2JyaK-FD4k9w3of9uyF350MeZ3M4AobZONJ7l0cF/s1600/DSCN1573+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1029" data-original-width="1600" height="205" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiX1dskPfMdfUPUrAhSbDGS18fDzLf0i2_YrL6DFaOGUxuuM38jMOSvRKa0rCmzowmPCAT9tld9hb9p7LX3v2vYyFPJhUcYD46NRuJL2JyaK-FD4k9w3of9uyF350MeZ3M4AobZONJ7l0cF/s320/DSCN1573+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9GaiBfiXjaCW51KCkGvEekyIwQnZD476zVZ-hYY3oX1Wfu4WDqKnf6nPzGELuRKqjCy1Si_B7qIECV7mrYue4KmlHEvtDY0IUkiNYB0Nppt5LmLa2l0Wv1fkhsnvW2msilN5ikZsZLVSt/s1600/DSCN1588+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="653" data-original-width="840" height="248" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9GaiBfiXjaCW51KCkGvEekyIwQnZD476zVZ-hYY3oX1Wfu4WDqKnf6nPzGELuRKqjCy1Si_B7qIECV7mrYue4KmlHEvtDY0IUkiNYB0Nppt5LmLa2l0Wv1fkhsnvW2msilN5ikZsZLVSt/s320/DSCN1588+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Olimme hädin tuskin kerenneet asettua, kun meidät jo kutsuttiin yhteen jurtista. Ystävät Bishkekistä olivat tulleet kylään, ja ruokaa oli varmasti sadalle hengelle, vaikka jurtassa oli vain reilu kymmenen ihmistä. Kaksi heistä osasi englantia, sillä he olivat töissä kansainvälisissä järjestöissä. Itse kukin oli jo hiprakassa meidän tullessa sisään, eikä mennyt aikaakaan, kun meidän eteemme lykättiin shottilasit, ja ehtaa kirgisialaista vodkaa alettiin tarjoamaan. Myös ruokalautasia pullollaan kaikenlaista ruokaa oli tarjolla. "Tsyt tsyt", sanoin.. "vähäsen". Ei kai sitä koko lasia tarvitse kitaan kaataa. "Davai Suomi!".. minua komennettiin tyhjentämään koko lasi. Ja pian lasi täytettiin uudelleen, ja oli puheen paikka. Skoolasin vapaalle Kirgisialle, olihan pian itsenäisyyspäivä. Sitten skoolattiin uusille ystäville, ja taas lasi täytettiin. Haitari ja charango tahdittivat tanssia ympäri jurttaa. Pian joku, joka oli jo suhteellisen humalassa, tarttui auton rattiin katkaisten kahden jurtan välissä kulkevan sähköjohdon, mutta sai ohjattua auton jurtan eteen tuomaan lisää musiikkia. Siinä sitä sitten tanssittiin ripaskaa auton edessä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgC8x71Pb1LNDCjdqUkINyL9hQiaFhsf2VpKaVhmWXbj-iFdyFCLVySOdMBgWS6UEEdCSTexZO_w25Ny7xdOY0sFp6Ap4NWKGUHQHDJcEgmJh4OgO55xs5f_Zo2silG1mf44IuUAzuKxd9N/s1600/DSCN1606+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgC8x71Pb1LNDCjdqUkINyL9hQiaFhsf2VpKaVhmWXbj-iFdyFCLVySOdMBgWS6UEEdCSTexZO_w25Ny7xdOY0sFp6Ap4NWKGUHQHDJcEgmJh4OgO55xs5f_Zo2silG1mf44IuUAzuKxd9N/s320/DSCN1606+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj3bwaGJhnOKcIZpLyNdOvoi_pYSrvIMuuX_pIlC7PQdwNsJlCQlQ_wBP91eOoSSp3RnyDwj1_Pt0tMM4vf7nfELslXMUnxYIemSiljaN8YvcVOs2Y9bUd_5jpwmkd5DQ5SIeuLUNX1T3cQ/s1600/DSCN1610+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj3bwaGJhnOKcIZpLyNdOvoi_pYSrvIMuuX_pIlC7PQdwNsJlCQlQ_wBP91eOoSSp3RnyDwj1_Pt0tMM4vf7nfELslXMUnxYIemSiljaN8YvcVOs2Y9bUd_5jpwmkd5DQ5SIeuLUNX1T3cQ/s320/DSCN1610+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5dqXpLNTCJ8qxh8hO2TOPolUty879pNIKnzkchL-UlR8cNEPU7MxbyYBCCcd7NluE3Rb-bqdpjsfJr7OrKYwRl-6o066y74WzY-oWmu7ILJkJpqE8f7rVg_Kj_aOXLddviowULWPgqe6i/s1600/DSCN1641+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5dqXpLNTCJ8qxh8hO2TOPolUty879pNIKnzkchL-UlR8cNEPU7MxbyYBCCcd7NluE3Rb-bqdpjsfJr7OrKYwRl-6o066y74WzY-oWmu7ILJkJpqE8f7rVg_Kj_aOXLddviowULWPgqe6i/s320/DSCN1641+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Tuli pikkuhiljaa semmoinen olo, että pakko ottaa vähän paussia, tai nousee vodka hattuun. Kello oli vasta neljä päivällä. Sorina meni päikkäreille, ja minä lainasin yhtä hevosta (jonka luvattiin olevan kova juoksemaan), ja lähdin kiitämään pitkin aavaa laaksoa järvenrantaan. Hevonen juoksi suoraan lammaslauman läpi, jotka sitten hajaantuivat joka puolelle edessäni. Todentotta oli hevonen kova juoksemaan! Siinä sitten laukkasin pitkin järvenrantaa käyden muutamalla jurtalla vierailulla. Tuo päivä piirtyy mieleeni yhtenä mahtavimpina. Olin nähnyt videoita ja dokumentteja, sekä lukenut lukemattomia reportaaseja Kirgisiasta, miettien, pääsisinkö oikeasti kosketuksiin sen oikean Kirgisian kanssa. Tuona päivänä olin matkustanut ikivanhassa marsubussissa pikkukylään, liftannut rekan perävaunussa, hommannut autokyydin paikan päällä täyttäen pikkuauton 11 ihmisellä, auttanut paikallista miestä hevosenmaitokaupoissa (ja nauttinut itse kaksi kupillista), tyhjentäen useamman shotin paikallista vodkaa harmonikan tahdittaessa tanssia jurttajuhlissa, sekä laukannut yksin pitkin idyllistä "Jailoo"- maisemaa - jos tämä ei ole oikea Kirgisia, mikä sitten on?<br />
<b><br /></b>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWzTyqydzucrWYFJuT3ihfu3YdpEmJzHdregvE7aKLOP_hySIy_-u-rv78HJkukoxtSoE7QpKmU_mZ-Laf4HJn2oMgV9r41ryqOAoewg6QyCPwvB4lYqk7zce_ChBU_-_U-xvUrMqlHEVy/s1600/DSCN1657+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWzTyqydzucrWYFJuT3ihfu3YdpEmJzHdregvE7aKLOP_hySIy_-u-rv78HJkukoxtSoE7QpKmU_mZ-Laf4HJn2oMgV9r41ryqOAoewg6QyCPwvB4lYqk7zce_ChBU_-_U-xvUrMqlHEVy/s320/DSCN1657+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnqh7rShtVLXzCJf35xfOqlOZjwy0jJaIAmdp35BC5WO7AB9GNjyOtnm_W22AMyRbQf03QyMos7P9PjTanqoRFZYlp1Oyy163MWylGjWNzCm5r4uTdwJ2HzftcQ2bjxjQ_Zz8kLI0p0nm_/s1600/DSCN1664+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1049" data-original-width="984" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnqh7rShtVLXzCJf35xfOqlOZjwy0jJaIAmdp35BC5WO7AB9GNjyOtnm_W22AMyRbQf03QyMos7P9PjTanqoRFZYlp1Oyy163MWylGjWNzCm5r4uTdwJ2HzftcQ2bjxjQ_Zz8kLI0p0nm_/s320/DSCN1664+%25282%2529.jpg" width="300" /></a></div>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPXGdfYvGpByI6ithSrtLru70nHtKJXslwSdImDdEo_Qpk_kwOoyDo7iQRo-zyQei4o9jhlN9-QpwWXTftolupHOIn9-_8IOJlp_2bQvRefRt8L8MzMehNKlVeEH5ntjDO-grS5AkeRobT/s1600/DSCN1706+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPXGdfYvGpByI6ithSrtLru70nHtKJXslwSdImDdEo_Qpk_kwOoyDo7iQRo-zyQei4o9jhlN9-QpwWXTftolupHOIn9-_8IOJlp_2bQvRefRt8L8MzMehNKlVeEH5ntjDO-grS5AkeRobT/s320/DSCN1706+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimHObkZmI-De-jGtT2CvLfRHPJ3VgXqt6cU4t7bSHYwpIlgImaaCExICPLqSPv7GZnClad2QjWkou2SxyoikiWSeH8LIANsvJgHD-GMzTWMDgGRgwyyGPAbEfLpHk9-e3b1gcVLP-S4Ibv/s1600/DSCN1705.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimHObkZmI-De-jGtT2CvLfRHPJ3VgXqt6cU4t7bSHYwpIlgImaaCExICPLqSPv7GZnClad2QjWkou2SxyoikiWSeH8LIANsvJgHD-GMzTWMDgGRgwyyGPAbEfLpHk9-e3b1gcVLP-S4Ibv/s320/DSCN1705.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJlfoqTfrAX0ebriKusR8XZdlJDlTt3GldrLN7HbbjlJ4N8AUgyS2ICGjt6aLBIDg_8mx9yRz09SXI5jUutagaKp3P8CFP9S_naw5Bp3lKtmncjiP_FW7uC40f-gVjojiLgk1aG2TRyONz/s1600/DSCN1691.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJlfoqTfrAX0ebriKusR8XZdlJDlTt3GldrLN7HbbjlJ4N8AUgyS2ICGjt6aLBIDg_8mx9yRz09SXI5jUutagaKp3P8CFP9S_naw5Bp3lKtmncjiP_FW7uC40f-gVjojiLgk1aG2TRyONz/s320/DSCN1691.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgiA65RFm5IESDYSPIgO175XFXQzSEdP4V6FLjDDYez6cM681NBWtuyeqqGRbd_nPNu5b2bRxYJeK4UsSmuO_3-dohbChDBQddnt6CsQMHYbzyaft9e6VSLeqzml55AGF8IUk1PS76pCfVe/s1600/DSCN1676+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgiA65RFm5IESDYSPIgO175XFXQzSEdP4V6FLjDDYez6cM681NBWtuyeqqGRbd_nPNu5b2bRxYJeK4UsSmuO_3-dohbChDBQddnt6CsQMHYbzyaft9e6VSLeqzml55AGF8IUk1PS76pCfVe/s320/DSCN1676+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjucQRQUvPZPonRG2P0HIe4FWNHhO0atkQTpRyOcll1Dcv4vMHxDhcFPHllyWU9PBd_kzzrad1xGBr3-04PMd0VOG-noyIU4F86edBL-08Qa2Rk8l_dkGvVqUhvD4SlTKOZO7ZwMV1mEfpl/s1600/DSCN1731+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjucQRQUvPZPonRG2P0HIe4FWNHhO0atkQTpRyOcll1Dcv4vMHxDhcFPHllyWU9PBd_kzzrad1xGBr3-04PMd0VOG-noyIU4F86edBL-08Qa2Rk8l_dkGvVqUhvD4SlTKOZO7ZwMV1mEfpl/s320/DSCN1731+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 12.8px;">Paikalliset pelasivat ulakia, eli hevosen selässä pelattavaa peliä, jossa kuollutta lammasta kiikutetaan maaleihin, jotka on tehty renkaasta. </td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgme9JFj7Y4Kg32_dxwkudiZtOHu8DCvOaN8ozem9FegwGEn5QNSSYIfCXlzBeF9kdUr8QgjjxxnqdHBbiAfmXYgRduugUM4hWdX7AiSCPN2yai3zXM4IqsXbh5TTvG0db7yw5TAc-6DDKz/s1600/DSCN1743+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgme9JFj7Y4Kg32_dxwkudiZtOHu8DCvOaN8ozem9FegwGEn5QNSSYIfCXlzBeF9kdUr8QgjjxxnqdHBbiAfmXYgRduugUM4hWdX7AiSCPN2yai3zXM4IqsXbh5TTvG0db7yw5TAc-6DDKz/s320/DSCN1743+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<b><br /></b>
<b><br /></b>
Palatessani Sorina asioi paikallisen nuoren pojan kanssa venäjäksi ostamamme sanakirjan avulla. Sorina on verraton luomaan uusia suhteita. Pian pojat kutsuivat meidät heidän kanssaan ajelulle vanhalla Nivalla - pitäisi lähteä ostamaan pullo konjakkia juhliin magazinista, eli kaupasta. Gde magazin...? "Missä on kauppa", ihmettelin, eihän täällä ole kuin jurttia. Pojat vain nauroivat, ja ajoivat melko huimaa vauhtia pitkin tietöntä laaksoa. Alkoi olla jo melko pimeä. "Sorina, oletko nyt ihan varmasti tulkinnut nämä nuoret miehet oikein?". Pojat lauloivat venäläisiä juomalauluja. Lopulta saavuimme jurtalle, jossa toden totta oli "magazin". Jurttakauppa. Sieltä löytyi muun muassa alkoholia ja karkkia - ainoa mitä ehta kirgiisi tarvitsee leivän ja lihan lisäksi. Täydensimme vesikanisterit vuoristopurossa poikien korkatessa konjakkipullot. "Älä kerro äidille!", sanoi poika, joka oli ehkä 18- vuotias. Hänen naamansa oli auringon polttama ainakin kymmeneen kertaan, kuten kaikilla, jotka asuivat vuoristossa, joka sai hänet näyttämään ikäistään vanhemmalta.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigIpKUz8CZpeBra-MonsALR5mw7MJ-VZLhn6q5YO0AD4gp3k7ZI159LeEYhS2r9ahHMDF_oV2ypUQtAgv09EVMwUIIhitWUo2jWRW54gAOFVblJ5A5d777y1r9N7gCY6e5PB26zQfsTflN/s1600/DSCN1764.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigIpKUz8CZpeBra-MonsALR5mw7MJ-VZLhn6q5YO0AD4gp3k7ZI159LeEYhS2r9ahHMDF_oV2ypUQtAgv09EVMwUIIhitWUo2jWRW54gAOFVblJ5A5d777y1r9N7gCY6e5PB26zQfsTflN/s320/DSCN1764.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Palattuamme jurttakylään oli kitara otettu esille, ja nyt porukka istui kitaransoittajan ympärillä laulaen. Vodkaa oli edelleen tarjolla.<br />
<br />
Päivä oli ollut suuri menestys.<br />
<br />
Seuraavana päivänä ideamme oli päästä järveltä pois vaihtoehtoisella tavalla. Tulostin vanhoja Neuvostovallan aikaisia karttoja, joissa näytetään polkuja vuoriston yli. Kyzartin kylä on lähinnä järveä - sinne on alle 20 kilometriä järveltä järven pohjoispuolelta. Paikalliset ihmettelivät meidän rohkeuttamme, mutta niin lähdimme kuuden aikaan aamulla vaeltamaan kohti järven pohjoispuolta. Tasaisessa laaksossa on vaikea arvioida etäisyyksiä - se näytti olevan melko lähellä, mutta todellisuudessa sinne oli liki 20 kilometriä matkaa. Matkalla ohitimme yksittäisiä jurttia, jotka eivät olleet osana suurempia jurttakyliä. Kolme lasta lähti juoksemaan peräämme huutaen: "chai, chai, kumus, kumus!!", ja viittoen meitä jurttaansa. Koska alkoi satamaan, päätimme ottaa kutsun vastaan. Perheen isä istui ovella polttaen piippua korkea valkoinen kirgiisihattu päässään. Sisällä äiti jo keitti teetä ja valmisteli pöytää. Jätimme rinkat ulos, mutta pian ne kannettiin sisälle, ja meitä pyydettiin jäämään yöksi. He osasivat venäjääkin vain hyvin vähän, jolloin kommunikointi sujui lähinnä käsillä. Koska päivä oli vielä nuori ja matka pitkä, oli meidän kuitenkin jatkettava matkaa. "Kyzart daleko". Kyzart on kaukana, sanoin. He myönsivät ja hyvästelivät meidät.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiU4P1YnmPIOfap574rI1q3Hk8OPLlycYxaofnNcU5gaiCo7NTmSR8zVmvJ2t9nlSal88tcqFtNK97F0qllmDiQgWKtGTEeONDZiy-YLWC1PrDGm0HvicARSRdQuNxteJGbxDxpgyY_g8D-/s1600/DSCN1779.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiU4P1YnmPIOfap574rI1q3Hk8OPLlycYxaofnNcU5gaiCo7NTmSR8zVmvJ2t9nlSal88tcqFtNK97F0qllmDiQgWKtGTEeONDZiy-YLWC1PrDGm0HvicARSRdQuNxteJGbxDxpgyY_g8D-/s320/DSCN1779.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7oIDjyEuwXPrEMouMZmtU8OKL1GmSTow2Ets8R3MUI7Kb6l_7lypFFzds3t9r442zjsHZhMuljdtkoVr-tXTeZhDRU3jI8rNdqr6BPLLAcjz_gR3b7eFoJj7sOTiufPEjnlpRDatymhWr/s1600/DSCN1787.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1152" data-original-width="864" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7oIDjyEuwXPrEMouMZmtU8OKL1GmSTow2Ets8R3MUI7Kb6l_7lypFFzds3t9r442zjsHZhMuljdtkoVr-tXTeZhDRU3jI8rNdqr6BPLLAcjz_gR3b7eFoJj7sOTiufPEjnlpRDatymhWr/s320/DSCN1787.jpg" width="240" /></a></div>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCZU5ZraGjCwKK11iXS2ZsS5e7MYhaJ2DF6OzGO2ZndPZlAwwKouIcMoqWO6Aq6yH2-81QYUr7VMk5S3HYVLBtjWsVRCJbFJ4AGwcxd4Oujt29NduL2Dju4HTy1jFnFUOsKihkkmKCUe4b/s1600/DSCN1788+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCZU5ZraGjCwKK11iXS2ZsS5e7MYhaJ2DF6OzGO2ZndPZlAwwKouIcMoqWO6Aq6yH2-81QYUr7VMk5S3HYVLBtjWsVRCJbFJ4AGwcxd4Oujt29NduL2Dju4HTy1jFnFUOsKihkkmKCUe4b/s320/DSCN1788+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmxRj1GmVXAm_OR12nLhfvGJSSDPBIOq1EWsMh_1BHa1GWRmOixlerw5VzyGUwv8JYwD9-Ub2iA2QMg9pE93z-jRDRbqcQe48nWTHJ4MzQWc8MdbocusOI0L6K8GCKknbDawhkg4tYP7_V/s1600/DSCN1801+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmxRj1GmVXAm_OR12nLhfvGJSSDPBIOq1EWsMh_1BHa1GWRmOixlerw5VzyGUwv8JYwD9-Ub2iA2QMg9pE93z-jRDRbqcQe48nWTHJ4MzQWc8MdbocusOI0L6K8GCKknbDawhkg4tYP7_V/s320/DSCN1801+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Sää muuttui huonommaksi ja huonommaksi. Tuuli puhalsi ja vettä satoi satunnaisesti. Kun vesisade alkoi yltyä, saavuimme onneksemme vanhalle hylätylle asuntovaunulle. Ei siis sellaiselle asuntovaunulle, mitä Suomessa näkee, vaan vanhalle puiselle neuvostoasuntovaunulle. Testattuani sen kestävyyttä vaikutti, että sen sisälle voisi mennä. Asetuimme sinne kodiksemme levittäen makuualustamme ja sytyttäen trangian tulille. Ruokavarantomme olivat hupenemassa - ruokaa oli jäljellä ehkä kahdeksi tai kolmeksi ateriaksi. Tällä kertaa keitimme jonkinlaista venäläistä pikapuuroa tattarisuurimoilla, josta saimme hyväksyttävän makuista lisättyämme kaikenlaisia mausteita kokkauspaketistani. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta tunsimme olomme kotoisaksi vanhassa homeisessa vaunussa tuulen ja sateen piiskaten seiniä, joita oli paikoittain korjattu muovinpalasilla. Lähellä olevat vuoret alkoivat muuttua valkoisiksi tuoreesta lumesta. Toinen lumisateemme elokuisessa Kirgisiassa, mahtavaa! Kun sade hieman hellitti, oli matkaa jatkettava. Olimme suorittaneet 20 kilometriä järven toiselle puolelle, ja lähellä vuorten juuria. Koska yli 30 vuotta vanha karttani ei välttämättä ollut ihan täsmäävä, kävimme kysymässä jurtasta neuvoa. He eivät ymmärtäneet kartan päälle mitään, mutta tarjosivat teetä ja viittoivat vuoristoon päin.. "Kyzart tut tam". Kyzart on tuolla päin. Mutta kaukana se on edelleen, kuulemma. Kartasta katsottuna se on suoraan pohjoiseen päin, joten otimme kompassista suunnan ja lähdimme seuraamaan polkua siten, että ainakin etenemme oikeaan suuntaan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgiuh2LV9Mi8mmcp4CauUG6_pJ4o4gtgmPmSCeuI2QLjPCjXDxACtucgCaw2u8zviMualov4S0mOw-ALtlnJDhs0QyFRYZBbtKSNAb7EiudQCw0BYXlo31IULvAiIowxaH3VabdEI1rra50/s1600/DSCN1836+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgiuh2LV9Mi8mmcp4CauUG6_pJ4o4gtgmPmSCeuI2QLjPCjXDxACtucgCaw2u8zviMualov4S0mOw-ALtlnJDhs0QyFRYZBbtKSNAb7EiudQCw0BYXlo31IULvAiIowxaH3VabdEI1rra50/s320/DSCN1836+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwga-t0twsJjklKDDQm06HGKUHlEjdcNVdPtszP06-IST3uXimY2bHzhBUjXihpIeZad98G_hzYpszDrsURvDf-Fxe4FIfs1AsdQN4p29OOK5n7YuI_ZlW_2jQLGKOqfjXeR8vmOIuEMT5/s1600/DSCN1856+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1152" data-original-width="864" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwga-t0twsJjklKDDQm06HGKUHlEjdcNVdPtszP06-IST3uXimY2bHzhBUjXihpIeZad98G_hzYpszDrsURvDf-Fxe4FIfs1AsdQN4p29OOK5n7YuI_ZlW_2jQLGKOqfjXeR8vmOIuEMT5/s320/DSCN1856+%25282%2529.jpg" width="240" /></a></div>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrbhw-wlOuB5_HdadMwh8OQgxezgiXlMSVg0gBR-QSjDqmoihOfY5Jx3RSNe5lwOFDzFg5GWt97ZIaLrcGUPDzOut3cFaTH2RUigz2VZCtrMMTcEKLfPvUh0o3-qGg_HB6kUN_l_LctGD4/s1600/DSCN1868.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrbhw-wlOuB5_HdadMwh8OQgxezgiXlMSVg0gBR-QSjDqmoihOfY5Jx3RSNe5lwOFDzFg5GWt97ZIaLrcGUPDzOut3cFaTH2RUigz2VZCtrMMTcEKLfPvUh0o3-qGg_HB6kUN_l_LctGD4/s320/DSCN1868.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Noin tunnin kuluttua huomasin kauhukseni, että kännykkäni oli jäänyt jurttaan. Jätin Sorinan sinne pistämään teltan pystyyn sillä aikaa, kun käyn noutamassa puhelimeni. Onneksi Kirgisiassa on varsin rehellistä porukkaa, ja he olivat jo kovasti etsimässä puhelimen omistajaa. Voin myöntää olevani aklimatisoitunut, sillä keuhkoni eivät pistäneet pahaksi 45 minuutin juoksulenkkiä 3000 metrin korkeudessa. Koska kello oli jo melkein kuusi illalla, eli olimmet olleet tien päällä 12 tuntia, oli aika kohottaa malja Vitalin omenaviiniä (rinkassa on aina tilaa litralle kotiviiniä). Emme päässeet Kyzartiin asti kuten toivoimme, mutta olemme nyt ainakin paljon, paljon lähempänä.<br />
<br />
Vetäydyttyämme telttaan kuulin raskasta hengitystä ulkopuolelta. Sorina kysyi: "Anniina.. se olet sinä joka hengität, eikö vain?". Kumpa olisinkin. Jotain liikkui ulkopuolella ja hengitti raskaasti. Rohkaistuin avaten teltan oven, ja täytyy myöntää, että olin melko kauhuissani aluksi näkemästäni. Ympärillemme oli kerääntynyt noin viitisen kymmentä lehmää ja sonnia, osa niistä todella isokokoisia, ja osa pieniä uteliaita vasikoita. Niistä muutamat olivat aivan teltassa kiinni, haistellen ja tutkien sitä. Sorina pelkää lehmiä kuollakseen, kun taas minä maalaistyttönä uskon, että lehmät ovat lempeitä eläimiä. Oli silti kieltämättä epämiellyttävää olla lehmien piirittämänä, etenkin, kun ne alkoivat huutamaan kovaa toisilleen, ikään kuin kommikoiden jotain. Sorina sanoi: "Ne suunnittelevat jotain strategiaa. Ne aikovat tappaa meidät!". Minä taas uskoin, että ne vain haluavat varmistua, että meistä ei ole heille vaaraksi. Menin teltasta ulos ja yritin vähän neuvotella lehmien kanssa - täällä on kyllä tilaa meille kaikille nukkua. Lopulta he uskoivat minua ja nousivat korkeammalle. Vetäydyttyäni takaisin telttaan laukkasi lauma hevosia ihan telttamme vierestä. Olimme takuulla jollain kulkuväylällä. Viimeiset lehmän ja hevosen huudot kuuluivat yhdeksän aikaan, kunnes oli täysin hiljaista.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitlXIgJypidJB7kX-oThkRSsMedYjgnfvzLe0TnzfgX_PbuQlkwTnKzLd4j20sFLka7iDs8vsq_CH9djKj4B_CMWaSjVXpBxpdWtESwo2FMHuNHApeng7bjs_B0s88ZXe8E-uX7lkSyW42/s1600/DSCN1893+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1152" data-original-width="864" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitlXIgJypidJB7kX-oThkRSsMedYjgnfvzLe0TnzfgX_PbuQlkwTnKzLd4j20sFLka7iDs8vsq_CH9djKj4B_CMWaSjVXpBxpdWtESwo2FMHuNHApeng7bjs_B0s88ZXe8E-uX7lkSyW42/s320/DSCN1893+%25282%2529.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
<br />
Yöllä oli kylmä. Nukuin epätasaisesti, kunnes ulkona oli valoa. Veteni oli jäätynyt, ja teltta, joka kastui sateessa, oli jäästä koppurainen. Myös kenkäni olivat umpijäässä, sillä ne olivat ulkopuolelta märät. Ulkona ei ollut yhtäkään lehmää eikä hevosta onneksemme. Nurmi oli kuurassa, ja hieman ylempänä oli tuoretta lunta. Yöllä oli täytynyt olla useampia pakkasasteita. Nousimme hieman ylemmäksi rinnettä keittämään puuroa, jotta aurinko voisi sulattaa kenkäni. Onneksi taivas oli pilvetön ja kirkas, eikä tuulta ollut. Taivalsimme kompassin avulla ylemmäs ja ylemmäs, kunnes jyrkkä polku vei korkeimmalle huipulle. Siellä voimme huokaista helpotuksesta: Kyzartin kylä siinti allamme!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg89rm-Z-Aw-IGDlveKM8aKCy8Ute_LgiI6FOGGZEPV3Cc66HqeLuXAOFA_DMN3qcwKz81y05XCNj6cKhLnvbgcEXesCd-oerv1cLs9T2_cA1rtG-xz3Bsk5Ycz2xi7pTM618cXp4OM_4Re/s1600/DSCN1901.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg89rm-Z-Aw-IGDlveKM8aKCy8Ute_LgiI6FOGGZEPV3Cc66HqeLuXAOFA_DMN3qcwKz81y05XCNj6cKhLnvbgcEXesCd-oerv1cLs9T2_cA1rtG-xz3Bsk5Ycz2xi7pTM618cXp4OM_4Re/s320/DSCN1901.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkVhMAK6kS6JRbuYJCywVmJGwfYtRugkUehxVYt8J2ux3Olk1fUH8YPaIKdLyOYErfStILcwdStdFMoj3dT1-VW6kEu4wIrwzFO333-N10QSzAAoPjBOETKyEZQil5Ojrg549nNbHezFfS/s1600/DSCN1904+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="625" data-original-width="837" height="238" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkVhMAK6kS6JRbuYJCywVmJGwfYtRugkUehxVYt8J2ux3Olk1fUH8YPaIKdLyOYErfStILcwdStdFMoj3dT1-VW6kEu4wIrwzFO333-N10QSzAAoPjBOETKyEZQil5Ojrg549nNbHezFfS/s320/DSCN1904+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVInlit4Xwnazhl_O4I4O9nFshJDmez4IULGzGaq9u86r8W91ar_SGqZLktq_LocK48i9Al2wx_BxYOYio1Hax1-H-DaFh6HBdFELClp0QdHIFuSZBV-AExF0bNIbvfKrVjl1_brk1rgmx/s1600/DSCN1913.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVInlit4Xwnazhl_O4I4O9nFshJDmez4IULGzGaq9u86r8W91ar_SGqZLktq_LocK48i9Al2wx_BxYOYio1Hax1-H-DaFh6HBdFELClp0QdHIFuSZBV-AExF0bNIbvfKrVjl1_brk1rgmx/s320/DSCN1913.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 12.8px;">Viimeiset näkemät Song Kul- järvelle. Eilen kävelimme toiselta puolelta järveä tänne. </td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj37MwsgH_SHMkwNe5IvV6NL0RmmHqtFBZeKtmtiK4tP0S_xX0BEuG6ne2CTwKbSkpRRDM9O0J1FJzD0mwV2sDeYlL6PoI1K-4LoKwoNU1xAsP2JIyUdFn6LOt-BSsoYjBUfJrYRgTC8vU5/s1600/DSCN1929+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj37MwsgH_SHMkwNe5IvV6NL0RmmHqtFBZeKtmtiK4tP0S_xX0BEuG6ne2CTwKbSkpRRDM9O0J1FJzD0mwV2sDeYlL6PoI1K-4LoKwoNU1xAsP2JIyUdFn6LOt-BSsoYjBUfJrYRgTC8vU5/s320/DSCN1929+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKjDYlvAJAgr8JOhKYLvfGgoU3lwNWdsFpqxR2k6P8m99y5KVwibKDxouwL4d4XCb4MB808rqhV2Te7RKaZtDPwuzE8HWmemZGYUhfiZ8Rb185HFdkj31n05vrK0t6SjRhS7MBaKZ3PalJ/s1600/DSCN1935.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKjDYlvAJAgr8JOhKYLvfGgoU3lwNWdsFpqxR2k6P8m99y5KVwibKDxouwL4d4XCb4MB808rqhV2Te7RKaZtDPwuzE8HWmemZGYUhfiZ8Rb185HFdkj31n05vrK0t6SjRhS7MBaKZ3PalJ/s320/DSCN1935.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Tämä retki järvelle oli ehkä Kirgisian matkani kohokohta, juuri näiden sattumien vuoksi. Emme tienneet miten pääsemme sinne, emme tienneet missä voimme nukkua, emme tienneet miten pääsemme sieltä pois. Joskus on pelottavaa lähteä ilman selkeää suunnitelmaa. Meillä oli vain vähän rahaa, ruokaa, kartta, kompassi ja teltta, jotka riittävät usein paikkaan kuin paikkaan pääsemiseen, kunhan on vähän seikkailumieltä. Järvellä voi vierailla ihan hyvin osana järjestettyä turistiretkeä joko autolla tai hevosen selässä. Vaikka minulla olisikin ollut varaa maksaa järjestetty matka, olisimme jääneet paitsi kaikista niistä kokemuksista, joita koimme noiden kahden seikkailuntäyteisen päivän aikana. Monet turistit kommentoivat Song Kulia äänensävyllä "en pitänyt siitä, sillä kaikki tuntui olevan turisteille järjestettyä". Jos lähtee osana pakettimatkaa, ei mitään muuta voikaan odottaa. Song Kul on kuitenkin täynnä autenttisuutta, ja siitä vain hyvin pieni osa on varattu turisteille, joita vierailee kesällä järvellä päivittäin kymmeniä. </div>
Anniinahttp://www.blogger.com/profile/05408134790203679857noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-868039018790177818.post-70514572351183951292017-11-30T13:42:00.001-08:002017-11-30T13:42:05.692-08:00Kirgisiassa elät herroiksi kahdella kymmenellä eurolla päivässä<div style="text-align: justify;">
Huom! Ennen tämän lukemista, on hyvä muistella tarina <a href="http://maailmanlopunpaivakirja.blogspot.dk/2017/10/mystinen-talo-numero-yksi-ja-pako.html">Bishkekin Sheikistä ja Stalbekin veljen asunnon etsimisestä</a> Bishkekissä. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Istuimme ravintolassa Karakolissa ennen marsubussin etsimistä Kajy-Sayhin. Vieressämme istui amerikkalainen turisti kirgisialaisen pojan kanssa, joka ei puhunut juuri mitään, amerikkalaisen pälättäessä. Pian tämä alkoi juttelemaan myös meille, ja kyselemään matkastamme. "Suosittelen sohvasurffausta Kirgisiassa, se toimii todella hyvin - tämä tässä on minun hostini!". Tästäpä rohkaistuamme kerroimme tarinan kutakuinkin miten sen blogikirjoituksessani kuvailin - majoittajastamme, jota emme koskaan tavanneet, ja joka ajatti meitä taksilla pitkin Bishkekiä etsien tämän veljen asuntoa, joka ei edes puhunut englantia, ja jonka asunnosta lähdimme Sheikin takia pois. Se kaikki vaikutti amerikkalaiselta Hollywood- elokuvalta. Myös Karakolissa meillä piti olla majoittaja, mutta tämäkin peruutti viime hetkellä. Opimme, että tässä maassa ei kannata suunnitella missä yöpyy, sillä kirgiisit eivät osaa pitää lupauksia - he kyllä kutsuvat tuntemattoman luokseen yöksi, jos se heille sopii, kuten meille oli jo käynyt. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Emme osanneet odottaa lainkaan, mitä seuraavaksi tuli tapahtumaan. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Hiljainen kirgiisi kertoi meille: "Se taidan olla minä. Minä olen Stalbek". Katsoimme toisiamme hetken uskomatta sitä, mitä juuri kuulimme. Mutta nyt kun katsoin tarkemmin hänen kasvojaan, niin sama mieshän se siinä istuu! Mitä ihmettä hän, jota emme ikinä onnistuneet tavoittamaan Bishkekissä, tekee täällä vähintään viiden tunnin matkan päässä Karakolissa ravintolassa vieressämme? Olimme molemmat niin punaisia, että oli vaikea sanoa, kumpaa hävetti enemmän: meitä sen vuoksi, että juoruilemme hänestä muille turisteille, vai häntä, joka johti meidät ikävään tilanteeseen, kun olimme juuri saapuneet maahan. Halasimme kuitenkin toisiamme sovinnon merkiksi. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tästä toivuttuamme istuimme marsutaksissa matkalla Kajy-Sayhyn (viimeinen minibussi oli jo mennyt, joten jouduimme ottamaan jaetun seitsemän hengen taksin). Oli jotenkin ontto olo: olemme menossa henkilön luokse, joka ei puhu sanaakaan englantia, joka ei tunne meitä, ja minun pitäisi soittaa hänelle päästessämme perille kylään, jonka sijainnista en edes kartalla ollut varma, saati sitten tiennyt, minkä kokoinen se on tai miltä siellä näyttää. Julia vakuutteli, että Vitali on hyvä mies ja Kajy-Say on kaunis kylä. Saavuttuamme perille lähestyin paikallista poikaa, kysyen, mikäli tämä tietää, missä Vitali Kaplinski asuu. Tämä kysyi toiselta kaveriltaan, ja kun kumpikaan ei tiennyt, pyysivät he numeroa soittaakseen Vitalille. Lopulta me neljä hyppäsimme vanhaan mersuun, ja matka alkoi! Heidän kaahatessa tietä ylös vuoristoon Sorina kysyi, josko saisi musiikkia. Tottakai! Takakontin subbareista alkoi jytistä paikallinen teknomusiikki. Paikka oli hämmentävän erilainen esimerkiksi Karakolista. Vanha mersu pölyytti ylös pitkin kapeaa ja tomuista tietä, läpi puisten omakotitalojen ja punaisten vuorten. Ihan kuin muutamassa tunnissa olisimme eri maassa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwMm9ka7utmDjA051jC0k8NrEBiXJKJ8lMDTU5xyFP9WSTO28Wf1F9hopklhmcCkcsGzZJdXhdmugAWeo-M_HhZ84Qk5y8YxM6LA0yOLO7i6acMyTF3Ktwc4zfV_GDpdmgvs9Pvc_e5PKc/s1600/DSC00944.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="966" data-original-width="1288" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwMm9ka7utmDjA051jC0k8NrEBiXJKJ8lMDTU5xyFP9WSTO28Wf1F9hopklhmcCkcsGzZJdXhdmugAWeo-M_HhZ84Qk5y8YxM6LA0yOLO7i6acMyTF3Ktwc4zfV_GDpdmgvs9Pvc_e5PKc/s320/DSC00944.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kajy-Sayn kylä</td></tr>
</tbody></table>
</div>
<div style="text-align: justify;">
Noin 10 minuutin matkan jälkeen he jättivät meidät tien päähän, ilmoittaen, että Vitali asuu oikealla olevassa talossa. Koputettuamme porttin tuli Vitali ottamaan meitä vastaan - Julia oli soittanut tälle, joten hän osasi odottaa meitä. Siinä missä Julia ja Boris (ja itseasiassa liki jokainen tapaamamme ihminen Kirgisiassa), myös Vitali oli ylenpalttisen ystävällinen ja sydämmellinen ihminen. Hän opasti meitä kukkia pursuavan puutarhan läpi vierastaloon, joka ei ollut ihan priimakunnossa, mutta josta löytyi pari sänkyä petivaatteineen. Oli vaikea sanoa, mikä talon oikea tarkoitus on - kaksikerroksinen, arviolta muutama kymmentä vuotta vanha talo oli pääasiassa sisustamaton, eikä siellä ollut esimerkiksi vessaa tai keittiötä. Vessa kuitenkin löytyi puutarhan toiselta laidalta (tai siis ulkokäymälä). Tämä kaikki tuntui kuitenkin niin paljolta, sillä olimme yöpyneet melkein koko ensimmäisen viikon teltassa, lämpötilan ollessa nollan tuntumassa. Nyt lämpöasteita oli reilu 20, ja saimme syödä puutarhasta niin paljon hedelmiä, kuin suinkin kykenimme. Koska <i>babushka</i> (eli Vitalin vaimo) oli Karakolissa asioilla, oli Vitali hieman huolissaan siitä, ettei hän osaa tehdä meille oikeanlaista ruokaa, etenkään, kun Sorina on kasvissyöjä. Tämän ruokavalionsa koostui lähinnä vesimelonista, leivästä, kurkuista ja tomaateista, jotka kaikki löytyivät puutarhasta. Minulla syötettiin lampaanläskikeittoa, jonka sain jotenkin pureskelematta menemään kurkusta alas. Onneksi kylkiäisenä saimme kotitekoista omenaviiniä, joka toi tilanteeseen omaa huumoriaan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEietWq3CaEyMvTCmWDI-gtkzRAZTW1AZvQwDrFnRfoRMxXIlPFHrWOhoVFAOn7iACSNMbqZSLQSnCHn0Ir0pNGJ7MAIevkSPM-KgaBHJn44N636jlYcqGeWmg98_X3EITu3uobOdpaFSWmg/s1600/DSCN1192.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEietWq3CaEyMvTCmWDI-gtkzRAZTW1AZvQwDrFnRfoRMxXIlPFHrWOhoVFAOn7iACSNMbqZSLQSnCHn0Ir0pNGJ7MAIevkSPM-KgaBHJn44N636jlYcqGeWmg98_X3EITu3uobOdpaFSWmg/s320/DSCN1192.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Pari päivää Kajy-Sayssa oli viimeinkin jotain, jota voitaisiin luokitella lomaksi useammankin käsityksen mukaan: makoilimme biitsillä, uimme järvessä, söimme hedelmiä ja paikallista "Ashlam-Fu":ta (aasialaisvaikutteinen kasvisnuudelikeitto), ja kävelimme pitkin hiekkaisia kylän teitä. Kommunikointi Vitalin kanssa oli hieman rajoittunutta meidän köyhän venäjän osaamisemme vuoksi (hän ei osaa sanaaakaan englantia), mutta lähtiessämme oli ilmassa silti haikeutta. Kuvassa viimeinen aamupala Vitalin keittiössä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8ygHxeEHOaCGXe-Tz9ceRXlLwJjTstfo8NV6mv63F3Iem4JRiIMCoimpfBKxXwxVugdeOS-ddQQCdoUBcjnlHmzkk1MKHFqJAuB4yleduFO0YjmcUE49OFR5kqQvfSxeV1DMZcj1GOTw2/s1600/555.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8ygHxeEHOaCGXe-Tz9ceRXlLwJjTstfo8NV6mv63F3Iem4JRiIMCoimpfBKxXwxVugdeOS-ddQQCdoUBcjnlHmzkk1MKHFqJAuB4yleduFO0YjmcUE49OFR5kqQvfSxeV1DMZcj1GOTw2/s320/555.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kajy-Sayn biitsi</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfDzTSBbx3tuBWv6556yKrjaoGZ3qcNrL2YWT2XBiJF21ieDqWabfSNRPq1JiCXG8uOTMplo-DKBEpnxki3wAv89h2DtN2HiimHNRc8-GZRifALrcjC0ybY0bYEk7JpFQ8nWEMVMU72Ohh/s1600/DSCN1220.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1152" data-original-width="864" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfDzTSBbx3tuBWv6556yKrjaoGZ3qcNrL2YWT2XBiJF21ieDqWabfSNRPq1JiCXG8uOTMplo-DKBEpnxki3wAv89h2DtN2HiimHNRc8-GZRifALrcjC0ybY0bYEk7JpFQ8nWEMVMU72Ohh/s320/DSCN1220.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ashlam-Fu ehkä Kajy-Sayn parhaassa ravintolassa</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYhCSa8HHnt0pesYpIkx8RBhPe8oeCKU3Bz9XWPu-AsrGSW-q-TMCtOFg5CVAi4xsFkdvH589UTmEQB9gwnPAEHr7brwGvY9YSHpxJ3juVHenzyxusop4Mrp2Lbq5wObWljylFOVIUMbM3/s1600/DSCN1276+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYhCSa8HHnt0pesYpIkx8RBhPe8oeCKU3Bz9XWPu-AsrGSW-q-TMCtOFg5CVAi4xsFkdvH589UTmEQB9gwnPAEHr7brwGvY9YSHpxJ3juVHenzyxusop4Mrp2Lbq5wObWljylFOVIUMbM3/s320/DSCN1276+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vuoristopolkuja Vitalin talon lähellä</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6yq5XxehPFvC8iSiU8T1aqxw8VRe8F9zyWnC4wS2wOCY8XysGze7X0FencuQJxTRNp3_bSPx_PF_q0wp0NMTYQ9LnYepFzqAQWxH9m7Fw_Yw9d21d4AlSxdUtpjY4LuYVV6ihHiivQAEq/s1600/DSCN1291+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6yq5XxehPFvC8iSiU8T1aqxw8VRe8F9zyWnC4wS2wOCY8XysGze7X0FencuQJxTRNp3_bSPx_PF_q0wp0NMTYQ9LnYepFzqAQWxH9m7Fw_Yw9d21d4AlSxdUtpjY4LuYVV6ihHiivQAEq/s320/DSCN1291+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vitali viimeisenä aamuna keittiössä</td></tr>
</tbody></table>
<br />Matka siis jatkui etelämpään kohti Naryn- kylää, jonne ajattelimme pääsevämme jotenkin. Marsubussi (joka oli itseasiassa vanha tanskalainen tilataksi) kiidätti helposti parissa tunnissa Balykchyyn, josta kyseltiin jatkomahdollisuuksia. Ikävä kyllä meille uskoteltiin, että Kochkoriin/Naryniin menee vain joitakin busseja varhain aamulla, ja nyt ainoa vaihtoehto olisi taksi. Odoteltuamme puoli tuntia yhdenkään bussin ilmestymättä oli pakko kysyä, että paljonko se taksi Kochkoriin sitten maksaisi. Sinne kun on yli 50 kilometriä matkaa. "200 somia" tokaisi taksikuski - satanen molemmilta. Tämä tarkoittaa noin kolmea euroa, alle kaksi euroa per naama. Hiljaa hymyillen latasimme tavaramme vanhaan audiin, empä näin halpaa taksikyytiä ole kuunaan saanut! Kerrankin saimme elää leveästi. Kochkorista nappasimme toisen taksin Naryniin 500 somilla, mutta matkakin olisi tuplasti pitempi, joten hinta vaikutti kohtuulliselta. Matkustimme siis noin 150 kilometriä vajaalla kymmenellä eurolla <i>yksityisellä taksilla</i>. Tinkimättä! On otettava huomioon, että bensa maksaa Kirgisiassa vain noin 30 senttiä per litra, eli vain neljänneksen Suomen hinnoista, ja palkkataso tuollaisella takskikuskilla saattaa olla satasen kuussa. Kyllä siinä silti tuli taksikuskin voittomarginaaleja laskettua, ei tuommoinen vanha audinrämä välttämättä kaikkein ekologisin auto ole. Mutta tämä oli hinta, joka meille esitettiin ilman tinkimistä, joten en siinä oikeastaan tuntenut huonoa omatuntoa "rikkaiden pröystäillessä köyhien kustannuksella". Mutta kieltämättä, oli minulla hetken hyvin rikas olo ensimmäistä kertaa elämässäni. Matkalla joka pysähdyimme jurttaan juomaan hevosenmaitoa, josta syntyi koko lopun matkaa kestävä trauma - se ei ole ihan pelkkää maitoa, vaan se on <i>käytettyä</i> hevosen maitoa, jolloin siinä on melko kitkerä ja iljettävä maku, ainakin ensimaistamiselta. En saanut kuppia kokonaan kurkusta alas.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhARohrB61p8YGsxKGAbcOMu_rjO7VVr86jS-p0rr7gYQHQKorDjKXyzlmpcwK9A7xHNj_zYeiclfNyqpNFnHpPsp59u97TyXbI_IekdMvM9BngAUqvOzXzE0KAikJBcYTU1TvVSNUmfBrY/s1600/DSCN1301.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhARohrB61p8YGsxKGAbcOMu_rjO7VVr86jS-p0rr7gYQHQKorDjKXyzlmpcwK9A7xHNj_zYeiclfNyqpNFnHpPsp59u97TyXbI_IekdMvM9BngAUqvOzXzE0KAikJBcYTU1TvVSNUmfBrY/s320/DSCN1301.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Näkymiä ensimmäiseltä marsubussi- osuudelta</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNYtSSBgVfmXTxHMgLksYd-NOYyLVGHPa6u6Qv9N559BkwkmnHnCMJ6HDv1ieN75k8wWAyrH4DUrwF_0ATEbqnbEtWeFe2MzOqcvFB-yMTRoqyvtxBznC1mk456BRFfrfdkO4NGcPR-VEW/s1600/DSCN1329+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNYtSSBgVfmXTxHMgLksYd-NOYyLVGHPa6u6Qv9N559BkwkmnHnCMJ6HDv1ieN75k8wWAyrH4DUrwF_0ATEbqnbEtWeFe2MzOqcvFB-yMTRoqyvtxBznC1mk456BRFfrfdkO4NGcPR-VEW/s320/DSCN1329+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Näkymiä luksus taksistamme Balykchyn ja Kochkorin väliltä</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Naryniin saavuttua päätimme jatkaa herroina elämistä ja vuokrasimme asunnon yöksi kahdella kymmenellä eurolla neuvostoblokista, sekä söimme kunnon ravintolassa aasialaista ruokaa. Asunnossa oli suureksi onneksemme jopa lämmin suihku ja vesivessa, joka korosti kuninkaallista oloamme. Naapurin rouva jopa kantoi jopa paistettuja kananmunia aamupalaksi meidän sviittiimme. Oli kuitenkin ihan aiheellista hemmotella itseämme, sillä emme olleet päässeet suihkuun viiteen päivään (jos ei lasketa banjaa Altyn Arashanissa, tai Issyk Kul- järvessä hiusten pesemistä). Minun kukkaroni keveni kahdella kymmenellä eurolla tuon päivän aikana, huristeltuani taksilla 150 kilometriä, syötyäni ravintolassa ja vuokrattuani modernin asunnon yöksi. Ei hassumpi budjetti, sanoisin.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkzZc1_78Im9wl3SYXqtN3-rHyPyUDLCfLnDV2mPasvWN5BdIx6QPfaRpiL08uVJ-uYNP8w8RDV93aZ8Tbo-rjEy7HCZNRtEB0mIglr7IR_-fMsJ_fifnFw1lvS1E4R3-HmyC_ctG-2DxS/s1600/DSCN1378.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkzZc1_78Im9wl3SYXqtN3-rHyPyUDLCfLnDV2mPasvWN5BdIx6QPfaRpiL08uVJ-uYNP8w8RDV93aZ8Tbo-rjEy7HCZNRtEB0mIglr7IR_-fMsJ_fifnFw1lvS1E4R3-HmyC_ctG-2DxS/s320/DSCN1378.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Narynissä yövyimme takana olevissa neuvostoblokeissa varsin modernissa asunnossa</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijrCll8qCQ1Zuhyphenhyphenrdbh46USyVkZFsZchvY8Eo5lwaoc06qpk1IsYNWxIq9ztNzAWF-jDKjd5PpaaPiaQWKGPK_3fcXXhM5DiIQvEQvZT2L4D6JykXwS5stZ6uXAS3kuvYELXnRJT07NcNJ/s1600/DSCN1387+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijrCll8qCQ1Zuhyphenhyphenrdbh46USyVkZFsZchvY8Eo5lwaoc06qpk1IsYNWxIq9ztNzAWF-jDKjd5PpaaPiaQWKGPK_3fcXXhM5DiIQvEQvZT2L4D6JykXwS5stZ6uXAS3kuvYELXnRJT07NcNJ/s320/DSCN1387+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Narynin kauppatori</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Seuraavat pari päivää olivatkin sitten vähän toista laatua...</div>
Anniinahttp://www.blogger.com/profile/05408134790203679857noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-868039018790177818.post-31106006887239709832017-11-06T13:02:00.001-08:002017-11-06T13:07:34.644-08:00Ylös, ulos ja lenk.. vuorille! <div style="text-align: justify;">
Venäläiset rakensivat Kirgisiaan monenlaista mahtavaa. Olen jo aiemmissa kirjoituksissa paljastanut intohimoni junamatkailuun, etenkin vanhoissa neuvostojunissa. Tietenkin myös Kirgisiassa kulkee juna! Itseasiassa raiteita on vain kaksi - toinen kulkee Balykchyn kaupunkiin Issyk-Kul järven rannalla, ja toinen lähtee pohjoiseen Moskovaan. Olihan tämä testattava! Onneksi Balykchy on jokseenin matkamme varella, joten hyvästeltyämme Tatyanan puoli kuudelta aamulla, suuntasimme juna-asemalle.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSndj0OhqQ7kKRKtmkflfWzYCs8rhuHF0A_X9RBUV-fuCj_ZtcSfoRcxIK1PVzgmX-6TzvJIrAQa_6JwixnUEeDCu_GoeaU6cnKG5bfmtfZhSPEDFx-nZpj9xr_Vu_Ppi6WP5uU7BgmIZ2/s1600/DSCN0839+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSndj0OhqQ7kKRKtmkflfWzYCs8rhuHF0A_X9RBUV-fuCj_ZtcSfoRcxIK1PVzgmX-6TzvJIrAQa_6JwixnUEeDCu_GoeaU6cnKG5bfmtfZhSPEDFx-nZpj9xr_Vu_Ppi6WP5uU7BgmIZ2/s320/DSCN0839+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Aamuinen katukuva Bishkekissä</td></tr>
</tbody></table>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Juna-asema on erikoinen. Bishkekistä ei lähde junia edes päivittäin, eikä lippua voi ostaa kuin juuri ennen junan lähtöä. Yritimme päivää ennen mennä ostamaan junalippua, mutta asemalla ei ollut kuin vartija, joka ei päästänyt meitä sisään, ja pyysi tulla uudelleen seuraavana päivänä. Nyt kun viimein pääsimme ostamaan matkaliput, kustansivat ne noin 70 somia per henkilö - eli alle euron. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Juna vaikutti kaikin puolin samanlaiselta, joihin olin tottunut Ukrainassa ja Venäjällä. Juuri sellaiselta, jota minä rakastan. Se täyttyi paikallisista, jotka olivat matkalla järven rannalle pakoon Bishkekin hellettä (joka sillä hetkellä ei ollut onneksi kovin paahtava). Perheitä puhallettavine vesileluineen ja auringonvarjoineen. Meidän vaunuumme (tässä junassa on vain kolmannen luokan avovaunuja, eli 'platzkart') tuli meidän lisäksemme Turan ja Zamir, paikalliset pojat matkalla viikonlopuksi kotiinsa Tokmokkiin matkan varrella. Juna lipui majesteettisen hitaasti läpi erilaisten vuorien - vihreiden ja lumihuippuisten, kivisten, keltaisten ja kumpuilevien, punaisten ja hiekkaisten. En ole eläessäni katsellut vastaavia maisemia junan ikkunasta. Asemilla naisia nousi junaan myymään tuotteitaan, eli piroshkoja ja samsyjä. Näistä ensimmäinen on rasvassa paistettu, perunantäyteinen taikinanyytti, kun taas samsy on voitaikinaan leivottu jauhelihalla ja ehkäpä juustolla ja sipulilla täytetty pasteija. Sorina, joka on kivenkova kasvissyöjä, yritti tiedustella, onko samsyssä lihaa venäjäksi, jolloin nainen vakuutteli "on juustoa!". Haukattuaan palasen oli todettava, että lihaahan siellä oli. Nainen luuli, että Sorina halusi varmistaa, että siellä on myös juustoa, mutta hänestä oli uskomatonta, että joku ei haluaisi lihaa samsyn sisälle. Tästä syntyi hänen koko matkansa suurin haaste: selittää päivästä toiseen, miksei hän syö lihaa, ja mitä on olla kasvissyöjä. Tätä hän selosti Zamirille ja Turanille pitkän tovin kapulavenäjällä. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg66fkoDQu4b9et-BivRvHwtTCfmMiIVADIjG6E8PWGRcQBvI-HGtaKNRceqW8oVON6Gr4pqIy-5L2QWzvBuVhM31bX8_Xc4wPzoy1t5GvIjEpglaspjCKHaJ2DPPDsJ1kfEkZM1eymeNJ3/s1600/DSCN0859+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg66fkoDQu4b9et-BivRvHwtTCfmMiIVADIjG6E8PWGRcQBvI-HGtaKNRceqW8oVON6Gr4pqIy-5L2QWzvBuVhM31bX8_Xc4wPzoy1t5GvIjEpglaspjCKHaJ2DPPDsJ1kfEkZM1eymeNJ3/s320/DSCN0859+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdc8LS9TyLwRerDPLk8OI8qjlfqTPpblM-IzfJ_FkWvdtCbpSZE66qX1fMvbd3cnQo03AENdiBF7Ja49O6KHoMSSLBmYrOqPOQTzSzKMpOJciuQ3gECjn1XF2ID0adeO4VgeVGlHteVvov/s1600/DSCN0845+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdc8LS9TyLwRerDPLk8OI8qjlfqTPpblM-IzfJ_FkWvdtCbpSZE66qX1fMvbd3cnQo03AENdiBF7Ja49O6KHoMSSLBmYrOqPOQTzSzKMpOJciuQ3gECjn1XF2ID0adeO4VgeVGlHteVvov/s320/DSCN0845+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg225gdKdvjGchQQnRqLqIeuBzvdB5R49Zw3ZV-6hs5LNSLByQOtxt-ER0uuzr-W8wamf8Fos75JFbno7R5BxXt85EYNUMDFFlpiQgxlddXlRCG0CSNNTZPzD_fHsdMreBCsFaBtrZebjql/s1600/DSC00871.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="966" data-original-width="1288" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg225gdKdvjGchQQnRqLqIeuBzvdB5R49Zw3ZV-6hs5LNSLByQOtxt-ER0uuzr-W8wamf8Fos75JFbno7R5BxXt85EYNUMDFFlpiQgxlddXlRCG0CSNNTZPzD_fHsdMreBCsFaBtrZebjql/s320/DSC00871.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ikkunan läpi oli todella haastava kuvata, joten kuvia ei juurikaan ole. </td></tr>
</tbody></table>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Balykchyssä meitä jo kiskottiin ikään kuin Guatemalassa Karakoliin vievään marsubussiin. Suunta oli oikea ja hintakin vaikutti kohtuulliselta, joten matkaan vain! Matkalla kuski ja asiakkaat joutuivat liki tappeluun, sillä vaikka kyseessä oli ilmeisesti 'express-bussi', pysähtyi kuski joka kadunkulmassa ottamaan matkustajia, jolloin auto oli niin täynnä, ettei sinne olisi kissaa mahtunut. Tunsimme olevamme komedia-showssa ihmisten karjuen toisilleen, meidän ymmärtämättä mitään, sillä he puhuivat pääasiassa kirgiisian kieltä. Me lähinnä yritimme pidätellä nauruamme. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Matkustettuamme yhteensä noin kahdeksan tuntia saavuimme Karakoliin, jota mainostetaan Kirgisian hiomattomana timanttina. Mitä kaupunkiin tulee, sanoisin, että aika paljon sitä saa vielä hioa ennen kuin sitä voi timantiksi kutsua. Olimme taas tilanteessa, jossa emme tienneet, mitä haluamme tehdä - lähteäkkö heti jonnekkin pikkukylään vuorille, yöpyäkkö siellä jossain ja aamulla miettiä mitä tehdä..? Koska marsu- ja taksikuskit yrittivät aggressiivisesti tuputtaa meitä menemään vähän joka paikkaan, eikä meillä ollut tietoa mistään, suuntasimme keskustaan syömään. Maha täynnä on parempi tehdä päätöksiä. Löydettyämme viimein ravintolan, joutui Sorina neuvostoasiakaspalvelun uhriksi. Minä osoitin ruokalistasta satunnaisia nimiä ja tuopin kaljaa, kun Sorina yritti tiedustella kasvisruokavaihtoehdoista. Tarjoilija kylmästi ilmoitti, että "ei ole" - ja osaamatta sanaakaan englantia, hän ei edes yrittänyt tehdä minkäänlaista kompromissia. Minun eteeni sen sijaan tuotiin lautasentäydeltä maistuvia liharuokia. Sorina söi vihaisena leipää. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Koska ilmassa oli selvästi pettymystä ja kitkaa, oli parempi löytää yöpaikka Karakolista. Löysimmekin mukavan telttapaikan nuoren matkaoppaan eli Boriksen puutarhasta, jossa haittana oli ainoastaan ylivilkas pikkupoika, sekä turhan utelias koiranpentu (joka varasti tavaroitamme). Makoisampia unia en ollut saanut aikoihin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgt8wJbnnc4e1X_9Kkl5OTyTBbmzZvKNHWxCsDm-ElhvcC17XuBHqKTsAe6s-7MOzY52X6AUx-1ZCKo1ZMUPULmO39lz11FE4rV7CXNTjzqyLK_5yiCkJxJiGoNMrjhZGCwiX6Zmh65XtLR/s1600/DSCN0867+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgt8wJbnnc4e1X_9Kkl5OTyTBbmzZvKNHWxCsDm-ElhvcC17XuBHqKTsAe6s-7MOzY52X6AUx-1ZCKo1ZMUPULmO39lz11FE4rV7CXNTjzqyLK_5yiCkJxJiGoNMrjhZGCwiX6Zmh65XtLR/s320/DSCN0867+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwoEfoP3XlqCGn8kzqk9F8Mo3YvuurigE-UvSUzIn2ewC9a-NdbwQitwiHBvD_Lm1S98PKN3nfM43jG1nwIhFyUXCsRU74DXK09BmZTlmGEsctDsJwv4GFUmlXFKD4DWU5Q8aRrbX_bru4/s1600/DSCN0876+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="609" data-original-width="818" height="238" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwoEfoP3XlqCGn8kzqk9F8Mo3YvuurigE-UvSUzIn2ewC9a-NdbwQitwiHBvD_Lm1S98PKN3nfM43jG1nwIhFyUXCsRU74DXK09BmZTlmGEsctDsJwv4GFUmlXFKD4DWU5Q8aRrbX_bru4/s320/DSCN0876+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Aamulla oli sellainen kutina, että jonnekin piti lähteä seikkailemaan, onhan tässä kokonainen päivä levätty junan ja marsubussin kyydissä. Jalat olivat kuitenkin niin jumissa vuorelta laskeutumisesta raskaalla lastilla, että kävelimme niinkuin olisi p*ska housuissa. Boris neuvoi meille helpon reitin syvämmälle vuoristoon Altyn Arashaniin, jossa tämän äiti asuu. Ei se vaatinut kuin noin 15 kilometriä kävelyä ei-kovin-jyrkkää reittiä pitkin. Tie oli sen verran huonokuntoinen, ettei sitä viitsisi ajaa kuin vanhalla Nivalla tai venäläisen armeijan pakettiautolla, jossa ei haittaa, jos tulee vähän kiveä pohjasta läpi. Joka kerta kun asetuimme istumaan, alkoi satamaan. Kun pääsimme liikkeelle, alkoi aurinko taas paistamaan. Lopulta ei oikeastaan muuta kuin satanut. Se ei kuitenkaan juuri haitannut - olimme saapuneet taianomaiseen laaksoon lumihuippuisten vuorten välissä, joka oli täynnä valkoisia jurttia ja hevosia.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGl1pWJzsKxWVduIEZBGKX_Hwn2Wbvn5xOqb_A5leFLieXYfKn6oZHmyZbzRwDCgFwBaJEdiCTu2violjTKcbAnh2X04k6B7kA734xVO23_7wPXj_5f_k6rayHRGEatKb56IGOoSnJNLVz/s1600/DSCN0888+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGl1pWJzsKxWVduIEZBGKX_Hwn2Wbvn5xOqb_A5leFLieXYfKn6oZHmyZbzRwDCgFwBaJEdiCTu2violjTKcbAnh2X04k6B7kA734xVO23_7wPXj_5f_k6rayHRGEatKb56IGOoSnJNLVz/s320/DSCN0888+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkWrxCFhin4sBo_AhaQ08qEM-An5GiDd-K_T0rkCj4SEjMnLIasKLBhq0qUSyE0NyAmFlxEvYs5fg-X3lP_frT7N1IsKLFzPw5oLAKMgsOujUtYhWkhz0T-4gvWT085Wa2nac65HnlCWhW/s1600/DSCN0903.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkWrxCFhin4sBo_AhaQ08qEM-An5GiDd-K_T0rkCj4SEjMnLIasKLBhq0qUSyE0NyAmFlxEvYs5fg-X3lP_frT7N1IsKLFzPw5oLAKMgsOujUtYhWkhz0T-4gvWT085Wa2nac65HnlCWhW/s320/DSCN0903.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZQrgJuHXmqu3m4pJgDCi7j_pFBraUgWuWjGI7ajJ3ff6V__P9WU15Y5um00XQpDfkpgcq_KOd9e0Yx6XVV2Hwfqf5S-AUUM_OIEBErpe0rc5UYdusVFvOmmgLvvZXRTmRytT29U5iPjuq/s1600/DSCN0932+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZQrgJuHXmqu3m4pJgDCi7j_pFBraUgWuWjGI7ajJ3ff6V__P9WU15Y5um00XQpDfkpgcq_KOd9e0Yx6XVV2Hwfqf5S-AUUM_OIEBErpe0rc5UYdusVFvOmmgLvvZXRTmRytT29U5iPjuq/s320/DSCN0932+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhm8LVpDlklfP7BfbzvjTwp0cj75BfPE21PKKMMCJVL2RVWu0J0akR4blAF2zM7I2_ucHTCvY4F9PLzCTjkFIWMk6pq6yc78UBUsDuX4lP8RlI1b-tT_QJRAR_YV8Zk6nf8e5KasfHzRG0x/s1600/DSCN0940+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhm8LVpDlklfP7BfbzvjTwp0cj75BfPE21PKKMMCJVL2RVWu0J0akR4blAF2zM7I2_ucHTCvY4F9PLzCTjkFIWMk6pq6yc78UBUsDuX4lP8RlI1b-tT_QJRAR_YV8Zk6nf8e5KasfHzRG0x/s320/DSCN0940+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLNEtTMR5g7yUw9zTON0qcPxe9GSwWdHYu6NXnsrMuZil9NQ5SwzLXgBEIP6m7PlnFUncacZh2DkvgnaGlPCzdJmz5EXVEzjGaEVlHStz0S-h3awzdFnxbIsMTQksf6JA2epwzj24xjXfC/s1600/DSCN0947.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLNEtTMR5g7yUw9zTON0qcPxe9GSwWdHYu6NXnsrMuZil9NQ5SwzLXgBEIP6m7PlnFUncacZh2DkvgnaGlPCzdJmz5EXVEzjGaEVlHStz0S-h3awzdFnxbIsMTQksf6JA2epwzj24xjXfC/s320/DSCN0947.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYNpbh786gWGV0-wDtOzeyiVday9BSqWiat6zNLQvNChCcDFcwOTdhQqXQVJj8_nfQqOYFaQ6XOT-8jVxHApLAljEpMAp_u2dpCun4BZOuAq25fxO7RtC7538vXs3iPpg1BmoAQVeb1k4V/s1600/DSCN0951.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYNpbh786gWGV0-wDtOzeyiVday9BSqWiat6zNLQvNChCcDFcwOTdhQqXQVJj8_nfQqOYFaQ6XOT-8jVxHApLAljEpMAp_u2dpCun4BZOuAq25fxO7RtC7538vXs3iPpg1BmoAQVeb1k4V/s320/DSCN0951.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Boris oli opastanut meille, että hänen äitinsä Julia asuu heti ensimmäisessä talossa oikealla. Liian vaikeaa talon löytäminen ei olisi ollut missään tapauksessa, sillä laaksossa on vain kymmenkunta taloa. Rankan sateen saattelemana koputimme Julian oveen: "Oletko Julia, Boriksen äiti?". "Tulkaahan sisään sieltä sateesta, laitan teetä tulemaan". Pienessä tuvassa tutustuimme myös kahteen paikalliseen, sekä kazakhstanilaiseen mieheen, joka oli vieraana. He valmistivat huomista varten shashlikki- eli varraslihaa, sekä lehteen käärittyjä lihanyyttejä. Vodkaa tarjottiin nopeasti - olimmehan taivaltaneet monta tuntia sateessa ja kylmässä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYZqy5ljeWA-XRzDUTlFnxb3-ZkoQIT3k3jwS5N96YqL9AibIHkAWs6VsjU_LOV7RMbPvrwUIPrhCnKhuVVtRWcjL9VmdcxPuIL0xCked68DvisxLd6cKeATnK2Bo4wWJ2PXxWgPOyQPhD/s1600/DSCN0966+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYZqy5ljeWA-XRzDUTlFnxb3-ZkoQIT3k3jwS5N96YqL9AibIHkAWs6VsjU_LOV7RMbPvrwUIPrhCnKhuVVtRWcjL9VmdcxPuIL0xCked68DvisxLd6cKeATnK2Bo4wWJ2PXxWgPOyQPhD/s320/DSCN0966+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Onneksi Altyn Arashanista löytyy myös kuumia lähteitä, jotka niinikään lämmittävät kohmeisen kehon. Epämääräisen kivitalon sisällä oli kuin olikin rapistunut pieni betoninen allas, jossa oli erittäin kuumaa vettä, joka ilmeisesti johdetaan jostain maan sisästä. Siinä tilanteessa se tuntui kuitenkin viiden tähden kylpylältä, ja lilluimmekin vedessä pitkän tovin lepuuttamassa kipeitä lihaksia. Koska tupa oli täynnä, nukuimme taas kerran teltassa pihalla, joka oli tähänastisista öistämme ehdottomasti kylmin. Seuraavan päivän tavoite oli selvä: ylös päin!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiL9KJKMS2rGP8IrcU-VFMT64wMPks0jMAX9jtuMVXsYzIDEZHv_J2et1tqI5rW3p-oCNq7FmUrhERTLcyYM5jHFmkBHEKBbAX-SITXEtvT0b8ooCQsvY9Wc4Jt3gcsgAe-8n9nQ9PoN9Oi/s1600/DSCN0972.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiL9KJKMS2rGP8IrcU-VFMT64wMPks0jMAX9jtuMVXsYzIDEZHv_J2et1tqI5rW3p-oCNq7FmUrhERTLcyYM5jHFmkBHEKBbAX-SITXEtvT0b8ooCQsvY9Wc4Jt3gcsgAe-8n9nQ9PoN9Oi/s320/DSCN0972.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhhYJNZW4ROpXXlrmU-7dHDJVb9xW2Sn7D62kHeOs8V9G9gWdBp8332tpZWkx-BUM75Cq6t_gNK_ZhmqOAKT-K-ja3xG61TYt5YEMQL0lRmy-l6DQwbUiTJU0vAD77DPl9RmYi4Tn7gLiv/s1600/DSCN1010+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhhYJNZW4ROpXXlrmU-7dHDJVb9xW2Sn7D62kHeOs8V9G9gWdBp8332tpZWkx-BUM75Cq6t_gNK_ZhmqOAKT-K-ja3xG61TYt5YEMQL0lRmy-l6DQwbUiTJU0vAD77DPl9RmYi4Tn7gLiv/s320/DSCN1010+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Tiedätkö sen tunteen, kun et halua poistua peittojen alta, sillä siellä on lämmintä ja viihtyisää? Sama olo oli meillä herätyskellon soidessa puoli kuudelta aamulla, kun oli vielä hämärää ja lämpötila nollassa. Ei auttanut kuin vääntäytyä ulos teltasta (jossa oli edes pari astetta lämpimämpää), ja lähteä taivaltamaan kohti auringonnousua. Jalat olivat onneksi suhteellisen palautuneet viime vaellusreissulta. Noin tunnin nousun jälkeeen saavutimme auringon ensisäteet ja keittilimme Elovena- puuria aamupalaksi. Minulla ei ole sanavarastoa kuveilemaan eeppisiä maisemia, jossa kirgiisit paimensivat lampaitaan hevosen selässä vihressä "Jailoo":ssa eli ylämaalaaksossa, jossa heillä oli siellä täällä yksinkertaisia jurttiaan ja telttojaan. Taustalla siintivät lumihuippuiset vuoret. Ehkä kuvista on jotain apua!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPPD1hyphenhyphenud2ehghm5SfKVnygRi3mPgWBm96PD-XscUflUr4b9B2Xxw0aXiQw2k5f8QB5RvzHJKCODnC5uqiQ0gAE5-NpNkRoyIYKZrFQLv3Uaqolu_6dt5m8DtARyRC5eAK07eaTYf7Htmh/s1600/DSCN1035.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1152" data-original-width="864" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPPD1hyphenhyphenud2ehghm5SfKVnygRi3mPgWBm96PD-XscUflUr4b9B2Xxw0aXiQw2k5f8QB5RvzHJKCODnC5uqiQ0gAE5-NpNkRoyIYKZrFQLv3Uaqolu_6dt5m8DtARyRC5eAK07eaTYf7Htmh/s320/DSCN1035.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Aamupuuro. Kylmä oli!</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiehmLDa91i5ZHslHED3TH3hwszTpGuPx5BrFwBBT4Ngjr_Zp84Kk_2_42Wu1nKlFJowFe2WBtvWhtOlKl2gGwbmUTMisU1SqLMxpHG4MnZVcrMqzonfb7QBehtW1h-WU3SFUXZcWVHSCIV/s1600/DSCN1055+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiehmLDa91i5ZHslHED3TH3hwszTpGuPx5BrFwBBT4Ngjr_Zp84Kk_2_42Wu1nKlFJowFe2WBtvWhtOlKl2gGwbmUTMisU1SqLMxpHG4MnZVcrMqzonfb7QBehtW1h-WU3SFUXZcWVHSCIV/s320/DSCN1055+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Auringon noustua kelpasi paistatella. </td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgd_-kJHe12fs17GWaj37jjtjzTvrGvbcgcT_gjgHOQY9o_cmXqQjw1AseG7ABfpGpiwlUexzBzd5GSye3psTbdpCqIb8bYy-EtsuzrQ6MFFxaDoBYn1dA7KDZKJz39HME8jIHtVWillkIV/s1600/DSCN1063+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgd_-kJHe12fs17GWaj37jjtjzTvrGvbcgcT_gjgHOQY9o_cmXqQjw1AseG7ABfpGpiwlUexzBzd5GSye3psTbdpCqIb8bYy-EtsuzrQ6MFFxaDoBYn1dA7KDZKJz39HME8jIHtVWillkIV/s320/DSCN1063+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhcdGMztVBeWGYSFSBUlPCQSo_0MSEtMdeFTbNBCnqIrWcngRsLuKqsngvia4Bc5Vif8yGv2Fs5pXnA55gdC_Dd4rw2kM4DxQ_rY3oJZNMih5ptRg0Sc8kFqJ7xG32mHA1N8FejHWSAy6P2/s1600/DSCN1069.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhcdGMztVBeWGYSFSBUlPCQSo_0MSEtMdeFTbNBCnqIrWcngRsLuKqsngvia4Bc5Vif8yGv2Fs5pXnA55gdC_Dd4rw2kM4DxQ_rY3oJZNMih5ptRg0Sc8kFqJ7xG32mHA1N8FejHWSAy6P2/s320/DSCN1069.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEpHQGtIdGfNHK7FwdAfhtxe8qaqVLXWvquvbUSmdz7r1wDE51EtX_sIl7cVcQi7M-QDzTus9M-RgjOM3TPpdVA9i901a1Gbyq1TqyzOJac0rAWtZYJbVlPKjESLshBb9Ub7UiHvUb5z16/s1600/DSCN1070+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="623" data-original-width="900" height="221" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEpHQGtIdGfNHK7FwdAfhtxe8qaqVLXWvquvbUSmdz7r1wDE51EtX_sIl7cVcQi7M-QDzTus9M-RgjOM3TPpdVA9i901a1Gbyq1TqyzOJac0rAWtZYJbVlPKjESLshBb9Ub7UiHvUb5z16/s320/DSCN1070+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Kavuttuamme nelisen tuntia alkoi taival muuttumaan raskaammaksi ylittäessämme 3500 metrin rajapyykin, reitin muuttuen yhä jyrkemmäksi. Minulla ei ollut mukana karttaa eikä navigaattoria, mutta polku oli onneksi suhteellisen hyvin porautunut maastoon, jolloin sitä oli helppo seurata. Viimeiset 200 metriä olivat äärettämän jyrkkää sorarinnettä, jossa jokaisella askeleella tuntui valuvansa kaksi taaksepäin. Tällaisilla reissuilla sitä aina pohtii, että minkä takia ihmisen pitää ryhtyä tällaiseen, mutta ylhäällä pällistellessä ympärillä kohoavia jopa 6000 metrisiä vuoria ei siitä ole epäilystäkään. Ehkäpä kuvat vievät tunnelmiin hieman paremmin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhy8EnJuRVCVh4XTYQXNDYI7_xfM1XBTBUAL9ZRIyNXubJow9pWDQ5eRlF3N7f8LoSUmCJCY32m1pit4AV_segbwSkwQ2pL77HZb-8FiPv3Ccg5h_vYxXttoKUqRpAslWcgvTOmkQ61lPWv/s1600/DSCN1080.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhy8EnJuRVCVh4XTYQXNDYI7_xfM1XBTBUAL9ZRIyNXubJow9pWDQ5eRlF3N7f8LoSUmCJCY32m1pit4AV_segbwSkwQ2pL77HZb-8FiPv3Ccg5h_vYxXttoKUqRpAslWcgvTOmkQ61lPWv/s320/DSCN1080.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMmFMyNayCRy0uCLdWbcI3wrCkPMI9-ijtPfaIPn8xR9jAMpV_2OC4L0E_iGKNnCBuut1JXZ3Ff1Z646jNGtPQ9zhmM_RJBZQWdGNil7JdIoHgqEWDe2vIBDLmM48634liza0y-7UGbaee/s1600/DSCN1087+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMmFMyNayCRy0uCLdWbcI3wrCkPMI9-ijtPfaIPn8xR9jAMpV_2OC4L0E_iGKNnCBuut1JXZ3Ff1Z646jNGtPQ9zhmM_RJBZQWdGNil7JdIoHgqEWDe2vIBDLmM48634liza0y-7UGbaee/s320/DSCN1087+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAMqldNzee85GPx7TTJpd8BQISYa4DEu2X5LPBfBzZ9cw-MYJM0kdQQOUhPkTnV08AT-f3B2v5gXkpI8vl-cUAJyjX-RvgNu1LauXnXhEX2LgT1KV5L50_Bjs2iyvX9sNPGJASurSi8_-3/s1600/DSCN1092+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAMqldNzee85GPx7TTJpd8BQISYa4DEu2X5LPBfBzZ9cw-MYJM0kdQQOUhPkTnV08AT-f3B2v5gXkpI8vl-cUAJyjX-RvgNu1LauXnXhEX2LgT1KV5L50_Bjs2iyvX9sNPGJASurSi8_-3/s320/DSCN1092+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikZ7TVpNKCU77s1etmGRxbLCDsq8IeTdMGhA4JHGphqlc-iS7mXmN9UqP2MtiRTfzYqIfNBCO7HpSYbQdvGRNrm1tIeOX4H77JzW3WIq_omZwUpTS2TxmnHIt52L3hRZsOM_FFm0pLZyKF/s1600/DSCN1096+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikZ7TVpNKCU77s1etmGRxbLCDsq8IeTdMGhA4JHGphqlc-iS7mXmN9UqP2MtiRTfzYqIfNBCO7HpSYbQdvGRNrm1tIeOX4H77JzW3WIq_omZwUpTS2TxmnHIt52L3hRZsOM_FFm0pLZyKF/s320/DSCN1096+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjd8xmsEBek7N15vfgCuHDDPzsH2Y77YL1Kjy7KYx5U2CPuMulPdQkwpG2dvjHf63JkxSCdcWJBBInyewucm0VtrA2GMLKvBmz6_ynY8bYboBXRjZw2UGVf_SHrzJZKL3S0l4-Tpc6Wt5d7/s1600/DSCN1100+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjd8xmsEBek7N15vfgCuHDDPzsH2Y77YL1Kjy7KYx5U2CPuMulPdQkwpG2dvjHf63JkxSCdcWJBBInyewucm0VtrA2GMLKvBmz6_ynY8bYboBXRjZw2UGVf_SHrzJZKL3S0l4-Tpc6Wt5d7/s320/DSCN1100+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Olimme taivaltaneet kuutisen tuntia ylös pitäen vain lyhyitä taukoja, ja kerenneet viettää huipulla kymmenisen minuuttia, kun yllättäen taivas peittyi pilviin ja alkoi tuulemaan voimakkaasti. Kaikki tapahtui niin nopeasti, että olin juuri saanut trangiani tulille ja valmistamassa lounasta, kun noin kymmenessä sekunnissa tuuli tempaisi trangiani nurin, tunsin itsekin lentäväni huipulta alas, ja lunta alkoi pyryttämään. Ukkonen paukkui voimakkaasti. En siinä kerennyt kuin huutaa Sorinalle (tuuli oli niin kova, että hädin tuskin kuulimme edes toisiamme), että lähdetään alas täältä ja nopeasti! Taisi tuuli viedä jotain ruokapusseja mennessään, ja poltin käteni pakatessa tulikuumaa trangiaa, mutta sain pakattua kamani noin kolmessa kymmenessä sekunnissa, lähtien valumaan huipulta alamäkeen. Alhaalla tuuli rauhoittui välittömästi - ainoastaan huipulla olimme välittömässä vaarassa. Se oli ehkä hetkellisesti pelottavimpia kokemuksia, joita olen kokenut ollessani vuoristossa - olen harvoin ollut näin korkealla, enkä ollut ennen kokenut sellaista tuulta, enkä tiennyt miten se voisi käyttäytyä. Se ukkosenpauke, tuuli ja korkeimmat vuoret, mitä olen eläessäni nähnyt, oli jotain, joka sai hiljaisena kunnioittamaan luontoa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPR5yfUjsVN7pkbwuXCRpz9BGhLvOKQM78y-69whTCg-SHTVGs89UQhXewKpR-7qZb9b5HCPgTT3qVc-SWy6ovfvnuAvf7wb8-DkF8qNGvyM5Dd3xIavc1ASCQt0cUuJxcV6a5VFGDTQL7/s1600/DSCN1140+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPR5yfUjsVN7pkbwuXCRpz9BGhLvOKQM78y-69whTCg-SHTVGs89UQhXewKpR-7qZb9b5HCPgTT3qVc-SWy6ovfvnuAvf7wb8-DkF8qNGvyM5Dd3xIavc1ASCQt0cUuJxcV6a5VFGDTQL7/s320/DSCN1140+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqG-F3sw9RU2pa2oEfz13WWch6KX1jVpRET-nkXzfrVw7sSV6TLkXaeef4CTOzXAUR4gWCGIsNHfgRuirATnLk9InAYio56JH9DnJ74dIx3ZyjWIeDynQFIUH8maOTh316ClWuCTcDMr0A/s1600/DSCN1156+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqG-F3sw9RU2pa2oEfz13WWch6KX1jVpRET-nkXzfrVw7sSV6TLkXaeef4CTOzXAUR4gWCGIsNHfgRuirATnLk9InAYio56JH9DnJ74dIx3ZyjWIeDynQFIUH8maOTh316ClWuCTcDMr0A/s320/DSCN1156+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Palattuamme takaisin Altyn Arashaniin (noin neljässä tunnissa), olivat shashlikit jo tulilla. Venäläinen räppi soi Jannan ja tämän kazakhstanilaisen ystävän valmistaessa päivällistä grillissä, banjan (joka itseasiassa ei poikkea juurikaan suomalaisesta saunasta) lämmetessä. Julia, talon omistaja (jo tapaamamme Boriksen äiti), on lähtöisin Ukrainasta, mutta asunut Kirgisiassa jo kymmeniä vuosia. Banja on iskostunut kirgisialaiseksi perinteeksi, kuten moni muukin venäläinen tapa. Pieni sauna oli itse rakennettu (kiuasta myöten), siellä oli kaksi kerrosta lauteita, ja kuumavesisäiliö. Kiville heitettiin vettä aivan kuten Suomessakin. Ainoa ero on, että kivet ovat kiukaan sisällä, ja vettä heitetään sinne kolosta. Löylyt ovat ihan makoisat! Nytpä olen kokeillut saunaa monessa maassa Kirgisiasta Guatemalaan! Illalla letitettiin hiuksia ja kerrottiin salaisuuksia naisten kesken. Koska emme tienneet, minne haluamme mennä seuraavaksi, kertoi Julia hänen ystävästään Vitalista, jolla on talo Kajy-Say:ssa. Pitää vain kävellä 15 kilometriä pois Altyn Arashanista tielle, josta marsutaksi vie perille. Sitten ei muuta kuin taksi alle ja pyytää viemään Kaplinskin talolle.<br />
<br />
Kaplinskin talolle siis tiemme vie. </div>
Anniinahttp://www.blogger.com/profile/05408134790203679857noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-868039018790177818.post-62695912627433205542017-10-15T07:31:00.001-07:002017-10-15T07:31:08.534-07:00Suunnittelematon patikkaretki Ala Archan vuoristoon<div style="text-align: justify;">
Otetaan lähtökohtana, että olimme juuri olleet valveilla 40 tuntia, matkustaneet päättömästi läpi Bishkekin, ja päätyneet nukkumaan telttaan jonnekkin kukkulalle kaupungin ulkopuolelle. Meillä ei ollut juurikaan ruokaa, eikä vettä pisaraakaan. Aamulla kuitenkin kaikki näytti hyvältä. Aurinko paistoi lämpimästi ja pilvet olivat karanneet jonnekkin korkeammalle vuoristoon. Pakattuamme telttamme ja juotuamme janoisina vettä läheisestä purosta, olimme valmiita tekemään alustavan suunnitelman päivälle. Se kuului kutakuinkin näin: Patikoimme 10 kilometriä kartassa näkyvään hotelliin, josta varmasti löytyy myös ravintola, jossa meille voidaan tarjoilla aamupalaa, liftaamme takaisin Bishkekiin, ostamme SIM- kortin, etsimme jonkun järkevän majapaikan, syömme ravintolassa ja juomme cocktaileja kattobaarissa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ainakin ravintolaan asti kaikki meni kuten suunnitelman piti - itseasiassa vielä paremmin, sillä heti tielle päästyämme tarjottiin meille kyyti perille asti. Hotellissa ei osattu sanaakaan englantia, mutta onnistuimme tilaamaan venäjäksi munakasta, leipää ja teetä - istuutuen samaan pöytään kroatialais-bosnialaisen pariskunnan kanssa, jotka olivat matkalla moottoripyörällä. Pian heittivät he ilmaan loistavan ehdotuksen - miksemme lähtisi vaeltamaan heidän kanssaan 4500 metriä korkealle huipulle, jonne pääsemme kahdessa päivässä? Ei kovin monessa paikassa pääse lumihuippuiselle vuorelle niin helposti! Tuumailtuamme hetken tilannettamme - meillä ei ollut ruokaa eikä paikallista valuuttaa - päätimme tarttua ehdotukseen. Ehkäpä toinen goulash- pussimme ei ole yhtä pilaantunut, ja minulla sattui olemaan Suomesta jämänä pari pikapuuroa ja pussikeittoa. Ehkä ylhäällä tarjoillaan jotain ruokaa! Koska hotelli maksutti kolmisen euroa per päivä tavaroiden varastoimisesta (ja meillä oli <i>yhteensä</i> kolme euroa), oli minun otettava mukaani koko 15 kilon varustus, johon kuului minun charangoni ja paljon tavaraa, joita en takuulla tarvitse vuoristossa. Kukaan meistä ei tiennyt tarkalleen, miten pitkä matka on, tai miten vaikea se on - kaikki oli kuulopuhetta. En ole ikinä lähtenyt vaeltamaan näin suunnittelematta, ja se kiehtoi minua.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFPRAR1KgHVo544u91QDhOxzXBlN7vX_iKL9YZHCbA4qV2hcoABQysUacQrCekz9i3gtNYYuGQmHhzxWTKh0Z_My_kbEcOSCVweSVl7K7ZdB3F08TsVJceS3stVjk_Z1ZEeEqqkpOfnbRk/s1600/DSCN0618.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFPRAR1KgHVo544u91QDhOxzXBlN7vX_iKL9YZHCbA4qV2hcoABQysUacQrCekz9i3gtNYYuGQmHhzxWTKh0Z_My_kbEcOSCVweSVl7K7ZdB3F08TsVJceS3stVjk_Z1ZEeEqqkpOfnbRk/s320/DSCN0618.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjUNTi1IlRVIq_2mDTToUDSezim4gbllj5vYHSE516jbJnRr6PfrRHbEl0zDBt-ny8hxBG5bRlXetanDEmU3sHYfKeSrwDYc2lyDdIDJlSrFb8zY58sKdEiBNlEWcjjyqmdKHT3oDpQAIdv/s1600/DSCN0622.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjUNTi1IlRVIq_2mDTToUDSezim4gbllj5vYHSE516jbJnRr6PfrRHbEl0zDBt-ny8hxBG5bRlXetanDEmU3sHYfKeSrwDYc2lyDdIDJlSrFb8zY58sKdEiBNlEWcjjyqmdKHT3oDpQAIdv/s320/DSCN0622.jpg" width="320" /></a></div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ensimmäiset pari tuntia menivät mukavasti - reitti oli jyrkkä, muttei kovin hankala. Noustuamme noin 500 metriä alkoivat kuitenkin hankaluudet - vettä alkoi sataa voimakkaasti ja kaikki hautautui sumuverhon alle, tuulen yltyessä voimakkaaksi. Reitti muuttui hyvin jyrkäksi ja kivikkoiseksi - paikoittain oli käytettävä köysiä apuna nousuun. Sade ja liukkaat kivet eivät tehneet siitä yhtään helpompaa. Raskas rinkka tuntui hetki hetkeltä raskaammalta, myös senkin vuoksi, että aloimme olla 3000 metrin korkeudessa. Juuri sillä hetkellä, kun aloin ensimmäistä kertaa harkitsemaan, oliko tämä retki täysin järkevä (olin märkä päästä varpaisiin ja jalat ei meinanneet enää kantaa ylemmäksi), saavuimme base campille. Kysellessämme jotain paikkaa, mistä olisi mahdollista saada ruokaa, emme voineet tuntea itseämme tyhmemmiksi venäläisten ihmetellessä "miten nämä kaksi tyttöä, jotka laskeutuivat eilen Bishkekiin, ovat tänään täällä vuorikiipeily base campissa ilman ruokaa ja varusteita?".<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhr8mCJggKf9oE8aTa8f35c7l-QcG54mDG7B6RMnuCuLXHQ5IRe2bAwNBFL1ijdzRY9CMt1F-1W6yGBEAdj6m2xmiRTbNXhKLfuixjR6iojuatcMd82XdFTBjZzz0AMKeO8vsqWk5qlcuj8/s1600/DSCN0644+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhr8mCJggKf9oE8aTa8f35c7l-QcG54mDG7B6RMnuCuLXHQ5IRe2bAwNBFL1ijdzRY9CMt1F-1W6yGBEAdj6m2xmiRTbNXhKLfuixjR6iojuatcMd82XdFTBjZzz0AMKeO8vsqWk5qlcuj8/s320/DSCN0644+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEielIjudeXZPjQApCssS69dmV7AX7xH1C0sBSLrk71xzmYVhxjlXGy1ov85YxTV9Ogq4EilM5PNLM9ehivf0eN2sWkrg80ibDE0sG3SJM3GQfZ1UsAepogJvzhJenkDMpSQUGciwGQXjyPP/s1600/DSCN0657+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEielIjudeXZPjQApCssS69dmV7AX7xH1C0sBSLrk71xzmYVhxjlXGy1ov85YxTV9Ogq4EilM5PNLM9ehivf0eN2sWkrg80ibDE0sG3SJM3GQfZ1UsAepogJvzhJenkDMpSQUGciwGQXjyPP/s320/DSCN0657+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgREHOKTcvWZ58OTqbmMrqemBXNRyG8Tye887zFgWDbVSsCZirY_qoXmsNlooQcY4fVP4H_sQYgoVsDoWiK9DherSwyjPWYKodlIABpSptOu_tAoKFhUFcwgkGpAvka64XGQtI4fvBbcruL/s1600/DSCN0659+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1152" data-original-width="864" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgREHOKTcvWZ58OTqbmMrqemBXNRyG8Tye887zFgWDbVSsCZirY_qoXmsNlooQcY4fVP4H_sQYgoVsDoWiK9DherSwyjPWYKodlIABpSptOu_tAoKFhUFcwgkGpAvka64XGQtI4fvBbcruL/s320/DSCN0659+%25282%2529.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQLkm_1EerHoXP7Gl5YOb_mN4sJD-t7x-OtLX70rYz12kuYh63m4I4aNeOVpSzVzknGcUQj8LWYcYHWuAheKpxDvRUro5RfWcilHX8vtANQlM9meJbypbHpoIz9ZnbqukRy31VwI_UtPTe/s1600/DSCN0683+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQLkm_1EerHoXP7Gl5YOb_mN4sJD-t7x-OtLX70rYz12kuYh63m4I4aNeOVpSzVzknGcUQj8LWYcYHWuAheKpxDvRUro5RfWcilHX8vtANQlM9meJbypbHpoIz9ZnbqukRy31VwI_UtPTe/s320/DSCN0683+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijiQ7eST8czO_TiqqsiJnWYAVXl-k3bkeNADOsOpIFARIDT0UjsG0F6zr3DLc3fPQTrOBR35i1gIsyfv3YcbXBKSrz0RTRNbpIYwjdM0QXaJl9KMwQs80-durmMJW-jsePzz1A6Bg5EJ6W/s1600/DSCN0685+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijiQ7eST8czO_TiqqsiJnWYAVXl-k3bkeNADOsOpIFARIDT0UjsG0F6zr3DLc3fPQTrOBR35i1gIsyfv3YcbXBKSrz0RTRNbpIYwjdM0QXaJl9KMwQs80-durmMJW-jsePzz1A6Bg5EJ6W/s320/DSCN0685+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Eihän siellä tietenkään mitään ruokaa ollut. Guolash oli tietenkin pilaantunut, kuten arvata saattoi. Pian sade muuttui lumeksi, joka tuntui uskomattomalta, sillä eilen Bishkekissä oli vielä 40 astetta lämmintä. Onneksi kirgiiseiltä herui hieman vodkaa ja ruuantähteitä, ja sain ostettua viimeisillä rahoillani kaksi kananmunaa kolmela eurolla, joka oli pitkän neuvottelun tulos, sillä periaatteessa ruoka oli vain järjestetyille seurueille. Illan tullessa pihalla alkoi olla pakkasta, lumisateen tihentyen, joten päätimme maksaa dollareilla katon päämme päälle yksinkertaisesta autiotuvasta - seitsemän euroa yö, jolla saisi jopa hotellihuoneen kaupungista. Minun telttaani ei ole kuitenkaan optimoitu nähiin olosuhteisiin. Illalla samassa huoneesa yöpyvä kirgiisi sai neuvoteltua venäläisiltä vuorikiipeilijöitltä kitaran (kuka ihme on kantanut sen vuorelle?), ja pian pöydältä löytyi pari pulloa vodkaa, venäläisten laulujen raikuen autiotuvassa. Emme totisesti aamulla osanneet olettaa, että tänä iltana olisimme korkealla vuoristossa nauttimassa vodkaa kivenkovien venäläisten vuorikiipeilijöiden seurassa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUeh_lRBORa63gNQdn95jU5TVPt2WS0l0N6vsOdY8UKdfHjlw19qgjpvPe7ai-GBtBb1_Oq-SdSaFOUG0mD0N6TuZ8YTbVUVUdjSkV5A_el9Jkez2O1812Fcn_TgVwfLdiFs8Z-nXFniuv/s1600/DSCN0711+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUeh_lRBORa63gNQdn95jU5TVPt2WS0l0N6vsOdY8UKdfHjlw19qgjpvPe7ai-GBtBb1_Oq-SdSaFOUG0mD0N6TuZ8YTbVUVUdjSkV5A_el9Jkez2O1812Fcn_TgVwfLdiFs8Z-nXFniuv/s320/DSCN0711+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5P-0eYHjgakLk_RNrFiJDRiWQSs2BQ10oOTWpxTAqidz2efy8WLUejmkNcbP4-E2UkCHcp0_o1abANpXe_rXY32ltQxrAOiqnF9f0S5XDkS2zV-HEV7n9M4KfrOFhaOBXkHA9Rc7uytL1/s1600/DSCN0726.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5P-0eYHjgakLk_RNrFiJDRiWQSs2BQ10oOTWpxTAqidz2efy8WLUejmkNcbP4-E2UkCHcp0_o1abANpXe_rXY32ltQxrAOiqnF9f0S5XDkS2zV-HEV7n9M4KfrOFhaOBXkHA9Rc7uytL1/s320/DSCN0726.jpg" width="320" /></a></div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Yöllä meihin iski lievä vuoristotauti. Pääni tuntui siltä, että se räjähtää (joka ei johtunut vodkasta - vaikkei se välttämättä auttanutkaan tilannetta). Lisäksi tunsin kuumeisia vilunväristyksiä. Onneksi nämä oireet katosivat aamuun mennessä, jolloin maa oli ohuen lumivaipan alla, eikä toiveita korkeammalla vuoristoon kiipeämisestä ollut - en ollut totisesti varautunut tällaisiin sääoloihin. Koska meillä ei ollut ruokaa (eikä paikallista valuuttaa), ainoa vaihtoehto oli pakata kamat ja laskeutua alas vuorelta lumesta huolimatta. Pussikeitto antoi meille maktalla puhtia jatkaa alas asti, joka ei onneksi ollut liian suurien ponnistusten edessä - saavutimme hotellin jo kolmessa tunnissa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhD6-OxVrvLEopi3dknTS1CSGVHfGLvdLaAH1JbJAsMx6pOy3K5up_Q-uNv28QK-A0AAQkhB0cPkgtflRmabQO1cf6pzjY-LYdP1r-8or4X0h0esksIuNfEfeyVQnDa1WCSIEDdAHjEr0vJ/s1600/DSCN0755+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhD6-OxVrvLEopi3dknTS1CSGVHfGLvdLaAH1JbJAsMx6pOy3K5up_Q-uNv28QK-A0AAQkhB0cPkgtflRmabQO1cf6pzjY-LYdP1r-8or4X0h0esksIuNfEfeyVQnDa1WCSIEDdAHjEr0vJ/s320/DSCN0755+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRj_lRRne_6Reo5UvUeknNpFYNFgnETDW3sE53M1o7BJHohPYE0R6OKrqA34WZdgux5hAY9D42HXwT4h4tYwp0HIPryE2aWQWa4KH3geb-EHY0yWUJbyqERCzE5L2ECbBRUA_ksb0U4jM3/s1600/DSCN0761.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRj_lRRne_6Reo5UvUeknNpFYNFgnETDW3sE53M1o7BJHohPYE0R6OKrqA34WZdgux5hAY9D42HXwT4h4tYwp0HIPryE2aWQWa4KH3geb-EHY0yWUJbyqERCzE5L2ECbBRUA_ksb0U4jM3/s320/DSCN0761.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEe3eEIilZVDZnuAX3JlBCEVWPuO3WqLpIx1Rrn710IzXm4SAjfuw8Ek32I-KrDk7rbw5nO1uYwb7Drkdv72RUhsuU58Jq4k08Uc9rVNdVkBChEqhllNABAdineXPGYDqwQCF1YdmEDaa5/s1600/DSCN0772.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEe3eEIilZVDZnuAX3JlBCEVWPuO3WqLpIx1Rrn710IzXm4SAjfuw8Ek32I-KrDk7rbw5nO1uYwb7Drkdv72RUhsuU58Jq4k08Uc9rVNdVkBChEqhllNABAdineXPGYDqwQCF1YdmEDaa5/s320/DSCN0772.jpg" width="320" /></a></div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Olimme hädin tuskin päässeet alas, kun huomasimme jurtassa juhlat. Meidät kutsuttiin sisään - "olkaa hyvät ja ottakaa kuvia - ja syökää mitä haluatte!". Kauniin koristellun jurtan keskellä oli suuri pöytä pullollaan ruokaa, ihmisten syödessä, ja yhden miehen soittaen musiikkia paikallisella instrumentilla eli komuzilla. Ulkona pauhasi musiikki perheen tanssiessa. Juhlittiin perheen lapsen yksi- vuotis syntymäpäiviä, jossa oli vieraita kolmisen kymmentä. Ohjelmaan kuuluu erilaisia leikkejä, muun muassa juoksukilpailu, jossa kaikki voittivat palkinnon. Myös minä pääsin juoksemaan, ja voitin huivin! On uskomatonta, miten avoimesti he ottivat meidät vastaan - olimmehan vain kävelemässä jurtan ohitse. Vaikka kommunikointimme venäjäksi oli yksinkertaista, saivat he minut ymmärtämään yhä enemmän, miten sydämmellisä ja vieraanvaraisia kirgiisit ovat. Eräs venäläinen ystäväni varoitti minua ennen matkaa: "ihmiset siellä keski-aasiassa eivät ole hyviä. teidän pitää olla varovaisia." Tämä kertoo yhä enemmän siitä, miten muutama ihminen tietystä maasta saattaa mustata koko maan maineen - tämä on etenkin totta (laittomien) maahanmuuttajien kohdalla.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqRMlznNssxNc-23KMAMbNpPpVrRQ3ASWd_pylSeoNrIB760v8sxJX6bNQAfrkkBMua4n5V0ajNmFdn9tUUiKkMQBMD9j54rgtj7on3hs8fyzxvwZ3mlBVANuoHEBFYaMYAw-Ewo4ATy3b/s1600/DSCN0783+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqRMlznNssxNc-23KMAMbNpPpVrRQ3ASWd_pylSeoNrIB760v8sxJX6bNQAfrkkBMua4n5V0ajNmFdn9tUUiKkMQBMD9j54rgtj7on3hs8fyzxvwZ3mlBVANuoHEBFYaMYAw-Ewo4ATy3b/s320/DSCN0783+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdIy5ygsU7n6GE-eQRO0hzKSg5M4lGmiTxZMNRfnRPL6gl1H1gTcg2unbkYv_OuBXb8kbmEZ8TA07b8TAzzlYtCCwMAaUFJg-G9OWcrZ06y6J5kL-0odjAO7j7jgeTCkJOVqNF93gidjBC/s1600/DSCN0789+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdIy5ygsU7n6GE-eQRO0hzKSg5M4lGmiTxZMNRfnRPL6gl1H1gTcg2unbkYv_OuBXb8kbmEZ8TA07b8TAzzlYtCCwMAaUFJg-G9OWcrZ06y6J5kL-0odjAO7j7jgeTCkJOVqNF93gidjBC/s320/DSCN0789+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXFwlmYTDldy__AG5dGDt11RaEbnojHcpdIB3H9Jz5qqnYH8NuqG_Batrkda0PvCn-21eyWGXAgO0gvSX1BSE9eibg_h7N2KTTFZ2d_7GXdHICbU9uuzcTXBnHdYaWVRty64BtyQd_9E26/s1600/DSCN0808.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXFwlmYTDldy__AG5dGDt11RaEbnojHcpdIB3H9Jz5qqnYH8NuqG_Batrkda0PvCn-21eyWGXAgO0gvSX1BSE9eibg_h7N2KTTFZ2d_7GXdHICbU9uuzcTXBnHdYaWVRty64BtyQd_9E26/s320/DSCN0808.jpg" width="320" /></a></div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Nopeasti saimme kyydin Bishkekiin, jossa yritimme etsiä hostellin, josta tapaamamme amerikkalainen turisti oli vinkannut. Annoin tälle jätesäkin suojaamaan tämän rinkkaa sateelta, jolloin hän vinkkasi meille hostellista, missä hän yöpyy. Meillä oli kuitenkin jo ennestään huonoja kokemuksia Bishkekistä ja osoitteista. Ihmeeksemme löysimme kadun, jossa luki hostellin nimi, ja tienviitta, joka ohjasi 300 metriä pienelle sivukadulle. Voiko olla, että näin helposti löydämme paikan? Hostellia ei kuitenkaan löytynyt. Kävelimme edestakaisin tietä pitkin, kysellen ihmisiltä hostellista, mutta sitä ei tuntunut olevan. Lopulta selvisi, että se on muuttanut toiseen osoitteeseen päivittämättä osoitetta Googlen karttaan. Ottaen huomioon kaikki mitä sinä päivänä oli tapahtunut - uneton yö vuoristotaudin vaivaamana, fyysinen taakka ilman ruokaa, laskeutuminen vuoristosta raskaan rinkan kanssa - olimme totaalisen puhki, ja sen näki meistä. Samalla hetkellä muuan nainen, joka asui vieresessä talossa, näki turhaantumisemme. Hän kysyi täydellisellä englannilla: "Näen, että olette todella väsyneitä. Voitte yöpyä minun talossani".<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7Sa7UYX41EfAj9i1hZm_RCJ52cJoLIsLj-lTZ6Mylgwh8K6murmSDDTAzFTJqF5GyCB9H6yM6I7OZ33r_pznClDsS2uWzFFAnmclwtN-Q0ZayW_Q_8jHPy4B4AauU5FM5PKsTJWpupEKk/s1600/DSCN0837+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="533" data-original-width="694" height="245" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7Sa7UYX41EfAj9i1hZm_RCJ52cJoLIsLj-lTZ6Mylgwh8K6murmSDDTAzFTJqF5GyCB9H6yM6I7OZ33r_pznClDsS2uWzFFAnmclwtN-Q0ZayW_Q_8jHPy4B4AauU5FM5PKsTJWpupEKk/s320/DSCN0837+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tatyana on venäjänsukuinen englanninopettaja. Hänen vieraanvaraisuutensa ei olisi voinut saapua parempana hetkenä - minulla ei totisesti ollut halua taivaltaa taas kaupungin läpi toiseen osoitteeseen, jossa hostelli <i>ehkä</i> sijaitsee. Pian teevesi oli keittymässä, ja pöytään järjestyi jotain purtavaa. Tatyana valmisti meille vierashuoneen ja sijasi pedin. Suihkusta (joka olisi meidän ensimmäinen Kirgisiassa) tuli kuumaa vettä. Tutustuttumme uskalsin kysyä hieman arkaluontoisemmista aiheista, kuten siitä, minkälaista oli asua Bishkekissä tulppaanivallankumousten aikana (2005 ja 2010). Lukiessani aiemmin raportteja vallankumouksesta, ne tuntuivat minusta enemmänkin kuin kirjoihin kirjoitetuilta tarinoilta. Yhtäkkiä ne heräsivät eloon Tatyanan suusta, tämän kertoessa siitä pelosta joka hänet valtasi, kun hän kuuli kaduilta joka puolelta ammuntaa, eikä hänen tyttärensä, joka oli koulussa, vastannut puhelimeen. Presidentin vaihtuminen johti joka kerta väistämättä väkivaltaan. Tänä vuonna on taas presidentinvaalit, jotka kirgiisit ottavat kuitenkin vastaan rauhallisin mielin - tällä kertaa presidentti saadaan vaihdettua ilman veristä vallankumousta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tatyana muutti Kirgisiaan nuorena, eikä silloin ajateltu, että se olisi eri maa - se oli Venäjän osavaltio. Kirgisian itsenäistyttyä on Venäjän vaikutus pikkuhiljaa vähentynyt, etenkin johdon ollen pitkälti paikallisten käsissä. Monet venäläiset myös muuttivat pois, vaikka puolisen miljoonaa myös jäi sinne, mukaanlukien Tatyanan. Silti, venäjänsukuisten ei tarvitse oppia kirgisian kieltä, ja kaikki Bishkekissä (ja melkein koko Kirgisiassa) puhuvat venäjää sujuvasti - jopa toisena äidinkielenään. Itseasiassa Venäjä nähdään jopa suurena ihanteenkohteena - rakensivathan he maahan tieverkoston, sairaalat ja oppilaitokset, joita ei ennen juurikaan tunnettu. Huhupuheiden mukaan kerrottiin aiemmin nuorille kirgiiseille, että koko maailma puhuu venäjää! Liekö tämä täysin totta - en tiedä. En ihmettelisi. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Miten mahtavalta tuntuikaan nukkua sängyssä. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
Anniinahttp://www.blogger.com/profile/05408134790203679857noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-868039018790177818.post-66930046621588074052017-10-07T06:21:00.003-07:002017-10-07T07:21:56.702-07:00Mystinen talo numero yksi ja pako vuorille<div style="text-align: justify;">
Tätä lukiessa on selvää, että palasin kotiin elossa ja täysin vahingoittumattomana, joten kaikki kommellukset voi lukea henkeä pidättelemättä. Muuta en paljasta!<br />
<br />
Yhdeksäs elokuuta ilmoitin lähtöselvityksessä määränpääkseni Bishkekin. "Anteeksi mikä?". Bishkek. Selailtuaan hetken tietokonetta nainen kysyi hieman nolona: "missä maassa se on?". "Kirgisiassa", vastasin. Hän soitti puhelun, selittäen tanskaksi "niin siis he ovat menossa Bishkekiin.. mikä se maa olikaan? Niin siis Kirgisia.. miten se kirjoitetaan? K-Y-R-G-Y-Z-S-T-A-N. Selvä". Jos edes lentokenttätyöntekijät eivät ole kuulleet maasta, sen täytyy olla melko tuntematon kohde.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNQdM10e459wNlakK4GbT_SF639kq1sahSo1s89OJIfZ9cviccFFkHuGs5oMv6_dIZ3UCYbyq9SjOFkOxfbctbwOk7HVyrCToIiNVQAuQxXq2Ktw2xSEGbrK8p6iY6O_VWudiVSCHeHJD1/s1600/IMG_2227.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNQdM10e459wNlakK4GbT_SF639kq1sahSo1s89OJIfZ9cviccFFkHuGs5oMv6_dIZ3UCYbyq9SjOFkOxfbctbwOk7HVyrCToIiNVQAuQxXq2Ktw2xSEGbrK8p6iY6O_VWudiVSCHeHJD1/s320/IMG_2227.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Istuin ystäväni Sorinan kanssa lentokoneessa matkalla Istanbuliin vieressämme istuvan lebanonilaisen miehen tehdessä liian läheistä tuttavuutta meidän kanssamme. Lento oli tunnin myöhässä, jolloin yhden tunnin ja 15 minuutin vaihtoaika Istanbulissa sai jo ensimmäiset perhoset lentämään vatsassa: tähänkö tämä matka jo tyssäsi ensimmäisenä matkapäivänä? Ikäänkuin Amazing Race- ohjelmassa kiisimme läpi meille tuntemattoman lentokentän pyydellen anteeksi etuilessamme passintarkastuksessa sekä turvatarkastuksessa. Saavuttuamme lopulta terminaaliin heittäytyi Sorina dramaattisesti selälleen lentokentän lattialle: "En pysty enää!". Lento oli 15 minuuttia myöhässä, jolloin kerkesin juuri ja juuri ostaa eltaantuneen sämpylän ennen koneen kiirehtimistä. Tarkkailin uteliaana kanssamatkustajia, sillä he olivat melkeimpä ensimmäisiä kirgiisejä, joita olin eläessäni tietoisesti tavannut. Tämä oli ensikosketukseni Kirgisiaan.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6kBu-aNu6afDrC09KdmNqKSZ_DmiJChvBT2Eq_Iv8FLQReRd7ODv34GyJwgqB-o2Tkb4P_wZyd1kTYOLDoYkjgi2GAV0RoA2xP_C2pHH7x4FKI-L9_UOcNVEB70bhTWoQP1Vj4TPR_yJ9/s1600/IMG_2240.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="1280" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6kBu-aNu6afDrC09KdmNqKSZ_DmiJChvBT2Eq_Iv8FLQReRd7ODv34GyJwgqB-o2Tkb4P_wZyd1kTYOLDoYkjgi2GAV0RoA2xP_C2pHH7x4FKI-L9_UOcNVEB70bhTWoQP1Vj4TPR_yJ9/s320/IMG_2240.JPG" width="320" /></a></div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Matkalukemiseeni oli tarttunut journalismin helmiä villistä Kirgisiasta otsikolla "Rauhaton laakso: Vallankumous, murha ja juonittelu Keski-Aasian sydämmessä". Tarinat korruptiosta ja veriteoista vaikuttivat sijoittuvan jonnekkin hamaan historiaan, mutta itseasiassa ne on poimittu suoraan 2000- luvulta. Minne olen oikein matkalla? Neljältä aamulla laskeuduimme pimeyteen. Karu lentokenttä kielsi lahjomasta virkamiehiä, joten ostettuamme Sorinalle viisumin olimme laillisesti Kirgisiassa. "Spasiba". Aika palata muistelemaan miten sitä venäjää puhuttiinkaan.<br />
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXPTKG6MtKS9mLi1Yq6PWzWOf-8a4bo5OoCeh9H8C0_qEIt6JfbR4xfJZRAw76rcapleIAoDwJA0tAfs8LMnmwruSlHEqY3oPsuVCCwWXhzG6KLq25IzOpsw7QJIkaMKwBkqoWqiG3PIuv/s1600/IMG_2246.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXPTKG6MtKS9mLi1Yq6PWzWOf-8a4bo5OoCeh9H8C0_qEIt6JfbR4xfJZRAw76rcapleIAoDwJA0tAfs8LMnmwruSlHEqY3oPsuVCCwWXhzG6KLq25IzOpsw7QJIkaMKwBkqoWqiG3PIuv/s320/IMG_2246.JPG" width="320" /></a></div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Marshrutka, minibussi eli 'marsu' kuljetti meidät auringon noustua lentokentältä itse pääkaupunkiin Bishkekkiin vaivattomasti. Ensinäkemältä Bishkek vaikuttaa vanhalta neuvostokaupungilta, eikä se eroa juurikaan esimerkiksi näkemistäni kaupungeista Venäjällä tai Itä-Ukrainassa. Nurmelle ei saa istua ja betonia on paljon joka paikassa. Makoilimme pitkällä penkillä ihmisten tuijottaen meitä hämmentyneinä. Kirgisian eeppisen sankarin eli Manaksen patsaita on viljelty joka puolelle. Minulla on aina tapana ostaa kaikkea ruokaa, jota en tunnista, joten pian käteeni osui lasillinen ruskehtavaa litkua. Sen maku muistutti sellaista lientä, joka syntyy kun sekoittaa summanmutikassa suolaa, mausteita ja jauhoja veteen. Heitin sen pikimmiten ojaan. Myöhemmin selvisi, että tämä juoma on nimeltään 'maksym shoro'. Paikalliset pitävät siitä kovasti.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPQMQAOii9c7YwwNjtbOMEJBxMvxqM4WblXlvyuTR1e3pJfiWSNhai3SX4bmCH6_2faV6YWI4vlIFpYLithDeydoWkixvj8OYdzG8SDUadaokz69fvU_4q4gnMMq7zdCo5b-f0LpIwe8aN/s1600/IMG_2254.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="1280" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPQMQAOii9c7YwwNjtbOMEJBxMvxqM4WblXlvyuTR1e3pJfiWSNhai3SX4bmCH6_2faV6YWI4vlIFpYLithDeydoWkixvj8OYdzG8SDUadaokz69fvU_4q4gnMMq7zdCo5b-f0LpIwe8aN/s320/IMG_2254.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Alustava suunnitelma oli löytää Couchsurfing- majoittajamme Stalbek, ja mennä tämän kämpälle nukkumaan pois matkaväsymystä. Lämpötila alkoi uhkaavasti nousemaan yli kolmen kymmenen jo aamusta, eikä betoninen Bishkek tarjonnut armoa. Stalbek ilmoitti meille jonkinlaisen osoitteen tämän veljen asunnolle, jonne voisimme mennä kunnes hänellä on aikaa. Veli ei kuitenkaan puhu englantia, eikä meillä ollut tämän puhelinnumeroa. Tästä alkoivat päivän seikkailut.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTHQjIXHelHRAG26Ntp-mXxo2RzQgQz6WNqFeATKoi0uWdNKLIrQqCPZbbq4cXHpAG3dgiM3pfTzIDi54x_3dDyyPjRaabyZ4sD649qS5t46c-PfAlqnREX_XrkGxAC6U6hKxXcj2F93vu/s1600/DSCN0582+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTHQjIXHelHRAG26Ntp-mXxo2RzQgQz6WNqFeATKoi0uWdNKLIrQqCPZbbq4cXHpAG3dgiM3pfTzIDi54x_3dDyyPjRaabyZ4sD649qS5t46c-PfAlqnREX_XrkGxAC6U6hKxXcj2F93vu/s320/DSCN0582+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4gJAMGNg73V-Ogry_U2qZOCqb4d5jeEHqVE4z6u2Mp_Ye4_UNj8ztiSY4_Im3GLi_c-uJrtfwkmKvu5QitO0XKHhQfayWdUfXenuH3EvUH2V76LsNTGSkyltvchGSn9JC6qQtzv_2T-uI/s1600/DSCN0583+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4gJAMGNg73V-Ogry_U2qZOCqb4d5jeEHqVE4z6u2Mp_Ye4_UNj8ztiSY4_Im3GLi_c-uJrtfwkmKvu5QitO0XKHhQfayWdUfXenuH3EvUH2V76LsNTGSkyltvchGSn9JC6qQtzv_2T-uI/s320/DSCN0583+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ihmettelimme aikamme osoitetta, sillä sen nimistä tietä ei tunnu olevan olemassakaan. Hetken ihmeteltyämme selvisi, että kaikki kadunnimet on vaihdettu venäläisistä paikallisiksi, mutta kaikki kutsuvat niitä edelleen vanhoilla venäläisillä nimillä. Saatuamme selville kadun oikean nimen, emme edelleenkään täysin ymmärtäneet miten sitä pitäisi tulkita. Kahvilan asikas, kutsuttakoon nimellä "Bishkekin Sheikki", onneksi riensi apuun, ja yritti tulkita osoitetta meille. Ennen kuin huomasimmekaan, olimme taksissa Sheikin kanssa, joka yritti yhdessä taksikuskin kanssa löytää "taloa numero yksi".</div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Sheikki kertoi meille Kirgisiasta. "Juomme paljon hevosen maitoa, siksi täällä syntyy paljon vauvoja. Mutta täällä on ongelma. Putin! Kukaan ei tiedä teiden nimiä tai talojen numeroita. Mamma mia!". Tarinointi jatkui yhtä sekavana saavuttuamme paikkaan, jonka taksikuski ja Sheikki tulkitsivat lähimmäksi oikeaa. Kyseltyämme paikallisilta "missä on talo numero yksi?" ilman tuloksia, päätimme seurata navigaattoria pari kilometria toiseen paikkaan, jonka navigaattori ilmoitti oikeaksi. Kysely jatkui talosta toiseen: "missä on talo numero yksi?". Tunnin ajan kuljimme betonilähiössä talosta toiseen ihmetellen, mikä tätä maata vaivaa. Jokainen katsoi osoitetta ja lähetti meidät eri paikkaan, jossa taas todettiin, ettei se ole täällä, kunnes meidät taas lähetettiin toiseen paikkaan. Lopulta Sheikki, ja muutama muu kadunkulkija, soittivat Stalbekille, joka yritti auttaa meitä puhelimitse. Selvittelyn tuloksena palasimme paikkaan muutaman kilometrin päässä, missä olimme noin tunti aiemmin. Koska oli selvää, että kukaan siellä ei tiennyt missä talo on, oli veljen tultava noutamaan meidät. Tämä episodi antoi meille ensikatsauksen Kirgisian epäorganisoituneisuuten, joka heijastui myös ihmisistä, joista meidän erikoinen talonmetsästys ei vaikuttanut lainkaan erikoiselta - aivan kuin se olisi jotain jokapäiväistä. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Stalbekin veli ei puhunut sanaakaan englantia, eikä vaikuttanut kovin kiinnostuneelta vastaanottamaan meitä asunnolleen, jossa ei ollut juurikaan huonekaluja. Ikäväksemme myös Sheikki astui tupaan, ja käyttäytyi ikään kuin omistaisi asunnon, tarjoillen juomia ja laittaen kylpyveden lämpeämään. Tämä ei vaikuttanut lainkaan erikoiselta Stalbekin veljestä. Yritimme sanoa Sheikille, että tämän täytyy lähteä nyt, kiittäen avusta, ja yrittäen selittää Stalbekin veljelle (jonka nimeä en edes tiennyt), että tämä mies vain avusti meitä, ja voisiko hän pyytää tätä poistumaan, mutta kielimuurin vuoksi en ollut varma, menikö viesti perille. Lopulta molemmat tupakoivat keittiössä, ja päätimme luovuttaa, ottaen tirsat olohuoneen sohvalla. Ottaen huomioon kaikki erikoisuus jonka olimme kohdanneet päivän aikana, ajattelimme, että ehkä on normaalia, että muukalainen tulee asuntoon ja on siellä kuin kotonaan. Stalbekin lähettäessä minulle viestin, että miksi meitä on kolme eikä kaksi kuten sovimme, aloin haistamaan jotain erikoista tilanteessa. Stalbekin veli oli mennyt nukkumaan huoneeseensa, Sheikin tupakoidessa yksin keittiössä.<br />
<br />
Meillä ei ollut kuin yksi vaihtoehto: Pako. Poistuimme pikimmiten asunnosta, pyytäen Sheikkiä poistumaan meidän kanssamme. Myöhemmin selitimme hänelle, että nyt meidän tiemme erkanevat - kiitos avusta. Marshrutka numero 200 kuljetti meidät pois Talosta Numero Yksi, joka oli tuottanut jo riittävästi seikkailua ensimmmäiselle päivälle. Nappasimme toisen Marsun, joka kuljetti meidät kaupungin laidalle Kashka-Suu- nimiseen kylään, sillä emme kerta kaikkiaan jaksaneet etsiä majoitusta Bishkekissä, sillä siellä missään ei vaikuttanut olevan päätä eikä häntää. Kaiken lisäksi lämpöasteita oli liki 40, tehden rinkan kanssa kulkemisesta yhtä tuskaa. Teltassa nukkuminen ylemmällä vuoristossa oli ainoa vaihtoehto väsyneille aivosoluillemme. Saavuttuamme kylän laidalle halusimme liftata syvemmälle vuoristoon, kauemmaksi asutuksesta, ja saimmekin kyydin hyvin pian. Meidät nappasi kyytiin hyvin kalliiseen autoon erinomaista englantia puhuva kirgiisi. Samalla kyytiin hyppäsi paikallinen nuori poika, joka etsiskeli jurttaa. Taas ajettiin edestakaisin yrittäen löytää hänen perheensä jurttaa jostain tien varrelta. Kun lopulta päädyimme luonnon helmaan, asutuksen loputtua, voimme huokaista helpotuksesta: <i>Ei yhtään paikallista yrittäen auttaa meitä tavalla, joka vain pahentaa tilannetta. </i><br />
<i><br /></i>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjas8qh0_SSULkw9vcFH3d-SnhI3R1su1FNn5gRMatX2bsp-Xh_7hGfWorRqOIpR0ZGlzet5ZK2-J1syaWArfh27zq8IeyGU1i6BXZkxmrNvG_-2Kii32lP5wwxvcx3qGchZnCJD8jX39N4/s1600/IMG_2286.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjas8qh0_SSULkw9vcFH3d-SnhI3R1su1FNn5gRMatX2bsp-Xh_7hGfWorRqOIpR0ZGlzet5ZK2-J1syaWArfh27zq8IeyGU1i6BXZkxmrNvG_-2Kii32lP5wwxvcx3qGchZnCJD8jX39N4/s320/IMG_2286.JPG" width="320" /></a></div>
<i><br /></i></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Olosuhteisiin nähden kaikki oli hyvin. Emme olleet nukkuneet 40 tuntiin, epähuomiossa emme ostaneet ruokaa, meillä oli vettä vain litran verran, paimenkoira hyökkäsi leiriimme meidän täytyen paeta teltan suojaan (koiran jättäen meidät rauhaan). Käytimme melkein kaikki vetemme yrittäen keittää vuosi sitten vanhentunutta slovakialaista goulash- pussikeittoa, jonka lopulta jouduimme heittää menemään. Oloni oli niin sekava, että tunsin olevani humalassa (vaikken takuulla toistaiseksi ollut juonut yhtään vodkaa!). Teltan vetoketju meni rikki ja alkoi satamaan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDJkUQghWmXbyS81nOv1Eb9wqaRuMgySFIkROG3zuiMJyRy4WGlumhIyM7vJrIL35Th5QCIINoKAnhi04qDkDympYSWYJZR9iXrPz_KTgL6d__uDMHHyPBgSoZPJRwhAn4MU6IV4SowPUL/s1600/DSCN0606+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDJkUQghWmXbyS81nOv1Eb9wqaRuMgySFIkROG3zuiMJyRy4WGlumhIyM7vJrIL35Th5QCIINoKAnhi04qDkDympYSWYJZR9iXrPz_KTgL6d__uDMHHyPBgSoZPJRwhAn4MU6IV4SowPUL/s320/DSCN0606+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGY7dMveiZjTNCY6faQN9gYjYUZi1nLvf3ES3bI_m1Zf8KYgmpUiH9DJZt9QR-mMU0_vWFmfrI1Bl3lWA-_AFRWen3x3gJXQ2b_ZzK9_JLeFo9_5dUuf2pYRJvTmS5n2Mx2FAQXEuCNHwz/s1600/DSCN0594+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGY7dMveiZjTNCY6faQN9gYjYUZi1nLvf3ES3bI_m1Zf8KYgmpUiH9DJZt9QR-mMU0_vWFmfrI1Bl3lWA-_AFRWen3x3gJXQ2b_ZzK9_JLeFo9_5dUuf2pYRJvTmS5n2Mx2FAQXEuCNHwz/s320/DSCN0594+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmPqKHZyNnO8C5fEMIvn_4JxLJzflLMdupMIChlF-NixEbT_fovPFhY7hUzBS6bqcPDTcDX2t-eGpK9G8XG7z66V2CiihvPK4neNW0ba-I0IQhfjY9nFeu1bgXq0li9Jl80jTnY9MYwftf/s1600/DSCN0588.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="1152" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmPqKHZyNnO8C5fEMIvn_4JxLJzflLMdupMIChlF-NixEbT_fovPFhY7hUzBS6bqcPDTcDX2t-eGpK9G8XG7z66V2CiihvPK4neNW0ba-I0IQhfjY9nFeu1bgXq0li9Jl80jTnY9MYwftf/s320/DSCN0588.jpg" width="320" /></a></div>
<br /></div>
<br />
Näissä tilanteissa on parempi vain nukahtaa. Kaikki, mitä tapahtui yhden päivän aikana, oli aivan liikaa väsyneiden, janoisten ja nälkäisten aivosolujen käsiteltäväksi. Ehkä seuraavana päivänä kaikki näyttäisi erilaiselta!<br />
<br />
Tällä kertaa tehtiin myös vähän videoblogia, josta hyvin amatöörimäinen ensimmäisen päivän versio löytyy Youtubesta tästä osoitteesta: https://youtu.be/-LrS3wwk748 (englanniksi)Anniinahttp://www.blogger.com/profile/05408134790203679857noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-868039018790177818.post-56382150241505210732017-07-22T14:02:00.001-07:002017-07-27T06:25:38.547-07:00On aika tulostaa vanhoja neuvostokarttoja: Suuntana Kirgisia ja Tadzikistan<div style="text-align: justify;">
Sydämeni tykyttää jännityksestä katsellessani jännittäviä lentolippuja, jotka odottavat sähköpostissani käyttäjää: Toisessa lukee Kööpenhamina-Istanbul-Biskek ja toisessa Dusambe-Almaty-Istanbul. Mutta mitä kummia ovat Biskek ja Dusambe? Ne ovat maiden pääkaupunkeja, jotka vain harva osaa sijoittaa kartalle. Juuri sen vuoksi meidän tiemme käy sinne. Reilun kahden viikon kuluttua olemme ilmassa kohti tuntematonta. <br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxpBddlPJ_D9lYqhAG9Y8lTs1aNDSKyXICT9Dj6QoPuxuN7pDnMA_feaZdf3wXSw3YxRMHl6GG16YfrPYxUhl7rW7rVT-6UR4WzlX3Ts7vYCSEqQ56adiRgQPkpi9Gbhuxx-pm7eQ98x2t/s1600/Tiedosto_000.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1351" data-original-width="1079" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxpBddlPJ_D9lYqhAG9Y8lTs1aNDSKyXICT9Dj6QoPuxuN7pDnMA_feaZdf3wXSw3YxRMHl6GG16YfrPYxUhl7rW7rVT-6UR4WzlX3Ts7vYCSEqQ56adiRgQPkpi9Gbhuxx-pm7eQ98x2t/s320/Tiedosto_000.jpeg" width="255" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Haaveilua neuvostokarttojen muodossa.</td></tr>
</tbody></table>
Kun kerron matkasuunnitelmistani, minulta kysytään: Miksi ihmeessä matkustan sinne, mitä ikinä siellä onkaan? Onko ihan pakko matkustaa sinne, kun muitakin paikkoja maailmassaon? Usein vastaan, että koska siellä on vuoria ja hyvät vaellusmahdollisuudet, ja löysin sattumalta halvan lennon. Se on helppo vastaus, jonka moni ehkä ymmärtää. Mutta se ei ole totta. Vaeltaahan voi melkein missä vain maassa, eikä sitä varten tarvitse matkustaa Keski-Aasiaan. Todellinen syy on paljon monimutkaisempi, ja ymmärsin sen vasta, kun ystäväni Sorina, jonka sain houkuteltua mukaan matkalle, sanoi minulle: haluan lähteä mukaasi, mutta haluan tietää, miksi <i>oikeasti</i> haluat lähteä sinne? Mietin sitä monta päivää - viikkoja. Haluan kertoa, miksi ihan oikeasti haluan lähteä sinne. Se on noin viiden vuoden tarina halusta irtautua tietämättömyydestä. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kaikki alkoi noin viisi vuotta sitten. Se alkoi jostain niin yksinkertaisesta, kuin ystäväni Facebook postauksesta, jossa tämä kyseli Kirgisian viisumista. Tässä vaiheessa olin matkustanut melko paljon Euroopassa ja luulin tuntevani maailman, mutta häpeissäni jouduin Googlaamaan, että missä ihmeessä tämä maa on. Sitten huomasin, että siinähän on rypäs maita, joista en tiedä yhtään mitään. Unohdin ne taas hetkeksi, kunnes joidenkin kuukausien päästä ystäväni postasi kauniita kuvia Kirgisiasta. Se vaikutti joltain niin kaukaiselta, erilaiselta, ja etäisesti houkuttelevalta. En ollut ikinä käynyt muualla Euroopan ulkopuolella kuin Yhdysvalloissa tuona aikana. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kirgisia jäi jonnekin mieleni perukoille moneksi vuodeksi, mutta aina kun näin jossain sattumalta Kirgisian mainittavan, palasin selaamaan kuvia Kirgisiasta Googlessa. Silloin tällöin minut kohtaa pakottava tarve avata Sky Scanner ja päättömästi selata halpoja lentoja. Yhtäkkiä sieltä ponnahti lento: Kööpenhamina-Bishkek, 1200 kruunua. Perhoset alkoivat villisti lentää vatsassani - voisinko ihan oikeasti mennä siihen maahan, joka on kummitellut monta vuotta mieleni perukoilla? Eikö se ole vain epärealistinen haave? Päätin tehdä siitä todellisuutta. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Paljastin ajatukseni ystävälleni Sorinalle. Olimme suunnitelleet, että valmistuttuamme maistereiksi matkustamme jonnekin yhdessä kuukaudeksi. Esitin kohteeksi Kirgisiaa - tai oikeastaan en esittänyt - sanoin, että minä lähden Kirgisiaan, lähdet mukaan tai et. Päätös oli jo tehty. Itseasiassa pelkästään minun ja Sorinan tarina on kertomisen arvoinen - aivan kuten ajatus Kirgisiaan lähdöstä, myös meidän ystävyytemme on ollut suurta sattumien kauppaa. Majoitan paljon ihmisiä sohvasurffauksen kautta, joten on normaalia, että tapaan sen kautta paljon ihmisiä - joistakin tulee parempia ystäviä kuin toisista. Meidän kohdallamme juuri kumpikaan ei oikeasti uskonut, että meistä tuli parhaita kavereita noin viikossa - tai jos oikeasti haluan olla rehellinen, vaikka se kuulostaa uskomattomalta, muutamassa tunnissa. Noin tunti sen jälkeen, kun olin ottanut Sorinan vastaan 15 neliömetrin yhden huoneen asuntooni, tanssimme villisti yhdessä reggaetonia juhliaksemme sitä, että meistä oli juuri tullut kämppäkavereita - olin luvannut Sorinalle, että tämä saa nukkua sohvallani kuukauden, kunnes löytää asunnon. Kävi ilmi, että olemme tulevia kurssikavereita yliopistossa, puhumme molemmat sujuvaa espanjaa, ja kaikista erilaisuuksistamme huolimatta romanialainen ystäväni on kuin kadonnut kaksoissisareni (vaikka minulla onkin jo kaksoisveli, joka ei ole yhtään samanlainen kuin minä!). </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pian Kirgisia valtasi sielumme ja mielemme. Jo liki vuoden ajan asumme samassa talossa Roskildessa vierekkäisissä huoneissa, käytämme pienen vapaa-aikamme venäjän opiskeluun Duolingon kautta, tulostimme yliopistosta satoja sivuja Kirgisiaa koskevia artikkeleita ymmärtääksemme Keski-Aasian historiallisen ja poliittisen kontekstin, tanssimme paikallisen musiikin tahtiin, ja katsomme videoita, jotka vievät meidän mukanaan tuohon maahan, joka kauan aikaa tuntui olevan vain haave, mutta nyt saan jakaa sen parhaan ystäväni kanssa, joka on yhtä uppoutunut Kirgisian sanattomaan kauneuteen ja koukeroiseen historiaan kuin minäkin. Vaikkemme ole ikinä tavanneet sieltä yhtäkään ihmistä, emmekä ole vielä astuneet sen maan kamaralle. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Entäs Tadzikistan sitten? Miksei vaikka Uzbekistan, joka on suositumpi turistien keskuudessa? Tottakai, kaikella on omalaatuinen tarinansa. Tässä tapauksessa argentiinalainen ystäväni lainasi minulle afganistanilaisen Khaled Hosseinin kirjan, joka sai minut niin liikuttumaan, että suosittelin sitä Sorinallekin. Pian haalimme muutkin hänen kirjansa, ja itkimme ja nauroimme yhdessä niiden tarinoille. Yhtäkkiä Afghanistan oli vienyt paikan sydämmestämme, ja uppouduimme katsomaan kuvia ja videoita Afghanistanista. Kirjojen raakuuden pohjalta voi olla mahdotonta ymmärtää, miksi kukaan niiden vuoksi halajaisi Afghanistaniin, mutta jokin kaukainen ääni niiden takaa kutsui meitä tuntemaan se kulttuuri, joka on niin kaukana meidän omastamme. Olisimme kovin mielellämme nähneet sen palan 'Hassanin ja Amirin' maata, mutta ikävä kyllä maan nykytilanteessa sitä ei ole enää olemassa (tai se on laitonta), ja maahan on aivan liian vaarallista matkustaa. Päätimme siis tehdä kompromissin, ja laajensimme matkasuunnitelmaa Kirgisiasta Etelä-Tadzikistaniin, Vuoristo-Badakshanin autonomiselle alueelle (GBAO), jolloin olisimme ainakin lähellä sitä kulttuuria ja niitä maisemia, jotka meitä Khaled Hosseinin kirjojen vuoksi niin paljon kiinnostaa. Sattumalta ystävälläni, joka opiskeli kansainvälistä politiikkaa, on kontakteja Tadzikistanissa, ja meille järjestyi tapaamisia erilaisten ihmisten kanssa GBAO alueella, jotka työskentelevät siellä kansalaisjärjestöissä. Itseasiassa sovimme paikallisen majatalon kanssa, että saamme asustaa siellä ilmaiseksi kymmenisen päivää, jos avustamme heidän majatalon työhommissa, sekä heidän kylänsä (Ishkashim) sosiaalisissa projekteissa, esimerkiksi opettamalla englantia pakallisille lapsille. Toivomme, että tämä kulttuurinvaihto avaa meille vähän ovia <span class="st">Vuoristo-Badakhshanin ja Wakhan laakson kulttuuriin. Majatalo on koko Wakhan laakson ainoa, ja lukemani mukaan se on melkoinen seikkailijoiden kohtaamispaikka, joten en malta odottaa pääsyämme sinne, ja kaikkia niitä tarinoita, joita tulemme kuulemaan. Ei ihan kuka tahansa reissaa Tadzikistanin ja Afghanistanin raja-alueella. </span><br />
<span class="st"><i><br /></i></span>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLoqgnDT8DY35J9Uu6V3qkL6T4OqQQZ5KrANBwrw38jMOfyo0X_bxjx4AAV9cARQMXvRx0Rwzb5EaqZywSybygUKwnpFKG67sVC-EEaE4z2kpCyd9CSfi22mL-VYVkF7FlPx9kBzUCQn8L/s1600/tajikvisa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="823" data-original-width="913" height="288" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLoqgnDT8DY35J9Uu6V3qkL6T4OqQQZ5KrANBwrw38jMOfyo0X_bxjx4AAV9cARQMXvRx0Rwzb5EaqZywSybygUKwnpFKG67sVC-EEaE4z2kpCyd9CSfi22mL-VYVkF7FlPx9kBzUCQn8L/s320/tajikvisa.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tajikistanin viisumi joka odottaa käyttäjäänsä!</td></tr>
</tbody></table>
<span class="st"><i><br /></i></span></div>
<div style="text-align: justify;">
Ymmärrän, että tämä on todennäköisesti vaikein matka, jonka olen ikinä tähän mennessä kohdannut. Liikkuminen julkisilla kulkuneuvoilla sekä Kirgisiassa että Tadzikistanissa on vaivalloista ja hidasta, sillä tiet ovat olemattomia ja huonokuntoisia, ja etenkin Vuoristo-Badakshan (puolet Tadzikistanista) on liki asuttamatonta lukuunottamatta pieniä yhteisöjä, ja yhtä kaupunkia. Totta puhuakseni en ole edes täysin varma miten pääsemme kulkemaan jotkut välimatkat ilman oman kuskin ja auton vuokraamista, mutta asioilla on tapana selkeytyä. Tämän vuoksi emme tee mitään tarkkaa reittiaikataulutusta, vaan annamme spontaaniudelle tilaa. En usko, että ilman omaa autoa minkäänlaista aikataulua olisi edes mahdollista tehdä - lukemani mukaan jaetut maastoautot/taksit ajavat tiettyjä reittejä silloin, kun asiakkaita on riittävästi. Se ei välttämättä ole edes joka päivä. Majoitusvaihtoehtomme muutaman harvan kaupungin ulkopuolella ovat teltta tai kotimajoitus. Kuulemma paikallinen väki on äärimmäisen ystävällistä ja kutsuvat kysymättä matkailijat kotiinsa. Turisti-infrastruktuuria on suurimmaksi osaksi todella vähän, sillä turisteja ei ole paljoa, vaikka niiden määrä kasvaakin jatkuvasti. Tämä tekee matkastamme yhä houkuttelevamman.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
Palan halusta tavata ne maat, joita en juuri tiennyt edes olevan olemassa viisi vuotta sitten, mutta joiden vallankumoukset ja etniset ristiriidat ovat täyttäneet iltalukemiseni. Toivottavasti tämä selonteko vastaa nyt kysymykseen "Miksi ihmeessä?". Toivottavasti nyt sukulaiseni ymmärtävät, miksi matkakohteen vaihtaminen esimerkiksi Georgiaan sen 'helppouden' vuoksi olisi ollut itseni pettämistä - olin luvannut itselleni, että otan selvää niistä maista, jotka saivat minut aikanaan häpeämään tietämättömyyttäni. Kompromissi ei ole mahdollinen. Olisinko ikinä tässä tilanteessa, jos ystäväni ei olisi käynyt siellä viisi vuotta sitten? En tiedä. Se saa minut pohtimaan, miten hyvin pienet asiat voivat johtaa hyvin suuriin asioihin. Miten ne muokkaavat elämän suuntaa ja polkua kohti tuntematonta ennalta-aavistamattomalla tavalla. Mietippäs hetki omaa elämääsi, lyön vetoa, että löydät yllätyksiä, kun alat oikeasti miettimään!<br />
<br />
Alla on reitti, jonka suunnilleen ajattelimme kulkea, mutta olen 100 % varma, että odottamattomien tekijöiden vuoksi se tulee muuttumaan. Olen hyvin tietoinen, että se kulkee niiden alueiden läpi, joilla ulkoasiainministeriö kehottaa "erityistä varovaisuutta" (Osh, Jalal-Abad, GBAO, Afghanistanin raja..), mutta olen sitäkin tietoisempi siitä, että nämä pelottelut liittyvät lähinnä mahdollisiin syntyviin levottomuuksiin (maassa ei ole ollut minkäänlaisia levottomuuksia moneen vuoteen), ja raja-alue pelottelut liittyvät lähinnä maamiinoihin, eikä meillä ole tarkoituksena ylittää rajaa mistään tiettömien teiden kautta, vaan Pamirin "valtatietä" pitkin. Näiden tietojen puitteissa, emme näe matkassamme minkäänlaista vaaraa. Tosiasiassa olen lukenut kaikki saatavilla olevat blogit, ja ollut yhteydessä useiden siellä asuvien kanssa, joten uskon, että minulla on jonkinlainen realistinen kuva maiden turvallisuustilanteesta, jonka pitäisi olla vakaa ja rauhallinen. Älkääpä siis kuvitelko, että tämä on jonkinlainen itsemurhareissu - pääasiassahan nämä matkustamamme alueet ovat täynnä rauhallisia paimentolaisia hevostensa ja karjansa kanssa jurtissaan!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<img /><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="450" src="https://www.google.com/maps/embed?pb=!1m76!1m12!1m3!1d6207962.585187908!2d69.92467847574599!3d40.5585596384792!2m3!1f0!2f0!3f0!3m2!1i1024!2i768!4f13.1!4m61!3e0!4m5!1s0x389eb7dc91b3c881%3A0x492ebaf57cdee27d!2sBisjkek%2C+Kyrgyzstan!3m2!1d42.8746212!2d74.5697617!4m5!1s0x38865b91e1f04c0b%3A0xeb5bfe3900e7ecfa!2sKarakol%2C+Issyk-Kul+Region%2C+Kyrgyzstan!3m2!1d42.4782102!2d78.3955986!4m5!1s0x38906bac89c2f9cb%3A0xb400cbc7951a0aa4!2sNaryn%2C+Naryn+Region%2C+Kyrgyzstan!3m2!1d41.4273946!2d75.98405869999999!4m5!1s0x3898f1c3ddcbe94b%3A0x9ce81174e5b50fc9!2sSuusamyr%2C+Chuy+Province%2C+Kyrgyzstan!3m2!1d42.1789268!2d73.9624327!4m5!1s0x38bdac017f5a2e85%3A0xe0a3c61dc6f47b95!2sOsj%2C+Osh+Region%2C+Kyrgyzstan!3m2!1d40.5139985!2d72.81609759999999!4m5!1s0x38be5d5989749445%3A0x35929401275a00ac!2sSary+Mogul%2C+Osh+Region%2C+Kyrgyzstan!3m2!1d39.6758447!2d72.8840395!4m5!1s0x38ea591f94eb9d21%3A0x412a1caf98366619!2sMurghab!3m2!1d38.1869138!2d73.9976946!4m5!1s0x38c4685c03a666bd%3A0x98892051acd49793!2sEshkashem!3m2!1d36.7243344!2d71.6131931!4m5!1s0x38c695727f1566e7%3A0x342f69fbaeb7be17!2sKhorugh!3m2!1d37.4882943!2d71.5901986!4m5!1s0x38b5d16fd27bf89b%3A0xddf9378ddea1fd44!2sDusjanbe%2C+Tajikistan!3m2!1d38.5597722!2d68.7870384!5e0!3m2!1sda!2sdk!4v1495997503760" style="border: 0;" width="600"></iframe>
<br />
<br />
<div style="text-align: justify;">
Totta puhuakseni minun on myönnettävä, että lentoja varatessani minua ei jännittänyt - ehkä olin jo niin turtunut matkusteluun. Mutta nyt kun päivät alkavat käydä vähiin, alkaa epävarmuuteni kasvaa uusiin lukemiin. Se on minulle tuntematon maailma. Olisin hyvin voinut lähteä taas Latinalaiseen Amerikkaan, jossa olen jo maassa kuin maassa 'kuin kotonani', mutta nyt on aika lähteä oman mieltymysalueeni ulkopuolelle, maailmaan, josta ei tiedä yhtään mitään. En ole ikinä käynyt edes Aasiassa, enkä tavannut yhtäkään ihmistä yhdestäkään Keski-Aasian maasta. Muistan, miten verenpaineeni nousi minun ja Marinen matkustaessa viisi vuotta sitten Pohjois-Venäjälle, minun panikoidessani Kantalahden juna-asemalla kielimuurin ja kulttuurishokin takertuen minuun korvista varpaisiin. Toisaalta, Ukrainassa en koskaan kokenut kulttuurishokkia - ehkä, koska kokemukseni Venäjällä auttoivat minua lukemaan kontekstia paremmin. En tiedä, mikä minua kohtaa, ja se totta puhuen pelottaa minua. Mutta juuri siksi lähden sinne, kohdatakseni tämän pelkoni. Kaikki tuntematon pelottaa aina, mikä voi olla yksi syy moniin maailmassa vallitseviin ennakkoluuloihin ja pelkoihin. Lopulta kaikkialla olemme ihmisiä.<br />
<br />
Näiden sanojen puitteissa, seuraava postaus tulee todennäköisesti vasta palattuani kotiin, sillä en ota tietokonettani mukaan, enkä aio käyttää aikaani etsiskellessäni tietokonetta ja riittävän nopeaa internettiä voidakseni kirjoitella tänne. Kirjoitan siis tarinani käyttäen kynä ja paperi- tekniikkaa, jotka myöhemmin ikuistan tänne. Ensimmäisenä olkoon vuorossa auringon maa, eli Kirgisia!</div>
Anniinahttp://www.blogger.com/profile/05408134790203679857noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-868039018790177818.post-21842052067917920542017-04-18T05:51:00.000-07:002017-04-18T05:51:15.542-07:00Lyhyt mutta hidas matka Bulgariassa<div style="text-align: justify;">
On vaikeaa ymmärtää, että palasin Eurooppaan jo yli kolme kuukautta sitten. Valmistelin suunnitelman sille, miltä lopputyöni näyttää tässä vaiheessa. Se ei ihan näytä siltä, sillä kaikki muu - kuten työ ja järjestötoiminta - ottavat ajastani mammuttiajan, jolloin lopputyölle tuntuu jäävän se aika, joka jää jäljelle (eli se yksi vapaapäivä, joka viikosta jää jäljelle). Tällöin pienistä matkoista tulee merkityksellisiä. Olin IEM Caring Foundation- nimisen säätiön hallituksessa vuoden, ja vaikken enää ole hallituksessa, olen nykyään 'fellow'- nimikkeellä ollen kiinteästi mukana toiminnassa. Vuonna 2015 olin konferenssissa Hollannissa, viime vuonna Espanjassa, ja nyt suuntani on kohti Bulgariaa. Useimmiten matka on kuitenkin jäänyt siihen, että matkustan sinne kolmeksi päiväksi, osallistun konferenssiin, enkä näe maasta yhtään mitään - itseasiassa olisi ihan sama, olisinko edes käynyt siellä. Vaikka aikaresurssini koko talven ovat olleet tiukalla eikä minulla oikeastaan olisi aikaa ottaa vapaapäiviä, tai ehkä juurikin siitä syystä, päätin ottaa neljä ekstrapäivää tutustuakseni edes hyvin vähän Bulgariaan, joka on minulle toistaiseksi täysin tuntematon maa. Tätä myös edesauttoi se, että noina päivinä maksoi edestakainen lento Kööpenhaminasta Sofiaan vain 25 euroa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi2bPHjb1rnlf2JPAgeJd7ulAvf9gU__5T71RZnAzO720_XaG5Exlt47qoFfOCF7b7o7q3pzR4dNPuTekII9Z0WBJHJijoy-QFP6x6NhzzyU3U1KmTTwc5oAeWBbE_QmFkbhkg2zuQmj43R/s1600/IMG_0855.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi2bPHjb1rnlf2JPAgeJd7ulAvf9gU__5T71RZnAzO720_XaG5Exlt47qoFfOCF7b7o7q3pzR4dNPuTekII9Z0WBJHJijoy-QFP6x6NhzzyU3U1KmTTwc5oAeWBbE_QmFkbhkg2zuQmj43R/s400/IMG_0855.JPG" width="400" /></a></div>
</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
En ole aikoihin ollut yhtä innoissani matkasta. Uusi maa, uusi kulttuuri, uusi kieli! Useimmat suomalaiset taitavat tuntea Bulgarian eniten mustan meren rannikosta, "Sunny Beachistä" (voiko kliseisempää nimeä olla?), ja jotkut ehkä Banskon laskettelukeskuksesta. Tiesin kuitenkin jo entuudestaan, että Balkanin niemimaalla on valtavasti tarjottavaa uteliaalle matkaajalle. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Taitaa olla jo kaikinpuolin selvää, että rakastan vuoria, maaseutua ja rappioromantiikkaa. Niitä Bulgarialla on rajattomasti tarjottavana. Laskeutuessani auringon laskiessa lumihuippuisten vuorien taakse pienelle ja nuhjuiselle halpalentoterminaalille siitä ei ollut epäilystäkään. Ylihintaista taksia tarjottiin kakkosterminaalille, jossa metroasema sijaitsee, johon kieltäydyin ja kävelin sinne navigaattorin opastamana läpi rapistuvien kerrostalojen ja juoppottelevien miesten. Sofian metrossa ei ole sen kummempaa kuin Suomessa. Kaikki tuijottavat tiukasti älypuhelimeensa, eikä kukaan puhu toisilleen. Alexandr otti minut vastaan metroasemalla, johdattaen asunnolleen jossa hän minut majoittaa. Hän on vain 20- vuotias tuotantotalouden opiskelija, jolloin olin hyvin yllättynyt siitä, että tällä on suuri ja moderni kaksio käytössään. Olen jo aiemmin pistänyt merkille, että vaikka vanhojen neuvostomaiden kerrostalot ovat kolkkoja ulkoa päin, ovat ne sisältä usein todella moderneja ja kodikkaita. Hänen huippumoderni kiinalainen suihkunsa tuotti lieviä ongelmia. Kaapista tarjottiin heti kotipolttoista rakijaa sekä viiniä hänen vanhempiensa viinitarhasta. Minun oli kuitenkin lähdettävä liikkeelle varhain, joten rakija sai jäädä kaappiin odottamaan. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Noin kello 5:30 herätyskello soi ja olin valmiina lähtemään Sofian vielä toistaiseksi pimeille kaduille. Ratikat, johdinbussit ja metrot kulkivat jo. Metrossa oli jopa lievää ruuhkaa - tympääntyneen näköisiä ihmisiä matkalla töihin. Rautatieaseman lippukassa on neuvostomaisen epätehokas, mutta myyjä hymylee minulle iloisesti ja ojentaa kolmen euron junalipun Septemvriin. Kryptisen juna-lipun selvittäminen vaatii neuvon kysymistä muutamalta kanssamatkustajalta, mutta lopulta juna ja vaunu löytyivät. Oli edelleen pimeää. Mikään ei voita varaslähtöä matkaan ennen auringon nousua!<br />
<br />
<b>Nostalginen junamatka Sofiasta Septemvrin kautta Banskoon</b> </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Junamatkustamisessa on jotain käsittämättömän mahtavaa, etenkin Itä-Euroopassa. Ensimmäinen juna oli lievä pettymys - se kulki melko nopeaa, se oli melkein tyhjä, kaikki nukkuivat. Se vaikutti kaikin puolin niiltä vanhoilta pikajunilta, mitä Suomessa kulki vielä kymmenisen vuotta sitten.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcxsUENCOeSIuatBj0lh9-ZTUcKUypWuoipE5SvCmmImA_bYIj5p65n8PIkZmrkes1JKkYwRsQZ0uoRyqOYa9gzrjyGT-g7LIMZtmUgmHo9qZF6ls9L1uPgMH9NTO6QRhyphenhyphenvUWP1U5WfduO/s1600/IMG_0747.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcxsUENCOeSIuatBj0lh9-ZTUcKUypWuoipE5SvCmmImA_bYIj5p65n8PIkZmrkes1JKkYwRsQZ0uoRyqOYa9gzrjyGT-g7LIMZtmUgmHo9qZF6ls9L1uPgMH9NTO6QRhyphenhyphenvUWP1U5WfduO/s320/IMG_0747.JPG" width="320" /></a></div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Septemvriin saapuessa oli aurinko jo nousemassa kovaa kyytiä. Viimeinkin toiveisiini oli vastattu - juna oli kapea, ratikkamainen vanha peltikasa, joka höyrysi uhkaavasti. Pieneen metalliläpyskään oli raapustettu sekä kyrillisillä että latinalaisilla aakkosilla joidenkin välietappien nimet. Matka sai alkaa! Juna koostuu kolmesta vaunusta, jonka kussakin rivissä on kolme penkkiä. Muutamat matkustajat asettuivat poikkipäin makuulle penkilleen. Juna lipuu niin hitaasti - ehkä noin 25 kilometrin tuntivauhtia, että sen kyytiin voi hypätä vaikka vauhdista. Takaovi olikin koko matkan auki, liekö se tarkoituksenmukaista tai ei.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdTjzizs0TB_Nz5hB1jThE-aL2UFIn0oh4Lc7IuFeCOvUg0KkZGrWTuVbq8v8q-oa8k3j28mGp1kxHehx4OuOC1451qwNP8whTOQSGdu7ncIP-1Z79mRrhuYoCPqjyF7bJVdbrWgw7ZzMX/s1600/IMG_0751.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdTjzizs0TB_Nz5hB1jThE-aL2UFIn0oh4Lc7IuFeCOvUg0KkZGrWTuVbq8v8q-oa8k3j28mGp1kxHehx4OuOC1451qwNP8whTOQSGdu7ncIP-1Z79mRrhuYoCPqjyF7bJVdbrWgw7ZzMX/s320/IMG_0751.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Aina välillä sitä tulee miettineeksi, että kaikenlaisissa paikoissa sitä ihmisiä asuukin! Pienet ja sievät juna-asemat putkahtelivat kuin tyhjästä paikoissa, joissa ei näkynyt olevan kuin muutama talo. Juna meni niin hiljaa, että pystyin hyvin seuraamaan kissanpentujen leikkimistä kirpeässä aamu-ilmassa. Pian junaan astui porukka romaaneja. Vaunuun lehahti voimakas haju, joka muistutti minua Guatemalassa Minervan katumarkkinoiden mätänevien vihannesten hajua illalla sateen alkaessa. He kuuntelivat vanhasta nokialaisesta puhelimesta arabimusiikkia, sekä nauttivat vodkaa tiivistemehun kanssa. Koska musiikki oli niin kovalla, joutuivat he huutamaan toisilleen kuullakseen toisensa. Tunnelma junassa alkoi olla korkealla. Pidin siitä. Heillä oli mukanaan moottorisahoja ja muita työvälineitä. Jouduin pitämään ikkunaa auki saattaakseni osan lemusta pihalle, mutta samalla sain hyvän syyn pistää pääni ikkunasta pihalle. Lumihuippuiset Pirin- vuoret näkyivät jo horisontissa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPvp0t81qB_GjqW6DU0Qo9iHBDLChtuQBQzg4804svFrDvwcXhfnn83adB_b-ZmdOeTYzKPAt8zUC5uULvlI5Dk4vHtQv5rnaL64xtzExTwOiUs0lZjLO8TvP1cn5yAAJ2c6K3Z6VdghAh/s1600/IMG_0760.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPvp0t81qB_GjqW6DU0Qo9iHBDLChtuQBQzg4804svFrDvwcXhfnn83adB_b-ZmdOeTYzKPAt8zUC5uULvlI5Dk4vHtQv5rnaL64xtzExTwOiUs0lZjLO8TvP1cn5yAAJ2c6K3Z6VdghAh/s320/IMG_0760.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMUZXupimG1sxZfNlCUAa0osaG0nHZeqz06eGNOi0fK7UQu4d6807LFDgMXkyUHkUxncFw1eaDaaP9QzZaW9DPHXV8CctKkELJlPMz_M0pxwKtAIpNX8-KzUawCVAZKPXWOi2IfrVYcPCd/s1600/IMG_0763.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMUZXupimG1sxZfNlCUAa0osaG0nHZeqz06eGNOi0fK7UQu4d6807LFDgMXkyUHkUxncFw1eaDaaP9QzZaW9DPHXV8CctKkELJlPMz_M0pxwKtAIpNX8-KzUawCVAZKPXWOi2IfrVYcPCd/s320/IMG_0763.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiI15JEoyJl6FeJD9eLfKsj5mquJNmce_A31Pqhx3Ld_F3y_KLIyFuXE4aPc-aDDThopLjt2IuVptD4Tv6nRE0M1p0t7tczJBTXqEOSC10wGPn1FPScSH_kyCG47R5TNju2qM3dTv1V0Gfb/s1600/IMG_0780.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="234" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiI15JEoyJl6FeJD9eLfKsj5mquJNmce_A31Pqhx3Ld_F3y_KLIyFuXE4aPc-aDDThopLjt2IuVptD4Tv6nRE0M1p0t7tczJBTXqEOSC10wGPn1FPScSH_kyCG47R5TNju2qM3dTv1V0Gfb/s320/IMG_0780.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqyKgOYh1Njak-Wmz57jXTRah-dFMcAXVwjeXfioBS-Cf12ix7EwtOO-P7TPRT9mJrzylCX6lf8pwkvLcGbAhmUzSshRo9Fn2kaXnjnCwMrhG7TVbJUpSG6B7oiNNrt2I6YdtniidnSKVi/s1600/IMG_0785.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqyKgOYh1Njak-Wmz57jXTRah-dFMcAXVwjeXfioBS-Cf12ix7EwtOO-P7TPRT9mJrzylCX6lf8pwkvLcGbAhmUzSshRo9Fn2kaXnjnCwMrhG7TVbJUpSG6B7oiNNrt2I6YdtniidnSKVi/s320/IMG_0785.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCcWYX6r5wzsFtDBQjTiXUVgotrQLX7Kqy2cPJQVc0hw5SkbYAJ6NZlVGOAEabcgbjbbYyUwR_BI8JEvDyyY1AcgrqrBzzoXWfMRSZ4OPKFa2jD6lN5x0ekDRN9-_7M_pJH7ZQhfLmZq4u/s1600/IMG_0790.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="122" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCcWYX6r5wzsFtDBQjTiXUVgotrQLX7Kqy2cPJQVc0hw5SkbYAJ6NZlVGOAEabcgbjbbYyUwR_BI8JEvDyyY1AcgrqrBzzoXWfMRSZ4OPKFa2jD6lN5x0ekDRN9-_7M_pJH7ZQhfLmZq4u/s320/IMG_0790.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj3J-eQowg322kI5CaAXBThqorQMkxEJHyk8wKdGCeSNfQy81F2Z7UdzOFFQpMdLQpsplsQR1GKpqg3qs9WR7KChl9xg_fXHOzdAhqMQFEpkohNiUyi9dfcbBGPDILoketw9fVHQFvXJELj/s1600/IMG_0797.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj3J-eQowg322kI5CaAXBThqorQMkxEJHyk8wKdGCeSNfQy81F2Z7UdzOFFQpMdLQpsplsQR1GKpqg3qs9WR7KChl9xg_fXHOzdAhqMQFEpkohNiUyi9dfcbBGPDILoketw9fVHQFvXJELj/s320/IMG_0797.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Balkanin korkeimmalla sijaitseva juna-asema - 1267 m merenpinnasta</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi97o6yt5UD9tmkF9uYl4NjOJ5h_ORCNmijtqNACbiOHJSoOMW3ra8kfABi_7q_Tv1YRt_nzmaXzjVGTqkRyRNDUMij1eW4-6U-I3Vy6Gqt-5-Zr2zEsmD72vKG0z9KyQlcv_4heIVTt3F9/s1600/IMG_0799.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi97o6yt5UD9tmkF9uYl4NjOJ5h_ORCNmijtqNACbiOHJSoOMW3ra8kfABi_7q_Tv1YRt_nzmaXzjVGTqkRyRNDUMij1eW4-6U-I3Vy6Gqt-5-Zr2zEsmD72vKG0z9KyQlcv_4heIVTt3F9/s320/IMG_0799.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1PjBO2fQFtZr8QFB4tXnfwr4SKei0j2HyfdR_fXrDtx6eLdPYwLPckq-WrbOtzy2AxQlyK8InHwLYe8pF5EpDaNRk1Uu-nk_8_jvUkzKT256t-3txYzwpeaKCox_VGd6mkGe2W01CIy3y/s1600/IMG_0847.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1PjBO2fQFtZr8QFB4tXnfwr4SKei0j2HyfdR_fXrDtx6eLdPYwLPckq-WrbOtzy2AxQlyK8InHwLYe8pF5EpDaNRk1Uu-nk_8_jvUkzKT256t-3txYzwpeaKCox_VGd6mkGe2W01CIy3y/s320/IMG_0847.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Matka jatkui yli neljä tuntia. Osa juna-asemista käsitti vain muutaman itsekasatun penkin. Monet kulkivat hevoskärrtillä etanavauhtia lipuvan junan ohi. Hevonen on vielä kelpo kulkuneuvo, eikä sitä pidä hämmästellä. Nyt kyytiin astui myös porukka mummeleita tyypillisiin värikkäisiin huiveihin kääriytyneinä. He vaikuttivat sympaattisilta. Koska minulla ei ollut aikaa ostaa aamupalaa Sofiassa eikä Septemvrissä, ja kello oli jo melkein kaksi päivällä, jouduin syömään lahjaksi ostamani Fazerin suklaalevyn nälkääni. Lopulta saavuin Banskoon, laskettelun mekkaan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvE6FrsnW717PrfbcCiJEG_KfMxVxvSG3k_aycL-UiqjS-Jo6iNHGobNSDJyZjJnFkAagRrwaQMLFerSKZTIPT3f-qSpYYki7VubVhoF1S9Yq9_jnjG-aHqmtNiC6s2ptXpgQOjjhxMt2s/s1600/IMG_0871.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvE6FrsnW717PrfbcCiJEG_KfMxVxvSG3k_aycL-UiqjS-Jo6iNHGobNSDJyZjJnFkAagRrwaQMLFerSKZTIPT3f-qSpYYki7VubVhoF1S9Yq9_jnjG-aHqmtNiC6s2ptXpgQOjjhxMt2s/s320/IMG_0871.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRMcwL2KOWmg6kPrml4ABhv0XNfn4qiaQq84iVislDhAHN2Snf4FHFWgLQLIkJQ9h38yt7T62tmBHiap7rzCs9tvqFeS48OZvR076l39P7g8oo8Xp957FZifm5SnD-FyWRkhHFAeMWGTsp/s1600/IMG_0876.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRMcwL2KOWmg6kPrml4ABhv0XNfn4qiaQq84iVislDhAHN2Snf4FHFWgLQLIkJQ9h38yt7T62tmBHiap7rzCs9tvqFeS48OZvR076l39P7g8oo8Xp957FZifm5SnD-FyWRkhHFAeMWGTsp/s320/IMG_0876.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLNJFqOWwG6C2TLf0G8bA4EOpdOlAaQRfW_sfApNSzAmaErAiNatttCAZNz0BFmOpKgGvZ2AWvMM5jrJ5o2xeA_l51Yjqwuh_c4ePqwoozsmF7uu13HXia1KttIEhfYBDSoPp9ueka7Nim/s1600/IMG_0880.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="239" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLNJFqOWwG6C2TLf0G8bA4EOpdOlAaQRfW_sfApNSzAmaErAiNatttCAZNz0BFmOpKgGvZ2AWvMM5jrJ5o2xeA_l51Yjqwuh_c4ePqwoozsmF7uu13HXia1KttIEhfYBDSoPp9ueka7Nim/s320/IMG_0880.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
<b>Luminen nousu kohti Vihren tupaa</b> <br />
<br />
Paikallisia ja muutamia harvoja turisteja lukuunottamatta oli Bansko varsin autio. Lämpöasteita oli kaksikymmentä ja aurinko paahtoi kuumasti. En ole ikinä käynyt Alpeilla hiihtokeskuksissa, mutta uskon niiden olevan hyvin samantapaisia. Moderni ja sievä mukulakivikaupunki oli täynnä after-ski ravintoloita, tyypillisiä bulgarialaisia tavernoja, hotelleja ja vuokra-asuntoja. Koska laskettelukausi oli loppumaisillaan, ja vaelluskausi ei ollut vielä alkanut, olivat ne kuitenkin nyt tyhjillään. Istuin syrjäkadun ravintolaan tilatakseni ruokaa, jolloin sain eteeni täysin bulgariankielisen menuun. Ensin luulin hintojen olevan euroina, sillä aterioiden hinnat olivat kahden ja neljän välillä. Ne olivat kuitenkin levoina, joka kertoo hieman Bulgarian käsittämättömän alhaisesta hintatasosta. Yksi euro on noin kaksi levaa. Tilasin kartasta summanmutikassa kolme objektia, joista yksi oli juomaosastolta ja kaksi ruokaosastolta. Yhteishinta oli noin kuusi levaa, eli kolme euroa. Ensimmäinen ruokani oli kylmä kurkkukeitto eli tarator, joka on hyvin tyypillinen Bulgariassa. En tilatessani tosin vielä tiennyt, mikä se oli, mutta se selvisi myöhemmin. Hintaa sillä oli yksi euro. Seuraksi tuotiin myös olut, kustantaen alle euron. Viimeisen ruoan tuomisessa kesti, mutta lopulta sain jonkinlaisen makkararullan eteeni. Se ei ollut kovin maukas, enkä saanut sitä kokonaan alas. Ehkä tämä kuitenkin kävi kolmen euron lounaasta.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXIZpv0bFJDczKJEKWpLhrpl5SSwxFkkBaY3z6vbi7_ZaxsZmN4V65vBnZeLoWlrskZUiYlfjenpNOb_77DtJb690FWR4DKmbkRUX-_tTBJKY7a1iAEUizW1Ou1MAbVK20EJn-gQxUantb/s1600/IMG_0883.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXIZpv0bFJDczKJEKWpLhrpl5SSwxFkkBaY3z6vbi7_ZaxsZmN4V65vBnZeLoWlrskZUiYlfjenpNOb_77DtJb690FWR4DKmbkRUX-_tTBJKY7a1iAEUizW1Ou1MAbVK20EJn-gQxUantb/s320/IMG_0883.JPG" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuten kuvasta näkyy, ihmisiä oli vähän, mutta lämmintä oli. </td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Matkani kohti seuraavaa etappia eli Vihren- tupaa noin 1200 metriä korkeammalla alkoi. Ilmassa oli suuren seikkailun tunnetta, sillä autotie sinne on 16km pitkä (ja tylsä kävellä), ja metsäpolku vielä osittain lumen peitossa. Reitistäni muodostui todella improvisoitu. Lähdin nousemaan sulavan laskettelurinteen reunaa pitkin, kunnes poikkesin metsään, jossa kulki jonkinlainen polku. Löytämäni ilmaiskartta oli alkeellinen, eikä sillä tehnyt juuri muuta kuin sai jonkinlaisen käsityksen siitä, että niin kauan kun kuljen laskettelurinteen ja autotien välissä, en voi eksyä. Tämä muodostui jonkinlaiseksi sekoitukseksi umpimetsää ja satunnaisia polkuja, lumimassan kasvaessa satunnaisista kasoista puolen metrin sulavaksi kinokseksi, joka oli jo kaikkea muuta kuin mukava kulkea. Lisäksi rinne alkoi olla jo melkoisen jyrkkä. Lopulta jouduin palaamaan laskettelurinteelle, eikä senkään nouseminen ollut helppoa, sillä lumikerros oli sulavaa ja todella raskasta kävellä ylös. Taas mietin päässäni, että kaikkea minunkin pitää keksiä. Pelastuksekseni saavuin autotielle, jossa tapasin bulgarialaisen miehen, jolla oli minun kanssani sama suunta. Stanislavista muodostuikin mukava matkakumppani, sillä tämä ammattimainen pianisti oli asunut pitkän aikaa Japanissa, ja puhui erinomaista englantia, jota ei aina Bulgariasta löydä. Hän oli aiemmin mennyt autolla Vihren tuvalle useita kertoja, mutta oli tällä kertaa ensimmäistä kertaa matkassa jalan, ja aikana, jolloin on vielä lumi maassa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAFACCdl9CutxQgv3uLYKHEvUYKlzBywJ6_WdSiOi3VnZRT_Z3gHX3D8DMyM22IVqZMLvF-62Ios7G9KuVDnBHmW2xqIr_CRvUXfE-Qhh1XQuyRfOVVRIWomLM6VuZU_p8tu5hBEsXRuzF/s1600/IMG_0888.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAFACCdl9CutxQgv3uLYKHEvUYKlzBywJ6_WdSiOi3VnZRT_Z3gHX3D8DMyM22IVqZMLvF-62Ios7G9KuVDnBHmW2xqIr_CRvUXfE-Qhh1XQuyRfOVVRIWomLM6VuZU_p8tu5hBEsXRuzF/s320/IMG_0888.JPG" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hyödyttömän kartan kanssa yrittäen selvittää, missä oikein olen.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Tunnin kävelyn jälkeen päättyi tien aurattu osuus, jolloin tiellä oli vielä 30 sentin lumikerros. Aloimme olla noin 1500 metrin korkeudessa, jossa lunta oli vielä metsässäkin reippaasti. Päivän kääntyessä iltaan oma uskoni siitä, että tämä on oikea tie, alkoi hiipumaan, sillä yli tuntiin en nähnyt ainoatakaan tienviittaa, ja luminen tie oli paikoittain lumivyöryjen halkoma. Saavuttuamme Banderitza- tuvalle palautui toivoni siitä, että oikeassa suunnassa oltiin. Stan neuvoi, että täältä voimme oikaista Vihren- tuvalle polkua pitkin sen sijaan, että seuraamme pitempää autotietä. Päätökseni noudattaa hänen neuvoaan kuitenkin vain kieli meidän molempien kokemattomuudesta vaeltaa talviolosuhteissa, sillä päivä oli sulattanut puolen metrin hangesta pehmeää suojalunta, jolloin kahden kilometrin taipaleesta muodostui äärettömän raskas. Siitä ei tehnyt yhtään helpompaa se, ettei siellä ollut juuri kukaan muu kävellyt, jolloin polku ei ollut nähtävissä, ja sen katkaisi usein lumivyöryt. Vihren- tupa kuitenkin häämötti jo noin kilometrin päässä. Perille päästyäni voin huokaista helpotuksesta - sain käveltyä noin 15 kilometriä ja 1200m nousua, josta 1/3 auraamattomassa lumihangessa, noin viidessä tunnissa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg559OPx8yYrw4egX05vKF6Jhy3Ri4MegdUJujTGL4tm8cXWAyvxbM_jxWrSDFAkLx6i94LsP400vUOCTDucJmHOuxwxKEbGCZslNM2pIAxE9zEb2pmgFndfLva1Eg_kKTYmLR8z5p6cC88/s1600/IMG_0895.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg559OPx8yYrw4egX05vKF6Jhy3Ri4MegdUJujTGL4tm8cXWAyvxbM_jxWrSDFAkLx6i94LsP400vUOCTDucJmHOuxwxKEbGCZslNM2pIAxE9zEb2pmgFndfLva1Eg_kKTYmLR8z5p6cC88/s320/IMG_0895.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Näkymiä Vihen- tuvalta</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2Vq2xdT8edz7iWc6KT1lNk17xZfvW_DL8Wwl3AoUaqSOcCVC48krLo-XITEMzIfEpYOT306zhY33I1-7PrIoeoKShPbbNGaWHzK3VCUkCG2WuPPQDgxHbX4zf7w1IB2oQl3d_Xxs0ffrd/s1600/IMG_0904.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2Vq2xdT8edz7iWc6KT1lNk17xZfvW_DL8Wwl3AoUaqSOcCVC48krLo-XITEMzIfEpYOT306zhY33I1-7PrIoeoKShPbbNGaWHzK3VCUkCG2WuPPQDgxHbX4zf7w1IB2oQl3d_Xxs0ffrd/s320/IMG_0904.JPG" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vihren tupa</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Stanislav aikoi lähteä samana päivänä paluumatkalle, sillä hänen piti seuraavana päivänä tehdä töitä. Sääliksi kävi, tämä ei pääsisi valoisaan aikaan alas Banskoon, ja lämpötilakin alkoi olla jo nollan alapuolella. Minä jäin yksin suureen ja autioon majataloon, jota ylläpitivät noin 60- vuotias bulgarialainen mies ja nainen, sekä lihava, naukuva, oranssi kissa. Muita yöpyjiä ei ollut - ei kovin moni täysijärkinen mene sinne lumiaikaan kuin maastosuksilla. En taida olla ihan täysijärkinen. Lunastin petipaikan suuresta salista täynnä sänkyjä kuudella eurolla. Mies tarjosi minulle teetä autiossa lounastuvassa, jota kamina lämmitti. Jotenkin tunnelma siellä oli epätodellinen, tuntui siltä, kuin aika ei kulkisi. Luin aikani kirjaa ja katsoin, kun aurinko laskeutui vuorien taakse, syöden tuomiani voileipiä bulgarialaisella vihannessoseella.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhM7nX7T5zCkSU8mHT7O2jeM3cEU-ZiGTzGhmBTJwlVQsiciw1w7XmsP-dkrBy2JhhiYNVgF22lJWwp_eO031JJ9BB2tvfGDKfg-_VqssRBSf8TaFZd6h3wcqYgrDny6OnzwnyUZ3mAeNbk/s1600/IMG_0905.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhM7nX7T5zCkSU8mHT7O2jeM3cEU-ZiGTzGhmBTJwlVQsiciw1w7XmsP-dkrBy2JhhiYNVgF22lJWwp_eO031JJ9BB2tvfGDKfg-_VqssRBSf8TaFZd6h3wcqYgrDny6OnzwnyUZ3mAeNbk/s320/IMG_0905.JPG" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Makuusali</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj3r9bFAEqB2iPHcORjuZiVT0rmR84XTn5RRg4-ACxfHhomThVnedgUu2c7NGkb8df17kmlNczdRXgyzEGM9_Wno55MGTvewU3F5K_alG5FR8iTAJpxyp6QExLIohj0IvEe6WfmDUGSiVEn/s1600/IMG_0907.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj3r9bFAEqB2iPHcORjuZiVT0rmR84XTn5RRg4-ACxfHhomThVnedgUu2c7NGkb8df17kmlNczdRXgyzEGM9_Wno55MGTvewU3F5K_alG5FR8iTAJpxyp6QExLIohj0IvEe6WfmDUGSiVEn/s320/IMG_0907.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Näkymä ikkunasta ja ulkohuussi</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Illalla käydessäni nukkumaan oli makuusali vielä lämmin. Nukahdin nopeasti katsoessani tähtiä ikkunasta, ja miettien sitä, missä oikein olen. Kuitenkin keskiyöllä heräsin kylmään - ilmeisesti polttopuita ei lisätä enää illan jälkeen, jolloin huoneessa oli ehkä viisi astetta. Keräsin kaikista muista sängyistä peitot itselleni, ja jatkoin melko tyytyväisenä uniani.<br />
<br />
Aamu toi vuorien taikaa. Ennen auringonnousua kiiruhdin niin korkealle, kuin suinkaan kykenin. Yöpakkaset olivat kovettaneet hangen kovaksi kinokseksi, jolloin se kantoi minua nyt hyvin. Se hiljaisuus ja rauha mikä siellä vallitsi, oli vain käsinkosketeltavaa. Sulamisvesi oli muodostanut pienen puron, jota seurasin muutaman kilometrin syvemmälle solaa, kunnes totesin, ettei minun ole turvallista jatkaa pidemmälle. Olin ennen lähtöä suunnitellut kiipeäväni Vihren- huipulle (liki 3000 metriä), mutta ottaen huomioon minut täysi kokemattomuuteni lumisten huippujen suhteen, varusteiden puutteellisuus ja lopuksi vielä se, että olin yksin, rajoitin kulkemiseni oman turvallisuuteni vuoksi vuoristosolaan, joka itsessään oli riittävän kaunis tehdäkseen matkasta kaiken sen arvoista. Ehkäpä palaan joskus kesällä suorittamaan huiputuksen.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSlO4oR9y-KSKk4cwWmHDnNh_ww6Q_3tNAzxx2zQiq0QG6ADbk40ZkiG5fTKOSu0wedCNONemHFa4tg5sKcyZUislJ8WDOcy3Rc340HcN7XlctPY10TFKp-5VsyySVn3GDs2cjV9VCEyya/s1600/IMG_0918.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSlO4oR9y-KSKk4cwWmHDnNh_ww6Q_3tNAzxx2zQiq0QG6ADbk40ZkiG5fTKOSu0wedCNONemHFa4tg5sKcyZUislJ8WDOcy3Rc340HcN7XlctPY10TFKp-5VsyySVn3GDs2cjV9VCEyya/s320/IMG_0918.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Koko tupa lumi-airan kanssa, jota ei kyllä oltu tielle paljoa näytetty, tai sitten se oli vastikään hautautunut lumivyöryn alle</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4hqxBsgxzUvujtZ4dz-98-FDgLougIp54GvIJQhxRhOkVu0ECHK0N7IlnZwti4VLnxlpBmGH8ODGY_a7U2ERSUR0Gk555Le48rGw3FcOfBIfRHDcuz4dbXRFKaPBPu6pE0DX3c18fXSRZ/s1600/IMG_0929.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="69" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4hqxBsgxzUvujtZ4dz-98-FDgLougIp54GvIJQhxRhOkVu0ECHK0N7IlnZwti4VLnxlpBmGH8ODGY_a7U2ERSUR0Gk555Le48rGw3FcOfBIfRHDcuz4dbXRFKaPBPu6pE0DX3c18fXSRZ/s320/IMG_0929.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hieman aamuista panoramaa </td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh90K5tVHMZOWcaiqZYsSUnQDVWZWbUNwZrbVzWHYymsOfE1BcdOPr8o7g_ljrp9um4IAahhYxHWhE-_zLE3ty4RrtrH4mZVY2NdfxFPVYPZ7Qc04qm75H1d2nXquTEA3iF0OvuOGm0TNCo/s1600/IMG_0931.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><br /><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh90K5tVHMZOWcaiqZYsSUnQDVWZWbUNwZrbVzWHYymsOfE1BcdOPr8o7g_ljrp9um4IAahhYxHWhE-_zLE3ty4RrtrH4mZVY2NdfxFPVYPZ7Qc04qm75H1d2nXquTEA3iF0OvuOGm0TNCo/s320/IMG_0931.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJkS3p2bsAwUIHVkL8C_wE9l5JjNco3-FKwPh9E_jGGbMUeH-dqGYDB7IX8jgIKmXtJ1s84UYeVFj6FFbHfe6mVc7DUq08iTd0iJL4pH18IAGF5Y0qjvWqxpuKhcJ4l4qbW0qEXAw-aslC/s1600/IMG_0933.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJkS3p2bsAwUIHVkL8C_wE9l5JjNco3-FKwPh9E_jGGbMUeH-dqGYDB7IX8jgIKmXtJ1s84UYeVFj6FFbHfe6mVc7DUq08iTd0iJL4pH18IAGF5Y0qjvWqxpuKhcJ4l4qbW0qEXAw-aslC/s320/IMG_0933.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBMLeC_ONh2ueKBDSrDBQ4cH4DX44Gj6pRMOnCP8cL0mSqcim7gplJUCc15G07CyrrHbinoY3VBX7fkGXncB59Gs6ewikwZIc3_z8O5fc4Bf701q1uaWy0u7YkuQANxlna5i73-N4qWm96/s1600/IMG_0936.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBMLeC_ONh2ueKBDSrDBQ4cH4DX44Gj6pRMOnCP8cL0mSqcim7gplJUCc15G07CyrrHbinoY3VBX7fkGXncB59Gs6ewikwZIc3_z8O5fc4Bf701q1uaWy0u7YkuQANxlna5i73-N4qWm96/s320/IMG_0936.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5q5BakvQ0SU8unJ8MHahLww-u2tCvEK5MuE-frS51II3mHtECwKOWLRXzEco_ZfqQbMntXdcC2nL5vx2s5frWNU0brsAoKrRO6cjpD7ta3zN6DENZIXTd_3jr13aI3-q782pgUR1xCy0L/s1600/IMG_0946.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5q5BakvQ0SU8unJ8MHahLww-u2tCvEK5MuE-frS51II3mHtECwKOWLRXzEco_ZfqQbMntXdcC2nL5vx2s5frWNU0brsAoKrRO6cjpD7ta3zN6DENZIXTd_3jr13aI3-q782pgUR1xCy0L/s320/IMG_0946.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmJVwbkjBJt3P0eKgm9Ac3freriIkoqbKnRqZzd8i79ZANbISQ8wj51oHXO6xH4sf26pVrgWvD0VjeIEVimU5Nz-s57Pf87q3f4VRzQmDy7DCukB_sdnngGBXKYFFdnzyoNjnR3Tsfu3im/s1600/IMG_0972.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="87" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmJVwbkjBJt3P0eKgm9Ac3freriIkoqbKnRqZzd8i79ZANbISQ8wj51oHXO6xH4sf26pVrgWvD0VjeIEVimU5Nz-s57Pf87q3f4VRzQmDy7DCukB_sdnngGBXKYFFdnzyoNjnR3Tsfu3im/s320/IMG_0972.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgejShG9EX98jeH_krzdh7DO9xxJtXH7C5HiYP1xbOE0o4wPZ4egs0zISXCkzPhzQmvQCcuGawLqiMm3iCNMzKbiKQ3izfxhsDQq1a-VCEuvjO9k-MkFlZsJXdW33pjXWk4WPeV8Iahkkll/s1600/IMG_0990.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgejShG9EX98jeH_krzdh7DO9xxJtXH7C5HiYP1xbOE0o4wPZ4egs0zISXCkzPhzQmvQCcuGawLqiMm3iCNMzKbiKQ3izfxhsDQq1a-VCEuvjO9k-MkFlZsJXdW33pjXWk4WPeV8Iahkkll/s320/IMG_0990.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<br /><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWOaZ1YEr-cobhWGH5xS1jqUpR6GkYvECkYypGtbWmr3yESkMsZ0gPjrUG603Ya12WxRQeXShK7Dxfm8n4nsGN09hpqYr9ZT1tej3iN4tOZIXAKmESTjncgpPR0Gt4bomhKsPKZuFeClHj/s1600/IMG_1002.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWOaZ1YEr-cobhWGH5xS1jqUpR6GkYvECkYypGtbWmr3yESkMsZ0gPjrUG603Ya12WxRQeXShK7Dxfm8n4nsGN09hpqYr9ZT1tej3iN4tOZIXAKmESTjncgpPR0Gt4bomhKsPKZuFeClHj/s320/IMG_1002.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Aurinkokin alkoi paistaa!</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Paluumatkani taittui melko kivuttomasti - lumi oli edelleen jäistä ja helppoa kulkea, ja onnistuin valitsemaan helpomman yhdistelmän autotietä, laskettelurinnettä ja metsäpolkua palatakseni alas alle neljässä tunnissa. Ollessani alhaalla oli uskomatonta katsoa ylös vuoristoon ja todeta, että tuolla olin vain muutama tunti sitten. Minun pienet jalkani ovat kykeneviä viemään minut tuonne ylös alle puolessa päivässä! Paluumatka Sofiaan meni nopeasti bussissa minun nukkuessani.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRM_B4K_2buNr_ync_wOrdSLzSdiIIIey5_zZTc_h1_yDw-UOUS_7jW_m2kEukTmhVDsuYAhwppLgiECmLPf484bYemKoNldIyuqI6iVhTVJfc5MmcXnj3ZZHDG-mcZ5EZ7fTCoCMRNjUC/s1600/IMG_1005.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRM_B4K_2buNr_ync_wOrdSLzSdiIIIey5_zZTc_h1_yDw-UOUS_7jW_m2kEukTmhVDsuYAhwppLgiECmLPf484bYemKoNldIyuqI6iVhTVJfc5MmcXnj3ZZHDG-mcZ5EZ7fTCoCMRNjUC/s320/IMG_1005.JPG" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lumivyöry, joka oli tukkinut tien</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwKEnlyolKrlhO6cMW7WkDk2pdv9Bgspot5Dno2kig_kK9o7gu4SO_VIkCE24ufD3Ngj5att0X1DofBZDU-sDi2q2XVwiYaS64hskgP5aoXhDh5Flu-JsnyarWKCzd1q65BYyYHDqXdswO/s1600/IMG_0994.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwKEnlyolKrlhO6cMW7WkDk2pdv9Bgspot5Dno2kig_kK9o7gu4SO_VIkCE24ufD3Ngj5att0X1DofBZDU-sDi2q2XVwiYaS64hskgP5aoXhDh5Flu-JsnyarWKCzd1q65BYyYHDqXdswO/s320/IMG_0994.JPG" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tien
ali kulkeva sulamisvesi oli sulattanut lumen tien päältä - tästä näkee
hyvin paljonko lunta auraamattomalla tiellä vielä on. </td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkxoNAQgLN_3SLO-U5o8AReX9BcS06B_jEqio8GApiporxyCokqNd3aKmFnT6AUC6_F76KBrb3y8pyWEra_kBoibwmC-7Fo8MsgIpaA9_-qwL7iRozns9kMRqyxFE6UdNS20sl__onmLMZ/s1600/IMG_1008.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkxoNAQgLN_3SLO-U5o8AReX9BcS06B_jEqio8GApiporxyCokqNd3aKmFnT6AUC6_F76KBrb3y8pyWEra_kBoibwmC-7Fo8MsgIpaA9_-qwL7iRozns9kMRqyxFE6UdNS20sl__onmLMZ/s320/IMG_1008.JPG" width="240" /></a></div>
<br />
<br />
<b>Uusi katsaus Sofiaan</b><br />
<br />
En aio kirjoittaa siitä, miten vietimme kolme päivää upeassa hotellissa Vitoshan rinteillä konferenssissa. Sen sijaan aion kirjoittaa siitä, miten yritin oppia vielä hieman enemmän Sofiasta.<br />
<br />
Mielestäni paras tapa tutustua kaupunkiin on yksinkertaisesti tarkkailla. Kiireinen opastettu turistikierros kertoo ehkä historiaa, arkkitehtuuria ja monia mielenkiintoisia seikkoja, mutta minua kiinnostaa etenkin se, mitä Sofia on tällä hetkellä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5H4vuFI25dhBoJRcJRPy8G613LH7yLxrYAoggYnz4_aTLjs0ZiFnq2plgJ_f3vZuq3welvxyl_HCi8w07FwOs2Pl07gjKAR3eAqbhzeQTMrAHEmFjYDj9Gj12uig_gWPPySGww7G-1kbG/s1600/IMG_1126.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5H4vuFI25dhBoJRcJRPy8G613LH7yLxrYAoggYnz4_aTLjs0ZiFnq2plgJ_f3vZuq3welvxyl_HCi8w07FwOs2Pl07gjKAR3eAqbhzeQTMrAHEmFjYDj9Gj12uig_gWPPySGww7G-1kbG/s320/IMG_1126.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Ghanalaisen konferenssitoverini kanssa tähystelimmekin katukuvaa parvekkeelta olutta siemaillen pari tuntia, kun muut suuntasivat kaupunkikierrokselle. Oli aurinkoinen sunnuntai, joten kenelläkään ei ollut minnekään kiire. Tämä tuntui olevan trendi myös seuraavana päivänä. Ilman suurta tarkkaavaisuutta emme olisi tunnistaneet siisteisiin vaatteisiin pukeutunutta ja matkalaukkua vetävää miestä köyhäksi, sillä tämä alkoi huomaamatta tonkimaan roskasäiliöitä, ilmeisesti toiveenaan löytää jotain kierrätettävää, josta irtoaisi pari lanttia. Vähävaraisena oleminen on perinteisessä Itä-Euroopassa tabu, jonka huomaa esimerkiksi trendikkäistä vaatteista ja upeista autoista. Jos johonkin on pantava rahaa, se on vaatteet ja auto. Autot ovat paljon parempia kuin esimerkiksi Suomessa, ja monilla on kalliita Audeja tai BMW:tä, eikä yhtäkään neuvostoautoa ole näköpiirissä. Naiset pukeutuvat korkokenkiin ja turkiksiin. Ei ehkä heti osaisi arvata, ettei Bulgarian keskipalkka ole paljoa paria sataa euroa korkeampi (tässä tosin on otettava huomioon, että Sofiassa on keskipalkka varmasti maan keskitasoa korkeampi, sillä suurin osa rikkaista asuu juurikin siellä).<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYnRgDO8vVUQc8z7oGC9axZJDIE88ttidXSYq86bKhU_NlRwsTuEhHoOF2w2rxKqFqLpkGcZm-EQ9fvualAVWcykcRgOyE37TVOC9m3jhyAjAI5kneuvHdpVRjUF3s9VGtnr_QGnTscDFn/s1600/IMG_1213.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="223" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYnRgDO8vVUQc8z7oGC9axZJDIE88ttidXSYq86bKhU_NlRwsTuEhHoOF2w2rxKqFqLpkGcZm-EQ9fvualAVWcykcRgOyE37TVOC9m3jhyAjAI5kneuvHdpVRjUF3s9VGtnr_QGnTscDFn/s320/IMG_1213.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Illalla/yöllä keräännyimme ystäväni Air BnB asunnolle selaamaan televisiosta noin 30 eri TV- kanavaa, joista kaikista tuli balkanilaista folk musiikkia. Tästä suurin osa oli serbialaista ns. pop folk- musiikkia, jota serbialaisen Marijan mukaan kuuntelee huolestuttavan moni ihminen. Mielestäni ne eivät poikenneet huomattavasti meksikolaisista cumbia- videoista, jotka on itse kasattu Windows Movie Makerilla kasaan. Mielestäni Balkanin maat ovat aina olleet kuin Euroopan latinomaita. Parilla eurolla voi lähettää seuranhakuviestin, joita ystävämme käänsivät meille kovaan tahtiin. "50- vuotias työssäkäyvä mies Banja Lukasta (Bosniassa) etsii nuorta naista seuraksi, vain tositarkoituksessa". Eikö näiden viestien aika loppunut jo 2000- luvun alussa? Ei ilmeisesti. Välillä käännettiin kanavaa seurataksemme Serbian katastrofaalisia presidentinvaaleja. Yhtäkkiä ne tuntuivat minusta hyvin henkilökohtaisilta ja tärkeiltä. <br />
<br />
Seuraavana päivänä istahdimme puiston penkille pariksi tunniksi. Vaikka oli maanantai ja kello vasta viisi, oli joka ikinen penkki käytetty, ja nurmikolla istui lisää ihmisiä. Monilla oli suuri 2-3 litrainen muovinen kaljapullo, jonka he jakoivat keskenään. Vaikka osa oli selvästi kodittomia alkoholisteja, olivat monet varmaankin nuoria yliopisto-opiskelijoita. Sofiassa on joka kulmalla 24h auki oleva non-stop alkoholimyymälä, jolloin sitä tavaraa kyllä riittää. Lapset leikkivät vaarallisen näköisillä laitteilla, ja vanhat miehet pelasivat shakkia. Puut olivat koristeltu kauttaaltaan bulgarialaisilla martenitsa- käsinauhoilla, jotka asetetaan puuhun ensimmäisen silmun ilmestyttyä, ja esitetään toive. Itse olin epähuomiossa kerännyt näitä kolme löytäessäni niitä puista vuorilla, tajuamatta, että niiden kuuluu olla puussa. Ne ovat osa vanhaa kansanperinnettä Bulgariassa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhz8ySJ_yfDQbO0wqDrFOzUaGMbZV79exwjEuWPyweLOUOoAa6-4EQPreZ0PzrN5YljELJQqkEI9jIC8vC1kxbXtC7D0HhfOj-G2lZyxxbyapFaXNhMLP6Wfwto8m6-x5ORsPADy4CY3J42/s1600/IMG_1247.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhz8ySJ_yfDQbO0wqDrFOzUaGMbZV79exwjEuWPyweLOUOoAa6-4EQPreZ0PzrN5YljELJQqkEI9jIC8vC1kxbXtC7D0HhfOj-G2lZyxxbyapFaXNhMLP6Wfwto8m6-x5ORsPADy4CY3J42/s320/IMG_1247.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGpBATUn3o3UrsSDesYi1wV2vzRi5xUijBZIIdkwkUtn8CwYbWCNSt9M689xXMgqEC-x6A38LNLEqkv3ocrdKIJ-W07g10qtnSsbuH_5o_m48-4SlQtAzx2hnyDWPPCoAKwGJZVW03iAKn/s1600/IMG_1249.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGpBATUn3o3UrsSDesYi1wV2vzRi5xUijBZIIdkwkUtn8CwYbWCNSt9M689xXMgqEC-x6A38LNLEqkv3ocrdKIJ-W07g10qtnSsbuH_5o_m48-4SlQtAzx2hnyDWPPCoAKwGJZVW03iAKn/s320/IMG_1249.JPG" width="320" /></a></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYZX0oXNFy4wF59TLA-d2ewsFVNTCH5Xzy0PlrV33I0yl3c_vsw26-5Ti4cM3tYdS4hTMA0J6JvXJm_Y4AygNTmxO2W3ISJACATx-lz0mw3Udh6tyjefME9uzoSzGAaBkEyjo7eeH3cmAQ/s1600/IMG_1248.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYZX0oXNFy4wF59TLA-d2ewsFVNTCH5Xzy0PlrV33I0yl3c_vsw26-5Ti4cM3tYdS4hTMA0J6JvXJm_Y4AygNTmxO2W3ISJACATx-lz0mw3Udh6tyjefME9uzoSzGAaBkEyjo7eeH3cmAQ/s320/IMG_1248.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Martenitsa</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Matka kulminoitui keskustelusta neuvostoarvoista, ja kulttuurin häviämisestä. Monen mielikuvissa neuvostoaika nähdään harmaana ja kalseana aikana, joka tuhosi kansanperinteen, jolloin onkin vaikeaa ymmärtää, miksi monet nostalgisoivat neuvostoaikoja. Ystäväni Krasimira selitti, että jotain, joka katosi Neuvostoliiton hajottua, ovat kunnioitus tiettyjä arvoja kohtaan, ja taiteen arvostus. Kapitalismin syödessä kulttuuria yhä harvempi lukee kirjoja tai soittaa musiikkia, eikä ihmisiä enää arvosteta samalla tavalla kuin ennen. Liekö tähän sitten syynä kommunismin muuttuminen kapitalismiksi, globalisaatio vai puhdas modernisoituminen? Sitä en tiedä, mutta Bulgaria avasi minulle silmät jälleen kerran mielenkiintoiselle ex-neuvostovaltiolle Balkanin maissa, joka jättää minut janoamaan lisäkokemuksia jossain hamassa tulevaisuudessa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgp9CQyFACJdiVpfbghpM8KLvQFv6ncqxYMOt52BKzhqxOqME9c_8jLo8fm7iovGBJa5OlsWDi_bCC8l-I6vRCiQYdpmIRdMR52QhHrxf9amCoorP8I6Kq_026vnLtvsfbZKiQFhjIS7X5n/s1600/IMG_1218.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgp9CQyFACJdiVpfbghpM8KLvQFv6ncqxYMOt52BKzhqxOqME9c_8jLo8fm7iovGBJa5OlsWDi_bCC8l-I6vRCiQYdpmIRdMR52QhHrxf9amCoorP8I6Kq_026vnLtvsfbZKiQFhjIS7X5n/s320/IMG_1218.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
<span id="goog_163076388"></span><span id="goog_163076389"></span></div>
Anniinahttp://www.blogger.com/profile/05408134790203679857noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-868039018790177818.post-79975222857898073862017-01-31T02:05:00.001-08:002017-01-31T02:20:13.807-08:00Minä, teltta ja Meksiko <div style="text-align: justify;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="text-align: justify;">Olin tehnyt melkein kuusi kuukautta toimistotöitä 40h päivässä, yhdeksästä viiteen, useimmiten vähän enemmän. Vaikka olisit Guatemalassa, toimistotyö on toimistotyö. Elämäni koostui rutiinista - herää, mene töihin, tule töistä, käy kuntosalilla, kirjoita yliopistoprojektia, mene nukkumaan. Kunnes viikonloppu vei minua kohti seikkailuja. Ennen Suomeen paluuta sain kuitenkin mahdutettua kaksi viikon lomaa, jotka molemmat kohdistuivat Meksikon eteläisimpään osavaltioon, Chiapas'iin. Molemmissa kuvio oli sama: </span><b style="text-align: justify;">minä, teltta ja Meksiko. </b><span style="text-align: justify;">Oli selvää, ettei kukaan muu kuulu tähän kuvioon. </span></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdHMUcAlWCuE16cXuGs9FDOr9s89o7A18yYF_XoVh_HeR9j4A5STt12qCsYIW2NvpB_EHLQtyy4ErkbtJcHTs0f0SYjHT2zkWAK_VMWFI-VvVLTLMFRcRyd7mKOwh8BSfAdIYuM2qcltND/s1600/15676035_10211203596515363_8771195273305184830_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdHMUcAlWCuE16cXuGs9FDOr9s89o7A18yYF_XoVh_HeR9j4A5STt12qCsYIW2NvpB_EHLQtyy4ErkbtJcHTs0f0SYjHT2zkWAK_VMWFI-VvVLTLMFRcRyd7mKOwh8BSfAdIYuM2qcltND/s320/15676035_10211203596515363_8771195273305184830_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Tutustuin Chiapasin osavaltioon noin puoli vuotta ennen matkaa, jolloin kulutin aikaa yliopiston kellarissa lukemassa vanhoja Latinalaista Amerikkaa koskevia poliittisia lehtiä 90- luvulta (kyllä, Roskilden yliopiston kellari on oikea aarreaita, jolloin kulutin yön jos toisenkin penkomassa sen arkistoja). Silloin löysin artikkelin poliittisesta zapatista- liikkeestä, joka sai juurensa juurikin Chiapasin osavaltiosta, joka on Meksikon köyhin, ja jonka asukkaat ova pääasiassa 'alkuasukkaita', jotka ovat Guatemalan tavoin jääneet hallituksen kiinnostuksen ulkopuolelle, eikä heidän ääntään juuri kuunneltu. Zapatismo oli, ja on edelleen, anarkistinen vasemmistoliike, joka on vastustaa maiden yksityistä omistusta, ja se sai paljon mediahuomiota maailmanlaajuisesti, sekä ulkomaiden sympatiaa. Katsoin useamman dokumentin aiheesta ja jo silloin päätin, että haluan tietää enemmän zapatismosta sen kotikonnuilla.<br />
<br />
Lopullinen matka on esitetty seuraavassa kuvassa:<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAIj46l8Ukj3SiirPd7N9RlQkg2RVbF0CIIo6xtMoBDPuLMsCc8VT1fK3FgdbeRQkm4qmYZmcgz_QaK90LxXMKjAxXQZA2h0JGD2rQJW0SG8NQPhvX46oO9n2GhJlYlYWDflmY5wquD71M/s1600/mapa.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="404" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAIj46l8Ukj3SiirPd7N9RlQkg2RVbF0CIIo6xtMoBDPuLMsCc8VT1fK3FgdbeRQkm4qmYZmcgz_QaK90LxXMKjAxXQZA2h0JGD2rQJW0SG8NQPhvX46oO9n2GhJlYlYWDflmY5wquD71M/s640/mapa.png" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuvassa on siis vain noin 5 % koko Meksikosta, ja silti kahdessa viikossa sain koluttua vain kuvan verran, Vietin kuitenkin Ocosingossa neljä yötä, eli olisin sen ajan voinut käyttää tehokkaammin matkustamiseen.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<br />
<b>Testimatka Colon- järville</b><br />
<br />
Olkoon se kuin pohjustus matkalleni. Kävin itseasiassa Meksikossa kolme kertaa. Ensimmäinen matka oli pakollinen - minun viisumini meni vanhaksi ja oli pakko poistua maasta 72 tunniksi. Töiden vuoksi en voinut olla Meksikossa kuin alle 24 tuntia, jonka sain onneksi puhuttua rajavartijoiden kanssa. Matkustettuani neljä tuntia kanabussilla La Mesillaan Meksikon rajalla rajavartija kysyi minulta: "Kai tulet takaisin Guatemalaan?", ja vastasin välittömästi: "kyllä, heti huomenaamuna. Onko se ok?", "tottakai, nähdään huomenna!". Samalla he rahastivat espanjaa osaamattomilta jenkkituristeilta laitonta 'rajanylitysveroa'. Kun katsoin epäluuloisena heidän toimintaansa, hän kuiskasi minulle: "sinulla on jo paljon leimoja passissa ja puhut hyvää espanjaa. Ei sinun tarvitse maksaa".<br />
<br />
Bussilla ja kimppataksilla pääsin noin 45 minuutin päässä rajalta sijaitseville Colon- järville, joiden kauneus yllätti minut matkustettuani kimppataksilla hiekkatietä pitkin 20 minuuttia. Alue koostuu useista kirkasvetisistä pienistä lammista, järvistä ja matalista vesiputouksista, joita kehystävät grillikatokset ja vuokramökit. Se on meksikolaisten kesken suosittu viikonlopunviettopaikka, ja siellä olikin melko paljon väkeä. Löysin sopivan ruohikkoisen kohdan yhden lammen rannalta, jossa minulla olisi oma yksityinen laguunini, ja pystytin telttani sinne. Nuotissa grillasin maissia ja tortilloja, jotka söin guacamolen ja chilikastikkeen kanssa. Huomeen adaptoituneeni varsin hyvin paikalliseen ruokavalioon. Muutama tuli nappaamaan kuvan minun ja telttani kanssa. Kulutin päiväni kävellen pitkin järviä, lukien kirjaa, syöden jäätelöä ja jutellen asiakkaattomien taksikuskien kanssa, kunnes hämärä vaipui järvien ylle ja asetuin nukkumaan pieneen telttaani.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitph9D-0WUNfof_koExJ8lHCvwbJ88c-PG4sqQvaWQQY2iqBPrcl-u7QYgLW8lATjC3cqjuDVbK1euZZ2xhKjMSLQML_mARuJdSf1HHaX_TqNTiNQgMY9qD0Vu05UEA5io45uKP0jHIRyn/s1600/14435357_10210305961995061_6534703031831468303_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitph9D-0WUNfof_koExJ8lHCvwbJ88c-PG4sqQvaWQQY2iqBPrcl-u7QYgLW8lATjC3cqjuDVbK1euZZ2xhKjMSLQML_mARuJdSf1HHaX_TqNTiNQgMY9qD0Vu05UEA5io45uKP0jHIRyn/s320/14435357_10210305961995061_6534703031831468303_o.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVb_j-0gNsJfjXKu7CpPsrtkmJyOhG9sqWGXvHlBrvSkOsn8fozGOfg0i0hQC0cD5EO-Nm6SggAYjD830-oqVBfeAY0BeBmZnJEsDVKZcn-6h-TFf18Jt354ITEF1Q6vgw_UAWa6k6FdlK/s1600/14468340_10210305964195116_7522111259300756083_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVb_j-0gNsJfjXKu7CpPsrtkmJyOhG9sqWGXvHlBrvSkOsn8fozGOfg0i0hQC0cD5EO-Nm6SggAYjD830-oqVBfeAY0BeBmZnJEsDVKZcn-6h-TFf18Jt354ITEF1Q6vgw_UAWa6k6FdlK/s320/14468340_10210305964195116_7522111259300756083_o.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjC0-ZngV66SPKxUtAHHPfvdHFbc7oyWmupQLnaL1b2YY7HE1X9DVCumj728aK_Su-KvvMX0lAMwdQcEVPcEvoBrUqVaydjgtAmX7MhCeu9HKmCmsnqjwmD72xohEiQqErkPb5BoDV0f-H6/s1600/14500299_10210305953114839_5188551540436288137_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjC0-ZngV66SPKxUtAHHPfvdHFbc7oyWmupQLnaL1b2YY7HE1X9DVCumj728aK_Su-KvvMX0lAMwdQcEVPcEvoBrUqVaydjgtAmX7MhCeu9HKmCmsnqjwmD72xohEiQqErkPb5BoDV0f-H6/s320/14500299_10210305953114839_5188551540436288137_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Jos sanon, ettei minua pelottanut pätkääkään nukkua yksin teltassa ensimmäistä yötäni Meksikossa, valehtelen. Yritin kuitenkin kertoa itselleni, että olen aidatussa turistikompleksissa, eikä kukaan täällä halua minulle mitään pahaa. Aamun valjetessa pulahdin järveen uimaan ja lähdin tutkimaan lähellä olevia pyramidejä. Ne kaivettiin esiin vasta muutama vuosi sitten, eivätkä ne ole vielä päässeet yleiseen tietoisuuteen. Kulutin tunnin tutkien pyramideja, tylsistyneen vartijan katsoessa, etten vahingossa tee mitään vaarallista, kuten kiipeä niiden pyramidien päälle, jotka eivät ole siihen tarkoitettu, tai kävele liian pitkässä heinikossa. Koko aikana ei paikalla ollut ketään muita, paitsi kaurisperhe.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1FmL1A6ns7zwLM4Qu_45c5O8hx5qtcO8lmuxs3VLr3aFraxjb_d3b0aAUmIjMEbviaYinUnQRVbf0hWRcib54zhxDc1uyIpVJvcmZBRpVoiIE8VxGPpEhlqwEz_q_QhhkGlT5XyLKLszN/s1600/14380111_10210305965795156_1163281572608525900_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1FmL1A6ns7zwLM4Qu_45c5O8hx5qtcO8lmuxs3VLr3aFraxjb_d3b0aAUmIjMEbviaYinUnQRVbf0hWRcib54zhxDc1uyIpVJvcmZBRpVoiIE8VxGPpEhlqwEz_q_QhhkGlT5XyLKLszN/s320/14380111_10210305965795156_1163281572608525900_o.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBtlIr-k41MnWzoSwpJrANB-I-hHw0HvqW2jhyphenhyphendeg9PfMEy3U7hyd8a5lhvrgHVtDUCjur7GB_8B3VSIU7aI-W-lO2EbrrJU-EPeDfLRh_6zzBzHiaj-rE6LJDoa6OQ229Ip46aQVBLfS4/s1600/14500187_10210305971395296_3949217045795379875_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="195" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBtlIr-k41MnWzoSwpJrANB-I-hHw0HvqW2jhyphenhyphendeg9PfMEy3U7hyd8a5lhvrgHVtDUCjur7GB_8B3VSIU7aI-W-lO2EbrrJU-EPeDfLRh_6zzBzHiaj-rE6LJDoa6OQ229Ip46aQVBLfS4/s320/14500187_10210305971395296_3949217045795379875_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Jouduin odottelemaan kimppataksin täyttymistä liki tunnin. Taksikuski kertoi, että hän oli kaivamassa pyramideja esille. Kun arkeologit eivät katsoneet, pihistivät he joitain löytämiään esineitä, kuten vaaseja ja koruja. Niistä sai hyvät rahat. Syvemmällä viidakossa on paljon lisää pyramideja, joita ei kukaan ole vielä kaivanut esille, sillä Chiapasin ja Guatemalan alueella on tuhansia pyramija Maya- kaudelta, jolloin ei kellään ole resursseja niiden kaikkien puhdistamiseen kasvillisuudesta. Sitäpaitsi liian lähellä Guatemalan rajaa on huumetrafiikkia, jolloin ei sinne edes kannata mennä. Uskon häntä, vaikka melkein paloin jo halusta lähteä sinne. Olin nyt suunnilleen toisella puolella rajaa sieltä, missä olin ollut vain viikkoa ennen (katso tarina Laguna Bravasta).<br />
<br />
Pilottimatka oli onnistunut hyvin, ja ymmärrän hieman paremmin miten asiat toimivat Meksikossa, joka on järjestäytyneempi ja kehittyneempi kuin Guatemala, vaikka edelleenkin puhun maan köyhimmästä osavaltiosta.<br />
<br />
<b>San Cristobal de Las Casas - politiikkaa ja tacoja</b><br />
<b><br /></b>
Viimein marraskuun lopussa pitkään odottamani viikon loma oli ajankohtainen, ja reppuni oli pakattu retkeilyvarustein kohti Chiapasia. Olin suunnitellut vain ensimmäisen kohteen, jolloin annoin tilaa seikkailulle. Se oli selvä - San Cristobal de las Casas, joka oli yksi zapatista- liikkeen päämajoista. Matka ei alkanut odotetun mukaisesti. Ollessani bussissa huomasin unohtaneeni quetzal- kukkaroni kotiin (tiedän, tämä on niiiin tyypillistä minua). Olin jo Xelan ulkopuolella, kun rahastaja tuli rahastamaan minua. Jouduin pyytämään häntä jättämään minut pois seuraavassa paikassa, jossa olisi pankkiautomaatti, sillä minulla oli piilolaukussani onneksi toinen pankkikortti, eli minun ei tarvitse palata kotiin. Hän päästi minut ilmaiseksi Cuatro Caminos- nimiseen risteykseen noin 10 kilometrin päässä, josta jouduin kävelemään tietä pitkin kilometrin pankkiautomaatille. Viimein, matka voi alkaa. Tarkoituksenani oli jäädä pois Las Vegas- nimisessä paikassa, josta toinen bussi jatkaa Meksikon rajalle, apukuskin huutaessa "Las Vegas! Pois kyydistä Amerikkaan lähtijät!". Minä olin nukahtanut, ja heräsin Huehuetenangossa (joka on melko uskomatonta kanabussissa, jossa tilaa on puoli takapuolta kovalla penkillä, cumbian huutaessa kovaa kaijuttimista jonkun saarnaten raamatun sanomaa). Kello yhdeksän illalla, 8 bussia ja 12 tuntia myöhemmin, olin San Cristobal de Las Casa'ssa, jossa taksikuski harhaili pitkin sivukatuja etsiessämme Couchsurfing- majoittajani kotia. Kahdella eurolla saa palkattua varsin uskollisen meksikolaiskuskin liki puoleksi tunniksi.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqCcnJBy8p58090ShZO8wf7jS_aPrRIvTUVCgTpxZ2zJVt_h4LMBym7J6mQBGFEGgjNu4_JPryga-yckdaxhseb4VKdprW1sjUcjTGSEQUUqlCvvbuWz7eDVj0f8LCEb6CHDYT1zfj1wlB/s1600/15542360_10211203590835221_1606453920647480836_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqCcnJBy8p58090ShZO8wf7jS_aPrRIvTUVCgTpxZ2zJVt_h4LMBym7J6mQBGFEGgjNu4_JPryga-yckdaxhseb4VKdprW1sjUcjTGSEQUUqlCvvbuWz7eDVj0f8LCEb6CHDYT1zfj1wlB/s320/15542360_10211203590835221_1606453920647480836_n.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
<br />
Käytin päiväni suunnittelemani agendan mukaisesti. Ikäväkseni sekä majoittajani sekä turisti-info ilmoittivat, ettei zapatista- kyliin ole mahdollista mennä, ellei siellä vietä vähintään kahta viikkoa, tai sitten jouduu maksamaan huomattavan summan (noin 20 euroa). Tiesin, että tämän summan maksaminen oikeuttaisi minut pinnalliseen, ohjelmoituun turistikierrokseen, joten jätin sen väliin. Kävin tutustumassa itsenäisesti lähistöllä oleviin pikkukyliin, San Juan Chamula'an ja Zinazantan'iin. Molemmissa paikalliset pukeutuivat häkellyttäviin värikkäisiin asuihin, suorittaen uskonnollisia maya- rituaaleja kirkossa, jonka lattia oli peitetty heinillä, havunoksilla ja kynttilöillä. Palattuani San Cristobal de Las Casa'an positiivisena yllätyksenä keskusaukiolle oli kasattu lava ja katsomo, jonka lavalla erilaisiin kirjaviin asuihin pukeutuneet eri alkuperäisten ryhmittymien edustajat valmistelivat puhettaan. Tapahtuma kulki nimellä "CIMICH'in yleiskokous", joka on Chiapasta Yhdysvaltoihin laittomasti muuttavien alkuperäisasukkaiden tukijärjestö. He olivat myös pystyttäneet pienen valokuvamuseon, jossa kerrotaan vaikeuksista, joita paikalliset yhteisöt kokevat, syistä, miksi he lähtevät laittomasti Yhdysvaltoihin, vaikeasta matkasta, sekä elämästä Yhdysvalloissa heidän kohdatessa rasismia ja väkivaltaa. Samalla he esittävät projektejaan, joilla yrittävät parantaa elämänlaatua kylissä, ettei kenenkään tarvitsisi lähteä etsimään parempaa elämää. Yleiskokous pidettiin osittain tzotzil ja tseltal- kielillä, jota kuuntelin lähinnä mielenkiinnosta kuulla kieltä, jota en ollut ikinä kuullut, sillä niitä puhutaan vain Chiapasissa, vaikka ne ovatkin sukua Guatemalan Maya- kielille.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhV8EIXxRsakPsWnfHZeOqSODigJBBvtwzMwlV8r1ImoWCudX6_8mpAWDSC1z9Nbn7OSgCzs6jZthrceCVfF2ThSFxltqmOMDedRnrqqsHFECrMLtzn0XgOt2bTTVLT3IJ8N0heDaj685xt/s1600/15541559_10211203591475237_7878638873843661373_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="303" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhV8EIXxRsakPsWnfHZeOqSODigJBBvtwzMwlV8r1ImoWCudX6_8mpAWDSC1z9Nbn7OSgCzs6jZthrceCVfF2ThSFxltqmOMDedRnrqqsHFECrMLtzn0XgOt2bTTVLT3IJ8N0heDaj685xt/s320/15541559_10211203591475237_7878638873843661373_n.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 12.8px;">Zinacantanin poikien kirjavat kukkaponchot</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhUv6Eyz5bnKAJztiqv81nHzhXlsUG6zUy9wLsI066tWxAguiI0MeSZtTnpzTgBBoirQttYwuv0tL5B9F_FiyxsA3yquE553zsX81pI_PE_UZICk25a4LsuB33Th5ZMPm7FfLUXpgk9uhS/s1600/15590935_10211203586315108_7437706090093785151_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhUv6Eyz5bnKAJztiqv81nHzhXlsUG6zUy9wLsI066tWxAguiI0MeSZtTnpzTgBBoirQttYwuv0tL5B9F_FiyxsA3yquE553zsX81pI_PE_UZICk25a4LsuB33Th5ZMPm7FfLUXpgk9uhS/s320/15590935_10211203586315108_7437706090093785151_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Majoittajani kanssa söimme loputtoman määrän tacoja. Viimein ymmärrän, mitä tacot oikeasti ovat. Ei, ne eivät ole niitä kovia kuoria, joita Taco Bell myy. Ei, ne eivät ole niitä rasvaa tihkuvia nyyttejä, mitä Guatemalassa myydään. Ne ovat täydellisia, ohuita maissitortillalättyjä, joiden päälle jotain kymmenien eri vaihtoehtojan valikoimasta (joista oikeastaan kaikki on lihaa), höystettynä sipulilla, limellä, tuoreella korianterilla ja chilikastikkeella (jonka voimakkuuden voi kukin itse valita). Yksi taco maksaa noin 50 senttiä, mutta minun kokoisen ihmisen on syötävä ainakin kolme täyttyäkseen, isompi mies voi syödä vaikka kahdeksan jos on kova nälkä. Ollessani Meksikossa en tainnut syödä mitään muita kuin tacoja, kahden viikon aikana. Lukuunottamatta yhtä luonaaksi syötyä <i>mole</i>a, eli perinteisessä suklaa-chilikastikkeessa valmistettua kanaa. Sain kuulla, että vaikka suurin osa Chiapasissa edelleen on zapatista- liikkeen kannalla, on siitä tullut enemmänkin pikkukylien pakkomielle: syy prostestoida jokaisesta asiasta, tuntea itsensä tärkeäksi ja hankaloittaa kaikkien elämää omaa etuansa tavoitellakseen.<br />
<br />
<b>Yksin kanjonin pohjalla</b><br />
<br />
Matkan perimmäisenä tarkoituksenani oli kuitenkin päästä syvälle luonnon ääreen, jolloin oli lähdettävä kaupungista pois. Luettuani eri matkablogeja ja yksittäisiä kirjoituksia esimerkiksi summitpost- sivulla, päädyin valitsemaan Cañon Rio La Venta:n kohteekseni. Paikka on suhteellisen tuntematon jopa meksikolaisten keskuudessa, sillä suurempi kanjoni "Cañon del Sumidero" kerää kaiken huomion. Sen näkemiseen kuitenkin ainoa mahdollisuus on joko veneellä kanjoninpohjaa pitkin, tai autolla ylhäältä käsin, eikä mahdollisuuksia patikointiin tai telttailuun esimerkiksi ole, joten päätin suosia melko tuntematonta, toiseksi suurinta kanjonia. Ensimmäinen combi eli pikkubussi kuljetti Tuxtlaan, jonka tuskallisen kuuma ilmasto viestitteli siitä, mitä tuleman pitää. Kyselin bussiasemalla bussista, jolla pääsisi kanjonille, mutta kukaan ei ollut koskaan kuullutkaan paikasta. Nettiblogeista löysin ainoastaan tiedon, että se on Tuxtlasta kohti Cintalapaa, ja bussista pitäisi jäädä pois paikassa nimeltä "Aguacero". Kukaan ei ollut kuitenkaan kuullut sen nimisestä paikasta, ja iso Cintalapaan menevä bussi olisi pakottanut minun ostavan lipun perille asti. Lopulta minua neuvottiin ottamaan bussi Coitaan (joka on lyhenne kaupungista nimeltä "Ocozocoautla de Espinosa"), josta todennäköisesti pääsisin jatkuettua Aguaceroon. Coitaan saavuttua kysyin paikalliselta opiskelijapojalta, joka ei ollut kuullukaan Aguacerosta, vaikka oli Coitasta kotoisin. Kyselemällä kuitenkin Aguacero- bussi löytyi, jonka kuski jopa tiesi, missä minun pitäisi jäädä pois bussista. <br />
<br />
Bussi ajoi läpi pienten maatalouskylien, nostattaen pölyä tomuisilta hiekkateiltä. Lopulta minut jätettiin pitkän hiekkatien varteen sanoen, etteivät he aja perille asti, vaan tästä lähtien minun on käveltävä Aguaceroon. Oli varmasti 30 astetta lämmintä, aurinkoista ja tuuletonta. Määrätietoisena lähdin taivaltamaan pitkin loputonta hiekkatietä läpi viljelmien, lopulta päätyen metsään, joka johti kanjonille. En ole eläessäni nähnyt kanjonia, joten vaikka tämä on huomattavast pienempi kuin Sumidero, joka on parhaimmillaan 1300 metriä syvä, tämän ollessa vain 400 metriä, yllätti se minut upeudellaan. Käveltyäni vajaan tunnin saavuin luonnonpuistoon nimeltä "Reserva de la biosfera selva El Ocote", josta löytyi hyvät puitteet leirintään, esimerkiksi keittiö, vessa, suihkut, sekä pieni näköalaravintola. Vaikkei paikalla ollutkaan ketään muita, kuin minä. Kysyin ravintolasta kanjonin pohjalla yöpymisestä, eikä siinä ollut hänen mielestään mitään erikoista. Hän vakuutti, ettei paikalla ole mitään, mitä pelätä. Kanjoninpohja on osittain kuiva, joten sen pohjalle on muodostunut hiekasta laguuneja. Loputtomat portaat johtivat kanjonin pohjalle, josta katsottuna suorat kanjonin seinämät näyttivät yhä jylhemmiltä, jokien laskien ylhäältä vesiputouksena.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXnxmS6P4-TsIBZnXRWliTq80WSXNCl6GTi4bXhPvnTLvex2bumuWVJ7_ImGKvu13Q96HmG4ZI0vRRPThxckvqcu9B6_v8ogPY7N33xxO6LmQuCHCwGCzgxqEviBYpm9HEjAhk6txNqSEv/s1600/15675852_10211203588595165_8046952610552272141_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXnxmS6P4-TsIBZnXRWliTq80WSXNCl6GTi4bXhPvnTLvex2bumuWVJ7_ImGKvu13Q96HmG4ZI0vRRPThxckvqcu9B6_v8ogPY7N33xxO6LmQuCHCwGCzgxqEviBYpm9HEjAhk6txNqSEv/s320/15675852_10211203588595165_8046952610552272141_o.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhr8s0myd_omWe8YKtxPyB79TOP3fp4ChPw0gnFpojbcZa-Yg0a5zwhQvkyR0vg0o5nG1ZIqjuTwvNoO1BdzJQ5_5Fr1Gh34szSzseSw4zdyWovYfXB8EpdiM51_QWfjoGLcHzYYWBtrxhS/s1600/15675630_10211203585915098_6791988101697779253_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="198" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhr8s0myd_omWe8YKtxPyB79TOP3fp4ChPw0gnFpojbcZa-Yg0a5zwhQvkyR0vg0o5nG1ZIqjuTwvNoO1BdzJQ5_5Fr1Gh34szSzseSw4zdyWovYfXB8EpdiM51_QWfjoGLcHzYYWBtrxhS/s320/15675630_10211203585915098_6791988101697779253_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Ikäväkseni soveltuva leirintäalue oli vallattu. Siellä makoili kymmenenkunta kookasta sonnia. Löysin sopivan paikan sonnien keskeltä, jotka poistuivat, jättäen paikan minun haltuuni. Mieleni täytti uskomaton vapauden tunne. Täällä olen, yksin kanjonin pohjalla Meksikossa. Kuin menneiden vuosiaikojen intiaani, luonnon armoilla. Aloin keräämään polttopuita Eddie Vedderin musiikin soiden retkikaijuttimestani. Pian valmistin quesadilloja pikku alumiinipannullani San Cristobalista ostamillani tortilloilla, juustolla sekä avokadoilla. Oikean onnellisuuden valmistaminen on niin yksinkertaista. Se tunne sisällä on vain jotain niin käsittämätöntä, joka on kaiken sen vaivan arvoista. Soittelin charangollani uusia säveliä ja luin kirjaa, kunnes tuli hämärä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwUxRkl0D60PiT6jmVLMWGpLSaBIgPv242D1U_OJEVTTmpgvkYi_ogl_q1TRSw95tu_alVKvCi6kL4r5NqAsvBXwETKUk7jc-vjrXFXjM3ediOpNQQ1NNwS2XWpSwprHNsnryOgLaobp95/s1600/15675579_10211203583235031_6742351978267193225_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwUxRkl0D60PiT6jmVLMWGpLSaBIgPv242D1U_OJEVTTmpgvkYi_ogl_q1TRSw95tu_alVKvCi6kL4r5NqAsvBXwETKUk7jc-vjrXFXjM3ediOpNQQ1NNwS2XWpSwprHNsnryOgLaobp95/s320/15675579_10211203583235031_6742351978267193225_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Yhtäkkiä tajusin sen - on pimeä. Yhtäkkiä kaikki se, mitä olin nähnyt saapuessani: laguunini kirkasvetisen joen varrella, kondorit kaartelemassa yläpuolellani, vesiputous, lehmät, kaikki vaikutti pelottavalta. Puskat rapisivat liikaa. Tulikärpäset välkähtelivät ympärilläni. Olin yksin, aivan liian yksin... Keräsin tavarani ja vetäydyin pikimmiten telttaani. Toistellen itselleni: täällä ei ole mitään pahaa, vain ystävällisiä eläimiä, ei ole mitään syytä pelätä. Kello seitsemältä oli säkkipimeää, hiillokseni kimmellellen edelleen telttani edessä. Oli pakko sammuttaa musiikki, sillä halusin kuulla, jos jokin lähestyy telttaani. En voinut keskittyä kirjaani. Vesi loppui. Yö oli yksi kamalimpia. Letherman- puukko oli avattu viereeni varmuuden vuoksi, oli hiostavan kuuma, luonto piti liian kovaa ääntä. Miksi ihmeessä minä, blondi suomalainen tyttö, nukun yksin täällä Meksikossa hylätyn kanjoin pohjalla? Mutta ravintolan nainen oli sanonut, ettei täällä tarvitse pelätä mitään. Nukahdin välillä viideksitoista minuutiksi, nukkuen kuin vahtikoira, jonka toinen silmä on puoliksi auki. Unessa kuulin aina jonkun avaten telttani vetoketjua. Päätin sitoa sen kiinni sisältä päin, ajatellen, että se estäisi jotain tulemasta läpi ohuesta kangasteltasta, josta näkee melkein läpi. Joskus sellaiset asiat auttavat mieltä rauhoittumaan. Yhtäkkiä huomaan ulkopuolella valoja. Valoja, jotka liikkuvat. Sydämeni hakkasi kurkussa, ja päätin rohkaistuna kysyä, "haloo, kuka siellä?" espanjaksi. Kun 10 minuuttia kului, eikä kukaan vastannut, mutta valot eivät sammuneet, päätin raottaa vetoketjua vilkaistakseni ulos. Kuivat puut olivat napanneet kipinän ja alkaneet palamaan jälleen. Nauroin tyhmyydelleni, ja yritin jatkaa nukkumista, todellisuudessa odotellen, että aurinko jo nousisi. Katsoin kelloa: se oli 9 illalla.<br />
<br />
Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen herätyskelloni soi: kello oli 5:45. Olin odotellut hereillä pitkän aikaa tuota hetkeä. Ulkona oli kuitenkin edelleen pimeää, vaikka taivas alkoi jo sinertää, viitaten auringon olevan nousussa. Uskalsin jo pitää päätäni teltan ulkopuolella, odottaen, että valoa on riittävästi. Päivän valjetessa kaikki yön pelot tuntuivat tyhmiltä. Mitä minun pitäisi pelätä täällä, ja miksi? Venyttelin hietikolla teltassa kankeutuneita koipiani ja selkääni, ajatuksissani heittää vaatteet pois ja pulahtaa uimaan. Sillä hetkellä näin kuitenkin kahden ihmisen lähestyvän. Ihmisiä! Lajikumppaneita! Olen pelastunut! He olivat seikkailuretkeilijöitä Guatemala Citystä, jotka olivat usemman päivän vaelluksella kanjonin pohjaa pitkin. Meitä nauratti se, että me molemmat olimme tulleet Guatemalasta tänne syrjäiselle kanjonille, mutta telttailimme noin 500 metriä erillään, jolloin emme tienneet toisistamme. Kellon ollessa seitsemän lähdin paluumatkalle.<br />
<br />
Luulen, ettei minulla ole eläessäni ollut niin kova jano. Minulla oli sinne mennessä vain litra vettä - en edes halua selittää minkä ihmeen takia. Se oli loppunut edellisenä yönä. Söin granadilla- hedelmäni, joissa oli edes jonkun verran hedelmämehua. Noustessani 800 rappua tasanteelle yritin vain pitää ajatukseni siinä, että pian olen ravintolassa, josta voin ostaa vettä. Lopulta saapuessani ravintolalle havaitsin sen olevan vielä kiinni, eikä paikalla ollut ketään. Epätoivo valtasi mieleni: päätäni alkoi jo särkeä nestehukasta, ja minun olisi päästävä Coitaan asti ilman vettä. Ei siinä nyt mikään hengenvaara ollut, mutta ei se totisesti mukavaakaan ollut. Ilman taukoja pinnistelin tielle asti, josta päätin kysyä kyytiä miltä tahansa ohi ajavalta kulkuneuvolta päästäkseni pikimmiten Coitaan. Olin viettänyt jo noin 12 tuntia ilman vettä noin 30- asteisessa ilmastossa, lisäksi taivaltaen yli tunnin ylämäkeä 10 kiloisen rinkkani kanssa. Pari lava-autoa huristi ohi ilman sympatiaa, kunnes noin 20 minuutin kuluttua samanlainen minibussinrämä vei minut Coitaan. Ostin kerralla kaksi litraa vettä, joista yksi litra meni alas kertaheitolla. Miten hyvältä voikaan vesi maistua.<br />
<br />
<b>Turistien kansoittama Palenque</b><br />
<b><br /></b>
Kulutin liki 12 tuntia matkalla Coitasta Palenqueen, vaihtaen bussia sekä Tuxtlassa, San Cristobalissa että Ocosingossa. Vaihto on yleensä aika lentävä - hädin tuskin kerkeät bussista pois, kun jo kilpailevat bussifirmat ovat kantamassa rinkkaasi heidän bussiinsa, joka lähtee jo muutaman minuutin kuluttua. Ocosingon jälkeen maisema vaihtuu radikaalisti vuoristoiseksi sademetsäksi. Kello oli jo liki yhdeksän illalla, jolloin paikallisbussi Palenquen luonnonsuojelualueelle ei enää kulje, mutta taksi nappasi minut kyytiinsä vieden perille vain 20 peson, eli reilu yhden euron hintaan (8 kilometriä). Kyseli tältä leirintäaluetta, joka soiteltuaan muutamalle ystävälleen vei minut "Jaguar" nimiselle paikalle, joka aikalailla vastasi odottamiani laatustrandardeja. Sademetsän siimeksestä löytyi ryhmä todella ränsistyneitä puumökkejä, jotka oli maalattu eri väreillä sekä kirjailtu graffiteilla. Paikka vaikutti siltä, kun se olisi ollut hylättynä kymmeniä vuosia, mutta yllätyksekseni mökit olivat asuttuja, ja minut ohjattiin vanhan rakennelman raunioille, joka tarjoaisi katon teltalleni trooppisten sateiden varalta. Jaguaarissa olevat turistit ovat paatuneita hippejä, jotka elävät käsitöillä. Vajaalla kahdella eurolla sain fasiliteetit käyttööni, johon ei telttakatokseni lisäksi kuulunut kuin kylmä suihku ja jonkinlainen kuivakäymälä. Paikallinen ravintola tarjoili hippituristien lisäksi juopuneille miehille kaljaa sekä tacoja euron hintaan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmWQRuYdFIuzUQYr1T2F9CvX338nqWTRYWPV6_HYv33HVBEweKpfgeD_ZXQlIaWTLsMlbdgG8xXDc8Zci7S-zdBCpWZjXUQxpqkeypNjPzml6ce5fOjpJKb-WIIkRLJMGy_DgD6BIZIR_B/s1600/15585236_10211203592315258_1971847373649533617_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmWQRuYdFIuzUQYr1T2F9CvX338nqWTRYWPV6_HYv33HVBEweKpfgeD_ZXQlIaWTLsMlbdgG8xXDc8Zci7S-zdBCpWZjXUQxpqkeypNjPzml6ce5fOjpJKb-WIIkRLJMGy_DgD6BIZIR_B/s320/15585236_10211203592315258_1971847373649533617_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Tuona yönä nukuin teltassani sikeästi ainakin 6 tuntia heräämättä kertaakaan. Lopulta heräsin noin puoli viideltä mölyapinoiden muristen lähellä olevissa puissa. Hyönteiset sirittivät ja joku papukaija huusi kaukaisuudessa. Kuudelta oli aika nousta ja lähteä kävelemään kohti 6 kilometrin päässä olevia Palenquen raunioita, jotta välttyisin turistiruuhkalta. Kerkesinkin hyvin kiertelemään metsäreitit, spotaten muutaman mölyapinan ennen saapumistani raunioille. Sademetsä luo satumaiset puitteet Palenquen upeille raunioille, jotka olivat vielä Hondurasissa näkemiäni Copan- raunioita mahtavammat. Harmikseni paikalla oli jo kahdeksalta satoja turisteja, joista suuri osa vaikutti olevan ohjattuja eläkeläisporukoita. Oli jopa yksi opastettu virolainen turistiryhmä. Palenque on yksi Meksikon tunnetuimmista raunioista, joten se kuuluu moniin reittimatka-agendoihin. Aloitin tutkimusmatkan kaukausimmista raunioista välttääkseni turistimassat, myöhemmin kiiveten suurimmille pyramideille. Kolme tuntia kuitenkin oli riittävästi, ja palasin majapaikalleni jatkaakseni matkaa. Lopulta pidin itseasiassa Copanin raunioista Palenquea enemmän.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi2TKtYHC3rlBKT3tyepTQZDGADU_16qIQmxnt7XatIVbIVXG5cPh5AwOYj93lZ_bQUaFn9oXyMwB6rVYNwTL5oScLj26a_yVCm0n1aIZNItG-897wkCES8kfoqdiO_dRLtioj5tDxzjqZ0/s1600/15675734_10211203586075102_3128211401635358810_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi2TKtYHC3rlBKT3tyepTQZDGADU_16qIQmxnt7XatIVbIVXG5cPh5AwOYj93lZ_bQUaFn9oXyMwB6rVYNwTL5oScLj26a_yVCm0n1aIZNItG-897wkCES8kfoqdiO_dRLtioj5tDxzjqZ0/s320/15675734_10211203586075102_3128211401635358810_o.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLFClZc0QWuOY8aGqcaDB0YUkIUE5jEk_dAM7oDYGWXbXEvlDzwqLRnLMRVSz-bD3vOeJwj0CbKgbaF4ZzYtqlmjKa_8KfBRqD6OzVBqBY3SyLr42z6IDVB2vsZNkDbvSZhJE28QjiRYNo/s1600/15590911_10211203590195205_1372384164156175765_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLFClZc0QWuOY8aGqcaDB0YUkIUE5jEk_dAM7oDYGWXbXEvlDzwqLRnLMRVSz-bD3vOeJwj0CbKgbaF4ZzYtqlmjKa_8KfBRqD6OzVBqBY3SyLr42z6IDVB2vsZNkDbvSZhJE28QjiRYNo/s320/15590911_10211203590195205_1372384164156175765_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
<b>Lacandonin sademetsä - kehen voi luottaa? </b><br />
<b><br /></b>
Matka jatkui Ocosingoon, jossa eräs ystäväni majoitti minut. Ilta kului kitaraa soitellen ja tarinoita jakaen, miettien, minne lähtisimme viikonloppuna seikkailemaan. Minua kiinnosti suuresti Lacandon- sademetsä, jossa asuu Lacandon- heimoon kuuluvia alkuperäisasukkaita, jotka ovat yksiä ainoista, joita espajalaiset eivät löytäneet valloituksen aikana. He pukeutuvat valkoiseen lakanamaiseen asuun, ja sekä miehillä että naisilla on pitkä, avoinna oleva tukka. Aamulla selvitettyämme bussiaikatauluja ja reittivaihtoehdot lähdimme kohti Naha'a, josta seuraavana päivänä voisimme jatkaa syvämmälle Golondrinas- nimiseen paikkaan. Pitkä ja pomppuinen hiekkatie johdatti meidät Naha'an noin neljässä tunnissa. Meillä oli mukana teltta yöpymistä varten, mutta kyselimme kylästä yösijaa, sillä alkoi satamaan. Meille vuokrattiinkin yksi tönö vaatimattomasti reilu kahdella eurolla per lärvi, sekä annettiin keittiö käyttöön. Kylässä oli asunut jo kuusi vuotta italialainen antropologi tutkien Lacandon- "intiaanien" tapoja, joka kertoi meille heistä. Yleensä ottaen lacandonit eivät ole kovin avoimia turisteille - he eivät salli valokuvien ottamista, eivätkä kerro mielellään tavoistaan ja uskomuksistaan. Tämän vuoksi ainoa tapa oppia on asua siellä vuosia oppien heidän maya- kielensä. voittaen heidän luottamuksensa. Tämän vuoksi olikin lottovoitto löytää tämä italialainen, joka on ehkä tämän maailman suurimpia lacandon- asiantuntijoita. Keittiössä kuluikin nelisen tuntia tarinoiden.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8T4LhCizlTc_IIx9KHpq83XmYg15lJLxHPmSiWlO9ucNSt803m-ArK8SGv12zx8L6yC6sz0L4QtC_udSy66vlWj9n1wU5vkfsBbLJX-kszsJY718xWCZg-XGH2rmbOs9MDl4z4Fv3b0_a/s1600/15626376_10211203590355209_8756274903935623852_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8T4LhCizlTc_IIx9KHpq83XmYg15lJLxHPmSiWlO9ucNSt803m-ArK8SGv12zx8L6yC6sz0L4QtC_udSy66vlWj9n1wU5vkfsBbLJX-kszsJY718xWCZg-XGH2rmbOs9MDl4z4Fv3b0_a/s320/15626376_10211203590355209_8756274903935623852_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Saavuimme kylään huonoon aikaan - oli kuun loppu, ja miehille (jotka työskentelevät kaupungissa) oli maksettu palkka. Koska kylä on pääasiassa omavarainen, menee palkkaraha pitkälti alkoholiin. Miehet olivat vahvasti humalassa, joka aiheutti konkfliktia kylän naisten ja miesten välillä. Miehiä ei päästetty taloon nukkumaan. Palatessamme tönöömme, jonka olimme lukinneet munalukolla, havaitsimme ystäväni puhelimen olevan kateissa. Talon vuokrannut nainen arveli sen pudonneen, joten sitä lähdettiin etsimään taskulamppujen kanssa, ilmoittaen kaikille kyläläisille, että jos puhelin löytyy, se pitää toimittaa meidän taloon. Puhelinta ei löytynyt, mutta koska mitään muuta ei vaikuttanut olleen kadonnut, päätimme luottaa kyläläisiin. Teimme kuitenkin muutaman huolestuttavan löydön: tönömme toisessa huoneessa oli yllättäen valot päällä, vesipullomme oli toisen huoneen sängyn päällä, ja lattialla oli kuollut torakka, jota ei siinä viimeksi ollut. Oli aika ottaa Sherlock Holmes- aistit käyttöön. Kolusimme koko kämpän, muttemme löytäneet muita todisteita.<br />
<br />
Jutellessamme kuulimme ulkopuolelta "sshhhh, cállense!" (eli olkaa hiljaa). Sekä keskustelua lacandon- kielellä. Emme olleet varmoja, mikäli tämä tarkoitti muita miehiä, vai tarkoittiko se meitä. Jatkoimme keskustelua, jolloin kuulimme tämän toiseen kertaan. Ystäväni alkoi huolestua, jonka vuoksi siirsimme tavaroita oven eteen, jottei sitä saisi auki. Päätettyämme katsoa elokuvaa nappikuulokkeilla havaitsin, että myös ne olivat kadonneet, mutten heti älynnyt yhdistää sitä varkauteen, sillä ne ovat halvat puhelimen mukana tulevat hands free- kuulokkeet. Ulkoa kuului huutoja "Chavo? Chavo?". Tajusimme, että talon omistajaa kutsutaan nimellä "Chavo", jolloin luultavasti tämän känniset ystävät luulevat hänen olevan täällä. Ystäväni huutaa tälle takaisin "Chavo ei ole täällä!". Minut valtasi väsymys ja vaivuin uneen, kun taas ystäväni valvoi melkein koko yön, varmistaen ettei ketään tule taloon sisälle. Yöllä minun oli pakko lähteä käymään vessassa (joka on luonnollisesti ulkona oleva kuivakäymälä), jolloin ystäväni vahti ovella harjanvarren kanssa. Hän teki toisen epäilyttävän löydön - känniset miehet vaikuttivat olevan tönömme takana piilossa.<br />
<br />
Aamulla puhelinta ei edelleenkään ollut löytynyt. pakkasimme tavaramme ja lähdimme kävelemään toiselle puolelle järveä, yrittäen olla välittämättä kaikesta mitä oli tapahtunut. Siellä suhteellisen humalainen mies otti meidät vastaan esitellen paikkoja. Hän asui siellä yksin vaimon ja lapsiensa kanssa. Löysimme rotan kokoisen kovakuoriaisen, jonka nimesimme Ernestiinaksi. Se puuskutti kovaa ottaessani sen käteen. Päivä oli aurinkoinen ja kaunis, halusimme unohtaa kaiken öisen. Palattuamme takaisin Naha'n nainen oli edelleen kauhuissaan siitä, että puhelinta ei ollut löytynyt. Tämän mies tuli "auttamaan etsinnöissä" ja yllättäen se löytyi sängyn alta (jonka olimme kyllä katsoneet pengastaessamme huoneen). Puhelimen taskussa olevat 500 pesoa olivat kadonneet. Lähdimme pois maksamatta, heidän yhä näyttäen meille ystävällisyytensä, tarjoten lava-autokyydin tienhaaraan, josta voisimme löytää jonkinlaisen kulkuneuvon. Koko Lacandon- kulttuuri jätti minuun hieman kolkot jäljet. Kyllä, he asuivat alkeellisissa puumajoissa, pukeutuivat valkoisiin lakanoihin ja heillä oli pitkä tukka. He syövät apinoita ja elävät melko omavaraisesti, vaikka kylässä nykyään onkin muutama pikku kauppa, sekä wifi- yhteys, jota voi lunastaa tunti kerrallaan. Monilla oli älypuhelin, vaikka tietokoneita emme nähneetkään missään olevan. Näimme noin sadan ihmisen kylässä ainakin kolme albinoa, ja kaikki tuntuivat olevan sukulaisia. Miehillä oli selvä alkoholiongelma.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKKr4tuB5Lb4o4ITq4UY6QIFqgOMGCD1q-Ze4cIwifJSBcGsJgRAmSICLWDv94bXRRJD3OI6JhVa1TT8q2xW1xwdeSI3GoWypq9fpcozfsj46jv4SX0hbpOFhKvMqMAzrqeMbUXO-eTE2z/s1600/15675908_10211203589155179_6691277557889234727_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKKr4tuB5Lb4o4ITq4UY6QIFqgOMGCD1q-Ze4cIwifJSBcGsJgRAmSICLWDv94bXRRJD3OI6JhVa1TT8q2xW1xwdeSI3GoWypq9fpcozfsj46jv4SX0hbpOFhKvMqMAzrqeMbUXO-eTE2z/s320/15675908_10211203589155179_6691277557889234727_o.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEil7WQ4zS1tD6LcjLSSEW8JbQf9seDamxbYZJCBY5pcp-kFaXvd06aUZ4FvBYys-b5YVscyrbMRAOShDdQsPNZKGhAfqsbZ1VspLPaAGP-SfmdoyY1kREcPZPtgzLCAJrr5kUi4s1ei96y1/s1600/15578169_10211203586755119_189872695376157091_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEil7WQ4zS1tD6LcjLSSEW8JbQf9seDamxbYZJCBY5pcp-kFaXvd06aUZ4FvBYys-b5YVscyrbMRAOShDdQsPNZKGhAfqsbZ1VspLPaAGP-SfmdoyY1kREcPZPtgzLCAJrr5kUi4s1ei96y1/s320/15578169_10211203586755119_189872695376157091_o.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 12.8px;">Ernestiina</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Päätimme kuitenkin unohtaa kaiken tämän. Koska ystäväni kaikki rahat oli viety, lupasin korvata kaikki tämän kustannukset. Istuimme tienhaarassa ja päätimme liftata siihen suuntaan, mihin ensimmäinen auto menee. Puolen tunnin kuluttua lava-auto kulki kohti Ocosingoa, joten päätimme palata takaisin sinne, mistä tulimme, kuitenkin vieraillen matkalla Tonina- raunioilla. Matkalla vaihdoimme autoa ja pysähdyimme syömään kanaa Monte Líbanoon, joka on kuuluisa varastettujen tavaroiden myyntipaikkana. Naureskelimme, että täältä todennäköisesti olisimme voineet löytää hänen puhelimensa, ellei varas olisi huonon omantunnon tuskissa päättänyt palauttaa sen. Meksikossa blondeja tyttöjä kutsutaan "güera"- nimellä, enkä erityisesti pidä siitä, että heidän mielestään kaikki valkoihoiset ovat jenkkejä. Etenkin Trumpin voiton jälkeen eivät jenkit ole kovassa huudossa. Mennessämme syömään huikkasi kylän poika minulle "ei <i>güerita</i> syö meidän ruokaa, se syö vain hampurilaisia!". Ravintolassa poika vielä keksi sanoa: "menkää naimisiin täällä: me tarjoamme coca-colat"!. Yleisesti ottaen tällaiset huikkaukset ovat lähinnä vitsejä, eikä kukaan sanonut minulle mitään uhkaavaan sävyyn. Seuraavan lava-auton kyydissä halusin kuunnella musiikkia, mutta tein uuden entistä oudumman löydöksen: puhelimeni muistikortti oli hävinnyt, ja olin takuuvarmasti kuunnellut musiikkia edellisenä päivänä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh42RnaZdOkTGJ7P-shNlJtpHdJJceJB3txDu-yvkIXEDeKJe6J7a7I4gpMCo21nNMLlj3KFqTL7HYkyene3Psb5VmtDSH0HmfE6aYYwEfgKh4O-6IuV3OirFffsGSfF7YTz0u1hBDID60u/s1600/15578068_10211203589515188_4955338343945563288_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh42RnaZdOkTGJ7P-shNlJtpHdJJceJB3txDu-yvkIXEDeKJe6J7a7I4gpMCo21nNMLlj3KFqTL7HYkyene3Psb5VmtDSH0HmfE6aYYwEfgKh4O-6IuV3OirFffsGSfF7YTz0u1hBDID60u/s320/15578068_10211203589515188_4955338343945563288_o.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 12.8px;">Odotellen ensimmäisen auton saapumista - hyvä aika virittää charango</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Tonina- rauniot viehättivät minua paljon Palenquea enemmän. Vaikka ne ovat pienemmät, on pyramidi kuitenkin suhteellisen korkea, ja sen huipulle on mahdollista kiivetä. Sieltä on verratonta katsella laakeaa maisemaa ympärillämme, auringon laskiessa horisonttoon. Juhlistimme onnistunutta päivää oluella. Kaivaessamme rahapussistani rahaa paluumatkaan (olimme tulleet tänne lava-auton lavalla, joille ei tarvitse maksaa kuin hieman tippiä), huomasin kauhukseni, että quetzal- setelien seassa ollut 500 peson seteli oli hävinnyt. Rotat: he olivat näpistäneet Meksikon rahat Guatemalan setelien lomasta, jolloin huomasin setelinipun edelleen olevan siellä, enkä älynnyt alkaa laskemaan rahoja. Enkä edes tiedä milloin se olisi näpistetty, sillä puhelimen häviämisen jälkeisessä tarkastuksessa laskin rahat, ja minulla oli edelleen kaikki tallella. Heidän oli täytynyt käydä siellä uudelleen sen viiden minuutin aikana, kun kävimme kysymässä taskulamppua. Nopeasti auto pysähtyi kohdallemme, ja kysyi, mikäli tarvitsemme kyydin Ocosingoon. Joskus hyvä tuuri osuu kohdalle juuri silloin kun sitä tarvitaan: alkoi olla jo pimeä, eikä busseja enää edes kulje. Autossa aloin laskemaan quetzaleitani ja tein uuden kauhistuttavan löydöksen: minulta oli varastettu noin 900 quetzalia, eli yli 100 euroa. Niiden 500 peson, eli 25 euron lisäksi. Jäljelle oli jätetty toiset 1000 quetzalia. Koska setelit ovat pieniä, ei paksusta nipusta heti huomaa, jos siitä puuttuu puolet.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSDVJfIoqezkGhXbua09pF-kSjtELNypeNNTo6SSjjuKnIf9bkDheXLTTI5c7X2RpakJnDU9GKwIPL6Ha5jKwjbhgVn43uVp1TDFpsDEL-B2QObRZyvuvqWPgZENCvJa6b28-m4H1a2ebt/s1600/15540975_10211203591755244_3902527274847607847_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSDVJfIoqezkGhXbua09pF-kSjtELNypeNNTo6SSjjuKnIf9bkDheXLTTI5c7X2RpakJnDU9GKwIPL6Ha5jKwjbhgVn43uVp1TDFpsDEL-B2QObRZyvuvqWPgZENCvJa6b28-m4H1a2ebt/s320/15540975_10211203591755244_3902527274847607847_o.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGGy1-BW9eYma3CHPA_qHx4QrH9cDOwBnfoIBMTBABxWoq-D0KPI7FZjFp3_qtyJ8bC3a1GOF9xrWby5JgbH-BZ8ReBaKzeJbCA6CvAdsiZkGhsqZKrHPKGAhyqr9lVDMAzAuWKM0UO8aW/s1600/15590869_10211203592035251_5140461232173785712_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGGy1-BW9eYma3CHPA_qHx4QrH9cDOwBnfoIBMTBABxWoq-D0KPI7FZjFp3_qtyJ8bC3a1GOF9xrWby5JgbH-BZ8ReBaKzeJbCA6CvAdsiZkGhsqZKrHPKGAhyqr9lVDMAzAuWKM0UO8aW/s320/15590869_10211203592035251_5140461232173785712_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Ryöstetyksi tullessa mielen valtaa yhtäaikaa viha, pettymys ja huijatuksi tulemisen tunne. He olivat ottaneet meidät vastaan ystävällisesti, vieraina. Tarjonneet meille teetä ja tortilloja ilmaiseksi, selkeästi taktiikkana pitää meidät pidemmän aikaa keittiössä. Italialainen ei varmasti ole juonessa mukana, mutta sattumalta oli siellä, jolloin olimme kauan aikaa keittiössä, ja heillä oli aikaa mennä sisään ilmeisesti kätketystä takaovesta, ja varastaa sellaista, jonka katoamista me emme heti huomaisi, kuten osa seteleistä, puhelimen muistikortti, hands free- kuulokkeet. Ja ystäväni puhelin jostain syystä. On inhottavaa ajatella, että joku on penkonut reppuani, ja avannut puhelimeni, etsiessään soviaa varastettavaa tavaraa. Koska he olivat humalassa, jättivät he kuitenkin jälkeensä riittävästi todisteita. Ikävä kyllä, koska kyseessä on meksikolainen lacandon- yhteisö, jossa yövyimme jonkun talossa, jonne vapaaehtoisesti menimme, emme voi valittaa siitä yhtään minnekkään. Rahat ja puhelimen muistikortti kuvineen on mennyt ikuisiksi ajoiksi. En kuitenkaan halunnut sen jäädä kalvamaan mieltäni paluumatkallani Guatemalaan seuraavana päivänä, sillä tiesin, että haluan palata Meksikoon jo muutaman viikon sisällä.<br />
<br />
<b>Viimeinen etappi: Laguna Miramar</b><br />
<b><br /></b>
Noin kaksi viikkoa edellisen reissun jälkeen olin saanut työhommani päätökseen. Sain myös yliopistoprojektini valmiiksi viikon etuajassa, jotta voisin matkustaa vielä yhden viikon. Viime reissulla väliin jäi yksi syrjäisimmistä paikoista Chiapasssa, joka oli ehdottomasti nähtävä: Laguna Miramar.<br />
<br />
Olen matkustanut Huehueen jo 7 kertaa, joten bussimatka on jo melkoisen tuttu, tällä kertaa vaihto Las Vegasissa onnistui niinikään sujuvasti. Kuitenkin noin tunnin matkan jälkeen matka pysähtyi pitkään autoletkaan, ja selvisi, että mielenosoituksen vuoksi tie on tukittu, ja se on ollut kiinni jo aamusta asti, eikä todennäköisesti tule aukeamaan moneen tuntiin. Pääsin onneksi kävellen ohittamaan tiesulun, joka koostui paikallisten vierittämistä suurista kivistä. Ilmeisesti mielenosoitus koski sähkön hintojen nostamista. Toisella puolella tietä pääsin lava-auton kyytiin, jolla matka jatkui noin 30 minuuttia, kunnes jälleen kohtasin tietukon. Tällä kertaa he eivät päästä edes jalankulkijoita ohi, ja mielenosoitus oli selkeästi hieman agressiivisempi. Jäin syömään lounasta paikalliseen ravintolaan hondurasilaisen perheen kanssa, jotka olivat myös matkalla Meksikoon. Noin tunnin odotuksen jälkeen purkivat he tietukkonsa hetkeksi, päästäen ohi, jolloin sain ängettyä itseni liki täynnä olevan lava-auton perälle jatkaakseni matkaa. Tällä kertaa oli onni etten ollut yksityisellä autolla: muuten en olisi saman päivän aikana päässyt Meksikoon asti. Nyt pääsin kätevästi ylittämään jalan tietukot. Rajalla oli niinikään ruuhkaa: Comitaniin vievän bussin jonossa oli noin 50 ihmistä, bussiin mahtuu 15 ja se menee noin 15 minuutin välein. Laskeskelin, etten ainakaan tuntiin pääsisi sieltä mihinkään, joten koitin onneani liftaamalla, sillä rajalla kaikki autot ajavat todella hiljaa, ja monet ajavat Comitaniin asti, jolloin kerkesi hyvin kysyä autoilta. Sainkin nopeasti kyydin guatemalalaisten kauppamiesten kyydissä.<br />
<br />
Comitan yllätti minut todella positiivisesti. Se on äärettömän sievä, siisti ja organisoitunut pikkukaupunki, jonka keskuspuisto oli koristeltu niin upeilla jouluvaloilla (oli alle viikko jouluun), että se jätti jopa monet jenkkikaupungit kalpeiksi. Comitanissa ei ole hostellia, eikä juuri yksikään turisti käy siellä, joka varmaan johtuu siitä, että Meksiko on niin täynnä upeita kaupunkeja, että se jää esimerkiksi lähellä oleva San Cristobalin varjoon. Minä kuitenkin pidin siitä San Cristobalia enemmän. Löysin paikallisen halpahotellin eli posadan 75 peson, eli alle 4 euron hintaan (yksityinen huone). Kolme tacoa Bohemia- jouluoluella järjestyi parilla eurolla. Fiilistelin joulutunnelmia keskuspuistossa, jossa parveili satoja paikallisia ottaen kuvia joulukoristeiden kanssa. Oli hienoa olla takaisin Meksikossa, etenkin tietäen seuraavan päivän suunnitelmani.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHnMCwwzv0reo3cggDxNLlizFWt72p82H7ccnvAjI4RD_AbDqiLjhaUR6KzR-gZDTG2R3dBFgvZvsX2xm7y9dwGQPAwEm31BVVMDTqLrFVkGTlBMilw8leFT5xYVDYh9Fw-TG92KmsSmhA/s1600/15665928_10211203595155329_298980206992318525_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHnMCwwzv0reo3cggDxNLlizFWt72p82H7ccnvAjI4RD_AbDqiLjhaUR6KzR-gZDTG2R3dBFgvZvsX2xm7y9dwGQPAwEm31BVVMDTqLrFVkGTlBMilw8leFT5xYVDYh9Fw-TG92KmsSmhA/s320/15665928_10211203595155329_298980206992318525_n.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
<br />
Aamulla kello kuusi suuntasin minulle neuvotulle kadunpätkälle, josta löysin pikkubussin Margaritas- nimiseen paikkaan. Täällä minulle oli sopivasti aikaa tehdä ruokaostoksia hiljalleen aukeavilla markkinoilla ennen bussin lähtemistä San Quintíniin. Busseja lähtee vain muutama aamuvarhain, sillä matka kestää kuutisen tuntia, joten on oltava aikaisin asialla. Kahden tunnin matkan jälkeen tie muuttui surkeaksi hiekkatieksi, joka luikerteli pitkin pikkukyliä. Zapatista- liike kukoistaa tällä alueella, kuten koko Ocosingossa. Oikeastaan jokaisessa kylässä oli käsin tehty kyltti, jossa kirjoitettiin "täällä kylä määrää ja hallitus tottelee" ja "autonominen zapatista- kunta", luetelleen heidän lakejaan, jotka kieltävät muun muassa huumeiden, dokumentoimattomien ihmisten, aseiden ja arvopuun kauppaamisen. Kyltit olivat usein huonosti kirjoitettu ja täynnä kirjoitusvirheitä, viitaten siihen, että he eivät hallitse kovin hyvin espanjan kirjoittamista. Kieli on pääosin tsotsil tai tseltal. Kylissä oli useita pieniä kouluja, jotka olivat kymmenen neliömetrin puuhökkeleitä. Jokaisessa kylässä oli myös oma pienenpieni klinikka ja muut julkiset palvelut. Koska he ovat periaatteessa autonomisia, eivät he käytä julkisia palveluita, vaan jokainen kylä organisoituu keskenään. Olisi hyvin mielenkiintoista päästä tutustumaan kyliin ja heidän ideologiaansa, mutta ikävä kyllä he eivät ole kovin avoimia kertomaan järjestäytyneisyydestään.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7bmVebDQY2cxnO20Rn-BEAIzZd_h5DEkxynm7Q7h_VmppSRteZywwIvEdocPpo09fM3hga2RAOFqAwGdocEKt0MWJrcn4qP8vj12sPj7lZT8hLdCtkcuTwgEdxAPNc7UjjPw-Of-iSgvH/s1600/15626543_10211203596275357_9160523663900212686_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7bmVebDQY2cxnO20Rn-BEAIzZd_h5DEkxynm7Q7h_VmppSRteZywwIvEdocPpo09fM3hga2RAOFqAwGdocEKt0MWJrcn4qP8vj12sPj7lZT8hLdCtkcuTwgEdxAPNc7UjjPw-Of-iSgvH/s320/15626543_10211203596275357_9160523663900212686_o.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 12.8px;">Zapatista- kylä täynnä kylttejä</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Tunteja kului, tunkeuduimme yhä syvemmälle metsään, lämpötilan noustessa ja vuorten kasvaen ympärillä yhä korkeammiksi. Lopulta tulimme tietukkoon, jossa odotti saman yrityksen toinen bussi. Tämä kertoi, että San Quintinin kylän ihmiset olivat kapinapäällä, eivätkä päästä heidän bussejaan lähellekään. Ainoastaan heidän omilla lava-autoillaan on lupa kulkea heidän maillaan. Pitemmittä puheitta kaikki, noin 10 matkustajaa, purettiin tielle, ja meille toivotettin onnea matkaan jalkapatikassa. Minä olin luonnollisesti ainoa ei-paikallinen. Matkassa oli useita vanhoja ihmisiä, ja heillä oli paljon kantamuksia. Sääliksi kävi. He kuitenkin kävelivät niin hitaasti, että he katosivat nopeasti näkyvyydestäni, ja olin totaalisen yksin. Kyläläiset katsoivat minua hieman ihmeissään, mutta kukaan ei sanonut juuri mitään. Yhtäkään autoa ei ajanut kumpaankaan suuntaan, ainoastaan joitakin mopoja. Noin tunnin tauottoman kävelyn jälkeen saavuin sillalle, jolloin tiesin jo saapuneeni San Quintiniin.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5W4k6AL0MG9XcHfAldESaTGQE0TWAeMRmvLnhoOV_U4WekuxZRrjJl4N8i4Ji5NiBMmRS6I6Ht1hK4kfm3gfcsJf6rX6Uz-7GmtJvqOGnmKxijmcJth1LvK_VEkMEV2hurmopirD5Jiof/s1600/15626118_10211203594955324_8152302262422250856_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5W4k6AL0MG9XcHfAldESaTGQE0TWAeMRmvLnhoOV_U4WekuxZRrjJl4N8i4Ji5NiBMmRS6I6Ht1hK4kfm3gfcsJf6rX6Uz-7GmtJvqOGnmKxijmcJth1LvK_VEkMEV2hurmopirD5Jiof/s320/15626118_10211203594955324_8152302262422250856_o.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 12.8px;">Paikka, josta minut laitettiin kävelemään. </td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiy8SsjdkCR87ehLoi5-M64zLOTeauADDu5pfNX2kbYMya6d6FN2aW7Oce37X-O0VJe_WjiZ1Xic0B6N6sRYeXiDniA8mJ_Ymxrju_kkNoYocKsC2z-qT0iGOcBtq_fVDsMtnJF-fQFZguQ/s1600/15578227_10211203594475312_1507456268230578951_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiy8SsjdkCR87ehLoi5-M64zLOTeauADDu5pfNX2kbYMya6d6FN2aW7Oce37X-O0VJe_WjiZ1Xic0B6N6sRYeXiDniA8mJ_Ymxrju_kkNoYocKsC2z-qT0iGOcBtq_fVDsMtnJF-fQFZguQ/s320/15578227_10211203594475312_1507456268230578951_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Sain nopeasti paljon huomota paikallisilta nuorilta miehiltä. Noin 18- vuotias poika uteli mistä olen kotoisin, ja kertoessani olevani Suomesta, hän kertoi olevan suuri The Rasmus- fani. Hän piti myös muista suomalaisista yhtyeistä, kuten Nightwishistä ja HIM:istä. Näihin hän oli tutustunut Youtuben kautta. Ei haittaa vaikka asuisi 7-8 tunnin päässä lähimmästä kaupungista keskellä syvintä viidakkoa - kyllä suomalainen musiikki yltää jokaiseen kolkkaan. Tämän kunniaksi hän suorastaan vaati voivansa tarjota minulle lounaan kylän ravintolassa, ja söinkin maukkaan meksikolaisen munakkaan. Kylässä oli suuri armeijan tukikohta, joka vaikutti varsin vauraalta. Siellä oli jopa lentokenttä, koulu, suuri lasten leikkikenttä, ja huomattavan paljon joulukoristeita. Muut kylän pojat olivat selkeästi kateellisia, että nuori Suomi-fani oli voittanut huomioni puolelleen. Minun oli kuitenkin jatkettava matkaani Miramar- laguunille.<br />
<br />
Reitti on hyvin merkitty, ja kilometrin välein kerrotaan, kuinka paljon on vielä jäljellä. Matkaa on yhteensä vain viisi kilometriä, mutta sen kulkemiseen kuluu kolme tuntia, sillä päivittäin ravaavat lehmät ja hevoset olivat tehneet siitä liki metrin syvää kuravelliä, johon kaaduin ja kenkäni jäivät jumiin kerran jos toisenkin. Välillä tuntui olevan mahdottomuus päästä etenemään. Muutamat lankut yrittivät helpottaa matkantekoa. Ensimmäinen kilometri oli koko osuuden vaikein, ja siihen kului tunti. Välillä jouduin ylittämään lehmäaitauksia, mutta onnekseni lehmät osoittautuivat hyvin leppoisiksi kavereiksi, ja tyytyivät tuijottamaan minua. Auringon laskiessa olin kuluttanut matkaani 12 tuntia (lähimmästä kaupungista eli Comitanista), ja olin melkein perillä. Aurinko laski värjäten suurensuuret Ceiba- puut punaisiksi. En voi mitenkään kuvailla järvelle saapumista. Suurehko, noin 10 kilometriä puolelta toiselle oleva järvi, oli peilityyni, heijastaen puna-sinertävän taivaan. Mölyapinoiden huuto kaikui pitkin tyyntä järvenpintaa säestettynä muiden eläimien äänillä. Olin ainoa ihminen paikalla puistonvartijan lisäksi, joka oli juuri palaamassa iltauinnilta. Tämä kuuluu Montes Azules- luonnonpuistoon, jossa asustelee monia uhanalaisia eläimiä, kuten jaguaareja ja muita kissaeläimiä, useita apinalajeja, tapiireja, ja niin edelleen. Järven ympärillä nousevat vuoret ja useat onkalot loivat seikkailuelokuvamaisen tunnelman. Mitä kaikkea täältä voisikaan löytyä? Järven rannalle oli kyhätty siisti leirintäalue usealle kymmenelle teltalle, vaikkei tällä hetkellä muita ollutkaan. Löytyi myös suihku ja kuivakäymälä. Muuta majoitusta ei järvellä ole. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8TgmJ_7J2pCgk3FETt6Oi4Ve9p0XE8eGBYdGII-_ynyFSdu-p58yxkdgoQ-139NKUuHUUQy2ntIiFKt5F1CduyelBYUS9OqqTuaH8aQiPNWZqinyyUwETVo90LoVWKJWSKyy4H-czNzno/s1600/15591013_10211203595915348_2546170487779290556_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8TgmJ_7J2pCgk3FETt6Oi4Ve9p0XE8eGBYdGII-_ynyFSdu-p58yxkdgoQ-139NKUuHUUQy2ntIiFKt5F1CduyelBYUS9OqqTuaH8aQiPNWZqinyyUwETVo90LoVWKJWSKyy4H-czNzno/s320/15591013_10211203595915348_2546170487779290556_o.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiq7THz0pOyr-CCGnZQ_S1qnPZ3yrF_W05pa8aymOCZpQwn7U1uQUsXjfAbMp9dpu8zX3xRfJOhK7MnNPw132by60za8UmpuEgai3zfRtIBKTE_RFxGMa4qCU6Gc1OF_wUtbKRB_c8yQjHK/s1600/15578415_10211203598635416_3013590276576968217_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiq7THz0pOyr-CCGnZQ_S1qnPZ3yrF_W05pa8aymOCZpQwn7U1uQUsXjfAbMp9dpu8zX3xRfJOhK7MnNPw132by60za8UmpuEgai3zfRtIBKTE_RFxGMa4qCU6Gc1OF_wUtbKRB_c8yQjHK/s320/15578415_10211203598635416_3013590276576968217_n.jpg" width="240" /></a></div>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXHKq2Q4DuC_uSEn3geRmm_6bBr3bRT5fseFyKPPsrbRT8iboDWepq2XWa1CALZbinQZ1gPPb-QGp1AppWJ_aq77sVMYK95c928x6gN0uCZTNFEOf6AvcdqwTXdvt3Ss4Xfhq4yNo3TUuu/s1600/15590987_10211203595195330_1099860592815855836_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXHKq2Q4DuC_uSEn3geRmm_6bBr3bRT5fseFyKPPsrbRT8iboDWepq2XWa1CALZbinQZ1gPPb-QGp1AppWJ_aq77sVMYK95c928x6gN0uCZTNFEOf6AvcdqwTXdvt3Ss4Xfhq4yNo3TUuu/s320/15590987_10211203595195330_1099860592815855836_o.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyiqGxbKZD4ZnbphNea0SkE-t79PLxHmCcYs26h4hSVS1YhkJe3mkqEsgnQKwQFTodCKQOn7u22XEUISwkrZzn12_JuNk1D4QjptJWYBj1RqMM3AUogTH-JY7bGq5BqSMz_nbTGSvHMqG9/s1600/15578074_10211203594155304_7558745055733821084_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyiqGxbKZD4ZnbphNea0SkE-t79PLxHmCcYs26h4hSVS1YhkJe3mkqEsgnQKwQFTodCKQOn7u22XEUISwkrZzn12_JuNk1D4QjptJWYBj1RqMM3AUogTH-JY7bGq5BqSMz_nbTGSvHMqG9/s320/15578074_10211203594155304_7558745055733821084_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Nukuin yön teltassa yllättävän hyvin, vaikka öinen meteli olikin melko huumaava. Eniten pelottaa se, ettei tiedä, mitä kaikkea täällä voi olla. Esimerkiksi käärmeitä, hämähäkkejä ja muita ötököitä. Heräillessäni kuuden maissa lähdin seuraamaan metsäpolkuja, tavoitteenani nähdä eläimiä. Koska vaelluskenkäni olivat 10 sentin savimassan peitossa, lähdin sandaaleilla, joka ei ollut ehkä viisain veto. Useat terävät lehdet viiltivät jalkojani, johon lisätään vielä verenhimoiset ötökät ja muurahaiset. Kävellessäni pitkin metsiä kolmen tunnin ajan, välillä istuskellessani hiljaa paikallani, onnistuin spottaamaan hämähäkkiapinaperheen, vyötiäisen, jokikrokodiilin sekä puna-aran. Kello oli yhdeksän aamulla ja minusta tuntui, että olin tehnyt kaiken, mitä puistossa voi tehdä, mutta minun oli oltava siellä vielä toinen yö, sillä ainoa lava-autokyyti San Quintinistä lähtee kello 8:30 aamulla, jolloin minun pitää lähteä jo ennen kuutta aamulla liikenteeseen. Kulutin päivän lukien kirjaa, vuollen veitsellä eläimiä puunpalasista, tehden ruokaa, seuraten puistonvartijan kalastamista. Olen todella huono kuluttamaan aikaani yksin, mielummin vaikka istun bussissa. En todellakaan ole ihminen, joka nauttii hiekkabiitsillä makoilemisesta koko päivän. Sitäpaitsi, oli aivan liian kuuma siihen, ja muurahaisia oli aivan liian paljon. Kulutinkin tunnin seuraten muurahaisten työntekoa. Ne selkeästi kulkivat paikasta toiseen etsien ruokaa, jonka he porukalla kuljettivat pesäänsä. Ikäväkseni ne olivat myös keksineet teltassani olevat hedelmät, jolloin teltassani oli tuhansia muurahaisia kuljettamassa hedelmiäni pala palalta heidän pesäänsä. Muurahaiset ovat niin pieniä, että ne mahtuvat läpi hyttysverkosta. Yhdessä puistonvartijan kanssa yritimme siirtää teltan ja päästä eroon muurahaisista, etten joutuisi jakamaan telttaani niiden kanssa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjicu5S8hdsAf5XKO-WWUOhBEiu3A94hdOGzODkFhwMl0rhg5x38VDE3o8V1AyppX6NLZsLCjxO05xlLNpo1AvEmsanymH5irsgK3_8eU0nCwQ-1_jtTM0LQ1SCK_L9M4eJiQWIi2S3Hoo_/s1600/15675620_10211203599035426_2380279719738894716_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjicu5S8hdsAf5XKO-WWUOhBEiu3A94hdOGzODkFhwMl0rhg5x38VDE3o8V1AyppX6NLZsLCjxO05xlLNpo1AvEmsanymH5irsgK3_8eU0nCwQ-1_jtTM0LQ1SCK_L9M4eJiQWIi2S3Hoo_/s320/15675620_10211203599035426_2380279719738894716_o.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWb2OwJknqJf5pFh9y9e8MrC5sgqTTe7WeDUdARru54DGbmWcY_M5wrrCoQUywkJTYPMNFUZTAmFrHfN2eGcF8FeqXMKVN6VUZCyl7DOXklI6N_1r-vletVYXatB6eqvqbqstixmnzqsO0/s1600/15540759_10211203596835371_6143144424537724970_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWb2OwJknqJf5pFh9y9e8MrC5sgqTTe7WeDUdARru54DGbmWcY_M5wrrCoQUywkJTYPMNFUZTAmFrHfN2eGcF8FeqXMKVN6VUZCyl7DOXklI6N_1r-vletVYXatB6eqvqbqstixmnzqsO0/s320/15540759_10211203596835371_6143144424537724970_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Illalla vuokrasin kanootin parilla eurolla, ja tein muutaman tunnin reissun ympäri järven. Kulkiessani järven rantoja pitkin pystyin hyvin seuraamaan esimerkiksi mölyapinoiden touhuja puissa. Paikka oli ylittänyt kaikki odotukseni - vaikka siellä on yksin vähän hankala saada aikaa kulumaan, on se yksi villeimmistä paikoista, missä olen koskaan ollut. Koko päivänä ei järvellä käynyt yhtäkään vierailijaa, onhan se kuitenkin ehkäpä Chiapasin syrjäisin ja vaikeasti saavutettavin kolkka, minne jalan pääsee.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgraN3H8cjnBrGUufg5qNPILbhN6dRt3607AP00kHp5NzL9V2S5mz0Wj54s6rOMn5dZB3dhQie3e2v25YYM2KDKTIqOJKzrv2YlGCue-Z-MQvpIAZjVN3zvqtSbSbWcXhTidqTFE-zAOK32/s1600/15585381_10211203594195305_8205570754208450514_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgraN3H8cjnBrGUufg5qNPILbhN6dRt3607AP00kHp5NzL9V2S5mz0Wj54s6rOMn5dZB3dhQie3e2v25YYM2KDKTIqOJKzrv2YlGCue-Z-MQvpIAZjVN3zvqtSbSbWcXhTidqTFE-zAOK32/s320/15585381_10211203594195305_8205570754208450514_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Seuraavana aamuna oli Miramar jätettävä taakse. En ikinä unohda mölyapinoiden karjumisen kaikumista yli tyynen järven. Oli vielä hämärää, kun lähdin taskulampun kanssa paluumatkalle. Saavuttuani laidunalueelle alkoi aurinko nousta. Työntekijöitä - nuoria pikkupoikia isiensä kanssa, vaelsi polkua pitkin kohti viljelys- ja laidunmaitaan. Paikassa on jotain niin autenttista ja uskomatonta, että jokaisen seikkailijan Meksikossa tulisi käydä siellä, vaikka se vaatiikin oikeastaan kolmen päivän varaamista visiitille. Saavuttuani San Quintiniin kerkesin juuri ja juuri lava-autoon, joka oli lähdössä. Se oli niin täynnä, että istuin katolla olevan metalliritilän päällä. Olen elämässäni kokenut mukavampia matkustustapoja, kuin istua metallisen putken päällä pidellen molemmin käsillä tiukasti kiinni etten putoaisi seitsemän tunnin ajan, auton kurvaillen huonokuntoista hiekkatietä pitkin kohti Ocosingoa. Jotta voisin selittää tätä jotenkin, liitän kuvan, joka ei ole minun ottamani:<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><img alt="Billedresultat for pickup truck chiapas" height="250" src="https://dalsgaard.eu/2009-04.Mexico/2009-04-07.312.Mexico.Palenque-Agua.Azul.Pedro.Andres.PS2.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;" width="400" /></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 12.8px;">Auto on kuvaa vastaava, mutta pressu otetaan pois, jolloin matkustajat voivat istua myös katolla metallikaiteiden päällä, jos lavalle ei mahdu. </td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7GwixbLNGGfBFEZKRw5otog-rXSqkXaio2EEbi0QX2bg2u6YEyxGDbjNbxvEeXnGmZjUDoVn8dIwvczAs1bELEmv7OTKGU8nPI5XGj2MuvMGRcEmGfkRNU3g7ylZrYN7hnY5IQBp_RgWM/s1600/15585449_10211203595515338_1744656926057050123_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7GwixbLNGGfBFEZKRw5otog-rXSqkXaio2EEbi0QX2bg2u6YEyxGDbjNbxvEeXnGmZjUDoVn8dIwvczAs1bELEmv7OTKGU8nPI5XGj2MuvMGRcEmGfkRNU3g7ylZrYN7hnY5IQBp_RgWM/s320/15585449_10211203595515338_1744656926057050123_o.jpg" width="319" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 12.8px;">Minun ottama kuva lava-auton katolta</td></tr>
</tbody></table>
<br style="text-align: start;" />
<br style="text-align: start;" />
<br />
<div style="text-align: start;">
Yleinen kuvien vähyys johtuu siitä, että unohdin kamerakaapelini ja otin kuvat kännykällä, josta loppui tila, sillä muistikorttini oli varastettu. Ja kyseessä on muutenkin 4 vuotta vanha halpa Samsung. </div>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<div style="text-align: start;">
Sain kuitenkin lopulta matkani päätökseen, ja saavuin Ocosingoon, jossa vietin viimeiset kolme päivääni Meksikossa, ennen paluutani Guatemalaan, ja lopulta Suomeen. </div>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<div style="text-align: start;">
Voisin tiivistää seikkailumatkakokemukseni Meksikossa seuraavasti: </div>
<div style="text-align: start;">
<br /></div>
<div style="text-align: start;">
<ul>
<li>Luontomatkailuinfrastruktuuri Meksikossa on todella kehittynyt - neljä luonnonpuistoa, joissa yövyin (Lagos de Colon, Rio de la Venta, Palenque ja Laguna Miramar) ovat erittäin siistejä, hyvin järjestettyjä ja vartioituja, vaikke ne ovatkin erittäin harvan ulkomaalaisen matkalaisen agendassa. </li>
<li>Vaikka matkustin pääasiassa yksin naisena, en koskaan tuntenut oloani uhatuksi. Ihmiset ovat todella ystävällisiä ja avuliaita, ja vaikka naiset saavatkin suurta huomiota meksikolaisten miesten puolesta, ei se koskaan ollut painostavaa. </li>
<li>Chiapas on kuulemma yksi Meksikon turvallisimmista osavaltioista, ja minulla jäi vielä lukemattomia paikkoja käymättä, joten voi sille varata helposti vaikka kokonaisen kuukauden. </li>
<li>Kaikesta huolimatta kannattaa kaikki arvotavarat aina pitää mukana, eikä jättää edes hotellihuoneeseen. Tämä tuli opittua kantapään kautta. </li>
<li>Meksiko on todella edullinen maa, vielä Guatemalaakin edullisempi. Päiväbudjetiksi riittää ihan hyvin jopa kymmenen euroa, ja kahdella kympillä saa jo paljon aikaiseksi. Bussit ovat hieman Guatemalaa kalliimpia, mutta ne ovat huomattavasti laadukkaampia, sillä halvimmat bussit ovat minibusseja joihin ei oteta istuinpaikkoja enempää ihmisiä, jos ei lasketa lava-autoja, joita kulkee lähinnä syrjäisillä viidakkoalueilla julkisena liikenteenä. </li>
</ul>
<div>
Kirjoittelen vielä myöhemmin lisää lopputuntumia siitä, miten erilaista Väli-Amerikassa on asua Etelä-Amerikkaan verrattuna, ja mitä nämä kuusi kuukautta ovat minulle antaneet. </div>
</div>
</div>
Anniinahttp://www.blogger.com/profile/05408134790203679857noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-868039018790177818.post-66716909555912042922017-01-24T11:33:00.004-08:002017-01-24T11:34:39.126-08:00Ixil - Unohdettujen kylien valtakunta <div style="text-align: justify;">
Jo neljästä edellisestä reissustani on selvää, että Huehuetenangon maakunta on onnistunut voittamaan minut puolelleen. Sen vieressä on toinen, yhtälailla unohdettu ja upea maakunta nimeltään Quiché, jonka halusin sisällyttää seuraavaan matkaani. Nyt olin menossa yhtiin tämän maan syrjäisimpiin kolkkiin, minne asti ei edes espanjankieli ole vielä edennyt, ja jokaisen perhe sai kokea menetyksiä 80- ja 90- luvun sisällissodassa. Olin kuullut, etteivät ulkomaalaiset ole kovin haluttuja vieraita siellä päin. Seuraava matkani ulottui siis yhdestä Quichén syrjäisimmistä kunnista, Nebajista, pikkukyliä pitkin kävellen yli Cuchumatanes- vuoriston Huehuetenangon maakuntaan. Oli selvää, että yksin vastaavan retken tekeminen olisi ollut aivan liian vaarallista jo eksymismielessä, enkä tiennyt minkälaista vieraanvaraisuutta saisin vastaani Ixil- alueella, joten sain houkuteltua kolme kolleegaani mukaan, sekä päätimme, että palkkaamme Nebajista paikallisen oppaan, sillä reitin löytäminen vuorten yli ei missään nimessä tulisi olemaan helppoa. Noin viiden tunnin pomppuinen matka toi meidät Nebajiin, josta löytyi pari hostellia parin euron hintaan, joista myös paikallinen poika saatiin palkattua oppaaksi. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tällä kertaa siis poikkean tavoistani, ja jouduin investoimaan noin 70 euroa siihen, että hän johdattaa meidät kolme päivää täältä La Ventosa- kylään Huehuetenangossa, sekä hommaa meille kotimajoitukset ja ruokailut. Näin jälkikäteen voin kyllä myöntää, etten ikimaailmassa olisi löytänyt polkua omin päin, eikä tuskin kukaan olisi suostunut majoittamaan kylissä, joten telttahommiksi olisi mennyt. Jos olisin mennyt bussilla ensimmäiseen yöpaikkaan Palopissa (jonne me kävelimme, ja joka on viimeinen kylä jonne menee tie ja ilmeisesti bussi kerran päivässä), sieltä olisi ehkä hyvillä neuvoilla osannut ylittää vuoriston ja kävellä laakson läpi ensimmäiseen kylään Huehuetenangossa, josta menee bussi kerran päivässä, eikä muuta liikennettä oikeastaan olekaan. Silti, monet paikalliset suhtautuvat todellä epäluotettavasti ulkomaalaisiin, jolloin ixiliä puhuva opas on hyvä olla mukana.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjyx90GlAKYupbYdSgngLmuNhKHOaF2stB2uknshfa8IDJSSl_cEI_kvRmQXEA_m5OsuN8141pHGuMhxucv-WbMtphrmNyvXGX2r0sl-ZVXkQzOFOrmys3sJ-w7WgAfsO1vZEQHzY_MByc7/s1600/14856128_10210687002360832_6414799712365881405_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="204" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjyx90GlAKYupbYdSgngLmuNhKHOaF2stB2uknshfa8IDJSSl_cEI_kvRmQXEA_m5OsuN8141pHGuMhxucv-WbMtphrmNyvXGX2r0sl-ZVXkQzOFOrmys3sJ-w7WgAfsO1vZEQHzY_MByc7/s320/14856128_10210687002360832_6414799712365881405_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>Krapulainen opas ja tuskastuttavan kuumas taival</b></div>
<div style="text-align: justify;">
<b><br /></b>Aamulla tapasimme Jacinton, nuoren oppaamme, joka oli varsin vaisu alkutaipaleesta. Otimme minibussin noin 45 minuutin päähän, jottei meidän tarvitsisi kävellä kaupungin ja laitakylien läpi, vaan olimme suoraan metsän keskellä. Minulle oli mainostettu Nebajin kylmää ilmastoa, mutta aurinko paahtoi tuskastuttavan kuumasti, jolloin käytin puolet juomavarannoistani jo ensimmäisessä nousussa. Liki tunnin nousun jälkeen havaitsin, ettei minulla ollut kameraa. Tämä oli ilmeisesti jäänyt maahan kasatessani tavaroita bussista noustua. Pinkaisin alamäkeä veri kurkussa, ja saavutin lähtöpisteen noin 20 minuutissa, jossa ihmeekseni kamerani vielä oli. Trafiikkia ei ilmeisesti ole turhan paljoa, vaikka kohtasinkin yhden lammaspaimenen sekä miehen aasikulkueensa kanssa. Jacinto yritti tulla mukanani, sillä olimmehan hänen vastuullaan, mutta tämä oli jäänyt puuskuttamaan jo alkutaipaleella. Ylös päin ei jalkani noussut enää yhtä kepeästi, ja tunnuin menettäneeni kaiken energiani. Jacinto myönsi, että tällä on paha krapula. Hänen siskonsa mies oli juottanut tämän känniin edellisenä iltana, ja kaljaa oli mennyt kahteen pekkaan 15 litraa. Olo oli huono. Ei minullakaan hyvin mennyt - en ole harjoitellut juoksua melkein puoleen vuoteen, joten nopea liki tunnin juoksulenkki sai lihakseni pahasti kramppaamaan. Nyt olivat kuitenkin tavarat kasassa, ja matkan oli jatkuttava, sillä meillä on liki kahdeksan tunnin kävely edessä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRwEWyfJqKfiTHQZGgBb7pAVaq7xaRezcYxkFmS1CQQL6s7S4Q_IRlRRuC7JQAAeieC7BAOsv2ctdaRHmuD83AT2h2yAJMILB9u1yZ_IYo1b1PRjY5pbRWRqXdvAOSJI57GMiVSQ9on3wA/s1600/14612565_10210687003840869_5895336755521524904_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="167" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRwEWyfJqKfiTHQZGgBb7pAVaq7xaRezcYxkFmS1CQQL6s7S4Q_IRlRRuC7JQAAeieC7BAOsv2ctdaRHmuD83AT2h2yAJMILB9u1yZ_IYo1b1PRjY5pbRWRqXdvAOSJI57GMiVSQ9on3wA/s320/14612565_10210687003840869_5895336755521524904_o.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Nebajin bussiterminaali</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbfSocz7y8CYCgDZ8ir3VtzcuT-rDwlROQd5K10VYPfi50P-6LSHNMavcQAUAYs1MJGiKIrM3b2gf8zrvqKQjA9Iv-2orbFSqvcoAug2bysLRnLKLl6Nv-n2l953oNh0uuY4q8X7hOI04U/s1600/14963300_10210687006320931_540880269703746671_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="271" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbfSocz7y8CYCgDZ8ir3VtzcuT-rDwlROQd5K10VYPfi50P-6LSHNMavcQAUAYs1MJGiKIrM3b2gf8zrvqKQjA9Iv-2orbFSqvcoAug2bysLRnLKLl6Nv-n2l953oNh0uuY4q8X7hOI04U/s320/14963300_10210687006320931_540880269703746671_n.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Välillä oli hankalaa nauttia uskomattoman luonnonkauniista vuorimaisemista ja pikkukylistä, sillä olimme aikataulusta jäljessä ja puuskutimme verenmaku suussa ylös ja alas vuorenrinteitä. Pidimme vain muutaman pakollisen syömä- ja juomatauon, mutta muuten rytmi oli melko ankara. Reisilihakseni olivat totaalisen jumissa ja jokainen askel ylöspäin tuntui viiltävänä kipuna ja kramppeina. Oli vain keskityttävä olennaiseen: sinun on liikuttava eteenpäin. Yhdistelmä kuumaa säätä, lihaskipua ja jyrkkiä nousuja ja laskuja tekivät siitä ehkä tähän asti tekemistäni vaelluksista raskaimman, sillä meillä ei yksinkertaisesti ollut aikaa pitää taukoja minun töppäilyjeni takia, sillä emme voi jäädä yötä vasten metsään, vaan kylään on kerettävä ennen hämärää eli kello kuutta. Saapuessani paikanpäälle en ollut edes varma mihin kolottaa kun joka paikkaan sattui. Söimme soppamme, Jacinto kertoi elämästään.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJfbKanMQ7_JjH1JTOg5CcoSlREff7JBlZB86pJAJZnVZjRVFM5ZVUUhP8BNbTbRALQubqOgxLxkqcWY1tQYJgpJCxfnIQAKEcqKGjntZybYmBuVzXtKKZ8frIG8FaPi5mCO9t6KQ2bvW8/s1600/14917070_10210687007360957_5950102766222510504_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJfbKanMQ7_JjH1JTOg5CcoSlREff7JBlZB86pJAJZnVZjRVFM5ZVUUhP8BNbTbRALQubqOgxLxkqcWY1tQYJgpJCxfnIQAKEcqKGjntZybYmBuVzXtKKZ8frIG8FaPi5mCO9t6KQ2bvW8/s320/14917070_10210687007360957_5950102766222510504_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1GK-quWwrNvWMTiUV5lCGm4SZU9DGZZEaci1PaXed3LyNj8QkLBDdf1OtyvPM8cslkCfTHH2_o9tmTh2F94z7CqSsMxuQfy4ZYAbPJNT5_oq5DVqqFj5xilSTnhUvJw5QpkB6s4b4CFcF/s1600/14917296_10210687009681015_7029288675769107320_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1GK-quWwrNvWMTiUV5lCGm4SZU9DGZZEaci1PaXed3LyNj8QkLBDdf1OtyvPM8cslkCfTHH2_o9tmTh2F94z7CqSsMxuQfy4ZYAbPJNT5_oq5DVqqFj5xilSTnhUvJw5QpkB6s4b4CFcF/s320/14917296_10210687009681015_7029288675769107320_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqGQ_abcGFcDrc430XIdUkfxpN1l1bw0Y9lnq_Wqpd7sC_1Q3RwlqYYa1mzPYtwr8QnvfJj3tyZRucC_iIZXU2UEalQ35YKpqC9GoDJYNR8-KQCcSq4tgaBgex600UFs4BPt2dwVy8KJJ-/s1600/14902951_10210687013161102_6937327120109071202_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="195" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqGQ_abcGFcDrc430XIdUkfxpN1l1bw0Y9lnq_Wqpd7sC_1Q3RwlqYYa1mzPYtwr8QnvfJj3tyZRucC_iIZXU2UEalQ35YKpqC9GoDJYNR8-KQCcSq4tgaBgex600UFs4BPt2dwVy8KJJ-/s320/14902951_10210687013161102_6937327120109071202_o.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Palop - ensimmäinen yöpymispaikkamme </td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgT5A66HoJ0I2g757XsrMVgJBgvJ7RW59QgmS1da4TODH6Wk0qdOVyDeaAKE4i0xfOu6LSWRd2knqGfYN4ziGa-d903Loa3REmb0xgy9uYIvZJUWcPoquHEDAZAiH1pguZ9VXwCpNUBeXkH/s1600/14915357_10210687012281080_581621080464647403_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><br /><img border="0" height="302" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgT5A66HoJ0I2g757XsrMVgJBgvJ7RW59QgmS1da4TODH6Wk0qdOVyDeaAKE4i0xfOu6LSWRd2knqGfYN4ziGa-d903Loa3REmb0xgy9uYIvZJUWcPoquHEDAZAiH1pguZ9VXwCpNUBeXkH/s320/14915357_10210687012281080_581621080464647403_n.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Nuori 28- vuotias miehenalku oli kerennyt nähdä monenlaista. Jo 13- vuotiaana tämä lähti koittamaan onneaan Yhdysvaltoihin, hommaten Meksikosta väärennetyt paperit, joiden mukaan tämä olisi täysi-ikäinen. Ikävä kyllä hän jäi rajaa ylittäessä kiinni, ja päätyi vankilaan Meksiko Cityyn, jossa tämän mukaan väliamerikkalaisia oli kohdeltu kuin eläimiä. Kongosta tulleille laittomille maahanmuuttajille oli tarjottu ruokaa ja heitä oli kohdeltu hyvin, sillä hänen mukaansa Meksikolla on ystävyyssuhde Kongon kanssa, kun taas guatemalalaisille ei tarjottu ruokaa eikä petiä. Hän kertoi sen olevan hänen elämänsä karmein kokemus, kunnes hänet karkotettiin Guatemalaan ilman pennin penniä, joutuen kerjäämään bussiasemalla rahaa bussilippuun. Viisi vuotta myöhemmin, oikeasti 18- vuotiaana, hän lähti uudestaan rajanylitykseen, onnistuen matkassaan, ja päätyen Washington D.C:n töihin aasialaiseen ravintolaan, jossa kaikki työntekijät olivat Guatemalasta. Kolmen vuoden aikana hän ei tutustunut yhteenkään amerikkalaiseen, eikä oppinut sanaakaan englantia. Oli aika palata kotiin.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjb_jsyghtsxf_EqJGnrpBmrhJlcyEB9wa5xe10zvwRsPQG0DgQR43vuZHp7agNPmZU_z1K3Dd1vkkgMU8E_xa-mxzz6djPPGq3TXOVb7IlP57evVRFcWSglW6_JR95qhOs5kpEv76JZg2m/s1600/14939987_10210687012721091_8855649068585111055_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="176" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjb_jsyghtsxf_EqJGnrpBmrhJlcyEB9wa5xe10zvwRsPQG0DgQR43vuZHp7agNPmZU_z1K3Dd1vkkgMU8E_xa-mxzz6djPPGq3TXOVb7IlP57evVRFcWSglW6_JR95qhOs5kpEv76JZg2m/s320/14939987_10210687012721091_8855649068585111055_o.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Normaali talo Palopissa</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Seuraavaksi hän lähti töihin Guatemala Cityyn, saaden työpaikan limonadiyrityksen turvamiehenä. Kuljetuksissa on aina oltava mukana aseistettu turvamies ryöstöjä ja kiristystilanteita varten. Hän kertoikin muutamasta tilanteesta, jolloin he olivat viemässä limsakuljetusta kioskiin, jolloin kävi ilmi, että kioskissa oli juuri jengiläinen ("marero"), joka oli viemässä kiristysviestiä kioskiin (eli elleivät he maksa tiettyä summaa, henki lähtee). Jacinto oli osoittanut pistoolillaan tätä kohti olematta varma, onko hän aseistettu, tai onko lähellä muita jengiläisiä, muiden soittaessa poliisin paikalle. Hän kuvaili, miten hikikarpalot valuivat hänen ohimolleen hänen miettiessään, ettei hänestä ole oikeasti laukaisemaan asetta. Poliisin tultua paikalle on paettava sukkelasti kioskin työntekijöiden kanssa, ennen kuin muut jengiläiset saavat kuulla tapahtuneesta, ja tulevat porukalla kostoretkelle. Vuoden jälkeen työ oli Jacintolle liian raskas ja vaarallinen - Coca-Colan kuljettaminen paikasta toiseen on riskaabelia hommaa.<br />
<br />
Seuraava työ vei hänet rannikon sokeriruokoveljelmille. Työtä paiskittiin 15 tuntia päivässä, jolloin työnantaja antoi työntekijöille jotain huumetta, jotta nämä jaksaisivat tehdä työnsä. Hänen työtehtävänään oli tehdä ruokaa työntekijöille, jonka oli oltava valmista jo viideltä aamulla töiden alkaessa, jolloin ruokaa piti alkaa tekemään kolmelta. Töitä tehtiin usein kahdeksaan asti illalla. Hän ei koskaan suostunut siihen, että hänet olisi huumattu, joten muutaman kuukauden kuluttua hän oli niin väsynyt, että palasi kotiinsa. Nykyään hän toimii pääasiassa oppaana turisteille. Hän tuntee kaikki reitit kuin omat taskunsa, ja tuntee ihmisiä pikkukylistä, jolloin voi järjestää majoituksen ja ruokailun heidän kotonaan. Joka kuukausi on pari reissua, jokaisesta reissusta hän saa joitakin kymmeniä euroa taskuunsa. Yleensä turistit kyselevät hostellista, josta hänelle soitetaan. Hänen toiveissaan on perustaa oma matkailuyritys.<br />
<br />
Tässä vaiheessa on huomautettava, että toinen reitti Nebajista Todos Santosiin on melko suosittu Quetzaltrekkers- yrityksen järjestämänä, mutta heidän oppaansa ovat kaikki amerikkalaisia vapaaehtoisia, ja se maksaa kaksi-kolme kertaa enemmän. Myös muita ulkopuolisia yrityksiä järjestää matkoja meko korkeilla hinnoilla. Vain erittäin harva tekee reitin paikallisen oppaan, kuten Jacinton, kanssa. Vaikka esim. Quetzaltrekkersin tulot menevätkin orpokodin rahoittamiseen, suosittelisin silti aina paikallisen oppaan palkkaamista, sillä Jacinto oli haastatellut sukulaisiaan ja dokumentoinut henkilökohtaisia kokemuksia esimerkiksi 70-90- luvun kansanmurhasta, jollaista ei kirjasta oppinut jenkkiopas osaa kertoa. En siitä mielelläni blogissani kirjoita. Paikalliset suhtautuvat ulkomaalaisiin todella epäluuloisesti, edelleen luullen, että he tulevat sinne tarkoituksenaan mitata maita, jotka he ottavat väkivalloin haltuunsa. Myös lapsien kidnappausta tapahtui vielä 90- luvulla valkoihoisten toimesta. Suurin osa on kuitenkin jo haudannut menneet, ja lapset saattavatkin juosta innoissaan ulkomaalaisporukan perässä.<br />
<br />
Lopulta vaivuimme uneen. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>Uusi päivä on täynnä toivoa</b></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Yöllä kirkonmenot kestivät liki yhteentoista. Neljältä aamulla bussi lähti kohti Nebajia tööttäillen äänekkäästi liki puoli tuntia. Kyläläiset elävät maanviljelystä, ja matkustavat aamuyöstä Nebajiin myydäkseen tuotteitaan markkinoilla. Muutoin kaikki kasvattavat itse elantonsa, ja vaihtavat naapureiden kanssa niitä tuotteita, joita ei ole. Viideltä kukkokin alkoi kiekumaan. Puoli kuudelta alkoi meteliä olla jo niin paljon, että oli pakko nousta ylös. Kukot kiekuivat, puita pilkottiin, pyykkiä pestiin, koirat haukkuivat, lapset itkivät. Empä olisi uskonut muutaman sadan ihmisen kylän tuottavan näin paljon meteliä, etenkin kun siellä ei pääasiassa ole edes sähköä kuin kioskissa ja kirkossa. Se on niin pieni, ettei sinä edes näy Googlen kartassa. Jopa Nebaj on vaikea paikantaa, ja puhun siitä nyt kuin isona kaupunkina.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXQh77vgwZoQvYozrez7Tyu9-G-sbQaMQHzM3mY2bzmoqDD8O4nD3bGmE9EAD_3EO1XFjKZmkg4KJCGrlQf08G3YyoDRSGiUjjElXQqYAvke9tB7dY7Rv3U-_eyL6XGcDOFvmmTk_7p1AR/s1600/14890359_10210687015601163_5052084245357721984_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="190" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXQh77vgwZoQvYozrez7Tyu9-G-sbQaMQHzM3mY2bzmoqDD8O4nD3bGmE9EAD_3EO1XFjKZmkg4KJCGrlQf08G3YyoDRSGiUjjElXQqYAvke9tB7dY7Rv3U-_eyL6XGcDOFvmmTk_7p1AR/s320/14890359_10210687015601163_5052084245357721984_o.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Huomenta, kuvankaunis Palop!</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Taival kulki läpi kylän, jonka pienistä puutaloista nousi savua. Lopulta alkoi nousu jyrkkänä siksakkina ylös vuorenrinnettä. Kipusimme tunnin ilman armoa, pulssini hakaten huippulukemia ja jalkani täristen. Jacinto sanoi, että tämä on tämän päivän ainoa nousu, joten nyt jaksamme nousta sen ilman taukoja. Lopulta, kun olin varma, etten yksinkertaisesti enää pysty nousemaan ilman taukoa, olimme vuoren huipulla. Kylä, missä yövyimme, näkyi jo melko kaukana horisontissa kapeine savuvanoineen, kellon ollessa vasta kahdeksan aamulla. Kävelimme jyrkkää vuorenrinnettä alhaalla avautuen suuren laakson, josta kantautui lampaiden ääniä. "Olemme saapuneet Huehuetenangoon", kertoi Jacinto. Maasto muuttui edellisestä vehreästä havumetsätä liki puuttomaksi tasangoksi, jossa istuskeli useita lammaspaimenia lampaineen ja vuohineen. He olivat sitoneet hevosensa kauemmas puron varrelle. Pikkupojat lennättivät itsetekemiään leijoja. Lokakuu on leijanlennätyskuukausi. Missään ei näkynyt merkkiäkään asutuksesta. Muutaman tunnin kävelyn jälkeen löysimme hiekkatien, joka vei ensimmäisiin taloihin. Jokaisessa talossa oli paljon kotieläimiä - sikoja, koiria, hanhia, ankkoja, kanoja, kalkkunoita. Jacinto järjesti meille yhdessä talossa perinteisen papulounaan. Kymmenet kissat parveilivat jaloissamme maukuen ruoantähteitä. Tunnin taival vei edelleen pois kylästä suuremmalle tielle, josta kuulemma pikkubussi kulkee kerran päivässä. Sitä odotellessa kului tunti jos toinenkin, jatkaen tarinointia, kunnes pääsimme asfaltoidulle tielle bussilla, josta liftauskyyti lava-auton kyydissä vei meidät La Ventosa- kylään asti.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUyH-GmGrJru7ACwuEGSpfeUnjdR6LOB4QvsZKuvxmlDDozkUuVPoCVXGQJug90QncELP7AQtZpRCsFiVdGPbJY_nrsCvf0gi2-8MyclpQ5nK4ud-OizXlWc-HvXp5Ip5kyuot650PIXHr/s1600/14884461_10210687048721991_5729591521911406084_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="201" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUyH-GmGrJru7ACwuEGSpfeUnjdR6LOB4QvsZKuvxmlDDozkUuVPoCVXGQJug90QncELP7AQtZpRCsFiVdGPbJY_nrsCvf0gi2-8MyclpQ5nK4ud-OizXlWc-HvXp5Ip5kyuot650PIXHr/s320/14884461_10210687048721991_5729591521911406084_o.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Näkymä vuorenhuipulta</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihDT-o5V5Kn87QEJWcjt3yYT5F9wL0-UU__yO8Cbtw8nt9LrSyEsZu-jjT3hOS1XEPhcqzAhNIf8VZ-5iFjuiidiLW7cAtjcT6QOG6xBSnX9aFwHULGeesEauEeSnX8VfIYwtShA1birsv/s1600/14855962_10210687054362132_2366417334082900122_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihDT-o5V5Kn87QEJWcjt3yYT5F9wL0-UU__yO8Cbtw8nt9LrSyEsZu-jjT3hOS1XEPhcqzAhNIf8VZ-5iFjuiidiLW7cAtjcT6QOG6xBSnX9aFwHULGeesEauEeSnX8VfIYwtShA1birsv/s320/14855962_10210687054362132_2366417334082900122_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFTVnvlexIX9UNWheLL5AtYASS7xxOKeXd-2FYg6lronRYaAB-Fii8GGRnnnd7LmTeosf2zMIHr1PMZGq4vHOQQVgSKX5T14GKnL19L6tDwpx9588_pfENnvaNlka7jQN8cOae1cknRJLe/s1600/14884468_10210687050922046_8001300713562925069_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFTVnvlexIX9UNWheLL5AtYASS7xxOKeXd-2FYg6lronRYaAB-Fii8GGRnnnd7LmTeosf2zMIHr1PMZGq4vHOQQVgSKX5T14GKnL19L6tDwpx9588_pfENnvaNlka7jQN8cOae1cknRJLe/s320/14884468_10210687050922046_8001300713562925069_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibR7lJsatO30T8ywYjBN4pBn1uaC4WN5BvRXJ2pM3WAUmK4nUblZKnSCwMUoaVO4O2bNH8y3Uu7kFQPIr_6ovBxRIoPx_11mXELfCmJpkcZfRKqxPjmQtpzd_cP8LbfwdpQ6AuzmTcXYjm/s1600/14902859_10210687053482110_301115144988368160_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="196" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibR7lJsatO30T8ywYjBN4pBn1uaC4WN5BvRXJ2pM3WAUmK4nUblZKnSCwMUoaVO4O2bNH8y3Uu7kFQPIr_6ovBxRIoPx_11mXELfCmJpkcZfRKqxPjmQtpzd_cP8LbfwdpQ6AuzmTcXYjm/s320/14902859_10210687053482110_301115144988368160_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigYIux0CUw92kaH34bY9M_GflozwxYVEn8nawCt90xaRs6euFBFuNJ9PW7bLhUitLShwMxFGXUSZuBDrlbS28mehZqp3IhSE7-2YCiJaWuuQKM1VBm-akPlKhRqzyf3Rzdf4hcYbXqn28V/s1600/14918829_10210687051682065_510775512829882652_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="210" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigYIux0CUw92kaH34bY9M_GflozwxYVEn8nawCt90xaRs6euFBFuNJ9PW7bLhUitLShwMxFGXUSZuBDrlbS28mehZqp3IhSE7-2YCiJaWuuQKM1VBm-akPlKhRqzyf3Rzdf4hcYbXqn28V/s320/14918829_10210687051682065_510775512829882652_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJvM6t8QExSQdhVwXcM4pi0SLBzgnzcVyU3nyqR_cPopHSxneI2uJhXhCJmDgW9SFNxj6phwpAImlmVggvcpgNsEBhoX27fHK2vDS4JAT410Y6DTjTxgZVwYH2Pn76cRvP9RTMmCaMGrxr/s1600/14883639_10210687056442184_3604284458491600511_o.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJvM6t8QExSQdhVwXcM4pi0SLBzgnzcVyU3nyqR_cPopHSxneI2uJhXhCJmDgW9SFNxj6phwpAImlmVggvcpgNsEBhoX27fHK2vDS4JAT410Y6DTjTxgZVwYH2Pn76cRvP9RTMmCaMGrxr/s320/14883639_10210687056442184_3604284458491600511_o.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Saavuimme sivilisaatioon, Quilin-Novillon syrjäiseen pikkukylään. </td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiI1QTex2JLx0DODASTdOQDWzkOKm154MUHtmmXx9iWPljF9L2DDXA9jMgfqhE0Nv1xwM0WblBOyl-MRvpdxZ82FLuTR0yUXuAGsuyrbsSEf2FeVbuJeh43OA0jM7NFj6rUSHsHQCaivFed/s1600/14882268_10210687063482360_1776094101359906151_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="249" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiI1QTex2JLx0DODASTdOQDWzkOKm154MUHtmmXx9iWPljF9L2DDXA9jMgfqhE0Nv1xwM0WblBOyl-MRvpdxZ82FLuTR0yUXuAGsuyrbsSEf2FeVbuJeh43OA0jM7NFj6rUSHsHQCaivFed/s320/14882268_10210687063482360_1776094101359906151_o.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Quilin-Novillo</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1nNsRJH10OFgRJU1yYKwrYI_2yG-kX-fhZ0HsbKht8R_z8grxFxpCUz8WYC-KkIKX_BcJgsc8xhHpmR6RrLCoemtORcfDucmpVZ9x_VeEKU9V4Yrao36EnqB4mlSEsenoqwqtgwZxYCQj/s1600/14853190_10210687057082200_8637331291904005824_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="181" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1nNsRJH10OFgRJU1yYKwrYI_2yG-kX-fhZ0HsbKht8R_z8grxFxpCUz8WYC-KkIKX_BcJgsc8xhHpmR6RrLCoemtORcfDucmpVZ9x_VeEKU9V4Yrao36EnqB4mlSEsenoqwqtgwZxYCQj/s320/14853190_10210687057082200_8637331291904005824_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgBqBm5CX9FEjM2PEA3fWDfclvuyJXttINnZdRN268YFZS9BoG-9DQo4Y3X4B1YOKECIliYxNQKJ6Ym8Kh2WUS8Wi4wvRMW0e8zQ_cNRH3ZezmcRg-McKPvKuCu3JoWa9k3_ljIyKCtahD/s1600/14939629_10210687088562987_4696841441213603116_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgBqBm5CX9FEjM2PEA3fWDfclvuyJXttINnZdRN268YFZS9BoG-9DQo4Y3X4B1YOKECIliYxNQKJ6Ym8Kh2WUS8Wi4wvRMW0e8zQ_cNRH3ZezmcRg-McKPvKuCu3JoWa9k3_ljIyKCtahD/s320/14939629_10210687088562987_4696841441213603116_o.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Odottelemassa kyytiä. Kyltti on sisällissodan jälkeen pystytetty, jossa lukee "katto rauhan rakentamiseksi", joka oli ilmeisesti valtion uudelleenrakennusprojektia, jossa sodassa kärsineille perheille lahjoitettiin peltikattoja. Tämä lieni osa mitättömiä "sotakorvauksia". </td></tr>
</tbody></table>
<br />
Nyt olimme jo yli 3000 metrin korkeudessa, tiellä, jossa olin käynyt jo aiemmin kahdesti vieraillessani ystäväni Charlyn luona, sekä telttaillessani maraton- tapahtumassa. Ilmasto on viileä, noin 10- asteinen, sekä useimmiten hyvin sumuinen. Majoituksemme järjestyi La Ventosassa, jossa pääsimme peseytymään Maya- saunassa, eli temascalissa. On uskomatonta, miten kaksi täysin toisistaan erillään olevaa kulttuuria ovat kehittäneet melkein samanlaisen ratkaisun peseytyä kylmässä. Temascal juontaa juurensa kauas maya- kulttuuriin, ja se muistuttaa huomattavasti teknologialtaan suomalaista saunaa. Se on pienenpieni matala huone, jonne mahtuu korkeintaan kaksi ihmistä (vaikka yleensä siellä peseydytään yksin). Se on niin matala, etten edes minä mahdu seisomaan siellä. Saunassa on yleensä pilkkopimeää, jolloin on tiedettävä, missä kiuas ja vesisanko on. Kiuas on itse rakennettu - kivistä on muurattu tulipesä, jonka päälle asetetun pellin päälle asetetaan kiuaskivet sekä metallinen vesiastia, jossa saadaan kuuma vesi kiehumaan. Vettä heidetään kiville höyryn synnyttämiseksi aivan kuten Suomessa, ja varsin makoisat löylythän siitä sai. Pesin itseni kaatamalla kauhalla kuumaa vettä päälleni, sekin aivan kuten kotona. Ehkä jollekkin tämä peseytymismetodi on hyvin eksoottinen, mutta eiköhän jokainen suomalainen ole peseytynyt saunassa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjw7Qyx5o1vHD5Ju3AfeLp7cWfa6HZfjAx1htRC7ViG6ZNHXFpYjUq-2ksvcR-Awz4x30ajGPboxRYmcacDAq4C6mM_rjUeUKkeFDePUvsK4Jg7m8fpYnL_vgDEIVN_VqKBa4fFhEglVKKg/s1600/14906886_10210687097643214_7538669358467970379_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjw7Qyx5o1vHD5Ju3AfeLp7cWfa6HZfjAx1htRC7ViG6ZNHXFpYjUq-2ksvcR-Awz4x30ajGPboxRYmcacDAq4C6mM_rjUeUKkeFDePUvsK4Jg7m8fpYnL_vgDEIVN_VqKBa4fFhEglVKKg/s320/14906886_10210687097643214_7538669358467970379_n.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgycXyYokEDXrz79YZzlgrTU_0IN-LK-xxdo0PZ11dFAbHmErUNKRuo23Z2orfo0TVROaQAhKIE65UnLy5Uqh6Sgbg2o8-w4o6kfwpZDmcjUPbnhmC2L_cG25iLyhg2dZk4wbSNoTGdEW0q/s1600/14882183_10210687096323181_3159639961339953182_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgycXyYokEDXrz79YZzlgrTU_0IN-LK-xxdo0PZ11dFAbHmErUNKRuo23Z2orfo0TVROaQAhKIE65UnLy5Uqh6Sgbg2o8-w4o6kfwpZDmcjUPbnhmC2L_cG25iLyhg2dZk4wbSNoTGdEW0q/s320/14882183_10210687096323181_3159639961339953182_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
<b>Väliamerikan korkein vuorenhuippu ja känninen hevoskilpailu</b><br />
<b><br /></b>
Aamulla viideltä lähdimme ilman aamupalaa nousemaan kohti La Torre- nimistä huippua, joka on väliamerikan korkein vuorenhuippu. Ei suinkaan korkein huippu, sillä korkein huippu on tulivuori, eikä vuori (englanniksi "mountain top" vs "volcanic top"). La Ventosasta nousua on enää reilu tunti, jossa noustaan ylös noin 800 metriä liki 4000 metrin korkeuteen. Oli melko pettymyt, että meidän ollessa ylhäällä kuuden aikaan, oli huippu pilvien peitossa. Se oli yksi kylmimpiä paikkoja, missä olen ikinä ollut. Lämpötila oli nollassa ja tuulilukemat huipussaan, jolloin tiheä pilvi tuntui sateelta ja sai kylmyyden tunkeutumaan luihin ja ytimiin. Emme tarenneet jäädä odottamaan auringonnousua, vaan palasimme alas. Matkalla minä jäin ottamaan kuvia, jolloin eksyin muusta porukasta, enkä löytänyt enää polkua, jota pitkin olimme nousseet. Pääsin kuitenkin alas toista polkua pitkin löytäen tieni päätielle, josta taas löysin helposti meidän talomme, jolloin kävelimme ristiin Jacinton lähtiessä etsimään minua.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUBMWKRF-NCvqYnfjaIauNfa6jKtk9BFA_6y9xF5mUn5xhpeEiJ-nuD7Bd9xVfT6iQKP6ezj8luqAfjqoXFX1jiNiOFADMQU8U0SuqeakAJ3m8CjeyLZRjsw_75N7BTBdK0uPbaOutYqlQ/s1600/14917187_10210687109603513_4757788520575052429_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUBMWKRF-NCvqYnfjaIauNfa6jKtk9BFA_6y9xF5mUn5xhpeEiJ-nuD7Bd9xVfT6iQKP6ezj8luqAfjqoXFX1jiNiOFADMQU8U0SuqeakAJ3m8CjeyLZRjsw_75N7BTBdK0uPbaOutYqlQ/s320/14917187_10210687109603513_4757788520575052429_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Viimeinen etappi vei Todos Santos Cuchumatan- kylään, jossa olin jo käynyt aiemmin edellisellä matkallani. Viimeksi se oli hyvin hiljainen, kun taas nyt sen kadut olivat täynnä tuhansia humalaisia juhlijoita, kaikilla päällään perinteinen kirjailtu puku (katso kuva viitteenä). Vaikka kello oli vasta kahdeksan aamulla, alkoi tunnelma jo olla huipussa, olivatha he juhlineet koko yön. Ensimmäiset hevoskilpailut alkoivat, ja humalaiset miehet pukeutuneina koreisiin asusteisiinsa nousivat muiden avustavana hevosten selkään. Päätön juoksukilpailu alkoi, jossa kukaan ei ole voittaja. Miehiä putosi hevosenselästä tuon tuostakin, mutta he voivat yhtä hyvin nousta selkää ja jatkaa kilpailua. Itseasiassa pelkkä osallistuminen oli kunniakysymys. Perinne juontaa juurensa aikaan, jolloin Guatemala oli vielä espanjan vallan alla, jolloin rohkea todossantoslainen nousi humalapäissään hevosen selkään (jota alkuperäisasukas ei periaatteessa saisi tehdä), kuitenkin pudoten ja menettäen henkensä. Tämän kunniaksi 1.11, eli pyhäinpäivänä (dia de Todos Santos), juhlitaan "Kaikkien Pyhien" kylässä humalaista hevoskilpailua. Yhdysvalloista tuoduille dollareille on käyttöä, sillä asusteet, hevosten vuokraaminen, osallistumismaksu, ja tietenkin alkoholi, maksavat pitkän pennin. Miesten naiset ja lapset hurrasivat seuraten kännipäisten miestensä laukkaamista lyhyen tienpätkän päästä päähän.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjI0bPe9kS49sD-t5SCMrNZuqzmx-CncaVLt1PLQH6L5gqSoLGXaha21luPCziLKYuJ7yhGQq-j1OynHg6TFx__h9oJjLn_kvNZ5Xk3IhTMO1Yoqbfln-genJbtQiH7Zz03Ym8ejsV8yDeE/s1600/14940014_10210687089843019_7183534061582301236_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjI0bPe9kS49sD-t5SCMrNZuqzmx-CncaVLt1PLQH6L5gqSoLGXaha21luPCziLKYuJ7yhGQq-j1OynHg6TFx__h9oJjLn_kvNZ5Xk3IhTMO1Yoqbfln-genJbtQiH7Zz03Ym8ejsV8yDeE/s320/14940014_10210687089843019_7183534061582301236_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidjBDKMSVGKQ2Kp-lpbp4THt_ewR8iqJUwHsp23DUgLPmaExwS48GTkr1n3oA643zth6aGbh8M4xJeGaRF7m9A315AXL6WDgY2HVdnTUNNMHT1Ep8PPySwIEJPuxdlph0KoikNYRIybi9o/s1600/14939970_10210687152684590_8183738152172847107_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidjBDKMSVGKQ2Kp-lpbp4THt_ewR8iqJUwHsp23DUgLPmaExwS48GTkr1n3oA643zth6aGbh8M4xJeGaRF7m9A315AXL6WDgY2HVdnTUNNMHT1Ep8PPySwIEJPuxdlph0KoikNYRIybi9o/s320/14939970_10210687152684590_8183738152172847107_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYVLzTiMAexQFs9R9dmc4jdrp7LcDhpVfiyw6xFqlCIPRG-IoWlHB7KGIszC03Cs-PNEq7nTm5Jh50LMdgD9vA8UJs_2buPPuRR2YcXL9JS0ieGxjTs589DkXHEb015jX_VM1Em8zkjniY/s1600/14882261_10210687129484010_4282653846396146659_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYVLzTiMAexQFs9R9dmc4jdrp7LcDhpVfiyw6xFqlCIPRG-IoWlHB7KGIszC03Cs-PNEq7nTm5Jh50LMdgD9vA8UJs_2buPPuRR2YcXL9JS0ieGxjTs589DkXHEb015jX_VM1Em8zkjniY/s320/14882261_10210687129484010_4282653846396146659_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQEr2KPXHY_lXTvmQZVJnsOIWYi89CqfXtRDIrBP0aM6cpyT6EtUZ6CBlml_BBKV2k4UUh13dPXMWN5vhJS_hu6lOWpSSx7VQibLgZ1HmasBGfxz1GLMVnDGiERsVF55ZpbC1C7eEyiNUB/s1600/14884452_10210687129804018_8508959210164925449_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="198" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQEr2KPXHY_lXTvmQZVJnsOIWYi89CqfXtRDIrBP0aM6cpyT6EtUZ6CBlml_BBKV2k4UUh13dPXMWN5vhJS_hu6lOWpSSx7VQibLgZ1HmasBGfxz1GLMVnDGiERsVF55ZpbC1C7eEyiNUB/s320/14884452_10210687129804018_8508959210164925449_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjLidWR_X1xMsecxjSJEdXcKwHj-hU_R2BSSHkGCsx9KlBPQXRbubMwpB30Ankgz9UJ_GmreQS9PcMIh0Lzg4894450KJdOok9_qb9E5uVVyvSrJr9KSNZosNLfKhw1yVi47qkN2Apw2B3/s1600/14939429_10210687137724216_1665045436989599817_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="195" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjLidWR_X1xMsecxjSJEdXcKwHj-hU_R2BSSHkGCsx9KlBPQXRbubMwpB30Ankgz9UJ_GmreQS9PcMIh0Lzg4894450KJdOok9_qb9E5uVVyvSrJr9KSNZosNLfKhw1yVi47qkN2Apw2B3/s320/14939429_10210687137724216_1665045436989599817_o.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Kilpailu oli yhtä aikaa barbaarista että juhlallista. Heidän värikkäät asusteensa saivat heidät näyttämään intiaanikuninkailta palaamassa voittoisalta sotaretkeltä, kansan hurratessa. Päivän mittaan miehiä sammui tienvarsille nukkumaan. Keskuspuistossa raikasi marimba, jota tahditti vauhdikas apinatanssi, sekä tietenkin humalaiset miehet. Naisetkin osallistuivat tanssiin, mutta he eivät käytä juurikaan alkoholia, sillä se katsotaan pahaksi heidän kulttuurissaan. Lopulta tapahtui se mikä oli odotettavissa. Yksi hevosmiehistä jäi pudotessaan jalkaimeen kiinni, jolloin hevonen kompastui ja kaatui tämän päälle, takana tulevien hevosten tallaten tämän maahan. Mies jäi makaamaan epäinhimilliseen asentoon elottomana tomukasana. Hänen retuutettiin käsistä ja jaloista raahaten tienreunaan, jotta kilpailu voi jatkua.<br />
<br />
Kuolema tuo hyvää viljelysonnea.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgM3UDA_QxK47hU59CGy4I-c89p2e9M5ox0Eeq0kyAkxGg7lewvhDLUTEAMpLH3GaBfC61Mi6vmRx7at7M_yybgOSyYe1_kEJQAEcSTqjjOHwwKxdfQXPTIFoMNTfUQISoz4HDBhgCjqjnl/s1600/14853100_10210687132684090_996004453438421286_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgM3UDA_QxK47hU59CGy4I-c89p2e9M5ox0Eeq0kyAkxGg7lewvhDLUTEAMpLH3GaBfC61Mi6vmRx7at7M_yybgOSyYe1_kEJQAEcSTqjjOHwwKxdfQXPTIFoMNTfUQISoz4HDBhgCjqjnl/s320/14853100_10210687132684090_996004453438421286_o.jpg" width="312" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_SCzB4D1PJd4oDda8dP9SGBf2vD9Go3646Zi0j82S4e8Uyvcl5GjeBCf57fudb9gm6qla_QveKrt91uA4vgRQTB4-DpjVKD4xoLOFg4H8gq3jze2qrS3ZWkhCssw9W5GTmC9TlaiIUk2i/s1600/14859863_10210687149004498_836768785941552776_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_SCzB4D1PJd4oDda8dP9SGBf2vD9Go3646Zi0j82S4e8Uyvcl5GjeBCf57fudb9gm6qla_QveKrt91uA4vgRQTB4-DpjVKD4xoLOFg4H8gq3jze2qrS3ZWkhCssw9W5GTmC9TlaiIUk2i/s320/14859863_10210687149004498_836768785941552776_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjx_Xlaz_fw3V7iGrIR-H2LM8mcz8lFi1gZbjtGL_KVO1Y-rgHm6GMGJVKsiiCTIVHMND4rb1UrJyVVN3SL_YbTWfw4GI-8RtoJEGRoQFm5VedTmtdU8fzl2u72_nVdY3oM34EzlVpC9KM/s1600/14884653_10210687139284255_9048776110623219734_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjx_Xlaz_fw3V7iGrIR-H2LM8mcz8lFi1gZbjtGL_KVO1Y-rgHm6GMGJVKsiiCTIVHMND4rb1UrJyVVN3SL_YbTWfw4GI-8RtoJEGRoQFm5VedTmtdU8fzl2u72_nVdY3oM34EzlVpC9KM/s320/14884653_10210687139284255_9048776110623219734_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br /></div>
Anniinahttp://www.blogger.com/profile/05408134790203679857noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-868039018790177818.post-72755320680954900022017-01-16T12:54:00.001-08:002017-01-16T13:26:42.060-08:00Rapakon takana odottaa paratiisi - Guatemalan syrjäseutujen aarteita<div style="text-align: justify;">
Olen tunnistanut matkustamishaluni ja tarpeeni jo vuosien varrella - haluan pyrkiä aina niin kauas sivilisaatiosta, kuin vain mahdollista. Tämä heijastuu niin matkakohteideni valinnoissa kuin reittisuunnittelussa. Aina yritin löytää sen viimeisimmän kolkan, missä kukaan muu, tai ainakin hyvin harva, oli ennen käynyt. En halunnut, että jokaisessa keskustelussani muiden matkalaisten kanssa ajaudun jakamaan kommentteja paikoista, joissa kaikki muutkin olivat käyneet, jossa kaikki oli jokseenkin ennaltaodotettavaa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Guatemala ei ole ollut poikkeus. Vaikeinta kuitenkin tässä missiossani on saada muita mukaan, sillä kaikilla ei ole samanlaisia matkustamismieltymyksiä. Joskus yksin lähteminen tekee kokemuksesta vieläkin itensiivisemmän, ja suorastaan hakeudun lähtemään yksin, kuin protestina yleiselle käsitykselle siitä, ettei yksinäisen naisen kuulu tehdä sellaisia asioita. Olen kala vastavirrassa näyttämässä merkkiä, että myös tähän suuntaan voi edetä riskeeraamatta elämäänsä. Monia tarinoita on jäänyt kirjoittamatta painavien työkiireiden vuoksi, joita yritän pikkuhiljaa koota kasaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Aiemmin tutustuin täällä seikkailumielisimpään tyttöön, johon olin tavannut - saksalaiseen Alexandreen, joka ikävä kyllä jo palasi Eurooppaan. Hänen kanssa teimme useitakin uhkarohkeita seikkailuja, kuten pieneen Tilapita- kylään merenrannalla, jossa yövyimme ennalta tuntemattoman guatemalalaisen kaveriporukan rantatalossa (!!), kiipesimme kaksi tulivuorta omin päin, ja tietenkin lähdimme lopulta Aguacateen, tarkoituksenamme ylittää raja Meksikoon harvoinkuljetun rajanylityspaikan läpi Montebello- järville.<br />
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>Matka kohti Huehetenangon Aguacatea</b></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Matka alkoi Alexandren kanssa jo ennen mainitun Huehuetenangolaisen ystäväni Charlyn luokse. Seuraavana yönä kello 3.30 herätyskello soi, ja neljän aikaan Charly kuljetti meidät moottoripyörällä (yksitellen, ei sentään kolme päällä) Huehuen bussiterminaaliin. He pyysivät meidät puoli tuntia ennen ostamaan liput, mutta tämä osoittautui turhaksi, sillä 4.30 aamulla paikalla oli vain kaksi muuta matkustajaa. Suuria omenakoreja lastattiin bussin katolle, ne olivat matkalla Meksikoon myyntiin. Huehuetenangon bussiterminaali on karu, kuten bussiterminaalit yleensä Guatemalassa. Ne koostuvat pienestä kadunpätkästä täynnä monenlaisia kauppiaita, jonne tunkee enemmän busseja kuin on kapasiteettiä. Pakokaasun määrä on riittävä keuhkosyövän synnyttämiseen. Yleensä ruoantähteiden haju, roskakasat ja kymmenet kulkukoirat eivät tee siitä miellyttävintä paikkaa odottaa bussia. Bussi lähti etuajassa, kello 4.50. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbMTvsyPIs1npIujVdu38IZrKnLGwDDLBnQtccex1fpLzN1cimM_vwgPttzWo3KPRo29uZEvOq8OnmByL2Bb6KRK1Txul7-5PH6fyV6BR1Bl_PCElJuCjLPDflyOiOMmgJGaVq1_PkPBTU/s1600/14939963_10210686944919396_6302857582240084660_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="165" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbMTvsyPIs1npIujVdu38IZrKnLGwDDLBnQtccex1fpLzN1cimM_vwgPttzWo3KPRo29uZEvOq8OnmByL2Bb6KRK1Txul7-5PH6fyV6BR1Bl_PCElJuCjLPDflyOiOMmgJGaVq1_PkPBTU/s320/14939963_10210686944919396_6302857582240084660_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Noin kolmen ja puolen tunnin matkan päässä Nentonissa pidimme puolen tunnin pysähdyksen, joka antoi meille riittävästi aikaa syödä chipílin- tamaleja (jotka maksavat 2 quetzalia, eli noin 30 senttiä, kappale) aamupalaksi. Kello oli seitsemän, meitä tarkkailtiin epäluuloisena. Harva ulkomaalainen käy Nentónissa, se on kuin unohdettu kaupunki joka ei ole oikein minkään varrella. Epäluuloisuus kuitenkin mukautuu nopeasti ystävällisyydeksi heidän kysellessä meidän matkamme tarkoitusta ja päämäärää uteliaana. Suurin osa harvoista matkustajista jäi Nentoniin, kun me jatkoimma bussilla kohti Gracias a Dios (eli "Kiitos Jumalalle")- nimistä paikkaa, jota mielummin kuvailisin nimellä "Jumalan selän takana". Samainen paikka on Guatemalan ja Meksikon raja. Lähdettyämme matkaan tuli ensimmäinen poliisitarkastus katsomaan epäivelänä matkustajia. Heiltä kyseltiin mistä he ovat kotoisin, vanhempien suvut, minne he ovat matkalla, miksi, jne.. Etenkin el salvadorilaiset ja hondarasilaiset ylittävät rajaa täällä usein laittomasti, monet heistä määränpäänään mennä laittomasti töihin Meksikoon tai Yhdysvaltoihin, tai he voivat salakuljettaa huumeita. Lopulta poliisi tuli meidän kohdalle kysyen paperit, jolloin huomasin kauhukseni, ettei minulla ollut passia. Lähtiessäni varmistin että minulla on passi mukana, laittaen sen vaatteiden alle piilotettavaan pussukkaan, jonka lähtöhätikässä olin lopulta jättänyt pöydälle. Ei minulla itseasiassa ollut yhtään minkäänlaista paperia, joka kertoisi, kuka olen. Ajokorttini ja muut kortit varastettiin Tanskassa päivää ennen matkaan lähtöä. Kaverini näytti Saksan passia. Lopulta sepitin punaisena, että "ei tarkoituksenani ole mennä Meksikoon, ainoastaan pyörin tässä raja-alueella...". Poliisi kiinnitti huomionsa lopulta enemmän epäilyttävän näköisiin heppuihin. Sydämeni hyppi tuhatta, en todellakaan halua, että minua epäiltäisiin laittomasta rajanylityksestä. Lopulta yksi kaveri vietiin ulos jututettavaksi, ja kuumottava tilanne oli ohi. Jouduimme kuitenkin pitää nopean strategisen keskustelun, sillä Meksikoon minulle ei ilman passia olisi asiaa. Rajan voi hyvin ylittää ilman passia, mutta en halua joutua samanlaiseen pistotarkastukseen Meksikon puolella, jossa viranomaiset ovat vähemmän ystävällisisiä, rajan yli virratessa päivittäin satoja paperittomia, osalla mukanaan huumeita. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Niinpä jäimme pois "La Trinidad"- nimisessä tienhaarassa, josta bussi jatkaa Meksikon rajalle. Me jatkoimme sen sijaan Aguacate- nimiseen kylään toisessa suunnassa, jonne ei näyttänyt kulkevan minkäänlaista trafiikkia. Noin puolen tunnin odottelun jälkeen pieni minibussi poimi meidät kyytiinsä kohti Aguacatea. Tie oli heikkoa ja kuoppaista hiekkatietä, joka sai takapuolet koville, sillä bussissa ei ollut enää vapaita istumapaikkoja, ja itse istuin renkaan päällä. Olimme hieman pahoillamme siitä, että jouduimma unohtamaan Meksikon matkan, Alexandren pohtien lähtevänsä sinne yksin. Koko alue kuitenkin vaikutti vähän epäilyttävältä matkustaa yksin tyttönä, sillä kaikki muut bussin matkustajat näyttivät olevan matkalla kyseenalaisilla tavoilla Meksikoon. Virallinen, suurempi rajanylityspaikka on La Mesillassa, kun taas ainoastaan ne, joilla todennäköisesti ei ole kaikki paperit kunnossa, lähtisivät ylittämään Gracias a Dios- paikassa (liekö "kiitos jumalalle" siitä, että sieltä pääsee rajan yli paperittomana). Niinpä päätimme pysytellä tiiminä, vaikka muuten ihmiset vaikuttivatkin kaikki ystävällisiltä ja normaaleilta. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Aguacate on pieni Chuj- yhteisö, jossa harva edes osaa espanjaa. Se koostuu noin 500 metrin hiekkatien pätkästä puisilla talonröttelöillä, ja sievällä pienellä kirkolla. Emme olleet ostaneet mitään ruokaa, eikä paikassa ollut ravintolaa, joten päätimme tehdä ostoksia. En tiedä millä ihmiset siellä elävät, sillä kaupoissa oli vain harvoja tuotteita. Onnistuimme haalimaan hieman makaronia, tortilla- lättyjä, meksikolaista salsakastiketta, kananmunia ja sipuleja. Edes avokadoa ei myyty, vaikka kylän nimi on Aguacate (=avokado). Näillä eväillä lähdimme talsimaan kohti Laguna Brava- järveä, kysellen reittiohjeita ystävällisiltä kyläläisiltä. He lahjoittivat meille vihanneksia, joita emme ennestään tunteneet (enkä tiedä vielä tänä päivänäkään mitä ne olivat, mutta kyllä me ne syötiin). Matka kiemurteli pitkin vehreää vuoristoa äärimmäisen mutaista polkua monta tuntia, maissi-, papu- ja banaaniviljelmien reunustaen tienvartta ajoittain. Monia viljelijöitä tuli vastaan varustettuina suuria matchete- puukkoja, kantaen selässään tai muulilla polttopuita, heiniä, papuja, maissia ja muita tuntemattomia raaka-aineita. He puhuivat keskenään chuj- kieltä, ja tervehtivät meitä ystävällisesti. Vaikka olimme yksin hyvin kaukana lähimmästä kaupungista (joka todennäköisesti on Nentón liki kolmen tunnin matkan päässä), minne ei edes autolla pääse, tunsimme olevamme turvassa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwvJEyPEEHt2Q5dS0iIvk2UGmpk0ibu5COjdTKHHgdH7VFD-CTza80HbnplI3S_e7m6jWUMPurzjTmmQXvrWzeGevyZc3NirJwbxrQ-bnZzCdf5K2_qMHL3rJVTTA1eQ82diMAKALsoB6i/s1600/14884648_10210686985840419_371729693262062675_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwvJEyPEEHt2Q5dS0iIvk2UGmpk0ibu5COjdTKHHgdH7VFD-CTza80HbnplI3S_e7m6jWUMPurzjTmmQXvrWzeGevyZc3NirJwbxrQ-bnZzCdf5K2_qMHL3rJVTTA1eQ82diMAKALsoB6i/s320/14884648_10210686985840419_371729693262062675_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOp_jm3qvaLGahKgTtnIMon0DpjhIjTxaEJjOa1G0RI0kjZtcJvziMNxw0tJRD6ii1NGEiEZyH3qh2cSMPbiKi_S5Ew65e78FOKazc9uzgJ3oCRGvSCDn5qoX0cvD6gYr8UXANKJ65EFPF/s1600/14889916_10210686946559437_1631210434733354005_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOp_jm3qvaLGahKgTtnIMon0DpjhIjTxaEJjOa1G0RI0kjZtcJvziMNxw0tJRD6ii1NGEiEZyH3qh2cSMPbiKi_S5Ew65e78FOKazc9uzgJ3oCRGvSCDn5qoX0cvD6gYr8UXANKJ65EFPF/s320/14889916_10210686946559437_1631210434733354005_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLbY2FxSd6W48rg2Rh6J1dQIWuvyAWYzkvOOoaEhiSOq7-7xLew2quc2HGLKa3rC-LiE-jHsjiFaZieQHpmFf715YKhhbUHF_TRFQ0oCMc1c2VvQAiC_pUuf3pxx_iX2qrv1jAyi7-rhtg/s1600/14918752_10210686982200328_2010418640903897913_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLbY2FxSd6W48rg2Rh6J1dQIWuvyAWYzkvOOoaEhiSOq7-7xLew2quc2HGLKa3rC-LiE-jHsjiFaZieQHpmFf715YKhhbUHF_TRFQ0oCMc1c2VvQAiC_pUuf3pxx_iX2qrv1jAyi7-rhtg/s320/14918752_10210686982200328_2010418640903897913_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjd-hdQSSiKapaSAMihJWP0Dp1Z7qHD0H6-qDPWcNnRe3p8hjcI0QiLLPkLMLhBrf3c-Phqb0IMQXxNfu8lW23TQovdanQy7_cQzrOIYXNy1F7Wc_rQUZVVR_mq7rw9Y0qIsI88zLN4zG5C/s1600/14859698_10210686985480410_5142544947117008905_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjd-hdQSSiKapaSAMihJWP0Dp1Z7qHD0H6-qDPWcNnRe3p8hjcI0QiLLPkLMLhBrf3c-Phqb0IMQXxNfu8lW23TQovdanQy7_cQzrOIYXNy1F7Wc_rQUZVVR_mq7rw9Y0qIsI88zLN4zG5C/s320/14859698_10210686985480410_5142544947117008905_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
<b>País-Domingo suvun lämmin vastaanotto</b></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pian kohtasimme Gaspar País-Domingon, nuoren miehen joka puhui hauskalla chuj- aksentilla espanjaa kertoen, että heillä on leirintäpaikka järven rannalla, ja että meidän pitäisi maksaa heille 20 quetzalia pääsymaksua. Mukisematta päätimme pulittaa tämän yli kahden euron hinnan, tietämättä tarkalleen, mitä tulemme saamaan rahalle vastineeksi. Kuraa oli välillä puoleen polveen asti, eikä asiaa parantanut se, että molemmat kaatuivat ainakin kerran kuralätäkköön. Kaikki se oli kuitenkin vaivan arvoista: pian silmiemme edessä siinti upea, kätketty, maaginen Laguna Brava vuorien keskellä. Voin valehtelematta sanoa, että se oli yksi upeimpia näkyjä, joita minä olen nähnyt. Lasku laguunille oli vielä entistä haastavampi, sillä jyrkkä polku oli yhtä kuravelliä. Onneksi matkalla meitä tuli vastaan Gasparin veli Antonio, joka pätki meille machetellaan bambusta kepit, joilla pystyimme edes jotenkin jarruttamaan laskuamme mäkeä alas. Ollessamme järvellä liki kolmen tunnin kävelyn jälkeen kaikki oli toiveiden mukaista - siellä ei ollut kuin yksi pieni rakennus, sekä kaksi katosta tulentekoa varten, joiden alle myös teltta mahtui. Paikalle oli saapunut myös pariskunta niinikään Xelasta, joista tytön itseasiassa tunsin etäisesti, sillä tällä oli oma järjestö, jota meidän yrityksemme oli joskus tukenut.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiiJAXb8aTq-2SZeqqA4MCcQH_g5PrkxNK8JWcaShzj1mnNuLSJNuqGSdMDkQ30wD5P1oe1eUTVkXFbB4cerWel2Q-hztyx3CE6bPfCU-znRzSzemZwa-lXlXkO4ZLJq1-mW3Oq9IIYjrNt/s1600/14882349_10210686946959447_9147981089871569676_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="202" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiiJAXb8aTq-2SZeqqA4MCcQH_g5PrkxNK8JWcaShzj1mnNuLSJNuqGSdMDkQ30wD5P1oe1eUTVkXFbB4cerWel2Q-hztyx3CE6bPfCU-znRzSzemZwa-lXlXkO4ZLJq1-mW3Oq9IIYjrNt/s320/14882349_10210686946959447_9147981089871569676_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhK5l8zXprlPDWIuePoSHukG9OvW0G1h3w-A-AwMpawodQlRYwC9YV_gL5VZBFIG30yAA5Uw73zWoK2C8nYOYl3oCa6Z63tjXHTQj1JNAQ_-ieBNLcPQxPYfXtfptZOTWJ8VQa30X157FeC/s1600/14917033_10210686957079700_3687599070275220728_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhK5l8zXprlPDWIuePoSHukG9OvW0G1h3w-A-AwMpawodQlRYwC9YV_gL5VZBFIG30yAA5Uw73zWoK2C8nYOYl3oCa6Z63tjXHTQj1JNAQ_-ieBNLcPQxPYfXtfptZOTWJ8VQa30X157FeC/s320/14917033_10210686957079700_3687599070275220728_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiIgFQEwpz1XwKxxGeLBWd3wcvTqciC2OGf56A_0hMAde8my9Ud17FP-buPY9yptASkjBVhMJ2VJKqCnkhNIQJ1Dq0Z3IytRzZD4TDCtQ6lGQ5o5-ZkSMc9i8BNTc5bCUD_PAW7h9k6OXxA/s1600/14910491_10210686989120501_1494669673965190258_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiIgFQEwpz1XwKxxGeLBWd3wcvTqciC2OGf56A_0hMAde8my9Ud17FP-buPY9yptASkjBVhMJ2VJKqCnkhNIQJ1Dq0Z3IytRzZD4TDCtQ6lGQ5o5-ZkSMc9i8BNTc5bCUD_PAW7h9k6OXxA/s320/14910491_10210686989120501_1494669673965190258_n.jpg" width="240" /></a></div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pieni tönö oli paikallisten käytössä - heillä oli siellä pari laveria nukkumista varten. Ilman avun kysymistä meille kannettiin nopeasti polttopuita, ja nuotio oli valmis lounaan valmistamista varten. Paikalle saapuivat Gaspar ja tämän serkku Gaspar País-País, jotka lähtivät näyttämään meille soutuveneellä vesiputouksia toisella puolella järveä parin euron tippiä vastaan. Järvi on kristallinkirkas, etkä voi löytää koko alueelta ainoatakaan roskaa. Rakentaminen järven läheisyyteen on kielletty, eikä liki kymmenen kilometrin säteellä ole kenttää tai sähköä. Vain seikkailumielisimmät turistit lähtevät tänne asti. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Toisella puolella järveä olimme liki Meksikossa. Mieleeni pälkähti, että täältäpä pääsisimme kätevästi käymään Meksikossa, vaikkei minulla ole passia. Gasparin mukaan pieni polku vie hyvinkin vuorten yli Meksikoon, mutta matka kestää yli vuorokauden. Lisäksi raja-alueella on paljon epämiellyttävää trafiikkia, ihmisiä joiden kanssa en välttämättä halua joutua tekemisiin. Hautasin idean. Guatemalalaiset virallisesti tarvitsevat passin ja viisumin Meksikoon menemiseksi, mutta silti täältä virtaa päivittäin satoja väli-amerikkalaisia Meksikoon, monilla heistä mielessään Yhdysvallat. Taipaleeseen kuuluu usein muutaman tuhannen euron summan maksaminen "kojooteille", jotka pakkaavat paperittomat matkalaiset ensin huumakartellien organisoimiin juniin, ja myöhemmin rekkoihin, autojen peräkontteihin ja muihin kulkuneuvoihin, tai sitten joutuu kävelemään kolmesta kuuteen päivää Arizonan aavikon halki. Ei se matka heistä silti niin erikoinen ole, sillä itse kukin oli käynyt useita kertoja Meksikossa ja Yhdysvalloissa. Ei sinne kuitenkaan mielellään jää, vaan sinne menee joksikin aikaa tekemään töitä, jotta saa velat maksettua ja kerättyä perheelle säästöjä. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Gaspar ja Gaspar olivat innoissaan pienestä turistiprojektistaan järvellä, ja toivovat kävijämäärien kasvavan. He eivät kuitenkaan koskaan aio sallia minkään infrastruktuurin rakentamista rantaan, vaan majoitus tulee aina olemaan teltassa, tai korkeintaan heidän tönönsä laverilla. He kuitenkin yrittävät parantaa tietä niin, että ainakin melko lähelle pääsisi maasto-autolla, eikä tarvitse kävellä kolmea tuntia rapakossa. Jokainen kylässä pistää kolehtiin mitä heillä sattuu olemaan - euro, ehkä kymmenen euroa, joka käytetään tien parantamiseen. Yhdysvallosissa ja Meksikossa tienattu raha menee pitkälti projektiin, jolla he uskovat parantavan köyhän kylän taloutta tulevaisuudessa. He kertoivat ylpeinä, miten he itse olivat kantaneet ja asetelleet jo nyt kaikki sora ja kivet tielle, jottei se olisi niin rapainen sadekaudella. INGUAT, eli hallituksen turismivirasto, olisi pyytänyt melko korkean prosentin tuloista heille, jotta he olisivat investoineet projektiin, joten sen rahoittaminen jäi kyläläisten käsiin. Puhtia ja intoa heiltä ei kuitenkaan puuttunut. He olivat itse rakentaneet pari soutuvenettä, löytäneet uusia laguuneja ja vesiputouksia missä vierailla, rakentaneet jopa kuivakäymälän ja järvivedellä toimivan suihkun, ja touhusivat jatkuvasti täydellä vauhdilla kun olimme paikalla leikaten ruohoa machetella, pilkkoen polttopuita, paistaen meille tortilloja ja kysellen jatkuvasti, miten he voisivat auttaa meitä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYZmd49mmTtmlNXa-vt690HMHkj9p_EmDhtyZ6QlbB7pHZPHT1q13WTyBLEFfz0yTfczu3ay9mRlvad1ZTbGBhzEMPErjiI07OK_Efz-NpjS1UdssfEPMC0Oj8CJdHbz4vfHuAtOyyV2mD/s1600/14938299_10210686998960747_7415045445450040317_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYZmd49mmTtmlNXa-vt690HMHkj9p_EmDhtyZ6QlbB7pHZPHT1q13WTyBLEFfz0yTfczu3ay9mRlvad1ZTbGBhzEMPErjiI07OK_Efz-NpjS1UdssfEPMC0Oj8CJdHbz4vfHuAtOyyV2mD/s320/14938299_10210686998960747_7415045445450040317_n.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlsbyGkGUxk8UjTSRYbhV7iHiRJ5UHjzZvCSN9TxYaLv-xUuVttt25qKUyaHbZN85mjIYFDWZDQyeSq3-urY8QhlwT2t8Qwp9yKHQZZFlKvJwg45YnD8cEt_ouXWJjtwSuv4JBwrjR31Uj/s1600/14902928_10210686990160527_2115652029952343148_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlsbyGkGUxk8UjTSRYbhV7iHiRJ5UHjzZvCSN9TxYaLv-xUuVttt25qKUyaHbZN85mjIYFDWZDQyeSq3-urY8QhlwT2t8Qwp9yKHQZZFlKvJwg45YnD8cEt_ouXWJjtwSuv4JBwrjR31Uj/s320/14902928_10210686990160527_2115652029952343148_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Illalla he istuutuivat meidän kanssaan nuotiolle kertoilemaan tarinoita. Kaikilla oli tietenkin jo vaimot ja perheet, jotka ovat kylässä heidän hankkien perheelle rahaa matkustamalla Yhdysvaltoihin ja Meksikoon töihin. Tulevaisuudessa he toivovat turismiprojektin tuovan kylälle enemmän rahaa, ettei heidän tarvitse matkustaa muualle töihin jättäen perheensä. En voinut olla tuntematta sympatiaa näitä nuoria miehiä kohtaan, jotka tilanteestaan huolimatta olivat positiivisia ja hilpeitä, täynnä toivoa. He olivat huolissaan, että länsimaalaiset eivät pidä heidän paikastaan, sillä se on alkeellinen. Miten väärässä he ovatkaan - tämä on juuri sitä mitä monet etsivät, ei luksushotelleja vaan simppeli ja sympaattinen telttamajoitus nuotion äärellä. Ehkä kuitenkin viiden tunnin pomppuinen matka bussissa ja kolmen tunnin talsiminen mudassa karsii innokkaimmat lähtijät.<br />
<br />
<b>Enemmän kuin paratiisi</b><br />
<b><br /></b>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjyWLjwU02DZOMmRIicCMv9fBT-iakV9nuF5lY3xe8SNXI3JEzVCWX8Wsy0Gv7HmGg6NKKt5HrnC3Iqs6zL6b3gFxUlefeJH9PdMKWsvgo-Z5HDLdJTpu8APMHVPLVsH2UDnAsEeREn7U4s/s1600/14856112_10210686956639689_6315819360261068809_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjyWLjwU02DZOMmRIicCMv9fBT-iakV9nuF5lY3xe8SNXI3JEzVCWX8Wsy0Gv7HmGg6NKKt5HrnC3Iqs6zL6b3gFxUlefeJH9PdMKWsvgo-Z5HDLdJTpu8APMHVPLVsH2UDnAsEeREn7U4s/s320/14856112_10210686956639689_6315819360261068809_o.jpg" width="320" /></a></div>
<b><br /></b></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Heräsin kellon ollessa melkein kuusi, linnut alkoivat visertämään auringon noustessa vuorten takaa. He olivat jo valmistaneet meille nuotion, jossa vesi oli kiehumassa aamupalaa varten. "Ajattelimme, että teistä on mukava herätä kun tuli on jo tehty". En voinut olla hymyilemättä heidän viattomille katseilleen tarjoten parasta vieraanvaraisuutta, mitä he voivat meille tarjota. Aloin miettimään sitä kahta euroa, jonka olin näille miehille maksanut melkein ympärivuorokautisesta huolenpidosta. Järven ollessa tyyni lähdimme soutuveneellä kauemmas järvelle, jossa lähdimme talsimaan metsään. Metsä on maaginen. Jokin lintu liversi äänellä, jonka en uskonut lähtevän linnusta. Perhoset olivat kämmenen kokoisia. Sadekauden vuoksi kristallinkirkasta vettä oli metsässä melkein polveen asti, josta puut heijastuivat. Useat "<i>cenotet</i>", jopa kymmenien metrien syvyiset symmetriset vajoamat, hohtivat eri vihreän ja sinisen sävyinä, houkutellen meitä hyppäämään sinne polskimaan. En tiedä miten voin ikinä kuvailla tämän paikan kauneutta, joka vaikutti siltä, kun kukaan ei olisi ikinä astunut sinne jalallaan. Nyt tänne saapumisen vaikeuteen lisätään vielä 1,5 tunnin soutaminen veneellä ja puolen tunnin kävely tulvivassa metsässä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZJ2fA04xM2GRn30q_NkM_noGSjGhhaouCZVsDnFKK765M2sYqf86qTqT3rnDADta2zSo0ewrl0Q6jnX9Lcfhx5U2cvkbzqUAtdDTbucMjrJZmAh0f-dgxng5lEqUngNyYs0xzU78vL-wf/s1600/14917054_10210686967399958_7234539184437525538_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZJ2fA04xM2GRn30q_NkM_noGSjGhhaouCZVsDnFKK765M2sYqf86qTqT3rnDADta2zSo0ewrl0Q6jnX9Lcfhx5U2cvkbzqUAtdDTbucMjrJZmAh0f-dgxng5lEqUngNyYs0xzU78vL-wf/s320/14917054_10210686967399958_7234539184437525538_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3JGMndGWRvqrHkSCi2ovsQiNqryloepigk7EJ4uao1AAM_myQ5kOsjJ5C4LN_SubyjF1CyYGkQatpKuRS-IMmpxXkg46zJCGodIkTA22reOZTrdZtGt8tcLKwyCcgjqaGge3Y3EzRViRF/s1600/14883629_10210686967479960_2624637965025883728_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3JGMndGWRvqrHkSCi2ovsQiNqryloepigk7EJ4uao1AAM_myQ5kOsjJ5C4LN_SubyjF1CyYGkQatpKuRS-IMmpxXkg46zJCGodIkTA22reOZTrdZtGt8tcLKwyCcgjqaGge3Y3EzRViRF/s320/14883629_10210686967479960_2624637965025883728_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Paluumatkalla opasmiehemme lupautuivat viemään tavaramme Aguacateen hevosen selässä ilman minkäänlaista kustannusta. Koska oli jo myöhä, he opastivat meidät syömään yhden serkkunsa luokse, ja majoitus taisi onnistua tädin tai jonkun vastaavan kotona alle kahdella eurolla per lärvi (päivällinen sentään maksoi melkein viisi euroa, mutta siiten kuului itse kullekin melko muhkea järvestä kalastettu ja grillattu kala itse paistetuilla perunoilla). Matka oli todellakin ylittänyt kaikki odotuksemme.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnSbez-ANG_g38tdIPe771ZGEUv1OrFsTWUpMgqJAS8O3UduRrZ_6cp1fhVrxkK82WFNlmOlPGhxYjyp6KOmZEkR4x2bym5FVLGDBwgmKWw0zjSMbjulxhYC2qQTRAtIAGp_DXZW140BqG/s1600/14902913_10210687000640789_237837861227362391_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnSbez-ANG_g38tdIPe771ZGEUv1OrFsTWUpMgqJAS8O3UduRrZ_6cp1fhVrxkK82WFNlmOlPGhxYjyp6KOmZEkR4x2bym5FVLGDBwgmKWw0zjSMbjulxhYC2qQTRAtIAGp_DXZW140BqG/s320/14902913_10210687000640789_237837861227362391_o.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuvassa vasemmalta Alexandre, Gaspar, Gaspar, minä, Antonio, sekä amerikkalais-guatemalalais- pariskunta Xelasta. Huomaa, että guatemalalaiset ovat yksiä maailman lyhimpiä ihmisiä. Minä olen 160cm ja Alexandre 162cm, ja he ovat silti meitä melkein päätä lyhyempiä. </td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXtEqD8GlRCCuvfOLdT_Hsi8aaZnGciffRF9Lb_7AZY68wlKpDeinZ6YS5Z8wSl-N3P_qNro7XItybzEnkwy-2l7q_uSIpBptVPs6hU6J2hHqMTTiZ7gVKvzdld5AMGtyIxJZbm9XtYR7a/s1600/14917095_10210686969160002_3043221332457545919_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXtEqD8GlRCCuvfOLdT_Hsi8aaZnGciffRF9Lb_7AZY68wlKpDeinZ6YS5Z8wSl-N3P_qNro7XItybzEnkwy-2l7q_uSIpBptVPs6hU6J2hHqMTTiZ7gVKvzdld5AMGtyIxJZbm9XtYR7a/s320/14917095_10210686969160002_3043221332457545919_o.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Majoitus oli melko vaatimaton. Sängyssä ei ollut patjaa ollenkaan, pelkästään pari vilttiä päälekkäin, jotteivät lauat painaisi liikaa selkää. Tyynykin oli vain kääritty viltti. Sivussa oli suuria säkkejä Amerikkalaisia käytettyjä vaatteita, ilmeisesti myyntitarkoituksessa. </td></tr>
</tbody></table>
<br />
<h2>
<b><span style="font-size: small;">Matka läpi Cuchumatanes- vuorten</span></b></h2>
Kello neljä kylän megafoni pärähti kuuluttamaan jotain chuj- kielellä, varhaisimmat kukot kiekuivat. Talossa heräiltiin jo ja alettiin kohentamaan nuotiota tortillojen valmistamista varten. Kävellessämme "bussipysäkille" koko kylässä oli epätodellinen tunnelma. Kello ei ollut vielä viisi, mutta kaikki olivat hereillä. Perinnevaatteisiin pukeutuneita naisia kulki tomuista hiekkatietä pitkin päänsä päällä kulhot täynnä maissia, varmaankin matkalla maissijauhamoon, josta saadaan tortilloihin jauhoja. Kirkon eteen alkoi kerääntyä väkeä odottaen aamusaarnan alkamista. En voinut olla ihailematta paikan autenttisuutta. Lopulta karusellimaiset vilkkuvat valot ja mölyävä sumutorvi paljastivat bussin saapuvan kylään. Se lähtee Huehuetenangoon aamulla ja palaa illalla, jolloin lähtijöiden on oltava hyvin asialla.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5F8pf4I7PGHT7iTar3jJ9NBXoTdXfJzzBLsnrGG_EsrL1ORjWv0czIiA73bcK-Un7nqJhrdhSlLgiJJyqooalHL7IMTQWe8jDZV_TYT78fxmUfNmJ701Fd7_LWeTOprwu97gB8eaO4ez6/s1600/14900622_10210686969440009_3007940935723919776_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5F8pf4I7PGHT7iTar3jJ9NBXoTdXfJzzBLsnrGG_EsrL1ORjWv0czIiA73bcK-Un7nqJhrdhSlLgiJJyqooalHL7IMTQWe8jDZV_TYT78fxmUfNmJ701Fd7_LWeTOprwu97gB8eaO4ez6/s320/14900622_10210686969440009_3007940935723919776_n.jpg" width="248" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj3VyQ7HKAVyhxbIie5VJW7yjsAzYOvwZ_TnPn-MsEjj6C6BgjJag2kIiPNsLGuxjg_7yDywFJFdSqMZvNePy_GhpXNa1AdEno63HQvxn7TJcyV2ttwlfTDBVRivqtQDmNHBRg2Qz53tq_P/s1600/14889819_10210687001480810_1096920444640281774_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj3VyQ7HKAVyhxbIie5VJW7yjsAzYOvwZ_TnPn-MsEjj6C6BgjJag2kIiPNsLGuxjg_7yDywFJFdSqMZvNePy_GhpXNa1AdEno63HQvxn7TJcyV2ttwlfTDBVRivqtQDmNHBRg2Qz53tq_P/s320/14889819_10210687001480810_1096920444640281774_o.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
Paluumatkalla sain päähäni Alexandren kanssa, että meillähän on koko päivä aikaa. Seitsemän maissa olimme Nentonissa, josta päätimme lähteä tutkimaan, josko Cuchumatanes- vuoriston yli olisi mahdollista päästä paikallisbussilla. Ensimmäinen bussi vei meidät Jacoltenangoon pitkin hyvin kapeaa ja hiekkaista tietä läpi metsien ja pienten kylien, matkan kestäessä noin kaksi tuntia. Sieltä yhä vuoristoisempi tie vei meidät seuraavaan kohteeseemme nimeltä Concepción Huista. Koin suurta ylpeyttä siitä, että olimme saapuneet suurehkoon kylään, jota emme edes nähneet kartalla, emmekä liiemmin sinne johtavaa tietä. Bussissa ollut poika lähti innoissaan näyttämään meille paikkoja. Kylässä oli markkinat ja satoja ihmisiä ostoksilla - kaupan oli perinteisiä vihanneksia, hedelmiä, vaatteita, mausteita ja lihaa. Kello alkoi olla puolen päivän, ja olimme jo vierailleet tänään kolmessa eri melko tuntemattomassa kaupungissa - Nentonissa, Jacaltenangossa ja Concepción Huistassa (eipä yhtäkään mainita yhdessäkään Lonely Planet- oppaassa).<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDNLpuac4u5FuPXuNgzsYRcOSdBJ1WUMZl2MGJhbIhCEm1-qdKSj_2qBoOH40JgbVjSK_XRKTrtHfucKSToi1VIwzJ6KerHfSm3XCLmoHZWxPJgH1RSwrJj53AtPN5JCIxdaolML1yy-B6/s1600/14890396_10210686970880045_6699007123226872231_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDNLpuac4u5FuPXuNgzsYRcOSdBJ1WUMZl2MGJhbIhCEm1-qdKSj_2qBoOH40JgbVjSK_XRKTrtHfucKSToi1VIwzJ6KerHfSm3XCLmoHZWxPJgH1RSwrJj53AtPN5JCIxdaolML1yy-B6/s320/14890396_10210686970880045_6699007123226872231_o.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tie Nentonista Jacaltenangoon</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxA6QlIbdX2XBN5xM0xToamkVX5CjjcWE1EP6Qp0KE8ZQFnVLTbWbR-B6QmLo3BSouErge55J7R4Z5AUBpAjbT72dedLaahm37_QWswzJJFlVK1vRCHdNdkEzhCyoCwihc3NzdI0IFU5uo/s1600/14925608_10210686981800318_8896897489388712293_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="302" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxA6QlIbdX2XBN5xM0xToamkVX5CjjcWE1EP6Qp0KE8ZQFnVLTbWbR-B6QmLo3BSouErge55J7R4Z5AUBpAjbT72dedLaahm37_QWswzJJFlVK1vRCHdNdkEzhCyoCwihc3NzdI0IFU5uo/s320/14925608_10210686981800318_8896897489388712293_n.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Concepcion de Huista (voin melkein vannoa, että maalattujen talojen rahat tulevat Yhdysvalloista)</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Matkan oli kuitenkin jatkuttava. Tällä kertaa kanabussi otti meidät kyytiinsä kohti Todos Santos de Cuchumatanes- nimistä kylää, joka edellisistä poiketen on yksi tunnetuimmista pikkukylistä, johtuen heidän hyvin persoonallisista vaatteistaan, joihin he pukeutuvat ympäri vuoden, sekä 1.11 juhlittavasta kännisestä hevoskilpailusta, jonne saapuu väkeä koko Guatemalasta sekä ulkomailta asti. Muutaman tunnin matkan jälkeen saavuttuamme Todos Santos- kylään oli tunnelma erittäin rauhallinen. Todentotta kaikki pukeutuivat perinnevaatteisiin - miehet punaisiin valkoraitaisiin housihin sekä violettiraidalliseen ja kirjailtuun paitaan komeilla kauluksilla, sekä naisilla oli tummanvioletti huipil sekä musta corte- hame. Maineestaan huolimatta paikalla ei näyttänyt olevan muita turisteja. Sisällissodan aikaan 80- luvulla Todos Santos oli yksi guerrilla- liikkeen tukikohdista, eli he vastustivat diktaattorihallituksen vaatimuksia ottaa väkivalloin alkuperäisasukkaiden maat yksityisten maanomistajien käyttöön, jolloin heidät leimattiin kommunisteiksi, jotka oli väistämättä tapettava. Ehkäpä näistä suurista menetyksistä johtuen Todos Santos on yksi merkittävimmistä kylistä, joka kantaa ylpeänä perinteitään, kuten kännistä hevoskilpailua, räikeitä vaatteitaan, kieltään, ja tietenkin amerikanlippujaan. Ristiriitaista kylläkin, vaikka kansanmurha oli pääosin Yhdysvaltojen rahoittama, on tällä hetkellä noin 25 % Todos Santosin asukkaista joko pysyvästi tai väliaikaisesti töissä Yhdysvalloissa, joka on tehnyt siitä myös erityisen vauraan kyläpahasen, jossa nousee massivisia persoonallisesti rakennettuja omakotitaloja jenkkilavureilla ja suurilla amerikanlipuilla koristettuina. Siinä teki mieli sanoa: "Trump, tulehan tänne katsomaan mitä nämä dokumentoimattomat rikolliset tekevät palkkarahoillaan!". On vaikea olla mitään mieltä Todos Santosista.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRRanene7_iAM-7x19UaWutsAHfHSmOLXEtAqukWIUiAKu3Oc0HbPc3Q6lTupL1124LVca-IFuQTBPni-yfs-NuNh0UbplFIMMhgyks34M1gdM7v3dazRcQpKYvDWkXvcBjIJc-ubnKjim/s1600/P1020890.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRRanene7_iAM-7x19UaWutsAHfHSmOLXEtAqukWIUiAKu3Oc0HbPc3Q6lTupL1124LVca-IFuQTBPni-yfs-NuNh0UbplFIMMhgyks34M1gdM7v3dazRcQpKYvDWkXvcBjIJc-ubnKjim/s320/P1020890.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Yksi esimerkki omaperäisestä jenkkitalosta</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Matkasta oli enää jäljellä neljä tuntia - ensin Huehuetenangoon, josta vielä yhdellä kanabussilla takaisin Xelaan. Huehuetenangon bussiasemalla istahdimme syömään jotain paikallista einestä, kun tarjoilijatyttö istahti pöytäämme udellen meistä. Hän halusi ottaa kuvan itsestään rinkkani kanssa. Matkalla Xelaan pyörittelin mielessäni tyttöä, joka todennäköisesti on minun ikäinen jo useamman lapsen äiti, jolla ei koskaan ole mahdollisuutta matkustaa. Onkohan rinkkakuva jo Facebookissa, ja mitä siinä mahtaa olla kuvatekstinä? Mahtaako hänkin haikailla reppureissaajaksi? Näissä tunnelmissa saavuin kotiini yhdeksältä illalla 16 tunnin matkan jälkeen, joka oli kaikenkaikkiaan kustantanut reilun 10 euroa, kun nopein reitti olisi maksanut vain kuutisen euroa ja kestänyt vain seitsemän tuntia.</div>
Anniinahttp://www.blogger.com/profile/05408134790203679857noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-868039018790177818.post-48647497984116233702016-11-03T12:06:00.002-07:002016-11-03T12:06:43.377-07:00Maailma kadunkulkijan silmin: Palkaton opettaja ja kahvitilan vanki<div style="text-align: justify;">
Paikalliset kysyvät minulta usein: Mistä pidän eniten Guatemalassa? Tähän voisin helposti vastata esimerkiksi kymmenet tulivuoret ja uskomattomat maisemat, tai monimuotoinen kulttuuri kielineen ja perinteineen. Mutta vastaukseni on yksinkertainen: ihmiset. Kulmakaupan Don José, Momostenangon koulun opettaja Abraham, bussissa vieressäni istuva englanninopettaja Elmer, Huehuetenangon terminaalissa katuruokaa kokkaava tyttö, Nueva Santa Rosan kylässä synnytyslääkärinä toimiva Carolina - jokainen, joka ottaa minut vastaan hymyllä, ystävyydellä ja rakkaudella, vaikka emme tunne toisiamme. Seuraavaksi suosituin kysymys on: Mistä pidän vähiten Guatemalassa? Tähänkin löytäisin helposti vastauksen vaikkapa rikollisuudesta, saasteisuudesta tai epäjärjestelmällisyydestä. Vastaus ei ole mikään näistä. Vastaus on epätasa-arvoisuus. Mitä enemmän ystävyyssuhteita luon paikallisiin ihmisiin, sitä enemmän minuun sattuu nähdä se epätasa-arvoisuus missä he elävät. Sitä enemmän tuijotan kattooni miettien, miksi minulla on mahdollisuus tehdä melkein mitä vain, koska olen suomalainen, kun taas monien guatemalalaisten ystävieni elämä rajataan hyvin kapeaksi pelkästään sen perusteella, missä he ovat syntyneet. Siinä missä minä voin suunnitella matkojani minne vain maailmassa, heille pelkästään rajan yli Meksikoon on jo suuri ponnistus. Siinä missä osa maasta elää rikkauksien keskellä, guatemalalaisten omistaessa enemmän yksityisiä helikoptereita per asukas kuin mikään muu maa maailmassa, elää suurin osa hyvin rajallisten resurssien varassa. Se on asia, joka minua satuttaa eniten Guatemalassa, kuten liki kaikissa Latino- valtioissa.<br />
<br />
Se on asia, jonka vuoksi paikallisten ystävieni kanssa ollessa puhun mieluiten mistä tahansa muusta kuin kokemuksistani eri matkoilla, jotten turhaan kasvattaisi tätä kuilua meidän välissä. Toisinaan haluaisin olla samalla tasolla kuin he, ettei minusta tuntuisi niin pahalta, etten voi koskaan toivottaa heitä tervetulleeksi Suomeen samalla ystävällisyydellä ja rakkaudella, jolla minut on otettu vastaan Guatemalaan. En ole koskaan tuntenut olonani pahaksi nähdessäni köyhyyttä ja kurjuutta, mutta sydämeni särkee nähdä, miten niille ihmisille, jotka koskettavat sydäntäni ja jotka ansaitsevat paljon, on annettu hyvin vähän. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Taidan jo toistaa itseäni sanoessani, että kaikilla parasta matkailussa ovat tapaamani ihmiset, ja se, mitä he minulle opettavat. Tällä kertaa aion kertoa joistakin matkoistani tapaamieni ihmisten näkökulmasta. Siitä, mitä he ovat opettaneet minulle elämästä. Aion jakaa tämän useampaan kappaleeseen, sillä kerrottavia tarinoita on aivan liikaa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>Abraham - Momostenango</b></div>
<div style="text-align: justify;">
<b><br /></b></div>
<div style="text-align: justify;">
Siitä on aikaa jo monta kuukautta. Olin hädin tuskin saapunut Guatemalaan, kun istuin keskuspuistossa lukemassa kirjaa. Pian kohdalleni osui lyhyenläntä, noin 150 cm pitkä, yli 50- vuotias mies. Tämä ojensi minulle lapun, jossa luki englanniksi "Espanjan tai kitchen tunteja, Q20/h" sekä tämän osoite Momostenangossa, 1,5h matkan päässä, sekä sähköpostiosoite. Tässä vaiheessa monen reaktio on "ei kiitos". Väliinpitämättömyys, koska en tunne tätä ihmistä, hän selkeästi loukkaa yksityisyyttäni tullessaan puhumaan minulle vaikka luen kirjaa, eikä hänellä selvästikään ole mitään annettavaa minulle. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Väärin. Kerroin osaavani jo espanjaa, mutta osoitin kiinnostustani kitchen oppimiseen, sillä vai harva opettaa tätä kieltä, jota puhuu yli miljoona ihmistä Guatemalassa äidinkielenään. Kerroin hänelle työstäni yrittäjyyden parissa, ja Abraham kertoi minulle omasta elämästään. Hän kertoi, mitä on syntyä kitcheä puhuvana alkuperäisasukkaana köyhään Momostenangon kuntaan keskellä sisällissotaa, jossa rasistinen ladino- hallitus pyrki pääsemään eroon maan monikulttuurisuudesta hyvin kiisteltävin keinoin. Hän kertoi periksiantamattomuudesta - miten hän oppi lukemaan ja puhumaan espanjaa teini-ikäisenä, ja pitkän taistelun jälkeen systeemiä vastaan onnistui pääsemään kouluun lukemaan opettajaksi. Hän kertoi päättäväisyydestä muuttaa niiden ihminen todellisuus, jotka elävät hänen yhteisössään, alkaessaan opettamaan yksinkertaisesti puun alla niitä, joilla ei ollut mahdollisuutta maksaa kouluun menemisestä, eivätkä he osanneet espanjaa. Hyvä palkitaan hyvällä. Vuosien mittaan yhdysvaltalainen hyväntekeväisyysjärjestö perustettiin Abrahamin kunniaksi, joka rakensi tälle koulun ja maksoi henkiläkunnan kymmenen vuoden ajaksi. Tämä järjestö on kuitenkin lopetettu viime vuonna, jonka vuoksi Abraham opettaa jälleen ilman palkkaa, koulun katon alkaessa vuotaa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXquIg6DuMVUH_aPmT7Yuc6Cg3bMldrhHCDZhXoQxhw8CehtfZm3yN-FQYJLshrZF9vRFctBKoJX0s_CsADp_4W1mc7MQTKM0QnD898xmluj04qWk7my9jNM3SE4OkFDCmUoYHb7TNvgs_/s1600/P1010160.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="276" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXquIg6DuMVUH_aPmT7Yuc6Cg3bMldrhHCDZhXoQxhw8CehtfZm3yN-FQYJLshrZF9vRFctBKoJX0s_CsADp_4W1mc7MQTKM0QnD898xmluj04qWk7my9jNM3SE4OkFDCmUoYHb7TNvgs_/s320/P1010160.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tästä alkoi meidän ystävyytemme. Olen vieraillut Momostenangossa useita kertoja yrittäen löytää tapoja auttaa. Abraham on opettanut minulle parhaalla mahdollisella tavalla elämästä Momostenangon sivukylässä, jossa melkein kaikki puhuvat äidinkielenään k'itcheä ja elävät reippaasti köyhyysrajan alapuolella. Hänen seurassaan pääsin mukaan Maya kalenterin uudenvuodenjuhliin, jossa heitettiin tuleen erinäisiä pyhiä raaka-aineita laulun säestämänä. Hän kutsui minut kerran kahdessa vuodessa juhlittaviin juhlamenoihin, jossa eläinasuihin pukeutuneet hahmot pystyttivät melkoisen shown laskeutuessaan kirkontornista pelkän lasson varassa. He harjoittelevat tätä monta vuotta, viettäen kuukauden ennen seremoniaa metsässä tunteakseen itsensä eläimellisimmiksi. Eläimillä on suuri merkitys heidän kulttuurissaan. Hänen kanssaan vierailimme pienessä kansallispuistossa hänen talonsa kupeessa, jossa juuri kukaan ei koskaan vieraile, mutta joka on todellakin vierailun arvoinen. Tämän lisäksi olen opettanut hänen oppilailleen englantia, sekä soittanut kitaraa ja charangoa tämän suunnilleen minun ikäisten poikien kanssa. Minut on aina otettu vastaan suurella rakkaudella, tarjoten ruokaa heidän vähäisistä resursseista. Lounas (joka on Guatemalassa suurin ateria) on ollut yleensä simppelisti tortilla- lättyjä avokadolla tai perunalla. Kaikki ne raaka-aineet löytyvät heidän pienestä kasvimaastaan. Talossa asuu hänen vaimonsa ja neljän lapsen lisäksi veli lapsineen, sekä joitakin pieniä veljenpoikia ja yksi lapsenlapsi. En ole edes ihan täysin varma kuinka monta ihmistä siellä asuu.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEip3_fMbdbSK32kEU_rbk1wBPdK5Fj7xnTo_yuhhYb0uOFIhYg0a-P1SyzUaQPi7HGwmdk54EFWuI2V4zQaNwKE2Iv1bXP88Zkdjk7hjelVSTfsulCoy2X85n2UtRsdcgKQtfrdzvPRSM8p/s1600/P1010153.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEip3_fMbdbSK32kEU_rbk1wBPdK5Fj7xnTo_yuhhYb0uOFIhYg0a-P1SyzUaQPi7HGwmdk54EFWuI2V4zQaNwKE2Iv1bXP88Zkdjk7hjelVSTfsulCoy2X85n2UtRsdcgKQtfrdzvPRSM8p/s320/P1010153.JPG" width="309" /></a></div>
<br />
<br />
Luonnollisesti koin sen olevan väärin, että niin altruistinen, hyvä ihminen joutuu elämään köyhyydessä vain sen vuoksi, että hän ei halua periä oppilailtaan maksua, sillä he eivät muuten voisi käydä koulua. Hän on omien sanojensa mukaan yksi rikkaimpia henkilöitä, ja useissa taloissa ei ole sähköä tai juoksevaa vettä, kuten hänellä. Hänen tulonsa koostuvat lähinnä huonekaluista, joita hän rakentaa vapaa-aikanaan tutuilleen, sekä yhden tyttären avustusrahasta, joka asuu Yhdysvalloissa. Monet lähtevät Yhdysvaltoihin töihin tavalla tai toisella, eläen siellä minimikulutuksella ja lähettäen suurimman osan palkastaan sukulaisilleen Guatemalaan. Osa jää sinne, mutta olen tavannut useita, jotka palasivat, sillä he eivät pitäneet elämästä siellä. Yhdysvalloista lähetetty apuraha on Guatemalan suurin yksittäinen tulonlähde, maahan tullessa liki 600 miljoonaa dollaria sukulaisilta Yhdysvalloista kuukaudessa. Tämä näkyy hulppeina omakotitaloina köyhilläkin alueilla, joita koristellaan toisinaan Amerikan lipuilla.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCWPDeLJwFum523qEf6XVBJLVn4qeHfjZVZsTBVip7ALwtDMW4sFo8hJ5joWNgdeWZbzre6_2Q0p-Es57T5_kfjPSD6ZuRNfKR4Zp5rc-ZmlJXv8Zw_gQZiV0CnP00wYij5C79w88YVbd0/s1600/P1010162.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCWPDeLJwFum523qEf6XVBJLVn4qeHfjZVZsTBVip7ALwtDMW4sFo8hJ5joWNgdeWZbzre6_2Q0p-Es57T5_kfjPSD6ZuRNfKR4Zp5rc-ZmlJXv8Zw_gQZiV0CnP00wYij5C79w88YVbd0/s320/P1010162.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitv2lIMTFPDLIdUKZewLIlbSGIVlSicl-fDl7KZFHsRcweMpbNhiRS9VrFDR3EsKiPulQkr2sGy4p1J1UovU9VQrHYvT3SWSvwvqL3bAJgdwB_0QrBivnmc030trpsZ649bHSQXzOaUqyg/s1600/P1010137.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="277" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitv2lIMTFPDLIdUKZewLIlbSGIVlSicl-fDl7KZFHsRcweMpbNhiRS9VrFDR3EsKiPulQkr2sGy4p1J1UovU9VQrHYvT3SWSvwvqL3bAJgdwB_0QrBivnmc030trpsZ649bHSQXzOaUqyg/s320/P1010137.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Tämän vuoksi päätin auttaa Abrahamia. En tiennyt tarkalleen miten, mutta jostain oli aloitettava. Otin Abrahamilta muutamia kitche- tunteja, jotka tosin maksavat vain 2€/tunti, eikä aikani riitä siihen kuin kerran-kaksi kuussa, sillä minun pitää matkustaa Momostenangoon, eikä se ole työaikanani mitenkään mahdollista. Siispä päätin etsiä Abrahamille lisää asiakkaita. Kehitimme hänen kanssaan pienen turistikierroksen Momostenangossa, jossa turistitkin saisivat mahdollisuuden tutustua paikallisväestön elämään. Hän tuli minun kanssaan Quetzaltenangoon, jossa kiersimme pitkin kaupunkia puhuen turisteille ja levitellen minun teettämiäni esitteitä, jotka olivat suuri harppaus eteenpäin Abrahamin edellisestä lähestymiskeinosta.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_MD6f9sRir41bc6PFpP168Zgt_ZyyfgeJ3ZGOev5I1UE0RpSF0EjEMxF7zRzAtozx_S2JccK0iu5vmOGNcDAE1mdameT9VsP4ezdvTB0Y_TNTTaJMPLTqy2Ipbe0Mm_-u2P_EU3z6QrY4/s1600/P1010669.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_MD6f9sRir41bc6PFpP168Zgt_ZyyfgeJ3ZGOev5I1UE0RpSF0EjEMxF7zRzAtozx_S2JccK0iu5vmOGNcDAE1mdameT9VsP4ezdvTB0Y_TNTTaJMPLTqy2Ipbe0Mm_-u2P_EU3z6QrY4/s320/P1010669.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
Totesin tehtävän olevan kuitenkin oletettua haastavampi. Työtaakkani ja yliopistoprojektini kasvaessa niin suureksi, ettei minulla ollut kerta kaikkiaan enempää kuin tunti-kaksi viikossa uhrata projektille, totesin, ettei sillä panoksella saada tuloksia aikaan. Minulla on ikävä tapa yrittää auttaa kaikkia, huomioimatta resurssejani (lähinnä aikaa). Konsulttityöhöni ei todellakaan kuulu Excel- pohjaisten tilinpito- työkalujen suunnittelu asiakkaiteni tarpeisiin, mutta olen viime aikoina huomannut kuluttavani suuren osan vapaa-ajastani auttaen joitakin asiakkaita parantamaan heidän kirjanpitoaan tai tehden heille kasvuennusteita, sekä sopivani asiakastapaamisia viikonlopulle, joita en edes kirjaa työajaksi, enkä oikeastaan edes puhu niistä työkavereilleni. Toisinaan en koe työtäni työksi, vaikka teen sitä melkein 12 tuntia päivässä, sillä pidän siitä. Palkaksi riittää se, että voin oikeasti auttaa, ja näen työni tuloksen hetkessä. Suomen näkökulmasta voi olla uskomatonta, mutta täällä suurin osa pienyrityksestä ei kirjaa mitenkään myyntejään, eivätkä he tee inventaariota. Heillä ei ole mitään dataa, millä voisivat kertoa, mitkä tuotteet myyvät hyvin ja mitkä eivät. He eivät ymmärrä käsitystä "kasvu". Näillä lähtökohdilla jopa minun pienehköllä tietämykselläni uskon voivani tehdä suuren vaikutuksen heidän yritystoimintaansa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTNbJVO4cS1JCZH2uZL2fEprO95lpnsRJ0yjruG_Z37nfx0Tnje0EOAa0071pn_CyHhS_xh9u7cxM9Tz5Uy2Ue6yZsXSKSOOg8Nhk_-7nnbG4zk_ZnK59X_-KTxEmvQDetMVgLuFf8ZWVA/s1600/P1010170.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTNbJVO4cS1JCZH2uZL2fEprO95lpnsRJ0yjruG_Z37nfx0Tnje0EOAa0071pn_CyHhS_xh9u7cxM9Tz5Uy2Ue6yZsXSKSOOg8Nhk_-7nnbG4zk_ZnK59X_-KTxEmvQDetMVgLuFf8ZWVA/s320/P1010170.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Totuus on kuitenkin se, että resurssien puutteessa en saa tehtyä hyvin monia projekteja, jolloin petyn itseeni. Koen itseni jopa tarpeettomaksi ja hyödyttämäksi. Unohdan asioita. Yhtäkkiä mieleeni pälkähtää: "ainiin, senkin lupasin tehdä!". Puhelimessani pärähtää hälytys tapaamisesta, jote en edes muistanut kaiken muun keskellä. Lopulta päätin luovuttaa Abraamin koulu-projektin jollekin, joka osaa viedä sen kunnialla eteen päin. Otin yhteyttä yhteen Guatemalan suurimmista seikkailumatka- yrityksistä, "Adrenaline Tours", sillä kukaan ei oikeastaan vielä tarjonnut mitään Momostenangoon, ja minusta se on todella kiehtova ja kaunis paikka, jossa on paljon potentiaalia turisteille, jotka haluavat nähdä kulissien taakse. Yllätyksekseni he olivat innoissaan, sillä he ovat yrittäneet jo aiemmin avata markkinoita Momostenangoon, mutta heillä ei ole siellä paikallista opasta eikä ketään, joka tietäisi paikkoja. En voisi kuvitella parempaa opasta kuin Abraham, joten päätin luvouttaa tietoni heille vain sillä ehdolla, että he palkkaavat Abrahamin oppaaksi, jonka työstä 100 % menee koulun ylläpitämiseen. Tämä parantaisi samalla heidän sosiaalista vastuullisuutta. Tällä hetkellä kehitämme Abrahamin kanssa eri mittaisia turistikierroksia Momostenangossa, joita Adrenaline Tours aikoo pilotoida. Toivottavasti kaikki menee hyvin!<br />
<br />
Abraham on opettanut minulle uskomattoman paljon siitä Guatemalan todellisuudesta, josta vain harva turisti tietää. Esimerkiksi työn saaminen riippuu pitkälti siitä, mihin poliittiseen puolueeseen kuuluu, ja miten se menestyy. Mustat tortilla- lätyt ovat erityisessä merkityksessä alkuperäisväestölle. Naisen palkka viljely- tai rakennustöissä on noin 2-3 euroa päivässä. Tälle tarinalle tulee toivottavasti vielä jatkoa!<br />
<br />
<b>Carolina - Caserio Nueva Santa Rosa, Colomba</b><br />
<br />
Tämä on jo kolmas maa, jossa osallistun TECHOn toimintaan. Aiemmissa kirjoituksissani olen kertonut kokemuksistani Buenos Airesissa tekemässä kyselyjä talosta toiseen Lujan- lähiössä, kun taas Ecuadorissa rakensimme talon Pimampiro- kylässä. Tällä kertaa lähdin yli sadan guatemalalaisnuoren matkaan Caserio Nueva Santa Rosa- kylään Colomban kunnassa, noin tunnin matkan päässä Xelasta.<br />
<br />
Matkaan lähtö on aina jännittävää. Koskaan ei tiedä, minkälainen määränpää on, sillä harvoin edes tiedän minne ollaan menossa, tai siitä ei ainakaan löydy mitään tietoa internetissä. Buenos Airesin Lujan- lähiön asukkaat asuivat roskan keskellä pääkaupungin laitamilla, pellinpalasista kasatuissa taloissa. Ecuadorissa matkustimme monta tuntia syrjäiseen vuoristokylään, jossa harrastettiin edelleen vaihtotaloutta. Tällä kertaa viiletimme vanhoilla koulubusseillamme kohti rannikkoa, kunnes saavuimme Nueva Santa Rosaan johtavaan tienhaaraan. Täällä bussiemme katoille hyppäsivät aseistetut turvamiehet, sillä riski bussien aseistetusta ryöstöstä on liian suuri. Colomba sijaitsee strategisessa pisteessä huumeiden salakuljetukselle Meksikoon, ja se on surullisenkuuluisa järjestäytyneestä rikollisuudesta.<br />
<br />
Bussi mahtui juuri ja juuri kulkemaan pitkin kapeaa, kuoppaista ja kivistä hiekkatietä noin 30 minuutin matkan metsän keskelle. Majoituimme kylän ainoan koulun lattialla, eikä meillä ollut lupaa poistua koulurakennuksesta omin päin minnekään, vaan ovella vartioivat turvamiehet. Tämä oli TECHO- projektien todellisuuksista ehkä rajuimpia. Yksi TECHOn tavoitteista on, että keski- ja yläluokkaan kuuluvat nuoret oppivat tuntemaan toisen todellisuuden, ja epäoikeudenmukaisuuden, jossa heidän maansa elää. Seuraavana päivänä tutustuimme perheeseen, jolle aioimme rakentaa talon, ja käytimme paljon aikaa heidän kanssaan, jotta oppisimme elämästä kaukana siitä, mitä se Xelan kaupungissa on. Carolina asui pienessä pellinpalasista rakennetussa talossa miehensä ja neljän lapsensa kanssa. Huoneeseen mahtui juuri ja juuri kolme sänkyä - ulkona oli toinen katettu tila, jossa tulella voi valmistaa ruokaa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPzfFp8xv2S2CN88dktiJy0yyiNyggUA_yxsGT7WxRv6MMSM3PYR2vDgJG4xmmEJBxKKj6w28vmlDBGp5ZXpLjr88ERIx2d-laFAqZcsgbgtAhAmp1ZPLRZlzikOniWphE-0pbQhvrEZF9/s1600/P1020498.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPzfFp8xv2S2CN88dktiJy0yyiNyggUA_yxsGT7WxRv6MMSM3PYR2vDgJG4xmmEJBxKKj6w28vmlDBGp5ZXpLjr88ERIx2d-laFAqZcsgbgtAhAmp1ZPLRZlzikOniWphE-0pbQhvrEZF9/s320/P1020498.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Nueva Santa Rosa muodostaa surullisenkuuluisan todellisuuden siitä, mistä meidän kahvimme tulee. Guatemala on yksi maailman suurimpia kahvintuottajia, joka myy suurimman osan valmistamastaan kahvista ulkomaille, jossa se jauhetaan, pakataan hienoihin pusseihin ja myydään kalliilla kahviloihin ja kuluttajille. Carolina ja hänen miehensä, kuten suurin osa Nueva Santa Rosan asukkaista, ovat kuin moderneja maaorjia. Heidän perheensä olivat köyhiä, joten he etsivät parempaa tulevaisuutta. Kahvitila tarjosi heille palan maata ilmaiseksi, jos he tulevat töihin kahvitilalle. Tila on syrjässä keskellä vehreää sademetsää, eikä siellä alunperin ollut juuri mitään palveluita. Se keräsi kasaan useita perheitä, jotka etsivät parempaa tulevaisuutta. Pikkuhiljaa rakentui ala-astetta vastaava koulu, pieni terveyskeskus ja sali urheilua ja tilaisuuksia varten, jotka palvelevat liki 5000 asukasta. Palkan ollessa minimaalinen, on kuitenkin vaikea olettaa, että heillä olisi jotain, jolla rakentaa talo, vaikka maanpalanen olikin. Niinpä pieni talo on kasattu erinäisistä pellinpalasista. Sähköä tai juoksevaa vettä ei ole. He ovat sinänsä onnekkaita, että noin 50 metrin päässä asuvalla naapurilla on vettä, jonka luota he käyvät sitä aina aamulla hakemassa saaveilla täyttääkseen pesuvadit ja tiskinpesualtaan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJU7yJ5kY_Hsdg-6gK0atP9xDFc5MyAt0fl2LYGxbx1iYuPrgYtehC4swaRnccwuK_JDpNfGtrnvRi87a1ahL9FHS2ViovHCEpmt-ArIx2Nu_PVIwQS-9XneJp60TfN9m9nTW9USnQ4tDy/s1600/P1020495.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJU7yJ5kY_Hsdg-6gK0atP9xDFc5MyAt0fl2LYGxbx1iYuPrgYtehC4swaRnccwuK_JDpNfGtrnvRi87a1ahL9FHS2ViovHCEpmt-ArIx2Nu_PVIwQS-9XneJp60TfN9m9nTW9USnQ4tDy/s320/P1020495.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Usein köyhyydessä elävät ihmiset elävät roskan ja sekasorron keskellä. Heidän talonsa oli kuitenkin kaikin puolin tip top - jopa kotoisa. Pihassa oli jopa pieni puusta rakennettu häkki, jossa oli kaksi lemmikkikania. He olivat sydämmellisiä ihmisiä, jotka auttoivat meitä rakennusprojektissa parhaansa mukaan. Carolina kertoi, että ennen TECHOa kylässä meni todella huonosti. Se ei ollut mitenkään organisoitunut, jolloin mitään ei voitu oikeastaan rakentaa yhdessä. Kahvitilalla ei ole pienintäkään intressiä auttaa yhteisöä - antoivathan he kaikille jo palan maata. TECHO on auttanut kylää järjestäytymään ja rakentamaan yhdessä puuttuvia palveluita, kuten kaivoja juomavedelle, terveyskeskus ja koulu. Carolina oli käynyt kurssia Xelassa synnytyslääkäriksi (en tosin tämän koulun laadusta tiedä, sillä hän matkustaa Xelaan pari kertaa kuussa osallistuakseen kurssiin), jolloin hän auttaa terveyskeskuksessa synnytysten kanssa. Kylässä on nyt johtaja, ja kyläläiset kokoontuvat keskustelemaan kehitystarpeista. Yhteisöllisyys luo luottamusta, ja heidän järjestäytyessä myös rikollisuutta on onnistuttu vähentämään. Carolinan mukaan suurin osa kylästä kuuluu jo kyläyhdistukseen, jolloin naapurit voivat vetää yhtä köyttä ja tokea toisiaan.<br />
<br />
Ikävä kyllä kaikki eivät kuulu tähän kastiin. Carolinan mies ei voi jättää illalla taloaan vartioimatta, sillä hän pelkää jonkun tulevan ja ryöstävän hänen talonsa, tai vahingoittavan hänen perhettään. Lähdin yhden kerran noin 100 metrin päässä olevaan kioskiin ostamaan sipsejä kolmen guatemalalaisen pojan saattamana, jolloin tunnelma oli todella outo ja epämiellyttävä. Jotkut vastaantulijat katsoivat minua vihamielisesti, ja kävelivät leveästi tietä pitkin, jolloin jouduimme väistämään ojaan. Suuri osa oli todella juovuksissa, jopa sammuneena maahan. Lopulta palasimme koulun turvaan ja annoin paikalliselle pikkupojalle rahaa, jotta tämä käy ostamassa minulle sipsipussin, sillä tunsimme olomme niin turvattomiksi. Hän oli luotettava kauppamies ja toi minulle sipsit sovitun mukaisesti.<br />
<br />
Talon ollessa valmis koristelimme sen ilmapalloilla ja toivotimme perheen tervetulleeksi. Carolina purskahti itkuun. Hän sanoi, ettei ikinä voinut kuvitella, että hänellä voisi olla niin kaunis talo. Hän oli jo menettänyt toivonsa. Mekin aloimme itkemään, itkimme kaikki yhdessä. Nyt hänellä on 20 neliön yksinkertainen puumökki, jonka ikkunasta (joka on puinen luukku) hän voi katsella aamulla sademetsään. Edelleenkään ei ole vessaa tai keittiötä, mutta on ainakin kunnollinen lattia ja seinät. On kuvottavaa ajatella, että tässä maassa on enemmän yksityisiä helikoptereita per asukasmäärä kuin missään muussa maassa. Että joillekin on niin paljon tärkeämpää haalia itselleen kaikki omaisuus, kuin katsoa, missä heidän "veljensä ja siskonsa" elävät, toiset guatemalalaiset, joille ei annettu samoja mahdollisuuksia heidän syntyessään.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6FBbCslqPr66gdlVraIG19m1COHzARUSqJgRDy4Z7nXQXJBw6BA0kYX0jCnh60Sg-Eal4zHC69r5W3pmvwT4LfmPeRUfT2eB2zHzijPB6GXUTLqkmy6sJS8XXw96d5ih45Rg3mUBOlFiW/s1600/14794036_1218457518212429_1866398939_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="273" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6FBbCslqPr66gdlVraIG19m1COHzARUSqJgRDy4Z7nXQXJBw6BA0kYX0jCnh60Sg-Eal4zHC69r5W3pmvwT4LfmPeRUfT2eB2zHzijPB6GXUTLqkmy6sJS8XXw96d5ih45Rg3mUBOlFiW/s320/14794036_1218457518212429_1866398939_n.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Näitä mahdollisuuksia kannattaisi itse kunkin miettiä välillä arvioidessaan omaa elämäänsä. Jos sinulle on anettu se mahdollisuus, käytä se hyväksesi antaaksesi myös muille se mahdollisuus. En tarkoita rahan lahjoittamista, vaan pieniä tekoja, oman tietotaitonsa hyväksikäyttämistä, ja ymmärtämistä. Älä pidä mahdollisuuttasi omana etuoikeutenasi, vaan jaa se muiden kanssa. Tämä maailma ei enää toimi omistamis- periaatteella, vaan jakamis- periaatteella. Näitä asioita pohdin käydessäni mielessäni läpi esimerkiksi Abrahamin ja Carolinan tarinoita, jotka ovat vain yksiä miljoonista. </div>
Anniinahttp://www.blogger.com/profile/05408134790203679857noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-868039018790177818.post-16161775015791490162016-09-13T14:11:00.000-07:002016-09-13T14:32:54.479-07:00Vaellus itsenäisesti Guatemalassa - juu vai ei? <div style="text-align: justify;">
Ennen Guatemalaan saapumista tein hieman taustatutkimuksia Guatemalasta, ja miten voisin harrastaa täällä rakastamaani harrastusta eli vaeltamista. Kuten ehkä edellisistä kirjoituksistani voi päätellä, en mielelläni käytä turistipalveluita vaan suoritan retkeni omin päin. Löytöni olivat hyvin ristiriitaisia. Jotkin lähteet ovat toisesta ääripäästä, jonka mukaan pelkästään paikanpäälle pääseminen on vaivalloista, ja kun sinne pääsee niin todennäköisesti ryöstetään tai eksyy. Joidenkin mielestä telttailu Guatemalassa ei tule kuuloonkaan, minkä vuoksi jätin teltan Tanskaan. Toiset lähteet taas rohkaisevat tutkimusmatkalle omin päin, kuitenkin noudattaen tiettyä varovaisuutta ja kysyen aina paikallisilta neuvoja (jotka nekin ovat hyvin ristiriitaisia). Nyt olen kavunnut neljälle tulivuorelle omin päin, yhdelle jopa yksin, joten jaan kokemuksiani pienistä tutkimusretkistäni. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>Volcán y Laguna Chicabal </b></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Chicabal on laguuni (korkeus 2712m, nousua 600 metriä) vanhan tulivuoren huipulla San Martin Saqatéquez- nimisen kylän vieressä. Lähdin valloittamaan sitä yksin ensimmäisenä viikonloppuna, sillä työkaverini olivat menossa autolla, joka oli jo täynnä. Katsoin kartasta mikä on lähin kylä (joksi löysin San Martín Saqatépequez), ja otin sinne mikrobussin alle euron hintaan kävelymatkan päässä kotoani. Bussissa melkein kaikki puhuivat Mam- kieltä ja olivat pukeutuneet uskomattoman värikkäisiin perinnevaatteisiin. Jäin pois kylän keskustassa kysellen reittiä Chicabal- tulivuorelle. Minua alkoi auttamaan perinteiseen punakirjailtuun, upeaan huipileen ja corteen pukautunut nainen kertoen, että se on hyvin kaukana (matka kestäisi koko päivän), ja minun tulisi matkustaa sinne "doblella" (joka tarkoittaa nelivetoista lava-autoa). Tällä tavalla he matkustavat sinne liki poikkeuksetta. Hän ei myöskään suositellut sitä minulle yksin matkustavana tyttönä, koska pelkäsi minun eksyvän. Ellei hänellä olisi ollut paljoa töitä, hän olisi lähtenyt näyttämään minulle laguunia. Aloin olla hieman epätoivoinen - oliko idea lähteä yksin julkisilla kulkuneuvoilla huono? Lopulta toinen mies tuli paikalle neuvoen, että minun täytyy vain seurata tietä suoraan kääntymättä minnekään, ja löydän perille. Matka kuitenkin kestää monta tuntia. Hän neuvoi ottamaan tuk tuk- taksin, johon en kuitenkaan suostunut, ja lähdin kävelemään tietä pitkin. Pian kylä loppui ja muuttui peltomaiksi, joissa maamiehet kyntivät peltoa käsityönä. Kanoja juoksenteli ympäriinsä. Olin ensimmäistä kertaa keskellä autenttista ja idyllistä guatemalalaista maaseutua, kenenkään kiinnittämättä minuun suurempaa huomiota. </div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXetrvR_XAm1gl_7hlrzKhmSWfInR-E0lSt43qd4HEERcxhc1gmaa2nYEQGpc-M88dHABiOP1diFll7np7Yev8o-4KJEhFy6ipmWTXpxoQ_vzAd4qHGZsePm2sZH8NFlM5HvKWRrOjjNcT/s1600/P1010184-001.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXetrvR_XAm1gl_7hlrzKhmSWfInR-E0lSt43qd4HEERcxhc1gmaa2nYEQGpc-M88dHABiOP1diFll7np7Yev8o-4KJEhFy6ipmWTXpxoQ_vzAd4qHGZsePm2sZH8NFlM5HvKWRrOjjNcT/s320/P1010184-001.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tie alkoi nousta ylös kohti vuorelle muuttuen hiekkatieksi. Noin tunnin kävelyn jälkeen saavuin parkkipaikalle, josta alkaa jyrkkä nousu huonokuntoista tietä pitkin Chicabalille. Se on viimeinen piste, johon pääsee normaalilla autolla, ja josta tulisi matkaa jatkaa nelivetoisella lava-autolla ylemmäksi vuorelle. Tämä kyyti maksaa vajaa 2 euroa, mutta kyseisellä hetkellä paikalla ei ollut lava-autoja. Kysyin putiikista matkan kestoa, ja yllätyksekseni he sanoivat minun olevan vain tunnin päässä laguunilta, jonka voi maastoauton sijaan hyvin taittaa jalkapatikalla. Kuten tähänkin asti, ylös vei vain yksi tie. Matkalla tapasin kaksi muuta porukkaa kävelemässä - meksikolainen pariskunta sekä joukko poikia Huehuetenangosta, jotka olivat isojen rinkkojen kanssa matkalla telttailemaan laguunille. Tässä vaihessa olin varmistunut siitä, ettei naisella, joka asui kylässä, ollut hajuakaan siitä, miten lähellä laguuni oikeasti on, sillä hän on aina matkustanut sinne lava-autolla. Kävelyä kylän keskustasta on alle 10 kilometriä, tie on helppokulkuinen vaikkakin jyrkkä, eikä se haaraudu minnekkään. </div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0z1Mb98YJxuPrfj7pdIBpp-L8CZyMoqDrao5e2YK23Bj1OKwN5kS0tHZEbnEUrFh8ZjDDiADnNVpEYmJk1T6aKpXw931IbxSXzhfCMyNgGdU3UJiuGWMTf3jQmpK2s9Yd5lTKzgimixdg/s1600/P1010186-001.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0z1Mb98YJxuPrfj7pdIBpp-L8CZyMoqDrao5e2YK23Bj1OKwN5kS0tHZEbnEUrFh8ZjDDiADnNVpEYmJk1T6aKpXw931IbxSXzhfCMyNgGdU3UJiuGWMTf3jQmpK2s9Yd5lTKzgimixdg/s320/P1010186-001.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Noin puolen tunnin kävelyn päästä saavuin pieneen kylään tasaisella paikalla, jossa sijaitsee ns. "Laguna Seca", paikka jossa laguuni sijaitsi ennen, mutta josta ei ole jäljellä enää mitään. Yllätyksekseni paikalla oli paljon turisti-infrastruktuuria, muutamia turistiryhmiä jotka olivat tulleet lava-autolla järjestetyllä retkellä, sekä minun kollegani, jotka olivat tulleet autolla parkkipaikalle, josta he jatkoivat lava-autolla tänne asti. He olivat hieman yllättyneitä minun saapuessani paikalle jalkapatikalla kylästä, jonne olin mennyt mikrobussilla. Jouduin jopa maksamaan reilun kahden euron sisäänpääsymaksun. Täältä laguunille on matkaa kolme kilometriä todella jyrkkää polkua pitkin, jonka voi suorittaa vain kävellen. Nousun jälkeen taivallus palkittiin - alhaalla häämötti Laguna Chicabal, pyhä laguuni jonne paikalliset nousavat tekemään rituaaleja. Laguunia ympäröi useat alttarit eri jumalille. Paikalla oli kaksi turistiryhmää, joitakin paikallisia kyläläisiä sekö joukko humalaisia guatemalalaisia laulaen kovaan ääneen. Kävelin laguunin ympäri mystisessä sumussa tavaten joitakin paikallisia suorittamassa uskonnollisia rituaaleja. Palattuani lähtöpisteeseen puolen tunnin kävelyn jälkeen paikalla oli enään jo tapaamani joukko meksikolaisia ja guatemalalaisia nuoria, joihin olin aiemmin kirinyt puoli tuntia etumatkaa. Palattuani Laguna Seca:lle kohtasin turistiryhmän oppaan kanssa, joihin liittouduin palatakseni takaisin Xelaan. He olivat hieman seikkailumielisempää kastia ja kävelivät koko tunnin matkan valtatielle, josta pystyimme nappaamaan mikrobussin takaisin Xelaan. Yksi heistä oli amerikkalainen mies, joka oli päättänyt myydä kaiken omaisuutensa kierrelläkseen viisi vuotta Latinalaista Amerikkaa moottoripyörällä. Ilman espanjankieltä vastaavan retken tekeminen ilman opasta on kuitenkin haastavaa, sillä joutuu kysymään reittiohjeita useaan kertaan, minkä vuoksi hän, ja kaksi muuta amerikkalaista lapsensa kanssa, olivat päättäneet palkata oppaan viemään heidät paikan päälle, kuitenkin käyttäen julkisia kulkuneuvoja. Heiltä opin, että jos olisin jatkanut mikrobussilla hieman pidempään, olisin välttänyt noin puolen tunnin kävelyn kylän läpi.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKM0i8ayhcVrI3Ug6y4kmyqeJV04VAa6KCmU4AhGJJxphI3lwXe8N2t0iNj5cJu_8exbAkWwpGsAFtOUXgNCGCB3owa_ZtrZiu5TSgMg0YrIa2_DOvIqQIRo1iYCC4IJNxQTVS0tcI_dnq/s1600/P1010197-001.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="205" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKM0i8ayhcVrI3Ug6y4kmyqeJV04VAa6KCmU4AhGJJxphI3lwXe8N2t0iNj5cJu_8exbAkWwpGsAFtOUXgNCGCB3owa_ZtrZiu5TSgMg0YrIa2_DOvIqQIRo1iYCC4IJNxQTVS0tcI_dnq/s320/P1010197-001.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9Df8lGo2PqMB_y3Id-y2MzU3kC0De8p8m6VkxCcEAkPHnd9TPVMsmrh5AbckKu6y75hg2Ixx1Ov7bjhqvMos58yrGCqSLKQD6Bp95-4UI9GwvBywlGK_RQIqgtO6SnNu5hkcsXtQ7e-zu/s1600/P1010235-001.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="198" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9Df8lGo2PqMB_y3Id-y2MzU3kC0De8p8m6VkxCcEAkPHnd9TPVMsmrh5AbckKu6y75hg2Ixx1Ov7bjhqvMos58yrGCqSLKQD6Bp95-4UI9GwvBywlGK_RQIqgtO6SnNu5hkcsXtQ7e-zu/s320/P1010235-001.JPG" width="320" /></a></div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Lopputulokseni on, että jokainen keskivertokuntoinen ihminen, joka osaa jonkun verran espanjaa, voi vaivatta kiivetä Chicabalille, eikä oppaaseen tai järjestettyyn retkeen ole mitään tarvetta. En nähnyt pienintäkään mahdollisuutta eksyä, ja pelottavinta olivat maamiehet viidakkoveitsiensä kanssa. Lisäksi plussana voi kävellä juuri niin nopeaa (tai hitaasti) kuin itse haluaa, välttää turistijoukossa kulkemista ja nähdä enemmän guatemalalaista maaseutua. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
<u><b>Hintavertailu</b>: </u></div>
<div style="text-align: justify;">
<u><br />Järjestetty retki Chicabalille</u>: 15-35 € (kalleimmasta päästä jenkkiläinen suosittu Adrenalina Tours versus jokin pieni paikallinen organisaatio, sisältää matkat Laguna Secaan asti ja oppaan), matkan kesto noin 4 tuntia Xelasta. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<u>Do-It-Yourself retki Chicabalille</u>: 3€ (matkat Xela-San Martín Sacatépequez-Xela ja sisäänpääsy), matkan kesto noin 5-6 tuntia Xelasta riippuen miten hyvä kunto on. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Itse tehty matka on siis kaikin puolin win-win. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pro-tip: Seuraavalla kerralla ehkä teltan kanssa (jonka ostin myöhemmin oppien virheistäni), sillä Laguna Chicabal on mahtava ja turvallinen telttailukohde, jossa on jopa järjestetty leirintäalue vessoilla. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
<b>Volcán Cerro Quemado</b></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Xelaa lähinnä oleva vanha tulivuori, Cerro Quemado aka La Muela (korkeus 3161m, nousua 800m), purkautui aikoinaan tuhoten Xelan kaupungin melko totaalisesti, jättäen jälkeensä kasan laavakiveä. Enää se ei muistuta tulivuorta, mutta on sen sijaan yksi Guatemalan parhaista paikoista harrastaa kalliokiipeilyä. Vuorenhuipun voi saavuttaa tunnin kävelymatkalla Xelan keskustasta, joten ihmettelen, miksi kukaan edes ottaisi opasta. Noustakseen huipulle on ensin päästävä kylään nimeltä "Canton Chicua", noin puolen tunnin kävelymatkan päässä Xelan keskustasta. Jos on erityisen laiska, voi ottaa bussin kohti Almolongaa ja jäädä pois tienhaarassa, josta voi ottaa lava-autokyydin (jolla paikalliset nousevat Canton Chicuaan). Lähdin matkaan espanjanlaisen kollegani Rafan kanssa kysyen matkalla reittiohjeita, jolloin paikan löytämiseen ei ollut mitään ongelmia. Canton Chicuan alue on hyvin perinteistä maanviljelijäkylää sievillä maissi-, sipuli- ja rypsiviljelmillä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKzQl35lsrSFRZ_HaS9QS_BvvFE5o3Gf74IeGbnP4D972JrWWddFPeraZnqw0Z5m1TXl8yY7aDjcTEOzBBdAvdnLv7K1JXE3F7Vsoh_e_cF3ov7O3URIB6OiHBdBJt5Dju4-2pL7s9718t/s1600/P1010535.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKzQl35lsrSFRZ_HaS9QS_BvvFE5o3Gf74IeGbnP4D972JrWWddFPeraZnqw0Z5m1TXl8yY7aDjcTEOzBBdAvdnLv7K1JXE3F7Vsoh_e_cF3ov7O3URIB6OiHBdBJt5Dju4-2pL7s9718t/s320/P1010535.JPG" width="320" /></a></div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Saapuessamme Canton Chicuaan paikansimmekin helposti kyltin, jossa luki La Muela. Jyrkkä ja kivinen nousu johtaa huipulle, jossa on jyrkkiä kallionseinämiä, täydellisiä kalliokiipeilyyn. Jo kivutakseen tänne on kiivettävä jonkin verran, sillä etenkin loppupäästä matkalla on paljon todella suuria kiviä, eikä sitä voi kutsua poluksi. Reitti on kuitenkin jokseenkin merkitty nuolilla. Täältä näkymät ovat melko makeat Xelaan ja ympärillä oleville vuorille. Matkalla näimme yhteensä neljä guatemalalaista vuorikiipeilijää, ja toisella kauempana olevalla kukkulalla oli satakunta paikallista suorittamassa uskonnollisia rituaaleja. Heidän laulunsa kaikui mystyisesti läpi vuorenhuipun. He nousevat vuorelle pikkukengillä ja paikallisiin vaatteisiin pukeutuneina, jopa viettäen yönsä kivikolla. Palatessamme alas kohtasin ison ryppään turisteja oppaan kanssa. He valittivat polun kivikkoisuutta ja nimittivät sitä jopa vaaralliseksi.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEguzgqETV1H7A2xE98fSAe15pLwjcDZpwmO74hIOQTEtiQjxzaj36qGsLQl5rH6FEEfTLoQ-43I1KdjmdGqqHsrSrzFU1OUyZ0Bgt2swGUq8kZ66UJYBVIh4DjXugnV4ZncC588113SLm8Q/s1600/P1010539.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="212" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEguzgqETV1H7A2xE98fSAe15pLwjcDZpwmO74hIOQTEtiQjxzaj36qGsLQl5rH6FEEfTLoQ-43I1KdjmdGqqHsrSrzFU1OUyZ0Bgt2swGUq8kZ66UJYBVIh4DjXugnV4ZncC588113SLm8Q/s320/P1010539.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuGWc4wZscFzutGENzB-Uv4Vkqzgz4xXDmIMXIHBW8-JV07b9_EodelkW8RYn5EZMlmOXa87lzD6nsLCBJMF1o-TLwmpquqN35tF0jhjQc-VdL0khG9ojhq5_ciXZQRWoz64-wMXHBlr9M/s1600/P1010541.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuGWc4wZscFzutGENzB-Uv4Vkqzgz4xXDmIMXIHBW8-JV07b9_EodelkW8RYn5EZMlmOXa87lzD6nsLCBJMF1o-TLwmpquqN35tF0jhjQc-VdL0khG9ojhq5_ciXZQRWoz64-wMXHBlr9M/s320/P1010541.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyKO7RIOxchJpV9fguRNx9qvw13Uivlm6EyWdc48lDd_uybsGMw2mSVWDltEaf0WPo-RfhRyFdckB907FOdryyNriJVDd1b4YehOb6GSWdGBcBLZYkKhZEGguiJrtyjDnOHpx_Tlc-YsJJ/s1600/P1010544.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyKO7RIOxchJpV9fguRNx9qvw13Uivlm6EyWdc48lDd_uybsGMw2mSVWDltEaf0WPo-RfhRyFdckB907FOdryyNriJVDd1b4YehOb6GSWdGBcBLZYkKhZEGguiJrtyjDnOHpx_Tlc-YsJJ/s320/P1010544.JPG" width="320" /></a></div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Cerro Quemado on oiva mahdollisuus lähteä kaupungista luonnon helmaan ja harrastaa hieman urheilua. Jos osaa vähän espanjaa ja on keskivertokunto, en missään nimessä suosittelisi opasta. Kaksin oli mukavaa nauttia linnunlaulusta ja luonnonhelmasta, seuraten paikallisten elämää, ei 20 hengen turistiryppäässä valittamassa kivikkoisuutta. Jos haluaa harrastaa kalliokiipeilyä, ja esimerkiksi laskeutua lassolla eri onkaloihin, on luonnollisesti opas ja vastaavat varusteet oltava, ellei ole oikeasti osaava ihminen, sillä henki voi lähteä. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b><u>Hintavertailu: </u></b></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<u>Järjestetty retki Cerro Quemadolle</u>: 10-20€ (aika harva edes järjestää tätä retkeä, lähinnä kalliokiipeilymielessä, enkä löytänyt tarkkoja hintoja)</div>
<div style="text-align: justify;">
<u>Do-It-Yourself retki Cerro Quemadolle</u>: 0€</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pro-tip: Saapuessamme Cerro Quemadon huipulle olimme hieman pettyineitä, sillä huomasimme ylempänä olevan paljon korkeamman huipun, joka tunnetaan nimellä Cerro Candelaria. Kuitenkin meidän ja sen välissä oli melko armoton kivikko vanhan laavan jämiä, jota emme suurin surmikaan lähteneet ylittämään. Xelassa suoritin kyselyä miten sille huipulle voisi nousta, jolloin selvisi, että alempaa, Los Vahos- saunalta lähtee polku Cerro Candelarialle. Reitillä on kuitenkin eksynyt yksi jos toinenkin, joten ehkä porukalla lähdemme tutkimaan, miten sinne huipulle pääsisi. Tämä on paljon pitempi retki, joka kestää viitisen tuntia, verrattuna tunnin kestävään Cerro Quemado- retkeen. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>Volcán Santo Tomas</b></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Oli aika kiivetä ensimmäinen kunnollinen, suuri, mahtava tulivuori. Tavoitteenamme oli Tajumulco, Väli-Amerikan korkein piste, kohoten 4222 metriin (joka ei tosin ole paljoa mitään verrattuna korkeimpaan pisteeseen jossa olen vieraillut, noin 5000 metriä Boliviassa). Ostin halvan teltan ja kaikki tarvittavat varusteet, sekä keräsin pari rohkeaa kaveria lähteäksemme valloittamaan sitä omin päin, joka ei aina ole suositeltavaa. Kaksi päivää ennen lähtöä saimme kuitenkin kuulla, että Tajumulcon juurella on aseellinen konflikti, johtaen jo muutamaan kuolemaan, jolloin sinne ei ole turvallista mennä. Viime hetkellä päätimme muuttaa suunnitelmaa hyvin vähän tunnettuun tulivuoreen, Santo Tomakseen, tunnetaan myös nimellä Cerro Pecúl, mistä en löytänyt muuta kuin muutaman blogipostauksen (osa vuosia vanhoja) ja nettiin skannatun kartan jostain 10 vuoden takaa. Niiden mukaan sen pitäisi olla mahdollista ilman opasta. Vakuutin ystävälleni olevani varma tästä suunnitelmasta ja sen turvallisuudesta, mutta on myönnettävä, että näin painajaisia muutamana yönä ja minua jännitti ensimmäistä kertaa todenteolla. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Aamulla kello seitsemän istuin huoltoasemalla odottaen ystäviäni, jotka ovat adoptoineet guatemalalisen tavan ja saapuivat puoli tuntia myöhässä. Nyt kun istuimme kanabussissa kohti Zunilia aloin olemaan enemmän varma tästä suunnitelmasta. Zunilissa hyppäsimme lava-auton lavalle, jolla pääsimme Fuentes Georginas- kuumien lähteiden juurelle. Kyselimme kyläläisiltä reitin turvallisuudesta ja he vakuuttelivat, ettei ole mitään ongelmaa nousta ilman opasta. Kysyimme varmuuden vuoksi heidän puhelinnumeroaan johon voisimme soittaa pahan paikan tullen. Olin innoissani - seikkailu sai alkaa!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVLfEJy8yjMOwA00BuwFJpivJylpyoaIKqTUQmla3-6oJWnAHMz5RTFheNQzdYiUAtqKFIVg9M4L23OHywQJIGE3nkGkgxhhjN_LoWapRt1Tgjkb_wQKz79pcq-qFflmda2QLWPN4IoWg_/s1600/P1100683.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVLfEJy8yjMOwA00BuwFJpivJylpyoaIKqTUQmla3-6oJWnAHMz5RTFheNQzdYiUAtqKFIVg9M4L23OHywQJIGE3nkGkgxhhjN_LoWapRt1Tgjkb_wQKz79pcq-qFflmda2QLWPN4IoWg_/s320/P1100683.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMMZH2rrnxrUqwMlGWsdmNzdPV0RiLYwfXcxnOBI3WtGu9SaTo7cgDOczYgdgkVbirgVPVuv2NbznnZg5djHeCYSEfTg7I8duKIuDBnOxsV0mGTlCsuIfp_WzgiqHf8fc1k3Iw9SIkjgyG/s1600/P1100709.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMMZH2rrnxrUqwMlGWsdmNzdPV0RiLYwfXcxnOBI3WtGu9SaTo7cgDOczYgdgkVbirgVPVuv2NbznnZg5djHeCYSEfTg7I8duKIuDBnOxsV0mGTlCsuIfp_WzgiqHf8fc1k3Iw9SIkjgyG/s320/P1100709.JPG" width="320" /></a></div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ensimmäinen nousu oli tiukka taivallus mutaista ja äärimmäisen jyrkkää polkua pitkin. Minut oli laitettu kameliksi sillä lupasin viedä ystäväni tulivuorelle (kuvitellen tietäväni, mitä oikeasti teen), jolloin rinkassani olivat ruoat, teltta, makuualusta ja kaksi makuupussia - noin 15 kiloa (sisältäen 3 litraa vettä), kun taas joillakin muilla oli vain viitisen kiloa. En ollut koskaan ennen noussut mäkeä niin raskaalla lastilla, joten ensimmäinen nousu alkoi jo arveluttamaan. Saavuttuamme ensimmäiselle tasanteelle helpotuin, sillä koko matka ei tulisi olemaan yhtä jyrkkä. Polku jatkui läpi bambumetsän, jonka onneksemme joku oli juuri avannut machetellaan, jolloin sitä oli melko helppo kulkea. Monet kohdat olivat niin jyrkkiä ja mutaisia ettei kenkien pito meinannut pitää raskaan rinkan kanssa. Maa oli pääosin täynnä katkenneita bambunlehtiä. Kaikesta huolimatta paikka oli vihreä paratiisi, taustamusiikkina satunnaista linnunlaulua, mutta pääosin hiljaista. Lämpötila oli täydellinen, taivas pilvetön ja joistakin kohdista näimme taustalla kohoavia muita tulivuoria (muistakaamme, että Guatemalassa, alle Lapin kokoisessa alueessa, on 33 tulivuorta, joista 3 aktiivista). Noin kolmen tunnin tasaisen kipuamisen jälkeen saavuimme tasanteelle, jossa tie jakautui. Tämä täsmäsi karttamme kanssa - toinen polku johtaa Zunil tulivuorelle, toinen Santo Tomas tulivuorelle. Minua ei epäilyttänyt enää lainkaan reissumme - nautin jokaisesta hengenvedosta satumaisen kauniissa pilvimetsässä, jossa jokainen puunrunko oli täynnä vihreää sammalta, liaaneja ja orkideoja. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhq2KlvKecKYfj6bMmz4K9gpZxbVDX0HTTdKb7VcVcD6HVmz9z8TVZ1KE7jf-3hY7Ui2ye3pOrt27xJHnJ_5CUXlf1JWZ_DH0AS33u2wIU-KTqOOESTLT5ZYQaGnnQdJdUnyl_2V4I4UVhu/s1600/P1100719.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhq2KlvKecKYfj6bMmz4K9gpZxbVDX0HTTdKb7VcVcD6HVmz9z8TVZ1KE7jf-3hY7Ui2ye3pOrt27xJHnJ_5CUXlf1JWZ_DH0AS33u2wIU-KTqOOESTLT5ZYQaGnnQdJdUnyl_2V4I4UVhu/s320/P1100719.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVh4F4INjAMOq0IUMqilOOHwJNsEoPx3ltskQ81alTj1WLEzt_1kQALRgR-rOI9X80AvmzD0n9TvmXYMfsRAImDqwlswhvFwtM0nZNXMY7l-oObTbiCF7DT_kkHlkgEl252CKKtwrNQECw/s1600/P1010693-001.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVh4F4INjAMOq0IUMqilOOHwJNsEoPx3ltskQ81alTj1WLEzt_1kQALRgR-rOI9X80AvmzD0n9TvmXYMfsRAImDqwlswhvFwtM0nZNXMY7l-oObTbiCF7DT_kkHlkgEl252CKKtwrNQECw/s320/P1010693-001.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Polku alkoi nousemaan yhä jyrkemmin, jolloin jouduimme pitämään taukoja puolen tunnin välein. Emme tunteneet toisiamme ennen reissua juuri lainkaan, joten kulutimme matkan tutustuaksemme toisiimme. Meitä yhdisti moni tekijä - olimme suunnilleen samanikäisiä tyttöjä, joista me kaikki olimme asuneet usealla eri maanosalla. Kaksikymmentäseitsemän- vuotias Alexandre on saksalainen tyttö, joka oli asunut aiemmin ainakin Perussa, Ecuadorissa, Australiassa, Skotlannissa ja Yhdysvalloissa, ja meillä sattui olemaan jopa yhteinen saksalainen tuttu, johon minä olin tutustunut Ruotsissa 5 vuotta sitten. Kaksikymmentäyhdeksän- vuotias yhdysvaltalainen Sari oli asunut ainakin Myanmarissa ja Marokossa ja matkustanut pitkin maailmaa. Kaksikymmentäneljä- vuotias puertoricolainen Daniela vuorostaan oli asunut Yhdysvalloissa ja Skotlannissa, sekä tämä oli puoliksi meksikolainen. Kaikki me olimme nyt töissä Xelassa. Vain tällainen yhdistelmä kansallisuuksia, kokemuksia ja seikkailua oli valmis lähtemään valloittamaan lähes tuntematonta tulivuorta ilman opasta Guatemalassa! Kuuden tunnin vaelluksen jälkeen tiesimme jo kaikkien perheet, harrastukset, uroteot, vahvuudet, heikkoudet, sisarukset ja ex-poikaystävät. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggmpjjgoTPxAYzIp-bJTvtV7LY-g-TwC0NHwMTDHTH7kKiceoklJJTVdaWc4LFffrRYKzvZK0suTU0Y-WikyqL0NWEqG4JURsmNxpvMUlsXBpqyFnZcJdaWx53hu1P_JxsoNt4U5UeSDGr/s1600/P1010711-001.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggmpjjgoTPxAYzIp-bJTvtV7LY-g-TwC0NHwMTDHTH7kKiceoklJJTVdaWc4LFffrRYKzvZK0suTU0Y-WikyqL0NWEqG4JURsmNxpvMUlsXBpqyFnZcJdaWx53hu1P_JxsoNt4U5UeSDGr/s320/P1010711-001.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDNMB1B2Rk2skgflB3euXuadGBldI39peNqjeeo1B36fWT8Lw186j6lH2FnGrZML5TuPgWaD33KK0xprS7luziMFZEtLjn4ClHSubO_ouFUWMGODBbyDNR2BzWWObxdhblV_ElZ7_oTXa2/s1600/P1010717-001.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDNMB1B2Rk2skgflB3euXuadGBldI39peNqjeeo1B36fWT8Lw186j6lH2FnGrZML5TuPgWaD33KK0xprS7luziMFZEtLjn4ClHSubO_ouFUWMGODBbyDNR2BzWWObxdhblV_ElZ7_oTXa2/s320/P1010717-001.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Loppumatka kulki pitkin "satulaa" näiden kahden tulivuoren välillä. joka on tasainen kapea polku, jonka molemmilla puolilla on jyrkkä kallionkieleke. Suorapudotusta on noin 1200 metriä, jolloin on parempi, jos ei katso alas polunreunalta. Olimme jo pilvien yläpuolella, jolloin emme täysin edes nähneet, miten syvä putoama on. Liki seitsemän tunnin matkan jälkeen (josta taukoa yhteensä ehkä tunti) saavuimme tulivuoren juurelle, josta on enää viimeinen alle tunnin tiukka nousu. Koska taivas peittyi pilvistä ja alkoi satamaan, päätimme asettaa telttamme paikalle, jossa oli selkeitä merkkejä leirinnästä. En tähän mennessä ollut huomauttanut, että ostin 15 euron "festariteltan" neljälle hengelle, jota en edes kokeillut ennen tänne lähtöä. Voi olla vähän riskaabelia lähteä pienellä kangasräppänällä telttailemaan 3000 metrin korkeuteen vuoristoon. Onneksi ostin lisäksi kolmen euron pressun, jonka viritimme puihin katoksi. Mahduimme juuri ja juuri neljästään sisään - tunnelma oli kotoisa. Sateen vuoksi tulenteosta ei tullut puhettakaan, eikä meillä ollut kaasukeitintä, joten ruoka tuli syötyä raakana (papuja, avokadoja ja tortilla- lättyjä). Säästyimme kuivana ja meillä oli mukavaa. Illan hämärtyessä metsä täyttyi lentävistä tulikärpäsistä, sumun peittäessä horisontin ja tuulen tuivertaessa. Horisontissa jossain kaukana loistivat Xelan valot, meidän tarkkaillen sitä korkeuksista. Kerroimme tarinoita kynttilänvalossa vaatimattomassa teltassamme. Päivä oli ollut suuri menestys.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_ssYwLRlVCFSBxZmYjkH8Q2kscqhoyIDBvXOsI0zzKdUYB8PvOcPftKBdQ8gb2007fZJdQYUqm3wGkc6jey52BCTNJrkAj-q7PhiXwy1hiUnTwr_gJ5nHP_EIMLYP-Vpv-0XDThBhb5y7/s1600/P1100810.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_ssYwLRlVCFSBxZmYjkH8Q2kscqhoyIDBvXOsI0zzKdUYB8PvOcPftKBdQ8gb2007fZJdQYUqm3wGkc6jey52BCTNJrkAj-q7PhiXwy1hiUnTwr_gJ5nHP_EIMLYP-Vpv-0XDThBhb5y7/s320/P1100810.JPG" width="320" /></a></div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kello viisi aamulla herätyskello soi. Metsä oli sankan sumun peitossa ja oli vielä pimeää, mutta vaisto sanoi, että nyt oli lähdettävä ylös päin taskulampun valossa. Daniela tunsi olonsa heikoksi ehkä korkeuden vuoksi ja jäi leirille, minä lähdin paahtamaan niin nopeaa kuin pystyin ylös nähdäkseni auringonnousun. Jossain vaiheessa kuitenkin maitohapot iskivät minunkin reisiini ja tunsin hapen vähyyden keuhkoissani, askeleet alkoivat käydä raskaammiksi. Olin noin 3500 metrin korkeudessa. Vajaassa tunnissa saavutin huipun, joka oli yhtälailla sumun peitossa. Monet ehkä odottavat näkevänsä kraaterin tulivuoren huipulla, mutta tämä on tuhansia vuosia sitten sammunut tulivuori, jonka kraateri on havupuiden peitossa. Tuuli tuiversi ja aloin olla melko kohmeessa pulssini laskettua rankasta noususta. Kello oli seitsemän enkä vieläkään voinut nähdä sumun läpi - olin kieltämättä melko pettynyt, mutta päätin jäädä vielä hetkeksi, sillä kumppanini eivät olleet vielä saavuttaneet huippua. Yhtäkkiä aurinko puski sankan sumuverhon läpi ja paljasti uskomattoman näyn. Olen harvoin ollut niin ilmeisen hämmästynyt, että aloin haukkomaan henkeäni ja hokemaan "ohhoh! wau! ei ole totta!". Kaikilla kielillä mitä osasin. Yritin huutaa muita katsomaan tätä ihmettä, mutta eihän paikalla ollut ketään muita.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBFAeLNHcaXHGjqnd6oKEVEvStnX4up_glnWsWVBFrPbAW77TyvbjYXQgFhY96aCroWMjyxYUAYXzopAcO8XThBr9fPMAN4vQEgZX6Ed_w4UVWaFOoboj3UlDaT1kaMQR38kKJVzqVZlqY/s1600/P1010787-001.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBFAeLNHcaXHGjqnd6oKEVEvStnX4up_glnWsWVBFrPbAW77TyvbjYXQgFhY96aCroWMjyxYUAYXzopAcO8XThBr9fPMAN4vQEgZX6Ed_w4UVWaFOoboj3UlDaT1kaMQR38kKJVzqVZlqY/s320/P1010787-001.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifhZFiE5F3J54wz-fyjHTK9FDFoQBhXlEWp2Z_y-bA6h-luVwqjQeo2hVl1iLRB42XTHmjyacBcVGkQhWP87PJxit2fObpvrnz4524JvSdfctvgDoHIHONBX2fr2FayWF3CwCkTje-c2DK/s1600/P1010797-001.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifhZFiE5F3J54wz-fyjHTK9FDFoQBhXlEWp2Z_y-bA6h-luVwqjQeo2hVl1iLRB42XTHmjyacBcVGkQhWP87PJxit2fObpvrnz4524JvSdfctvgDoHIHONBX2fr2FayWF3CwCkTje-c2DK/s320/P1010797-001.JPG" width="320" /></a></div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Toisella puolella kohosi Santa María ja Tajumulco, sekä Santiaguito tupruttaen savua kraaterista, jonka näin nyt ylhäältä käsin. Toisella puolella hopeana hohtavan Atitlan- järven ympärillä tulivuoret San Pedro, Atitlan ja Toliman, sekä kauempana Acatenango ja Fuego. Tyttöjen saapuessa kulutimme liki tunnin ihaillen ja valokuvaten näkymää. Paluumatkan piti olla simppeli. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Niinhän sen piti. Jossain vaiheessa huomasimme, että polku ei ole sama jota tulimme, sillä ylös päin polku oli paljon selkeämpi. Jatkoimme kuitenkin eteenpäin oletettua polkua pitkin, sillä se johti alas päin, jossa meidän leirinkin tulisi olla. Lopulta polku kuitenkin loppui, mutta jostain ihmeen syystä me jatkoimme eteenpäin risukon läpi, sillä oletin meidän olevan jo aivan lähellä leiriä. Huusimme Danielaa jos tämä vastaisi meille, ilman vastausta. Jatkettuamme eteenpäin puoli tuntia, olettaemme jatkuvasti juuri saapuvamme leiriin, saavuimmekin jyrkänteelle, josta emme päässeet enää eteenpäin. Tajusimme kaartaneemme tulivuoren toiselle reunalle, josta on suorapudotus alaspäin. Koska takaisin ei ollut enää paluuta (olimme todella tulleet lähinnä painovoiman avulla läpi liki lävitsepääsemättömän risukon), päätimme kaartaa vasemmalle löytääksemme toisen polun. Alamäessä on kuitenkin melko vaikea suunnistaa, ja tajusimme jatkuvasti palaavamme kallionreunalle. Karttakin oli jäänyt leiriin. Muistikuvieni mukaan kuitenkin tulivuori on jyrkkää mäkeä leirintäalueelle asti, joten päätimme lähteä seuraamaan kallionreunaa turvallisen etäisyyden päässä. Paikoittain oli todella vaikea päästä metsän läpi, käteni alkoivat olla verinaarmuilla, vaatteet täynnä takiaisia ja hiukset risuissa. Nostaaksemme energiaa pysähdyimme vähän väliä miettimään viisaita ratkaisuja ja syömään pähkinöitä, joka oli ainoa ruokavaramme. Aloin mielessäni miettimään saksalaista tyttöä, joka eksyi juurikin täällä, ja joka pelastettiin helikopterilla neljän päivän päästä. Pystyimme kuitenkin paikantamaan meidät melko hyvin, sillä olimme tänne tullessamme nähneet tämän kallionkielekkeen toiselta puolelta kuilua. Energiavarat alkoivat olla kuitenkin melko vähissä, sillä risukon läpi paineleminen kulutti paljon energiaa. Lopulta kuulimme Danielan äänen, ja yllätykseksemme miehien ääniä, jotka löysivät meidät meidän ollessa vain 100 metrin päässä leirintäalueelta. Tämä seikkailu kesti noin kaksi tuntia. Leirintäalueellemme oli saapunut yli 10 guatemalalaisen vaeltajan joukko, jotka olivat kolmen päivän vaellureissulla. Keräsimme telttamme kasaan ja lähdimme paluumatkalle heidän kanssaan.<br />
<br />
Kuvassa meidän käyttämä karttamme, sekä punaisella kaksi kohtaa, missä menimme hieman eksyksiin, tuo tarinan mukainen on tuolla "Volcan Santo Tomas"- kohdassa. Toinen oli aika mitätön, kävelimme ehkä 50 metriä ja totesimme, että polku päättyi ja palasimme tienhaaraan. Paikan päällä oli melko vähän suuntamerkkejä, oli joitakin kylttejä ja maalattuja pisteitä puissa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWg7zJAOm1mCSCHlz72k9tr92AKlXBlLcRLuV68am8QE-lQ1TwmuukvWmCXXBnKddiYxtYgvC5GKQt9V0S9KuKpyEFfQ6TlnWEfs6K32gI3xlc4SK0ayZGDfAvSasUXLf6eF3IktLUu7uX/s1600/448942+%25281%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="229" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWg7zJAOm1mCSCHlz72k9tr92AKlXBlLcRLuV68am8QE-lQ1TwmuukvWmCXXBnKddiYxtYgvC5GKQt9V0S9KuKpyEFfQ6TlnWEfs6K32gI3xlc4SK0ayZGDfAvSasUXLf6eF3IktLUu7uX/s320/448942+%25281%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJEbzaJBQwnjwHmrqpO1iDVlppQHZrgdGzfUsInpT6NNbQEtcY1vO9bovT5fPj_zJnabBNOzlqUkr1fl-bNfIEmBOUdw3A0zV3q0bM-bUw-JlpNdabJxbEEbszvUsTxjT5dxJDv_CdSQXr/s1600/P1100877.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJEbzaJBQwnjwHmrqpO1iDVlppQHZrgdGzfUsInpT6NNbQEtcY1vO9bovT5fPj_zJnabBNOzlqUkr1fl-bNfIEmBOUdw3A0zV3q0bM-bUw-JlpNdabJxbEEbszvUsTxjT5dxJDv_CdSQXr/s320/P1100877.JPG" width="240" /></a></div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Alas on paljon vaikeampi mennä kuin ylös, sillä polku on todella jyrkkä ja painovoima meinaa viedä mukanaan. Me kaikki kaaduimme tuon tuostakin. Matkaa ei helpottanut se, että puolessa välissä alkoi ukkostaa ja sataa rankasti, jolloin polusta muodostui joki. Pyörimme ja kierimme kuka mitenkin mutaista mäkeä alas, ollen päästä varpaisiin ravassa. En ollut syönyt koko päivänä muuta kuin pähkinöitä, ja aamun seikkailu oli verottanut energiavarojani. Jalkani tärisivät ja lihakseni meinasivat kramppailla. Onneksi olin ottanut reilusti vettä mukaan. Vaikka paluumatka kesti vain puolet siitä mitä nousu, se tuntui paljon pidemmältä ehkäpä väsymykseni, huonon sään ja vaikean laskun vuoksi. En voi sanoin kuvata sitä tunnetta, kun saavuimme taas kuumille lähteille, jonne heittäydyimme heitettyämme kuraiset vaatteemme pois. Siinä vaiheessa mietin sitä hetkeä, kun vielä viisi tuntia sitten olemme lievästi eksyksissä keskellä pahinta risukkoa. Käsieni kymmeniä pieniä haavoja kirveli, ja hiuksissani oli noin 50 takiaista. Tilasimme ansaitut viiden euron pihvit. Reissu oli edelleen mielestämme menestys!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWagf4d7IqT_fMuGF5mK6F6s_4Es4iQrEtjAXiubYnMCkYQEEJKb7ZpsapebwYGWXa9QQyV4JuHeJI027UhC8iFjTuuV0RClstU9bwrQlR8Wt5lDrzxHmJtC-697uWaN7HkjXMVi7biQID/s1600/P1100921.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWagf4d7IqT_fMuGF5mK6F6s_4Es4iQrEtjAXiubYnMCkYQEEJKb7ZpsapebwYGWXa9QQyV4JuHeJI027UhC8iFjTuuV0RClstU9bwrQlR8Wt5lDrzxHmJtC-697uWaN7HkjXMVi7biQID/s320/P1100921.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPDO9wa65vGq8GzIB8jog0Y5uhomVHiCS321Fztfa1QtwOhnmkT2bOjra0bVzF7vfputJ4zAJl4uGvhhv2gngThNkXaM5QH4Ppn_F53GadvrXMbxWwk7e9YOANsSMIHX-ik9E9CcTxWCsH/s1600/P1100910.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPDO9wa65vGq8GzIB8jog0Y5uhomVHiCS321Fztfa1QtwOhnmkT2bOjra0bVzF7vfputJ4zAJl4uGvhhv2gngThNkXaM5QH4Ppn_F53GadvrXMbxWwk7e9YOANsSMIHX-ik9E9CcTxWCsH/s320/P1100910.JPG" width="240" /></a></div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kaiken tämän kerrottuani voin edelleen suositella Santo Tomas- vuorelle kipuamista ilman opasta. Opin kuitenkin tärkeän läksyni, etten ikinä luota intuitiooni tai suuntavaistooni vuorella, ellen ole varma, että polku on oikea. Oli suoranaista tyhmyyttä luulla, että kaikki tiet jotka vievät alas, johtavat leirintäpaikalle, etenkin ollessamme alueella, jonne nousee vain muutama porukka viikossa. Palasimme kotiin samalla lava-auto-bussi-yhdistelmällä, kaiken rinkassani ollen likomärkää, etenkin koska bussissa matkatavarat heitetään katolle ilman mitään sateensuojaa. Sisälle ei todellakaan mahdu, sillä siellä on jo 100 ihmistä perunasäkkiensä ja kanojensa kanssa. Ilmeisesti kaikki tämä oli systeemilleni vähän liikaa, sillä seuraavana päivänä olin kovassa mahataudissa maaten sängyssäni kalman kalpeana nesteyttäen itseäni iljettävän makuisella suololiuoksella. Se kuitenkin menee ohi päivässä kuten aina näillä leveyspiireillä (neljä mahatautia kokeneena). </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>Hintavertailu</b>:<br />
<br />
<u>Järjestetty matka Santo Tomas- tulivuorelle</u>: 50-100€ (erittäin harva edes järjestää tätä vaellusta, enkä löytänyt mistään hintoja, koska se järjestetään vain erikoispyynnöstä).<br />
<u>Do-It-Yourself</u>: 7€ (sis. sisäänpääsy kuumille lähteille ja matkat, tähän päälle ruoat ja teltta, lopulta noin 15€/hlö). </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>Volcán de Pacaya</b></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Nyt kun olin nähnyt jo monenlaista tulivuorta - yksi missä on laguuni, yksi joka on täysin räjähtänyt ja yksi joka on metsittynyt, oli aika kiivetä aktiiviselle tulivuorelle. Olin työn puolesta Antiguassa, jonka lähellä olevat kaksi aktiivista tulivuorta, Fuego ja Pacaya, vetivät puoleensa. Koska Fuego on melko vaarallinen ja heittää laavapalloja, sekä sitä lähestyäkseen on tehtävä yönylireissu, suuntasin Pacayaan niinikään Alexandren, Danielan, sekä guatemalalaisen ystävämme Josén kanssa. He luottivat minun suunnittelukykyyni jo edellisten kokemuksien perusteella, joten päätimme taas lähteä paikallisbussilla ilman opasta. Suunnitelma karahti jo kättelyssä kun kuulimme, että Pacayalle mennäkseen on otettava kolme eri bussia ja tehtävä koukkaus Escuintlan kautta. Lähdimme siis matkaan kello 6 aamulla. Kaikki meni melko suunnitelmallisesti kolmannen bussin ottamiseen asti (johon mennessä oli kulunut melkein tunti), joka mateli tuskallisen hitaasti vuorenrinnettä ylös, päätyen San Vicente de Pacaya kylään jossa se kulutti liki tunnin puskien läpi kapeiden mukulakiviteiden ja ruuhkaisen torin läpi. Kulutimme 35km matkaan liki 3 tuntia, ja olimme jo paikalle saapuessamme väsyneitä ruuhkaisessa bussissa vaeltamisen tuloksena. Pettymykseni määrä kasvoi uusiin sfääreihin kun polun alkupäässä oli paikallisen turistijärjestön tönö jossa meille ilmoitettiin, että pitää maksaa 5€ pääsymakso per henkilö ja ilman opasta meitä ei päästetä läpi. Ja oppaan palkkaaminen maksaisi noin 20 euroa (yhteensä). Tapeltuamme aikamme yhdistimme voimamme kahden guatemalalaisen kanssa, joka puolen tunnin päästä tuotti tulosta ja meille myönnettiin alennus, jolloin ulkomaalaiset pääsivät sisään guatemalalaisen hinnalla ja guatemalalaiset opiskelijan hinnalla. Lopputuloksena sisäänpääsy + opas tuli maksamaan reilu 5 euroa per henki ja olimme jokseenkin tyytyväisiä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhi5MwkUv4z6bo5SMOwwCMZ7ytBKYNOqt_SMZM9ND9bu7WXoCPi9tz-w3cN5aYQHl9627j0L3c9N6PHixrbB6BNnGmpnpEXDUQn8KnMo4ShnyN9NhfLZAozaSXS2O7G2CgJJ4XqtpvkKAGq/s1600/20160911_110749.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhi5MwkUv4z6bo5SMOwwCMZ7ytBKYNOqt_SMZM9ND9bu7WXoCPi9tz-w3cN5aYQHl9627j0L3c9N6PHixrbB6BNnGmpnpEXDUQn8KnMo4ShnyN9NhfLZAozaSXS2O7G2CgJJ4XqtpvkKAGq/s320/20160911_110749.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCXOsyA2AYErB5XZuwtDoxJDFNK2ELoZaqEZfQsfi0D3RWvp42WBL1iX6xjKV6WLAxi_w5v4W-6Azutbjhp-56SHQqGPvMjX0KkJ5XbIw6nTl01GoJrnp7cxnoqGxAgnS3BEoV9M_LHUHg/s1600/20160911_111745.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCXOsyA2AYErB5XZuwtDoxJDFNK2ELoZaqEZfQsfi0D3RWvp42WBL1iX6xjKV6WLAxi_w5v4W-6Azutbjhp-56SHQqGPvMjX0KkJ5XbIw6nTl01GoJrnp7cxnoqGxAgnS3BEoV9M_LHUHg/s320/20160911_111745.jpg" width="320" /></a></div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pettymyksekseni tulivuorelle ei voi nousta kasvaneen aktiivisuuden vuoksi. Joudumme olemaan sellaisella etäisyydellä, että jos sieltä alkaa tulemaan laavaa niin pääsemme nopeasti pakoon, eli noin kilometrin päässä kraaterista. Kokemus oli silti melko huikea. Pacaya purkautuu melkein joka vuoksi, viimeksi vuosi sitten, jonka tuloksena kaikki sen rinteet ovat laavamassaa, josta osa on vielä tulikuumaa vaikka purkauksesta on vuosi aikaa. Matkalla näkyi joitakin taloja jotka olivat jääneet purkauksen alle. Jotkin onkalot muodostivat luonnollisia saunoja, jonne pystyi istua ja heittää löylyä laavakiville, jotka olivat yli 100- asteisia. Täytyi katsoa tarkkaan mihin jalkansa pisti, sillä joissain paikoissa kengänpohjat voivat sulaa. Käristimme vaahtokarkkeja ja harmittelimme kun emme tuoneet mukana vaikka makkaraa tai muuta mitä voisi grillata laavassa. Kuulemma tämä tulivuori on huikeimmillaan joitakin päiviä purkauksen jälkeen, jolloin laava on vielä juoksevaa ja virtaavaa, hohtaen punaisena. Ymmärrän jokseenkin oppaan tarpeen - vaikka eksymiseen ei ole mahdollisuutta (paikalla ei ole oikeastaan puita ja reittiä on helppo seurata), pitää polulta poistuessaan tietää missä talloo. Jotkut voivat typeryyttään kiivetä liian lähelle kraateria tai vaikkapa pudota tulikuumaan onkaloon.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghqXI7vrXTF31iW5kt_I4fAUF5EcmQAm2l3SYuVHTXeIouw3CnY1d0YS-d0ish7UZOsgazH7DXSwm-aXS7UYzU5hdekhvGFczWconU8xgOzBRdjdF9b_7-IqntdG2NIVFz5R9N4DDwUo3h/s1600/20160911_121004.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghqXI7vrXTF31iW5kt_I4fAUF5EcmQAm2l3SYuVHTXeIouw3CnY1d0YS-d0ish7UZOsgazH7DXSwm-aXS7UYzU5hdekhvGFczWconU8xgOzBRdjdF9b_7-IqntdG2NIVFz5R9N4DDwUo3h/s320/20160911_121004.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibJ2mP30tEoIdBiRdrNArBCtM58-RihKtP_3qRTdTN56LT8vRsmhhOQNRLzAm5oNKTdU2Ml1qnlBdz0pC3GoYpjCCChUKe_HGrg5IMui52GVluxmKoI7Cz55oA6t_GHkU4pjHUA59FpVl4/s1600/20160911_121255.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibJ2mP30tEoIdBiRdrNArBCtM58-RihKtP_3qRTdTN56LT8vRsmhhOQNRLzAm5oNKTdU2Ml1qnlBdz0pC3GoYpjCCChUKe_HGrg5IMui52GVluxmKoI7Cz55oA6t_GHkU4pjHUA59FpVl4/s320/20160911_121255.jpg" width="320" /></a></div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Maisemat olivat mahtavat ja kokemus opea. Opas myös kertoi meille paljon tarkempaa tietoa tulivuoresta ja sen aktiivisuudesta, joka oli mielenkiintoista kuultavaa. Paikallinen järjestö jakaa opasvuorot paikallisten miesten kesken siten, että jokainen kiipeää tulivuorelle kerran viikossa ja saa suoraan käteen sen 20 euroa meiltä. Tämä on reippaasti enemmän kuin mitä Guatemalassa päivssä voi tienata, joten hänelle se on todella suuri raha. Pacaya on helppo päiväreissu jonka huonokuntoisempikin voi tehdä parissa tunnissa. Suosittelisin kuitenkin ottamaan sen opastetun retken Antiguasta, sillä se ei todellakaan maksa paljoa, ja ajassa ja säätämisessä säästää huimasti. Eli tässä tapauksessa vastaus on todennäköisesti "juu ei". Onneksemme nämä guatemalalaiset heittivät meidät autolla pisteeseen, josta olimme bussilla puolessa tunnissa Antiguassa, jolloin paluumatka kesti vain reilu tunnin. Muuten olisimme itseasiassa jääneet tappiolle, vaikka saimme alennettua yli puolet sisäänpääsyhinnasta. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<u>Hintavertailu</u>: </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>Järjestetty retki Antiguasta Pacayaan</b>: 12-50€ (halvin Antiguasta taitaa olla tuo 12€, johon kuuluu kuljetukset, opas ja sisäänpääsy)</div>
<div style="text-align: justify;">
<b>Do-It-Yourself retki Antiguasta Pacayaan</b>: 9€ (matkat 3€ (olisi maksanut 5€ jos emme olisi saaneet liftiä uusilta ystäviltämme), sisäänpääsy 2€ (alennettu, normaalisti 6€), opas 4€/hlö. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Eli päätän tämän sarjan tulivuorille kiipeämisistä toteamiseen, että ottakaa hyvät ihmiset se opastettu retki Antiguasta älkääkä olko yhtä jääräpäisiä kuin minä. Ainoa miinus on, että matkaatte isossa ryhmässä, kun meitä oli lopulta vain 6, jolloin saimme aikalailla päättää rytmin. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Loppuhuomautuksena, että euroissa kaikki hinnat vaikuttavat minusta naurettavilta. Kukaan ei Suomessa tekisi noin suuria uhrauksia säästääkseen vaikkapa 5 euroa. Minut aivoni kuitenkin toimivat jo aikalailla quetzaleilla. Viidellä eurolla (eli 45 quetzalilla) voin syödä luonaan, päivällisen ja juoda oluen, tai nukkua yön hotellissa (puhutaan nyt lounaasta ja päivällisestä edullisessa ruokalassa tai markkinoilla, ja oluesta kioskista ostettuna, sekä edullisesta hostellista, ei mistään luksuksesta). Lopulta se viisi euroakin alkaa vaikuttamaan melko suurelta määrältä rahaa, etenkin kun se täällä voi tarkoittaa kukkarontäydeltä seteleitä (pienin seteli on 1 quetzal, jonka arvo on vain reilu 10 centtiä). Se on kutakuinkin minun päivän budjettini täällä, jolla syön aamupalan, lounaan, päivällisen, sekä käyn illalla oluella, kuntosalilla tai tanssitunnilla, sekä ostan jotain herkkuja välipalaksi. Suomessa keskivertoihminen kuluttaa ehkä 15 euroa päivässä (minä tosin kulutin Suomessakin sen viisi euroa päivässä, tarkoittaen että täällä elintasoni on noin kolme kertaa korkeampi), jolloin se viiden euron säästö täällä tarkoittaa noin 15 euron säästöä Suomessa. </div>
Anniinahttp://www.blogger.com/profile/05408134790203679857noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-868039018790177818.post-84136786564295799672016-08-17T19:25:00.002-07:002016-08-17T19:25:25.716-07:00Arkea ja seikkailua guatemalalaiseen tapaan<div style="text-align: justify;">
En ole kirjoittanut kuin yhden postauksen saapumiseni jälkeen, vaikka olen kuluttanut maassa jo reilun kuukauden. Tämä ei missään tapauksessa tarkoita, etteikö täällä tapahtuisi mitään. Päinvastoin: minulla ei ole aikaa tehdä juuri mitään ylimääräistä. Aloittaessani kirjoittaa en edes tiedä, mitä kirjoittaisin. Kirjoittaisinko viikonloppuretkistäni tulivuorille, tutustumisesta pikkukyliin joista jokaisessa puhutaan melkein eri kieltä, reissuista hieman kauemmaksi kuten Huehuetenangoon, pääkaupunkiin tai Hondurasiin asti, mielenkiintoisesta työstäni paikallisten yrittäjien parissa, omasta projektistani, vai ihan yksinkertaisesta arjesta Guatemalassa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kaiken tämän keskellä minulla ei ole ollut motivaatiota kirjoittaa yhtään mitään. Sen sijaan, että kirjoittaisin kymmeniä sivuja pitkiä tarinoita kaikesta siitä, mitä ensimmäinen kuukausi on elämääni tuonut, yritän kiteyttää sen muutamaan kappaleeseen. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOsKyIQi58Eb97CmAlS1mpZP5eklxaLnL-onYbrHkJsTZ67jw8LQl3Tj9okJxly7q1-5StC9nRkC8bRplx0GIwCaogLKahSFeqwsgm8_9lMq0jyBLVs2d6Ti7Qkh5aGuNM7DxIQIR6Z4Ma/s1600/P1010186-001.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOsKyIQi58Eb97CmAlS1mpZP5eklxaLnL-onYbrHkJsTZ67jw8LQl3Tj9okJxly7q1-5StC9nRkC8bRplx0GIwCaogLKahSFeqwsgm8_9lMq0jyBLVs2d6Ti7Qkh5aGuNM7DxIQIR6Z4Ma/s320/P1010186-001.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>Xela </b>on kuin kylä kaupungin keskellä<b>. </b>Elämä täällä on yhtä aikaa kovaäänistä, verkkaista, vauhdikasta, villiä ja rentoa. Kuudelta aamulla kaupungissa on jo vauhti päällä. Kuntosalissa pumpataan rautaa teknon tahtiin, kovaääniset mainosautot megafooneillaan alkavat kiertämään katuja, koulun soittokulkue rummuttaa pitkin pääkatuja, joku ampuu ilotulitusraketteja, mikrobussin apukuski huutaa aamusta vielä kirkkaalla äänellään pysäkkejä yrittäen saada bussin täyteen. Tähän yleensä herään viimeistään kuudelta aamulla, asuessani yhdellä vilkkaimmista kaduista Xelan ydinkeskustassa, ikkunani ollen olematon muoviräppänä, jolla on oikeastaan ihan sama onko se auki vain kiinni. Xelan keskustassa on hiljaista noin viisi tuntia vuorokaudesta - sen jälkeen kun baarit aseistettujen poliisien toimesta suljetaan kello yhdeltä, siihen asti kunnes aurinko nousee ja uusi vilkas päivä alkaa, eli noin kello puoli kuusi. En löydä tähän muuta ratkaisua kuin itsekin herätä kello kuudelta ja mennä kuntosalille aerobik- tunnille. Tempo tunnilla on saman verran korkeampi kuin Xela merenpinnasta Suomeen verrattuna, joka saa varmasti unihiekan katoamaan silmistä pomppiessa taukoamatta yli 2500 metrin korkeudessa tunnin ajan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMTyMqEa-Q-GABR6r74WeshyphenhyphenGunm3pDoRGidQVbFsBpurXaQJvb3vxYonSOEkJem04NqjxjyBGYIWAl00v_9EEFx-5TUZse2gpjO71FpTfXKomzIDTD4Sbjri0UIayIxZSe4hjyBFpZn5m/s1600/P1010118.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMTyMqEa-Q-GABR6r74WeshyphenhyphenGunm3pDoRGidQVbFsBpurXaQJvb3vxYonSOEkJem04NqjxjyBGYIWAl00v_9EEFx-5TUZse2gpjO71FpTfXKomzIDTD4Sbjri0UIayIxZSe4hjyBFpZn5m/s320/P1010118.JPG" width="246" /></a></div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Keskuspuistossa on jo täysi säpinä kello seitsemän. Kengänkiillottajat asettautuvat paikoilleen, tacoja käristetään rasvassa, tikkarikauppiaiden telineet on jo pystyssä ja jäätelökuski lykkää kärryään, jonka kilisevä kello ilmoittaa olemassaolostaan. Monet istuvat penkeillä lukien sanomalehteä tai yksinkertaisesti tarkkaillen elämää. Keskuspuisto on Guatemalaisten kaupunkien ja kylien mielenkiintoisin paikka. Viikonloppuisin istun puistoon lukemaan kirjaa, mutta useimmiten keskittymiskykyni herpaantuu jatkuvasti seuraamaan puiston elämää. Joku tulee kerjäämään rahaa. Toinen myy matkamuistoja. Juoppo yrittää hakeutua seuraan. Pikkutyttö haluaa antaa pusun. Kulkukoirat leikkivät. Rakastunut pari suutelee kiihkeästi. Joltain karkaa ilmapallo. Jokainen hetki on täynnä toimintaa. Vaikka Xelassa asuu liki puoli miljoonaa ihmistä, tapaan jatkuvasti kadulla ihmisiä, jotka tunnen. Tunnelma on kylämäinen. Täällä asuu paljon ulkomaalaisia, jonka syy ei ohikulkumatkalla olevilla turisteille heti selviä. Ensivaikutelmana se on saasteinen, vilkas, kehittymätön ja ruma kaupunki, jolla ei ole mitään tarjottavaa. Kun Xelaan kuitenkin tutustuu, on se ihastuttava paikka asua, eniten sen kylämäisyyden ja ihmisten ystävällisyyden vuoksi. En koskaan täysin ymmärtänyt sitä, miksi joku kutsuu tätä rumaksi, sillä sitä se ei ole. Tämä on yksi Guatemalan turvallisimmista kaupungeista, jossa yölläkin on turvallista palata kotiin, jos välttelee pimeit{ pikkuteitä. Tottakai täälläkin tapahtuu ryöstöjä, mutta verrattuna pääkaupunkiin, jossa jokaisen putiikin ovella on aseistettu turvamies ja rikosjengit ryöstävät busseja aseistettuna keskellä kirkasta päivää, on tämä rauhallisuuden tyyssija.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivyxl0idkW41laUH29PKkXz1ATGMKPR0iSXe9DH1twt2JyqnJH08_jldx2p6YWoTm0-GxzJ2DWMbhJFt1zE8Uu30W1HlVmwfWably9yVvickLHHev8SlI2fJgQmo526kndUN_Shaoe2lro/s1600/P1010453.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivyxl0idkW41laUH29PKkXz1ATGMKPR0iSXe9DH1twt2JyqnJH08_jldx2p6YWoTm0-GxzJ2DWMbhJFt1zE8Uu30W1HlVmwfWably9yVvickLHHev8SlI2fJgQmo526kndUN_Shaoe2lro/s320/P1010453.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jos haluaa ostaa ruokaa halvalla, ovat La Democracia ja La Minerva markkinapaikat oivia paikkoja siihen. </td></tr>
</tbody></table>
</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Yksi suosikkejani kaupungissa onkin yöelämä. Vaikka baareja onkin vain kourallinen, ja yökerhoja ei periaatteessa ole, ovat ne persoonallisia ja tarjoavat elävää musiikkia ilmaiseksi liki päivittäin. Ekologinen hipsteriaalto yrittää puskea Xelaan, jolla baarit yrittävät houkutella modernimpaa asiakaskantaa, joka arvostaa muutakin kuin halpaa Gallo- kaljaa. Toisaalta vaatimattomammalle rahvaalle löytyy kanttiineja, joissa voi ystävystyä juoppojen kanssa. Yhdeltä yöllä aseistettu poliisipartio tunkeutuu jokaiseen auki olevaan pubiin ja baariin komentaen tiukasti kaikki ulos. Sen jälkeen maassa vallitsee "kuiva laki", eli alkoholia ei saa käyttää. Muutamat salabaarit päästävät vauhdissa olevaa juhlakansaa sisään, jossa saa iltaa jatkaa, jos on hissukseen. Uskon, että poliiseille on maksettu pieni (tai suuri) provikka siitä, että he jättävät nämä paikat rauhaan, sillä sattumalta kaikki tietävät näiden salabaarien olemassaolon. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>Tuhansien värien maa. </b>Guatemala on tähän mennessä tuntemistani maista epämukavin matkustaa. Jos haluaa maksaa, voi matkustaa mukavasti turistibusseilla, mutta niiden hinnat ovat luokkaa 5€/tunti, kun taas paikallisbusseilla tunnin matka ei maksa euroakaan. Tunteja kertyy nopeasti bussin kiemurrellessa pitkin vuoristoteitä. Kuten aiemmin mainitsin, bussina toimii vanha amerikkalainen koulubussi, josta on kaikki pakokaasuja vähentävät lisäkkeet, kuten katalysaattori, poistettu ja myyty länsimaihin. Normaalisti penkit mitoitettiin niin, että yhdellä penkillä istuu kaksi lasta. Täällä yhdellä penkillä istuu viisihenkinen perhe, ja käytävällä seisoo vielä toiset 50 ihmistä. En edes halua tietää, miten nämä ihmiset pääsisivät bussista pois onnettomuuden sattuessa. Kaikesta huolimatta kanabussissa on käsittämätöntä tyyliä. Sen lähemmäksi paikallista elämää ei länsimainen pääse. Olen täällä ollessani käynyt eri puolilla maata viikonloppureissuilla tai työn puolesta, aina pyrkien käyttämään paikallisia kulkuneuvoja, vaikka firma ei sitä suuremmin suosittele. Rahan säästön lisäksi siinä on jotain tavattoman kiehtovaa ja eksoottista. Kertokoon kuvat tarinoita kylistä, joihin olen tutustunut.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhtR7ROvESK6iSaiYGXSzBVY6dObO7AjM_zoV756OxGG83TyGY5t_ZoJGj-aQqFgCgDqKo8iQb_x1yGvAcyq9JJQVHnufsIZy6hevECAFfID8N0SrXoKecjEO-qUBt_RtS1Xk2rZc9OAm36/s1600/P1010102-001.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhtR7ROvESK6iSaiYGXSzBVY6dObO7AjM_zoV756OxGG83TyGY5t_ZoJGj-aQqFgCgDqKo8iQb_x1yGvAcyq9JJQVHnufsIZy6hevECAFfID8N0SrXoKecjEO-qUBt_RtS1Xk2rZc9OAm36/s320/P1010102-001.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Salcajassa, lähellä Xelaa, sijaitsee Väli-Amerikan vanhin kirkko, jolla on ikää liki 500 vuotta. Tyypillisesti sen nimi on "Valloittaja", sillä se oli espanjalaisten uskonkäännytyksen kantakivi. </td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHTTMF_-vbKdQEK1rmqCp1r5WfvstFl-U8swM554iLQwTN-vrySARceNi4GebayAjoRG_0drdaeupPajzjjB81kPcxkPGGNlCfIgw6-fDOqVY8cX3_edb7bKH8bLh4ih0VAQHSWShzAz-z/s1600/P1010127.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHTTMF_-vbKdQEK1rmqCp1r5WfvstFl-U8swM554iLQwTN-vrySARceNi4GebayAjoRG_0drdaeupPajzjjB81kPcxkPGGNlCfIgw6-fDOqVY8cX3_edb7bKH8bLh4ih0VAQHSWShzAz-z/s320/P1010127.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Monet tuntevat Salcajan parhaiten Caldo de Frutas nimisestä hedelmäviinistä, jota valmistetaan vain Salcajassa. Kuvassa yhden tuttuni isovanhemmat tarjoilevat meille kotitekoista Caldo de Frutaa. </td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhNKW78SZYuuQnn0LBXySE2d5aD3i__lL4b7sBLF6FA3pRiU3EgtTj0q9xa4GleNhb6Ho8td222dSt6XqJ_suTIAe8dK_fSEDEjLb5vXb8vaQsjks7j-gPD_0BjSsHzFS8y_2E94-DhvMl/s1600/P1010137.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="277" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhNKW78SZYuuQnn0LBXySE2d5aD3i__lL4b7sBLF6FA3pRiU3EgtTj0q9xa4GleNhb6Ho8td222dSt6XqJ_suTIAe8dK_fSEDEjLb5vXb8vaQsjks7j-gPD_0BjSsHzFS8y_2E94-DhvMl/s320/P1010137.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Momostenango on yksi perinteisistä K'iche Maya kylistä puolentoista tunnin matkan päässä Xelasta Totonicapanin kunnassa. Kuvassa juhlistetaan Maya kalenterin uutta vuotta 4.7 uskonnollisilla rituaaleilla. Paikalle minut kutsui paikallinen tuttavani Abraham, josta kerron jossain vaiheessa lisää. Periaatteessa tilaisuus on ulkopuolisilta suljettu. </td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJ8pB5CO4VCMDOwmq4CRXPLzaWw-RWkH51gKJejj9EKLdttEPvANuWqTfjC-_BHMcSVnkk3Z59QEgSRLuNyiV0DsgUnC7F0tiu09WDHjm8mG7jBg90wy8gjpZCyzUIIUjACYm4qUeaQ4Eq/s1600/P1010142.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJ8pB5CO4VCMDOwmq4CRXPLzaWw-RWkH51gKJejj9EKLdttEPvANuWqTfjC-_BHMcSVnkk3Z59QEgSRLuNyiV0DsgUnC7F0tiu09WDHjm8mG7jBg90wy8gjpZCyzUIIUjACYm4qUeaQ4Eq/s320/P1010142.JPG" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">K'iche Maya naiset pukeutuvat lähes poikkeuksetta perinteisiin asuihin: "Huipil"een (yläasa) ja "Corte"en (alaosa). Vaatteet tehdään alusta loppuun käsityönä. Päässä pidetään usein huivia. </td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9hWD6xU8CxyhicG_KaZRox-od311gKPDyfvI4jYoackQG5wAUEF4FQxOR1f6Bi3TuswP0tAvQ_chUL7qolKyGe1uZ68ca_lxrMNtH_K5EZpopPp4s4mqDs9JdbDmJpelf-AJB0x7dzXWe/s1600/P1010153.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9hWD6xU8CxyhicG_KaZRox-od311gKPDyfvI4jYoackQG5wAUEF4FQxOR1f6Bi3TuswP0tAvQ_chUL7qolKyGe1uZ68ca_lxrMNtH_K5EZpopPp4s4mqDs9JdbDmJpelf-AJB0x7dzXWe/s320/P1010153.JPG" width="309" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Maissi on perinteisen guatemalalaisen ravinnon pohja. Alkuperäisväestölle maissi on liki pyhä raaka-aine. Kuvassa valmistetaan mustasta maissista tortilla- lättyjä, joita syödään poikkeuksetta kaiken ruoan ohella. </td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHefxVieWvL7J672RmbGNlfBtPDsa1tICdUQSJk-LFg4lE3WYqaP4KUexIZQqHxFMGbaQpFFMLS_XrJGVqLZhSjI63h81zJz165m1tPhU4XoaqOQUGYuXgsp8XYMth3s2vE7yAasYZW3E4/s1600/P1010160.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="276" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHefxVieWvL7J672RmbGNlfBtPDsa1tICdUQSJk-LFg4lE3WYqaP4KUexIZQqHxFMGbaQpFFMLS_XrJGVqLZhSjI63h81zJz165m1tPhU4XoaqOQUGYuXgsp8XYMth3s2vE7yAasYZW3E4/s320/P1010160.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Abraham, paikallinen tuttavani, jonka tarinasta kerron myöhemmin lisää. Abraham on ollut merkittävässä asemassa kertoen minulle alkuperäisväestön elämästä. Hän puhuu äidinkielenään K'icheä. </td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhV874RwdC6SlUm_0ammj-j8Sw0zXrLyCeVbMIRh5aiHpzjSUxVPTRU-YSlI5vAzBicZX8fPCGw87AHd7ms0CajQkejVO7ENxPwzSQzlVu8JVdfm2nGCDD-7N7qHto3qHFEr_fHiRY_cRvH/s1600/P1010162.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhV874RwdC6SlUm_0ammj-j8Sw0zXrLyCeVbMIRh5aiHpzjSUxVPTRU-YSlI5vAzBicZX8fPCGw87AHd7ms0CajQkejVO7ENxPwzSQzlVu8JVdfm2nGCDD-7N7qHto3qHFEr_fHiRY_cRvH/s320/P1010162.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Opetin hieman englantia Abrahamin koulussa, joka on tarkoitettu kaikkein köyhimmille K'iche' nuorille. <span style="text-align: justify;"> </span></td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTomadB_DXjnvdRPLMk6Q3_9wIrywclktrXrrHhaoLW6Le3vxpnl2-mYDtluULirUs6G2Qje-pmJOGjF_YJVEKK_d-yG0zaVh6TBvE7FrffL7T2GWB497gSeKn1Up3UXdVZxSEjl3ft9iW/s1600/P1010235-001.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="198" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTomadB_DXjnvdRPLMk6Q3_9wIrywclktrXrrHhaoLW6Le3vxpnl2-mYDtluULirUs6G2Qje-pmJOGjF_YJVEKK_d-yG0zaVh6TBvE7FrffL7T2GWB497gSeKn1Up3UXdVZxSEjl3ft9iW/s320/P1010235-001.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Laguna Chicabal, pyhä laguuni tulivuoren huipulla, jonne Mam Maya- kulttuurin edustajat tulevat tekemään rituaaleja. </td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEht5C10fFA3obpZz7ZpKCdLPctDu0N8rz16PWhcTmQyeqxMPwoh_76MUqHnpZ27Hjrap9TiTYXJBU2QBkA1h32xCpw8JKkm_SZnp_wy7cv6Fge6M1RKi5DtNBO5OvDRCmJgOeePjZH_D5qb/s1600/P1010255.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEht5C10fFA3obpZz7ZpKCdLPctDu0N8rz16PWhcTmQyeqxMPwoh_76MUqHnpZ27Hjrap9TiTYXJBU2QBkA1h32xCpw8JKkm_SZnp_wy7cv6Fge6M1RKi5DtNBO5OvDRCmJgOeePjZH_D5qb/s320/P1010255.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Aguacatan: Joen alkulähde Huehuetenango- maakunnassa. </td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8_fUqKuISpFUDDveFSGoYFFAgunejZV7GH5nqVgBJx3ISBje9F5hs_KSBreSVe0On6Zmm6rLtou0ywTJ5j5hll_8YzxWAplfCgjvZ2bfyQVDF_UuEBgqAip8Jl_Tpz3nFSYhexqtHKZTZ/s1600/P1010272.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8_fUqKuISpFUDDveFSGoYFFAgunejZV7GH5nqVgBJx3ISBje9F5hs_KSBreSVe0On6Zmm6rLtou0ywTJ5j5hll_8YzxWAplfCgjvZ2bfyQVDF_UuEBgqAip8Jl_Tpz3nFSYhexqtHKZTZ/s320/P1010272.JPG" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Aguacatan. Maanviljelijäkylä, jolla on oma kielensä. </td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_HfE4qyN8bY6Ctf8D_HgNiTZsjqpEJ-GJbipI0bPcVDHciCL0UOJchl_L9_-MFehVb8rI3ir5Q5Lehwox1KUBuk_HjBWHVR1w06D3m9VIlKwdmF03Pt3yUzNEAIwBOJAlWLgxMAJuzxng/s1600/P1010274.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="307" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_HfE4qyN8bY6Ctf8D_HgNiTZsjqpEJ-GJbipI0bPcVDHciCL0UOJchl_L9_-MFehVb8rI3ir5Q5Lehwox1KUBuk_HjBWHVR1w06D3m9VIlKwdmF03Pt3yUzNEAIwBOJAlWLgxMAJuzxng/s320/P1010274.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tyypillinen paikallinen nainen kuljettamassa tavarotiaan päänsä päällä. </td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjM0NQ7lQJgzAwhoOGR8eM8Dpikam5CNc6mue7nAPMj8U97tBmaE_45XdnkPgwmi3dcM_tYWvJqXFVWcFzBfDlGUjU5cPTAX9OzCtatxzhDyiz1T0nuH9w9xbtuTDTt4mvvdMPhi2Y9nfvL/s1600/P1010338.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjM0NQ7lQJgzAwhoOGR8eM8Dpikam5CNc6mue7nAPMj8U97tBmaE_45XdnkPgwmi3dcM_tYWvJqXFVWcFzBfDlGUjU5cPTAX9OzCtatxzhDyiz1T0nuH9w9xbtuTDTt4mvvdMPhi2Y9nfvL/s320/P1010338.JPG" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Perinteinen guatemalalainen ruoka-ateria ja keittiö. Vaikka monissa moderneissa kodeissa on jo kaasu- tai sähköhella, on puuhella niin merkittävä osa kulttuuria, että monet käyttävät sitä edelleen. Köyhempi väki (yli 50 %) omistaa ainoastaan puuhellan. </td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhr7ODU-3U5Ft3paZRrxgnErKfygPnzD-Upmy1u7UJQ3geMNu2vUwnpsvzR8-8Xsxwo7cZfGd0XwHz6NTHvrAyYIqaya0sr18VpS0iPU1T76vNtcCDKBuvkVJw4SBp7a5AfrbwXAX2jF_gu/s1600/P1010301.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhr7ODU-3U5Ft3paZRrxgnErKfygPnzD-Upmy1u7UJQ3geMNu2vUwnpsvzR8-8Xsxwo7cZfGd0XwHz6NTHvrAyYIqaya0sr18VpS0iPU1T76vNtcCDKBuvkVJw4SBp7a5AfrbwXAX2jF_gu/s320/P1010301.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Cuchumatanes- vuoriston huipulla. </td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPzQCX4DdEtTDFRIUy-s2f5wezpuSUCB1eQI6movIx_VYQ5f-BZM9M_VO0y8Cv6SQqLcgjo3BSzKSbCP132mKqA8zDtxhuJBZVuXdgmqNLYfYgyLaU2OLA68I5s6cZbVPawZbS1iLv52vc/s1600/P1010290.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPzQCX4DdEtTDFRIUy-s2f5wezpuSUCB1eQI6movIx_VYQ5f-BZM9M_VO0y8Cv6SQqLcgjo3BSzKSbCP132mKqA8zDtxhuJBZVuXdgmqNLYfYgyLaU2OLA68I5s6cZbVPawZbS1iLv52vc/s320/P1010290.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="text-align: justify;">Aiemmin esittelin guatemalalaisen kulkuneuvon, vanhan amerikkalaisen koulubussin. Yhtä lailla suosittu kulkuneuvo on mikro eli minibussi, jonka kapasiteetilla ei tunneta rajoja. Sitä käytetään lyhyemmillä matkoilla sekä vuoristoteillä. </span></td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6QM0XpF20AN0xb2rzxH8LAYDFeb9LLa-1ytl2u70Cxig7s8Yl3ZVb62Ruqegm1mCUvr5lBH2rZ_PtAJ0m0sfM2upxGvzxgrBBspbENAK13oKV7-EIOtTPkhyphenhyphenbXA9eg7A_QQRF0deFMIsm/s1600/P1010348.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="295" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6QM0XpF20AN0xb2rzxH8LAYDFeb9LLa-1ytl2u70Cxig7s8Yl3ZVb62Ruqegm1mCUvr5lBH2rZ_PtAJ0m0sfM2upxGvzxgrBBspbENAK13oKV7-EIOtTPkhyphenhyphenbXA9eg7A_QQRF0deFMIsm/s320/P1010348.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnXLYaIS4gWwFpdsorHMye36gOImslQ_GSJBbAAV6GHBnH9rzlvdgxDPXx_5rOzrfLu2tc2GJz4FpogO9rhkZe-YfvFRBxLcHv6j_AgQkc-sSeoA_RHQLlTNfBKAbwKP5QX7a8I1IqB7lQ/s1600/P1010384.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnXLYaIS4gWwFpdsorHMye36gOImslQ_GSJBbAAV6GHBnH9rzlvdgxDPXx_5rOzrfLu2tc2GJz4FpogO9rhkZe-YfvFRBxLcHv6j_AgQkc-sSeoA_RHQLlTNfBKAbwKP5QX7a8I1IqB7lQ/s320/P1010384.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Antigua - Guatemalan äärimmäinen turistikeskittymä, jossa joka toinen vastaantulija on amerikkalainen. Perinteinen Guatemala on hyvin kaukana Antiguasta, joka kaikesta huolimatta on kaunis ja suositeltava pikkukaupunki. </td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6xaPGVik8DW3ExC5xkuzjr9C3a-jd4ykRWkyv-SdWs6xLiBlng1lbJtXcIvKpu6yt3chbpfvuzCGoM-qYbuMns-GRB3j6LZ4_wJ6hZ2d6PbKoEDMk8KkgVMrW-aejJrCC4iwfnUQR8RO7/s1600/P1010398.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6xaPGVik8DW3ExC5xkuzjr9C3a-jd4ykRWkyv-SdWs6xLiBlng1lbJtXcIvKpu6yt3chbpfvuzCGoM-qYbuMns-GRB3j6LZ4_wJ6hZ2d6PbKoEDMk8KkgVMrW-aejJrCC4iwfnUQR8RO7/s320/P1010398.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Perinteiset juhlamenot Momostenangossa. </td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8xWefkPVjctVnsMDEC-04iuY2yYU6dY_DpXJRAndVDb5LWTujUHenseAonFq52aWqIiqTYctboIof01VHC2UTaVxKjemEGIbcQiAiUUxFZtY2Uhaj6EDyjiuCV8ufNast_MWLXL3HHOif/s1600/P1010413.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8xWefkPVjctVnsMDEC-04iuY2yYU6dY_DpXJRAndVDb5LWTujUHenseAonFq52aWqIiqTYctboIof01VHC2UTaVxKjemEGIbcQiAiUUxFZtY2Uhaj6EDyjiuCV8ufNast_MWLXL3HHOif/s320/P1010413.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Perinteistä Marimba- musiikkia paikallisten miesten toimesta Momostenangossa. </td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGApvcMxu8tV3F-FF-xsYBP4TBHukA0lyTh_WVfT2n2JDmFhYTKKumuRsUWveHXG7djojW1LQxb0Ad-ziuDjDaOj3P9jp16f1Z-hhBuJk9yQL_3m_yAzKTpe_Y4CwDGZlDHHawTZcbJLEv/s1600/P1010448.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGApvcMxu8tV3F-FF-xsYBP4TBHukA0lyTh_WVfT2n2JDmFhYTKKumuRsUWveHXG7djojW1LQxb0Ad-ziuDjDaOj3P9jp16f1Z-hhBuJk9yQL_3m_yAzKTpe_Y4CwDGZlDHHawTZcbJLEv/s320/P1010448.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kerran kahdessa vuodessa juhlistettavat juhlamenot sisältävät muun muassa lassolla laskeutumista kirkontornista pukeutuneena leijonapukuun. Nämä veijarit harjoittelevat juhlamenoja vuosia, sekä viettävät yli kuukauden metsässä tunteakseen itsensä eläimiksi. Eläinhahmoilla on merkittävä merkitys eri Maya- kulttuureissa. </td></tr>
</tbody></table>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>Maailman vaarallisimpia kaupunkeja - totta vai tarua</b>? Olen viettänyt työni puolesta jo noin viisi päivää pääkaupungissa, siinä rikollisuuden tyyssijassa. Kaikkien tarinoiden pelossa mielikuvani siitä olivat karmaisevat. Kaikesta huolimatta Guatemala City on melko mahtava kaupunki, jolla on valtavasti tarjottavaa. Se on koko Väli-Amerikan talouden ja kulttuurin keskus, sekä moderneinta mitä tältä maanosalta voit löytää. Suurensuuria lasisia ostoskeskuksia kalleilla amerikkalaisilla vaateliikkeillä, halleja täynnä jenkkien pikaruokaketjuja, korkeita lasisia liikerakennuksia ja hotelleja, hintoja jotka hipovat Suomen hintatasoa. Ja paljon aseistettuja turvamiehiä. Toistaiseksi tunnen vain kaksi lähiötä - Zona 10, joka on moderni ja kallis liikekeskus, sekä Zona 4, jossa pieni alue on pyhitetty urbaaneille hipstereille, muistuttaen suuresti Buenos Airesin Palermoa. Näillä alueilla voi kävellä päiväsaikaan melko huoletta, kunhan ei heiluttele puhelintaan tai muuta arvotavaraa muiden nähtävillä, eikä käyttäydy "epäilyttävästi". On kuitenkin muistutettava, että suuret alueet kaupungista ovat "ghettoa", jotka on huumejengien vallassa, ja jonne edes poliisi ei halua mennä. Nämä jengit uhkailevat bussikuskeja maksamaan heille veroa siitä hyvästä, etteivät he hyökkää bussiin ja vahingoita matkustajia. Kaikille muille paitsi niille, jotka elävät omassa kuplassaan rikkauksien keskellä, on elämä Guatemala Cityssä kaikin puolin hyvin stressaavaa. Sääli, sillä pidin siitä modernista tuulahduksesta, jonka Guatemala City minulle tarjosi perinteiseen Xelaan verrattuna.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrvq7kGMXOpSp9y-T5DyGuwbasiuMziio_vAIf61Li2fsUza3VxQ7fc_f8YGrBsgloG6NMfJ_DonYf9KLkJW6ri_g_r0pQVSYipNgChmgMYs5BbvPki9loFNEEC07WYyNTRImNXfeg4H-Y/s1600/13782148_10209715244467492_8180567610186882411_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrvq7kGMXOpSp9y-T5DyGuwbasiuMziio_vAIf61Li2fsUza3VxQ7fc_f8YGrBsgloG6NMfJ_DonYf9KLkJW6ri_g_r0pQVSYipNgChmgMYs5BbvPki9loFNEEC07WYyNTRImNXfeg4H-Y/s320/13782148_10209715244467492_8180567610186882411_n.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Zona 4:n "hipsterilähiö". Ainoat kuvat jotka nappasin kännykällä.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEga18nTgLXeWQZBlrrgBkCs2vmOKiFU1CYMGokdNIFslzJ8BSJnQVEkLHxbA8-ogVmSOGLnT8pdRMvdTSkD0NT5RFs6qBS4k_inBtCz1SvY6FBCV553NBPrhlfmbOraFhw5jy6HuPrX2B0P/s1600/13658923_10209715244667497_5721312211045187281_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEga18nTgLXeWQZBlrrgBkCs2vmOKiFU1CYMGokdNIFslzJ8BSJnQVEkLHxbA8-ogVmSOGLnT8pdRMvdTSkD0NT5RFs6qBS4k_inBtCz1SvY6FBCV553NBPrhlfmbOraFhw5jy6HuPrX2B0P/s320/13658923_10209715244667497_5721312211045187281_n.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
<b>Kun mikään ei riitä - "Maailman vaarallisin maa" - Honduras</b><br />
<b><br /></b>
<span style="text-align: center;">Honduras on yksi niistä maista, joiden nimi palauttaa mieleen Discovery Channelin sarjat titteleillä "Maailman vaarallisimmat paikat", "Murhapääkaupungit" jne. Liki mikään uutinen Hondurasista ei ole positiivinen, ja se luokitellaan usein maailman vaarallisimmaksi maaksi jatkuvan huumesodan vuoksi. Ei kai titteli ole ihan turha, sillä pienessä maassa murhataan päivittäin yli 20 ihmistä. Syy on selvä: melkein kaikki kokaiini joka lähtee Yhdysvaltoihin, käy Hondurasissa. Toiset rikastuvat, toiset köyhtyvät ja elävät jatkuvan pelon vallassa. Ollessani työmatkalla Teculutanissa, parin tunnin päässä Hondurasista, mieleeni pälkähti idea lähteä rajan toiselle puolelle. Minua ei usein lannisteta otsikoilla, ja satuin tietämään paikasta lähellä Guatemalan rajaa, jossa olisi paljon nähtävää, joten päätin lähteä rajan toiselle puolelle. Työkaverini kanssa olimme ainoita matkustajia minibussissa rajalle "El Florido"- nimiseen paikkaan, jossa meitä odotti pitkä letka rekkoja. Tullissa ei ollut ketään, sillä Väli-Amerikassa on sopimus, että paikalliset voivat ylittää rajan ilman tarkastusta. </span><br />
<span style="text-align: center;"><br /></span>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-QqtSC18XNmnxRpiUmA0S4PNJPzvsJJ1oMq905JaUKcTB6O_T-iPt9JTBB9HEoPJnoT4i-6EZFWq7TrcoO0fpaDPl9sn18IzrJcw9fZKSypl4-4010k3gXY1rhNfSNI2mDEQkohMw_TuJ/s1600/P1010475.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><img border="0" height="296" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-QqtSC18XNmnxRpiUmA0S4PNJPzvsJJ1oMq905JaUKcTB6O_T-iPt9JTBB9HEoPJnoT4i-6EZFWq7TrcoO0fpaDPl9sn18IzrJcw9fZKSypl4-4010k3gXY1rhNfSNI2mDEQkohMw_TuJ/s320/P1010475.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hondurasissa meno oli leppoista. </td></tr>
</tbody></table>
<br />
<span style="text-align: center;"><br /></span>
<span style="text-align: center;">Saavuimme Copániin, idylliseen pikkukaupunkiin sademetsän keskellä. Copán on yksi mannerhondurasin turvallisimpia paikkoja (monet saaret ovat turistien turvallisia sukellusparatiiseja), joten se ei anna meille ihan todellista kuvaa Hondurasista, mitä emme välttämättä edes halua tietää. Se ei kuitenkaan ole mikään aseistettujen poliisien vartioima turistikeskus, vaan ihan tavallinen maanviljelijäkylä. jossa ei poliiseja ollut juuri ollenkaan. Siitä muodostui yksi suosikkikohteistani Väli-Amerikassa. Hondurasilaisia turisteja on paljon, sillä Copánissa sijaitsee maan merkittävin arkeologinen kohde, aikoineen sijainnut Maya kuningaskunnan pääkaupunki Copán Ruinas. Pidin raunioista jopa Machu Pichua enemmän, sillä turisteja ei ollut aamulla kuin kourallinen. Suuren kaupungin reunioiden tutkimisee meni puoli päivää. Tunsin olevani suuri seikkailija löytäen raunioita metsän siimeksestä, puna-arojen lennellen puusta toiseen. Illalla seurasin tuntikausia elämän lipumista keskusaukiolla. Pikkupojat pelasivat jalkapalloa, perheitä kerääntyi syömään katukojuille. Kaikki hymyilivät ja vaikuttivat onnellisilta elämäänsä. Majoituimme paikallisessa perheessä, joiden kanssa teimme tamaleja ja kävimme ratsastamassa. He kertoivat siitä Hondurasista, josta luen uutisissa, josta kaikki on totta. Etenkin suurimmissa kaupungeissa ei koskaan tiedä, mitä päivä tuo tullessaan - yhden ihmisen elämä ei ole juuri minkään arvoinen. Melkein janosin lähteä tutkimaan Hondurasia syvemmälle, mutta oli kuitenkin palattava kotiin Xelaan, liki 12 tunnin matkan päähän. </span><br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi2DXkaEDmBfTo0rudMgPPuznutkY1RMXaBDL8tE62penGUSsjwSzojpDzSIqm-_gpUljNkZ6-o0dymu9gXefBBJ_AVtl7HvT2qYBBnn0DFhYVFFW9Nm_7YQhwVamBT6Rra1OPD3Rmflpcx/s1600/P1010472-001.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi2DXkaEDmBfTo0rudMgPPuznutkY1RMXaBDL8tE62penGUSsjwSzojpDzSIqm-_gpUljNkZ6-o0dymu9gXefBBJ_AVtl7HvT2qYBBnn0DFhYVFFW9Nm_7YQhwVamBT6Rra1OPD3Rmflpcx/s320/P1010472-001.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 12.8px;"><br /><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKzrz2ndO2SOSYXVXUjtkDBpomLnwmxfqTGHQtpcHqfKu5ZiMGjWrlPxNS-7TWrhLODlTKJSeXY-2RNo3wx5Noh3jocUA_wAuHcADrRNtsv6guZcbYI4vNQn0EgaOqA0ERd8SeHHItlQ7V/s1600/P1010526-001.JPG" imageanchor="1" style="font-size: medium; margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><br /><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKzrz2ndO2SOSYXVXUjtkDBpomLnwmxfqTGHQtpcHqfKu5ZiMGjWrlPxNS-7TWrhLODlTKJSeXY-2RNo3wx5Noh3jocUA_wAuHcADrRNtsv6guZcbYI4vNQn0EgaOqA0ERd8SeHHItlQ7V/s320/P1010526-001.JPG" width="320" /></a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<b>Luonto on joka puolella. </b>Vaikka Guatemala on vain kolmasosa Suomesta, luetaan se maailman monimuotoisimpien maiden joukkoon. Sen lisäksi, että maassa on 23 virallista kieltä, voi yhden viikon aikana lokoilla hiekkarannalla, kiivetä aktiivisia tulivuoria, vaeltaa havumetsässä, seikkailla viidakossa, ja nähdä kaikkea näiden välillä. Ehkä tämä kuulostaa kertaukselta siitä, miten aikoinaan kuvailin Ecuadoria, joka ei ole kovin kaukana todellisuudesta - Guatemala todella muistuttaa luonnoltaan paljon Ecuadoria, poikkeuksena, että Ecuadorissa vuoristot ja tulivuoret ovat korkeampia, Guatemalassa ei ole esimerkiksi jäätikköä kuten Ecuadorissa. Vaikka asun puolen miljoonan ihmisen kaupungissa, vain 1,5 tunnin kävelymatkan päässä keskustasta olen jo ensimmäisen tulivuoren huipulla luonnon ympäröimänä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7d6CMDYzI28dt2Px73npMOY4rxOAPfmlTVe7oXYBe1NKPh27o8-2b2wwsgfNuKjwHmuaRAdEISHrMm61ZahmD7mtRwOMW30aDiQOakYXSdD4h9OdJurbpMipUaC59tjIotZBBNRB44INS/s1600/P1010545-001.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7d6CMDYzI28dt2Px73npMOY4rxOAPfmlTVe7oXYBe1NKPh27o8-2b2wwsgfNuKjwHmuaRAdEISHrMm61ZahmD7mtRwOMW30aDiQOakYXSdD4h9OdJurbpMipUaC59tjIotZBBNRB44INS/s320/P1010545-001.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">1h kävelymatka Xelan keskustasta - Cerro Quemado- tulivuori, jonne sadat Maya- kulttuurin edustajat kiipeävät viikonloppuisin suosittamaan uskonnollisia menoja. Kaikki värikkäät pisteet kuvassa ovat ihmisiä. </td></tr>
</tbody></table>
Ehkä mahtavin kokemukseni oli telttailu Cuchumatanes- vuoriston huipulla kaveriporukan kanssa. Koko tarina on sinänsä kertomisen arvoinen, joten olkoon se ainut jakamani tarina tällä kertaa. Kaikki alkoi lauantaiaamuna lähtiessäni melko spontaanisti Huehuetenangoon, yhteen Guatemalan suurimmista kaupungeista Xelan ja pääkaupungin jälkeen 3 tunnin bussimatkan päässä. Tarkoituksenamme oli lähteä noin 15 henkisellä porukalla telttailemaan Cuchumatanes- vuoriston huipulle, joka on Väli-Amerikan korkein vuoristo. Guatemalalaisilla on kuitenkin latinalaiseen tapaan joitakin negatiivisia ominaisuuksia. Epätäsmällisyys, suunnittelemattomuus ja päättämättämyys.<br />
<br />
- Millä me menemme sinne?<br />
- Kaverin kaveri vie ehkä.<br />
- Milloin?<br />
- Kyllä me tästä kohta lähdetään. Pari kaveria puuttuu vielä.<br />
(neljä tuntia kuluu)<br />
- Kello on jo 7 illalla. Eikö tässä pitäisi jo lähteä?<br />
- Yksi kaveri puuttuu vielä. Eikä meillä ole muuten autoa. Millähän sinne pääsee?<br />
(puolen tunnin selvittely)<br />
- Ei sinne enää mene busseja. Liftataan.<br />
<br />
Ajatus 15 ihmisen leirintävälineineen liftaamisesta 2 tunnin päässä olevalle vuorenhuipulle kuulosti siltä, että päädymme telttailemaan takapihalle. Pojat alkoivat kuitenkin neuvottelemaan poliisin kanssa sillä aikaa kun me, kaksi blondia tyttöä, yritimme pysäyttää lava-auton, joka voisi kuljettaa meidät. Uskomattomuudeksi poliisit päättivät viedä meidät puolen tunnin päässä olevan Chiantlan kylään, josta voisimme helpommin löytää kyydin ylemmäksi vuoristoon. Seitsemän poikaa ahtautuivat kaikkien leirintävarusteiden päälle lava-auton lavalle, ja me, neljä tyttöä, istuimme auton sisällä jutellen mukavia poliisimiesten kanssa, kuljettajan selaten jatkuvasti Facebookkia ajaessaan. Radiosta soi bachata. Loput 4 tulivat moottoripyörällä ja skootterilla perässä. Poliisi vaikuttaa olevan ystävä jopa Guatemalassa. Chiantlassa nautimme maukkaat cheveret, eli kuumat koirat, ja jatkoimme jatkokyydin etsimistä, kellon ollessa jo 9 illalla. Siinä vaiheessa, kun vettä alkoi tulla taivaan täydeltä, oli pakko löytää nopeita ratkaisuja. Palkkasimme lava-autokuskin noin 15 euron hinnalla kuljettamaan meidät vuoren huipulle. Lava oli sentään katettu pressulla, joten säästyimme kuivana, ainakin siihen asti, kunnes auto hyytyi ja jouduimme hypätä lykkäämään autoa jyrkissä ja mutaisissa kohdissa. Vuorelta tulvi vettä muodostaen jokia ja mutavyöryjä, jotka halkoivat kapeaa vuoristotietä. Lopulta jäähdytysvesi oli loppu eikä auto enää noussut, olimme noin puolessa välissä 2000 metrin korkeudessa, ja ulkona totaalinen myrsky. Pysäytimme vastaantulevan auton lahjoittamaan vettä (täällä kaikki kuljettavat pari kanisteria vettä kyseisiä tilanteita varten), ja lopulta matka jatkui. Kuski kiroili kovaan ääneen. Saapuessamme huipulle vesisade lakkasi.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_sUv7jnNpAaHGWy_BTD7xnudfI2hWEXkTdNPajsvZqGnyBoLAR_I_-GvnTTdLOqXudQVnnITTREmkTPt16V1i1dtnX79kr6ldNIN0UCoSNdvZpq7RQGqJ1oNWj2nIm2vik8wzJyMkEpgL/s1600/P1010555.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_sUv7jnNpAaHGWy_BTD7xnudfI2hWEXkTdNPajsvZqGnyBoLAR_I_-GvnTTdLOqXudQVnnITTREmkTPt16V1i1dtnX79kr6ldNIN0UCoSNdvZpq7RQGqJ1oNWj2nIm2vik8wzJyMkEpgL/s320/P1010555.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgcLavoxtUe-W8R29wUAtNqfpxYApn0dXhIAIWvgoCQPNhZOxy4t3FCtHXgsfEBZ4Z3l7eB9vROYZzt7g4MNMLgWrMS8GyXUZFscdmGqYO_u5-FpNagtnC8VifCATs2m76QsHeGv4e-jnZT/s1600/P1010563.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgcLavoxtUe-W8R29wUAtNqfpxYApn0dXhIAIWvgoCQPNhZOxy4t3FCtHXgsfEBZ4Z3l7eB9vROYZzt7g4MNMLgWrMS8GyXUZFscdmGqYO_u5-FpNagtnC8VifCATs2m76QsHeGv4e-jnZT/s320/P1010563.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Minä lähdin matkaan melko spontaanisti tietämättä mistä on kyse. Sanat "teltta" ja "vuori" ovat jo riittäviä saamaan minut mukaan. Kyseessä on kuitenkin vuoriston toiseksi suurin tapahtuma "Ascenso a los Cuchumatanes", eli puolimaraton Cuchumatanes vuoren huipulle. Puolimaraton on kuitenkin merkityksetön siihen verrattuna, mitä muuta sen ympärille oli rakenneltu. Noin 200 nuorta oli saapunut telttailemaan, tarkoituksenaan viettää yö nukkumatta, nähdä auringon nousevan yhdestä Guatemalan korkeimmasta pisteestä, nauttia lukuisien kojujen ruoka- ja juoma-antimista, ja ehkä nähdä myös pari juoksijaa (ei välttämätöntä). Tunnelma oli verrattua siihen, kuin ottaisit 200 vauhdikkainta festarimenijää provinssirokista, ja kuljettaisit ne jonnekkin vuoren huipulle rakentamaan leirinsä muutaman autioituneen mökin raunioihin. Tämä on jokaisen seikkailumielisen guatemalaisnuoren unelma. Yöllä ei luonnollisesti nukuttu.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2wmU8ooWRtqdFzQd4G_fiNBSvc2lOkzO8faUoPZoiYEIpEgx3QluLHTrKJCG2voFJxiOj-TF_kE7UnY3BO9nzi3mLC_6Gjdv3qwb-t19SUwrPx3xSkewkL0wFN3Vqf3gejIskEh10Xi__/s1600/P1010583.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2wmU8ooWRtqdFzQd4G_fiNBSvc2lOkzO8faUoPZoiYEIpEgx3QluLHTrKJCG2voFJxiOj-TF_kE7UnY3BO9nzi3mLC_6Gjdv3qwb-t19SUwrPx3xSkewkL0wFN3Vqf3gejIskEh10Xi__/s320/P1010583.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Aamulla kello 5:30 aurinko alkoi nousta, ja väki alkoi liikehtiä tiettyihin pisteisiin ihailemaan auringonnousua. Tekno soi edelleen lujaa, luoden epätodellisen kontrastin idylliseen vuoristomaisemaan, jossa ei ollut taloja sen enempää kuin teitäkään. Päätin paeta tätä festaritodellisuutta jonnekkin vähän syvemmälle vuoristoon, missä elektroninen musiikki vaihtui linnunlauluun ja kotieläinten ääniin, jotka kaikuivet kätketystä kylästä, jonne ei edes johtanut oikeaa tietä. Paikka oli kaunein, mitä olin kaiken Guatemalan kauneuden keskellä nähnyt. Kello alkoi olla 6 aamulla, aurinko heijastui vuorten seinämiin, vanha nainen paimensi lehmiä vuoristoon, taloista nousi savua. Oli epätodellista, miten toisella puolella vuorta sadat nuoret juhlivat teknomusiikin tahtiin, kun taas toisella puolella alkuperäiskylä elää elämäänsä kuten on elänyt satoja vuosia. Palatessani leiripaikalle kello oli 7 aamulla ja kylään oli saapunut jo tuhansia vierailijoita. Rasvassa paistui kanaa, maissia ja tacoja, pöydät olivat täynnä ruokailijoita. Kadulla oli yksi alkoholikoju, pieni pressulla katettu koppi jossa kaksi Todos Santos- kylästä tullutta perinnevaatteisiin (joita he käyttävät aina) pukeutunutta miestä myi olutta ja Quetzaltekaa (paikallista väkevää) 24/7. Se oli yksi suosituimmista kojuista jo seitsemältä aamulla. Guatemalalaiset ovat melko taipuvaisia alkoholin käyttöön, joka näkyy kaduille sammuneista juopoista, joita näkee tuon tuostakin. Radiosta raikasi jatkuvasti marimba, perinteinen guatemalalainen musiikki, joka alkaa tunnin jälkeen käydä hermojen päälle. Kirjoita Youtubeen "Marimba musica Guatemala" ja kuvittele se soimaan taustalla aamusta yöhön. Elämä Guatemalassa voi toisinaan vaikuttaa länsimaalaisen silmiin varsin erikoiselta. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzjmKjdOqKTSn6u3mAzItzPUDJR4EpynvZw-8KhnuNfWvLamHSRR6-fFZ15X8DAzok1vtHFKF_Q7t4vBCL6TqQn3E2xruMfRdJrElhV_8xMxRW73BhwzsxB8zR8mv3iQtRrdB4ffxLgxR5/s1600/P1010615.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="308" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzjmKjdOqKTSn6u3mAzItzPUDJR4EpynvZw-8KhnuNfWvLamHSRR6-fFZ15X8DAzok1vtHFKF_Q7t4vBCL6TqQn3E2xruMfRdJrElhV_8xMxRW73BhwzsxB8zR8mv3iQtRrdB4ffxLgxR5/s320/P1010615.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjvjmo6H8MJR9fkWSLduFkSaptJH7OPkOB-vVy7HsScwP3lKnyzaZvXy0HcVKIv3ptdIlHB82F2ybIdwSnrKvZ3H1FytytcfG0Q9AngqWm54feML_Kxc2qJlM4upjy_A7WVUtKgwKmondm2/s1600/P1010619.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="206" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjvjmo6H8MJR9fkWSLduFkSaptJH7OPkOB-vVy7HsScwP3lKnyzaZvXy0HcVKIv3ptdIlHB82F2ybIdwSnrKvZ3H1FytytcfG0Q9AngqWm54feML_Kxc2qJlM4upjy_A7WVUtKgwKmondm2/s320/P1010619.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEja2T5_HTHhxotkb4GhiKRwtFAVo7pH8LWId6jzUJfYaMpjqrHg-TrLqTKBLZhkduowz2gHGRMYcr8YjleAD2bQghA0CHQMb8RyfeyGsBKnDlBwXAEWFnWDs9ulHR8m2c2qocOZCkskg1jk/s1600/P1010630.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="204" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEja2T5_HTHhxotkb4GhiKRwtFAVo7pH8LWId6jzUJfYaMpjqrHg-TrLqTKBLZhkduowz2gHGRMYcr8YjleAD2bQghA0CHQMb8RyfeyGsBKnDlBwXAEWFnWDs9ulHR8m2c2qocOZCkskg1jk/s320/P1010630.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQUCeNKQI3Xw8RNqxLT1y-B9WcOU23gCtsv63tGgagd0GIU8tUPX1KUzEy73_ggqyoVxkIE-k1BnQ7wTAWH4QuoDZDXMsmJqzNNDWUKanEyW39-zKCbScozzfNUsaz22HjNYKPs_m4UnlF/s1600/P1010631.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="177" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQUCeNKQI3Xw8RNqxLT1y-B9WcOU23gCtsv63tGgagd0GIU8tUPX1KUzEy73_ggqyoVxkIE-k1BnQ7wTAWH4QuoDZDXMsmJqzNNDWUKanEyW39-zKCbScozzfNUsaz22HjNYKPs_m4UnlF/s320/P1010631.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3gX13E1Nwk7dR_gJDFo-nZ5sQ9rBJCIMfQ7zkixIBz5nPcxG2rQ7JRCTQykQyiCDGPrvkzRd0CXVeO8L771Ks21qZtG6hdkQYAeJEk40vN4FWmMjbYfSqAyAYrgKjMK6iIemylCZY_ps2/s1600/P1010647.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="191" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3gX13E1Nwk7dR_gJDFo-nZ5sQ9rBJCIMfQ7zkixIBz5nPcxG2rQ7JRCTQykQyiCDGPrvkzRd0CXVeO8L771Ks21qZtG6hdkQYAeJEk40vN4FWmMjbYfSqAyAYrgKjMK6iIemylCZY_ps2/s320/P1010647.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjrWu8ZFQ4wtKRHC_3MbWdBHX5egpSPnX3wBY27iG6G0PgTX8R_o0umXEHRGDipfl95JKNVtVvIaWKLKk0uDs0wm6-8tdL64i3e9ucagUAypNKVXPlSbeaDR7YhwYdfDNHIa_erTBfz6QOk/s1600/P1010663.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjrWu8ZFQ4wtKRHC_3MbWdBHX5egpSPnX3wBY27iG6G0PgTX8R_o0umXEHRGDipfl95JKNVtVvIaWKLKk0uDs0wm6-8tdL64i3e9ucagUAypNKVXPlSbeaDR7YhwYdfDNHIa_erTBfz6QOk/s320/P1010663.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-M-ZhPHEEDdn10fHXfcYXyB75zziklQhg-VYvHIPbPAkNRJNzqHey5Fj2sPnedxPOy2u8c3rED1GoOgRsVDw0fxSqUFKmJ_n_Rymz42jpn5-NOXZ9NshXlZugOUPQ2_ZejbZ_Q8A3_rp8/s1600/P1010661.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="164" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-M-ZhPHEEDdn10fHXfcYXyB75zziklQhg-VYvHIPbPAkNRJNzqHey5Fj2sPnedxPOy2u8c3rED1GoOgRsVDw0fxSqUFKmJ_n_Rymz42jpn5-NOXZ9NshXlZugOUPQ2_ZejbZ_Q8A3_rp8/s320/P1010661.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiegGjWaN5IW2A7DZ9h1Qc7zY6mTR4rkJdW2aVlhHSRauM8jc-JRpxdStai9X8iZ6Ux6AOoR9Q8l8GR_dP6wPQq2thJh40Un_Pw1YP4eB36v7uyGJqZaGcNaq40mEJZkfAv1vKK4hclpGTd/s1600/P1010651.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiegGjWaN5IW2A7DZ9h1Qc7zY6mTR4rkJdW2aVlhHSRauM8jc-JRpxdStai9X8iZ6Ux6AOoR9Q8l8GR_dP6wPQq2thJh40Un_Pw1YP4eB36v7uyGJqZaGcNaq40mEJZkfAv1vKK4hclpGTd/s320/P1010651.JPG" width="320" /></a></div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
Jospa tämä kattaus antaa alustavan kuvan siitä, mitä tämä maa kätkee sisälleen, kun takana on vasta vajaa kaksi kuukautta. Jokainen päivä on uuden oppimista, pienistä iloista nauttimista ja hetkessä elämistä. Asioita, joita olisi hyvä itse kunkin sisällyttää jokapäiväiseen elämäänsä missä ikinä elääkin. </div>
<br />Anniinahttp://www.blogger.com/profile/05408134790203679857noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-868039018790177818.post-55433230289614858242016-07-06T17:06:00.000-07:002016-07-06T17:06:08.799-07:00Paluu Latinalaiseen Amerikkaan - Mayojen valtakunnassa<div style="text-align: justify;">
"Tervetuloa Miamiin, paikallinen kellonaika on 8:20 ja lämpötila 39 celcius astetta". Astuessani lentokoneestani ulos ja tuntiessani tuskastuttavan kuuman ja kostean ilman kasvoillani tiesin, että nyt sitä taas mennään, olen kaukana kotoa. Määränpääni on Guatemala - väliamerikkalainen pieni valtio, joka kutsui minua luokseen jahtaamalla unelmatyötäni. Minulla oli 16 tunnin vaihtoaika. Tämän ajan "normaali ihminen" ehkä kuluttaisi nukkuen lentokentällä tai lentokenttähotellissa. Epänormaali ihminen jättää repun lentokentälle ja ottaa bussin Miami Beachille. Bookkasin halvimman hostellin biitsiltä noin 15 euron hintaan. Kellon ollessa jo 10 tajusin, ettei minulla ole hajuakaan, missä minun pitää jäädä pois bussista. Päätin kysyä kanssamatkustajilta englanniksi, jolloin sain vastaukseksi espanjaksi "anteeksi mitä?". Unohdin, että olen Miamissa, jossa vallitseva kieli on espanja. Olin kuin kotonani. Join oluen ja juttelin satunnaisten jamaikalaisten kanssa. Yritin nukkua tuskastuttavan kuumassa huoneessa, heräten puolen tunnin välein tarkastamaan, joko on aamu. Kello 5:30 Miami Beach kutsui minua valloittavalla auringonnousullaan, sekä satunnaisella kulkijalla, joka myi kokaiinia. En ostanut. Sen sijaan söin taskuuni liiskaantuneen lentokone-korvapuustin ja palasin lentokentälle.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2WAuOc0U01vMcJcIFn2rDEFuLnNkPD1BqEoFBoJ0AEbalW79y1rbSQoZ_so5XFxnRAPElbvi7xEdaWceUFeB8eGDidt3AYgKeNV0uL9YBr7h3ZrpHcUjE3MGexJHU2J4gh6GvO64ucAWL/s1600/P1010033.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2WAuOc0U01vMcJcIFn2rDEFuLnNkPD1BqEoFBoJ0AEbalW79y1rbSQoZ_so5XFxnRAPElbvi7xEdaWceUFeB8eGDidt3AYgKeNV0uL9YBr7h3ZrpHcUjE3MGexJHU2J4gh6GvO64ucAWL/s320/P1010033.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Kaarrellessamme Guatemala Cityn yläpuolella vatsani täyttyi perhosista. Siinä se on, minun rakastama maanosani, jalkojeni alla, todellisena. Tulivuoret kohosivat järvien ympärillä, muodostaen vihreän ruohomaton, joka katkui silmänkantamattomiin. Lopulta allani levisi Guatemala Cityn kaupunki, jonka keskustassa kohosivat korkeat kerrostalot, ja sen ympärillä laajalle leviävä asutus. Kaupunki luokitellaan usein maailman kymmenen vaarallisimman kaupungin joukkoon johtuen korkeasta murhaluvustaan ja väkivaltaisista huumejengeistä, jotka kansoittavat useita kaupungin lähiöitä. Tämä tekee siitä ehkä hieman epämiellyttävän kaupungin saapua maahan. Saavuin yhdessä tulevan espanjalaisen kollegani Rafan kanssa, joka sai minut kaikesta huolimatta rentoutumaan. Lentokenttä on todella pieni: saapuneiden terminaalia ei ole periaatteessa ollenkaan. Saatuani passini leimattua päädyin suoraan vilisevälle kadulle, jossa sadat ja sadat ihmiset ottivat vastaan kylttien ja paperilappujen kanssa maahan saapuvia perheenjäseniään, tuttujaan ja yrityskumppaneitaan. Heidän joukossa parveili joukko taksikuskeja, joista yksikään ei herättänyt meidän luottamusta. Lopulta päädyimme toiselle puolelle katua, jossa rehellisen näköinen kaveri nojaili autoonsa. Noin kymmenellä eurolla pääsimme seuraavaan kohteeseemme, "ykkösluokan" bussifirman terminaaliin. Matkalla juutuimme puoleksi tunniksi ruuhkaan, jolloin pakokaasu puski taksin sisään. Turvavyö oli rikki. Ikkunasta myytiin perunalastuja. Joku soitti musiikkia liian lujaa. Latina-Amerikkalainen todellisuus vakuutti minulle, että olen palannut "kotiin".<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQ8d2h5J6H9wd-_BUlKm70MEA5WoHJmk6TuPB0D21uBCS46fG8bsEePtdIkD3Ot3PWHwKSZ061HpJyCqS94AD_ktk7-gdpXhM8IKaNLxxFwLyTh_vfx9IIyIVoZwT-oCky8t1QoDkvL_0n/s1600/P1010081.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQ8d2h5J6H9wd-_BUlKm70MEA5WoHJmk6TuPB0D21uBCS46fG8bsEePtdIkD3Ot3PWHwKSZ061HpJyCqS94AD_ktk7-gdpXhM8IKaNLxxFwLyTh_vfx9IIyIVoZwT-oCky8t1QoDkvL_0n/s320/P1010081.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEZfNXvoAlGiSrVDckGK9lOAKwXFRvKdlGawlcxI8998J7f5an8Wf_eN8VazTlrrmvk3nKWbfkMedm8rTaWB7j_fG5Sjq4A2Yes2PchWcPP0dJGYBr_fX0K1N91jpzg77WGEb4IcmezGzw/s1600/P1010118.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEZfNXvoAlGiSrVDckGK9lOAKwXFRvKdlGawlcxI8998J7f5an8Wf_eN8VazTlrrmvk3nKWbfkMedm8rTaWB7j_fG5Sjq4A2Yes2PchWcPP0dJGYBr_fX0K1N91jpzg77WGEb4IcmezGzw/s320/P1010118.JPG" width="246" /></a></div>
<br />
<br />
Guatemalassa bussit ovat normaalisti Yhdysvalloista tuotuja vanhoja keltaisia koulubusseja, jotka eivät enää täytä päästödirektiivejä. Nämä bussit päätyvät työpajalle, jossa ne tuunataan kirjavilla väreillä, vilkkuvaloilla ja puskureilla mahdollisimman näyttäviksi. Sisälle asennetaan suuret kaijuttimet ja laajakuvatelevisio, josta voi seurata elokuvia ja musiikkivideoita, volyymin ylittäen reilusti kaikki direktiivit. Kaiken tämän jälkeen kukaan ei uskalla enää kutsua tätä liikkuvaa soittorasiaa nimellä "koulubussi", vaan se on täysiverinen, voimakas ja urhoollinen kulkuneuvo täynnä asennetta, raivaten tietään läpi liikenteen kovaäänisellä torvellaan. Tämä kulkuneuvo ei kuitenkaan ole ehkä suositeltava juuri maahan tulleelle, sillä se ahdetaan niin täyteen ihmisiä ja eläimiä (totta) kuin sen vain voi saada. Tämän takia "gringot" ovat alkaneet kutsua sitä "chicken bussiksi", sillä bussissa on usein eläviä kanoja. Matkatavarat sidotaan bussin katolle. Me otimme "ykkösluokan" bussin, joka muistutti jo oikeaa bussia, vaikkakin vastaisi Suomessa huonomman luokan lähiliikennebussia liian ahtailla penkeillä. Jos taivutat penkkiä taakse, on se jo takana olevan sylissä. Bussiasema vaikutti ahtaalta autokorjaamolta, johon oli kirjoitettu englanniksi "first class". Yläkerrassa oli sentään penkkejä ja pienestä putkitelevisiosta pyöri "Villi tusina"- elokuva. Bussiin astuessa suoritetaan turvatarkastus aseiden varalta. Noin 200 kilometrin matka tulevaan kotiini, Quetzaltenangoon eli Xelaan, kesti noin 3 ja puoli tuntia johtuen jatkuvasta ruuhkasta. Ruuhkattomillä pätkillä bussi sentään kiri aikataulua kiinni kiihdyttämällä laittomiin lukemiin. Loppupäästä kiidimme liki 3000 metrin korkeudessa pilvien ja sumun heikentäen näkyvyyden liki nollaan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8_VzycluMBJnkGsaQboa7FL-qG3ht7TQdYGIbgSEYiFvBt7phJDH5rfPUT_SbOGGIuEqmzfQDNSpviDSgJCGd8nfw-Ktrv7H4Pob-f88En_2kgDSapCUO5ESRO9myj5NcTcvrNI6VjZV-/s1600/P1010095.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="208" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8_VzycluMBJnkGsaQboa7FL-qG3ht7TQdYGIbgSEYiFvBt7phJDH5rfPUT_SbOGGIuEqmzfQDNSpviDSgJCGd8nfw-Ktrv7H4Pob-f88En_2kgDSapCUO5ESRO9myj5NcTcvrNI6VjZV-/s320/P1010095.JPG" width="320" /></a></div>
<br /></div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
Selvittämällä Guatemalan taustaa pystyn samalla selvittämään, miksi kyseinen firma on Guatemalassa, mitä he tekevät, ja mikä minun roolini on. Vasta 20 vuotta sitten kirjoitettiin rauhansopimus liki 40 vuotta kestäneen verisen "sisällissodan" jälkeen, jota käytiin hallituksen (parhaimmillaan puoli miljoonaa paramilitaristia) ja "kapinallisten vasemmistoryhmien" välillä ( muutama tuhat alkuperäisasukasta ja maamiestä). Tuloksena noin 200 000 alkuperäisasukasta ja maamiestä tapettiin tai he katosivat "mystisesti". Menemättä turhaan yksityiskohtiin, on selvää, että maan kehitys rajoittui huomattavasti kyseisen 'sodan' takia, jonka vuoksi se luokitellaan yhdeksi Latinalaisen Amerikan köyhimmistä maista. Kun päälle laitetaan äärimmäisen korruptoitunut hallitus ja huumejengit, on sopiva soppa kehittynyt. Kaikesta huolimatta Guatemalalla on suuri määrä potentiaalia luonnonvarojen ja kulttuurillisen rikkauden muodossa, jotka täytyy vain osata valjastaa käyttöön. Sodan päätyttyä monet maat investoivat Guatemalaan, jolloin syntyi kulttuuri, että maa on riippuvainen rikkaiden maiden lahjoituksista. On hyväntekeväisyysjärjestöjä katulapsille, sodassa leskeksi jääneille intiaaninaisille, kulkukoirille ja ties mille - vaikka se kuulostaakin mahtavalta, se loi yhä enemmän ajatusmaailmaa, että guatemalalaiset ovat täysin avuttomia ja kykenemättömiä elämään ilman ulkomaanapua. Jopa he itse oppivat, että kyllä ulkomaalaisilta aina saa rahaa elääkseen.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Vastakohtana filantrooppisille hyväntekeväisyysjärjestöille syntyi Alterna: yritys, joka auttaa edistämään yrittäjyyttä Guatemalassa, uskoen, että guatemalalaiset itse osaavat parhaiten viedä omaa maataan eteenpäin. Täällä periaatteessa kukaan ei voi lainata rahaa, ellei tämä ole hyvätuloinen, koulutettu yms - eli noin 3 % maan asukkaista. Eli periaatteessa sinun on oltava rikas, jotta voisit lainata rahaa. Hallituksella ei ole varaa investoida yrittäjyyteen (raha hallituksessa <i>mystisesti</i> katoaa). Alterna tarjoaa mahdollisuuden kaikille, riippumatta tulotasosta tai koulutuksesta, saada apua yritysideansa kehittämiseen ja jopa rahoitukseen. Alterna ei ole pelkästään yrityskiihdyttämö, joka auttaa liiketoimintamallien kehittämisessä, vaan tukee koko prosessin ajan, <i>kasvattaen</i> yrityksiä. On otettava huomioon, että täällä kaikki eivät osaa edes lukea. Maassa on yli 20 virallista kieltä, vaikka suurin osa osaakin espanjaa. 'Yrittäjyys' on tapa selviytyä hengissä, eivätkä he tiedä mikä on strategia, kilpailu tai liiketoimintamalli. Tämän vuoksi jokainen yritys on köyhä replikaatio toisistaan - esimerkiksi yhdellä kadulla on viisi pyöräkorjaamoa, toisella viisi tortillaleipomoa, kolmannella viisi lakitoimistoa ja neljännellä viisi penkkipäällystämöä. Kaikki tekevät yhtä tiettyä asiaa, tismalleen samalla rahalla, tismalleen samoilla hinnoilla. <i>Innovaatio</i> on sana, jota ei tunneta. He eivät voi kasvaa, sillä heidän tulot riittävät juuri yrityksen ja perheen pyörittämiseen, rahaa ei ole investointiin, eikä lainaan ole mahdollisuutta. Kysymys onkin, miten tällaisessa tilanteessa talous voi kasvaa?<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9ow75DJ149Wk2NgUdeLKohyD3yZ6xOLX98J2kR941d27zS5fnto_d9pEAQawafjtuT4Tyxxru3LMWHCbXTWzi_USTXkAzIACDdJjUFQH-FW4fwgaWJdcl-5SACsZctgb03442Gb688H2b/s1600/P1010083.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9ow75DJ149Wk2NgUdeLKohyD3yZ6xOLX98J2kR941d27zS5fnto_d9pEAQawafjtuT4Tyxxru3LMWHCbXTWzi_USTXkAzIACDdJjUFQH-FW4fwgaWJdcl-5SACsZctgb03442Gb688H2b/s320/P1010083.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Näkymä asuntoni katolta</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQm_-zPyLVbs9dsyRs6b0B6NWhGydTkyYI38iweY8SKmi8MdAVbdWA_diwwcurWvhweumN8ofSAnWlw5b5_VrqySnWeoEbcLymELFAm3nnOq4I-PYTpHFZHad16vpOcnCQ_iJFHkuDsWav/s1600/P1010066.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQm_-zPyLVbs9dsyRs6b0B6NWhGydTkyYI38iweY8SKmi8MdAVbdWA_diwwcurWvhweumN8ofSAnWlw5b5_VrqySnWeoEbcLymELFAm3nnOq4I-PYTpHFZHad16vpOcnCQ_iJFHkuDsWav/s320/P1010066.JPG" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Keskuspuisto</td></tr>
</tbody></table>
</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Toivon, että seuraavan kuuden kuukauden aikana opin elämän iloista ja suruista väli-amerikassa, yritysten kasvattamisesta latinalaisessa amerikassa, sekä itsestäni. Viikko on kulunut, enkä voi uskoa, mitä kaikkea se pieni aika on tuonut mukanaan. Tähän mennessä asumistani latinokaupungeista voin huoletta sanoa, että Xela on niistä viihtyisin asua. Vaikka tämä onkin huomattavasti köyhempi maa kuin Argentiina tai Ecuador, on se kompaktin kokonsa vuoksi turvallinen ja elämäntäyteinen kaupunki. Asun kaksi korttelia ydinkeskustasta, joka koostuu vihreästä puistosta kehystettynä kolonia-aikaisilla rakennuksilla. Viidentoista minuutin kävelymatkan päässä on työ, kuntosali, kauppahalli, yöelämän keskus, ravintolat - periaatteessa kaikki. Elämäni täyttyy maailman leveimmistä hymyistä, jotka tulevat suoraan sydämestä. En voisi enempää sanoa, että valitsin oikein lähtiessäni tänne. Kertokoon blogi jatkossa, mitä kaikkea Guatemala minulle opettaa. Tähän mennessä voin sanoa, että matkailuviraston pelottelukirjeet kannattaa heittää jorpakkoon - pääkaupungin ulkopuolella tämä on suhteellisen turvallinen maa elää ja kokea, kunhan ottaa huomioon kontekstin, jossa maa elää.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjW4kWq4GN_T2o6n9USQg5E2XZMTljRA1wlep-6Sy5z6o_rmkvbt4ZJZiEnBPr5-y81Ce3HHPgnpTpS_9jVkNtOpnXHdwUCNGT-IfRzNTK7fGfQpjlhbwKODsIJyyEObenqbvO6a3vr-wCS/s1600/P1010075.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjW4kWq4GN_T2o6n9USQg5E2XZMTljRA1wlep-6Sy5z6o_rmkvbt4ZJZiEnBPr5-y81Ce3HHPgnpTpS_9jVkNtOpnXHdwUCNGT-IfRzNTK7fGfQpjlhbwKODsIJyyEObenqbvO6a3vr-wCS/s320/P1010075.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Firman tervetuliaisjuhlat</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_Nol8F1z5N9UHZkAnh2DN9Ci_zhMh_ucqZGDnOU7RPlhSrSVoQ25QO5I-P2MO5Gv8li6mwREwJfZ6ihWSziAxBvyP986NeTOGa8ektpLYjcY4HHCETMKT60U3yBzyNwsGb_hVSX-DiW6c/s1600/P1010090.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_Nol8F1z5N9UHZkAnh2DN9Ci_zhMh_ucqZGDnOU7RPlhSrSVoQ25QO5I-P2MO5Gv8li6mwREwJfZ6ihWSziAxBvyP986NeTOGa8ektpLYjcY4HHCETMKT60U3yBzyNwsGb_hVSX-DiW6c/s320/P1010090.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Aamuinen Zumba- sessio. Hinta on noin 80 centtiä. </td></tr>
</tbody></table>
<br /></div>
</div>
Anniinahttp://www.blogger.com/profile/05408134790203679857noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-868039018790177818.post-16322726608110558052016-06-30T12:36:00.000-07:002016-06-30T12:36:07.556-07:00Tasamaantallaaja - ajatuksia Tanskan maalta<div style="text-align: justify;">
Kirjoittaessani tätä en voi uskoa, että asuin melkein vuoden Tanskassa. En voi myöskään uskoa kaikkea sitä, mitä olen vuoden aikana kokenut, miten elämäni on muuttunut, miten tämän hetkinen olotilani on <i>haluan tehdä juuri tätä</i>!<br />
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tanska on ihmeellinen maa. Voi olla, että elin Suomessa aina silmät kiinni, enkä nähnyt sitä kaikkea, mitä oikeasti tapahtuu. Tanska on avannut minulle ovet ja näyttänyt kaiken sen, mistä pidän - kaiken sen, mitä haluan tehdä. Tanskalaisten avoimuus uudelle, innovatiiviselle, sosiaaliselle, ekologiselle, yhteisölliselle ja tasa-arvoiselle on ihailtavaa. Se on kaapannut minut mukaansa halulla olla mukana luomassa kaikkea sitä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3YxgYdK-elkOvGlUoujBNk4s9fEFgKt43N0tMKHFOg_nKZJHsih6EELFXu37RBD8iltUwzgLF5BUOQTjIBgfW88HhsvHtr4lXhWwUD4r8OxG5qo-6b8v-M38XkFhaW53pMEG4wzl-ktxZ/s1600/20160505_195557.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3YxgYdK-elkOvGlUoujBNk4s9fEFgKt43N0tMKHFOg_nKZJHsih6EELFXu37RBD8iltUwzgLF5BUOQTjIBgfW88HhsvHtr4lXhWwUD4r8OxG5qo-6b8v-M38XkFhaW53pMEG4wzl-ktxZ/s320/20160505_195557.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbeI59fUtcEFQtFsS9sa5mPjKmcDV70jOUO_gPA0pmVGx4FvnbUh-Q0FX7JbJpYUtLApvCD3jgwdNPfhOhyphenhyphen5Twca45SnUQ-S7NZjMtMm8wDGPDknp2u3qxMy-djfvRxX6v5oMV8VcFJrBg/s1600/WP_20151020_14_42_59_Pro.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="179" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbeI59fUtcEFQtFsS9sa5mPjKmcDV70jOUO_gPA0pmVGx4FvnbUh-Q0FX7JbJpYUtLApvCD3jgwdNPfhOhyphenhyphen5Twca45SnUQ-S7NZjMtMm8wDGPDknp2u3qxMy-djfvRxX6v5oMV8VcFJrBg/s320/WP_20151020_14_42_59_Pro.jpg" width="320" /></a></div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Miksi lähdin Tanskaan ja tekemään mitä? Tajusin, että kuljin väärällä reitillä, etten tehnyt juuri sitä, mihin minut oli luotu. En usko, että tarvitsemme koulutusta tekemään juuri sitä mitä haluamme, mutta minusta tuntui, että alkamalla opiskelemaan täällä haluamani alan maisteritutkinnossa pystyn rakentamaan paremmin elämäni sen ympärille. Ja olin siinä oikeassa. Aloitin yhteiskunnallisen yrittäjyyden ja johtamisen maisteritutkinnossa Roskilden yliopistossa, minne rakensin pesäni ja onnellisuuteni tanskalaiseen maalaismaisemaan Sjællannin saarella. Mitä se oikeasti tarkoittaa? Se tarkoittaa uusien, innovatiivisempien ratkaisujen kehittämistä, jotka samalla tukevat yhteiskuntaa luoden siitä tasa-arvoisemman ja tasapainoisemman käyttäen yrittäjyyden keinoja. Sen sijaan, että tarkoituksena on tuottaa niin paljon tulosta kuin mahdollista rahallisesti mitattuna, mittariksi asetetaankin vaikutus ('impact'), joka yhteiskuntaan saadaan aikaan esimerkiksi työllistämällä pitkäaikaistyöttömiä, vähentämällä ruokajätettä tai auttamalla maahanmuuttajia integroitumaan. Meidän työnä on kehittää 'ongelmasta' kestävä liiketoimintamalli. Ala ja periaate on periaatteessa vanha ja aina ollut olemassa, mutta siitä on vasta viimevuosien aikana tullut trendikäs ala niin yliopistoissa, kunnissa kuin yrityksissä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhT-hTrfnWTEgWkxXcd8SetfnJ5wcNDD1p4E0_Kx0omwTV4yXszk6uYn3cLd6gmgBrPbShiA2pyqCKt9uLed3j_rC8Ya9L1yyouS36VG09YOIKDfkTFWlv5imuZHjwU1G71vosi7rXkoZ7O/s1600/SAM_1229.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhT-hTrfnWTEgWkxXcd8SetfnJ5wcNDD1p4E0_Kx0omwTV4yXszk6uYn3cLd6gmgBrPbShiA2pyqCKt9uLed3j_rC8Ya9L1yyouS36VG09YOIKDfkTFWlv5imuZHjwU1G71vosi7rXkoZ7O/s320/SAM_1229.JPG" width="320" /></a></div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Vuoden aikana kirjoitin projektin siitä, miten yrittäjyys pystyy poistamaan yhteiskunnallisia ongelmia lahjoituksista riippuvaisia vapaaehtoistyöjärjestöjä paremmin, sekä siitä, miten järjestö tai yritys voi innovoida hyödyntäen minimaalisia resursseja uudella tavalla. Molemmat projektit olivat yhteistyössä paikallisten järjestöjen ja yritysten kanssa, joissa voin samalla pilotoida ja tehdä haastatteluja. Lisäksi kehitimme uusia rahoitus- ja palvelukanavia paikalliselle yhteiskunnalliselle yritykselle. Roskilden yliopisto on yllättänyt sekä hyvässä että pahassa. Hyvässä siinä mielessä, että opetus perustuu käytännön projekteihin, jotka saa itse valita ja rakennella, mahdollistaen maksimaalisen oppimisen ja opitun välittömän soveltamisen. Todella joustava aikataulu mahdollistaa omien projektien kehittelemisen - esimerkiksi minä olin mukana yrityskiihdyttämössä omalla ideallani, kolmen kuukauden yrittäjyyskoulutuksessa, vapaaehtoisena yhdessä järjestössä, sekä perustin opiskelijajärjestön, joka tällä hetkellä vie ison osan ajastani. Toisaalta, jos joku ei ole varma, mitä haluaa, eikä ole valmis ottamaan aloitetta, yliopisto tarjoaa todella heikot puitteet, ja se on erittäin heikosti organisoitu. Oma-aloitteisuus on valttia.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgneNj7LjVCnJJ6cLl2Pp8B6pMesJZy2nyVbh0vIX2WIEADrSxh0Me80zdR07XheDEbKEazfR02pcKBb-SUkHcjLaspdhfFmcYz2FlQlEnQh1gNtOH7xk9y4ikzZWU2ujjpbjvBIBFDzp1/s1600/P1000762.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgneNj7LjVCnJJ6cLl2Pp8B6pMesJZy2nyVbh0vIX2WIEADrSxh0Me80zdR07XheDEbKEazfR02pcKBb-SUkHcjLaspdhfFmcYz2FlQlEnQh1gNtOH7xk9y4ikzZWU2ujjpbjvBIBFDzp1/s320/P1000762.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJRRTgaVucTAaPUCdbJMgJVpnydfjr1vue2pI7O927wL1wBVEXyHmIARSlKHwgYx40AhpoX40NF_x-StMpgRmTfHiEk77zvIe1ZxPgmayST0BY8CIfIp_c7HFTuUd73z1wqk0qpgtnolfD/s1600/P1000628.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJRRTgaVucTAaPUCdbJMgJVpnydfjr1vue2pI7O927wL1wBVEXyHmIARSlKHwgYx40AhpoX40NF_x-StMpgRmTfHiEk77zvIe1ZxPgmayST0BY8CIfIp_c7HFTuUd73z1wqk0qpgtnolfD/s320/P1000628.JPG" width="320" /></a></div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Välillä jouduin puistelemaan päätäni siitä vauhdista, millä kiidettiin eteenpäin ja rakenneltiin raameja elämälle. Juoksireittini on piirtynyt jo syvälle Roskilden puistoihin, jotka luovat puitteet korkeimmalle mahdolliselle tanskalaiselle pikkukaupunki-idyllille. Niihin liittyy jo niin monia muistoja - auringonlaskuja satamassa, iltoja paikallispubissa, pyöräretkiä pitkin maaseutua. Nostalgia voi rakentua jo hyvin lyhyessä ajassa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mistä pidän eniten Tanskasta? Sen rentoudesta ja vapaudesta. Minä en ole koskaan pitänyt institutionaalisesta järjestelmästä, jossa kaikki toimii samalla, monotonisella tavalla, ja kaiken pitäisi näyttää juuri samalta. Ehkä täällä on vähän enemmän porsaanreikiä kuin Suomessa - keskimäärin 50 % junista on myöhässä tai peruttu, metrojen ikkunoista ei näe ulos graffitien alta, jotkin asemat näyttävät enemmänkin Itä-Euroopalta (ja myös haisevat siltä) ja kelpo kansalainen joutuu hyvin helposti huijauksen ja riiston kohteeksi, etenkin kun on kyse asumisesta. Mutta toisaalta moni asia, joka Suomessa olisi ennenkuulumatonta tai vähintään outoa, on normaalia. Esimerkiksi satunnainen viininmaisteruravintola haisevan sillan alla, jatkobaari, joka avautuu kello 4 aamulla, pyöräväylät, jotka ovat paikoin ajoteitä leveämmän, ilmainen tai erittäin halpa 'kansankeittiö' tarjoten roskapöntöistä dyykattya ruokaa (jota myös hyvin palkatut ihmiset syövät hyvällä ruokahalulla), ja toinen toistaan innovatiivisemmat ja erikoisemmat tapahtumat. Kööpenhamina ei koskaan jätä kylmäksi, mutta myös Roskilde pienempänä kaupunkina osaa tarjota paljon mielenkiintoista ja 'erikoista'. Täällä lait ovat monelta osalta paljon löyhemmät, jolloin kansalaisilla on mahdollisuus kokeilla mitä erilaisempia asioita turhan byrokratian tulematta vastaan. Täällä ketään ei arvostella vaatetuksen tai ulkonäön perusteella, ja rikkaalta näyttäminen voi olla jopa paheksuttavaa. Toisaalta, ei paikallinen verotus korkeaa palkkaa houkuttelekaan, sillä jo minun veroprosenttini köyhänä opiskelijana on noin 38 %, josta se lähtee nopeasti kipumaan ylös päin, helposti ahmaisten puolet palkasta. Toisaalta, paikallinen opintotuki on 800 euron luokkaa (verojen jälkeen), joka on maailman korkein. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhj4lQKZgb137GZ0kj1650Y7rltnLPyt7Wm8G9WDqtuZ5-hOocMZnGb7Zlm-pm-pbKU01yQ2QaFFn2s8H5XwgshqngokZVAU3Ff_1gGl7HeiX6bRXc0snQv1yKK7fXbG-c66dI4pn3wxFtv/s1600/20160510_204758.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhj4lQKZgb137GZ0kj1650Y7rltnLPyt7Wm8G9WDqtuZ5-hOocMZnGb7Zlm-pm-pbKU01yQ2QaFFn2s8H5XwgshqngokZVAU3Ff_1gGl7HeiX6bRXc0snQv1yKK7fXbG-c66dI4pn3wxFtv/s320/20160510_204758.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiYCiM_cL86L9Fkk60NuqPXvCEGxgM03dYqj07QR_O61NF4zjBjAhOfCOk7HpH9nW36D0Eqpbm7ScGsxYcVIQYUlBdOmu8DSoz-7-CrVRyLPxUwj0nwatsqjSW0FMTIiSr40055CFUtxasI/s1600/cph2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="172" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiYCiM_cL86L9Fkk60NuqPXvCEGxgM03dYqj07QR_O61NF4zjBjAhOfCOk7HpH9nW36D0Eqpbm7ScGsxYcVIQYUlBdOmu8DSoz-7-CrVRyLPxUwj0nwatsqjSW0FMTIiSr40055CFUtxasI/s320/cph2.jpg" width="320" /></a></div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Se mikä vaikutti aluksi mahdottomalta, on mahdollista. Ymmärrän tanskaa jo siinä määrin hyvin, että pystyn seuraamaan keskustelua, vaikken ihan jokaista sanaa ymmärtäisikään. Pystyn kommunikoimaan riittävän hyvin ottaakseni osaa peruskeskusteluun - vaikka kuulostankin oudolta, on se mongerrus jo ymmärrettävää. Pääsin läpi jo melkein kaikki kielimoduulit, ainoastaan viimeinen puuttuu etappina semisujuvaan kieleen. Suullisessa lopputentissä pidin puheen pakolaistilanteesta Tanskassa, jossa suurin paniikkimonenttini oli, osaanko sanoa sanan "kansalaiset" - "medborgere", oikealla tavalla, sillä se lausutaan kutakuinkin "<i>melbooaa</i>" (mahdoton kirjoittaa), joka toistelin viimeisenä aamuna tunnin saadakseni sen kuulostamaan oikealta.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-IhvwhhGfN2fwuHedgVZKKQVeGM8vqJdev-hY7GzjTHtJILln7MyuDnv363vzUQT638ffeNaJRQ0ForHhoX3sCBi2GiWVyUYoIw1lEtD85XHpKvhyxQHPSv5SV9wxI_nR4ivaXLvlXIXU/s1600/P1000668.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-IhvwhhGfN2fwuHedgVZKKQVeGM8vqJdev-hY7GzjTHtJILln7MyuDnv363vzUQT638ffeNaJRQ0ForHhoX3sCBi2GiWVyUYoIw1lEtD85XHpKvhyxQHPSv5SV9wxI_nR4ivaXLvlXIXU/s320/P1000668.JPG" width="240" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLqfhYDHt-VqXYcJgFG808L2RMXtIdUZNOngdmZYcgzKoHM2CA4Vl6nf9e32CX5FiDhSGMt0eTbdqPLMtZDJhMaMAg1fZA590J226CkRQfCzKc6AmDnGn8JBOhv4BWScxBsFuCcbEFti2e/s1600/P1000614.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLqfhYDHt-VqXYcJgFG808L2RMXtIdUZNOngdmZYcgzKoHM2CA4Vl6nf9e32CX5FiDhSGMt0eTbdqPLMtZDJhMaMAg1fZA590J226CkRQfCzKc6AmDnGn8JBOhv4BWScxBsFuCcbEFti2e/s320/P1000614.JPG" width="320" /></a></div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tämä postaus tulee melkoisen myöhässä, sillä olen tällä hetkellä Guatemalassa, josta kirjoitan lisää seuraavassa postauksessa. Vaikken tuskin koskaan tule asettumaan latinalaiseen amerikkaan pysyvästi, oli unelmaduunin vastaanottaminen puoleksi vuodeksi väistämätön mahdollisuus. Olen elämässäni lähtenyt ja jättänyt 'kotini' taakse melkoisen monta kertaa. Lähdin Vimpelistä, oikeasta kotoani, lähdin Tampereelta, lähdin Buenos Airesista, lähdin Quitosta, ja nyt lähdin Tanskasta. Usein lähdin, koska en jostain syystä nähnyt tulevaisuutta kyseisessä paikassa, koska se ei edistänyt minun elämääni kohti unelmiani, koska näin, että minun oli lähdettävä jonnekin muualle. Koskaan en kokenut, että minun on välttämättä palattava, vaan lähdin lopullisesti. Tällä kertaa lähtö oli kaikista haastavin, sillä en lähtenyt kyseisistä syistä. Tanska tarjosi minulle kaikki mahdollisuudet edetä urallani, ja elämäni oli kiireinen kaikista niistä asioista, joista pidin - täynnä ihmisiä, joita rakastan. Viimeisinä päivinä pyörittelin oikeasti mielessäni, että mitä oikein ajattelin päättäessäni lähteä Guatemalaan, ja halusin lykätä koko ajatusta mieleni perukoille. Tässä istuessani uudessa työpaikassani Quetzaltenangossa olen kuitenkin päätökseen tyytyväinen, mutta sitäkin tyytyväinen varmuudesta, että palaan Tanskaan, elämäni pariin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-vjifseZyDZbMGjYNqF6UnXG8CXMV3hRei9ADEKCORc_OgqtlZWZdAkgAqlaSAsLNyu5Vya695l5McMntqL09tGScUXbxLerzYWrX9kxOH74yjbzobN9xYorGz-WhnT7aCaZ3GuSiyrsk/s1600/P1000852.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-vjifseZyDZbMGjYNqF6UnXG8CXMV3hRei9ADEKCORc_OgqtlZWZdAkgAqlaSAsLNyu5Vya695l5McMntqL09tGScUXbxLerzYWrX9kxOH74yjbzobN9xYorGz-WhnT7aCaZ3GuSiyrsk/s320/P1000852.JPG" width="251" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Aika lähteä seilaamaan!</div>
<br /></div>
Anniinahttp://www.blogger.com/profile/05408134790203679857noreply@blogger.com0